Uskomattomia vanhan ajan puurakennelmia!

Tämän jutun julkaisuaikaan on kesä jo todennäköisesti kaukana, mutta kun tätä kirjoitan, on reilusti yli 30 asteen helle ja moni hakee viilennystä olotilaansa sopivista sisätiloista. Melkein sattumalta päädyin vanhaan viileään museorakennukseen, jossa oli menossa varsin erikoislaatuinen näyttely. Tässä nyt kuvareportaasi aiheesta.

Tasokkaasti on osattu jo aikoinaan puusta rakentaa. Aikaansaannoksista näkee, ettei käytettävissä ole ollut nykyajan tekniikkaa puun työstämiseen, mutta se juuri tekeekin näistä niin kovin kiinnostavia. Näissä tosin puutyön taso on jo sen verran hyvä, että esineet ovat enemmän näyttelytavaroita, eivätkä niinkään lasten leikkeihin tarkoitettuja. Ainakin itse päättelin näin.

Iso Valmet. Katsokaa, sen kuvioidut pyörätkin ovat puuta!

Toinen Valmet Ukko-Mestarilla täydennettynä. Melkoinen ukko-mestari on ollut varmasti tuon käyttäjäkin. :) Tietoja kumpaisestakin voit yrittää lukea pienellä präntätystä tekstistä ko. kohteiden alapuolelta. Parhaiten se onnistuu klikkaamalla kuva isoksi.

Power-Major, MF 135, tuttavallisemmin Massikka ja Nuffield. Varsinkin keskimmäinen "konetyyppi" on minulle lapsuudesta ja nuoruudesta hyvinkin tuttu. :)

Iso David Brown ja vanha kunnon Dexta vierekkäin. Hyvä että tuo aura on kuitenkin tuon Taavetin nostovarsissa kiinni, Dextalla jäisi tuollaisen kanssa alakynteen. :)

Lapsuudesta tutun näköinen puimuri. Kyllä näitä vielä nykyisinkin joskus käytettynä myynnissä näkee. Tarvitsijoita ei taida tosin kovin paljon olla, sen verran pieni on nykymittapuulla tuo työleveys.

Tämä ei näytä tutulta. Tai siis näyttää tutulta, muttei muuten kuin kuvista. Sen verran kuitenkin vanhempaa mallia tuo. Näyttää olevan ns. "säkkikone". 50-luvulla tai 60-luvun alussa ollaan.

Tämä Claas on jo saanut viljasäiliön selkäänsä. Hieman uudempi malli siis. Mallia en silti lähde veikkailemaan.
Vuosimallin suhteen lienee vielä 60-luvun edustaja.

Ford County. Aikansa nelivetoinen traktorihirmu

Tämä näyttelyn Deutz ei ollut minulle tuttu, mutta se muistuttaa paljonkin jo lapsuudessani harvinaisia 2-sylinterisiä Porsche-traktoreita, joissa niin ikään tuo niittokoneneen terä kiinnitettiin tuohon sivulle. Niiden käyntiääni muistutti  mäkättävää lammasta!

Tässä mennään vielä hieman historian lehdillä taaksepäin. Tosin olihan tämä maamme monissa maataloissa yleisesti käytetty työskentelytapa vielä 60-luvullakin. Sen jälkeen hevoset häipyivät yleisesti elämän menosta lähes täydellisesti. Nyt taas aika on sellainen, että peltihevonen on melkein vaikeampi löytää kuin oikea hevonen. Sitä se suosittu ratsastusharrastus teettää!

Ravit jostain kaukaa menneisyydestä. Takana ilmeisesti joku huoltokomppanian edustaja. :) Vai onko se itse se kuuluisa Leipuri Hiiva? Lakki jotenkin viittaisi siihen suuntaan. :)

Läppärinheiton EM-kilpailut

Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että kyseessä ei ole trollausyritys, eikä mikään Päivän kevennys. Kyseinen kilpailu on todella olemassa ja kesälomalla sain olla sitä katsomassa ja todistamassa oikein kameran kanssa.

Saamieni tietojen mukaan kilpailun järjestäjä järjestää paikalle kilpailussa käytettävät läppärit, joten blogin lukijoiden ei kannata vielä tässä vaiheessa innostua ajatuksesta heittää omaa hidasta blogiläppäriänsä oikein kunnolla yleisön edessä.

Kilpailijoissa oli kiekonheittäjiä, painijoita, kuulantyöntäjiä... ja myös maallikoita. Tässä nyt lyhyt kuvareportaasi.

Tästä lähtee läppäri lentoon! Heittotyylin sai kilpailija vapaasti valita, samoin heitettävän läppärin!

Komeasti lentää! Epäilemättä tällainen urheilumuoto tuottaa heittäjälle (ja varmasti monelle katsojallekin) suurta mielihyvää. Meitä läppäriin hermonsa menettäneitä kun on varmasti paljon! =D

Pehmeä laskeutuminen! Ihmeen hyvin tuo läppäri kovempaakin kyytiä kestää. Itse tiedän henkilön, jolta putosi kerran melkein uusi läppäri kaupungilla kainalosta asfaltille ja sekin selvisi hajoamatta. Vähän kuulema vain taittui =D.

Tapahtumaa tallennettiin myös ihan ammattimaisella tasolla!

Merkkipaaluja. Kukin kilpailija sai heittää kolme heittoa. Niistä valittiin luonnollisesti paras. Taustalla melkoinen kamera ja ennen kaikkea melkoinen mikrofoni tuulisuojineen! Toimitsijallakin katse sinne kameraan päin, hyvä!

...ja sitten se heiton mittaaminen.

Osa läppäreistä näytti kovin pakkausteipillä korjatuilta. Niitä ilmeisesti oli käytetty kilpailuissa aikaisemminkin ja mikäs siinä ihmeellistä? Eihän kilpa-autollakaan kilpailla vain yhtä kertaa!

Heiton jälkeinen läppärin vaihto toimitsijalta toimitsijalle...

Jotkut läppärit oli maalarinteipillä korjattu siihen kuntoon, ettei pikaisesti vilkaisemalla aina tiennyt oliko kyseessä läppäri vai perhepizzalaatikko. Läppäreitä kuitenkin vain ja ainoastaa kisassa heiteltiin, siitä tulin vakuuttuneeksi. Tämä läppäri näyttääkin vielä ihan läppäriltä.:)

Teipeillä lienee kuitenkin pakko jonkin verran sitoa kantta kiinni, muutenhan tuo ehkä aukenisi heitossa.

Hyvin se lentää ja katselijoilla on mukavaa! Minkähän merkkiset läppärit mahtoivat lentää parhaiten? :)

Toimitsija toimittaa heitetyn läppärin takaisin kilpailijalle. Uusi heitto!

Hieno lähtö!

...ja hienoa lentoa!

Upean kisan päätteeksi seurasi parhaimpien tulosten julkistaminen ja palkintojen jako. Kaikkien sarjojen viime vuoden paras tulos, 31,70 metriä, ylittyi tänä vuonna reippaasti, muistaakseni voittotulos oli peräti 36,70! Tämä saavutettiin miesten sarjassa. Sarjoja ei kuitenkaan yhdistetty, vaan joka sarjassa (miehet, naiset, lapset, joukkueet) oli omat voittajansa. Muuten kameran takaa en itse kilpailua pystynyt juurikaan seuraamaan.

Palkinnot? Uusi läppäri valmiiksi paikattuna ensi vuoden kisaa varten! No ei tietenkään! Jostain kunnon taulutietokoneesta puhuivat...

Kiinnostuitko? Tuolta lisätietoa, käyhän lukemassa: www.lapparinheitto.fi. Tosin tämän vuoden tuloksia ei tämän jutun kirjoittamisen aikaan (kesäkuu 2014) vielä siellä ollut, eikä ensi vuoden tapahtumastakaan vielä sanaakaan, mutta todennäköisesti "perinne" jatkuu, ainakin väki- ja osallistujamäärän perusteella!

Raikulipojat lennossa

Tällainenkin tapahtuma tuli vastaan ihan sattumalta. Eli nämä pojat ajavat mahdollisimman nopeasti erilaisten esteiden yli mahdollisimman vähin vaurioin. Yhtään kertaa kukaan ei nurin mennyt, joten kyllä pojat asiansa näyttivät osaavan!

Paikkalla viritettiin myös moottoripyöriä ylitehoille jonkun asiantuntijajoukon toimesta. Tehot virityksen jälkeen myös mitattiin. Ainakin viritetyn pyörän ääni oli niin paljon suurempi kuin ennen viritystä, että luulisi, että jokunen hevosvoimakin lisää tuli.  Ja olihan siellä monenlaista muutakin ohjelmaa...

Mukana oli vain pokkari. Auringonvalokin sen verran voimakas, että sain kuvattua vain tästä kulmasta. Järkkäriä tässä tuli vähän ikävä, mutta julkaisen nyt nämä kuitenkin:)