Naistenviikon viimeinen kirja on luonnollisesti Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä (1995, Otava), koska nimipäiviään tänään viettää ruotsinkielisten puolella Kerstin.
Aloitin kirjan pari päivää sitten ja olen tällä hetkellä himpun verran yli puolivälin lukemassa kirjaa, joka vaikuttaa todella kiinnostavalta. Kyseessä on dekkari, jossa vietetään juhannusta, kun veden ääreltä teltasta löydetään kaksi ruumista.
Kirja alkaa, kun Annie ja Mia (äiti ja tytär) ovat noin parinkymmenen vuoden päästä tapahtumista palanneet tapahtumapaikalle. Kirjan tapahtumat kuitenkin vievät lukijan juhannukseen, ja siihen, mitä menneisyydessä tapahtui. Henkilöhahmoja tässä Pohjois-Ruotsin kylässä ja kirjassa on paljon. 70-luvun alku, ihmissuhdedraama ja luonto lähellä vettä ja tuntureita vaikuttaa kiinnostavalta kudelmalta.
Jatkan nyt viimeisenä lomapäivänäni kirjan lukemista, ja palaan kirjoittamaan lisää teoksesta myöhemmin.
***
No niin, nyt olen kirjan lukenut, ja hyvät lukufiilikset säilyivät kirjan loppupuoliskonkin ajan. Kirjassa eletään suurimmaksi osaksi 70-luvulla ja kuvataan, mitä tapahtui juhannusaattoyönä, jolloin kaksi ihmistä surmattiin telttaan. Vaikka tapahtumia seurataan, jää tarinaan aukkokohtia, jotka täyttyvät kuin huomaamatta nykypäivän (90-luvun) tapahtumissa. Annie ja Mia ovat keskeiset henkilöhahmot myös nykyisyydessä ja varsinkin Annieta jäytää se, ettei hän tiedä, kuka oli surmaaja. Joku kyläläisistä, hän arvelee.
Lukija saa tietoon kahdenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia keskusteluista, joissa melkein kuin sivulauseesta irtoaa vaivihkaa tieto siitä, kuka kulki ja missä juhannusaattona. Selkäpiitä karmii, kun lukijana osaan yhdistellä puuttuvat palaset ja tajuan, mitä yön aikana tapahtui. Kirjan henkilöille asiat tulevat selviksi hetkeä myöhemmin, ja osalle hieman liian myöhään. Monet väärinkäsitykset tulevat ymmärrettyksi vasta 20 vuotta myöhemmin.
Rikostapahtumia melkeinpä tärkeämmiksi nousevat kirjassa ihmissuhteet ja ajankuvaus. Annie on mielenkiintoinen henkilöhahmo, joka yksinäisenä ja itsenäisenä naisena rikkoo rajoja. Välillä ahdas pohjoinen kylä on liian ahdas, mutta Annie palaa aina takaisin, pohjoisen luonto ja hiljaisuus vetää hänet väkisin. Saamelaisuus ja tunturit ovat pieni lisäväri tarinassa, mielenkiintoinen, mutta ei liikaa esille tuleva.
Luonto on kirjassa melkein kuin yksi päähenkilö. Karut olosuhteet pitävät ihmiset taloissaan, lämmittelemässä villasukissaan takan ääressä, pakkanen estää liikkumisen kokonaan. Kun taas kesä villitsee ihmiset, ja saa ihmiset elämään kuin viimeistä hetkeään.
Tämä teos oli melkoinen tarina, ja kyllä ehdottomasti, Kerstin Ekmanin teokset saavat minusta jatkossakin lukijan. Tämä oli monipuolinen teos, jonka olisin halunnut jatkuvan oikeastaan vielä pitkään.
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä (1995, Otava)
Händelser vid vatten 1993
suomentanut Oili Suominen
400 sivua
***
No niin, nyt olen kirjan lukenut, ja hyvät lukufiilikset säilyivät kirjan loppupuoliskonkin ajan. Kirjassa eletään suurimmaksi osaksi 70-luvulla ja kuvataan, mitä tapahtui juhannusaattoyönä, jolloin kaksi ihmistä surmattiin telttaan. Vaikka tapahtumia seurataan, jää tarinaan aukkokohtia, jotka täyttyvät kuin huomaamatta nykypäivän (90-luvun) tapahtumissa. Annie ja Mia ovat keskeiset henkilöhahmot myös nykyisyydessä ja varsinkin Annieta jäytää se, ettei hän tiedä, kuka oli surmaaja. Joku kyläläisistä, hän arvelee.
Lukija saa tietoon kahdenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia keskusteluista, joissa melkein kuin sivulauseesta irtoaa vaivihkaa tieto siitä, kuka kulki ja missä juhannusaattona. Selkäpiitä karmii, kun lukijana osaan yhdistellä puuttuvat palaset ja tajuan, mitä yön aikana tapahtui. Kirjan henkilöille asiat tulevat selviksi hetkeä myöhemmin, ja osalle hieman liian myöhään. Monet väärinkäsitykset tulevat ymmärrettyksi vasta 20 vuotta myöhemmin.
Rikostapahtumia melkeinpä tärkeämmiksi nousevat kirjassa ihmissuhteet ja ajankuvaus. Annie on mielenkiintoinen henkilöhahmo, joka yksinäisenä ja itsenäisenä naisena rikkoo rajoja. Välillä ahdas pohjoinen kylä on liian ahdas, mutta Annie palaa aina takaisin, pohjoisen luonto ja hiljaisuus vetää hänet väkisin. Saamelaisuus ja tunturit ovat pieni lisäväri tarinassa, mielenkiintoinen, mutta ei liikaa esille tuleva.
Luonto on kirjassa melkein kuin yksi päähenkilö. Karut olosuhteet pitävät ihmiset taloissaan, lämmittelemässä villasukissaan takan ääressä, pakkanen estää liikkumisen kokonaan. Kun taas kesä villitsee ihmiset, ja saa ihmiset elämään kuin viimeistä hetkeään.
Tämä teos oli melkoinen tarina, ja kyllä ehdottomasti, Kerstin Ekmanin teokset saavat minusta jatkossakin lukijan. Tämä oli monipuolinen teos, jonka olisin halunnut jatkuvan oikeastaan vielä pitkään.
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä (1995, Otava)
Händelser vid vatten 1993
suomentanut Oili Suominen
400 sivua