Värikästä elokuuta!

 Hupsis, elokuun viimeinen viikko alkamassa! Ja mukavahan tämä kuukausi onkin ollut. On palattu arkeen ja tuttuihin rutiineihin, jotka kuitenkin hyvällä tavalla rytmittävät elämää.  Puutarhakin on saanut enemmän huomiota, kun mökkielämä on jäänyt vähemmälle. Olen kuitenkin tyytyväinen kasvivalintoihini, ne ovat pärjänneet hyvin, vakka kastelu ja hoito on ollut satunnaista. Siemenistä esikasvatetut ahkeraliisat ovat varjoisan etupihan luottokesäkukkia, olleet sitä jo useana vuotena. Värit ovat aina vähän yllätys, mutta näistä pastellisävyistä pidän kovasti!

Vielä kukkii joku kärhökin. Yksi vanhimmista, jolle olen vuosia etsinyt nimeä, pääsi kukinnan vauhtiin vasta, kun sen edestä kaatui kesällä iäkäs omenapuu, ja rinnalta kaivettiin pois ruma, kuiva tuija. Tästä kohdasta puutarhaa voisin kertoa toisella kertaa vähän enemmänkin.

Tämän vuoden omenasato yllätti monet puutarhurit - niin meidätkin! Vaikka toiselta pihalta vanha valkeakuulas kaatuikin, niin toisessa puutarhassa se onkin antanut ennätyssadon ja herkästi vaurioituva pehmeä omena on nopeasti kompostitavaraa. Toisessa puutarhassa taas ikivanha valtava kaneliomenapuu tekee vimmatusti satoa ja viikonloppu onkin uurastettu omenasoseiden ja -piirakoiden äärellä. 

Ikäväkseni huomasin aamulla, että myös Rautatienomenapuu on niin täynnä kauniita hedelmiä, että puu on ehtinyt revetä! Oli pakko vähentää sen taakkaa ja pudotella koristeomenoita rankalla kädellä maahan. Kun nyt selviäisi latvuksen repeämästä!

Kukkamaalla korkeuskilpailut on käynnissä; tuoksuherneet johtavat, en enää yletä leikkaamaan kaikkein korkeimmalla olevia kukintoja, vaikka uusia tulee jatkuvasti. Tämä on ollut tuoksuherneiden kesä! Surutta olen voinut poimia suuria kimppuja viikoittain ja aina riittää ihailtavaa ja tuoksuteltavaa!

Daaliat tulevat kiipeilykisan toisena, ja etenekin vanha maatiaslajike, jonka sain muutama vuosi sitten mökkinaapurilta. Kukinto on painava ja hennon varren päässä, mutta komeasti kukkivat ja jaksavat pysyä pystyssä. Daaliat on kyllä varmuuden vuoksi tuettu, sillä moni vahva oksa onkin heikoin juuren tyvestä ja kaatuu tuulessa tai sateessa maahan, mikäli sillä ei ole tukea, mihin nojata.

Eipä paljon matalammaksi jää oma vanha punainen kaktusdaaliani  `Big Wow´ , ja sen rinnalla kurkottelevat siemenestä kasvatetut jättiverbenat. Punaisen daalian väri ei ehkä ole suosikkini, mutta onhan se näyttävä! Ja siksi se pääsikin elokuun kimppuun - tai paremminkin asetelmaan.

Tein asetelman lasipurkkiin, jonka upotin jalalliseen metalliastiaan. Näin sain suuret daaliankukinnot aseteltua eri korkeuksille ja sekaanhan löytyi puutarhasta kaikenlaista väreihin sopivaa, tuoksuherneistä rikkaporkkanaan ja tummista diabolo purppuraheisiangervon oksista karhunvadelmiin. Kesäleimujen kaksiväriset kukinnot sopivat myös tähän värimaailmaan.

Puutarhassa - tai siis näissä kahdessa rakkaassa pihapiirissä on tällä hetkellä vehreää ja paljon kauneutta. Kuvia on koneella paljon, joten ehkäpä pitkin syksyä ja talvea palaamme kukkakuviin ja kesämuisteloihin. Eilen oli Mustilan Taimipäivät, sielläkin tuli piipahdettua. Maltilliset ostokset kotiin tuomisina, niistä enemmän, kun ovat päässeet oikeille paikoilleen.

Daalioiden ohella myös hortensiahuuma jatkuu puutarhassa! Olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan jatkossakin helppohoitoisiin syyshortensioihin, koska niitä ehdin ihailemaan ja ovathan ne kauneudessa ja kestävyydessä vertaansa vailla! Jos on toisessa kukkapenkissä vahvoja värejä, on tämä kotipihan kulma hempeydessään ihana! Cafe Au Lait rinnallaan uusi tulokas jostain marketin laarista! Osa tilatuista, kalliilla hankituista ei tullutkaan tai kuoli jo taimivaiheessa. Yhtä hyvää voi siis saada halpahalleista, jos kasvupaikka menee nappiin! Hortensiakransseille kuitenkin riittää tarpeita edelleen.

Nautitaan siis näistä värikylläisistä kesäpäivistä!

Loppukesä läpi kerralla!

Blue Angel kärhön huippuhetket olivat jo elokuussa!

Ensimmäisinä blogivuosinani sain uuden postauksen aikaan noin kerran viikossa. Vähitellen kerrat ovat harventuneet ja kerran kuussakin tuntuu olevan jo saavutus! Nyt näyttää siltä, että mennään neljännesvuosittaisella syklillä! No ei ehkä sentään, mutta on kuvaaminen ja kirjoittaminen ollut takkuista! Samalla kun kertoilen kuulumisia, pääsevät loppukesän kukkijatkin hetkeksi kuviin. Mutta varaudu pitkään postaukseen!

Komeiden puuliljojen takana häämöttää japaninmagnolia, ehtiikö kukkia ennen muuttoa?!

Mitä sitten on tapahtunut? Sehän tässä onkin ihmeellistä, että ei mitään sen kummempaa. Aika vain kuluu ja johonkin se menee... Tuoko ikä lisää verkkaisuutta, ei vaan jaksa/viitsi  työpäivän jälkeen... ehkä niinkin. Toisaalta olen palannut takaisin ryhmäliikunnan pariin ja niiden iltojen aikana ei ole puutarhaharrastus mielessä. Motivaation puute vanhaa puutarhaa kohtaan on toki selvästi vähentynyt. Sen hoitaminen on suhteellisen helppoa, mutta sinne en ole istuttanut ainoatakaan uutta kasvia - päinvastoin, sieltä lähtee koko ajan perennoja muualle. Puutarhasta numero kaksi alkaa tulla puutarha numero yksi. 

Liljat ovat jo kukkineet, mutta punahatut jatkavat edelleen!

Puutarhahuoneelle johtavan polun varsi on rehevöitynyt mukavasti ja väriä on riittänyt koko kasvukaudelle! En ole kovin kranttu väreille, koska Suomen kesä on niin lyhyt, mutta alun perin kuvittelin uuden käytävän reunoille hempeitä pastellisävyjä, vaaleanpunaista ja valkoista. Katsotaan, onko suunnitelma pitänyt lainkaan! :D

Ruusut ja syyshortensiat viihtyvät kyseisessä penkissä valtavan hyvin. Osa ruusuista on vieraita, nimilappunsa kadottaneita, mutta kukinta on jatkuvaa ja uusiutuvaa. Kaksi kärhöobeliskia ovat täyttyneet kesän aikana useammasta kärhöstä, nyt kukassa taitaa olla enää tummanvioletti viinikärhö. Rungollisen syyshortensian lopun luulimme jo tulleen, kun sen rungosta jänis nakersi melkoisen palan viime talvena. Mutta ei suinkaan, entistä komeammin se kasvaa ja kukoistaa!

Ei saanut jänis tapettua rungollista syyshortensiaa, vaan se kukkii entistä komeammin!

Europeana ruusujen kukinta on kestävää ja runsasta!

Yläkuvassa olevan ruusun nimilappu on mystisesti kadonnut. Kukkia on tullut muutamaan varteen runsaasti ja viimeisimmän varren pituus on jo n. puolitoista metriä! Voiko tämä olla joku köynnösruusu? Nojaili välillä takana pilkottavaan tuijaan :D  Varmasti taas alesta ostettu ja ei tarkempaa tietoa kasvutavasta. Mutta kukki pitkään ja kauniisti!

Yllä olevassa kuvassa valkoisen mysteeriruusun varsi kaartuu oikealle kärhötuen takana.  Sen alapuolella kukkii syysleimu `Bright Eyes´.  Edessä oleva ruusu on myös ollut vailla nimeä. Hankittu aikoinaan Mustilan taimipäiviltä eräältä ruusukasvattajalta. Pitäisi nyt vaan muistaa, keneltä, jotta voisin näyttää kuvaa tunnistukseen. Aivan mainio, pitkään kukkiva ja uusia nuppuja tuottava ruusu. Ei ehkä pensas vaan korkea ryhmäruusu. Vasemmassa reunassa pilkottelee osa siemenistä kasvatetuista astereista. Chamois Turm, Silvery Rose ja Silvery Blue lajikkeet kasvoivat hienosti. Niistä riitti kimppuihinkin!

Syysasteri Patricia Ballard

Komealta näyttää myös parhaillaan kukkiva vaalean lila, kerrattu syysasteri Patricia Ballard. Tein puutarhahuoneen ovelle ensimmäiset syysistutukset, joihin halusin lisää väriä. Koska pakkasia ei ollut luvassa, upotin multaan vedellä täytetyt juomalasit, joihin laitoin syysasterikimput. Nyt voin vaihdella kukkivaa niin kauan, kuin sää ja puutarha sen mahdollistavat.

Viime syksynä raivasimme uuden istutusalueen pihalle numero 2. Siihen on tarkoitus siirtää kasveja toiselta pihalta. Keväällä annoin itselleni aikaa miettiä, mitkä kasvit siirrän ja osalle siirtäminen on sopivampaa vasta näin syksyllä. Niinpä täytin penkin pääosin daalioilla. Yhtään uutta daaliaa en ostanut, kellarissa oli sen verran vanhoja juurakoita, että niitä riitti ihan kaikkialle; myös toiselle pihalle ja useampaan kukkapenkkiin. Tänä syksynä lienee tarpeen tehdä inventaariota, sillä joka vuosi juurakot vain kasvavat ja monistavat itseään.

Big Wow!

Vanha, mökkinaapurilta saatu lajike

Jos punaisen nimi on Big Wow, niin mikä etuliite Cafe au Laitiin sopisi?

Valkoinen lautasdaalia Fleurel ehti myös asetelmiin!

Tämä syksy on ollut daalioille kiitollinen, sillä yhtään hallayötä ei ole täällä vielä koettu ja daalioista on saanut monta ihanaa kimppua poimittua. Toki kukinta jatkuisi vaikka kuinka pitkään, mutta sade liottaa nuppuja ja kukintoja ja nyt on jo syytä varautua siihenkin, että lähipäivinä komeat kasvustot paleltuvat. Sitten pääsen taas lisäilemään muita kasveja. 

Yksi retki Viherpeukaloille ja muutama reissu Mustilaan on kyllä loppukesästä tullut tehtyä ja niinpä tuohon uuteen paikkaan on istutettu myös aivan uusia kasveja: Ystäviltä saadulla lahjakortilla ostimme penkin takareunaan näkösuojaksi koristeomenapuu Aamuruskon ja keskelle penkkiä pikkusyreeni Palbinin. Osaan istutusaluetta laitoin happaman kasvualustan ja siihen istutimme kaksi atsaleaa sekä syyshortensioita. Tämän kesän täydennystä toivat myös keltaiset isosamettiruusut punaisten ja violettisten daalioiden välissä. Sopivat väripariksi kummallekin. Harmi vaan, että lilakukkaiset kasvavat todella korkeiksi, eivätkä kukinnot oikein  kohtaa toisiaan.

Penkin etureunaa olen täyttänyt kotoa tuoduilla kasveilla, kuten esikoilla, kylmänkukilla, rotkolemmikillä, tiarellalla... Löysin Mustilan taimipäiviltä hienon tumman lilan värimintun ja koska kotona kasvaa vaalean lilan sävyiset, niin ne pääsevät myös uuteen kasvualustaan. Aivan täyteen en tuota penkkiä laita, sillä daalioiden on mahduttava johonkin ensi vuonnakin, niille jätän tilaa.

Mustilan taimipäiviltä löytyi taas hienoja saniaisia kokeiltavaksi metsäiseen maastoon. Mökillä on todellakin kulunut kesällä aikaa ja vielä elo-syyskuussakin suurin osa viikonlopuista. Sieltä saa myös mukavasti satoa. :D

On ollut aivan mahtava kanttarellisyksy!

Metsäpuutarha mökillä on ns. kokeilupuutarha. Sinne muuttelen jakotaimia kotoa, kokeillakseni, pärjäisivätkö luonnon armoilla. Hyvää puutarhamultaa toki ovat saaneet juurilleen, mutta metsä ja luonnon omat maanpeitekasvit uhkaavat kaiken aikaa. Kamera ei näköjään kulje metsässä mukana, ei myöskään metsäpuutarhassa. Alla kuitenkin kännykällä otettu kuva uuden, viihtyisän kesäkeittiömme venetsialaistunnelmista.

Puutarhahuoneen kasvatit ovat nekin pärjäilleet tänä kesänä hienosti! Tomaatit toivat mukavasti satoa, mutta nyt olen jo korjannut kaikki pois. Viinirypäleitä syödään parhaillaan, paras sato siinäkin! Syyskauden juhliakin on päästy viettämään puutarhahuoneen lämmössä.

Aika omavaraisia olimme loppukesästä tomaattien suhteen!

Omalla rakkaalla pihamaallani on vehreys huipussaan! Koska syyshallat ovat pysyneet poissa, ovat sekä kärhöt että daaliat saaneet sielläkin kasvaa ja kukkia kaikessa rauhassa. Ville de Lyon - kärhö kukkii edelleen, nyt viime päivien sateet ovat liottaneet ylhäällä kaaressa olevia kukintoja. Cafe au Lait - daalia on avannut komeita kukkiaan jo viikkoja! Ja koskaan aiemmin eivät syysasterit ja syyskimikki ole saaneet näin hienoa kukintaa aikaiseksi!

Ville de Lyon

Cafe au Lait

Safiirihortensian ainokainen kukinto

Lämmin syyskuu on auttanut myös syyskimikkiä!

Vanha, mummolasta tuotu syysasteri tänään!

Kun en luota itseeni näiden postausten tekemisessä, jouduitte te lukijani nyt maratonpostauksen uhreiksi. Kyllähän menneestä kesästä olisi vielä paljonkin kerrottavaa, ehkäpä palaamme sinne vielä talven tuiskuissa. Nyt on tulossa syysmyräkkä, sadetta ja tuulta, siispä paras hakea uusi daaliakimppu sisälle! Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille!

Joulunodotusta

 

Puutarha  on vaipunut talviuneen. Luntakin on saatu hitunen kasvien suojaksi, mutta jänisten juoksuja se ei estä. Monessa kohtaa näkyykin, kun pupujussi on pysähtynyt ja kuopaissut lumet pois kasvien tieltä. Onneksi kaikki eivät niillekään maistu, eikä kaikkea voi ja jaksa peitellä. Tutkitaan tuhot sitten keväällä! Nyt nautin joulukuusta ja puuhastelen ennemmin sisätiloissa!

Kranssitouhut alkoivat jo hyvissä aikaa ennen kuun vaihdetta, ja vaikka ensimmäiset ehtivät oville joulunaikaa viestimään, niin en malttanut lopettaa ihan siihen. Onhan meillä ovia ja verantoja ja sisareni matkaan lähti yksi kransseista. Marraskuulla joku oli heittänyt metsän reunaan, tien laitaan kauniin hopeakuusen!?  Huomasin sen, kun ajelen paikan ohi joka päivä. Kotitarvefloristi oivalsi heti sopivan kranssimateriaalin ja kävin hakemassa hylätyn kuusenlatvuksen talteen. Vaikka onkin maatuvaa materiaalia, ei sen paikka ole kaupungin puistoalueella. Toisen roskasta tuli toisen aarre!

Toinen tämän vuoden materiaalihittini on mahonian lehdet! Oma mahoniapensaani on kasvanut mukavasti kokoa, ihania, kiiltäviä, hyvin säilyviä lehtiä, jotka säiden kylmettyä ovat osin muuttuneet punertaviksi. Riittää hyvin joulukranssin koristeeksi!

Mahonian oksia hyödynsin tänä vuonna myös itsenäisyyspäivän kimpuissa. Kokosin kimput muutenkin edullisesti ostamalla marketista vain valkoisen leikko amarylliskimpun ja harsokukat. Aiemmin mieheltä saamastani kukkakimpusta oli hyvänä säilyneitä inkaliljoja ja lisäsin joukkoon kesällä ostamani koristehirssit ja oman puutarhan sinipiikkipallot sekä muutaman mustikanvarvun.

Männyn- ja tuijanoksat, varvut, callunat ja hopealanka ovat oivallista kranssimateriaalia! Ostin syksyllä jo aiemmin muutaman hopealankaruukun ihan kranssien ja kukka-asetelmien tekoa ajatellen.

Perhoangervon keveyttä lumen keskellä

Olen iloinen, että maa on joulun alla valkoinen! Lumityöt ovat alkaneet, minulle ne ovat ennemmin hyötyliikuntaa kuin ahdistuksen paikka! Mutta omien vanhempieni ja muiden vanhusten ja liikuntarajoitteisten kohdalla ymmärrän talven tuovan haasteita. Pakkasten toivon itsekin pysyvän maltillisina.

Kranssien tekeminen on kivaa ja helppoa, mutta niiden kuvaaminen haastavampaa, kun ei ole liikoja päivänvaloa tarjolla ja arkena ei ole edes päivällä kotona. Kuvauspaikkojen etsimisessäkin pitää ottaa koko puutarha käyttöön!

Viimeisin kranssi sai valoköynnöksen ympärilleen ja pääsi verannalle joulun ajaksi! Tähän kranssiin käytin perinteistä kuusenoksaa, hopeakuusta, tuijaa ja marjakuusen oksia. Vähän jänönhäntää pehmentämään ja muutama lehtikuusen oksa koristeeksi.

Lunta on luvassa kaakon kulmille lisää. Jouluvalmistelut etenevät maltilla, vain sen verran, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ei juurikaan stressiä siivouksesta ja leipomisista, joululaulut saavat soida, kynttilänvalo riittää. Joulukonsertit ja -esitykset ovat ihania; toiset ovat valmistelleet elämyksiä, joista voi hakea joulumieltä itsellekin. Kouvolan teatterin väki tarjoaa joka vuosi Joulushown, josta löytää paljon paikallista itseironiaa, mutta myös taidokasta laulua ja hauskuutta. Paikallinen viihdekuoro Vitriini oli rakentanut huippuhienon joulukonsertin! Ryhmän laulajat ovat kokeneita musiikin harrastajia ja ammattilaisia ja tulos on sen mukainen. Vielä ensi viikolla odottaa Kymi Sinfonietan ja Rajattomien yhteinen joulukonsertti kirkossa. Näillä elämyksillä rakennan omaa jouluani.

Yksi jouluasetelma löytyy jo kotoa :)

Mukavia joulunalustunnelmia kaikille!