Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sarah Bernhardt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sarah Bernhardt. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Sateeseen katoavat!



Pionit saivat vauhtia helteisestä säästä ja avautuivat supernopeasti täyttäen puutarhan kauneudellaan.


Ensimmäisenä kukkaan ehti `Coral Charm´. Muutama kukka, mutta niin kaunis!



Ennen kuin viimeinen nuppu avautui, oli kasvissa kolme täysin erilaista, eriväristä kukkaa. Väri vaaleni ensin persikansävyiseksi, ja lopulta oli haaleankeltainen.


Samaan aikaan uhkea syvänpunainen `Red Charm´ loisti kilpaa sinivaleunikon kanssa. `Red Charmin´kahdesta juurakosta jaksoi avutua molemmista vain yksi valtaisa kukka, mutta komea kuin mikä!



`Dancing Butterfly´ ei ole kovin vanha ja viime kesänä siinä oli vain muutama kukka. Selvästikin se viihtyy kasvupaikallaan.

  

Kuinka nopeasti aurinko saakaan perhoset tanssimaan!



Sinivalkoisessa penkissä on kolme pionia, niistä kukkii edelleen vain `Duchesse de Nemours´ kuten viime kesänäkin. Olisikohan paikka liian kuuma ja kuiva pioneille?



Väriöveriä löytyy vanhimmasta kukkapenkistä, jossa kasvavat myös vanhat perinnepionit, siirretty mummolan pihamaalta. Kukinta on runsasta ja taattua, mutta värisävy haastava! Koko vanhin istutusalue on jotenkin alkanut ahdistaa. Siellä on paljon vahvoja värejä jotka eivät edes sovi yhteen. Sellainen retropenkki:) Toisaalta maa-aines on kovaa ja savista ja pionien vuoksi tuohon paikkaan ei voi kovin paljon lisätä pinnallekaan uutta, etteivät joudu liian syvään multaan. Pitäsi varmasti jossain vaiheessa ottaa urakka ja nostaa kaikki ylös. Mutta toisaalta se on kaikkein helpoin alue, ei sinne mahdu enää rikkaruohotkaan kasvamaan. 


Sitten onkin jo vuorossa Sarahit! `Sarah Bernhardt´ on mielestäni pionien kuningatar! On uskomatonta, miten niin vähällä hoidolla voi syntyä jotakin noin kaunista ja valtaisaa.
 Sarahien seassa kasvaa sinne itsestään kylväytyneitä sormustinkukkia ja päivänkakkaroita. Sormustimet vielä menevät, mutta ehkäpä kakkaroiden paikka on jossakin muualla. Täytyy nyppäistä ne pois juurineen ja muistaa taas ensi vuonna, kun siementaimia kehittyy, ettei annakaan päivänkakkaroiden asettua kuninkaallisten joukkoon. Niille on paikkansa kuitenkin sinivalkoisessa Suomi100 -penkissä. 


Kuumaa huokuvat hellepäivät ovat nyt mennyttä, pioneilla olisi ollut vielä elinvoimaa jatkaa kukintaansa ja nuppujensa avautumista.  MUTTA TÄMÄ KAATOSADE, joka alkoi alkuyöstä, tekee parast ´aikaa tuhoaan pionirivistössä!  Jo aamuun mennessä osa nuokkui maassa, painavien kukintojen voimasta myös varret taipuneina tukikehikon reunaa vasten. Aivan kuin pionit avautuessaan samalla kutsuisivat sadepilviä ymmärtämättä niiden pisaroiden koituvan tuhokseen.


Pelastetaan, mitä voidaan, poimin maljakkoon muutaman kimpun, nautinnollistahan niitä on katsella sisälläkin.) Muutaman pionipuskan peitin muovista, narusta ja kepeistä rakennettujen suojien alle, mutta jos sateet jatkuvat viikon verran, voivat suojat pelastaa vain uusia kimppukukkia.
  



Kymenlaaksossa on nimittäin menossa täysi myräkkä! On luvattu n. 50 mm sademäärää, mutta se taitaa pian ylittyä. Samoin myrskytuulta luvassa, joten on katsottava, miltä puutarha näyttää näiden kelien jälkeen. Onneksi kesäpäiviä on paljon jäljellä ja osa kasveista vasta harkitsee kasvua ja kukintaa. Sadetta kyllä kaipasin, mutta ei näin paljon ja tällaisella voimalla!  Vaan mehän asummekin ennästystenteko alueella, viime viikolla oltiin toiseksi kuumin paikkakunta. 

Olisin laittanut tähän vielä muutaman kuvan, mutta minulle tulikin tieto, että tallennustila on täynnä. Nyt täytyy miettiä, miten jatkan eteenpäin... Onko teidän kuvanne alkuperäiskokoa vai oletteko muuttaneet ne googlelle sopivampaan kokoon. Vai hankitteko maksullista lisätilaa tallennuksillenne?  Ja nyt vielä tämä bloggerin muutoskin on käsillä, huh sentään!

Hyvää viikon alkua!

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Pionien juhlaa!

 


 Pionihuuma on alkanut! Joka päivä avautuu uusia kukintoja ja niiden katseluun ei väsy! Loppuviikolle on luvattu sateita, tietenkin, kun nämä kaunottaret eivät millään kestäisi saada vettä helmoillensa! 


`Coral Charm´ on yksi ihanimmista, käy jopa kisaa ykkössuosikistani! Olen ostanut näitä viime vuosina muutaman, joten kukkia joudun vielä odottelemaan.


Suomi 100 -penkkiin olen hankkinut vain valkoisia pioneja. `Duchesse de Nemours´kukkii jo usealla kukkavanalla, muut vasta kasvattelevat juurakkoaan. 


Lähes valkoisin kukin ilahduttavat vanhaa kantaa olevat, mummon pihasta aikoinaan siirretyt kaunottaret! Pionien kuningatar `Sarah Bernhardt´, ainakin minusta se on kuningatar, vaikka onkin kuin mansikkajäätelö, kermavaahtoruusuke, pilvenhattara, mikä lie - runsauden huippu!


Katsokaa nyt tätä - ja ihailkaa!




Ehtivätkö kukkia ennen torstain sadesäätä, vai viritänkö aurinkovarjon, sillä eiväthän nämä sateenvarjon alle edes mahdu!

Kiinanpioni ´Dancing Butterfly´
Meni vuosia, ennekuin tajusinkaan, miten valtava määrä erilaisia pionilajikkeita onkaan. Ja kauhistuttavaa oli tajuta, miten valtavasti niitä minulta vielä puuttuukaan! Sen verran arvokkaita kasveja ovat, ettei niitä voi lähteä liikaa hankkimaan. Tarvitsevat myös tilaa kasvaa ja pioni ei edes pidä siirtelystä, joten paikkakin pitää jokaiselle olla katsottuna.


Tämä Itoh pioni ei ole väriltään sitä, mitä kuva näytti, nimikin on taas kadonnut, mutta jotenkin sellainen tunne, että värit ovat liuenneet ja sekoittuneet. Yhden kukan teki, miltä näyttänee sitten, kun kukkia on useampia? Tämä pioni on Sarah Bernhardtin vieressä, joten ei hän ainakaan siinä penkissä tule olemaan katseiden kuningatar!


Pioni on kestävä ja runsas perenna, ei välitä, vaikka maa on halkeillutta, kuivaa savea. Toisaalta pionithan eivät pidä märkyydestä ja eivät odota kastelua kuivinakaan kausina. Ihana kasvi näinä paahteisina kesinä!!






Kaikki väriyhdistelmät eivät  ole aina niin onnistuneita. Tästä tulee mieleen 70-80 -luvun retro, ja iloinenhan se on - mutta tyylikäs? No ei voi sanoa! Toisaalta kasvusto on hyvinvoiva ja runsas, joten enpä taida lähteä siirtelemään. Sitä paitsi, tämä on pihan vanhin kukkapenkki, joten vähän retroa saakin olla:)


Toisella pihallamme, vanhan omenapuun alla on kukkapenkki, johon joku aiempi omistaja on istuttanut vanhaa kantaa olevia pioneja. Ne kukkivat myös upeasti joka kesä kovassa savimaassa, ilman kummempaa hoitoa, lannoituskin saattaa unohtua.


 Puutarhahuoneen polun varressa kukkii ainokaisella kukallaan viime syksynä istutettu `Kellways Glorious´. Ulommaisissa terälehdissä hento häivähdys vaaleanpunaista, oikein kaunis, toivottavasti viihtyy ja alkaa kukkia runsaammin.

Vielä on monta nupunpalleroa avautumatta. Toivon todella sadetta, mutta ei sellaisella voimalla tulevaa, että on helmat kurassa ja pitkin nurmikkoa! Tai sitten meillä on pionihuuma maljakoissa:)

 

Loppuun vielä muisto juhannuksen auringonlaskusta.
Mukavaa, kukkaisaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille!


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Korkealle kurkottelevat pitkäkaulat




Kasvien erilaisuus on kiehtovaa ja ihanaa. Korkealle kurkottava kasvutapa on siitä mukava, että kukkivia kukkia riittää pitkäksikin aikaa, aina aukeaa uusia ja kukkavarsi senkun kasvaa. Nämä kukkijat tekevät myös puutarhaan mielenkiintoisia korkeusvaihteluita noustessaan toisten yläpuolelle, joskus jopa korkeuksiin.




Sormustinkukat ovat kauniita suurena ryhmänä, mutta
tekevät kukkavanojaan myös mihin sattuvat, siementävät ahkerasti, lehtiruusuke kasvaa ensimmäisenä kesänä, kukkavana kohoaa toisena, ja väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen kautta siniviolettiin, myös kermankeltaisia löytyy meidänkin pihamaalta. 



Ritarinkannukset ovat upeita! Pitkään aikaan en halunnut niitä pihalleni,koska oletin niiden kaatuvan herkästi ja vaativan sitomista. Mutta sini-valkoiset kukkaset veivät mennessään ja nyt uudet itse kasvattamani siementaimetkin ovat jo hienosti tulossa kukintavaiheeseen. Tässä niiden emokasvit jo kukassa!






Kun keltaiset päivänhatut alkavat jo lopetella kukintaansa, nousee niiden takaa Ukonkellojen korkeat  kukalatvat. Äidiltä saadusta taimesta on kasvanut jo moneksi jaettu komea perenna. Ukonkellon sanotaan kasvavan 60-120 cm korkeaksi, mutta minun pihani kosteassa savimaassa kukkavanat kurkottelevat yli 160cm asti, joten tämä ihanuus ei ilman tukea pystyssä pysy!



Myös etualalla olevat sinikuunliljan kukinnot edustavat tätä samaa kukintatapaa. Nuppuja riittää vielä..





Pikkujasmike ei ole enää kovin pieni, sekin kurkottelee oksistoaan ylöspäin, pakko laittaa vielä kuva tästä valkoisesta, tuoksuvasta kaunottaresta!


Sarah Bernhardt
Toinen ihanuus, josta kuvia laitoin jo aiemmin, mutta kun se vaan on NIIN ihana!



Tässäpä tällä erää. Vieläkin korkeammalle kurottelevat kärhöt, mutta niistä kuvia vasta kun kunnolla kukkivat! Mukavaa viikkoa kaikille!