Itäpihan myllerrys

Hihkuin sisäisesti silmieni osuessa kirpputorilla tähän porttiin. Onnesta mykkyrässä kannoin sen kotiin, vaikka minulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin se laitetaan. Ja onhan tässä sentään aikaa kulkea portti kainalossa pitkin pihaa etsiskelemässä sitä lopullista sijoituspaikkaa. Näen jo mielessäni pionien ja köynnösten kurkottelevan portin takaa... Oiva ja inspiroiva löytö kerrassaan!

Mutta otsikon aiheeseen! Vaikka routa peittää maan ja vielä ei ole toivoakaan lapion upottamisesta multaan, olen jo mielessäni myllertänyt itäpihaamme kokonaan uuteen asuun. Tämä puoli pihasta on elänyt lähes oman onnensa nojassa nurmikon leikkuuta lukuun ottamatta. Tonttia rajasi täällä hoitamaton korkea kuusiaita, joka leikattiin alas viimeinkin viime keväänä. Kuusiaidan kaato antoi sysäyksen alkaa pohtia alueen suurempaa remonttia.

Itäpihalla kasvaa vanhoja kituliaita marjapensaita sekä puutarhavadelmaa. Marjapensaiden sekaan on luultavasti lintujen mukana levinnyt lumimarjapensasta, jota emme ole rajustakaan kurituksesta huolimatta saaneet hävitettyä kokonaan. Näistä syistä johtuen mielessäni on kypsynyt päätös hävittää huonokuntoiset pensaat ja aloittaa alueen muokkaus alusta. Listasin paikan plussia ja miinuksia:

+ multaisa maa

+ kaunis peltomaisema

+ aamuaurinko

- tuulisuus

- katolta tippuvat lumimassat

(- pitkä ja kapea muoto)

Lamppu ei ole vielä syttynyt, mitä alueelta tahtoisin. Hernepensaselämää Johannan kirjoitettua aiheesta Potagerin suunnittelu aloin miettiä muotopuutarhan mahdollisuutta. Muotopuutarhassa kuitenkin mietityttää säntillisyys, jonka en usko olevan vahvimpia puoliani =)

En löytänyt ainuttakaan kuvaa, jossa itäpiha olisi näkynyt kokonaisuudessaan sulan maan aikaan. Kertonee jotakin siitä, että ei ole puutarhamme paraatipaikkoja. Mutta josko tähän voisi tulla muutos! Onneksi vielä on hetki aikaa suunnittelulle. Kaikki ideat, hulluimmatkin, otetaan kiitollisena vastaan. Usein niistä ihan päättömistä ideoista jalostuukin parhaimmat =) Iloa viikkoosi!

Luisteluretki

Pienen automatkan päässä kerrottiin olevan 10 km aurattua järvenjäätä retkiluistelijoille. Eipä muuta kuin eväät reppuun, luistimet kassin ja menoksi. Jo pieni kävelymatka autolta järven rantaan oli huikean kaunis talvisessa maisemassa.

Luistelijoita oli paikalla kymmeniä, mutta niin ne vaan hävisivät maisemaan. Myös potkukelkkoja oli tarjolla niille, joita luistelu ei innostanut.

Retkiluistelu on kyllä ihan toista kuin jääkiekkokaukalossa pyöriminen. Vaikka tottumattoman luistelijan varpaita ja nilkkoja vähän kivisti, maisemat ja raikas ulkoilma tekivät reissusta onnistuneen. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

13. Luukku

Aurinko ja pakkanen loivat ihanan satumaisen tunnelman puutarhaan.

Terassin lankaköynnös vihertää edelleen.

Kaunista valon juhlapäivää!

Kun maassa vielä oli lunta

Tai no, juuri tämän enempää lunta ei meillä vielä ole ollutkaan.

Lampi kuitenkin on jo syvässä jäässä, kestää miehen painon. Onneksi en ollut näkemässä =)

Heinät ovat vielä komeasti pystyssä. Ja onhan se onni, että lumi suli, koska puutkin näyttävät olevan suojaamatta.

Pari viikkoa sitten kyynelkoivu näytti vielä näin vihreältä, nyt on jo toisin. Rauhallista viikonloppua =)

Talvilomaviikolla

Yön lumisade oli tehnyt puiden oksista pitsiä. Oli pakko kuvata taas vanhat tutut paikat.

Luistelemaan ei ole enää ollut asiaa.

Lintulautaa saa olla täyttämässä joka päivä ja talipallot hupenevat hetkessä.

Pimeinä iltoina voi leikkiä taskulampun luomilla varjoilla.

Muistitauluun on ilmestynyt tärkeä viesti. Meillä on talvilomaviikko, toivon mukaan ulkoilusäät suosivat! Leppoisaa viikkoa kaikille =)

Kuhinaa mietintämyssyyn

 

Ihana helmikuun valo alkaa vaikuttaa ja minäkin alan viimein heräillä talvihorroksestani. Puutarhablogit ovat täynnä toinen toistaan suloisempia kevät- ja kesäkuvia, jotka saavat ideat vähitellen pulpahtelemaan.

 

Olen jo pitkään miettinyt tienvierustan istutuksia, että jotain tarttis tehrä. Saimme aikoinaan (olisikohan noin 10 vuotta sitten?) ystävän kuusiaidan tieltä syreenipuskia, jotka ilman kummempia suunnitelmia laitettiin tien ja tontin väliin merkkaamaan yksityisaluetta. Koulun pihalle kun saattoi vielä meidän aikanammekin eksyä satunnaista kulkijaa luullen sitä yleiseksi alueeksi, vaikka koulu oli lakkautettu jo kymmenen vuotta aiemmin.

Siihen osaa pihaa ei ole kajottu sen koommin, vaan syreenit ovat saaneet olla ihan oman onnensa nojassa. Asia on vaivannut minua jo pitkään, varsinkin kun paikka on aivan keskeinen ja näkyy selvästi tielle. Ideat ovat kuitenkin olleet tyystin hukassa tähän asti.

Jotta pääsisin edes alkuun asiassa, päätin madaltaa kynnystä ja lähteä keväällä muokkaamaan aluetta yhdestä nurkasta käsin. En edes kuvittele pistäväni koko tienvierustaa kerralla kuntoon, koska siihen eivät riittäisi rahat eikä rahkeet, mutta tavoitteena on saada jostakin langan päästä kiinni ja siitä vähitelleen laajentaa istutuksia koko tien vierustalle. Vauhdittaakseni suunnitelmia minäkin sitten viimein liityin Pinterestiin ja unohduin heti kättelyssä tuntikausiksi bongailemaan upeita toteutuksia ja ideoita. Joten vaviskaa juolavehnät ja koiranputket, kunhan kevät taas koittaa, on teidän päänne menoksi jo ehtinyt muotoutua monen monta suunnitelmaa!

Jäällä ja jäässä

Vielä eilen pakkanen nipisteli niin, ettei ulkona kauaa viihtynyt.

Onkohan kylmyys koitunut tämän ressukan kohtaloksi? Lintu oli niin surullisen kaunis hangella levätessään.

Tänään pakkanen oli jo lauhtunut niin, että lähdimme jäälle. Paikallinen tippukiviluola.

Majavan tekosia. Mahtaa sitä harmittanut, kun runko onkin kaatunut penkereelle.

Lapsille aurattiin luistelurata yhteisvoimin naapurin kanssa. Satumaisen kauniit maisemat ja uusi hauskuus pidättelivät meitä pitkään. Reipasta viikkoa kaikille!

Kuuraa

Onneksi kireimmät pakkaset ovat toistaiseksi ohi. Ennen lumen tuloa kuvailin kuuraa, jota löytyi yhdestä kohtaa rinnettä todella paksusti noin puolen neliön alueelta. Onkohan joku tehnyt talvipesänsä siihen?

Vieressä olleet puutkin olivat saaneet paksun turkin ylleen.

Ennen lähtöämme kylvämäni unikot ovat kukkineet. Harmi, etten ehtinyt nähdä niiden kukkivan. Onneksi siemenkodatkin ovat kauniita.

Kevään alkusoitto

Helmikuu on selvästi jo kevätkuukausi! Paitsi että on jo paljon valoisampaa, niin tänään pihapuusta kantautui ensimmäiset keväiset ti-tyy-sävelet korviini.

Aamuhämärässä napsitut kuvat eivät tosin vielä näytä kovin valoisilta.

Aurinko kuitenkin pilkahteli hiihtolenkin jälkeen, eikä maisema näyttänyt enää ollenkaan mustavalkoiselta.

Lyhty on kasannut päälleen muhkean hatun ja muutenkin kinokset pihasssa alkavat olla jo korkeita. Kinosten kasvaessa kevät tuntuu karkaavan kauemmaksi, mutta silti nautin siitä, että kaikki tämä sade on saatu lumena eikä vetenä. Luonto on niin kaunis!

Varma kevään merkki on myös postilaatikkoon hiljakseen tipahtelevat siementilaukset. Kun ostaa pieniä määriä useista eri paikoista, tuntuu kuin harva se päivä saisi antaa itselleen pienen lahjan =) Pitkästä aikaa tilasin huuto.netistä perennan siemeniä, ja tänään postilaatikkoon oli tipahtanutkin suloisia pieniä pusseja. Toivottavasti kylvökset onnistuvat!