Kasvien erilaisuus on kiehtovaa ja ihanaa. Korkealle kurkottava kasvutapa on siitä mukava, että kukkivia kukkia riittää pitkäksikin aikaa, aina aukeaa uusia ja kukkavarsi senkun kasvaa. Nämä kukkijat tekevät myös puutarhaan mielenkiintoisia korkeusvaihteluita noustessaan toisten yläpuolelle, joskus jopa korkeuksiin.
Sormustinkukat ovat kauniita suurena ryhmänä, mutta
tekevät kukkavanojaan myös mihin sattuvat, siementävät ahkerasti, lehtiruusuke kasvaa ensimmäisenä kesänä, kukkavana kohoaa toisena, ja väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen kautta siniviolettiin, myös kermankeltaisia löytyy meidänkin pihamaalta.
Ritarinkannukset ovat upeita! Pitkään aikaan en halunnut niitä pihalleni,koska oletin niiden kaatuvan herkästi ja vaativan sitomista. Mutta sini-valkoiset kukkaset veivät mennessään ja nyt uudet itse kasvattamani siementaimetkin ovat jo hienosti tulossa kukintavaiheeseen. Tässä niiden emokasvit jo kukassa!
Kun keltaiset päivänhatut alkavat jo lopetella kukintaansa, nousee niiden takaa Ukonkellojen korkeat kukalatvat. Äidiltä saadusta taimesta on kasvanut jo moneksi jaettu komea perenna. Ukonkellon sanotaan kasvavan 60-120 cm korkeaksi, mutta minun pihani kosteassa savimaassa kukkavanat kurkottelevat yli 160cm asti, joten tämä ihanuus ei ilman tukea pystyssä pysy!
Myös etualalla olevat sinikuunliljan kukinnot edustavat tätä samaa kukintatapaa. Nuppuja riittää vielä..
Pikkujasmike ei ole enää kovin pieni, sekin kurkottelee oksistoaan ylöspäin, pakko laittaa vielä kuva tästä valkoisesta, tuoksuvasta kaunottaresta!
| Sarah Bernhardt |
Toinen ihanuus, josta kuvia laitoin jo aiemmin, mutta kun se vaan on NIIN ihana!
Tässäpä tällä erää. Vieläkin korkeammalle kurottelevat kärhöt, mutta niistä kuvia vasta kun kunnolla kukkivat! Mukavaa viikkoa kaikille!