Matikkaa

Voi milloin minä (humanisti) opin laskemaan?!? Alpakkatakin ensimmäinen versio joutui purkuun kun olisi tullut ihan liian iso. Joo, mallitilkku (kaksikin) oli tehty, mutta laskut nähtävästi heittivät. Nyt on menossa toinen versio jo melkein vyötärössä (pyörönä) ja yhtäkkiä mulla on kymmenen silmukkaa liikaa selässä... EN pura. On niin nättiä jälkeä ja kaipa tuon voi soheltaa jotenkin. Ehkä teen lisäyksiä (näiden vyötärökavennusten jälkeen) vain etukappaleisiin? Eihän se haittaa?


Aloitin myös pienen ja sievän välityön, mutta ei siitä tule sievää, tulee hassu ja höpsö. Mutta teen (ehkä) silti valmiiksi. Aina sitä elämään vähän höpsöyttä mahtuu.

Kummallista suomea. Eilen tuli yhden nettipaneelin tietojen päivityslomake. "Käyttöuseutesi". Piti tavata kohtuullisen monta kertaa ennen kuin ymmärsin. Tänään Yorkshiren etsivissä "sättäiltiin". Kyllä minä kai yhä chattailisin, vaikka se onkin finglishiä.

Herrat pääsivät tänään ulos. Ne tietävät heti kun on edes harkinnassa ulkoilu - osaavat kai lukea emännän ajatuksia. Pikillä oli villapaita päällä. Naapurin mummon piti tulla sisältä (näki meidät ikkunasta) vauhdilla katsomaan kun on niin hieno ja upea ;)

Syksy

Jos ilman lämpötilaa ei lasketa eikä kalenteria katsota, ihan syksyn tunne. Ilma on kostea, yhtenä aamuna oli jo sumua (rakastan sumua!). Lehdet ovat täynnä syysneuleita - Designer Knitting tuli tänään. Mikään ei ensi lukemalta huutanut täysillä, mutta katsotaan kohta uudestaan. Luulisin, että "vika" on siinä, että ohjeissa on kohtuu paksua lankaa ja paljon palmikoita. Minä tykkäisin enemmän ohkasista langoista ja pitsistä. Mutta, kyllä sieltä vielä jokin nousee esiin, kunhan näen ensin blogeissa erilaisia toteutuksia. Blogeilla on yllättävän suuri vaikutus!


Mahtuiskohan pakastimeen? Mustikoita ja vattuja on huomenna ihan pakko mennä etsimään, vaikka pyörtyisin kuumaan mettään.


Nämä ovat aina koulun alun merkki. Kävin koululla tänään - ei se uusi siipi kyllä mitenkään voi valmistua koulun alkuun (: Luovutuspäiväkin on kuulemma siirretty kuun viimeisestä elokuun kymmenenteen...


Lempparini. Jo neljä talvea täällä kestänyt vaikka vain ensimmäisenä muistin suojata...


Pieniä tähtiä! En ole ikinä ennen huomannut.


Uljas kaunotar ruosteessaan.

Kielijuttuja taas. Meinasin mennä lankaan lukiessani Sue Graftonia. Älähdin jo ääneen, kun kirjassa puhuttiin "Walkmaneista", mutta sitten tajusin, että tapahtumat on sijoitettu vuoteen -87, ei silloin vielä mitään MP3:sia ollut. Tosin suomentaja käytti myös sanaa "flaijeri" - flyer, lentolehtinen, mainoslehtinen. Katsoin eilen myös suunnattomasti nautiskellen viimeisen Lewisin digiboksilta. Siellä nuori, fiksusti pukeutunut opiskelija kertoi halunneensa olla "klaari". Ei sovi mielestäni nuoren miehen suuhun, halusi siis olla selvä, ei pilvessä. Vanha pappa tai mummo saattaisi sanoa, että asia on klaari, mutta silloin merkitys on eri. Miettivätkö kaikki muutkin yhtä paljon sanoja ja kieltä, vai onko tämä vaan ammattivika?

Koiran karva siis menee kreppikiharoille :) Meillä oli aina vain mäyriksiä. Karkeakarvaisilla ei oikein ollut karvaa kiharalle asti ja pitkäkarvaiset olivat luonnostaan kiharalla, joten ei ihme, etten muista. Kissojen turkit vain pörhistyvät tihkusateessa. Kovemmassa sateessa me emme olekaan ulkoilleet, vaikka Indy kyllä varmaan menisi ihan mielellään.

Kuningatar

Kyllä elämä kolmen karvalapsen kanssa on välillä rankkaa :) Yöt ovat menneet hyvin, mutta tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuskäsitteen opettaminen ei oikein suju. Siis Hilma-rouva on kylässä ja hallitsee huushollia rautaisella kädellä. Indy kruisaa perässä palvovana ja Piki tulee viimeisenä ihmetellen mitä on tekeillä. Indy syö ensin omat herkut ja sitten Pikin. Piki käy puolestaan syömässä Hilman herkut ja Hilma... saa sitten vähän lisää jostain.

Hilma murisee ja sähisee jos joku tulee liian lähelle ilman lupaa (lähinnä Indy). Kun Hilma käy laatikolla, Indy kurkkii laatikon päältä sisälle, että mitäs tuotosta se nyt vääntää? Leikitin Hilmaa Pikin keltaisella höyhenlelulla ja Piki meinasi revetä kun ei itse saanut sitä. Kaikki kolme muuten käyttävät sitten Hilman hiekkalaatikkoa, vaikka jokaisessa laatikossa on samaa pellettiä ja poikien omista laatikoistakin toinen on ihan samaa mallia kuin Hilman.

Tässä pientä kuvaa tilanteesta. Hilma syö seitiä, joka normaalisti on Pikin herkkua ja Indykin syö sitä, mutta ei hirmuisen intona. Mutta kun Hilma syö seitiä, se muuttuukin yhtäkkiä huippukulinaristiseksi kokemukseksi.

Hilma syö. Indy kyttää armopaloja. Hilmahan ei suostu syömään missään muualla kuin tässä omalla paikallaan Lundiassa tai kirjoituspöydällä.


Piki ei päässyt lähemmäksi. No, lattialla pääsisi, mutta sitten ei näe mitään... Jos tuo puissa oleva loimi ikinä koskaan valmistuu, se on tämän maailman kahdeksas ihme. Eikä mitään väliä lopputuloksen laadulla, kunhan valmistuisi.


Jäin miettimään (mielelläni, rakastan kieliä!) tuota lyksikkyyttä. Miksi se pitäisi kääntää noin, mitä tuo käännös, uusi sana tuo lisää? Meillähän on vanhoja lainoja glamuuri ja luksus (joista en ihan hirveästi tykkää niistäkään, koska kirjoitusasut näyttävät hassuilta) ja vielä omia sanoja (tai voivathan nämäkin olla joitain tosi vanhoja lainoja) kuten loistokkuus, ylellisyys, juhlallisuus. Myönnetään jokaisessa on ihan oma sävynsä ja jokainen sopii hitusen eri tilanteisiin. Kyllä kai minä tuohon lyksikkyyteenkin vielä opin.

Ai niin! Telkkari ei enää ole pelottava. Piki yritti hypätä sen päälle (kotivakuutus ei kuulemma korvaa lemmikkien omalle huushollille aiheuttamia tuhoja, mutta korvaa esim. naapurien omaisuudelle aiheutetun), mutta onneksi tuli katumapäälle puoli sekuntia ennen kuin oli liian myöhäistä.

Nyt neulomaan viimeisiä kerroksia!

Unna

Suomen kesähän on tunnetusti vähäluminen. Parin viime viikon helteet ovat tuntuneet erittäin epänormaaleilta ja saaneet Villasukan nuupahtamaan pahanpuoleisesti. Mutta eilinen antoi toivoa ja tänään on ihanan raikas sää tuulineen saanut vipinää kinttuihin - ja puikkoihin. Tänään siivottiin (imuroitiin, pestiin lattiat, pyyhittiin jopa pölyjä!) ja neulottiin.

There's a saying in Finland that our summer is known to have not too much snow... The last couple of weeks have been really hot and sunny and they've been a bit too much for me. I don't like the temperature rising over +25 celsius. Today it's been wonderfully cool and breezy. So I've been energetic and even got some knitting done.

Valitettavasti ajastuksella otetut kuvat ovat kaikki enemmän tai vähemmän epätarkkoja, tämä oli tarkin. Värit ovat tässä kuitenkin oikein. Hauska hattumyssy, jolla taas testaan pysyisikö jonkin sorttinen päähine tässä omituisen muotoisessa kallossa. Huivit pysyvät ihan hyvin ;)

Unfortunately all the pictures taken with timer are sort of unfocused, this one was the best. The colour is for once really nice and correct. A funny hat or beanie. I really don't like wearing hats, they somehow don't like to stay on my head. This one is another try (once again) to learn to wear them.


Malli: Unna (Utuna, Ravelry)
Lanka: Sean Sheep (Muistaakseni Knitters' Tea Swap 4:ssa Kanadasta saatua), 89 g
Puikot: 3,5 mm

Pattern: Unna (Utuna, Ravelry)
Lanka: Sean Sheep (I got this in Knitters' Tea Swap 4 from Canada), 89 g.
Needles: 3.5 mm


Suotavaa tietysti olisi vähän mittailla oman pään mukaan eikä mennä sokeasti ohjeen mukaan... Eli korvaläpät voisivat olla sentin verran taaempana. Mutta kiva, erilainen malli, jota todellakin voisin kuvitella pitäväni. Kokoamisessa tuli vähän samanlainen ahaa-elämys kuin Baby Surprise Jacketin kanssa.

I could have been wise and tried the hat on my own head and knit accordingly, instead I followed the pattern blindly. So, the ear muffs could have been a centimeter backwards. But I do like this one, I will try wearing it for real. Sewing it together gave the same kind of heureka feeling as Baby Surprise Jacket.

Lanka oli erittäin huopuvaa ihanaa vihreää. Ihmettelin ensin vähän tuota kulunkia, 89 g? Korkkasin kuitenkin vähän toista kerää. Tutkailtuani vyötettä ymmärsin, 75 gramman keriä. Mitähän tuosta lopusta keksisi... Voisi vaikka yhdistää Eskimoon tai Naturgarniin...


Tänä "kylmänä ja koleana" päivänä Piki-pikkuista, maailman suurinta vilukissaa palelsi heti. Löysipä lämpimän paikan. Ja jyrsi yhden laskoskaihtimen narun poikki! Ja huom, Indykin on kuvassa, korvan verran!

My little catsy really loves warmth and gets cold oh, so easily. So today, he found the warmest place in the house. Please, do notice the other cat's ear!

Eilen illalla kahden ja puolen tunnin maraton juorupuhelun aikana minä muistin sen! Siis ihan yhtäkkiä. ITSELLINEN. Siinäpä loistava termi kaiken ikäisille, kaikille sukupuolille, kaiken tyylisille, kaikille persoonille. Ellei se sitten ole jotenkin liian osoitteleva... Hih, rakastan kielen, sanojen, etymologian, taivutuksen, kieliopin, murteiden ja vaikka minkä kynimistä!

Edit: kirjoitusvirheitä.... & Routa! Yritän vastata spostiisi, mutta tulee bumerangina takaisin.

Sammal - Moss

Lämmin kiitos kommenteista! Niiden lukeminen vaan on niin mukavaa :) Niinhän se on, yksin, yksinäinen, sinkku eivät ole synonyymejä keskenään. Vanhapiika ja vanhapoika ovat minusta myös eri sävyisiä. Vanhastapojasta tulee mieleen leppoisa ja mukava vaimoton mies jostain maalaiskylästä (tai yksi tietynlainen kaktus!) ja vanhastapiiasta taas tiukka nuttura, terävä kieli ja jotenkin elämään pettyminen. Mutta nämä ovat vain minun mielessäni liikkuvia sanojen sävyjä. Neutraalien sanojen etsiminen on joskus kamalan vaikeaa.

In English, spinster is an old unmarried woman. But is there a such a word for a male? For me, bachelor is something different. Funnily enough, in Finnish, there're words for both sexes, but, in my opinion they have different connotations. The female word is sort of negative and the male word much more relaxed. These ponderings are due to an article in Helsingin Sanomat a week ago.

Käsitöitä tehdään - hitaasti. Valmiina on yksi sukka, paria ei edes aloitettu (kokous- ja matkasukat, mutta kumpiakaan ei nyt viime aikoina ole ollut). Valmiina on 1/4 kahdesta hanskaparista, mutta toinen menee kokonaan purkuun ja toisen teen resoria myöten uusiksi heti kun saan pähkäiltyä mallin päässäni mieleisekseni.

I really have been knitting, but slowly. Nothing gets finished (well, one sock did) and I frog a lot.


Tämä kaunotar on viron villaa joka kuulemma oli niin minun väristäni. Kiitos! Sanoin jo saadessani, että tämä on ihan pakko mennä kuvaamaan sammaleen päälle ja niinhän minä tein. Meni kyllä loputkin maineen rippeet Keurusselän pohjaan, kun eilen illalla hiippailin pitkin pihaa ja metsää/rantaa lankavyyhdit kameralaukusta roikkuen... Laiturilla oli naapuritalon porukkaa ja olisin halunnut mennä kuvaamaan lumpeita, mutten kehdannut ;)

Wool from Estonia. The colour brings moss into my mind, so I absolutely had to go for a walk with the camera and the wool. I wonder what the neighbours thought seeing me heading for the forest with skeins of wool hanging from my camera bag...


Sammal on näin kuivana aikana normaalia vaaleampaa ja aurinkokin mollotti oikein tehokkaasti. Rakastan sitä tummaa syvää vihreää, jollainen seinäsammal vesisateen jälkeen on.


Jälkimmäinen kaunotar on Utunan Loitsua. Alemmassa kuvassa langan monisävyinen väri tulee paremmin esille.

This one is genuine Finnish wool and hand dyed by a friend. She sells these beauties in her web store Utuna.


Helle on pehmittänyt myös kattien päät. Yleensä ne nukkuvat tiukasti erillään. Indy työhuoneen pöydällä (tilkkutäkin päällä) tai sohvan selkänojalla, tosin myös nyt kesällä sängyssä. Piki puolestaan sohvalla minun paikallani (tai sylissä) tai kiipeilytelineen ylätasolla tai talvella saunan lattialla (lämmin) pesuvadissa. Yöt kyllä menevät samassa sängyssä minun kanssani, kainalopaikasta kisaillen. Piki voittaa yleensä. Indy kerjää huomiota, muttei tule syliin kuin harvoin. Piki ei kerjää, se ottaa paikkansa sylissä tai kainalossa niin suvereenisti (rojahtaen täydellä painollaan paikoilleen), että oksat pois. Mutta, kerrankin vierekkäin hellästi helteessä.

It's been so hot for so long (a week of hot weather ( in Finland more than +25 Celsius) hasn't been so common in recent years) that even the cats have gone nuts. They really don't usually sleep side by side. So this is a rare occasion and such a sweet one!


Keskellä päivää siis. Meillä ei peitetä sänkyä, ellei ole tulossa vieraita. Laiska mikä laiska.

Vihdoin

Suomalaisten Ravelry-vaihdon itsetehty osuus valmistui äsken. Kyllä sitä on tehtykin kuin Iisakin kirkkoa. Ensin tein suunnitelman A mukaan, mutta.... B ei onnistunut alkuunkaan, C oli nyt tämä valmistunut. Oli mulla Dkin, mutta ei huvita enää tämä sarja. Eli C lähtee postiin ensi viikolla ja ehkä Akin pääsee mukaan. 79 grammaa muuten ;)


Periaatteessahan loma alkoi jo melkein kaksi viikkoa sitten. Mutta ne lukkarit. Nyt on 1. ja 2. jakso valmiina - ellei löydy mitään hysteerisiä mokia. Tänään jo yksi ope soitti jostain päin Suomea ja ihmetteli kuin hällä on E-luokka? Papereiden armotonta selausta, rehtorin papereiden tarkistelua ja moka! Rehtorin tosin, ei minun. Open nimimerkki oli muuttunut toiseksi kirjaimia paperista toiseen siirrellessä. Onneksi ei aiheuttanut kamalaa hässäkkää, vaan selvisin pienillä muutoksilla. Ja minä aloitan oikean loman just nyt! Paitsi käyn ehkä kastelemassa kukkia koululla.

Eilen ja tänään olen myös siivonnut työpöytääni. Nyt on suurin piirtein kaikki irtopaperi mapitettu ja kasattu julmettu pino, joka pitää siirtää syksyn alussa luokkaan. Vielä olis mun "arkisto" = 3-4 kopiopaperilaatikkoa pöydän alla...


Ulkoilimme. Pelästytimme heinäsorsan kauas järven selälle ja pelkäsimme itse ihan hirmuisesti vesipumppua. Pumppu on pienessä puukopissa meidän polun vieressä, mutta se ei varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut päällä meidän ohi kulkiessamme. Joku on myös katkonut pikkukuusista polulle ulottuvia oksia (hyvä - raapivat kävelijää) ja tyhmästi tiputtanut leikatut oksat polulle. Herrat katit pelkäävät näitä oksia! Niitä pitää tuijottaa ja niiden yli pitää ehdottomasti loikata komeasti :)

Miksi muuten suomeksi kirjoitetaan ylös jotain? Ja englanniksi write down?

Marjametsä

Kiitos parannustoivotusten, mörkö häipyi vuorokaudessa. Keskiviikon nukuin lievässä kuumeessa kotona (hitsi, pitäisikö asentaa webbikamera, jotta voisi tutkailla, onko herroilla ihan normiarkenakin noin kiireistä?) ja tänään jo töissä. Nuha kesti ti-ke yön. Epäilen suuresti, edellisten vuosien kokemusten perusteella, että tämä oli allergiakauden epämiellyttävä alkurysäys. 

Viime maanantaina yksi kuituvarastoni leteistä muuntautui varsin nopeasti todella kauniiksi säikeeksi. Tässä kuvassa vielä rukin rullalla ja keinovalossa värit ovat lähinnä oikeat. Marjametsä.


Ja yksisäikeisistä tuli vielä kaksisäikeistä. 100g tasan. Mokoma huutaa ihan mahdottomasti sukiksi, vaikka hieman epäilen sen kestokykyä. Ei tullut niin tiukkasäikeistä kuin oli tarkoitus. Mutta ehkä... Ehkä jo huomenna ja lauantaina.


Huomisaamuna kamalan aikaisin herrat pakataan varusteineen lootaan, viedään Hilman luokse hoitoon, minä jatkan omine varusteineni Tampereelle koulutukseen. Tarkoitus olisi myös eksyä siihen uusimpaan lankakauppaan (mikä sen nimi nyt olikaan ja missä se nyt olikaan) jos ehdin ennen sulkemisaikaa. Toinen vakaa aikomus on ehtiä Akateemiseen ja mahdollisesti Stockkalle ja vielä mahdollisesti syömään hyvin (jos enää siinä vaiheessa olen hereillä). Sitten hotellin petiin (ei, niillä ei ole tarjota kissoja kainaloon) ja lauantaina vielä tiukkaa opiskelua.


Jos joku bongaa kaupungilla, tule sanomaan moi! Tai jos oikein tulis mieliteko tavata, niin tod. näk. pystyn perjantaipäivän aikana tutkimaan spostini villasukkis @ gmail. com ... Tähän en oikein viitsi puh.nroa julkiseen jakoon laittaa ;)

Sarjassamme sanojen sotkeminen on lempiharrastukseni.
Piti sanomani: ja sitten uimaan ja saunaan - tuli sanottua: ja sitten suimaan.
Piti sanomani: Karita Mattila - tuli sanottua: Marita K.... (tässä vaiheessa räjähdimme, minä ja luokka, nauruun...)

Perinteiset

Muutama päivä sitten tein suunnitelman. Hyvin suunniteltu kun on puoliksi tehty. No, siihen puolikkaaseen on kyllä tasan tarkkaan jääty. Siivottu on (pitäisi jo uudestaan). Piparitaikina on (ja maisteltu ja hyväksi havaittu). Kaupassa on käyty. Mamman sukat on valmiit. Mutta kokeita ei ole korjattu. Ei jaksa. Onhan tässä kaksi viikkoa aikaa....

Malli: Se perinteinen.
Lanka: Yliveto. 84 gramma. Ihanan väristä!
Puikot: 2,75 mm

Ei kunnon valaistusta täälläkään - klikkaa kuvat isommiksi, jotta saat jotain selvää. Sumuista ja harmaata. Masentavaa. Paitsi että aamuvarhaisella sai tehdä oikein lumitöitä. Tosin erittäin vetisiä sellaisia...

Nämä sukat tuli neulotuiksi, koska Piki on nukkunut tuntitolkulla mun sylissä. Indy käy välillä tarkastamassa tilanteen, nukkuu vähän aikaa niskani takana sohvan selkänojalla, ja vaihtaa sitten työhuoneen tuoliin tai kylppärin lattialle pesuvatiin. Mutta tuo toinen on kyllä todellinen sylivauva. Käytiin tänään ulkonakin. Kylmä tai märkä ei yhtään haittaa menoa. Jäniksen jälkiin polulla ei kiinnitetty minkäänlaista huomiota. Mutta jään rasahtelu ja puista tippuva vesi/räntä pelottivat :)

Joulujuhla oli aamulla. Perinteinen, kaunis, hellyttävä. Paljon esiintyjiä. Seiskaluokkalaiset lukivat meille evankeliumin stadin slangilla:"Ja sitten se enkeli stondas niitten edessä taivaalla." Nuorisoikäinen yleisö (pojat?) nähtävästi käsittää tuon "stondas" vain yhdellä tavalla, naurun remakka oli välitön ;)

:)

Tyttö tuli! Iso, kaunis neiti. Toivottavasti pääsen pian vierailemaan. Isoveli nukkui yön hienosti, mitä nyt yski (ja minä kuuntelin, en osannut nukkua vieraassa huushollissa) ja kerran nousi istumaan ja unenpöpperössä kyseli, missä tyyny? Toisen kerran hätkähdin horteesta hereille kun kuulin:"au, au, au...." Säikähdin, että ei kai vaan ole kuume noussut tms. Kuuntelin tarkemmin ja jee:"mau, mau, mau..." Hilma vaan osoitti mieltään... ja teki läjän laatikon viereen.

Omat murut ovat tämän iltaa olleet tosi hellyysvajauksellisia ja säikähtäneet joka kerta kun olen lähestynyt ulko-ovea.

Tämä kasa - osa on vanhoja jämiä, osa ostettu reilu viikko sitten. Pitsin jälkeen siis jotain ihan erilaista tajunnan virtaa. Kasa kiinnostaa poikkeuksellisesti myös herroja. Toinen vaanii sohvapöydän (rottinkikori) takana ja toinen hipsuttelee ympäri kasaa. Vauhdilla kimppuun ja pyörintää kasan seassa. Ja kyllä. Kasaa on ihan pakko säilyttää lattialla, jotta voi neuloessa sommitella, mikä väri pääsee seuraavaksi puikoille.

Kuuntelin soffalla torkkuessani alkuillasta Naapureita ja ystäviä tv-sarjaa. Siellä tohtorin vaimon yllättäen paikalla tupsahtanut äiti antoi tohtoreille neulottuja lahjoja ja totesi toisten ihmetellessä neulottua kravattia:"Needlework is the broadest of churches". Suomennos oli, että neuloen voi tehdä mitä tahansa. Kiva sanonta.

Heilahtavia

Kiitos kaikille ihanille kommentoijille! Suomen kieli on rikas ja rakas. Muistan itsekin Turussa opiskeluaikoina ihmetelleeni vanhemman väen ruotsista tulleita sanoja tyyliin vakstyyki. Ja muistan aivan erityisesti kun 15v. pikkuveli tuli kylään. Mentiin tietysti keltaisella vaaralla yo-kylään, veli oli ihan hiljaa pitkän aikaa ja lopulta kysyi:"Onks noi oikeesti suomalaisia? Puhuuks ne oikeesti ruotsia?"

Riiviöt. Voi jee mikä päivä ja varsinkin aamu. Jos nauruun voi tikahtua, yritin sitä tänä aamuna ihan tosissani. Kävin vessassa (ei, tämä ei vielä naurattanut). Vedin, sammutin valot ja astuin ulospäin. Ja kas, miten tuo vessan veden suihkuamisääni on jotenkin kummallisen tukahtunut? Kissa pöntössä! Piki tippui.... No, ainahan se siinä ringillä hengaa ja yrittää metsästää jotain olematonta sieltä vedestä.... Vasen takakoipi ja perä olivat likomärkiä ja kissa äärimmäisen nolo :) Vielä kun veli tuli auttamaan kuivaamisessa.... Tikahduin :D

Sitten, äsken päätin vihdoinkin saada laskoskaihtimet, tai ainakin sen makkarin kaihtimen takaisin ikkunaan parin kuukauden tauon jälkeen. Tosin, innokkaiden avustajien toiminnan jälkeen, epäilen, että huomenna nämä ovat alhaalla....



Valitettavasti ei ole kuvaa itse narujen uudistamisoperaatiosta olkkarin lattialla, mutta meinas ihan tosissaan mennä hermo! Klikkaa isommaksi, vaikkei noin heilahtaneista kuvista paljoa tolkkua saa sittenkään.

Nyt neulontaa. Tahtoo jotain valmista. Vaikka Ilun kuituklubin ensimmäinen lähetys rantautui tänään (täytti koko postilaatikon) ja oli niin riemullisen iloista tähän syksyn pimeyteen, että haluaisin kehrätä sitä heti. Mutta jos vaan annan sen olla olkkarin pöydällä ihailtavana :)

SNYseni - 13.30 TitiTyyn kojulla. Se on treffit :)

Kieli

Katselin eilen pitkästä aikaa Strömsötä. Se oli ennen vanhaan ehdoton lemppariohjelma, mutta kun Mikael hävisi vissiin kokonaan ja Matiaskin hetkeksi aikaa, lopetin katsomisen. Matiaksen paluun myötä olen taas alkanut katselemaan silloin tällöin, mutta Paulia en vieläkään siedä.

Ja taas, jälleen kerran, jäin kiinni kieleen. En muista mitä sanoivat på svenska, mutta Lee teki verhoja, erityisesti niihin koristeluita. Koristuksista oli tarkoitus tulla irralliset, helposti vaihdettavat, joten ne leikattiin ohuesta huopalevystä. Ja sitten. Varmaankin murretta (kuten meikäläisen kielihuomiot usein) mutta minä en ymmärtänyt. "Huopaa ei tarvitse yliheitellä (tai ylitseheitellä)." Huolitella?

Ja töissäkin opin uuden sanan. Prikka (Vai brikka? Jäi epäselväksi.) on kuulemma tarjotin Länsi-Suomessa? Mulle prikka on jotain ihan muuta, mutta ko. työkaverille se taas on kuulemma rikka.

Eilen ulkoiltiin kattien kanssa. Tänään kun olin töissä, jompi kumpi oli oksentanut keittiön matolle (enää makkarin matot ovat puhtaat eli kolmelle viidestä on jo osuttu sitten syyskuun alun) ihan mielettömän tukon kuivaa keltaista heinää. Vaikka kuinka varoitin silloin kävelyllä, ettei oikein kantsis syödä tuota... Joo. Me keskustelemme aina kävellessämme. Tai siis katit tarkkailevat ympäristöä ja minä juttelen niille:"Piki, tuu jo, Indy oottaaaaaa.... Indy, jarruta vähän, Piki ei vielä kerkiä. Älä syö sitä typerää kuivaa heinää. Tai jos syöt, oksenna tänne ulos kiitos. Ei tota koiraa tartte pelätä, se kiertää meidät kaukaa. Höh, et sinä sitä varista kiinni saa...." Jne, jne, jne...

Piki on vielä kesäajassa. Tänä aamuna herätys kävi tasan neljältä. Herra kävi syömässä. Tuli takaisin sänkyyn. Kurrasi ja kehräsi ja etsi ankarasti hyvää paikkaa ja asentoa. Ja kävi nukkumaan erittäin tyytyväisenä poikittain minun rintani päälle. Olen siis oppinut nukkumaan selälläni.

Mamma on taas kotona. Iloisena. Suunnittelee reissua uuden pesukoneen ostamiseksi tuttavarouvan kanssa. Kielsi minua tulemasta perjantaina, kun ei pankkiinkaan vielä tarvitse mennä.

Eihän miun tänään pitänyt blogata...

Kyllä!

Kuten muutkin, varoitus! Lopussa kuva iiiiiihanista sukkaklubilangoista.

No murrettahan se tietysti! Se kude neulomisen yhteydessä. Kaikki ovat varmasti jo tutustuneet kutomiseen ja neulomiseen samaa tarkoittavina sanoina (Räveltämössä tästä on taas keskusteltu innolla), samoin kudin ja kutimet ovat minullekin tuttuja, vaikken niitä kyllä itse osaa kauheasti käyttää. Mutta kommentoijat ovat opettaneet minulle lisää suomea (katsokaa tarkennuksia edellisen postauksen kommenteista:
- kujotaan kutimella
- kuteen voi unohtaa jonnekkin (siis neuleen)
- kudin eli kurin
- sukkapuikko eli kurinvarras
Kiitos teille!

Tykkään murteista, aksenteista, kielistä ihan älyttömästi (paitsi inhoan prepositioita)! Entinen kissani Juulia oli ilmiselvästi kielistin kissa. Kun luin ääneen (yksin kotona, kyllä, hullu olen), jos luin suomeksi, ei mitään reaktioita. Jos luin englanniksi tai ranskaksi, kissa tuli kovin sukkelasti kiehnäämään minun suutani/kasvojani vasten. Tosin osasi se soittaa kitaraa ja pianoakin ;) Nykyiset herrat eivät reagoi mitenkään.

Eurosportiltakin katsoin ennen muinoin aina uintikisat, koska siellä oli ihan mahdottoman kivan kuuloinen skottiselostaja ja Ranskan TV5:lta piti viimeksi tänä aamuna kehrätessä katsella, tai oikeastaan kuunnella, Quebecin uutiset, niiden aksentti on kanssa jännää kuunneltavaa.

Ajan pyörä - olet Annika tasan tarkkaan minun aivojeni kanssa samoilla linjoilla - ärsyttää kun osassa kirjoista eivät esiinny kaikki tarinan henkilöt, kerkiää unohtaa osan... Ja kyllä, kuullessani kirjailijan kuolemasta kävi minunkin mielessäni, että jokohan sarja saataisiin loppuun - tosin ensin säikähdin, että nyt sitä ei ikinä saada loppuun ;)


Vasemmalla TitiTyy (Ilun värjäyksiä) ja oikealla SecretWool. Ihania. Vasemman värit eivät ehkä ne ole ne kaikkin omimmat lemmikit, mutta on kyllä terveellistä välillä tehdä muustakin kuin punaisesta ja vihreästä. Tykkään langan tiukasta kierteestä ja napakasta tunnusta todella paljon. Raaskisiko tästä ihan oikeasti tehdä sukat? Ehkä.

Oikean värit on ihanat - vaikka siellä on liilaa seassa. Ja mikä pehmeys! Tästä ei kerta kaikkiaan voi tehdä sukkia, tahtoo isona (=kerällä) hanskoiksi. Herkkää pitsiä. Pitää kaivaa jokin kiva mallineule.

Kude?

Uskollinen palvelijani sanoi työsopimuksen irti 19 vuoden jälkeen. Hain tänään uuden. Ihanan punainen ja niiiiiin tarpeellinen. Tämä. Vanha oli samaa merkkiä, joten toivottavasti tämä kestää yhtä kauan. Huvittavinta tässä on, että viikko sitten naapuri kirosi hajonneita kylmälaitteita ja minä kirosin hänelle ääneen, että kun tuo leivänpaahdin ei sitten ikinä suostu hajoamaan....

Kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Olisin lainannut taas niitä huovuta-vanha-villapaita-leikkele-ompele-uusi-laukku -kirjoja, mutta kaikki näyttivät olevan lainassa. No, enpä varmaan olisi ehtinyt mitään tekemäänkään ja sitä paitsi, Piki käyttää yhtä niistä huovutetuista villatakeista makuualustanaan saunan lattialla. No, lainasin kuitenkin lukemiseksi Ajan pyörän osan nro 25. Toisaalta mielenkiintoinen sarja (tykkään fantasiasta), mutta toisaalta äärimmäisen rasittava. Edellisen osan lukemisesta on ainakin vuosi.... En millään muista olenko lukenut tämän osan vai en.... En edes muista kaikkia henkilöitä, mihin he jäivät edellisessä osassa.... Sitten joskus kun koko sarja on saatu kirjoitetuksi (kirjailija kuoli tässä jokin aika sitten...), on ihan pakko lukea alusta uudestaan.

Villakoiran ydin on se, että tästä osasta, sivuilta 24 ja 25 löytyy tällaiset lauseet:"Hänen kuteensa, muodoton mötikkä, oli jäänyt syliin." & "Verin säpsähti hiukan, nosti kuteensa ja katseli sitä kuin ei itsekään oikein tietäisi mitä sen piti olla." Siis KUTEEENSA? Kude? Onko tämä jokin murrejuttu? Kude on minun mielestäni sitä mitä kudotaan loimen "sekaan" kangaspuilla. Ok, myönnetään, että kirjassa ei mainita, millä tekniikalla tuota työtä tehdään, mutta sivulta 29 löytyy kohta:"....nostaessaa kudintaan...." ja kangaspuita ei kauheasti nostella (eikä niissä kiinni olevaa työtä). Onkohan kyse kääntäjän lapsuksesta? Vai ehkä hän ei ole käsityöihminen laisinkaan, eikä ole osannut taivuttaa sanaa kudin? Minulta meni kuitenkin kirjasta kaikki into ja mielenkiinto pitkäksi aikaa kun jäin pohtimaan tätä.... Kieli ammattina, tiedän. Nykyään en lue mitään kirjaa nopeasti, menee ihan liikaa aikaa tällaisten täysin asiaan kuulumattomien sivuhaarojen pohtimiseen. Ärsytän itse itseäni.

Kehrätty on. Jospas joskus saisi jotain valmiiksi vyyhdiksi asti. Ja kylppäri lemuaa kuin paraskin lampola - kolmet villat pesussa. Toivon siis ehtiväni kehrätä vielä lisääkin... Värjätäkö vaiko ei?

Ps. kiitos haalarikehuista - menen huomenna haalarin ja vauvan tulevaan kotiin ja varmaan vien haalarin jo odottamaan vauvaa.

Ihana!

Pikillä on kynähulluus. Jos se näkee kynän (tai kuulee kynän esim. putoavan) se ryntää paikalle tuhatta ja sataa ja raahaa kynää ympäri huushollia suussaan. Välillä kynä pudotetaan lattialle (ei koskaan matolle) ja pelataan vähän jalkapalloa.

Indy syö kuin sen seitsemän hevosta. Siitä tulee todella iso entinen kolli. Jos entinen ori on ruuna, mikä on virallinen nimitys entiselle kollille? Vai eikö sellaista ole? Ex-kolli?

Onnistuin opekokouksessa varmasti suututtamaan aika monta ihmistä yhdellä kommentillani. Mutta olin vain rehellinen..... ja turhan suorasanainen. Mutta toisaalta, kyllä moni tiesi tämän asian jo etukäteen, joten en ehkä sittenkään suututtanut kovin montaa. Oli muuten ennätyspitkä kokous. Eka sukka valmistui toisesta melkein resori. Aivotonta sukkaa siis. Ja erikois-super-hyper-pätkävärjättyä (Fabel). Samanlaisen aloituskohdan löytäminen toiseen sukkaan oli työn takana.

Sain postissa synttärilahjan:

Villasukka Villasukalle. Hopeaa.