Lahjakkuuksista

"Istuu hiljaa kalliolla,

auringon hohde kasvoilla.

Katsoo kohti taivasta,

lehtipeitto suojana.

Sade hänet kaunistaa,

timantit päälle varistaa.

Hän luonamme on,

enkeli pienoinen,

syksyn lehdistä me teimme sen."

ANNU VALO

Suurensuuri kiitos Annulle  tästä ihanasta runosta, jonka hän on jättänyt muistoksi vierailustaan ensimmäiseen  blogiini.

Lahjakkuus on aina herättänyt tunteita ja ajatuksia. Minusta esim yksi tapa todeta lahjakkuutta on se, että  joku on saanut lahjan jossakin, on se "tulos" suhteessa opetteluun tai jopa ilman opettelua jonkin asian osaaminen tuosta vaan. Omakohtaisesti koen, että olen saanut lahjana esim. luonteeseeni vahvasti kuuluvan hyväntuulisuuden. Se vain on minussa ja rakastan hurjasti tuota osaa luonteestani. Sekin on myös totta, että sopivassa ympäristössä olen enemmän hyväntuulisempi kuin jossain toisessa eli kyllä myös ympäristö vaikuttaa lahjan esille tulemiseen ja vahvuuteen.

Koen ja tunnen myös, että erilaiset ihmiset ja heidän  elämäntilanteensa tulevat eteeni lahjoina. Niiden kautta opin ja ymmärrän itseäni ja myös toisia ihmisiä entistä paremmin. Elämääni ja elämänasenteeseeni tulee  lisää syvyyttä, jonka kautta oma kiintymys omaan kehittyvään luonteeseen antaa lisää voimia ottaa  erilaisia kohtaamisia rakkaudella ja lämmöllä vastaan, vaikka kaikki ei heti mukavalta tuntuisikaan. Rakkaus elinikäiseen oppimiseen on vahva ja toimiva.

Toisena esimerkkinä voisin kertoa Prinsessan saamasta lahjasta eli matemaattisesta lahjakkuudesta. Hän erottui jo päiväkerhoiässä tuon lahjansa perusteella.  Kerhotäti kertoi sen minulle monin sanankääntein ja näytti Prinsessan tekemiä tehtäviä, millä lasten osaamista oli testattu. Hän oli jo silloin  ns "yli taulukoiden" reippaasti eli odotettavissa oli koulumenestystä sillä saralla.

Muutama kerta tulee mieleen, kuten se, kun hän halusi tietää pienenä tytöntyllerönä, miten jokin laskutehtävä tehdään perusteina. Matikkaan ei ole käytetty muutamaa tuntia enempää, joten kyllä minä väittäisin, että hän on matemaattisesti erityisen lahjakas ilman ympäristötekijöitä.

Esikoistyttäreni teki taas kovasti töitä matikan kanssa ja oivalsi kaaviot niin hyvin jossain vaiheessa, että oli opettajallekkin yllätys. Ainut miinus tapahtuneessa oli se, että opettaja ei vain osannut antaa todistukseen numeroa osaamisen perusteella. Hänellä oli kyllä huono mieli asiasta, sillä hän otti asian puheeksi myöhemmin kanssani oma-aloitteiseti  ja kertoi, että hänen olisi pitänyt antaa Esikoiselle parempi numero osaamisen perusteella. Hän oli luullut, että Esikoinen jatkaa lukioon ja siellä asia olisi huomattu ja korjattu. Esikoinen lähtikin ammattiin valmistavaan kouluun, joten tulihan se sielläkin ilmi, sillä lääkelaskut menivät oivallisesti. 

,

Miten hieno  lahja on esim. se, että osaa soittaa jotain instrumenttia ilman, että osaisi lukea nuotteja. Korva vain kertoo sen mikä on oikein.  Siinäkin on kyse todellisesta lahjakkuudesta.  Nuotit voi sitten myöhemmin opetella

Lopputulos on kuitenkin, että kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen eli jos jotain haluaa oppia, sinnikkyydellä ja motivaatiolla voi saada paljon aikaiseksi peruslahjakuuden lisänä. Kaikista erityislahjakkaista ei ole tarkoitus tulla kielen-, matikan-, tai jonkun muun aineen opettajaa, muusikkoa tai tutkijaa. Jotkin asiat vaan ovat helppoja, mutta silti usein moni valitsee jonkun muun alan ammatikseen kuin sen missä on luontaisesti lahjakas. Kai se on osalla sitä haasteen selättämistä sekä motivaation ja kiinnostuksen tulosta.

 Oma kiinnostukseni käsitöihin on alkanut jo pikkutyttönä. Muistan pyytäneeni äitiä ostamaan minulle lankaa, että kutoisin villapaidan. Äiti viiden lapsen yksinhuoltajana ja pienen palkan turvin  ei voinut mitään ylimääräistä hankkia, joten langat jäivät ostamatta. Sinnikäs kun kuitenkin tuon kutomisen halun kanssa olin, ostin ensimmäisestä omasta tilistäni ne villapaitalangat. Kauniin sininen, kohokuvioinen neule oli kovassa käytössä vuosikausia ja siitä se sitten lähti. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut jostain pienemmästäkin työstä aloittaa, mutta se villapaita välkkyi mielessäni ja se piti tehdä. Taidot karttuvat käsitöiden suhteen vieläkin ja sama into on vieläkin sydämessä. 

Tässä kuvassa nyt kuitenkin pienen pieni paita pienimmälle rakkauspakkaukselle. Vähän jännitti kun paitaa hänelle sovitin, että onko jo jäänyt pieneksi, kun keväällä tätä tein, mutta kesää vasten jäi hieman keskeneräiseksi. Onneksi oli just sopiva ja on käyttökelpoinen vielä muutaman kuukauden. 

Sateista viikonloppua luvattu ainakin tänne rannikolle, joten aivan ihana aika polttaa paljon kynttilöitä, hautautua lämpimän huovan alle katsomaan hyviä leffoja ja lukea leppoisaa romaania. Huomenna olen kyllä luvannut osallistua remonttitalkoisiin hyvässä seurassa.

Oikein nautinnollista viikonloppua ihan jokaiselle!

Koko elämä on täynnä lahjaa ja lahjakkuuksia

Lämpimästi, rakkaudella

leenuliini

Kulje vierelläni

"Älä kulje edelläni,

en ehkä seuraa.

Älä kulje takanani,

en ehkä johda.

Kulje vierelläni

ja ole ystäväni."

-Albert Camus

Tuttu ajatelma ja monesti käytetty monenlaisessa tilanteessa, mutta ahh, miten niin kauniisti kerrottu ystävyydestä.

Olen tutkaillut loman aikana myös keskeneräisten töiden saldoani ja niitä on ihan muutama. Nyt on itsellä jokin ihmeellinen visio näiden mikä mistäkin syystä kesken jääneille töille. Tässä on tulossa virkatun liivin reunusta, sillä tuntui, että siitä jotain vielä puuttui eikä siten myöskään koskaan päässyt päälleni. Lopputuloksesta ehkä seuraavassa kirjoituksessa. Visio ainakin on selkeä, katsotaan sitten myöhemmin lopputulos.

Eilen illalla lenkille lähtiessäni aurinko paistoi taivaan täydeltä. Hetken päästä jo taivaalta tipahteli raskaita pisaroita harvakseltaan. Takaisin kotiin en kuitenkaan kääntynyt sateenvarjoa hakemaan koska luotin, että ei sitä isompaa sadetta tule, kun aurinko kerran niin mahtavasti vielä paistaa. Niin ja olihan minulla vettä pitävät asusteet. No tulihan sitä vettä sitten vähän enemmänkin jossain vaiheessa, mutta edelleen se aurinko paistoi. Voi miten nautin siitä kävelyretkestäni. Harmittelin ainoastaan, että olin jättänyt puhelimeni lipaston päälle, sillä olisin saanut varmasti ihania kuvia luonnon monista kasvoista sen puolitoistatuntisen aikana. Meri, aurinko, sade ja pieni tuulenvire kasvoilla. Mahtava lenkkeilysää. Huomaattekos, olen syksyyn taipuvainen ihminen.

Tänään saan Prinsessan kotiin, huomenna hän onkin sitten jo matkalla hääjuhliin. 

Mukavaa alkavan syksyisen vireistä viikonloppua kaikille vierailijoille! Teitä käykin ihan mukavasti 50-500 vierailijan välillä päivittäin lukemassa blogiani.
Kiva, kun piipahdit! 

Kaunis löytö

"Älä estä lentämästä, kauas katsomasta.

Ethän lannista

pientä enkelilasta."

-Heljä Liukko-Sundström:Älä katkaise siipiä 

Pitkään aikaan en olekaan löytänyt enkeliaiheista kirjaa, mutta nyt sellainen tuli vastaan eilen kirpparilla. Kirpparihinnaksi melko kallis, 8E, mutta ihastuin tähän kirjaan niin vahvasti, että ostin sen korkeasta hinnasta huolimatta. Jos haluat näitä kirjan lauseita lukea enemmänkin, lainailen niitä Enkelin silmin fb-sivuille silloin ja tällöin.

"Lähelläni kädet.

Lämmön tunne ja ajatukset aavistan."

Heljä Liukko-Sundströmin "Oma enkelini" sivun kaunis enkelikuva teksteineen.

Hauska huomata omasta aarrekartastaan, että muutama kartan kuva on taas toteutunut ihan huomaamatta. Murattien peittämän sisustulehden sivun olin myös liimannut tauluun ja hymy levisi kasvoille, kun eräs päivä keskityin katsomaan kuvia ja toiveitani parin vuoden takaa. Harmi, kun en ollut laittanut siihen päivämäärää, milloin olen kartan  tehnyt ja myös se pitäisi olla, että mihin mennessä aarrekartan unelmat olisivat täytettyinä. Joka tapauksessa monen kuvan kohdalla huomasin, että oikeaan suuntaan olen toiveitteni kanssa mennyt.

Ehkä olisi aika tehdä uusi aarrekartta, sillä montaakaan kohtaa ei enää ollut täyttymystä vailla. Uusia unelmia kohti vaan ja sakset ja kuvat unelmakäyttöön.

Muratti kukkien merkityksen kielellä tarkoittaa uskollisuutta ja kestävää avioliittoa.  Uskollisuutta kyllä löytyy, mutta tuo avioliitto ei kohdallani ole oikein toiminut, mutta kukapa tietää tulevasta.

Ole uskollinen Sinäkin itsellesi! Se ajatusmalli takaa hyvän mielenrauhan.

Auringonsäteeksi

"Kukaan ei ole niin köyhä, ettei hän voisi tulla auringonsäteeksi,

elämänvaloksi toiselle vielä köyhemmälle...

kukaan ei ole niin rikas, ettei hän tarvitsisi molempia."

-Herman v. Bezzel 

Hyvin kirjoitettu, vai mitä mieltä olet?

Löysin pitkästä aikaa suloisen enkelin kirpparilta. Suomalaista käsityötä luulisin, sillä pohjassa on leima "KERTTULI"  

Harmikseni olen saanut jostain nuhakuumeen kera kunnon yskän. Tautia olen sairastanut toista viikkoa jo, joten paremmalla puolen ollaan. Helteestäkin johtuen ei oikein jaksa tehdä mitään ylimääräistä, mutta lukeminen onneksi ei aiheuta lisää hikipisaroita. Viimeisin lukemani kirja näkyy kuvassa eli Elisabeth Adler, Talo Amalfissa. Viihdyttävää ja helppoa lepolukemista. 

Vähemmän helteistä tulevaa viikkoa toivon minä!

Pisarakyynel

"Pisara on kuin kyynel. Sekin on elämän merkki.

Vain sen silmänurkasta, jonka sisällä on elämää,

tunteita ja tahtoa, puristuu kyynel.

Katkeran sulolainen pettymyksen tai surun, eron ikävä kyynel.

Muistojen pehmeä tai ilon makea pisara.

Joskus kyynel vuotaa poskelle siitä jäästä,

joka sisimmässä sulaa.

Silloin kimmeltää toistenkin silmissä.

Ja silloin itkevät taivaan enkelitkin."

-Jukka Paarma/ote kirjasta "Elämä on kuin ruoho"

Koen hurjasti ja vahvasti elämää, jos ajattelen tämän runon  mukaan sen tyyppistä määritelmää itsestäni kyyneleiden suhteen. Olen hurjasti myötäelävä persoona, joten elämän varrella on kyyneleitä riittänyt monen monessa tilanteessa niin surussa kuin ilossakin.

Tämä helmikorurasia löytyi eilen kirpparilta. Rakastuin siihen heti ja olisin ehkä ollut valmis maksamaan siitä enemänkin kuin euron, mutta sillä hintaa se nyt kuitenkin lähti mukaan. Tämä on tehty jostain metallista ja vuoritettu sisältä tummalla kankaalla, kuten rasian pohjastakin. Päällinen onkin sitten hienosti tässä näytillä. Aivan ihana korulipas, vai mitä mieltä olette?

 

 

 Höyhen ilmestyi taas elämääni Esikoisen isän hautajaispäivänä. Sanoinkin Esikoiselle, että jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hautajaispäivänä ehkä huomaan seuraavan höyhenen ja niin kävikin. Mukavaa oli se, että en edes asiaa kuitenkaan ajatellut hautajaisaamuna ja yllätys oli taas melkoinen, kun  höyhen tupsahti eteeni aamulla sijatessani vuodetta. Sattumaa tai ei, mutta kyllä tämäkin höyhen taas  vaan lisäsi vahvaa uskoani siihen, että kyllä meistä huolehditaan jollain korkeammalla tasolla.

Tähän kauniiseen rasiaan laitoin molemmat havaitsemani höyhenet, niin menehtymispäivältä kuin hautajaispäivältä. Ne jotka jo aiemmin ovat lukeneet postaukseni tästä tämän kertaisesta ensimmäisestä havaitsemasta höyhenestä, selitys lienee paikallaan, sillä saimme viestin poismenosta kaksi päivää myöhemmin kuin höyhen ilmestyi autooni.  Aavistin jo silloin, että kuolinpäiväksi varmaankin määritellään se höyhenen havaitsemispäiväni ja niinhän se sitten tapahtuikin. Uskomattomia nämä jutut, itsekin olen välillä hieman hämilläni, mutta kuten sanoin, usko on vahva, että nämä ovat minulle ja läheiselleni merkkejä, että lohdusta on, kaikki on poismenneella hyvin ja meistä kaikista huolehditaan. 

Valoista oloa ja eloa tulevaan!

Höyhen

"Olen hämmästellyt itsessäni ja tuntemissani

kärsivissä ihmisissä asuvaa voimaa.

Nyt tajuan, että minussa on mittaamattomasti

vahvuutta ja tulevaisuudentoivoa tulipa vastaani

sitten miten pahoja vaikeuksia tahansa.

Se sama vahvuus on sinussakin."

-Helen Exley

Ystävältä saatu kaunis ja ajatuksella tehty surukukkakimppu.  Ruusut tuoksuivat vahvoina vielä monta päivää kimpun saatuani ja edelleenkin kukat ovat voimissaan, vaikka ne ovat minulla olleet kohta jo kaksi viikkoa. Ajatuksella annettu, ajatuksella vastaanotettu.

Haluan kiittää myös teitä kaikkia, jotka myötäelitte surussamme niin täällä blogissa kuin facebookissa!  Olette olleet aivan mahtavia!

 Lupasin edellisessä postauksessani kertoa teille uudesta havaitsemastani höyhenestä. Lähivuosina näitä höyheniä on ilmaantunut elämääni usein juuri tällaisen surullisten uutisten äärellä. Edellisen kerran niitä ilmaantui elämääni isäni siirryttyä toiseen valtakuntaan. Hautaustoimistosta lähtiessäni höyheniä oli villakangastakkini helmassa. Hautauspäivänä peilin edessä varmistaessani, että kaikki on kohdallaan, huomasin hameeni helmassa valkoisen höyhenen.  Haluan ajatella, että ne ovat merkki jostain meistä suuremmasta, suojeluksesta, lohdutuksesta ja viestiä siitä, että meistä huolehditaan kuolemankin jälkeen. Läheisille kerrotaan näiden höyhenien avulla, että poismenneellä on kaikki hyvin.

Tämä uusin höyhentarinani osui pari päivää aikaisemmin, kuultuamme suruviestin. Huomasin autossani töistä lähtiessäni, että  ns. apukuskin puoleisella selkänojalla on pieni valkoinen höyhen.  Ensimmäinen ajatus oli, että kiitos suojeluksesta, ajan varovasti. Jätin höyhenen paikalleen ja siellä se on edelleenkin, vaikka autossani on muutama ihminen siinä samaisella paikalla jo istunutkin. Kun tytär soitti suruviestin, muistin melkein heti näkemäni höyhenen. Tätä se siis tällä kertaa tarkoitti.

 Lapseni isä istui juuri sillä samaisella paikalla aina automatkoillamme, kun yhdessä matkasimme lapsemme tai lapsenlapsiemme juhliin. Toinen tyttäreni istui näillä reissuilla aina takapenkillä, vaikka se etupenkin paikka normaalisti olikin vain hänen. Näiden vuosikymmenien aikana emme erostamme huolimatta ole montaa jouluaattoa erossa viettäneet. Kai se on aika harvinaista ja varmasti monessa kanssakulkijassa on aiheuttanut ihmetystäkin, mutta se on ollut meidän tapamme. Ex-anopille lupasin vuosia sitten hänen lopullisen hetkensä lähestyessä, että pidän edelleen yhteyttä hänen poikaansa eikä sitä lupausta ole ollut vaikea pitää.

Monelle ystävälleni olenkin kertonut, että olen siitä niin onnellinen, että meille ei ainakaan jäänyt mitään selvitettävää asioissamme. Tällaisen tunteen  kun onnistuisi  saamaan kaikkien täältä poislähtevien kanssa. Ei katkeruutta, ei vihaa, ei riitoja, ainostaan ystävyys, mikä voi olla ex-puolisoiden kohdalla, silloin kun molemmat ovat hyväksyneet tilanteen, että näin se elämä on jatkunut ja jatkuu. Erillämme, mutta kuitenkin lähellä sydäntä aina, sillä onhan hän lapseni isä, ensimmäinen suuri rakkauteni. Väliimme tuli vain asia, joka oli nähtävissä jo seurusteluaikana, mutta niin kuin usein on todistettu, me naiset kuvittelemme parantavamme miehet rakkautemme avulla. Joskus se voi onnistuakkin, mutta ikävä kyllä ei meidän tapauksessa. Onnekas olen silti ollut, sillä saimme yhteisen suloisen tyttären ja hänen mukanaan mukavan vävyn ja kaksi lapsenlasta. Suru väistyy, elämä jatkuu ja jotenkin minulla on rauhallinen ja seesteinen olo, sillä jokin tunne kertoo minulle, että hänellä on nyt kaikki hyvin.  

Mielelläni lukisin teidän muidenkin kertomuksia näistä havaitsemistanne höyhenistä. Mitä tuntemuksia ja ajatuksia ne teissä herättävät? Uskon, että näitä tarinoita on paljon muillakin tässä maailmassa.

Valoisaa viikonloppua!

Perheenlisäystä

"Sanotaan ja tosi se onkin,
että juuri ennen meidän syntymäämme
enkeli painaa sormensa huulillemme ja sanoo
"hys hiljaa, vaikene siitä minkä tiedät".
Tästä johtuu, että meillä on syntyessämme
kuoppa ylähuulessamme
emmekä muista mitään mistä tulimme."

-Roderick Macleish

Ikimuistoinen viikonloppu takana! Esikoistyttäreni perheeseen syntyi potra poikavauva lauantaina. Mielestäni hän on nyt jo kovin komea ja upeapiirteinen miehenalku. Kun äiti ja isi olivat haikaran tuliaista vastaanottamassa, vietimme isosiskon kanssa laadukasta aikaa koko viikonlopun ja voi että, kun meillä oli hauskaa. Aivan uskomatonta, miten tuollainen vajaa 2-vuotias voi olla niin seurallinen ja valloittava. Monet naurut nauroimme yhdessä, hänellä on mahtava huumorintaju ja ihana pilke silmäkulmissa. Hän seuraa tarkkaan ilmeitäni, kun tietää tekevänsä jotain hauskaa tai pikkasen luvatontakin. 

Tänään annoin hänen käsiinsä enkelisoittorasian, jota hän jaksoikin pitkään tutkia ja ihmetellä. Hän jopa jaksoi itse vetää hiukan soittorasian vipua pohjasta, joten se lisäsi varmaan mielenkiintoa, kun itse sai jotain ääntä aikaiseksi rasiasta. 

Musiikki kaiken kaikkiaan tuntuu olevan hänelle tärkeä juttu. Äitinsähän on ollut hänen kanssaan muskarissa ja ihan taaperosta lähtien hän on kyllä jotenkin reagoinut mieleiseensä musiikkiin. Eilen lauloin autossa joululauluja, mutta kun kohdalle tuli sellainen paikka, kun en sanoja muistanut, hän lauloi mukanani laalalaa aina sopivan hetken tullen. Silmät loistaen hän yhtyi tähän epävireiseen lauluuni.

Tyttären perhe sai siis  uuden "herätyskellon", joten heillä ei lepoa ole nyt lähiviikkoina kovasti tiedossa. Omalla kohdallani töitä riittää myös näin joulun alla mukavasti, joten kovasti ei vierailuja blogeihin ole odotettavissa. Siksi haluankin nyt toivottaa kaikille jo valmiiksi  mahdollisimman kiireetöntä ja ihanaa joulun alusaikaa! Nautitaan taiasta ja joulun lumosta!

Yksi elämänmuutos, toinen tulossa

"Minä toivon valoa varjoisiin öihin,

minä toivon, ettemme eksyksiin jää.

Minä toivon iloa arjen töihin

paremmaksi kun muuttuu tää,

ja huolet hälvenee nää.

Minä toivon käteeni kättäsi lämmittävää."

-Sinikka Svärd: Minä toivon 

Kynttilän valossa on jotain kauniin maagista. Rauhoittumisen hetki sohvalla ennen töihin lähtöä, sillä viimeinen virallinen työpäivä  on tänään nykyisessä työpaikassani. Huomenna vielä hoitamassa samassa paikkaa asioita, mutta jo toisen työpaikkani listoilla. Kolmisen viikkoa on mennyt listoja rustaillen, että mitä pitää muistaa laittaa kuntoon nykyisessä työpaikassa ja mitä on muistettava uuden aloituksessa. Mielenkiintoista ja vaiherikasta aikaa ja ilman niitä listojani olisin varmaan  ollut aika stressaantunut. Tähän asti hommat on sujunut ilman stressiä, toivottavasti viimeisetkin hetket. Työntäyteisiä päiviä on ollut aamusta melkein iltaan, mutta en tosiaankaan valita, kun saa tehdä sitä työtä mitä rakastaa. 

 Tämä ihanuus on jäänyt näyttämättä kokonaan. Sain tämän Ystävältäni jo kesällä nimpparilahjaksi ja hän kun tuntee minut hyvin, sain enkeliaiheisen lahjan, naulakon. Uuden työpaikan myötä tulee jossain vaiheessa muuttokin, joten säästän tämän uuteen tulevaan kotiini seinälle laitettavaksi.

 Kesäistä vihreyttä vielä kuvissa. Luonnossa onkin sitten jo toista. Nyt haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

Ketjukirjeiden aatelia

Elä ennen kuin on liian myöhäistä - sopusoinnussa kaiken ja kaikkien kanssa.

Tässä on hiukan ajattelemisen aihetta kaiken kiireen keskelle. Suosittelen kuitenkin lukemaan tämän lävitse - ajatuksella. Asioita tapahtuu joskus niin yllättäen, mutta eihän me voida kuin sopeutua ja elää tätä päivää niin kuin viimeistä, niinhän?

Tämän tarinan tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!

"Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki. "Tämä ei ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon ja tuijotti sen sisältöä. "Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme 9 vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten. No luulisin, että tämä on kai sitten se." Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut. Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: "Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki." Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri. Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet vaatteet päälle supermarkettiin. En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa. Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille ystävilleen tai sitten ei. Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen riidan. Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa. Ne ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani olisi tullut. Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä päivänä". Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni, lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän riittävän usein. Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon, että tämä hetki on se erityinen hetki.

Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää sinusta ja ehkäpä siksi, että sinä välität myös jostain. Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta välität, niin muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana ei välttämättä edes koskaan tule"

Kiitos

"Kävelen kohti valoa
hitaasti, pelkäämättä.
Hanki hohtaa
ja aurinko avaa taivaan
ilon virrata.
Pilven päällä
istuu enkeli
katsellen minua
hymyillen.
Koko tämän
pitkän matkan
pimeydestä valoon,
sinäkö se olit
joka avasit minulle latua
umpihankeen?
Vilkutan enkelille.
Kiitän sitä.
Varmuuden vuoksi."
-Sinikka Svärd:Enkeli

Kiitollisuus elämään ja kaikkea elämässä olevaa kohti on avainsana ja avaintunne, että elämään tulee lisää näitä mukavia hetkiä!

Hohtavien hankien viikonloppua! Nautitaan tästäkin ilosta ja maaliskuun alun tunnelmista.

Ikuinen rukouksen aihe

"Enkelit kiltit varjelkaa

lastani kun hän porhaltaa

vapailla valtateillä,

jyhkeillä jyrkänteillä.

Enkelit kiltit suojelkaa

lastani kun hän askeltaa

liikenteen vilinässä,

melussa viiltävässä.

Enkelit kiltit auttakaa

lastani päivään uuteen,

että hän kypsyisi ajallaan

elämän salaisuuteen."

-Sinikka Svärd: Että hän kypsyisi ajallaan

 Ikuinen  rukouksen aihe varmasti kaikille vanhemmille, että enkelien suojelus olisi kokoaikaista ja kokonaisvaltaista lapsillemme. En pyydä enempää enkä vähempää.

 

Saanko esitellä: lempipaikkani kotonani. Sohvan divaanosa, johon saan jalkani suoristettua ja koneen syliini päivittääkseni uusia juttuja blogistaniaan. Samaisessa kulmassa syntyy käsistäni neuleita eli varsinainen monitoimipaikka.

Kynttilät ja kukat kuuluvat aina sisustukseni kantaviin aiheisiin.

Tyynyjä on joka huoneessa enemmän ja vähemmän väripilkkuja antamaan eli olohuoneessa kantavina väreinä ovat harmaa, lila ja valkoinen.

 

 

 

 Makuuhuoneeni värimaailma vaihtui eilen turkoosivivahteiseksi valkoisen ja kullan kera. Jännästi huoneen ilme muuttuu, kun vaihtaa värimaailmaa vain vain yhden vahvan värin osalta.  Tykkään kovasti taas tästä lookista, jonka sain eilisen inspiraation tuloksena itselleni ilmennettyä.

 Tästä kirjahyllystä etsin niitä muistoja tänne blogiini eri kirjailijoiden tuotannoista. Valinnanvaraa siis on, vaikka paljon tulee käytettyä näitä samojen sanaisten arkkujen availijoiden tuotoksia. 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

Jokaisella on menneisyytensä

"Jokaisella yksilöllä on oma tiensä kuljettavanaan

ja oma taakka kannettavanaan,

ja jokainen kehittää omalla työllään edellytykset

joko menestymiseen tai tuhoon.

Laina-avaimella ei avata

seurauksen lukittua vaskiporttia.

Se mitä nyt olet, on tulos menneisyydestä,

kaikesta siitä mitä olet ollut ja tehnyt.

Sinun janoasi ei sammuta se, mitä esi-isäsi

ovat jättäneet vanhan pikarin pohjalle.

Jokaisella on paikkansa

ja jokainen urakoi omilla työkaluillaan."

-Axel Fredenholm:Tilitys elämälle kirjasta ote

Menneisyys ja esi-isät alkavat usein kiinnostamaan oman iän karttuessa. Näin on käynyt itsellekkin. Mielenkiintoista lukea sukutaulujaan, mutta olisi aivan mahtavaa saada lukea oman sukunsa tarkempia henkilökohtaisia muisteloita. Jotain sentään löytyykin, mutta enemmänkin saisi olla.

Katselen parhaillaan Tähtien tarinaa: Leif Wager. Hänestä tulee aina mieleen elokuva "Katariina ja Munkkiniemen kreivi", sillä sitä elokuvaa Esikoiseni katseli ihan määräämättämiä kertoja. Noita musiikkiotteita kuunnellessa tulee jotenkin kaihoisa, mutta kuitenkin erittäin rauhallinen olo.

Tässä loman aikana tuli katsottua Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" palapelin teon merkeissä. Jotain kulttuuriakin siis ollut lomassani. Prinsessan kanssa käytiin kyllä myös elokuvissa katsomassa lomalla "Jack Reacher: Tappajan jäljillä". Elokuva oli Prinsessan valitsema ja oli kyllä mielestäni hyvä valinta. Itse en ehkä olisi tuota valinnut katsottavaksi, mutta onneksi Prinsessa valitsi, niin tuli tämäkin hyvä leffa nähtyä.

 Kirpparillakin on tullut käytyä. Enkeli on kuvattuna vähän paremmin yläkuvassa. Hinta 50 centtiä. Samanlainen tuikku  minulla on olemassa, mutta tämän halusin olemassa olevalle pariksi jo säilyneen tarrankin takia. Yksi talo lisää joulukylääni ja mansetteja ostan aina, kun sopivan hintainen osuus kohdalle. Tämä yksilö maksoi peräti 20 centtiä. 

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Vielä yksi jouluruno

Hopeasiipinen enkeli

"Hipsuttelee pikkutonttu,
joulumieltä kuljettaa,
sytyttelee kynttilöitä,
tuoksuttelee pipareita,
piiloon pistää salaisuuden,
joulutähden ripustaa.

Toivoo pieni joulutonttu
lämpöä ja rakkautta
mieliin niin kuin tekoihin,
hiljaisuutta pysähtyä,
kuulla joulu sydämin."

-Satu Pusa

Enkelilusikka

 Sain aivan ihanan joululahjan Ystävältäni! Vanhasta lusikasta tehty tälläinen enkelikoriste. Tykkään ihan hurjasti!

Mukavaa Tapaninpäivän jatkoa!

Ihana unimaailma

Suloinen enkeli

                                             "Kun omat siipeni eivät kanna,

ojennan käteni

ja pyydän enkeliä kantamaan."

-Enkeleitä Sinulle/Ulla Kauhanen

Aamuvirkuksi ihmiseksi nukuin tänään yllättävän pitkään. Rauhallista, levollista unta. Unenlahjatkin ovat lahja sinänsä, sillä on niitä unettomia tai huonosti nukuttuja öitäkin tullut vietettyä, että nyt kyllä osaan arvostaa täydellistä yöuntani. 

Elävässä elämässä näkökenttä on rajallinen, mutta unimaailmassa voi tapahtua mitä tahansa, mennä minne tahansa ja kokea myönteisiä, ihania asioita, joista ei ole suurimmissa valveillaolon unelmissa voinut kuvitellakkaan. Hieno toinen ulottuvuus.

Nyt täysillä tähän päivään!

Mukavaa 3. adventtia itse kullekkin!

Viehättynyt

Kauniita esineitä

"Elämässä on matkoja,

joista ei voi kieltäytyä.

Vanheneminen.

Suru.

Kipu.

Rakkaus.

Ne tulevat eteemme,

vievät mukanaan

-tahdomme tai emme.

Matkavarustuksia

voi kuitenkin

miettiä etukäteen."

-Hanna Ekola&Juha Salonen/Valoa ja voimaa

Matkavarustuksia on niin monenlaisia eli kukin tyylillään. Sydäntä lämmittäviä, sisäistä rikkautta antavia pitäisi yrittää haalia enemmän muistikortille, jotta olisi jotain kaunista muisteltavaa, kun on kaikkein vaikeinta. Niiden muistojen voimalla voi jaksaa taas yhden vaikean kauden ohi, sillä jokaiselle niitäkin on annettu ja tullaan antamaan. Opettavaisessa merkityksessä, joten turha niitä vastaan on pullikoida, mutta itse voi ennakoida ja helpottaa oppimisen tuskaa kaivamalla muistikortistaan niitä ihania, lämmittäviä muistoja.

Värikylläinen Enkeli

Tämän viikon  aikana on tullut käytyä muutamia kertoja kirppareillakin peräti kolmessa eri kaupungissa ja tämä johtuu osittain siitä, että on ollut muutakin ohjelmaa, niin silloin pitää myös tuo kirppistilanne aina myös päivittää, jos vain suinkin on mahdollista ja aikaa jää. Tämä ylläoleva enkeli on yksi kauniimmista enkelilöydöistäni ja kylläkin jo vuosi sitten kesältä.  Pohjassa on "MÁRÁ"  ja "Goebel" 07.  

KultaEnkeli

Upea, koristeellinen ja korkea enkelipylväs.  Korkeutta tällä enkelihahmolla on n. 45 cm. Oikein ihana löytö tämäkin ja myös viime kesältä.

Tuolla ylimmässä kuvassa oleva punainen enkeli on yksi tämän päivän löydöistäni. Lisää kuvia muistakin "aarteistani" myöhemmissä postauksissa.

Vein Prinsessan tänään pienen lomasensa ja kotoilunsa jälkeen opiskelukaupunkiinsa. Kannoimme korttelin verran hänen tavaroitaan ja edessämme kulki  rouva suloisen koiransa kanssa. Taisimme molemmat katsella koiraa sillä lempeällä tavalla, kun koira oli aivan hurmiossaan eikä oikein tiennyt miten päin olisi ollut ja meitä katsellut. Tosi hyvin koira oli opetettu, sillä hän ei mitenkään pyrkinyt läheisempään tuttavuuteen, vaan oli kiltisti emäntänsä vieressä, mutta liikehti siinä kyllä kiitettävän suloisesti, että pystyi meidät näkemään. Jossain vaiheessa tuntui, että koira melkein kävelee takaperin, että näkee meidät. Siinä vaiheessa omistajakin alkoi katsella ympärilleen ja naurahtaen sanoi, että onpas hän nyt viehättynyt teistä. Aivan ihana sana, viehättynyt!  Koira kai aisti meidän ihastuksemme myös häneen, kun oli niin suloisen, hurmaavan oloinen olento liikehtiessään.

Nyt toivottelen kaikilla oikein mukavaa ja syksyisen lämpöistä olotilaa! Tuodaan elämäämme pieniä valopilkkuja, joista kanssaihmisetkin saavat iloa.

: Leenuliini

Rakkautta ja ainaista toivoa

Talo täynnä valoa

"Minä rakastan hetkeä,

jolloin sinä katsot minuun

ja meidän välillämme tapahtuu jotain,

johon sanat eivät yllä.

Me olemme molemmat tässä,

elämme samassa hetkessä,

olemme läsnä koko olemuksellamme

ja koemme syvän mielekkyyden,

joka vain pelkässä olemassaolossa on.

Me olemme.

Siinä on meidän mielekkyytemme."

-Ulrich Schaffer/rakastan...ja maailma avautuu

Koin taas viime viikonloppuna niin hienoja hetkiä pienen Muruseni kanssa. Emme olleet nähneet pariin viikkoon, joten oli odotettu tapaaminen.  Oli niin mukava kuulla, kun hän oikein komensi minua äänellään, kun poistuin näkyvistä. Hyvin voisin kuvitella hänen sanovan, että älä mene, tule heti takaisin:)  Niin vahva, päättäväinen ja hyväntuulinen 7 kk:n ikäinen sydämenmurskaaja.  Murunen on oppinut ryömimäänkin ja kaikki tuolla lattiatasolla on nyt hurjan kiinnostavaa. Hän oli mm. siirtänyt kaksin käsin äitinsä puista keinuhevosta, että pääsi sen takana olevia sähköjohtoja tutkailemaan. 

Enkelipatsaani, kirpparilöytö

Elämä kohtelee joskus kaltoin ja epäoikeudenmukaisesti vuorollaan meitä jokaista. Silloin voi hukata elämänsä suunnan, kun joutuu oikein syviin tunnemyrskyihin. Rakkaan ihmisen menettäminen on yksi syy, joka voi johtaa pitkäänkin tilaan, jossa tuntuu elämältä putoavan pohja. Monelle tilanteelle ei voi enää mitään ja on vain oman ja ehkä muidenkin läheisten parhaaksi, että pystyy mahdollisimman pian hyväksymään tilanteen, johon ei voi enää vaikuttaa. On ehkä jäätävä odottamaan, että oma matka jatkuu parempana aikojen kuluessa, mutta jossain vaiheessa varmasti tummat pilvet väistyvät ja valoisa aurinko saa taas opastaa eteenpäin.

Lorna Byrne kehoittaa pyytämään suojelusenkeliltään apua, jotta esim. rakas ihminen saisi apua Toivon Enkeliltä ja näkisi jossain, jollain tapaa taas toivoa elämässään.  Kirjan luku on edelleen kesken, mutta tätäkin neuvoa olen jo noudattanut elämäni varrella jo määräämättömiä kertoja.

Rentouttavaa viikonloppua!