Syksyistä kukkaloistoa

"Emme voi ottaa ansiota lahjoistamme.

Vain sillä miten me niitä käytämme on merkitystä."

-Madeleine L`Engle 

Luovuus on meissä kaikissa, ilmentymistapa vain vaihtelee. 

Yksi on kätevä käsistään, puutyöt, käsityöt, maalaaminen yms. käyvät melkeinpä luonnostaan. Itseään pitää vaan haastaa välillä tekemään jotakin osaamisalueensa ulkopuolelta ja uskaltaa kehittää saamaansa lahjaa. 

Toinen osaa avata sanaisen arkkunsa aina sopivasti ja asiaankuuluvasti. Runoilijat, kirjailijat, toimittajat ja vastaavat kokevat varmasti luomisen tuskaa myöskin valitsemallaan tiellä. Pääasia on kuitenkin, että sille piirteelle mille löytyy luontaisesti  lahjoja, sille pitää myös löytää aikaa käyttää  ja mahdollisuuksia  kehittää omintaan niin oman itsensä kuin kanssaihmistenkin vuoksi.

Luovuus purkaa patoumia henkisesti ja antaa uskomattoman paljon onnistumisen elämyksiä. 

Tarkastelin eilen parvekkeeni kukkia kesän jäljiltä. Toistaiseksi annan niiden vielä olla lasitetulla parvekkeella, mutta kai se aika kohta koittaa, että nämä pitää siirtää sisätiloihin. Tämän kukkakorin sain pääsiäisenä lahjaksi naapurilta ja kukat ovat kyllä vielä ihan voimissaan. Ehkä siirrän nämä kukat omiin purkkeihinsa sitten kun sisääntulo on ajankohtainen.

Tämän pupusen kukkakorineen sain myös huhtikuussa ja tämä onkin ollut aivan mainio kukka, sillä se on kukkinut ihan koko ajan eli yli puoli vuotta se on sulostuttanut elämääni loistollaan. Jossain vaiheessa kukkia oli niin paljon, että ei paljon lehtiä näkynyt. 

Muutama kukinto on vielä tässäkin kukassa ja vihreyttäkin riittämiin.

Oranssin hehkua vielä hieman ennen loppua.

Ensimmäisen alppiruusuni sain Prinsessalta muutama vuosi sitten. Taisin jopa saada kahtena vuonna peräkkäin häneltä saman kukan. Viime syksynä sitten nostin tämänkin kukan sisälle, mutta ei sekään auttanut kukkaa pysymään voimissaan. Jostain luin, että tämä kukka pitäisi suojata talvea vastaan laittamalla muovia kukan päälle. Ehkä kokeilen sitä sitten tänä vuonna ja katsotaan lopputulos ensi keväänä. Vai olisiko jollain jotain hyvää vinkkiä miten saisin tämän pysymään parvekekuntoisena ensi kevääseen?

 Pari kaktustakin pääsi keväällä ulkotiloihin ja hyvin ne ovat tuntuneet viihtyneenkin valoisalla ja lämpimällä parvekkeella. Pientä kasvua on ollut havaittavissa näissäkin.

Muutama muukin kukka olisi vielä, mutta jääköön ne toiseen kertaan. 

Nyt toivottelen kaikille mukavaa sunnuntaita ♥

Täynnä elämää

Omissa oloissaan

"Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan ne päivät,
jotka ovat jääneet mieleen. Tämä on Sinun päiväsi -
tee siitä muistamisen arvoinen.  

Positiivisesti."

-Kokki-Jussin positiivinen onnittelukortti

Olen ajatellut hyödyntää jo kirjoittamiani juttuja tuolta vuodatuksen puolelta muokaten myös tänne. Seuraavana on eräs ihana muisto, jota en ehkä kuitenkaan olisi muistanut ilman kirjoitustani, juuri tätä kertaa.

"Äiti, minä olen tänään täynnä iloa!" Eihän sitä itsekkään voinut kuin hymyillä lapselleen ja olla ilossa mukana. Se, että hän pystyi kertomaan ja tunnistamaan hyvän olonsa niin vahvasti oli äidillekkin miellyttävä yllätys. Olemme viettäneet muutaman vuorokauden kahdestaan, repineet vanhoja tapetteja hänen huoneensa seiniltä ja jutelleet monista asioista tekemisen lomassa. Hyviä päiviä.

Yllä oleva kirjoitukseni on viiden vuoden takaa ja sen lukeminen toi edelleenkin lämpimän muistoelämyksen sydämeen. Viisi vuotta on pitkä aika lapsen ja miksei aikuisenkin elämässä. Joka kesäiset rempat on koettu myös viiteen kertaan tuonkin jälkeen, sillä tuollainen pieni remppaaminen omin käsin on ollut meidän yhteinen harrastus. 

Tytär vaihtoi opinahjoaan tänä syksynä ja sen myötä tuli muutto omaan kotiin, jonka senkin remppasimme hänen mieleisekseen. Prinsessa tokaisi jo vuosia sitten, että hänen kavereistaan ei varmaan monikaan osaa esim. tapetoida ja meillä kieltämättä sitä on kyllä harjoiteltu. 

 Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia ja kaikki lapset ovatkin ykskaks lentäneet pesästä omilleen. Muutama ystävistä on kysellyt miten voin ja jaksan, mutta ainakin toistaiseksi olo on varmasti kummallakin ollut myönteinen. Olen surrut tuota tyttären poismuuttamista jo ainakin vuoden, joten surutyö on tehty ja nyt sitten vaan eletään uutta tilannetta, kumpainenkin.

Samanlaisten tunteiden ja olojen kanssa on kanssani varmasti moni muukin vanhempi näin syksyn kynnyksellä opinahjojen alettua. Näin sen elämän vaan kuuluu mennä eteenpäin, vaikka sitä ensi alkuun kapinoikin, että ei nyt vielä.

 

Prinsessan kuvaamaa lintujen elämää.

 Pieni kanttarellien rivistökin tuli kuvattua.

Oikein ikimuistoisia ja värikkäitä hetkiä elämääsi!

t:leenuliini