Oppia

Kesäloma on yhtä opettelemista ja oppimista. Viime viikonloppuna esimerkiksi opin:
-että itikat Pielisjärven rannalla on pirullisia ja niitä on kamalan paljon.
-että ne samaiset itikat osaa tunkea sisään aittaan, jos joku huolimaton rakentaja on jättänyt aukon seinään.
-että navigaattorilla on sellaisiakin lempinimiä, joita ei lasten kuullen kehtaa ääneen sanoa.
-että Pösöön mahtuu kolmen naisen ja heidän normaalien viikonloppuvarusteidensa lisäksi kolme rukkia ja neulekone tykötarpeineen. Ihan hyvin. Mitä nyt jalat vähän puutuivat takapenkillä risti-istunnassa.
 -ja ennen kaikkea, että pitkäveto (rukilla) on nopeaa, hauskaa ja kivaa!

Yllä siis vasemmalla ihan ensimmäinen pitkävetokokeiluni ikinä. noin 50 grammaa Hopeasäikeen BFL 80% silkkiä 20%. Onneksi kuva on pieni ja epäselvä, toi on varmaan kaameimpia kehruitani ikinä, mutta oppimisen riemu oli huikeaa! Vähän väliä piti hihkua ääneen vieressä kehrääville/neuloville/kälättäville ihmisille, että kattokaa!

Tämä on sitten se toinen pitkävetokokeilu. Yhä edelleen paksuus vaihtelee runsaasti, mutta kyllä tätä voi jo ihan hyvin neuloa. Ihanan ilmavaa ja pehmoista! Noin 100 grammaa Louhittaren Luolan Tuulian BFL 70 % silkkiä 30%. Tähän lienee paikallaan myös Etsy-linkki. Pitkävetokokeilut jatkuvat kaiken aikaa. Nautin suunnattomasti!

Pitkäveto on houkutellut miua jo pitemmän aikaa, kun se osaavissa käsissä näyttää niin uskomattoman vaivattomalta ja nopealta. Sitä paitsi, mittarimatoa (lyhytvetona myös tunnetaan) on tässä tullut harrastettua jo useampi vuosi. Ja lisäksi, olen ollut niin kateellinen niille kehrääjille, jotka osaavat tehdä paksumpia, ilmavia, pehmeitä lankoja. Minä kun vain kehrään ohutta ja tiukkaa. Mutta pitkävedolla miäkin saan aikaiseksi paksumpaa, ilmavaa ja pehmeää! Sellaista lapas- ja pipolankaa. Kunhan vielä oppisin käyttämään pipoja...

Viimeisenä se vanhin. Tämä oli vuosi sitten Tuulian kehruuklubin (Heavenly Fiber Club) yksi lanka, Voikukka, 70 % merino, 15 % bambu ja 15 % silkki. Tätä oli peräti 150 grammaa ja nyt hiukan harmittaa, että tein kaksisäikeistä, marmoroitua. Kun en miä marmoroinnista yleensäkään tykkää ja tässä on niin nätit värit. Ne värit olisivat pysyneet paremmin ominaan jos olisin ketjukerrannut. No, seuraavan kerran.

Lopuksi vielä mainos lisäopista. Jos joku ei vielä ole tietoinen, niin pari viikkoa sitten ilmestyi Minerva-kustannuksen kautta Kehrääjän Käsikirja. Ensimmäinen kehruukirja suomeksi sitten 80-luvun alun. Perusteellinen, kaunis, selkeä ja ihana! Takana taas tehokimppu Tuulia Salmela (se aiemmin jo mainittu Tuulia). Sain olla mukana tuon kirjan tekemisessä kuvausapuna - en kuvaajana, vaan kuvattavana! Älkää silti säikähtäkö, ei miun pärstää tuosta kirjasta löydy, vain kädet ;)

Kirjaprosessin seuraaminen oli kiehtovaa. Kirjan tekeminen on raakaa työtä, monia asioita tehdään moneen kertaan, ja vielä kerta kiellon päälle. Lopputuloksen saaminen käsiin suorastaan itketti, niin iso oli tunnekuohu ♥ Kirja on oikeasti ihana! Toivomme hartaasti jatko-osaa...

Suosittelen

Suosittelen lämpimästi.
1. Kirkasvalolamppu. Omani on sellainen, jota voi himmentää eli se toimii myös tavallisena valaisimena. Olen vakuuttunut sen tehosta reilussa viikossa. Herääminen on helpompaa, vaikka tämä ei ole sarastusvalo. Herään ihan normaalisti ja aamutoimien jälkeen, istun syömään ja lukemaan spostia ja Ravelryä sen valoon. Jotenkin vaan elämä tuntuu helpommalta. Tosikoitos, eli marras-joulukuun pimeys on kyllä vasta edessä.

2. Simon's Cat in Kitten Chaos. Kolmas kirja taitavalta piirtäjältä, joka todella tietää ja tuntee elämää kissojen kanssa. Nauraa rätkätin ääneen sohvalla tätä lukiessani ja voisin lukea saman tien uudestaan. Aivan ihana!

3. Uitamon tuvan vaalea glögi. Tätä vaan ei taida kovin monesta kaupasta saada. Pehmeää, maukasta. Korvaa tätä nykyä teen.

4. Laiskottelu. Perjantaina ei huvittanut siivota - en sitten siivonnut, vaihdoin vaan lakanat ja otin uuden untuvatäkin käyttöön. Lauantainakaan ei huvittanut siivota (ja sitä voi perustella pyhäinpäivällä) - en sitten siivonnut, laitoin namiruokaa ja röhnötin sohvalla kirjojen ja herkkujen kera. Sunnuntainakaan ei huvittanut siivota - en sitten siivonnut, vaan neuloin, käänsin ja kohta luen aineita. Tuloksena perin pohjin levännyt olo.

Ehkä suosittelen, en vielä tiedä varmaksi. Death Comes to Pemberly. P.D. James on ollut jo kauan, kauan yksi lempikirjailijoistani. Rakastuin Pride and Prejudiceen jo lukiessani sen ensimmäisen kerran teininä. Ja BBC:n legendaarinen tv-sarja ♥ Tämä kirjaa yhdistää nämä kaikki. Olen vasta alkupuolella menossa, kirjoitustyyli toisaalta sopii ajan tyyliin, toisaalta tuntuu aavistuksen jäykältä. No, kerron lisää kun saan luettua kokonaan.

Luen

Ihana ukkosmyrsky posautti tv-antennin, joten nyt on aikaa lukea ja puhua/kirjoittaa lukemisesta. Kanavat nimeltä Liv ja Voice näkyvät, mutta niistä en pahemmin välitä. Kirjoista sen sijaan olen välittänyt koko ikäni. Olen suhteellisen kaikkiruokainen lukemisieni suhteen, mutta tietysti löytyy suosikkeja ja inhokkeja.

En pidä kirjoista, joissa minun lukijana pitää pelätä suhteettomasti, siksi Stephen King on ollut hyllyllä jo 20 vuotta. Hänen kirjansa aiheuttivat minulle aikoinaan painajaisia. En myöskään pitänyt tämän takia Sofi Oksasen Puhdistuksesta, vaikka se olikin äärimmäisen hyvin kirjoitettu kirja ja piti siksi minut otteessaan tiukasti loppuun asti - mutta en nauttinut siitä. Toisaalta en pidä lässyttävistä, huonosti käännetyistä, paikallaan junnaavista, tylsistä, ja vaikka mistä kirjoista. Useimmiten onneksi tietää jo takakannen luettuaan, että tämä kannattaa/ei kannata lukea. Mutta hutejakin sattuu.

Mistä sitten tykkään? Fantasiasta (eli aikuisten saduista?), yli kaiken. Mutta jotenkin semmoisesta lapsellisesta fantasiasta, eli ei mistään seksillä ylimaustetusta roiskinnasta, vaan positiivisesta "hyvä voittaa pahan" -fantasiasta. Kunnon seikkailuista, hitunen romantiikkaa auttaa aina asiaa. Dekkareista, mieluiten vanhan tyylisistä, perinteisistä. Myös historialliset romskut ovat parhaimmillaan mahtavia. Jostain kumman syystä tähän aikaan vuodesta (= koulun päättyessä) pitää aina, jok'ikinen vuosi, lukea Robert Gravesin Minä, Claudius.

Tässä, Indyn esittelemänä minulle ihan uusi kirjallisuuden laji: manga. Tiesin entuudestaan, että se on japanilaista sarjakuvaa, luetaan kirjan takaa aloittaen. Kuvittelin (väärästi) sen olevan vain semmoisia tietyn tyyppisiä lapsi/nuorihahmoja seikkailemassa pahaa vastaan. Näköjään päähenkilönä voi hyvin olla kissakin! Chi on pieni kissanpentu, joka löytää kodin, seikkailee ihmisten maailmassa (niin kuin kaikki enemmän tai vähemmän pöhelöt kotikissat tekevät). Tämä Konami Kanatan sarja on nähtävästi maailmalla kovin suosittu - nyt siis suomeksi ensimmäisen kerran. Tammi on julkaissut nämä kaksi ensimmäistä osaa ns. kioskipokkareina. Kirjojen paperista tulee heti nostalgisesti mieleen Akkarit (joita en ole lukenut varmaan 15 vuoteen) ja turvallinen lapsuus.

Kissahahmo on suloinen, tekstiä vähän - voisin kuvitella lukemaan oppineiden pikkuneitien tykkäävän kovasti näistä hellyttävistä ja herttaisista seikkailuista. Minua - aikuista ja kielenopettajaa - häiritsi kissan lässytys, mutta sekin oli kyllä selitetty kirjan takana (tai siis edessä). Mutta kokonaisuutena kivoja!

Toinen uutuus, jonka olen nyt viime aikoina lukenut, on Donna Leonin uusin dekkari Drawing Conclusions. Ei vielä suomennettu, ilmestyi vasta huhtikuussa englanniksi. Donna Leonhan kirjoittaa Venetsiasta ja siellä elävästä komisario Brunettista. Kirjoittaa englanniksi, loistavasti. En halua lukea suomennoksia, koska nautin näiden kielestä niin paljon. Brunetti-tarinoita on viime vuosina ilmestynyt yksi per vuosi - olenkin miettinyt, onko tahti liian kova? Laatu on ehkä hiukan kärsinyt... Tarinoilla menee aina puoli kirjaa päästä itse tarinan ytimeen, ja niiden loput ovat viime vuosina ärsyttäneet miua. Miksi? Juonipaljastus: loput ovat liian avoimia! Kuitenkin kieli on nautinto, elämän kuvaus ja pohdinta toinen suuri nautinto, ja ruokapuoli vielä kolmas. Ei voi mitään - yksi ehdottomasti suurimmista kirjailijasuosikeistani.

Ei lukemista: Indy huijasi onnistuneesti minua tänään. Tuli töistä kotiin kesken ukkosmyrskyn. Indy oli sängyn alla piilossa, tuli esille, mutta vaikutti apaattiselta, kyhjötti eteisessä miun hupparin päällä. Annoin herkkuja, kaivoin jopa karvapallolelun esille. Söi ja leikki, mutta jotenkin vähän vaisunoloinen. Menin päiväunille, herätessäni ukkonen oli häipynyt ja Indy normaali riehuva itsensä. Se taitaa pelätä ukkosta!

Vapaata

Elämä on kyllä kummallinen juttu. Välillä se asia, josta saa kaikkein eniten iloa, ei huvita yhtään. Joo, miulla on taas neulominen jäissä. Johtunee huivista, jossa on kamalan pitkälti sileää, ja jonka lanka on joustamatonta villapellavaa, ja joka on vielä väriltään veikeää beigeä (siis värjäämätöntä). Pitäisi aloittaa jotain koukuttaavaa ja innostavaa, mutta kun edes se aloittaminen ei oikein huvita.

Toisaalta, lukeminen on harrastuksena kärsinyt käsitöistä viime vuosina. Ei ole ollut keskittymiskykyä eikä aikaa. Nyt näpeissäni on uusin Donna Leon, enkä voi päästää sitä käsistäni. Ehdoton lempikirjailijani. Olisi kyllä pari muutakin kirjaa odottamassa, mutta ehkä ne odottavat. Ensin pitää loppujen lumien sulaa takapihalta, sitten raivata piha ja terassi ja kantaa kalusteet varastosta. Rakastan lukemista terassilla herkkueväiden kera ;)

Suurin ajanviejä ja koukuttaja viimeisen viikon aikana on ollut Tallinan eläintarhan amurinleopardin pentu - sen elämää voi seurata pesäkameran kautta. Pentu on nyt tänään perjantaina kahdeksan päivää vanha. Emo, Darja on niiiiiin kissa. Aivan käsittämätöntä, miten iso villieläin pesee itseään, nukkuu, käyttäytyy kaikin puolin kuin noi kotikepardit. Kiehtovinta on kuitenkin häntä. Valtavan paksu ja pitkä, taipuisa, pehmolelu, ja tarvittaessa pennun ympärille kääriytyvä suoja ja jopa tyyny. Miä haluan tollaisen hännän!

Pentu on tietysti uskomattoman söpö, mutta myös aikamoinen päällepäsmäri. Jos ei tissi ole hollilla kun nälkä iskee, se pitää hirmuista mekkalaa. Ei mau'u eikä karju, vaan lähinnä örähtelee ja ynähtelee, mutta todella kovaa. Jokohan sen silmät pian avautuvat?

Edit. Kuvakaappaus lisätty lauantaina. Häntä käy siis mainiosti tyynystä.

Viikko

Hups heijakkaa! Aikamoista vauhtia on viikko mennyt. Nimpparit oli ja meni - ei juhlittu. Koeviikko oli ja meni, kaikki kokeetkin olen jo tarkistanut. Hierojalle en ehtinyt (huomenna ehdin), kampaajalle en ehtinyt (huomenna varaan ajan). Debytoin suomentajana, TSV-vaihdon pakettini ehti perille ja oli onneksi mieluinen, ja pakkanenkin lauhtui vihdoin.

Serkkuni, jota en ole tavannut varmaan 25 vuoteen, soitti. Pitkä ja surullinen keskustelu sai ajatukset pyörimään päässä. Serkku pohti, että hän ei osaisi kuvitella elämäänsä, jos hänen äitinsä olisi kuollut kuten minun, kun olin 10-vuotias. Vaikka asia oli ja on vakava, minulta pääsi spontaani naurahdus, minä puolestani en osaa kuvitella millaista elämä olisi jos äiti eläisikin.

Se oli elämäni suurin solmukohta. JOS äiti ei olisi kuollut, olisinko minä tässä ja nyt? Jotenkin tuntuu, että en. Äiti, se mitä hänestä muistan, oli hellä, kiltti, rauhallinen, käsityöihminen, mutta ei akateeminen. Jotenkin uskon, että ex-äitipuolellani on ollut valtava vaikutus minun ammatinvalintaani. Ei minusta olisi tullut opettajaa ilman häntä. Jos äiti eläisi, olisin varmaan konkreettisemmassa ammatissa, käsitöitä harrastaisin ihan taatusti. Ehkä en myöskään olisi lähtenyt kotikaupungistani.

Näitä tilasin Etsystä (joka muuten ei vie vain pikkurilliä, eikä koko kättä, vaan koko kropan). Pari puuttuu kuvasta, koska ovat jo käytössä. Herkullisia, ihanan kiusoittelevia!

Kirjat

Ohjeet: Kopio tämä muistiinpanoihisi. Tägäytä muita kirjanörttejä, myös minut, jotta näen mitä olet vastannut. Lihavoi kirjat, jotka olet lukenut kokonaan; kursivoi kirjat, jotka olet aloittanut muttet ikina saanut päätökseen tai joista olet lukenut pätkiä. Luetuksi kirjaksi lasketaan myös, jos joku on lukenut kirjan sinulle.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen

2. J.R.R.Tolkien - Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Cristie - Kymmenen pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Potter-sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günther Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou - Pahuus

Tästä puuttuu miun suosikkeja... Jos ajatellaan kotimaisia, niin Turms Kuolematon, Jotunin novellit, Minna Canth. Ulkomaisia ei kannata edes luetella, tulisi pitkä lista. Tai yksi on pakko mainita, Camus'n Rutto. Ja Robert Gravesin Minä, Claudius. Ja Canterburyn tarinat. Ja Shakespearelta mieluummin Kuningas Lear tai Othello. Ja ja ja ja... Kirjat ja lukeminen on miun elämäni suurin rakkaus (paitsi kissaherrat menevät edelle!), nyt on ollut niin väsy ja flunssan rippeiden riivaama, ettei ole muuta jaksanut tehdä kuin lukea. Ja roikkua Ravelryssä ;)

Värejä

Hillittömän epäselvä kuva. Mutta kun kerrankin oli luonnon valoa sitä oli käytettävä hyväksi. Jo syksyllä johonkin huushollin uumeniin kadonnut kameranjalka ei ole suostunut löytymään, ei harmainta hajua missä se voisi olla... Oon jopa miettinyt, että oliko se mulla silloin elo-syyskuussa metsässä mukana? Jäikö sinne mättähälle?

Mutta uusimpia herkkujani yritän tässä esitellä. Kaksi taaimmaista on pitsilankaa, ensimmäiseni, tykkään tunnusta! Takimmainen on Grashüpfer ja edempänä Ruby Thursday, jota mulla on myös sukkalankana, itse asiassa juuri puikoilla, kunhan vaan ehtisi.



Etummaiset ovat 100% merinoa. We're Different -paketti, eli eivät välttämättä ihan normivärisiä, mutta minusta niin kauniita! Taaempi ja tasavärisempi näyttäisi olevan alemman etiketin mukaan Merlot ja etummaisempi ankaran tiirailun jälkeen, Jultomte. Todella napakymppi ostos.

Sain eilen myös kirjan, Tuulian yhä uudelleen ja uudelleen suositteleman Amos Aldenin The Big Book of Handspinning. Iso nimensä mukaisesti, ei yhtään värikuvaa, vain piirroskuvia ja tiukkaa tekstiä. Tosin kirjoituksen ote on kivan ironinen.

Mulla on probleema. Huomenna 2½ tuntia äidinkielen prelin valvomista. Äidinkielen opettaja itse lupasi, että saan neuloa tai tehdä muita omia hommiani. Neulonko keskeneräistä sukkaa - olisi kyllä ehdottoman tarpeellista, kaikki sukat yrittävät hajota yhtä aikaa. Toisaalta voisin aloittaa lapasia itselleni - huomasin tänään reiän peukussa. Kolmanneksi voisi väkertää salaista projektia, mutta se vaatisi lankavaraston mukaan ottamista ja se ei kyllä taida olla hyvä ajatus. Neljänneksi voisi lukea tuota Aldenin opusta.... Liian vaikeaa päättää.

Ai niin. Lukion ENA2 kurssilla tänään:

-Ope, mikä on sonni englanniksi?

-Bull tietysti.

-Eiks se oo härkä???

-Eiks ne oo sama asia? Tai ainakin suurin piirtein?

Selityksiä

Pikaisen ja summittaisen blogin avulla suoritetun laskennan perusteella neuloin viime vuonna noin 4,5 kg lankaa. Vähemmän kuin vuosiin. Mutta ei ollut aikaa. Jos oli aikaa, väsytti liikaa. Vasen käsi oli kipeä. Joulukuussa kyllä jo parempi, mutta eihän sitten enää ehtinyt. Ja olen kehrännyt.

Olen kehrännyt enemmän kuin koskaan, äkkilaskemalla puolitoista kiloa valmista lankaa! Mutta, tarvitaanko tuohon määrään uutta rukkia? Vanhallakin olisi pärjännyt... Mutta kun uusi on kaunis, suloinen, kiehtovan moderni - vieraat käyvät nykyisin kysymässä, että tuokos se rukki on. Ja villavarastot ovat niin laajat, että on ihan pakko olla uusi, huippukuntoinen rukki.


En uskalla laskea montako neule- tai kehräyskirjaa tilasin viime vuonna. Monta. Kymmeniä ihan varmasti. Mutta kirjojahan ei voi koskaan olla liikaa! Ne ovat sivistyksen merkki (vaikkakin vähän yksipuolisen sivistyksen tässä tapauksessa). Pitää olla inspiraation lähteitä. Pitää olla malli/ohjevarasto inspiksen iskiessä. Pitää olla hyllyntäytettä (ja lisää hyllyjä).

Hhmmm...

Ei. Piki ripuloi taas. Viime yönä ja nyt aamulla. Mutta päivällä on ihan oma ittensä, riehuu ja juo ja syö - tosin ehkä vähän vähemmän kuin normaalisti. Huomisaamuna soitan tohtorille. Potentiaalisia syitä: 1. stressi - eka kohtaus tuli hoitopaikkareissun jälkeen ja nytkin se säikkyi la-aamuna kun minä pakkasin kamoja Mikkeliä varten... 2. ruoka - Latzin pussi? Tosin aiemmin se ei ole aiheuttanut mitään. 3. Madot - madotus (Axilur) aloitettu tänään. Pikille meni nätisti alas, Indyn jälkeen mulla on reikä sormessa. 4. Joku muu?


En ole neulonut tänä viikonloppuna vielä yhtään. Ei vaan ole huvittanut ja toisaalta ei ole ehtinyt. Olen ravannut ympäriinsä (löysin kirpparilta ihana, puna-valkoisen shetlannin villaisen takin, 7,5 euroa!), kehrännyt, siivonnut, seurannut huolestuneena katteja, roikkunut netissä, perustanut uuden blogin (josta kuulette vielä), leikannut nurmen, ja istunut huhhailemassa ja miettimässä ihan liian syviä mietteitä. Onneksi kaveri soitti ja sain purkaa päätäni.

Olen myös lukenut. John Boyne: Poika raidallisessa Pyjamassa. En haluaisi paljastaa juonta (siitä voi lukea täältä), mutta kirja on... Voi kun löytäisi oikean sanan! Julma. Ajatuksia herättävä. Paljastava. Surullinen. Kirjoitettu nuoren, lapsen näkökulmasta, siksi lässyttävää kieltä (ainakin suomennoksessa), mutta maailma on loppujen lopuksi kuitenkin aikuisen. Totuus vain paljastuu pikku hiljaa.

Eloa

Meidän taloyhtiöllä (3+2 takallista huoneistoa) oli joko uskomaton säkä tai säntillinen nuohooja. Herra ajoi pihaan klo 8.23. Toisaalta joku muu jolle oli varmasti ilmoitettu sama aikataulu, joutui odottamaan. Ensin meidän talo (3 takkaa), suojaukset kaikkiin, katolle ja vielä huoneistokohtaiset toiminnot sisällä (minun takkani tietysti viimeisenä). Tasan tunti meni. Hilma peseytyi ja nukkui erittäin rauhallisena ja tyytyväisenä sängyssä, herrat tutisivat kauhusta sängyn alla ;)

Hilma lähti eilen kotiin ja illan pojat nukkuivat. Toisaalta niillä oli kai ikävä, koska Piki nukkui Hilman paikalla Lundiassa ja Indy kiersi ja kaarsi kaikki nurkat. Indy teki myös jotain, mitä ei ole ennen koettu. Istuin lukemassa blogeja tässä koneella. Herralla oli nälkä, se hermostui! Ja läppäsi minua etutassulla poskeen!


Miun pihani kaksi jaloruusua kukkivat vuorovuosin. Viime vuonna se tummempi ja vanhempi, tänä vuonna tämä rehevämmän punainen. En saa päätettyä kummasta tykkään enemmän.

Luin kirjan. Doris Lessingin Kissoista (2002). Hesarissa sitä suositeltiin ja pakkohan kaikki kissa-aiheiset kirjat on lukea. Mutta en oikein tiedä. En muistaakseni ole koskaan lukenut Lessingiä aiemmin, joten en tiedä hänen tyyliään yleensä. Nähtävästi hän on kirjoittanut enemmänkin kissoista kertovia kirjoja, mutta en ole ollenkaan varma haluanko lukea niitä.

Kirjojen tyyli muistuttaa inhoamaani ajatuksen virtaa, liukuu asiasta toiseen niin, että välillä piti palata muutama lause taakse päin tarkistamaan mistä kissasta tässä oikein puhuttiin. Puoleen väliin asti kissoilla ei ollut nimiä, oli vain harmaa kissa, musta kissa. Sitten yhtäkkiä niitä alettiin kutsua nimillä - miksi tuommoinen jako, vaikka tuntui, että kaikki olivat yhtä rakkaita (tai ainakin melkein)? Kirjoittaja oli selvästi myös vanhan ajan maalaisyhteiskunnan ihminen. Kissojen kastrointi/sterilisaatio tuntui olevan pahin mahdollinen ajatus, vie kissan luonteen. Tästä olen ihan eri mieltä. Kissoilla siis oli pentuja koko ajan ja paljon, ja sekin tuntui ärsyttävän kirjailijaa. Jätti siis jotenkin hämmentyneen olon lukijalle.

Nyt kaipais vaihteeksi oikein hyvää dekkaria (Sue Grafton odottaa yöpöydällä) tai jotain erinomaista fantasiaa (saa ehdottaa!).

Aarre

Piti postata jo pari-kolme tuntia sitten, mutta puhelin soi ja unohduin juoruamaan...

Hain tänään lisää eilistä alpakkaa. Villatakki ja hanskat. Ehdottomasti. Kävin myös verenluovutuksessa ja shoppailemassa. Vähän mutta kuitenkin paljon. Eli paljon kangasta, joka todennäköisesti marinoituu pari vuotta ennen projektin loppuun saattamista. Tai ainakin se olisi tyypillistä. Sitten iski pihiys ja ostin vain pienen maton puoleen hintaan, vaikka isompikin olisi ollut tarjolla. Ja nyt harmittaa. Se sopii niin loistavasti keittiöön ja eteiseen. Kuvassa taustalla.


Kirja on löytö, todellinen aarre, divarista. Vain 5 euroa! Onhan siitä kansi revennyt ja pari sivua irti, mutta kaikin puolin siisti ja nätti. Ja tätä minulla ei vielä ollutkaan!

Suomalaisten Ravelry-vaihdon paketin laitoin eilen postiin. Sen jälkeen olen hyppinyt koneella vähän väliä tarkistamassa missä paketti on menossa (Mitä sitä tehtiinkään ennen pakettikoodeja? Toivottiin hartaasti sormet ristissä?) ja parini ehti sen hakemaan ennen kuutta. Paketti muuten teki taas mielenkiintoisen extra 120 km lenkin: Keuruu-Jkylä-Sjoki-Vaasa. Miksei se voinut mennä suoraan Keuruulta Seinäjoelle?

Itse unohdin autuaasti ottaa yhtään kuvaa paketista ja jopa siitä toisesta itse tehdystä. Se paremmin onnistunut itse tehty oli jo aiemmin esitelty Lilac Shawl (raaskin siis toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani ja antaa sen lahjaksi), ja se kuvaamatta jäänyt oli Anemone Beret, josta saanen pariltani kuvan. Parini oli Olebrumm, jolla on onneksi kauniita kuvia paketista. Kasaaminen oli mahdottoman hauskaa, paketoiminen tosi hankalaa karvaisten avustajien takia ja koko vaihdon seuraaminen suorastaan hykerryttävän nautinnollista Ravelryssä käydyn keskustelun ansiosta. Kiitokset uhrille ;)

Ahmintaa

Voihan vessanovenkahva. En voi, en kerta kaikkiaan voi mennä huomenna töihin. Tai kohta nukkumaan. Tai neuloa. Tai syödä - paitsi suklaata, joka on loppu. Ne Stephenie Meyerit. Kolme on luettu kahdeksassa ja puolessa päivässä. Kolmannen ahmin vajaassa vuorokaudessa. Neljännen aloitan just kohta. Jos kuitenkin onnistun menemään huomenna töihin (ja kokous päälle, voi v...!), mitenköhän voisi lukea siellä...?

Jos nyt joku yllätysvieras pimputtelisi ovikelloa, en taatusti avaisi - huusholli on.... kauniisti sanottuna epäsiisti ;)

EDIT ma klo 11.19: En valvonut koko yötä lukien vaan sammuin kuin saunalyhty (tyypillistä). Mutta!!! Tein historiallisen teon tänä aamuna. Varmaankin ekan kerran eläissäni siivosin (=imuiroin ja pesin lattiat) ennen töihin lähtöä... Ihan jotta vaan pääsisin mahd.nopeasti lukemaan sitten kun vihdoinkin tulen kotiin... 

Arvioita

Kiitos, sukat tuntuvat jaloissa ihanilta ja väritkin sointuvat mielessäni yhä kauniimmin yhteen - lilasta huolimatta ;)

Viime päivät ovat menneet köhiessä (lima on ehtymätön luonnonvara - eikö sitä voisi jotenkin hyödyntää?), ääntä etsiessä (ma+ti+ke iltapäivisin katosi, löytyi öisin, eilen oli jo parempi), uusintakokeiden parissa ja lukiessa. Se Stephenie Meyer, 2. osa. Alku tuntui typerältä, koska siinä jotenkin kömpelösti kerrattiin edellisen osan tapahtumat, mutta kun homma vihdoin pääsi vauhtiin, tuntuu tosi hyvältä. Harmi vaan, etten yhä edelleenkään osaa neuloa/kehrätä ja lukea yhtä aikaa...

Mari pyysi kertomaan uusimmista kirjahankinnoistani. Jaa-a. Simple Style on nimensä mukaisesti täynnä lähinnä pusero-ohjeita, jotka ovat... no, simppeleitä. Siis ulkonäöllisesti yksinkertaisen näköisiä, mutta liki jokaisessa on kuitenkin jokin pieni, kiva jippo. Useampi näistä malleista huutaa ja kirkuu haluavansa tulla toteutetuksi itse kehrätystä langasta.... Siis pitäisikö minun kärsivällisyydelläni jaksaa kehrätä puserollinen yhtä ja samaa lankaa? Katsotaan. Ehkä joskus.

Toinen oli The Essential Guide to Color Knitting Techniques. Paksu ja perusteellinen. Mallineuleita monivärisiin töihin - paljon! Erilaisia tekniikoita päättelemisestä ja virheiden korjaamisesta värien yhdistelemiseen ja vaikka mihin. Jonkin verran myös valmiita ohjeita mm. kerrassaan mainio laukku. Vaatii sulattelemista ja jämälootan läpikäymistä.

Herrat ovat päässeet tällä viikolla maanantaita lukuunottamatta joka päivä ulos heti kun olen tullut kotiin. Tänään huuto oli jo sietämätöntä (siis halusin käydä vessassa ennen ulkoilua). Ja meno vauhdikasta. Piki pelkää yhä edelleen rasittavan paljon kaikkea, mutta selvästi nauttii suunnattomasti ulkoilusta ja tulee pikku hiljaa rohkeammaksi. Tänään vieras rouva jutusteli kissoille n. 10 metrin etäisyydeltä. Piki ei enää muuttunut täysillä karkuun pyrkiväksi pulloharjahäntäiseksi karvapalloksi, vaan painautui tiukasti vasten maata ja käveli ryömi karkuun normaalia vauhtia.

Indy... Hullu, päätön, vesiaddikti, kaheli, kova ääninen ja kova menemään. Ei siedä sitä, jos Piki vahingossa pääsee polulla Indyn edelle. Onneksi isoa läskiä varista ei ole nyt näkynyt...

Lattialla

Tänään.
Kiirettä, hosumista. Selvittelyä (poissaolo töistä, johtui se sitten mistä hyvänsä, aiheuttaa aina kamalasti lisätyötä), sekoilua ja ahkerointia. Neulomista, mutta ei ihan vielä valmista. Oli opekokouksessa harvinaisen tyyni olo kun istuin lattialla aurinkoläiskässä ja neuloin :) Lattialla - kyllä. Testaamme mahdollisimman hyvää opekokous paikkaa. Yksikään luokka ei ole tarpeeksi iso. Opehuone on ahdas ja tunkkainen. Viime kertainen ruokala oli mahdoton (kukaan ei kuule mitään) ja nyt testasimme auditioriota. Koska auditorion kasaan menevät penkkirivit eivät sovi edes minun lyhyille koivilleni, oli lattialle levitetty irtotuoleja. Mutta ne taas ovat liian korkeat minulle, ilmassa roikkuvat jalat eivät tunnu kivalta. Ja kun rehtori kerran kehotti "siirtämään tuoleja, vaikka makaamaan lattialla" minä otin neuvosta vaarin. Istuin siis lattialla. Jos ensi kerralla ollaan samassa paikassa vien mukanani tyynyn...


Postia. Piti aamulla heti yhdeksältä rynnätä postiin. Oli siellä uusin Donna Leonkin, mutta se unohtui koululle, joten ei ole kuvassa. Kumpaakaan en ole vielä oikein ehtinyt lukemaan, koska tulin vasta äsken kokouksen jälkeiseltä pizzalta. Työnohjausta ;) 

Ohoh!

Toinen koulutuspäivä meni tiiviisti koneella, blogeja, wikiä ja kauheasti muuta ei sitten ehdittykään. Mulle paljon tuttua asiaa, mutta oli kiva auttaa naapuria. Ja sain monta vinkkiä syksyn yhtä juttua ajatellen - siitä sitten myöhemmin jos se toteutuu.

Herrat olivat viihtyneet hoidossa. Pikiä ei kuulemma pahemmin näkynyt, piilotteli, mutta aiheutti tuhoa... Hilman emäntä kuuli pyykkiä kellarikerroksessa laittaessaan kummaa kolinaa, tuli katsomaan ja kas, Piki oli taas leikkinyt "yhä ylös yrittää". Täyskorkea lundia, täynnä kirjoja ja dvd:tä, päädyt tukittu juuri herroja ajatellen. Hilma seisoi kajarin päällä ja katseli lundiaa kovin kiinnostuneesti - ja aikansa tuijotettuaan, Hilman emäntä bongasi Pikin, korkealta... 

Yöllä harrastettiin tietenkin rallikisoja. Kaiken aikaa kuitenkin, Hilma oli koko homman kiistämätön pomo. Näin jopa, miten Hilma leikki leluhiirellä, Indy kyttäsi pää kallellaan, ah niin kaipaavasti noin 10 cm päässä, mutta ei (lievistä pakkoliikkeistä huolimatta) yrittänyt ottaa hiirtä Hilmalta. 

Kotiin tulon jälkeen meillä syötiin, juotiin ja mentiin nukkumaan. Voisin ennustaa, että ensi yönä saan nukkua ihan rauhassa :)

Kotona odotti kuitenkin yllätys:

Tuuli on ollut kohtalaisen voimakasta... Onneksi ei kuitenkaan tuota kummemmin osunut taloon, vähän päätypeltiä rypytti. 

Stephenie Meyeriä eilen illalla aloitin, ja alku vaikuttaa lupaavalta. Kamala hinku ja uteliaisuus on herännyt. Jos minusta ei vähään aikaan kuulu mitään, olen uponnut kirjoihin.

On

Rakastan listoja (niiden tekemistä, en välttämättä niiden toteuttamista). Tässä jälleen ehdoton lempilistani:

Onnea on...
...narsissikimppu, jota riiviöt eivät ole kaataneet vielä kertaakaan! Ja kaksi vuorokautta on jo mennyt. Haisteltiin ensin, mutta nähtävästi ei oikein inspiroinut.
...pääsiäisloma. Joo, aloitin jo tänään klo 14.00.
...aurinko. Sumun takaa se hiljaa hiipi esiin.
...puhdas, vasta siivottu koti. Ja innokkaat siivousapurit.
...riemastuttavan ihanasti sujunut kasiluokan ranskan minivideoprojektin osa 1. Sain ne hiljaiset, arat ja ujot, mutta todella taitavat tytöt innostumaan!!!
...vino pino kirjoja, uusia kirjoja suoraan kirjakaupasta. Ei vielä itse tarvitse maksaa (koulukirjastoon menevät) ja voin ensin lukea ne itse ;) Luontaisetu.
...hyvä ruoka. Kesäkurpitsa-ananaswokkia.
...SE uusi sukkakirja. Tuli eilen. Vaatii paljon lukemisaikaa.
...peruuntunut luento (Tosin menetin kolme tuntia neulomisaikaa... Eikä luennoitsija varmaankaan ole iloinen vatsataudistaan.)
...melkein valmis pusero. Olisin ehkä saanut valmiiksi jos tuo ed. luento olisi ollut... Helmaan pitää ehkä keksiä jokin pidennysjatkos. Mielessä on kaksi eri vaihtoehtoa jo nyt.
...piskuisen katin unohtunut apinageeni. Nyt on kytätty vain tinttejä ja oravia.
...lisää kehrättävää. En kyllä ehdi näitä kuituvarastoja tässä elämässä kehräämään... Saati sitten neulomaan. Fyberspatesin kuituklubin kolmas ja viimeinen lähetys. Merinoa.



Ja Ravelry-ystäväiseni... Koira, kissa, eivät esillä blogissa (eli blogi on), Länsi-Suomi? Onkos sulla vielä muitakin eläimiä.... olen tutkinut Ravelryä... Ja paketti ei vielä tänään tullut (vaikka päiväni lyheni ja pääsin nopeammin postilaatikon luokse), mutta huomenna Mikkelin reissun jälkeen syöksyn laatikolle ;) Mikään vaihto ei vielä ikinä ole aiheuttanut tällaisia kutkuttavia tuntemuksia!

Saldo

Täällä tänään...

Paitsi pyöreäsilmäisiä katteja, myös pyöreäkitaisia - tahtovat ulos. Mutta siellä on toooooosi lumista ja märkää. Ja koska ei päästy ulos, oli tylsää ja piti keksiä jotain. Indyllä on pahvilaatikko tilataideteotuotannossa ja Piki kävi hakemassa keittiön roskiksesta leluhiiren, jonka sinne eilen kiikutin - kissoilla on yllättävän hyvä muisti. Meni sitten muuten mun sänkyyni (eilen vaihdetut lakanat) leikkimään sillä hiirellä.

Aamulla sängyssä loikoillen luulin ilmaa sumuiseksi. Prillit päähän ja karsea totuus paljastui. Lumisade. Oikein kunnon sellainen. Ei muuta kun röntteet niskaan ja lumitöihin. Puolivälissä hommaa jää lumen alla aiheutti oikein kunnon kuperkeikan suoraan lumikolan kahvan päälle. Huomenna on oikeassa olkavarressa (takapuolella) varmasti hervoton mustelma. Ja selkä vasemmalta puolelta sattuu kivasti kun kumartuu. Venahtanut.

Laiskimus ei ole tarkistanut viimeisiä lukiolaisten viime viikolla vääntämiä cv:itä ja työnhakukirjeita. Just kohta, ihan pakko. Jospas muhkea jäätelöannos auttaisi asiaa... 

Parasta koko viikonlopussa! Rouhea edistyy - kainaloissa mennään - ja se on just hyvä. Ei pintaa nuolevan tiukka, vaan juuri sellainen, että sen voi viileänä kesäiltana laittaa toisen puseron/mekon päälle. Lankakin riittää - ehkä. Sitä se taaskin on, kun käyttää ihan eri lankalaatua ja vielä sitäkin kaksinkertaisena. Maailman paras telkkarineule, mutta silti kiva juju. 

Amazon.co.uk mainosti Donna Leonin uusimman dekkarin ilmestyvän justiinsa (in English) - ihan pakko tilata. Ja enhän minä voi tilata vain yhtä kirjaa... Sehän olisi epätaloudellista, epäympäristöystävällistä, epäviisasta kaikin tavoin ;)

Rouheaa

Olen koko eilisen illan tavannut Ravelry-ystäväiseni kirjaa - Heirloom Knitting - 299 sivua pitsiä! Aivan uskomaton kirja. Tiedän jo mihin sovellan sitä ensimmäisenä. Muistatteko Repaleen? Sen reunus, se vähä mitä sitä tein helmikuussa, ei missään vaiheessa tuntunut oikealta. Aion purkaa (tai jos mohair heittäytyy ilkeäksi, saksia) reunuksen pois ja etsiä tästä kirjasta paremman.

Kirjan aiheuttaman pitsihyökkäyksen keskellä tarvitsin jotain rouheaa ja rehellistä.



EDIT pe-aamuna. Heräsin yöllä joskus kolmen jälkeen kun Piki tuli viereen "KKKKuuuuuRRRRRRRR" kovaa ja vielä kovempaa. Herra asettui oikean olkapään ja rinnan päälle, sillein just sopivasti kaulakuoppaan, siten että hengittäminen kävi melkein mahdottomaksi. Tämä tapahtuu joka yö, mutta yleensä en herää. Nyt heräsin ja ensimmäinen ajatus oli: unohdin reagoida Ravelry-ystävän kommenttiin! Tekosyyksi voisi mainita pitsikirjan ihanuuden aiheuttaman aivojen toimimattomuuden muuten kuin pitsin osalta... Kiitos vielä, ja hei, se namin puute ei välttämättä ollut huono asia... Olis meinaan ihan pakko vähän tervehdyttää tätä ruokavaliota, mutta toisaalta, namia tarvitaan vähintäänkin huonoina päivinä :) Ja ihan vaan sinun kommenttisi johdosta avaan postilaatikon kannen yhä edelleen jännittäen...

Tä?

Hetki aikaa ennen töihin lähtöä. 

Kissat kiittävät kauniisti saamistaan kehuista! Ihanuudet nukkuvat yönsä taas niin tiiviisti kainalossa/koivessa/olkapäässä/käsivarressa kiinni, että hikeä pukkaa. Ja Indy kuorsaa - kovaa....

Eilen löysin postilootasta paketin Book Depolta ja oranssi-harmaan lipukkeen. Audiobook - ihana!). Mutta tuo lipuke? Mikä ihme? TNT Suomi - kuljetusfirma. Paketti tulossa? Soitin ja sovin tuomisaikaa - tosi hankalaa, kun minä en ole päivisin kotona ja töissäkään en ole kuin välituntisin tavoitettavissa. No, onneksi tänään on kaksi hyppytuntia. Toinen hankaluus on työpaikan osoite. Siis kouluthan tunnetusti ovat keskellä kylää = helppoja löytää, mutta kun meidän katuosoitteemme vaihtui vajaa vuosi sitten ja se virallinen osoite ei tällä hetkellä johda koulun pihalle vaan rakennustyömaalle.... Keittiön kautta siis - käskin soittaa mulle, jotta opastan... Ja sitten tajusin kysyä, että mistä se paketti on? Amazonilta Ranskasta! Siis yleensä Amazonin paketeilta menee vajaa kuukausi Suomeen, nyt se on tullut suurin piirtein valonnopeutta. Tein tilauksen sunnuntai-iltana! Muistaakseni vain yksi kirja itselle, loput ovat koululle... Missä vaiheessa Amazon on tuommoista kuljetuspalvelua käyttämään?

Abien päivä tänään. Mitähän hauskaa ovat keksineet?

Jatkoa töissä. Tuon edellisen kirjoittamisen jälkeen läppäri pimeni yhtäkkiä.... Eikä suostunut käynnistymään enää, yritti kyllä parin sekunnin ajan. Tod. näk. diagnoosi: tuuletin rikki. Alle vuoden vanha kone, takuu voimassa, mutta öööö? Mistä minä sen oikein ostin? Kunhan pääsen kotiin, vien työläppärin mukanani, pengon tiliotteet ja ehkä löydän mistä ostin... Ja sitten kaikki mahdollinen ruljanssi. Ei innosta. Ja tietenkin varmuuskopiot ovat joulukuulta, onneksi mitään katastrofaalista ei ole nyt näppien ulottumattomissa.

Joo

Purin yhden puseron alun, kun en sittenkään tykännyt. Malli sinänsä kiva ja lankakin, mutta ei niin ei. On se kumma, miten joskus lanka ja ohje yhdistyvät kuin itsestään, joskus langan pitää marinoitua vuosia ja joskus ohjekin odottelee sitä oikeaa prinssiä kauan ja hartaasti. Tähän olisi loistava kuva Panopticonin uudessa neulesarjiskirjassa "It itches", mutten oikein viitsi skannailla kun ne tekijänoikeudet.... Kuitenkin, kuvassa neulojatar seisoo kaupassa ihanan, täyden lankahyllyseinän edessä ja yksi kerä on tipahtanut lattialle. Se suloinen, pieni kerä kuiskaa vienolla äänellä:"Mama?". Oli naurussa pitelemistä uusintavalvonnassa...

Kuten tunnettua, tykkään listoista. Vaikeina tai kiireisinä aikoina listat ja työjärjestykset eri asioille pitävät minut hengissä. Se on sitten eri asia miten noita työjärjestyksiä noudatetaan... Ennen vanhaan hyvin, nykyään ei oikein jaksa. Tämän listan tekemistä olen suunnitellut jo pitkään.

Lihavoi ne kohdat, joita olet jo tehnyt.
Kursivoi ne, mitä haluaisit tehdä.
Kirjoita perusfontilla ne, mitä et ole koskaan tehnyt tai et haluakaan tehdä.

Things you've already done: bold
Things you want to do: italicize
Things you haven't done and don't want to - leave in plain font

1. started your own blog
2. slept under the stars
3. played in a band
4. visited hawaii
5. watched a meteor shower
6. given more than you can afford to charity
7. been to disneyland/world
8. climbed a mountain
9. held a praying mantis
10. sang a solo
11. bungee jumped
12. visited Paris
13. watched a lightning storm at sea (What about a lake, canoeing? Käykö järvi, melontaretkellä?)
14. taught yourself an art from scratch (Spinning IS an art! Kehrääminenhän ON taidetta!)
15. adopted a child
16. had food poisoning
17. walked to the top of the statue of liberty
18. grown your own vegetables
19. seen the mona lisa in france
20. slept on an overnight train
21. had a pillow fight
22. hitch hiked
23. taken a sick day when you’re not ill
24. built a snow fort
25. held a lamb
26. gone skinny dipping
27. run a marathon
28. ridden a gondola in venice
29. seen a total eclipse
30. watched a sunrise or sunset
31. hit a home run
32. been on a cruise
33. seen niagara falls in person
34. visited the birthplace of your ancestors
35. seen an amish community
36. taught yourself a new language
37. had enough money to be truly satisfied
38. seen the leaning tower of pisa in person
39. gone rock climbing
40. seen michelangelo's david in person
41. sung karaoke
42. seen geyser erupt
43. bought a stranger a meal in a restaurant
44. visited africa (Morocco. Marokkohan on Afrikassa.)
45. walked on a beach by moonlight
46. been transported in an ambulance
47. had your portrait painted (coal/hiilellä)
48. gone deep sea fishing
49. seen the sistene chapel in person
50. been to the top of the eiffel tower in paris
51. gone scuba diving or snorkelling
52. kissed in the rain
53. played in the mud
54. gone to a drive-in theatre
55. been in a movie
56. visited the great wall of china
57. started a business
58. taken a martial arts class
59. visited russia (Actually it was Sovjet Union then. Siis silloin vielä Neuvostoliitto.)
60. served at a soup kitchen
61. sold girl scout cookies
62. gone whale watching
63. gotten flowers for no reason
64. donated blood
65. gone sky diving
66. visited a nazi concentration camp
67. bounced a cheque
68. flown in a helicopter
69. saved a favorite childhood toy
70. visited the lincoln memorial
71. eaten caviar
72. pieced a quilt
73. stood in times square
74. toured the everglades
75. been fired from a job
76. seen the changing of the guard in london
77. broken a bone
78. been on a speeding motorcycle
79. seen the grand canyon in person
80. published a book
81. visited the vatican
82. bought a brand new car
83. walked in jerusalem
84. had your picture in the newspaper
85. read the entire bible
86. visited the white house
87. killed and prepared an animal for eating (Do fish count??? Kalahan on eläin???)
88. had chickenpox
89. saved someone’s life
90. sat on a jury
91. met someone famous
92. joined a book club
93. lost a loved one
94. had a baby
95. seen the alamo in person
96. swum in the great salt lake
97. been involved in a law suit
98. owned a cell phone
99. been stung by a bee