Hupsis, elokuun viimeinen viikko alkamassa! Ja mukavahan tämä kuukausi onkin ollut. On palattu arkeen ja tuttuihin rutiineihin, jotka kuitenkin hyvällä tavalla rytmittävät elämää. Puutarhakin on saanut enemmän huomiota, kun mökkielämä on jäänyt vähemmälle. Olen kuitenkin tyytyväinen kasvivalintoihini, ne ovat pärjänneet hyvin, vakka kastelu ja hoito on ollut satunnaista. Siemenistä esikasvatetut ahkeraliisat ovat varjoisan etupihan luottokesäkukkia, olleet sitä jo useana vuotena. Värit ovat aina vähän yllätys, mutta näistä pastellisävyistä pidän kovasti!
Vielä kukkii joku kärhökin. Yksi vanhimmista, jolle olen vuosia etsinyt nimeä, pääsi kukinnan vauhtiin vasta, kun sen edestä kaatui kesällä iäkäs omenapuu, ja rinnalta kaivettiin pois ruma, kuiva tuija. Tästä kohdasta puutarhaa voisin kertoa toisella kertaa vähän enemmänkin.
Tämän vuoden omenasato yllätti monet puutarhurit - niin meidätkin! Vaikka toiselta pihalta vanha valkeakuulas kaatuikin, niin toisessa puutarhassa se onkin antanut ennätyssadon ja herkästi vaurioituva pehmeä omena on nopeasti kompostitavaraa. Toisessa puutarhassa taas ikivanha valtava kaneliomenapuu tekee vimmatusti satoa ja viikonloppu onkin uurastettu omenasoseiden ja -piirakoiden äärellä.
Ikäväkseni huomasin aamulla, että myös Rautatienomenapuu on niin täynnä kauniita hedelmiä, että puu on ehtinyt revetä! Oli pakko vähentää sen taakkaa ja pudotella koristeomenoita rankalla kädellä maahan. Kun nyt selviäisi latvuksen repeämästä!
Kukkamaalla korkeuskilpailut on käynnissä; tuoksuherneet johtavat, en enää yletä leikkaamaan kaikkein korkeimmalla olevia kukintoja, vaikka uusia tulee jatkuvasti. Tämä on ollut tuoksuherneiden kesä! Surutta olen voinut poimia suuria kimppuja viikoittain ja aina riittää ihailtavaa ja tuoksuteltavaa!
Daaliat tulevat kiipeilykisan toisena, ja etenekin vanha maatiaslajike, jonka sain muutama vuosi sitten mökkinaapurilta. Kukinto on painava ja hennon varren päässä, mutta komeasti kukkivat ja jaksavat pysyä pystyssä. Daaliat on kyllä varmuuden vuoksi tuettu, sillä moni vahva oksa onkin heikoin juuren tyvestä ja kaatuu tuulessa tai sateessa maahan, mikäli sillä ei ole tukea, mihin nojata.
Eipä paljon matalammaksi jää oma vanha punainen kaktusdaaliani `Big Wow´ , ja sen rinnalla kurkottelevat siemenestä kasvatetut jättiverbenat. Punaisen daalian väri ei ehkä ole suosikkini, mutta onhan se näyttävä! Ja siksi se pääsikin elokuun kimppuun - tai paremminkin asetelmaan.
Puutarhassa - tai siis näissä kahdessa rakkaassa pihapiirissä on tällä hetkellä vehreää ja paljon kauneutta. Kuvia on koneella paljon, joten ehkäpä pitkin syksyä ja talvea palaamme kukkakuviin ja kesämuisteloihin. Eilen oli Mustilan Taimipäivät, sielläkin tuli piipahdettua. Maltilliset ostokset kotiin tuomisina, niistä enemmän, kun ovat päässeet oikeille paikoilleen.
Daalioiden ohella myös hortensiahuuma jatkuu puutarhassa! Olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan jatkossakin helppohoitoisiin syyshortensioihin, koska niitä ehdin ihailemaan ja ovathan ne kauneudessa ja kestävyydessä vertaansa vailla! Jos on toisessa kukkapenkissä vahvoja värejä, on tämä kotipihan kulma hempeydessään ihana! Cafe Au Lait rinnallaan uusi tulokas jostain marketin laarista! Osa tilatuista, kalliilla hankituista ei tullutkaan tai kuoli jo taimivaiheessa. Yhtä hyvää voi siis saada halpahalleista, jos kasvupaikka menee nappiin! Hortensiakransseille kuitenkin riittää tarpeita edelleen.
Nautitaan siis näistä värikylläisistä kesäpäivistä!