Hellepäivän helmiä

Olemme viettäneet kesälomaa purjehtien lyhyempiä ja pidempiä retkiä. Puutarha on ollut paljon oman onnensa nojassa.

Lammessa odotti todellinen helmi: ensimmäinen lumpeenkukka ikinä!

Vaikka kuivuus vaivaa, osa kasveista jaksaa onneksi kukkia ja kukoistaa.

En millään muista, ilmestyykö puutarhaan uusia kukkia enää syysleimujen jälkeen. Joitakin liljoja on ainakin vielä nupussa, hyvä niin! Ja onhan kellopeipitkin vielä nupussa, ja osa päivänliljoista, gladioluksista... Eihän tässä ole siis mitään hätää =)

Hetken huumaa

Tänä vuonna vanha omenapuu kukki huikean kauniisti. Harmi vaan, että huumaa ei kestänyt kovin kauaa.

Hetken aikaa puutarhan kaunein paikka oli omenapuun alla.

 Olemme hukassa, jos jokaisesta kukasta kehittyy omena, tai vaikka vaan joka toisesta.

Onneksi omena-aikaan on vielä aikaa! Nyt voisi sen sijaan pyöräyttää nopean raparperipiiraan. Ihanaa toukokuun loppua kaikille ja onnea kaikille valmistuville! Mekin pääsemme juhlistamaan kummitytön valkolakkia ❤

Tervetuloa toukokuu

Ihanat krookukset.

Oikein muuta ei osaa näiden pienten ihmeiden edessä sanoakaan.

Pienet mättäät ympäri puutarhaa ovat juuri sopivaa väriterapiaa talven ja alkukevään harmauden jälkeen.

Kun istuu hetken hievahtamatta lammen reunalla, voi hyvällä onnella kuulla sammakoiden kurnutusta. Tervetuloa toukokuu! Hyvää vappua!

Kultainen toukokuu

Eilisaamun jälkeen tämän päivän lämpö ja vähälumisuus tuntuu lähes käsittämättömältä. Tai siis ehkä se eilinen tuntuu. Mutta niin tai näin, pääasia on, että nyt kukkii ensimmäiset krookukset! Ja lisää piippoja on näkyvissä.

Ihan salakavalasti lampeen on ilmestynyt kaksi muhkeaa kuturykelmää. Varma kevään merkki siis.

Jaahas, jaahas. Miltäs täällä näyttää?

Mutta mami! Et ole muistanut kastella tätä!

Lumituiskuun jätetty perennaruukku ei näyttäisi olevan moksiskaan saamastaan rajusta kohtelusta. Kasvien menettämisen uhalla kannoin ruukun ulos, sillä löysin muutaman kirvan lehdiltä ja pelkäsin ötököiden leviävän muihinkin taimiin.

Myös japaninvaahtera on päässyt nauttimaan ulkoilmasta. Tämä ruukku tosin kiikutetaan tarkasti joka ilta vielä sisään suojaan.

Sisällä ulkoiluvuoroaan odottavat pitkäksi venähtäneet daaliat. Kuvan oton jälkeen latvoin versot, sillä näiden istutusaikaa pitää vielä kotvanen odotella.

Yksi kevään merkki on myös Sir Silverin tämän kertainen kauh/nistus, jonka edistymistä kylmä kevät on myös hidastanut. Eli lämpöä kaivataan.
Toivon siis aurinkoa ja lämpöä meille kaikille!

Kun maassa vielä oli lunta

Tai no, juuri tämän enempää lunta ei meillä vielä ole ollutkaan.

Lampi kuitenkin on jo syvässä jäässä, kestää miehen painon. Onneksi en ollut näkemässä =)

Heinät ovat vielä komeasti pystyssä. Ja onhan se onni, että lumi suli, koska puutkin näyttävät olevan suojaamatta.

Pari viikkoa sitten kyynelkoivu näytti vielä näin vihreältä, nyt on jo toisin. Rauhallista viikonloppua =)

Syyskukkien alkusoitto

Loppukesän merkit ovat nähtävissä. Moni syyskesän kukkija aloittelee kukintaansa ja monessa paikassa alkaa näyttää jo ränsistyneeltä. Puutarha kaipaisi selvästi lisää loppukesän kukkijoita.

Roskakatoksen krassi alkaa päästä vauhtiin.

Lammella daaliat ja miekkaliljat availevat ensimmäisiä nuppujaan.

Tumman violetti daalia on ihastuttava väriltään mutta vaikea kuvattava.

Keskiympyrän pallohortensian kukinnot vaalenevat päivä päivältä.

Syysleimut eivät tykänneet viime talvesta ja kukinta on vaatimatonta. Onneksi ovat sentään hengissä suurin osa.

Tämän hetken iloisin yllättäjä on lammessa majaileva sarjarimpi, joka on kehittänyt yhden kukkavarren.

Harvinainen yhteiskuva kissoista. Mukavaa viikkoa ja alkavaa elokuuta kaikille ja tervetuloa lukijaksi Sari Piippula!

Urakointia lammella

Olen viime päivät ahertanut lammella, jotta ryöpsähtäneet rikkaruohokasvustot saisi kuriin. Illalla urakan valmistuttua oli vielä ikuistettava siistimisen jäljet.

Naapurin viljakuivuri ei ole kaikkein kaunein näkymä ja normaalisti rajaankin sen kuvista pois. Toiveena on, että kasvit peittäisivät pikku hiljaa epämieluisat näkymät.

Vanha omenapuun kanto on toimittanut kukkapenkin päätyä aina.

Lampi sijaitsee talon eteläpäädyssä ja tähän osaan puutarhaa käydään isotuomipihlajien muodostamasta portista. Niiden takana näkyy munan muotoisen keskiympyrän kärki.

Tässä vertailukuva vuodelta 2010. Tuomipihlajaportista näkyy vain vasen puoli. Taustan isot koivut ovat tonttimme rajalla.

Näkymä pihan puolelta lammelle päin.

Pari kuvaa kuvaa vuodelta 2011. Kylätiemme kulkee aika lähellä talon päätyä. Halusimme saada tähän istutuksia, etteivät ohikulkijat pääsisi kurkistelemaan suoraan ikkunoista sisälle. Viimeisestä kuvasta näkee, että suojaa on mukavasti tullut jo viidessä vuodessa. Lampi saatiin kaivausten osalta valmiiksi vuonna 2014. Viimeistelyä istutusten ja kiveysten osalta tehdään vähitellen.

Lammessa kasvaa tällä hetkellä punakukkainen lumme (ei ole vielä koskaan kukkinut), sarjarimpi sekä uusimpana kokeiluna ratamosarpio. Vesikuustakin kokeilin, mutta se menehtyi.

Kiipesin vielä yläkertaan nappaamaan kuvia lintuperspektiivistä. Lammen pohjalla näkyvä vaalea on allassubstraattia, jonka pitäisi toimia altaan biologisena suodattimena. Lumme kasvaa syvimmässä kohdassa, reilun metrin syvyydessä.

Isoa manteria (vesiliskoa) en ole yrityksistä huolimatta enää nähnyt, mutta tänään siirrellessäni reunakiviä, pienen pieniä mantereita vilisti niiden lomassa. Aika mukavaa, että myös erilaiset eläimet ovat kotiutuneet lampeen.

Rauhaisaa viikonloppua kaikille! Minä taidan huomenna nautiskella pitkät päiväkahvit lammen äärellä =)