Loppukesä läpi kerralla!

Blue Angel kärhön huippuhetket olivat jo elokuussa!

Ensimmäisinä blogivuosinani sain uuden postauksen aikaan noin kerran viikossa. Vähitellen kerrat ovat harventuneet ja kerran kuussakin tuntuu olevan jo saavutus! Nyt näyttää siltä, että mennään neljännesvuosittaisella syklillä! No ei ehkä sentään, mutta on kuvaaminen ja kirjoittaminen ollut takkuista! Samalla kun kertoilen kuulumisia, pääsevät loppukesän kukkijatkin hetkeksi kuviin. Mutta varaudu pitkään postaukseen!

Komeiden puuliljojen takana häämöttää japaninmagnolia, ehtiikö kukkia ennen muuttoa?!

Mitä sitten on tapahtunut? Sehän tässä onkin ihmeellistä, että ei mitään sen kummempaa. Aika vain kuluu ja johonkin se menee... Tuoko ikä lisää verkkaisuutta, ei vaan jaksa/viitsi  työpäivän jälkeen... ehkä niinkin. Toisaalta olen palannut takaisin ryhmäliikunnan pariin ja niiden iltojen aikana ei ole puutarhaharrastus mielessä. Motivaation puute vanhaa puutarhaa kohtaan on toki selvästi vähentynyt. Sen hoitaminen on suhteellisen helppoa, mutta sinne en ole istuttanut ainoatakaan uutta kasvia - päinvastoin, sieltä lähtee koko ajan perennoja muualle. Puutarhasta numero kaksi alkaa tulla puutarha numero yksi. 

Liljat ovat jo kukkineet, mutta punahatut jatkavat edelleen!

Puutarhahuoneelle johtavan polun varsi on rehevöitynyt mukavasti ja väriä on riittänyt koko kasvukaudelle! En ole kovin kranttu väreille, koska Suomen kesä on niin lyhyt, mutta alun perin kuvittelin uuden käytävän reunoille hempeitä pastellisävyjä, vaaleanpunaista ja valkoista. Katsotaan, onko suunnitelma pitänyt lainkaan! :D

Ruusut ja syyshortensiat viihtyvät kyseisessä penkissä valtavan hyvin. Osa ruusuista on vieraita, nimilappunsa kadottaneita, mutta kukinta on jatkuvaa ja uusiutuvaa. Kaksi kärhöobeliskia ovat täyttyneet kesän aikana useammasta kärhöstä, nyt kukassa taitaa olla enää tummanvioletti viinikärhö. Rungollisen syyshortensian lopun luulimme jo tulleen, kun sen rungosta jänis nakersi melkoisen palan viime talvena. Mutta ei suinkaan, entistä komeammin se kasvaa ja kukoistaa!

Ei saanut jänis tapettua rungollista syyshortensiaa, vaan se kukkii entistä komeammin!

Europeana ruusujen kukinta on kestävää ja runsasta!

Yläkuvassa olevan ruusun nimilappu on mystisesti kadonnut. Kukkia on tullut muutamaan varteen runsaasti ja viimeisimmän varren pituus on jo n. puolitoista metriä! Voiko tämä olla joku köynnösruusu? Nojaili välillä takana pilkottavaan tuijaan :D  Varmasti taas alesta ostettu ja ei tarkempaa tietoa kasvutavasta. Mutta kukki pitkään ja kauniisti!

Yllä olevassa kuvassa valkoisen mysteeriruusun varsi kaartuu oikealle kärhötuen takana.  Sen alapuolella kukkii syysleimu `Bright Eyes´.  Edessä oleva ruusu on myös ollut vailla nimeä. Hankittu aikoinaan Mustilan taimipäiviltä eräältä ruusukasvattajalta. Pitäisi nyt vaan muistaa, keneltä, jotta voisin näyttää kuvaa tunnistukseen. Aivan mainio, pitkään kukkiva ja uusia nuppuja tuottava ruusu. Ei ehkä pensas vaan korkea ryhmäruusu. Vasemmassa reunassa pilkottelee osa siemenistä kasvatetuista astereista. Chamois Turm, Silvery Rose ja Silvery Blue lajikkeet kasvoivat hienosti. Niistä riitti kimppuihinkin!

Syysasteri Patricia Ballard

Komealta näyttää myös parhaillaan kukkiva vaalean lila, kerrattu syysasteri Patricia Ballard. Tein puutarhahuoneen ovelle ensimmäiset syysistutukset, joihin halusin lisää väriä. Koska pakkasia ei ollut luvassa, upotin multaan vedellä täytetyt juomalasit, joihin laitoin syysasterikimput. Nyt voin vaihdella kukkivaa niin kauan, kuin sää ja puutarha sen mahdollistavat.

Viime syksynä raivasimme uuden istutusalueen pihalle numero 2. Siihen on tarkoitus siirtää kasveja toiselta pihalta. Keväällä annoin itselleni aikaa miettiä, mitkä kasvit siirrän ja osalle siirtäminen on sopivampaa vasta näin syksyllä. Niinpä täytin penkin pääosin daalioilla. Yhtään uutta daaliaa en ostanut, kellarissa oli sen verran vanhoja juurakoita, että niitä riitti ihan kaikkialle; myös toiselle pihalle ja useampaan kukkapenkkiin. Tänä syksynä lienee tarpeen tehdä inventaariota, sillä joka vuosi juurakot vain kasvavat ja monistavat itseään.

Big Wow!

Vanha, mökkinaapurilta saatu lajike

Jos punaisen nimi on Big Wow, niin mikä etuliite Cafe au Laitiin sopisi?

Valkoinen lautasdaalia Fleurel ehti myös asetelmiin!

Tämä syksy on ollut daalioille kiitollinen, sillä yhtään hallayötä ei ole täällä vielä koettu ja daalioista on saanut monta ihanaa kimppua poimittua. Toki kukinta jatkuisi vaikka kuinka pitkään, mutta sade liottaa nuppuja ja kukintoja ja nyt on jo syytä varautua siihenkin, että lähipäivinä komeat kasvustot paleltuvat. Sitten pääsen taas lisäilemään muita kasveja. 

Yksi retki Viherpeukaloille ja muutama reissu Mustilaan on kyllä loppukesästä tullut tehtyä ja niinpä tuohon uuteen paikkaan on istutettu myös aivan uusia kasveja: Ystäviltä saadulla lahjakortilla ostimme penkin takareunaan näkösuojaksi koristeomenapuu Aamuruskon ja keskelle penkkiä pikkusyreeni Palbinin. Osaan istutusaluetta laitoin happaman kasvualustan ja siihen istutimme kaksi atsaleaa sekä syyshortensioita. Tämän kesän täydennystä toivat myös keltaiset isosamettiruusut punaisten ja violettisten daalioiden välissä. Sopivat väripariksi kummallekin. Harmi vaan, että lilakukkaiset kasvavat todella korkeiksi, eivätkä kukinnot oikein  kohtaa toisiaan.

Penkin etureunaa olen täyttänyt kotoa tuoduilla kasveilla, kuten esikoilla, kylmänkukilla, rotkolemmikillä, tiarellalla... Löysin Mustilan taimipäiviltä hienon tumman lilan värimintun ja koska kotona kasvaa vaalean lilan sävyiset, niin ne pääsevät myös uuteen kasvualustaan. Aivan täyteen en tuota penkkiä laita, sillä daalioiden on mahduttava johonkin ensi vuonnakin, niille jätän tilaa.

Mustilan taimipäiviltä löytyi taas hienoja saniaisia kokeiltavaksi metsäiseen maastoon. Mökillä on todellakin kulunut kesällä aikaa ja vielä elo-syyskuussakin suurin osa viikonlopuista. Sieltä saa myös mukavasti satoa. :D

On ollut aivan mahtava kanttarellisyksy!

Metsäpuutarha mökillä on ns. kokeilupuutarha. Sinne muuttelen jakotaimia kotoa, kokeillakseni, pärjäisivätkö luonnon armoilla. Hyvää puutarhamultaa toki ovat saaneet juurilleen, mutta metsä ja luonnon omat maanpeitekasvit uhkaavat kaiken aikaa. Kamera ei näköjään kulje metsässä mukana, ei myöskään metsäpuutarhassa. Alla kuitenkin kännykällä otettu kuva uuden, viihtyisän kesäkeittiömme venetsialaistunnelmista.

Puutarhahuoneen kasvatit ovat nekin pärjäilleet tänä kesänä hienosti! Tomaatit toivat mukavasti satoa, mutta nyt olen jo korjannut kaikki pois. Viinirypäleitä syödään parhaillaan, paras sato siinäkin! Syyskauden juhliakin on päästy viettämään puutarhahuoneen lämmössä.

Aika omavaraisia olimme loppukesästä tomaattien suhteen!

Omalla rakkaalla pihamaallani on vehreys huipussaan! Koska syyshallat ovat pysyneet poissa, ovat sekä kärhöt että daaliat saaneet sielläkin kasvaa ja kukkia kaikessa rauhassa. Ville de Lyon - kärhö kukkii edelleen, nyt viime päivien sateet ovat liottaneet ylhäällä kaaressa olevia kukintoja. Cafe au Lait - daalia on avannut komeita kukkiaan jo viikkoja! Ja koskaan aiemmin eivät syysasterit ja syyskimikki ole saaneet näin hienoa kukintaa aikaiseksi!

Ville de Lyon

Cafe au Lait

Safiirihortensian ainokainen kukinto

Lämmin syyskuu on auttanut myös syyskimikkiä!

Vanha, mummolasta tuotu syysasteri tänään!

Kun en luota itseeni näiden postausten tekemisessä, jouduitte te lukijani nyt maratonpostauksen uhreiksi. Kyllähän menneestä kesästä olisi vielä paljonkin kerrottavaa, ehkäpä palaamme sinne vielä talven tuiskuissa. Nyt on tulossa syysmyräkkä, sadetta ja tuulta, siispä paras hakea uusi daaliakimppu sisälle! Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille!

Kesähuone vaihtoi ilmettä

 Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli niin harmaa ja tihkusateinen, että ei inspiroinut kävelylenkki eikä pihapuuhat. Onneksi on puutarhassa huone, missä lämmittimen puhaltaessa voi vaikka pistää kranssipajan käyntiin! Oli jo haettu mökiltä havuja ja ajattelin tehdä pikkukranssit puutarhahuoneen ovelle, pian se joulu tännekin on tulossa.

Palataanpa kuitenkin ajassa taaksepäin. Muistelin edellisiä hetkiä puutarhahuoneella ja tasan kuukausi sitten pelargoniat kukoistivat ja täyttivät huoneen!. Vielä muutama viikkokin sitten osa jatkoi kukintaansa pihahuoneessa, komeimmat olin jo vienyt lasiverannalle. Syysloman aikaan sää tilapäisesti kylmeni ja oli pakko siirtää loputkin kasvit sisätiloihin ja osa sitten saman tien kellarin hyllyille, daalian juurakoiden seuraan. 

9.10.-22

9.10.-22

Tuolloin poimittiin rypäleitä ja askartelin hortensiakransseja. Olipa aurinkoisia päiviä! Vaikea uskoa, että tuosta ei ole kuin kuukausi!

Somerset Seedles -lajike

Viimeiset viinirypäleet poimin puolivälissä lokakuuta ja olipa maku muuttunut entistä makeammaksi. Tämä oli kyllä pisin ja satoisin rypälevuosi.

Sunnuntaina tosiaan viriteltiin lämmitin puutarhahuoneeseen ja vaikka välillä sade ropisi roimastikin kattoon, oli kivan lämmin ja tuulelta suojainen askartelutila valmiina käyttöön! Muutama calluna sai ympärilleen asetelman ja vähän valaistusta. Kaamosvalojen aikahan se on meneillään. Vielä ei tohdi puhua jouluvaloista :)

 

Edelleen jalohortensian kahdestakymmenestä kukinnosta on muutama jäljellä. Kasvi on päässyt muutaman yönä sisälle lämmittelemään, mutta nyt taas viettää aikaansa terassilla. Kukinnot olen napsinut pitkin syksyä maljakkoon tai asetelmiin ja nyt yksi pääsi taas kynttiläkranssiin. Pian on aika siirtää lahjahortensia varastoon odottamaan uutta kesää. Toivottavasti se päättää ensi vuonnakin puskea muutaman kukinnon - olisin tyytynyt paljon vähempäänkin kuin tuohon mahtipontiseen kahteenkymmeneen!

Olin päättänyt aiemmin, etten osta syksyllä yhtään sipuleita ja aletaimia. No, epäonnistuin päätöksessäni, mutta muutama pussillinen on aika vähän ja Hankkijan syysalessa säästin liki satasen, kun taimet maksoivat 2 e / kpl! Matkaan lähti muutama pallotuija, syyshortensia, kärhö ja kokeilumielessä arka tähtimagnolia! Ajatella, 2e kappale! Vaikka vain yksi hankinnoista selviäisi yli talven, jäisin voitolle! :D Katsotaan sitten keväällä, miten kävi ja mihin kasvit pääsevät. Nyt ne ovat valeistutuksessa uuden istutusalueen mullassa. Kävin tänään vielä katsastamassa, onko taimia edelleen jäljellä. No eipä ollut, mutta kaksi tulppaanin sipulipussia -70% oli pakko vielä napata matkaan. Kun mittari näyttää +10 astetta, ehtii hyvin upottaa tulput maahan.

Nämä on jo aikaa sitten istutettu!

Pimeähän siinä ehti tulla, ennen kuin sain kranssit puutarhahuoneen oveen. Ei ollut kiirettä, oli vaan mukava nauttia ja tunnelmoida! Seuraava huoneen muutos taitaa tuoda jo joulun puutarhahuoneeseen!

Hyvää viikon jatkoa!

Harmaata -vai onko sittenkään?

 

Kanukan lehdet ovat siinä, pitkin pituuttaan täyttäneet nurmikon. Oma olo on välillä yhtä nuutunut kuin syksyn lehti; värit valahtanet kasvoilta ja olemus näyttää jotekin nuhruiselta. Mutta meillähän on tämä marraskuu, jaksaako kukaan muukaan kiinnittää huomiota valjuun ulkomuotoon, kun etsii sumuisessa hämärässä tietä eteenpäin.

No, olipas tämä synkän kuulloista pohdiskelua, ei ihan ole ominta aluetta vaipua maan rakoon ja murehtia synkkää syksyä. Yleensä odotan jo tässä vaiheessa joulua ja ensilunta. Nyt näyttää mittari + 10 astetta ja viikonloppuna pilkahteli aurinko! Pihamaa viheriöi, vaikka suurin osa puiden lehdistä onkin jo pudonnut. Mutta pensasosastolla on vielä värejä!

Tämä lienee nyt viimeinen kuva lainsuojattomista kurtturuusuistani. Poistourakka alkoi keväällä, mutta en saanut sitä aivan päätökseen tämän kesän/ syksyn aikana. Tai mistä sen tietää, kun maa on sulaa ja  keltaiset lehdet ovat pudonneet, voin ainakin leikata oksiston ja kaivaa vielä juurakkojakin ylös.

 Minulla on  - kiitos ihanien blogien - jo monta kehuttua pensasruusua odottamassa siirtoa uudeksi aidanteksi. Iso osa tuota suuren kuusen ja sitä seuranneen ruusuaidan aluetta on jo paljaana, se on saanut paksun kerroksen multaa ja uudet ruusut ovat istutettuina siinä odottamassa lopullista paikkaansa. 

Ruma kanto sai syksyn tullen kainaloihinsa lamoherukat. Olin hakemassa jotakin aivan muuta puutarhamyymälästä, kun siellä kirkkaan punaisessa syyspuvussaan loistavat herukat lumosivat minut. Väriä olen hakenut puutarhani syksyyn ja tässähän sitä on tarjolla. Katsotaan nyt, miten hyvin tuossa kuusen kannon kyljessä pärjäävät! Nyt kaikki punaiset lehdet on jo  pudonneet, eli ei niistä ole apua tähän marraskuun harmauteen.

 Tuijien kahtapuolta oli aikoinaan istutettu ruusujen tilalle idänvirpiangervoa, mutta en kerta kaikiaan pitänyt sen kasvutavasta, leviää liikaa ja levittää siementaimia ympäriinsä. Eli saivat ruusujen rinnalla lähtöpassit. Tuijia en halua poistaa, enkä myöskään päädyssä kasvavaa vuorimäntyä. Havut ovat kuitenkin kauniita ympäri vuoden ja antavat kontrastia värikkäille kasveille. Saatanpa hankkia niitä muutamn lisääkin. Tuijien edessä sekä takana on koivuangervoa, nekin saavat jäädä paikoilleen. Puolessa välissä multapenkkiä on suuri kivi, jolle ei voi mitään, mutta pidänhän minä kivistäkin:) Matalan rajalla kulkevan ojan jälkeen onkin sitten kunnan puolta ja kaikenlaista puutahan siellä kasvaa. Osan juuret ilahduttavat minunkin pihallani, osa antaa suojaa  ja osa varjostaa. Niiden kanssa elellään toistaiseksi.

Mutta tästä projektista lisää kuvia ja uusien asukkaiden esittelyjä sitten ensi kesänä, kun paikka toivottavasti näyttää paremmalta!

Puutarhassa kasvaa yksi ainoa pensasmustikka, oikeastaan sekin on saanut paikkansa kauniin syysvärin vuoksi.  Verkotin sen heti istuttamisen jälkeen, kun selvisi, että onkin jänisten herkkua.

Tummalehtinen purppuraheisiangervo `Diabolo´muuttuu syksyn edetessä upean punertavan kuparin hohtoiseksi ja sitkeästi pitää kiinni lehdistään. Koska pensas on keskeisellä paikalla pihaa, sen väri hallitsee vahvasti pihan maisemaa.

 

 Toinen pihaa hallitseva on punalehtiruusu. Kukinta ei juurikaan säväytä, mutta punaisten kiulukoiden aikaan siitä tulee pihan kaunistaja talven pakkasiin asti.

Ruusun kiulukoita laittelen aina johonkin syysasetelmaan väripilkuksi. Nyt ne pääsivät valkoisen callunan kaveriksi. Mutta tiaiset ovat lennelleet ahkerasti amppelin ympärillä, joten ovat jo saattaneet maistua niiden välipalaksi.

Hurmesilkkiheinä ja muratti jatkavat vaan kasvuaan!

Syysasetelmien teko on vähän takkuillut, kun osassa kesäkukka-asetelmia ovat vielä lankaköynnökset ja muraatit hyvissä voimissa ja rehevässä kasvussa. Pienen pakkasen vielä kestävät, mutta jos meinaa saada niistä ensi vuonnakin iloa, on ne syytä siirtää varastoon talven viettoon. Terassin pöydälle laitoin aikoja sitten ostetut callunat ja hopealangat ja  kaipasin jo kaamosvaloja!

Mutta kesäkukkaruukussa kasvanut pikkuruinen ruusu on sitkeästi uhmannut kylmiä öitä ja pinnistellyt syksyyn kaksi suloista kukkaa. Viileässä säässä kukat ovat kestäneet jo monta viikkoa ja sopivatkin mainiosti marraskuuta värittämään.

Väriä, valoa ja iloa viikkoon!