Kepeänä päivänä

"Toisinaan ajatukset palaavat johonkin  metsänreunaan

 tai rantapengermälle 

tai kukkien kirjomaan puutarhaan, 

jonka olemme nähneet vain kerran jonakin kepeänä päivänä, 

ja joka silti on säilynyt sydämessä

 ja jättänyt sieluun ja ruumiseen tyydyttämättömän kaipuun, 

jota emme saata unohtaa, 

että meitä on koskettanut onni." 

-Guy de Maupassant ( 1850-1893)

Meri on rakas elementti minulle ja juuri rannalta katsottuna. En voisi kuvitella asuvani sellaisessa paikkaa, missä ei olisi vettä lähistöllä meren tai järven muodossa. Lapsuuden kotini oli melko lähellä järveä ja kesäiset päivittäiset uintiretket sisarusten kanssa ovat olleet yksi ihanimmista lapsuuden muistoistani. Opiskelupaikkakunnalle muuton myötä meri tuli  lenkkipolkujeni myötä tutuksi. Nykyään asun taas kivenheiton päässä meren rannasta. Meren katselussa rannalta on jotain maagisen rauhoittavaa ja kaunista. Haltioitumisen hetkiä on siis riittänyt elämässäni tämän asian suhteen.

Naistenpäivää vietetään huomenna. Kansainvälisyys tekee päivästä vielä juhlavamman ja myös eri tavoin merkityksellisen päivän. Kaikilla maailman naisilla asiat eivät ole juhlittavan hyvin ja epäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi. Silmiini osui eräästä naistenlehdestä teksti: "Joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Sukuelinten silpominen, tyttöjen pakkoavioliitot, perheväkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat vain muutamia yleisiä naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja." 

Hyvää Naistenpäivää kaikille ihanille maailman naisille, jotka auttavat kanssasisariaan suuren hädän hetkellä. Juhlivat, silloin kun juhlia tarvitaan, sillä ilman juhlahetkiä elämä olisi hippasen tylsää.

Kohti stressitöntä oloa

"Muista olla kiitollinen.
Varaa joka päivä tunti yksinäisyydelle.
Aloita ja lopeta päivä mietiskelemällä.
Älä unohda yksinkertaisuutta.
Pidä kotisi järjestyksessä.
Älä ota itsellesi liikaa tekemistä.
Älä lupaa sellaista mitä et pysty pitämään.
Varaa puoli tuntia ylimääräistä aikaa kaikelle mitä teet.
Mene kaksi kertaa viikossa nukkumaan jo yhdeksältä.
Pidä aina mukana jotain kiinnostavaa luettavaa.
Hengitä syvään.
Liiku - kävele, tanssi, juokse, keksi uusi mukava laji.
Juo lähdevettä. Paljon.
Syö vain silloin kun on nälkä.
Jos jokin ei ole herkullista, älä syö sitä ollenkaan.
Varaa joka viikko yksi päivä lepoon ja uudistumiseen.
Naura useammin.
Käytä aistejasi.
Järjestä aina olosi mukavaksi.
Älä vastaa puhelimeen päivällisen aikana.
Älä yritä miellyttää kaikkia.
Pysy erossa kielteisistä ihmisistä.
Huolehdi ystävyyssuhteistasi.
Älä tuhlaa kalliita voimavaroja:aikaa, luovaa energiaa, tunteita.
Lähesty ongelmia haasteina.
Aseta päämääriä jotka ovat saavutettavissa.
Luovu odotuksista.
Nauti kauneudesta.
Vedä rajoja.
Älä unohda kieltäytymisen taitoa.
Älä murehdi, ole onnellinen.
Vaihda turvallisuus tyyneyteen.
Haaveile.
Etsi aitoa minääsi niin kauan että löydät."

-Sarah Ban Breathnach 

Suurenmoinen listaus asioista, jotka auttavat stressittömämpään elämään. Omakohtaisesti kun alkaa miettimään tuon listan jokaista kohtaa ihan tarkkaan, huomaa kyllä, että vielä on matkaa siihen stressittömään elämään, vaikka en kyllä koe olevani ja kokevani kovinkaan usein stressin oireita. Joka tapauksessa mahdollisimman hyvään elämään nämä ovat oivallisia neuvoja. Täytynee tehdä tästä itselleen huoneentaulu vaikkapa jääkaapin oveen, jotta nämä neuvot tulevat joka päivä silmien ja etenkin ajatusten seulottaviksi.

Muutama viikko sitten keräännyimme sisarusten kanssa eräälle vuokramökille viettämään viikonloppua yhdessä. Osalla oli puoliso mukana, osalla jälkikasvua, myös äitini oli paikalla. Saunoimme, uimme, söimme hyvin ja juttelimme yömyöhään kuin nuoret konsanaan. Miten onnellinen saankaan olla, että minulla on tällainen perhepiiri ympärilläni, joka aina tarpeen tullen tekee suojamuuria ympärillemme ja puolustaa omiaan kuin emo lapsiaan.

Käsityörintamallakin on taas vähän  tapahtunut edistymistä näiden jollakin tapaa keskeneräisten töiden suhteen.  Tämä harmaa kietaisuliivi on myös jäänyt käyttämättä, kun tästä tuli liian väljän oloinen etukappaleen osalta. Edellisen postauksen virkkaamaani liivin reunoihin lisäämäni reunakukkaset pääsivät malliltaan myös tähänkin työhön ja johan muuttui paljon pukevammaksi tämäkin neule. Lanka on Novita Tenneseetä ja kun kyseisen lankojen varastoa kävin läpi, löysin kirpparilta bongaamani aniliininpunaisen kerän, joka pääsi nyt hyötykäyttöön. Virkkasin kaikkiin reunoihin lisäväriä ja nyt tykkään kovasti uudistetusta mallista. Joskus se oivallus on pienestä kiinni, mutta vaikuttaa lopputulokseen aikamoisen huimasti.

Nyt haluan toivottaa kaikille huisin mukavaa ja mahdollisimman stressitöntä viikonloppua! 
Tee sitä mitä huvittaa, jos vain mahdollista ja unohda hetkeksi kaikki pakkopulla!
Nautitaan elämästä!

Rohkeita asioita

"Rohkeita asioita, joita tehdä kun on sopiva tunne

Joskus on hyvä vähän kokeilla rajoja, omia ja muiden.

Siitä syntyy monesti leimahtava, oikullinen, kirkas ja oivalluksen kaltainen valo ja ilo. On kuin paljastuisi jotakin, mikä on ollut koko ajan ihan siinä edessä, mutta sitä ei vain ole huomannut.

Kun se sopiva tunne iskee ja ihminen tulee tehneeksi jotakin aivan muuta kuin yleensä tai jotakin ihan muuta kuin tavallisesti odotetaan, voikin avautua aivan erityinen maisema tai puutarha.

Rajat ovat ihmisen asettamia  ja siksi mikään ei tuota ihmiselle enemmän iloa ja ole hedellmisempää  kuin joskus vähän rikkoa rajoja.

Asiassa on parasta, että rajoja voi rikkoa vasta, kun tietää mihin ne on asetettu.

Mutta niin tai näin: hyvin suunniteltua ja sovinnaista latteutta on maailmassa aivan riittävästi ja siksi odottamaton ja yllätyksellinen hallitsemattomuus voi tehdä maailmalle vain hyvää.

Joskus on juuri oikea aika! 

Tehdä juuri se, mitä olet aina suunnitellut, mutta..."

-Jyrki Laine, ote kirjasta "Päivin ja öin"

Omakohtaisesti käytän toisinaan lausetta - sitten kun olen eläkkeellä. Mattoja en ole koskaan kutonut, se on yksi listani asioista,  jonka teen sitten joskus eläkkeellä,  jos se silloin vielä kiinnostaa. Onhan se hauskaakin, että on keksinyt itselleen tulevaisuuteen uusia asioita, joita haluaa tehdä tai kokea. Ei kaikkea tarvitse tehdä tässä ja nyt. Haaveita ja unelmia tarvitaan myös tulevaisuudessa.

 

Aamulla kukon laulun aikaan olin jo ensimmäisellä kävelyllä,  joka johti meren rannalle. Linnut pitivät oikein kunnon konserttia, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, luonto alkoi herätä päivään eli ei siinä voinut kuin hiljalleen kävellä ja nauttia kaikesta näkemästään. Löysin syreenipensaan, josta taitoin pari oksaa kotiin viemiseksi. Kielot olivat osin jo kukassa, omenapuut kukkivat runsaina. Meri liplatti rantakivissä. Ei kauhean paljon enempää voi toivoa alkukesän rauhalliselta aamulta.

 Mummin Murunen oli viime viikonlopun ilonani. Teimme monenlaista kivaa puuhaa ja päivät menivät kuin siivillä. Miksi se aika kulkeekin niin nopsaan, kun on mukavaa? Rakastan Murusen hiuksia! Sain oikein kunnolla pöyhöttää hänen hurmauskiharoitaan niin,että oli ihan pakko ottaa kuvakin lopputuloksesta.

 Hyvää helatorstaita kaikille vierailijoille!

Tervetuloa uudet lukijat! Toivottavasti viihdytte sivujeni parissa!

Valoisaa aikaa kohti

"Lupaan itselleni...

-Olla niin vahva, ettei mikään voi horjuttaa mielenrauhaani.

-Puhua terveydestä, onnesta ja vauraudesta kaikille kohtaamilleni ihmisille.

-Saada kaikki ystäväni tuntemaan , että heissä on jotain korvaamattoman arvokasta.

-Etsiä kaikesta valoisia puolia ja tehdä optimististani täyttä totta. 

-Ajatella vain parasta, työskennellä vain parhaan eteen ja odottaa vain parasta. 

-Olla yhtä innoissani muiden menestyksestä kuin omastani.

Christian D Larson (1874-1954)

 

Aamuisilla aikaisilla ajomatkoilla on mahtavaa ollut seurata luonnon heräämistä. Tänä aamuna olisi kyllä tarvinnut kameraa monen monta kertaa, sillä niin kauniita, aamuhuurteisia puita ja peltoja oli matkan varrella. Tietysti myös sitä aikaa kuvaamiseen olisi ehkä tarvittu.  Tämä otos on kyllä parin vuoden takaa ja vieläpä loppukesän tunnelmia, mutta luontoa kuitenkin.

 

"Ei ole muuta pimeyttä kuin  tietämättömyys."

-William Shakespeare 

Mukavaa, valoisaa viikon jatkoa!

Yksi elämänmuutos, toinen tulossa

"Minä toivon valoa varjoisiin öihin,

minä toivon, ettemme eksyksiin jää.

Minä toivon iloa arjen töihin

paremmaksi kun muuttuu tää,

ja huolet hälvenee nää.

Minä toivon käteeni kättäsi lämmittävää."

-Sinikka Svärd: Minä toivon 

Kynttilän valossa on jotain kauniin maagista. Rauhoittumisen hetki sohvalla ennen töihin lähtöä, sillä viimeinen virallinen työpäivä  on tänään nykyisessä työpaikassani. Huomenna vielä hoitamassa samassa paikkaa asioita, mutta jo toisen työpaikkani listoilla. Kolmisen viikkoa on mennyt listoja rustaillen, että mitä pitää muistaa laittaa kuntoon nykyisessä työpaikassa ja mitä on muistettava uuden aloituksessa. Mielenkiintoista ja vaiherikasta aikaa ja ilman niitä listojani olisin varmaan  ollut aika stressaantunut. Tähän asti hommat on sujunut ilman stressiä, toivottavasti viimeisetkin hetket. Työntäyteisiä päiviä on ollut aamusta melkein iltaan, mutta en tosiaankaan valita, kun saa tehdä sitä työtä mitä rakastaa. 

 Tämä ihanuus on jäänyt näyttämättä kokonaan. Sain tämän Ystävältäni jo kesällä nimpparilahjaksi ja hän kun tuntee minut hyvin, sain enkeliaiheisen lahjan, naulakon. Uuden työpaikan myötä tulee jossain vaiheessa muuttokin, joten säästän tämän uuteen tulevaan kotiini seinälle laitettavaksi.

 Kesäistä vihreyttä vielä kuvissa. Luonnossa onkin sitten jo toista. Nyt haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa sunnuntaita!

Tunteita herättävä ihmislaji

 

"Saadakseni läheisiä ystäviä, minun on

annettava kutsu maailmaani, annettava itsestäni

ja tarjottava sisäisistä aarrearkuistani.

Pidettävä sekä sydän että mieli avoimina.

En saa heti arvostella ja tuomita,

vaan minun on avauduttava uusille

tuntemisen ja kasvamisen mahdollisuuksille.

Ajateltava suuresti ja avoimesti,

sydämellä!

Uskallettava katsoa maailmaa hyvänä paikkana.

Paikkana jossa ystävyys voi itää ja kasvaa.

Unelmien ja rakkauden paikkana.

Vaan en saa unohtaa sulkea ovia tarvittaessa.

Minun on huolehdittava talostani ,

hoitaa, korjata ja pitää kunnossa.

Jos pystyn asettamaan rajoja, avoimuudesta

tulee todellinen ystävyyden ja rakkauden mahdollisuus.

Koska vasta kun todella olemme päässeet sisälle jonkun luokse,

nähneet kaikki huoneet ja saaneet istahtaa juttelemaan sisällä,

voimme perinpohjaisesti rakastaa häntä."

-Carolina Gårdheim 

Olen kokenut yllätyksiä ystävyysrintamalla, useimmiten hyviä sellaisia. Silloin kun on ollut kyse jostain muusta kuin hyvästä, kyse on ollut mitä luultavimmin kateudesta. Tosi ystävyyden rinnalla kaikki on mahdollista, myös anteeksianto.

 

Aidan toisella puolen sanotaan ruohon olevan vihreämpää, mutta todellisuudessa ja käytännössä näin ei taida olla kuin aniharvassa tapauksessa. Kaikenlaisissa ihmissuhteissa tulee niitä hankalia hetkiä ja joskus ne suhteet päättyvät ylitsepääsettömiltä tuntuvien vaikeuksien edessä. Mahdollisesti ajatusmaailmat eroavat niin paljon jossain itselle tärkeässä asiassa, että yhteydenpito vähenee ja lopulta kuihtuu pois, mutta lohdutuksena voin kertoa, että uusia ystävyyksiä tulee tilalle. Ehkä entistä luontevampia ja ilon aiheita antavimpina.

Sain hienon kommentin tänään orastavan ystävyyden teemoilta. Lopputulos oli päätelmä, että minussa oleva se pienenpieni osa karjalaista luonnetta pyrkii vahvasti esille ja hänen mielestään sillä hyvällä tavalla. Harvemmin enää tässä iässä kohtaa tällaisia ihmisiä, jotka ääneen kertovat sinusta suoraan jotain mukavaa. Olen erilainen aikuinen nainen, en muottiin valettua kipsiä, vaan elävää ja tunteita herättävää ihmislajia. Toinen tykkää, toinen ei. 

Sovitaan, että jokainen saa olla sellainen kuin on, sillä siinähän se elämän yksi rikkaus piilee, että olemme erilaisia tapoinemme, päähänpinttymiemme ja ulosantimiemme kanssa, kunhan muistamme olla loukkaamatta tahallisesti kanssakulkijoita.

Huisin mukavaa alkavaa loppuviikkoa!

Paljon on vielä oppimatta

"MITÄ ELÄMÄ ON OPETTANUT
•  Olen oppinut, että toisinaan ihminen kaipaa vain kättä joka tukee ja sydäntä joka ymmärtää.

•  Olen oppinut iloitsemaan siitä, etten ole saanut elämältä kaikkea sitä mitä olen toivonut.

•  Olen oppinut, että elämästä tekevät ihmeellisen kaikkein yksinkertaisimmat arkiasiat.

•  Olen oppinut, että kovimmankin panssarin takana on ihminen, joka tarvitsee arvostusta ja välittämistä.

•  Olen oppinut, ettei maailmaakaan luotu yhtenä päivänä.
Miksi kuvittelen itse pystyväni siihen?

•  Olen oppinut, että ne jotka eivät piittaa todellisuudesta,
eivät koskaan muuta sitä.

•  Olen oppinut, että haluamme kaikki onnistua, mutta
elämäntaito ja sisäinen voima hankitaan vuorelle kiivetessä."

Paljon olen oppinut, paljon on vielä oppimatta. Onnekseni olen omaksunut asenteen, että joka päivä oppii jotakin. Joskus se on uutta ja yllättävää, joskus joutuu oppimaan toistuvasti  virheestään,mutta toivottavasti oppi joskus menee perillekkin.

 

Aurinkoista juhannusviikkoa!

 

 

Aurinkoa

Aurinkoista oloa

"Ihmisen aurinko on ihminen."

-Jules Michelet

 Syksy on tullut, vaikka lämpö on huiteleekin vielä plussa-asteissa.  Olen tällainen kuumaverinen:) ja tarkenen pitkälle syksyyn ilman sukkia eli vieläkin olen kulkenut paljain varpain sandaaleissa, kun osalla näkee jopa jo saapikkaita jaloissaan. Ehkä pitäisi itsekin kohta siirtyä muihin jalkineisiin, mutta ehkä ei kuitenkaan vielä tänään.

Monelle tuo aurinko on tärkeä elinvoiman ja henkisen hyvän olon lähde. Minun aurinkojani ovat toiset ihmiset. Eilen illalla sain nauttia yhden ystäväni seurasta. Tykkään tehdä ruokaa, joten ystävät saavat olla usein uusien ruokakokeilujeni kohteita. Tästä uudesta ns. vahingon kautta keksimästäni ruoasta pitivät kovasti viime perjantain ystäväni, kuten myös eilinenkin kaverini. Eilinen ei kyllä enää siis ollut "vahinko", vaan ihan tarkoituksella tehtyä. Punainen pesto muuttui lennossa mango shutneyksi, kun en ensiksi mainittua purkkia heti löytänyt. Kookosmaitoa ja aurinkokuivattuja lisukkeeksi myös broilerin fileiden kera uuniin ja hyvää tuli.

Mummin Murunen sai ensi kesäksi kengät, kun hassu mummi ei voinut välttää kiusausta ostaa hänelle nuo kauniit, punaiset tossut. Murunenkin kokeili niitä jo vähän etuajassa ja tuntui tykkäävän. Ei ainakaan heti heittänyt pois jalasta:) Kirpparilta löysin samoihin aikoihin kauniin Mikki Hiiri gollegepaidan, joka sopii melkoisen hyvin yhteen uusien tossujen kanssa ainakin näin kuvan välityksellä.

Hurrrjan mukavaa viikonloppua kaikille!

Mahdollisia heijastuksia

Heijastuksia

"Pelkään lasten silmien edessä,

en sitä etteikö heillä olisi tulevaisuutta

vaan sitä että istutan heihin

omat pettymykseni

omat luhistuneet toiveeni

oman kunnianhimoni.

Haluaisin heille juuret

nähdä Jumalan,

kauneuden, maailman ja rakkauden

joka versoisi tuoreita alkuja

rohkeutta, uskallusta, epäilyä.

Haluaisin juuret vilpittömyyteen,

oikeudenmukaisuuteen

leveään ihmisyyteen.

Ja siivet,

siivet unelmiin

rohkeuteen

iloon

ja siipirikkonakin uusiin mahdollisuuksiin."

Risto Kormilainen

Monessa perheessä on käyty keskusteluja siitä, että toivottavasti kasvatus on ollut onnistunut poismuuttavan lapsen kohdalla. Tuliko annettua tarpeeksi ohjeita ja neuvoja ja etenkin tuliko annettua hyvä malli vanhemmuudesta, ihmisten kohtelusta, oman itsensä hyväksymisestä? Osaako lapsi erottaa tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat toisistaan? Kulkeeko omaa polkuaan eikä kenenkään vanavedessä? Tekeekö itse ne oikeat ratkaisut ja ottaa vastuun tekemisistään?

Yhden asian tiedän tehneeni ainakin väärin. En ole opettanut riitelemään ja sanasotailemaan. Ihan varmasti jossain tilanteessa pitää puoliaankin pitää, vaikka sitten sanasodan muodossa ja se meiltä on Prinsessan kanssa jäänyt opettelematta. Kavahdan kaikenlaista kinastelua, riitelyä ja sanoilla loukkaamista, joten ehkä olen antanut lapselleni siinä asiassa liian ruusuisen kuvan maailmasta. Prinsessan luonnekin kyllä on samanmoinen, joten ...

Kesän päättymisjuhlaa

 Eilisillan ilotulitus on hieno elämys! Oli pauketta ja rätinää, mahtavia kuvioita taivaalla sateenkaaren väreissä ja hyvä tunnelma. 

Ilta tosiaan pimenee jo yhdeksän pintaan, joten kyllä se syksy sieltä on saapunut vaivihkaa, vaikka onneksi päivät ovat vielä aurinkoisia ja valoisia. Nautitaan vielä valoisuudesta hetki.

Rentouttavaa sunnuntaita!

Ps. Vuodatuksen puolella olevan vanhan blogini asetin salasanan taakse eikä siellä ole myös kommentointimahdollisuutta, sillä sain ihan liian paljon roskapostia. Jos kuitenkin haluat käydä lukemassa vanhempia tekstejä, voit pyytää salasanan, leenuliini12@netti.fi.

Virheitä ei ole

"Olet joku joka pyysi, että hänet pudotettaisiin
maan päälle, jotta voisit tehdä jotain merkittävää,
jotain mikä on sinulle tärkeää, mitä et voinut tehdä
missään muualla, milloinkaan muulloin.

Virheitä ei ole. Tapahtumat joita itsellesi aiheutat,
olivatpa ne miten epämiellyttäviä tahansa, ovat
tarpeen, jotta oppisit sen mitä sinun täytyy oppia.
Otatpa minkä askeleen tahansa, se on tarpeen, jotta
pääsisit paikkaan, jonne olet valinnut mennä."

-Richard Bach 

Tässä taas mietittävää itsekullekkin. Loppuosan sanoma on tuttua toistoa monen muunkin ajattelijan ajatuksista ja kai sitä pikkuhiljaa alkaa itsekin uskomaan, että noin se kai sitten vaan menee elämässä. Niitä tapahtumia ja tilanteita tuodaan eteen toistuvasti, joista on opittavaa itsestämme ja myös kanssaihmisistä.

Aurinko ja lämpö on hellinyt tällä viikolla mukavasti. 

Ihania elokuisia iltoja on vielä runsaasti jäljellä, joten nautitaan niistä!

Aurinkoista oloa!

 

Täynnä elämää

Omissa oloissaan

"Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan ne päivät,
jotka ovat jääneet mieleen. Tämä on Sinun päiväsi -
tee siitä muistamisen arvoinen.  

Positiivisesti."

-Kokki-Jussin positiivinen onnittelukortti

Olen ajatellut hyödyntää jo kirjoittamiani juttuja tuolta vuodatuksen puolelta muokaten myös tänne. Seuraavana on eräs ihana muisto, jota en ehkä kuitenkaan olisi muistanut ilman kirjoitustani, juuri tätä kertaa.

"Äiti, minä olen tänään täynnä iloa!" Eihän sitä itsekkään voinut kuin hymyillä lapselleen ja olla ilossa mukana. Se, että hän pystyi kertomaan ja tunnistamaan hyvän olonsa niin vahvasti oli äidillekkin miellyttävä yllätys. Olemme viettäneet muutaman vuorokauden kahdestaan, repineet vanhoja tapetteja hänen huoneensa seiniltä ja jutelleet monista asioista tekemisen lomassa. Hyviä päiviä.

Yllä oleva kirjoitukseni on viiden vuoden takaa ja sen lukeminen toi edelleenkin lämpimän muistoelämyksen sydämeen. Viisi vuotta on pitkä aika lapsen ja miksei aikuisenkin elämässä. Joka kesäiset rempat on koettu myös viiteen kertaan tuonkin jälkeen, sillä tuollainen pieni remppaaminen omin käsin on ollut meidän yhteinen harrastus. 

Tytär vaihtoi opinahjoaan tänä syksynä ja sen myötä tuli muutto omaan kotiin, jonka senkin remppasimme hänen mieleisekseen. Prinsessa tokaisi jo vuosia sitten, että hänen kavereistaan ei varmaan monikaan osaa esim. tapetoida ja meillä kieltämättä sitä on kyllä harjoiteltu. 

 Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia ja kaikki lapset ovatkin ykskaks lentäneet pesästä omilleen. Muutama ystävistä on kysellyt miten voin ja jaksan, mutta ainakin toistaiseksi olo on varmasti kummallakin ollut myönteinen. Olen surrut tuota tyttären poismuuttamista jo ainakin vuoden, joten surutyö on tehty ja nyt sitten vaan eletään uutta tilannetta, kumpainenkin.

Samanlaisten tunteiden ja olojen kanssa on kanssani varmasti moni muukin vanhempi näin syksyn kynnyksellä opinahjojen alettua. Näin sen elämän vaan kuuluu mennä eteenpäin, vaikka sitä ensi alkuun kapinoikin, että ei nyt vielä.

 

Prinsessan kuvaamaa lintujen elämää.

 Pieni kanttarellien rivistökin tuli kuvattua.

Oikein ikimuistoisia ja värikkäitä hetkiä elämääsi!

t:leenuliini