Kuusi

Kiitos kommenteista. Minustakin Puhdistus on todella hyvin kirjoitettu kirja, mutta minulle eivät nuo avoimiksi jäävät loput sovi. Ja aihehan on rankka. Jäin erityisesti miettimään tuota sota-aikaa, myös Suomessa. Millaista Mammalla oli? Avioton lapsi ja itse vasta hädin tuskin 19v. pienessä maalaiskylässä.

Joulun ilo ja rauha saapuivat tännekin - vaikka ehdin asiaa jo epäillä. Miten sitten tulivat?
1. Siivoamalla - se homma sitten puhdistaa mielen. Olen ikäni inhonnut siivoamista (paitsi kaappien läpikäymistä, silittämistä ja ikkunoiden pesua), mutta kissojen myötä pakkopullasta on pikku hiljaa tulossa rentouttavaa ja mielen tyhjentävää hommaa. Siis silloin kun siihen on kunnolla aikaa. Kuka voi olla kiukkuinen mopatessa, kun piskuinen melkein musta katti jahtaa hirmuisella innolla moppia?
2. Leipomalla - ajan kanssa. Vanhoja tuttuja ja rakkaita reseptejä. Selän takana on ihan höyryävää lanttulootaa, ihan pakko maistaa hiukan vielä iltapalaksi ;)
3. Lumi. Ei vaatine selitystä - sitä tuli vielä viime yönä lisää :)
4. Veljeni yllätti. Soitin Mammalle ja kävi ilmi, että veljeni oli juuri siellä ja peräti aikoi viedä Mamman lääkäriin ja käydä kaupassa. Siis ihan ilman minkäänlaista pakotusta ja kiristystä. Ihanaa! Joku muu ottaa välillä vastuuta asioista.
5. Kuusi. Edellisen kerran minulla on ollut oikea joulukuusi tod.näk. jouluna -94 tai -95. Koristeet olivat tallessa, mutta itse kuusen etsintä oli yllättävän vaikeaa. Löysin vain kaksi kuusenmyyntipaikkaa! Toisessa oli vain sellaisia lattiasta kattoon (ja iso talo on sittenkin oltava) kuusia, mutta onneksi toisesta löytyi minun itseni mittaisia ja vieläpä ihan nättejä. Otin yhden. Mitenkäs sen sitten saa kotiin? Ei mahtunut takakonttiin, ei ole kattotelineitä, joten pelkääjän paikalle istutin! Oli muuten uskomattoman kikatuttava, hihityttävä, hymyilyttävä, absurdi olo kuusi kyydissä. Siitä se joulu alkoi.

Katit eivät toistaiseksi ole vielä kaataneet kuusta, mutta sitä on maistettu ja haistettu useampaan kertaan. Kuusen jalan vesi on ziljoona kertaa paremman makuista kuin oman kupin. Koristeet on järjestelty uusiksi useamman kerran. Nyt koristeita on vain kuusen latvaosassa.... yksi enkeli meni jo poikki. Mutta kun ne pallot on niiiiiiiiiiiiiiiiin mielenkiintoisia!

Keskellä oleva niin minun vihreä enkeli tupsahti kortin mukana eilen. Johanna eli SKY-hemmoteltavani muisti minua - kiitos. Enpä ole ennen nähnyt ihan livenä tällaista enkelisysteemiä, olen vain blogeista ihmetellyt ja ihastellut. Tämä pääsee suojelusenkeliksi auton taustapeiliin roikkumaan.

Virkatut heijastinrintarossit sain Jaanalta KipAkoiden pikkujouluissa reilu viikko sitten. Ovat olleet jo käytössä, mutta kuvaa varten otin irti. Valkoinen on löytänyt kodin koululaukustani ja harmaa sopii täydellisesti kirkkaan punaiseen takkiini. Pitää laittaa äkkiä takaisin!

Mitäs

Mitäs ihmettä keksisi otsikoksi? Tai mitäs ihmettä tekisi, jotta saisi lisää vapaa-aikaa? Tai uniaikaa? Aion painua nukkumaan just kohta... Jotain väsymyksen asteesta kuvastanee se, että tajusin vasta noin kaksi minuuttia sitten, blogeja lukiessani, että olin kyllä kantanut postin sisälle eteisen jakkaralle tuossa viiden aikaan, mutten ollut muistanut avata TitiTyyn lankapakettia! No, nyt avasin ja aaaah! Aivan mielettömän ihanaa! Haluan tämän puikoille just nyt! Ja muutenkin, kirje ja jotain pientä kivaa extrana (ei voi vielä paljastaa, jos joku ei ole pakettiaan vielä nähnyt), tekivät tosi iloiseksi. Olin jo ajatellut, etten liity mihinkään klubiin tai vaihtotempaukseen ainakaa puoleen vuoteen, mutta jospas kuitenkin...

Mulla on muuten taitavia kissalapsia. Indy on taas tehnyt tilataidetta pahvilaatikosta urakalla - laatikon palasia löytyy sängystä asti. Näppiksellä kävellessään Indy osaa myös (ei hajuakaan miten) pienentää bloggerin uuden tekstin kirjoitusnäytön vain osaruudun kokoiseksi. Kumpikin osaa roudata kaikki suosiossa sillä hetkellä olevat lelut ruokakuppeihin uimaan. Piki on taas muistanut kaappien avaamisen jalon taidon, ja käy avaamassa tien, jompi kumpi kapuaa keittiön ison kaapin ylimmälle hyllylle sivupöydältä ja sitten yritetään epätoivoisesti saada muropurkkia (peltiä) auki... Vielä eivät onneksi ole tajunneet tiputtaa koko lootaa lattialle...

Tämä kassi lähti maanantaina SKYlleni, Johannalle. Ihan perus, vuorattu yksivärisellä kankaalla. Tuosta kankaasta piti ensin (heinäkuussa muistaakseni) tulla keittiöön uudet verhot, mutta nyt viime aikoina kangas on kiljunut kovaa haluavansa kasseiksi. Näitä saattaa siis löytyä myös joululahjapaketeista.... Jos kerran langat, villat ja kankaat ovat jo oppineet huutamaan julki omaa tahtoaan, niin mitähän seuraavaksi?

Ääh

Kirjoneule ei ole tänään edennyt yhtään ainutta silmukkaa. Sen sijaan, kävin paikallisessa terveyskeskuksessa suuttumassa. Yleensä minua on siellä palveltu ihan oikeasti hyvin, mutta tänään oli niin ärsyttävä keikkalääkäri. Sellainen löysä ja ylimielinen. Kramppi siis kiusasi viime yönäkin ja vielä aamupäivällä. Puolen päivän jälkeen ei ole onneksi pahasti tuntunut, mutta jotta voitaisiin edes arvailla syytä käyn verikokeissa huomisaamuna. Kuinkahan ajoissa siellä pitää olla, jotta ei joutuisi mummojonon hännille?

Jouluaattosuunnitelmat selkenivät myös yhdellä puhelinsoitolla. "Jaa, me taidetaan kyllä viettää jouluaatto ihan omassa kotona." Eli minä sitten huolehdin Mammasta, sama systeemi kuin viime vuonnakin. Tämäkin kiukutti.

Mutta kiukku laantui nätisti, kun sai laitettua numerot yksiin kokeisiin - hyvin meni! Ja sitten vielä päälle teki yhden pienen käsityön, ihan valmiiksi asti! Ettekä saa vielä sen tarkempaa sepostusta, SKY:n viimeiseen pakettiin meinaan sen just laitoin.

Indy ja Piki painivat eteisen lattialla minun väsätessäni tuota salaista työtä. Välillä kun ne painivat, kuuluu sellaisia kissatappeluääniä, vaikkeivat ne oikeasti tappele. Tällä kertaa äänet kovenivat niin hirmuisiksi, että oli pakkko mennä katsomaan tilanne. Piki oli jäänyt kynnestään kiinni Indyn kaulapantaan. Missäköhän ne kynsisakset oikein piilottelevat?

Tänä aamuna sängyssä oli ahdasta. Siis aina, Piki on kainalokatti. Indy nukkuu jaloissa. Paitsi tämän viimeisen viikon aikana kainalokatti on vaihtunut yön aikana, melkein joka yö. Ja tänä aamuna heräsin kissa kummassakin kainalossa :)

Mihin tämä viikonloppu katosi?

Jei!

Matleena ja Rasa: ihan pakko tunnustaa punastellen.... Tuo joulukaktus tuli ostettua toissapäivänä.... Kyllähän minulla aina on ollut noita kaktuksia, tykkään niistä. Riiviöt kuitenkin tuhosivat vuosi sitten sen vanhan ja ison (hyvin kukkivan, viihtyi kesät pihalla). Tästä ne eivät ainakaan vielä tunnu välittävän kovin paljoa.

Postia, ihanaa postia!!! SKY eli Salainen KirjaYstäväni paljastui, Ixu! Osallistuin ensimmäistä kertaa, ja oli kyllä tosi mukavaa. Itse aion paljastua ensi viikolla, jos vaan saisin yhden itse tehdyn tsydeemin tehtyä....

Iiiiisosta paketista löytyi minun teekupposieni seuraksi aivan älyttömän hyvä mokkakakku! Ohjekin oli onneksi mukana, tykkään tästä tosi paljon, ei minusta maistu kahville, vaan.... no, mokalle :) Riiviöille hiirulaisia à la Ixu, erityisesti tuo keltavihreä tuntui olevan herrojen mieleen. Minä taas rakastuin tuohon ruskeaan, kun se on niin symppiksen näköinen :) Kuten kuvista näkee, leikkiviä herroja on vaikea ehtiä ottaa kuvaan mukaan.... No, tutustuttepahan paremmin pari viikkoa vanhaan olkkarin uuteen matton. Ja kuvista voi bongailla myös seiskaluokkalaisten enkun kokeet.



Paketissa oli myös muistivihko (kuvan ihan vasemmassa reunassa, ei oikein erotu), Mary Oljen virkkausohjeita (tykkään!), Hyvän olon neuleet (mielenkiintoinen) ja Pieni kuolema -kirjanen (Nyt-liitteestä tuttuja, ehdottomasti suosikkejani! Se ainoa ranskankielinen "Partir, c'est mourir un peu - Mourir c'est partir un peu" on monisteena luokkani seinällä!). Kiitos rankan, pimeän, vetisen, loskaisen viikon ihanasta piristyksestä!

Tätä

Eilinen oli piiiitkä päivä, joten bloggaaminenkin jäi väliin. Ensin normaali työpäivä, sitten viimeinen kansalaisopisto ja vielä lopuksi jatko-opiskelumessut (edustin lukiota). Kansalaisopiston ihmiset ovat muuten vissiin kuunnelleet kissajuttujani tarkkaan - kumpikin ryhmä lahjoi suklaalla, ei kukilla. Viimeksihän riiviöt tuhosivat kukkia hamutessaan yhden maljakon ja yhdellä kerralla Piki sai parafiiniöljyä syötyään koristenarut.

Mutta SKY:ni muisti minua eilen. Rober Irwinin kirja Täydellinen ruumis. Minulle ihan uusi tuttavuus, kunhan vaan joskus olisi aikaa lukea.... Kynttilöitä ja suklaata. SKYni jo laittoi spostia, että oli vahingossa lähettänyt chilisuklaata kun piti syödä se itse ja laittaa minulle sinivalkoista. Mutta onneksi tuo ei sisällä ihan mahdottomia määriä chiliä, kyllä se varmasti suklaan tuskassa maittaa ;) SKYlläni on muuten ihan taatusti kissa tai enemmänkin. Tuota korttia (itse tehty, juuri minun tyyliseni simppeli, ei kimalteleva) nimittäin haisteltiin oikein urakalla, hartaasti ja pitkään. Kiitos!!!

Kamun vauva ei vieläkään ole suostunut syntymään. Nyt on kuulemma maanantai se päivä jolloin se synnytetään, tahtoi tai ei. Eli minä pääsen sitten kokeilemaan lapsiperhe-eloa hetkeksi esikoisen kanssa.

Käsityöt etenevät tuskaisen hitaasti. Huivi on nyt viimeisen Center Chartin puolessa välissä enkä vieläkään tiedä riittääkö lanka reunukseen.... Kehrännyt en ole aikoihin. En ole edes aloittanut mallineuleen testausta säärystimiin - sääkin tosin lämpeni, eli niillä ei ole ihan hätä. Ompelukoneen olen harkinnut kaivavani esille - yksi salainen idea pyörii päässä. Joulukortit.... Älkää edes kysykö. Joululahjat - ei taida tänä vuonna tulla itsetehtyjä.

Teetä, suklaata, joulutorttuja, sohva, neule ja kissat. Jospas pysyisi pari tuntia vielä hereillä.... Tänä aamuna herätessäni muuten Indy nukkui tyynyni vieressä, eli olimme poski poskea vasten - eka kerta.

Punaista

Ensin. Kiitos SKY:ni, kirjapostia tuli tänään! Ari Paulowin Kuolonkeinu. Minulle ihan uusi tuttavuus, mutta tykkään dekkareista, joten heti kun löydän niitä ylimääräisiä tunteja.... Mukana oli myös itsetehty kortti, jossa taustana oli kartta, jossa nätisti näkyivät sekä minun paikkakuntani, että kirjeen postileiman paikkakunta.... Kiitos!

Sitten, SNY, 100% villaa? Jos näin, on sen täytyy olla merinoa. Mutta silti kallistuisin piskuiseen silkkimäärään myös, koska se tuntuu niiiiiiiin pehmoiselta :)

Vielä. Tänään, ihan tosta noin vaan päähän pistona, sisustamista. Kangas, punaista puuvillaa (halpaa ale-sellaista) oli ostettu jo ainakin kolme vuotta sitten (eli ajalla ennen blogia). Siellä se oli maannut yläkomerossa työhuoneessa ja odottanut tilaisuuttaan.

Eilen Indy ja Piki erittäin taidokkaalla yhteistyöllä - mene sinä tuonne verhon taakse piiloon, niin minä sitten juoksen ihan hiiiiirmu lujaa makkarista, jarrutan ja törmään sinuun, sitten sinä muka säikähdät (vaikka verhosta kyllä näkee läpi) ja sitten painitaan - tiputtivat verhon taas. Ja sen jälkeen vielä jompi kumpi uitti sen ruokakupeissa kulman takana keittiössä. Toinen verho oli tiputettu jo viikonloppuna, ja se on jossain vaiheessa uitettu jossain nesteessä, siinä on semmoinen ruskea rantu.... Yksi verho oli vielä ylhäällä. Mutta nuo pitäisi pestä. Ei huvita. Toiset verhot on, mutta ne on kesäverhot! Eli kaivelin vanhan kankaan esille.

Onneksi kangas oli valmiiksi paloiksi leikattu, muuten tämä olisi saattanut lössähtää heti alkuunsa. Yläreunojen surautus ompeluapulaisten avustamana. Aina kun sain yhden valmiiksi ja ripustin sen kangaspuiden päälle odottamaan seuraavaa, jotkut kävivät painimassa ja juoksemassa ja kiskomassa verhon alas jotta siihen voisi kietoutua painimatsin pyörteissä.

Verho nro 1 ylös alareunan mallailua varten. Mitä jos....? Kyllä, uhkarohkeaa, mutta testataan. Eli laiska ompelija teki vain pienet käänteet sekä ylös ja alas ja nyt verhot ovat sillein oikein upeasti, luksukselta näyttäen, sisustuslehtimäisesti lattialla kasassa - ylipitkät siis, tarkoituksella. Tiedän. Kissat tulevat rakastamaan näitä ;) Silittäminen oli muuten äärettömän mielenkiintoista seurattavaa karva-apulaisten mielestä - ainakin se vaati todella kiinteää tuijottamista.

Alunperin, silloin vuonna x ennen kissoja, tarkoitus oli myös ripustella semmoisia jouluisia pikkukoristeketjuja ylhäältä verhonipuista koristeeksi. Jostain syystä en nyt edes harkitse moista....

Vaihdoinpa varmuuden varuiksi kissojen ruokakupit tuosta verhosta vasemmalla olevan kulman takaa keittiön vastapäiselle seinälle. Samalla tosin pöytä piti työntää tuohon seinälle ja sillä seinällä on yksi amppeli.... nyt, jos joku viisas kissanryökäle tajuaa, pöydältä yltää siihen kuningaskissukseen....