Suunnitelmien aikaa

"sydän kipeä

prinssin ja prinsessan

satukirja sulkeutunut

lopussa ei edes puoli valtakuntaa

rakkauden koskettaman ihon ympärillä

orjantappurapensaikko

läpäisemään

hiljaisuus hiipinyt linnan torneihin

missä rakastavaiset ennen juoksivat

toistensa syliin

ehkä jonain päivänä prinssi onnistuu

ampumaan rakkauden nuolen

prinsessan sydämeen

ja saamaan omakseen

sinut"

-Harri Uusitalo:Yhden illan prinsessa

Runo on viimeisimmästä runokirjalöydöstäni.  Ensin minua puhutteli kirjan kansi yksinkertaisessa kauneudessaan, sisällön selaus vahvisti ostopäätökseni teon. Rakkaus on teemana aina puhutteleva ja kaunis, surullisen kaunis.

Sokki herättää ajattelemaan elämää uudella tavalla. Surun kautta voi oppia elämään. Tosiasiat on hyväksyttävä, vaikka se voi koville ottaakin. Surra pitää, mutta elämään pitää hakeutua uudella opetuksella. Kuolema on lopullista, erokin voi olla sitä, mutta molemmissa tapauksissa elämä jatkuu. Näe eteesi annettuja uusia mahdollisuuksia,, tee sitä mistä nautit ja mitä jaksat tehdä. Hymyilyyn alkaa tulla päivä päivältä enemmän syitä. Tarkoituksellisia yllätyksiä, joiden on tehdä elämääsi uusia ihania muistoja.

Maailmassa on loputtomasti kiinnostavia asioita. Huomaat omat mahdollisuutesi tarkkaavaisuutesi ansiosta. Kiitos on yksi rakkauden taikasana.

 Suunnitelmia, nyt niitä on hyvä kirjata uusiin muistikirjoihini. Hauska löytö Tukholmasta alkukesästä, kun olimme Prinsessan kanssa juhlimassa hänen ylioppilaaksi valmistumistaan vielä ihan kahdestaankin. Isommat juhlat olivat valmistumisviikonloppuna, mutta halusin hänelle vielä hieman juhlaa kaiken sen ahertamisen jälkeen. Syötyä tuli ainakin kunnolla, niin kunnolla, että päätin etten enää milloinkaan syö. No se päätös tuli kumottua heti seuraavana päivänä.

Mukavaa kesäistä viikkoa!

 

Elämän timantit

"Ei ole

hetkeä,

johon ei olisi

kätketty

timantteja,

ei päivää,

jonka suuresta

sisällyksestä

eivät kukat kuiskailisi.

Joka on kypsynyt,

sen suurin juhla

on elonaika.

Jonka tähkä on 

kullankeltainen,

kuiskaa:

Sirppi."

Einari Vuorela

Mahtavasti kiteytetty runo miten joka hetkeen, joka päivään sisältyy kätkettyjä timantteja. Elän sellaisia hetkiä itsekin joka päivä, jolloin vaan huomaan ihmetteleväni näiden timanttien määrää ja laatua. Ihanaa aikaa. Yksi ilon aiheistani on ollut facebookin sivuni, jossa teidän tykkääjien määrä ylitti 7000 1. päivänä tätä vuotta. Kiitos, suuren suuri kiitos kaikille tähän asti mukana oleville ja tervetuloa myös te uudet fanittajat. 

Viimeisin lukemani kirpparilöytö, Rouva Agathen rakkaus.  Takatekstin mukaan tämä kirja on riemastuttava vanhanajan rakkaustarina, jossa on mausteena ripaus jos kaksikin taikaa. Kirja valittiin Skotlannissa vuoden 2008 parhaaksi romaaniksi. Minua siis veti puoleensa tässä kirjassa rakkaustarina sekä tuo parhaaksi romaaniksi valinta. Parinsadannen sivun paikkeilla olin jo luovuttaa lukemisen, mutta päätin jatkaa loppuun saakka, sillä olihan tämä kirja saanut meriittiä eli pakko jossain kohtaa on tarinan elävöityä sen verran, että oma kiinnostuksenikin heräisi eloon.  Seuraavat 300 sivua vetivätkin sitten puoleensa, mutta tästä kirjasta jäi jotenkin epätodellinen ja ihmeellinen olo sisimpään. Levoton ja ihmettelevä. Ehkä se oli syynä muidenkin lukijoiden osalta, että romaani on valittu miksi on valittu. En voi sanoa suosittelevani tätä kirjaa, mutta lukukokemus kuitenkin.

Murunen toi minulle syksyllä tuliaiseksi matkaltaan kauniin kirjanmerkin. Turkoosihan on lempivärini ja sydän rakkaimpia symboleita. Ei olisi parempaa tuliaista mummin Murunen tuoda. Hauskaa oli myös eräs kerta, kun Murunen oli vierailulla luonani ja huomasi yöpöydälläni kyseisen tuomansa lahjan. Hän kantoi sen luokseni ja kysyi tomeraan tyyliinsä:"Oletko käyttänyt tätä yhtään?" Sillä kertaa kirjanmerkki kun oli vain yksinään pöydälläni ilman kirjaa. 

Oikein hyvää kuluvaa vuotta kaikille vierailijoille ja vielä kerran kiitos kaikista ihanista kommenteistanne viime vuoden varrella tänne blogiin, että facebookkiin. Uusi vuosi ja ehkäpä jotain uusia kujeitakin, jotka varmaan selviävät vuoden loppuun mennessä. Nautitaan niistä elämän timanteista!

Monenmoista

"Niin kuin lamppu antaa valoa,
anna sydämesi säteillä rakkautta
- älä kysy, kenen elämää se kirkastaa."

-Positiivarit

On se ollut jotenkin hauskaakin seurata näitä omia kirppislöytöjään, sillä kun taannoin löysin Tamara McKinleyn ensimmäisen kirjan, sitä seurasi toinen, kolmas ja jopa neljäs. En tiedä miten ne minun silmäni aina osuivatkin tämän kirjailijan tuotoksiin satojen kirjojen joukosta. Tämä on siis se kolmas löytöni ja nyt luettuna. Hyvä oli tämäkin teos, mutta ei niin mukaansa tempaava kuin edelliset kaksi. Kirjan aihe on viesti menneisyydestä, viesti menetetystä perinnöstä. En tiedä mistä johtui, mutta jo kirjan puolivälissä osasin jotenkin aavistaa miten tämä tarina tulee päättymään. Ehkä se vei osan lukujännityksestä, vaikka en todellisuudessa lopputulosta tiennytkään.

Usein lauantain ilonani on käväistä jollakin paikallisella kirpparilla etsimättä mitään, mutta monet mielenkiintoiset löydöt sitä silti tulee tehtyä. Alehinnoitellut loossit tulee ehkä paremmin tutkittua kuin muut, joten niistä niitä löytöjä sitten tekee, jos tekee. Novitan lehtiä on ihan muutama jo hankittuna, mutta näitä minulla ei vielä ollut, 50 centtiä kipale. Ei paha hinta.

Tätä seinätaulua olen kuolannut jo muutamana viikkona, mutta en ole raaskinut ostaa ennen kuin tänään, kun hintaa oli laskettu puolella. Minun on myös pitänyt tutkia aihetta, mutta olen sen jostain syystä aina unohtanut kotiin tultuani. Taulu on Kermasavi tuotantoa ja design on Matti Louhi. Kyseistä herraa googlettaessani selvisi, että hän on mm. kuvittanut 850 kirjan kansia, joista kaikki varmaan tietävät Kalle Päätalon  tai Taru sormusten herra -kirjat. 

Selailin kesäistä lehteä ja sieltä bongasin pestomarinoitujen kasvisten kuvan, joka herätti ruokahaluni. Päätinkin viikonlopun herkutteluun uhrata hetken aikaa ja tehdä kyseistä salaattia. Riittää huomiselle ja tulee lisää aikaa marinoitumiselle.

Rentoa viikonloppua kaikille piipahtajille!

Monenlaista koukuttautumista

"Juoma-automaatit, sanomalehtiautomaatit...

Olen vähän ymmällä.

Sinulle, yksitoistavuotiaani, tulevan ajan ihminen,

ne ovat silkkaa huvia.

Väärin, toteat, kun niissä sanotaan etteivät lapset saa käyttää

ilman aikuisia.

Parempi olisi: 40 täyttäneet

eivät saa käyttää ilman lapsia."

-Kyllikki Villa: Honolulu 1971

Tämän kertainen poimintani on mielenkiintoiselta vaikuttaneelta kirjasta, löydöstäni kirpparilta nimeltään "Merilapsuus".  Äidin ja tyttären yhteisistä matkoista 60-luvulta 70-luvun alkuvuosiin rahtilaivojen mukana. Hienoja kuvia kera meren ja maailman nähtävyyksien,  oivaltavia tekstejä lapsen näkökulmasta ja ajatusmaailmasta.

 Pari kirpparilöytöä lisää! "Unimaisemat" kirjaan ihastuin kovin ja hassua kyllä, vielä kun kyseinen kirja oli hippasen kesken, sainkin eteeni jo seuraavan löytöni "Pohjavirrat". Ihan varma en ollut ostohetkellä, onko varmasti sama kirjailija, mutta onneksi oli. Tämä jälkimmäisen kirjan ahmin ja nyt täytyy tunnustaa, että tein sellaista mitä en normaalisti tee eli luin loppuosasta pätkän, jotta sain tiedonhaluani täytettyä ja samallaa rauhan nukahtaa klo 1.30.  Yritin kyllä nukkumista sitä aiemmin jo kaksi kertaa, mutta oli pakko laittaa valot päälle ja jatkaa lukemista, kun ei uni tullut silmään ja tarinan jatkuminen askarrutti. Onneksi olen lomalla, ei vaivaa öiset valvomiset. En kyllä muista vähään aikaan samanmoista kirjaa ennen tätä, joka olisi näin koukuttanut. 

Käsityörintamalla on ollut hiljaista, kun on ollut niin kuumaa, että jopa puuvillalanka on tuntunut liian hikiseltä virkattavalta. Ilmojen viilennettyä sain virkattua viimeisetkin palat keväällä aloittamaani työhön  ja nyt vihdoin puseroni on valmis. Mallivirkkauksen löysin Novitan lehdestä, mutta muuten malli on edistynyt omien ajatusten mukaan. Käytin kahta eri lankaa, kun ensimmäinen musta puuvillalanka loppui, kirpparilöytöni sekin, ja jatkoin lankavarastostani löytämälläni Koviväki langalla hihojen ja helman viimeiset kuviot. Näin sain tuollaiset spiraalisen oloiset hihat ja helmaan hieman lisää leveyttä. 

Lomaa tällä erää vielä viikko jäljellä, viikko jo mennyt. 

Mukavia loppukesän päiviä Sinulle myös!

Kaunis löytö

"Älä estä lentämästä, kauas katsomasta.

Ethän lannista

pientä enkelilasta."

-Heljä Liukko-Sundström:Älä katkaise siipiä 

Pitkään aikaan en olekaan löytänyt enkeliaiheista kirjaa, mutta nyt sellainen tuli vastaan eilen kirpparilla. Kirpparihinnaksi melko kallis, 8E, mutta ihastuin tähän kirjaan niin vahvasti, että ostin sen korkeasta hinnasta huolimatta. Jos haluat näitä kirjan lauseita lukea enemmänkin, lainailen niitä Enkelin silmin fb-sivuille silloin ja tällöin.

"Lähelläni kädet.

Lämmön tunne ja ajatukset aavistan."

Heljä Liukko-Sundströmin "Oma enkelini" sivun kaunis enkelikuva teksteineen.

Hauska huomata omasta aarrekartastaan, että muutama kartan kuva on taas toteutunut ihan huomaamatta. Murattien peittämän sisustulehden sivun olin myös liimannut tauluun ja hymy levisi kasvoille, kun eräs päivä keskityin katsomaan kuvia ja toiveitani parin vuoden takaa. Harmi, kun en ollut laittanut siihen päivämäärää, milloin olen kartan  tehnyt ja myös se pitäisi olla, että mihin mennessä aarrekartan unelmat olisivat täytettyinä. Joka tapauksessa monen kuvan kohdalla huomasin, että oikeaan suuntaan olen toiveitteni kanssa mennyt.

Ehkä olisi aika tehdä uusi aarrekartta, sillä montaakaan kohtaa ei enää ollut täyttymystä vailla. Uusia unelmia kohti vaan ja sakset ja kuvat unelmakäyttöön.

Muratti kukkien merkityksen kielellä tarkoittaa uskollisuutta ja kestävää avioliittoa.  Uskollisuutta kyllä löytyy, mutta tuo avioliitto ei kohdallani ole oikein toiminut, mutta kukapa tietää tulevasta.

Ole uskollinen Sinäkin itsellesi! Se ajatusmalli takaa hyvän mielenrauhan.

Auringonsäteeksi

"Kukaan ei ole niin köyhä, ettei hän voisi tulla auringonsäteeksi,

elämänvaloksi toiselle vielä köyhemmälle...

kukaan ei ole niin rikas, ettei hän tarvitsisi molempia."

-Herman v. Bezzel 

Hyvin kirjoitettu, vai mitä mieltä olet?

Löysin pitkästä aikaa suloisen enkelin kirpparilta. Suomalaista käsityötä luulisin, sillä pohjassa on leima "KERTTULI"  

Harmikseni olen saanut jostain nuhakuumeen kera kunnon yskän. Tautia olen sairastanut toista viikkoa jo, joten paremmalla puolen ollaan. Helteestäkin johtuen ei oikein jaksa tehdä mitään ylimääräistä, mutta lukeminen onneksi ei aiheuta lisää hikipisaroita. Viimeisin lukemani kirja näkyy kuvassa eli Elisabeth Adler, Talo Amalfissa. Viihdyttävää ja helppoa lepolukemista. 

Vähemmän helteistä tulevaa viikkoa toivon minä!

Kolmastoista kertomus

"Kaikkien elämässä tulee ajoittain hetkiä, 

jolloin sisäinen tulemme uhkaa hiipua.

Toinen ihminen saa liekin taas leimahtamaan,

ja meidän tulisi olla kiitollisia kaikille niille ihmisille,

jotka saavat tulemme taas palaamaan."

-Albert Scweitzer'

Ystävät ovat tässäkin asiassa avainasemassa, perhe tietysti myös. Tuttavat, puolitutut, jopa aivan vieraatkin ihmiset kuuluvat tähän joukkoon. Huikeita hetkiä huomata, että sisäinen palo kasvaa ja lisääntyy milloin mistäkin syystä.

 Diane Setterfield:Kolmastoista kertomus

Kirpparilla huomioni kiinnittyi kauniiseen kansikuvaan.  Takasivun yksi arvostelu sai mielenkiintoni heräämään ja ei turhaan. Tämä kirja vei niin minut mukanaan, ettei ole todellistakaan. Tiedonhalua, pienoista jännitystä, ihmiskohtaloiden yhteenlimittymistä. Erään suvun tarinaa, josta ei lukiessa osaa ollenkaan aavistaa, että miten tämä tarina oikein päättyykään. Kuka on kuka ja miksi joku teki niin kuin teki.

Jos kirja tulee jossain vastaan, kannatan ehdotttomasti lukemista.

Katkelma kirjasta:

"Neiti Winter, kertokaa minulle totuus." Mikä pyyntö se sellainen on? Monet ovat keksineet ovelia strategioita houkutellakseen minut kertomaan. Sellaiset ansat huomaan jo kaukaa, mutta entä tämä?

Hupaisaa. Mitä hän oikein odotti?

Hyvä kysymys. Mitä hän odotti? Hänen silmissään kiilsi kuumeinen tarkkaavaisuus. Hän tutki minua hellittämättä. Etsivästi. Mietteliäästi. Hänellä oli mielessään jotain hyvin erityistä, olin siitä varma. Hänen otsansa oli kostea hiestä. Ehkä hän oli tullut kipeäksi. Kertokaa minulle totuus, hän pyysi.

Koin sisälläni oudon tunteen: kuin menneisyys olisi herännyt eloon. Kuin jokin aiempi elämä olisi läiskähtänyt vatsassani, nostattanut vuoksen suoniini ja pannut viileät laineet huuhtomaan ohimoitani. Kauhistuttvaa kiihtymystä. Kertokaa minulle totuus.

-----

Tarinoiden kertominen johtaa lopulta totuuteen, yllättävään sellaiseen. Sellaiseen jota en olisi ihan heti osannut ajatella, mutta kun totuus tuli ilmi, koko kirja sai erilaisen piirteen. Mieleenpainuva lukukokemus, jollaista ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Tämä kirja tulee varmasti vuosien varrella luettua toiseen, jollei jopa kolmanteenkin kertaan. 

Kotiopettajattaren romaani, Humiseva harju ja Rebekan perillinen tulivat nyt listaukseen kirjoista, jotka haluan lukea uudelleen tai ensimmäistä kertaa. Muistaakseni tuo Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut nuorena tyttösenä, mutta noista kahdesta muusta minulla ei ole lukumuistikuvaa.  Nämä kirjat ovat samantyyppisiä kuin tämä nyt lukemani kirja takasivun tekstin mukaan.  

Hyviä lukuhetkiä Sinullekkin valitsemasi kirjan parissa!

Eräänä päivänä

"Tärkeintä on itse toiminta, ei toiminnan kypsyttämät hedelmät.

 Sinun on tehtävä se, mikä on oikein.

 Voi olla, että se ei ole omassa vallassasi, 

voi olla, että sinun aikanasi ei hedelmiä tule. 

Tämä ei silti  merkitse sitä,

 että lakkaisit tekemästä sitä, mikä on oikein. 

Jos et tee mitään, et saa mitään tuloksiakaan."

-Candhi 

Valopilkkuja elämään pilkahtaa vähän väliä. Miten huojentaa tietää, että meistä huolehditaan tavalla tai toisella. On hyvä muistaa, että meillä on aina joku rinnallamme auttamassa, jos vain sitä haluamme.

 Vakuuta itsesi, että selviät asiasta kuin asiasta ihan varmasti, sillä jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu. Joskus vastauksen löytämiseen menee tovi, mutta kyllä se ratkaisu on olemassa. Sellainen vastaus, että se tuntuu aivan päivänselvältä kun sen on hoksannut.

Surun kohdatessa ympärillä on myös ihmisiä ja muita asioita, jotka auttavat surun läpi kohti valoa ja seesteistä oloa. Omalla kohdallani se on taas niin tullut todistetuksi, vaikka se ei todistelua kaipaakkaan. Rakkaimmat ystäväni ovat kultaakin kalliimpia.

"Onnen koukkuja" -kirja on viimeisin lukemani kirja. Kirja kertoo keski-ikäisen Jocelynen 18 miljoonan lottovoitosta ja sen tuomista ajatuksista ja vaihtoehdoista. Suloisenkarvas romaani onnen haureudesta, kuten kirjan takasivulla kerrotaan. Alkuun hieman ihmettelin itsekseni, että miten tästä kirjasta on voinut tulla maailmanlaajuinen jymymenestys, mutta kyllä se ihmettely  myöhemmin kaikkoni, kun olin hieman enemmän malttanut kirjaa lukea ja uppoutua sanomaan. Loppujen lopuksi oli pakko ahmia kirja aika nopsaan, kun malttamattomana mietin, että miten tässä oikeasti loppujen lopuksi käy.

Rentouttavaa viikonloppua!

Tähtisadetta

"Tähtiä voi ihailla,

ja tähdistä voi suunnistaa.

Kumpaa sinä teet

kun seisot ja tuijotat

öiselle taivaalle."

-Tommy Taberman

Huikean hieno kirjalöytö, joka on täynnä ihastuttavia maisemakuvia sekä ruokaohjeita. Tälle kirjalle tulee varmasti käyttöä monessa mielessä: kokeilemisen arvoisia ohjeita sekä ihan vaan katselukirjana.

Punainen vauvan neulesettikin valmistui sopivasti syksyisiä viimoja suojaamaan. Toivottavasti vauveli ja äityli tykkäävät.

Vielä on kesää jäljellä, joten annetaan kesävarpaille valohoitoa ja nautitaan suloisista loppukesän päivistä!

Suurella lämmöllä

Tärkeä ymmärrys omaksi hyväksi

"On tie jota kukaan ei ole kulkenut

ennen sinua.

Ehkä se on sinun.

Jos löydät sen, se on sinun.

Sitä ei ole mutta se syntyy kun

sinä kuljet sitä.

Kun katsot ympärillesi se on poissa.

Kukaan ei tiedä miten olet päässyt tähän, kaikkein

vähiten sinä itse."

-Claes Andersson, suom. Pentti Saaritsa 

Oma polku, sen jokainen tekee itselleen omin valinnoin.  Kukaan muu ei parhaalla tahdollakaan pysty samaan, sillä sinua ja sinun omaa ajatusmaailmaasi on vain yksi. Ajatusmaailmamme taas koostuu niin menneistä ihmissuhteista, omista toiveista ja peloista kuin koko menneisyytemme kirjosta, joka on jokaiselle ainutkertainen kokemus.   Omien valintojen ja ponnistelujen kautta teemme tulevaisuuttamme ja tulevaisuus on mielestäni pitkälle kiinni omasta tahdosta ja halusta kiinni. 

 Nykyhetki ja tulevaisuus on suoraan verrannollinen siihen mitä ajattelee ja sanoo. Niitämme siis sitä mitä kylvämme. Jos jonkin asian haluaa muuttaa elämässään, sen eteen pitää tehdä töitä niin ajatuksellisesti kuin tekojenkin kautta. Pitää asettaa itselleen päämäärä ja sille päivä, jolloin asia on kohdallaan. Mitään tavoitettaan ei voi saavuttaa jollei ole valmis tekemään sen eteen töitä ja aina uusia valintoja ja ennen kaikkea uskoa omaan itseensä, että voi ja uskaltaa. Jotkin tavoitteet vaativat ihan hurjasti työtä, mutta jos tarpeeksi jotain haluaa, on valmis isompiinkin uhrauksiin, jotka eivät tunnu uhrauksilta, kun tavoite on kirkkaana mielessä.  

Viimeisin runokirjalöytöni, "Muista runolla", josta yllä olevan runonkin löysin. Kyseinen runo  taas kirvoitti näitä ajatuksiani. Joskus kun ei ole varsinaista aihetta kirjoitukseen, tällä tavalla niitä ajatuksia sitten juolahtaa mieleen.

Omenaleivos oli muuten aikasten makoisa!

Aurinkoa maaliskuun päiviisi!

Ennakointia

"Maaliskuussa minä unen näin,

että suven kukat alkoivat kukkia.

Ja saattoi jo kulkea paljain päin,

palelematta astella ilman sukkia.

Siinä unessa kukki jo näsiä ja raita,

valkeana tuoksui kielojen matto.

Silloin päälle riitti ohkainen paita,

puiden lehdet yllä kuin vihreä katto.

Se oliko unta sittenkään?

Jo muutoksen merkit tuntuvat säässä!

Pian kerttuset laulavat hämärään,

kesä on enää muutaman viikon päästä."

-Runon vuodenajat:suomenkieliset runot Lauri Lehtinen

 Omaksi ja pikkuprinsessan tulevaksi iloksi ostin kirpparilta lasten runokirjan: Runon vuodenajat. Kirjan kuvitus on todella kaunis, Anne Grahame Johnstonen käsialaa ja runoja on joka kuukaudelle. Alkuperäinen teos on vuodelta 1977, suomennettu versio vuodelta 1986. Painettu Belgiassa.  Näitä kirjan runoja tulen varmasti jatkossa lainaamaan vielä moneen kertaan. Kuvaakin kirjasta tulossa varmaan jossain seuraavissa postauksissa.

Näsiä ja raita, runon kukkivat, olivat minulle vieraita nimiä, joten aina saa tilaisuuden oppiakin jotain uutta. Näsiä on myrkyllinen, linkistä pääset lukemaan halutessasi lisää. Raita myös  on pensas.

Odotus usein palkitaan. " Pieni suklaapuoti" ja "Karamellikengät" saivat jatko-osan "Persikoiden aikaan". Kirjakerhossa oli muutama kuukausi sitten tämä kuukaudenkirjana, mutta päätin odottaa, vaikka kovasti kirjaa tekikin mieli lukea ihan heti. Nyt sitten sain kirjan vitosella kirpparilta eli ihan jo kohtuuhinta uudesta kirjasta.

"Pieni suklaapuoti"  -kirja vielä puuttuu kokoelmasta, mutta kyllä sekin vielä vastaan tulee. 

Huikean mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Välttämättömiä tilanteita edessä

Tähtisädettä

 

"Elämä on helppoa,

helpompaa kuin

aavistaisi, onneton.

On vain valittava.

Valittava niin kuin

kahden naisen välillä

joita rakastaa

eri tavalla

yhtä paljon.

On vain valittava.

Ja naurettava

kahdesti niin syvältä

jos valitsee väärin.

Niin helppoa on elämä!"

-Tommy Tabermann

 Arkirutiinit, järki ja pakahdetut tunteet yhdessä ovat jonkinlainen yhdistelmä, joiden koukkuun jää, ehkä ainiaaksi, silloin kun ei ole halua ja tai rohkeutta kokea uutta ihmissuhderintamalla. Itse olen liian vanha uskomaan, etteikö elämässä tulisi näitä valintatilanteita.

 Suomessa on sinkkuja melkoinen määrä, joissakin paikkakunnilla jopa yli puolet talouksista on sinkkutalouksia. Joku ei löydä sitä sopivaa puolisoa, toinen ei edes halua löytää ja sitten on niitä jotka ovat siltä väliltä, että eivät edes itsekkään tiedä mitä haluavat ja heitä kai parhaiten kuvaa juuri tuo yllä oleva Tommyn runo. 

Kirjalöytöjä kirppareilta: Elisabeth Adlerin tuotantoa. Alimmainen eli "Hotelli Riviera"  on luettuna ja kovasti tykkäsin tälläisestä hömppälukemisesta, jossa oli vähän jännitystäkin sopivassa suhteessa mukana.

 Prinsessan kanssa oltiin parisen viikkoa sitten viettämässä ostoshetkiä kirjaosastolla, josta nappasin nämä mukaani. Tällaiselle kirjafriikille nuo alennusmyynnit ovat ehdoton must, sillä koskaan ei ole tarpeeksi kirjoja odottamassa lukemista. Nyt iltalukemisena on "Viime yönä  Chateau Marmontissa". Kevyttä, viihteellistä luettavaa.

 

Käsityörintamallakin on jotain taas valmistunut. Ystävän lapsenlapselle toivelistalla oli  pienen pieni haalari. Malli on suurinpiirtein omaa tuotantoa ja kokoon 50cm tähtäsin. Ajattelin ensin tehdä ilman huppua, mutta kun työ edistyi, näin silmissäni myös sen hupun ja kyllä se mielestäni hyvin täydentääkin tätä asua.Lankana käytin Sandnes duo merinovillan ja puuvillayhdistelmälankaa, josta jo aiemmin kudoin samanvärisenä neuletakin. 

 Viimeiset suklaakonvehdit joulusta on syöty! Polvi on oireillut jo jonkun aikaa nestettä keräämällä ja totta kai ne kivutkin sitten jossain vaiheessa ilmaantuivat. Alkuviikosta polvi sitten operoitiin ja päälle viikon liikuntakielto jumppien muodossa. Kävelyäkin piti rajoittaa kaksi päivää. Toivottavasti lepo nyt auttaa ja ensi viikolla pääsisi taas jatkamaan rakkaita harrastuksiaan ja sulattelemaan nämä syödyt suklaat pois. En tiedä onko henkistä vai ei, mutta ihan tuntuu kuin jotain ylimääräistä olisi tuossa vatsan tienoilla enemmän tämän viikon jälkeen. 

Ihanaista viikonloppua!

Ajatusvirtaa

Enkelin siivet

"Jokaiseen ihmiseen on kätketty

suuri salaisuus

hänen historiansa

hänen tiensä

hänen kiertotiensä

tämän salaisuuden

tutkistelu

sinun

mnun

elämän

salaisuuden

maksaa vaivan"

-Margot Bickel, suom. Anna-Maija Raittila

Luen parhaillaan iltalukemisena mielenkiintoista kirjaa: Pyydä, niin saat. Niin kuin aina tällaisten kirjojen äärellä, herää paljon ajatuksia, mietittävää, menneiden muistelua, uuden ajatusvirran hahmottamista ja ennen kaikkea aivosolujen käyttöä omaksi parhaaksi. 

Kirjan teksti on sellaista, että paikka paikoin on joku luku luettava kahteen kertaan, että sisäistää sanoman. Luulisin, että tästä kirjasta tulee yksi suosikkini, johon palaan uudestaan ja uudestaan, vaikka vasta alkusivuilla lukemisen suhteen olenkin. Kertaus on opintojen äiti, vai miten sitä sanotaankaan.

Toivoa täynnä olevaa torstaita Sinulle!

Ystävyyteen sitoutunut

Enkelin suloutta

"Anna minulle

minun jokapäiväinen ystäväni

pari sanaa

pieni hipaisu

katsekin riittäisi

kantamaan sudenhetken yli.

-Anja Porio/Sain sinulta paljon

Sitoutunut ystävyyteen. Sen päätöksen tueksi olen  kutsunut säännöllisesti ystäviäni vuoron perään luokseni syömään ja jutustelemaan. Se kaikki kahdenkeskinen aika on antanut ainakin minulle hurjan paljon. Kotona ei ole häiriötekijöitä, joten se intensiivisyys keskusteluissa voi vaihdella hurjasti aiheesta riippuen. Välillä hieman kyynelehditään, välillä nauru raikuu, mutta antoisia kaiken kaikkiaan nämä yhteiset hetket ystävien kesken ovat. Tuntuu, että nämä keskustelut aina avaavat joitakin tukkoisia ajatuksia sekä myös antavat perspektiiviä omaan olemiseen ja rauhantunnettakin sieluun. Eivät siis mitään turhanpäiväisiä jutusteluita:)

Tykkään myös tehdä ruokaa, joten on kiva suunnitella illan menuuta ja nauttia rauhassa ruokaansa ilman kelloon vilkuilua. Jälkuruuaksi kokeilin uutta reseptiä:

Vadelmainen valkosuklaaunelma, njam. Herkkua oli. Aamulla löytyi vielä jääkaapista tämä viimeinen ripaus, joka tuli nautittua aamupalan jatkeena.

Hieno lukukokemus

Yksi viimeisimmistä ja antoisimmista lukukokemuksista sisältyy tähän pokkariin. Luin tästä jonkun kirja-arvostelun aikoja sitten ja siinä jokin jäi vaivaamaan sen verran mieltä, että päätin haluta lukea tämänkin kirjan itse joskus. Sitten kävikin niin, että sain nähdä elokuvan ensin ennen lukemista, mutta ei se silti vähentänyt haluani lukea itse kirjaa. Sattumoisin Esikoiseni oli hankkinut tämän pokkarin, jonka sain sitten lainata. Hyvä leffa, hyvä kirja.

Aurinkoista sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!