"Pieni polku metsän halki vie....."
Kohti suurta hakkuuaukeaa, joka on täynnään villivadelmaa!
Jos
joku on ihmetellyt, missä olen, kun en bloggaa, en juurikaan kommentoi
(paitsi satunnaisesti mökkipöydän ääressä hetken levähdettyäni), niin
täällähän minä, vattupuskissa!!
Kun
samoilemme pitkin vuotta tutuissa lähimetsissä, katselemme myös sillä
silmällä, että missä voisi olla tulevien vuosien marjasato. Avohakkuista
on viime päivinä ollut paljonkin keskustelua ja niistä voi olla montaa
mieltä. Mutta kun minä näemme hakkuuaukean, alamme odotella muutaman vuoden
päähän, kunnes metsävadelma ottaa alueen haltuunsa. Silloin
marjastusgeenin syntymässäni saaneena suuntaan kulkuni sinne.
Tällaisilla helteillä vadelma kypsyy nopeasti. Mikäli paikka on aukea, menee reilu viikko, ja satokausi on ohi. Siksi helteitä uhmaten suuntasimme joka aamu vadelmapaikkaamme, 5-6 litraa marjoja, takaisin mökille ja pulahdus ihanaan järviveteen. Vähän tankkausta ja uusi poimintahetki. Reilu tunti ja taas olivat astiamme täynnä.
Nyt
on useampaa pakastinta täytetty herkullisilla vadelmilla, n. 60 litraa,
joista riittää omiin sekä lasten tarpeisiin. Hyvin pienen puhdistuksen
jälkeen osa pääsi vielä viinimarjamehun joukkoon tuomaan vadelman
herkullisen aromin talven "mummonmehuihin"!
Tässä vaiheessa kesää ei minua saa etelänmaille eikä muihinkaan reissuihin, koska vadelmahulluus on ottanut vallan!
Ehkäpä vieläkin piipahdan vadelmapensaikossa, mutta vain aamupalaherkkuja hakemassa:) Sen verran olen malttanut käväistä kotipuutarhassa, että siellä on kaikki hyvin:)
Mukavaa viikonloppua, helteet jatkuvat, koitetaan jaksaa, saamme ainakin runsaasti D-vitamiinia!