Katto sai maalinsa

Viimein saatiin työn alle se mitä olen vuosikausia halunnut ja haaveillut. Talossamme salin katto on aikoinaan talon peruskorjauksen yhteydessä hiekkapuhallettu vanhoista maaleista. Se on ajan saatossa vain lisää kellastunut ja oli jo ihan liian tumma. Se on häirinnyt silmiäni ja mieltäni turhan pitkään.

Katon maalauksen teki haastavaksi se että huonekorkeus on kolme metriä ja lankkujen pinta on puhalluksen jäljiltä epätasainen maalattava. Lisähaastetta toi maalattava pinnan koko 50 neliötä.

Sain nyt sitten isännänkin innostumaan asiasta. Hän hakaisi maalit kaupasta ja minä kiipesin tellingeille. Viiden päivän sutimisen jälkeen katto on nyt maalipeitteensä saanut kahteen kertaan. Kattolistat ja takkihirret jäi vielä odottamaan seuraavaa voimain ponnistusta. Huonon maalausasennon ja maalattavan pinnan vuoksi kuvittelin että hommaan menisi kauemmankin.

Kahden päätyhuoneen katot ovat samoin käsitellyt mutta eivät häiritse siinä määrin että niitä tarvisi lähteä maalaamaan, ainakaan tässä vaiheessa. Oikeastaan ne pienuutensa vuoksi jopa sopivat luonnonvärisiksi.

 

* * * * *

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Joulu lähestyy

Marraskuu meni taas hujauksessa. Adventiksi sijoittelin jouluvalot ikkunoille ja niillä sijoillaan ne saavat luoda tunnelmaa yötä päivää aina loppiaiseen asti.

Olen taas aloitellut lenkkeilyt pitkän tauon jälkeen. Puutarhan ja kasvihuoneen valmistelu talvehtimiseen vei niin ajan että ei tuntunut vaan ehtivän kaikkeen. Lenkkitien varrella puhuttelee aina nuo vanhat  rakennukset historioineen. Tuokin  nykyisin tyhjillääm oleva rakennus pitää sisällään pitkän historian.

Olen aloitellut havutyöt ja neljä palloa on jo päässyt muotoonsa. Täytyy etsiä jotain lisää käsien suojaksi kun pisteli homma niin kovasti sormille. Kumihansikkaita, sormista katkaistuna, olen käyttänyt. Ne suojaavat käsien herkimmän eli kämmenosan mutta ehkä muutakin täytyy kokeilla.

* * * *

Tänään pärähti korttitehtailu käyntiin. Ideat on aina niin totaalisen hakusessa. Ensin tuntui että nyt en keksi mitään. Käväisi jo mielessä kauppojen korttitarjonta.

No jotain sentään sain aikaiseksi. Muutama täytyy vielä tehdä.

Huomenna viedään kynttilät haudoille ja hiljennytään Itsenäisyyspäivän odotukseen ja viettoon.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Vasta salaattitarpeita

Voi tätä kesän loppumista. Tomaatit odottelevat edelleen kypsymisen punaa kylkiinsä. Vasta ihan salaattitarpeiksi on saatu pöytään. Kohta nuo on vaan kerättävä sisätiloihin.

Outdoor girl on hyvä perustomaatti ja miedompi ja makeampi kuin esimerkiksi Moneymaker.

Roma-luumutomaatista ei olla saatu vielä maistiaisia ollenkaan. Viime syksynäkin se ehti kypsyttämäänn satonsa vasta viimeisenä.

Cherry Yellow Pear ei ole oikein satoisaksi osoittautunut ollenkaan vaikka on saanut kyllä lannoitettakin riittävästi. Maku on kyllä miellyttävän pehmeä eikä yhtään kirpakka.

* * * * *

Nämä karvapallerot viettävät meillä nyt viikon verran kun isäntäväki valmistelee muuttoa. Parempi niiden onkin olla siitä hässäkästä poissa. Uudessa kodissa onkin sitten oma aidattu piha jossa juoksennella.

Kävimme mökillä kastelemassa kukkia mutta emme jääneet venetsialaisia viettämään kun sääkin oli mitä oli, turhan kolea ja sateinen. Uuden terassin öljyäminen saa jäädä ensi kesälle. Kävin pikaisesti katsastamassa sienitilannetta. Ei niissä maisemissa satoa ole ainakaan vielä näkyvissä. Puolukkaa ehkä saadaan omalta tontilta.

Kotimaisemissa peltoaukean toisella puolella naapuri purkaa vanhaa tupaa uuden vierestä. Otin kuvan tänne blogiin ihan muistoksi kun vuosiluvut eri tapahtumista tahtoo unohtua aikaa myöten

Tänään on aurinko lämmittänyt jonkin verran. Jospa saataisiin vielä kesäisiä päiviä kuitenkin.

Kauniita koukeroita

Vihdoin sain aikaiseksi kuvata tuo kaappivanhus uudessa värityksessään. Kauan myös kesti ennenkuin sain työni päätökseen. Kamari johon se nyt on sijoitettu on vaaleahko sävyltään ja siksi päädyin käsittelemään sen pinnan uudestaan.

Kauniita koukeroita on ennen kaappeihin sorvattu ja millä työkaluilla!

Tässä vähän hassu kuvakulma keskeneräisestä työstä. Tuo oranssi väri ei oikein sopinut koskaan meidän sisustuksen muihin väreihin. Siinä oli kyllä muitakin värejä josta kuva alempana.

Ohessa linkki aiempaan postaukseen kaapin entisestä väristä. Entisöinti tapahtui kolmisenkymmentä vuotta sitten enkä oikein koskaan pitänyt lopputuloksesta.

Kaappi entisessä värissään tuvan nurkassa

* * * * *

Tänä iltana kävin tunnin  lenkillä piii..tkästä aikaa. Tuli taas tosi tyytyväinen olo :)

Muistoja talteen

Sain pari päivää sitten vastaanottaa postin välityksellä muistoja menneiltä ajoilta.

Sukulaiseni vaimo lähestyi minua FB:n välityksellä muutama päivä sitten ja kysyi osoitetietojani. Hän kertoi löytäneensä vanhan aitan siivouksen yhteydessä tavaroita jotka ehkä meitä, minua ja sisaruksiani, kiinnostaisi nähdä.

Tämä talo, jonka aittaa he siivoskelivat, oli aikoinaan myös äitini lapsuudenkoti. Aitta on aikoinaan palvellut äitini ja hänen sisarustensa kesäisenä makuuaittana.

Postin tuomat vihot edustavat äitini, silloisen pienen koulutytön, opiskelua Kalajoen Holmanperällä 1920-luvun alkupuolella. Sain lisäksi kuvan aitasta nykyisessä kuosissaan. Ihania muistoja talletettaviksi!

* * * *

Nämä virkeät sisarukset kävivät taas pistämässä muutaman päivän säpinää meidän maaseudun hiljaiseloon. Varmaan suurin nautinto täällä olossa noille koiruleille on hihnattomuus, päästä ovesta ulos juoksentelemaan vapaasti. Tarkkailua rajoista tietysti kyllä tarvitaan vaikka isolla tontilla asutaankin.

* * * *

Kansalaisopiston syyslukukauden ilmoittautumiset pyörähtivät käyntiin syyskuun alussa. Nopeasti täyttyivät taas ohjatun kuntosalin paikat, vajaa puolessa tunnissa. Viime vuodesta viisastuneena olin käsi näppäimistöllä tasan kahdeksalta ja sain paikan.

Muihin kursseihin ei varsin tuollaista tunkua ole. Varasin paikkoja myös rautalanka-, sammal- ja nallekursseille. Tuollaisen kierrätysmateriaalista valmistetun nallen olen nähnyt kirjaston edellisvuoden näyttelyssä ja oli niin ihana että kokeilen itsekin.

Puukkoja, puntareita...

Viikko sitten palattiin etelän lämmöstä viileään kotisuomeen. Kasvihuoneessa asukit olivat edenneet huimasti siskon hyvässä hoidossa..

Joka kevät sitä ensimmäistä petunian kukkaa odottaa yhtä suurella innolla ja jännityksellä. Tänä vuonna sinertävä vivahde sai kukkansa ihailtavaksi ekana.

Meillä omenapuuvanhus on kärsinyt oksille tilapäisesti ripustettavista kukka-amppeleista. Monta oksaa on lopullisesti menetetty. Kasvihuoneen oven suussa siihen tulee ripustettua amppeleita eteenpäinkuljetusta varten. Se ei näytä siitä tykkäävän ollenkaan.

Ensi viikolla on aikomus käydä hankkimassa uusi puu kasvuun. Syyslajiketta olen harkinnut.

Tomaattilajikkeista Sungold ehti ensimmäisenä saada pallukkansa kuvattavaksi.

Grilliaitauksen ympärillä sammalleimu puhkesi nyt kesän aluksi näyttävään kukintoon ja ihanaan tuoksuun. Viime kesän leimu paranteli vaurioitaan kovan käsittelyni jälkeen. 

* * * * *

Tänään kävin perinteisillä Puukko- ja Käsityöfestareilla kylillä. Poikkeuksena aiempiin vuosiin kävin jopa Iisakki Järvenpään museoidussa kotitalossa tutustumassa tämän puukkomestarin elämänkaareen...

.. ja ihailemassa sitä rauhallista miljöötä jossa tämä Iisakki on elämäänsä elänyt.

Markkinaväkeä torilta kirkolle ja takaisin kuskattiin hyvin omaperäisellä pirssillä. Torilla oli lämmin ja aurinkoinen tunnelma. Kiertelin kojuja useammankin kierroksen, kuitenkaan ostamatta muuta kuin pari makkaraa. Tuoksuivat niin hyvälle.

Huomenna on aikomus mennä mökille saunomaan ja uimaan. Koleat ilmat eivät ole tänä keväänä houkutelleet mökkiasumiseen ollenkaan. Yön yli olisi tarkoitus olla jos sää vähänkin on kohtuullinen.

Varastojen säilyttämiä

Ulkovarastoja kolutessani vieläkin 30 vuoden asumisen jälkeen eteeni tupsahtaa asioita joita en ole ennen havainnut.

Viimeisimpiä löytöjäni on saappaan teräosa ruostuneine nauloineen. Varsin omaperäinen naulalaatikko. Otin sen heti käyttööni. Tarvitsen ulkona ruukutustilassani nauloja aina silloin tällöin. Vanha pikkukirves toimittaa vasaran virkaa ja isompaa olen käyttänyt suurten juuripaakkujen halkaisuun. Siinä tylsyys on vain etu.

Toinen löytöni riippui isännän autotallissa, enkä ollut sitä aiemin huomannut, sen verran oli jäänyt muiden tavaroiden varjoon.

Ihan Aladdin siinä ja vielä toimiva pienen säädön ja puhdistuksen jälkeen. Jonkinlainen varjostin tuossa on varmaan aiemmin ollut, uskoisin niin. Katossa riippuva malli tuo on. Täytyy etsiä sopiva paikka sisätiloista.

Nurkkakaapissamme sisätiloissa on lampun lasi odottanut käyttöönottoa ties miten kauan. Sehän oli juuri tuon lampun talteen otettu lasi.

Ullakon siivousta

Olen menneellä viikolla touhunnut sisätiloissa. Ullakon yritän saada järjestykseen ennen joulutouhuja.

Siellä kun siivoilin, niin kiiparoin ylös kurkistamaan vielä räystälokeroihin. Sieltä on aiemminkin löytynyt joitakin vanhoja pölyyntyneitä tavaroita, ei kuitenkaan mitään rahallisesti arvokasta.

Vieläkin sieltä löysin jotakin, pieni pölyinen matonkuteella sitaistu käärö sekä pullo. Toin ne alakertaan parempaa tarkastelua varten.

Käärö osoittautui ikivanhaksi paidan kaavaksi joka oli tehty sanomalehdestä. Tosin kaula-aukko oli leikattu aika ahtaaksi. Turun sanomat  oli saanut säilyttämisen arvoisen tehtävän. Päiväys tuolle lehdelle näyttäisi olevan 17. syyskuuta 1914. Kauanhan se on tallessa pysynytkin.

Pullo lienee ikivanha myös. Ainakin teksti osoittaisi siihen suuntaan.

Vielä on talossa joitakin räystäslokeroita joita en ole tutkinut vaikka asuttu täällä on jo kolmisenkymmentä vuotta. Taidan käydä tutkimusretkellä niissäkin kunhan ehdin.

Nuo kätköt ovat kyllä ainakin edellisen sukupolven tekosia jos ei vanhempiakin. Talon historiaa riittää 1850- luvulle asti.

Kaapin uusi elämä

Sain viimein yhden urakan päätökseen. Talon vanha nurkkakaappi saatettiin kunnostettuna uudelle paikalleen vierashuoneeseen.

Kaappi on seissyt kärryvarastossa kolmekymmentä pitkää vuotta odottamassa mahdollista kunnostusta ja uudelleenkäyttöä.

Talomme peruskorjauksen yhteydessä se jouduttiin siirtämään sinne säilöön.

Nyt vierashuoneeseen sijoitettuna se sai sisuksiinsa lasten valokuvia, kirjoja ja muita muistoja.

Jätin tarkoituksella maalikerrokset ulkopuolelta vähiin että kaapissa säilyisi vanhan huonekalun tuntuma.

Meillä isäntä ei ole ollenkaan niin innostunut synnyintalonsa vanhoista esineistä ja huonekaluista kuin minä ulkopuolisena tänne aikoinaan tulleena.

Vakaa aikomukseni on saada jossain vaiheessa vielä loputkin varastoissa olevat huonekalut kunnostettuina takaisin taloon.

Kökkä

Sattui tuossa siivoillessani käsiini yksi vanha valokuva talon historiasta. Harmi vain että kuvia menneiltä ajoilta on säilynyt vain muutama.

Ennen vanhaan pärekatto uusittiin yleensä talkoilla. Näin työ saatiin nopeasti tehtyä, eikä mahdollinen sade päässyt pilaamaan välikattoa tai sisärakenteita.  Etelä-Pohjanmaalla tapahtumaa nimitettiin kökäksi.

Ylläoleva kuva on napattu pihapiiristämme keväällä 1939. Väkeä on ollut kökkimässä tosi paljon.

Tuota rakennusta ei enää ole eikä myöskään sen jatkeena ollutta navettaa.

Muistan lapsena itsekkin olleeni isovanhempieni luona kattokökässä naputtelemassa päreitä kiinni pihapuorin katolle. Siitä vaan on hyvin kauan aika.

* * * *

Kyllä kesä odotuttaa kukkarintamalla. Olen peitellyt kasvihuoneessa kukkiani joka yö hallanvaaran vuoksi. Nyt saisi jo riittää kylmät. Esikasvatukseni eivät tahdo edistyä kukintavaiheeseen ollenkaan. En aio kyllä ostaa yhtään vaan odottelen omiani.

Tänä vuonna olen jättänyt tomaatit ja kurkut pois kasvihuonekylvöstä kokonaan. Laitan kurkkua kyllä, mutta kokeilen avomaalle yhtä lajiketta jonka pitäisi menestyä sielläkin. Saas nähdä kuinka käy :).

Lääkitystä ja muuta

Aiemmin jo postailin ulkovaraston siivouksesta. Olen saanut siivouksen viimein loppuun. Kauan siinä menikin kun tuli aina muita hommia keskeyttämään urakointia.

Päivänvaloon päätyi paljon roskaa ja rojua. Jotain kuitenkin säästin ideointia odottamaan. Isäntä ei ymmärrä miksi otin säilöön vanhaa ruostunutta piikkilankaa kun kaupasta saa uutta jos on tarve.

Moskan keskeltä kerääntyi myös useampia pulloja, jopa yksi nesteineen. Edellisen sukupolven hallitessa taloa navetan asukkeja on lääkitty kyseisellä aineella. En kyllä tiedä mitä vaivaa tuolla on hoidettu, mutta hyvin yleinen lääke karjatiloilla tietääkseni ollut.

* * * *

Toin tänään osan paprikoista kokeeksi sisätiloihin. Kasvihuoneen lämpötila ei ilmeisesti ole riittävän korkea enää kypsymisen edistymiseen, kun ovat olleet tuossa pisteessä on pidemmän aikaa. Säkeissä kasvatetut jäivät vielä kasvihuoneeseen. Niitä en rupea sisätiloihin rahtaamaan.

* * * *

Omenoista olen tehnyt paistoksen tyyppistä jo useampaan otteeseen. Vaniljakastikkeen kanssa tosi hyvää. Ohje on yksinkertainen ja siten helppo muistaa.

Tarvitaan vain 4 desin verran kaurahiutaleita, 2 desiä vehnäjauhoja, 1 desi sokeria (ruoko tms) ja 100 g voita. Lisäksi voi laittaa vaikka joitain siemeniä, pähkinää tms. jos kaapista löytyy. Nämä kaikki siis astiaan ja mikroon. Kun voi on pehmennyt sekoitetaan ainekset muruiksi ja levitetään viipaloitujen omenalohkojen päälle ja paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.

* * * * .

Ensi viikolla pitäisi käydä katsastamassa taas sienitilannetta. Edellinen tattisaalis meni roskikseen. Kuivatuksen aikana niistä paljastui kuitenkin matoja vaikka olin tarkastanut ne mielestäni hyvin. HYI !!

Nyt nukkumaan. Öitä....