Kylmää ja kaunista

Monet kerrat on ihmetelty runsaita sateita, pitkiä helteitä, kylmiä kesiä, tolkuttoman kuivia ajanjaksoja. Nyt ihmettelemme jatkuvaa lumen tuloa ja -määrää. Kouvolan seutu on ollut monesti ennätysten kärjessä, niinpä nytkin.  Viime yö nosti meidät lumisimpien paikkakuntien joukkoon.

 Luonto on hyvin kaunis! Puhtaan valkoista lunta, joka on kuorruttanut puut ja pensaat, pihakalusteet, mutta myös ajoväylät ja rakennusten katot. Alkaa olla aika tyhjentää kasvihuoneiden ja vajojen katot lumesta, ettei seuraa ikäviä.

Sunnuntaiaamuna odotti todellinen talven ihmemaa, mutta  myös lumityöt. Päivä kirkastui aurinkoiseksi, mukanaan kireä pakkanen. Hiihtoladut saavat odottaa, kunnes vähän pakkanen hellittää. Nyt on kuitenkin kasveilla hyvä lumisuoja, mitä vaille ne ovat jääneet useana vuotena.

Puutarhahuoneeseen kurkistin sen verran, että siellä on kaikki hyvin. Paras kasvukausi näyttää olevan jääkukkasilla, joita ikkunat olivat täynnään.

Auringon laskiessa näkyi taivalla hieno haloilmiö. Nyt siellä loistaa upea kuu, joka valaisee kylmän tammikuun illan ja yön. Minun kamerani objektiiveillä sitä on turha lähteä kuvaamaan, tyydyn ihailemaan ikkunan läpi.

 

Huomenna kaivan siemenlaatikon esiin, kartoitan, mitä on jäänyt viime vuodelta ja harkitsen tarkkaan tilattavat. Siemenluettelot on kyllä jo läpiselattu ja siellä on aika monta merkintää:)

Hyvää alkavaa viikkoa!

Väriä pimeään Amos Rexistä ja Talvipuutarhasta

Sateinen viikonloppu takana, mutta eipä väriä puuttunut! Olin tyttäreni luona Helsingissä ja jouluista fiilistä oli tarkoitus hakea mm. Tuomaan joulumarkkinoilta. Lauantainen vesisadehan olikin sitten yksi vuoden reippaimmista, joten eipä sateenvarjon alta paljon kaupungin juhlavaloja katseltu. 

Onneksi Helsinki tarjoaa tänä syksynä upean valonäyttelyn Amos Rexissä. Kaiken syksyä tuohon TeamLab -ryhmän digitaaliseen ja interaktiiviseen näyttelyyn ovat ihmiset jonottaneet ja emme mekään siltä välttyneet. Mutta sisällä odottivat huikeat valokarnevaalit, joihin saatoi itsekin vaikuttaa.

Pimeisiin huoneisiin oli heijastettu värejä, jotka elivät, liikkuivat, kasvoivat kukkaniityiksi ja värimaailmoiksi. Musiikin soidessa seinillä ja lattioilla kulki liskoja, sammakoita, lintuja, perhosia, joita katsojat olivat itse värittäneet ja herättäneet liikkumaan. Oi näitä tekniikan ihmeitä!

 

Liikuttamalla kämmentä pitkin seinää sai kukkaset kasvamaan yhä suuremmiksi puutarhoiksi. Samoin jokaisella askeleella syntyi uusi värikäs, liikkuva jälki. Seinät ja lattia olivat kuin paperia, joka täyttyivät maalauksilla.

Joskus kulki ohitsemme lisko, joskus suuri valas tai pieni perhonen.

Muissa näyttelyn tiloissa olimme suuren mustan aukon alla, meren aalloissa tai ilmaan nousevien lintujen lennossa mukana. Huikeita elämyksiä sekä lapsille että aikuisille!

Näyttely on avoinna vielä loppiaiseen asti, joten jos sinulla on mahdollisuus käydä Helsingissä, käypä Lasipalatsissa Amos Rexissä:)

 Sunnuntaina ennätin vielä ennen kotiinlähtöä käydä Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa. Siellä olivat joulukukkaset päässeet jo asetelmiin ja puutarhuritontut kömpineet koloistaan.

 

 Suurimmassa kasvihuoneessa tunnelma oli hieno: Magnolia kurkotteli korkeuksiin palmujen kanssa ja lähes yhtä suuri oli vaaleanpunakukkainen kamelia, joka oli täpötäynnä nuppuja!

 

 

Monet orkideat kukkivat parhaillaankin, toki varmasti vaatimattomammin kuin valoisampaan aikaan.

 

 

Kolibrinkukka

  Kaktuspuutarhassa olikin sitten toisenlainen meno, siellä nimittäin tontut viilettivät suksillaan pitkin aaloen lehtiä ja kurkkivat kaktusten piikkien lomasta.

Olisikohan tässä itse ylipuutarhuritonttu?!

 Oiva retkikohde mihin vuodenaikaan tahansa.

Esplanadin puistossa käyskentelee saksanhirviä

 Kauniisti oli pääkaupunkimme valaistu, harmi vaan, että lauantai-iltana sade oli niin rankkaa, ettei valojen ihailu oikein onnistunut. Päivällä taas hienot valot eivät pääse kuvissa oikeuksiinsa.

Viikonlopusta jäi hyvä mieli, ostokset olivat kovin vähäiset, mutta sepä ei ollutkaan pääasia tällä matkalla!

Hyvää joulukuun jatkoa!

Talveakin voi rakastaa!

Voiko puutarhaihminen olla myös talvi-ihminen? Voiko elokuussa syntynyt nauttia helmikuusta? Näitä taas  pohdiskelin, kun alkoi tuo viime viikkoinen lumimyräkkä. Se ilon määrä, mikä sisällä kupli, kun lunta tuli taivaan täydeltä! Toki tiesin, mitä se lähitulevaisuudessa merkitsee; lumitöitä etupihalla, lumitöitä takapihalla, lumitöitä toisella pihalla... ja aika paljon joka tapauksessa. Mutta kun lumitöistäkin tämä outo ihminen pitää vallan mahdottomasti.

Mitä muuta talvi-ilottelu sisältää; joku tekee minulle (toki muillekin) hiihtolatuja, joilla pääsen metsiin, pelloille, luonnon rauhaan hiihtelemään. Tai lunta riittää järvenjäällä keväämmälle, jolloin jo aurinko lämmittää hiihtäjän poskea.

Lapsenmielinen olen, myönnettäköön, mutta lapset osaavat ottaa tällaisista lumisista päivistä ilon irti. Miksei aikuinenkin voisi tehdä lumikukon tai enkelinkuvan hankeen!   
 

Lumi antaa vielä suojaa kasveille, koska ei se lämmin kevät kuitenkaan vielä tule. Siellä pehmoisen lumivaipan alla on hyvä valmistautua tulevaan kasvukauteen.

Uusi lumi tekee kaiken niin puhtaan ja kauniin näköiseksi, lumi pehmentää muodot ja maiseman, ja valkoinen hanki yhdessä sinisen taivaan ja auringon kanssa on jotain niin kaunista ja niin suomalaista..!

Uskoisin, että kun löytää talvesta ne positiiviset puolet, sen jaksaa paremmin ja ykskaks huomaakin, että on tullut kevät, enkä ehtinyt murehtia pitkää talvea ollenkaan.

Mitä mieltä sinä olet talvesta, voiko siitä pitää?