Kas täällä ollaan, vaikka odottamattomasta postaustauosta päätellen ei uskoisi. Minulla on näet parisen viikkoa ollut ihan hirmuisesti kaikenlaista hommaa ja sen seurauksena nyt aika väsähtänyt, vaikkakin ihan tyytyväinen, olo. Mutta toivottavasti te rakkaat lukijat ette ole ihan kokonaan minua hyljänneet. Täältä taas pinnistelen..
Vaikka oli lähes mahdotonta päättää mistä aloittaisin, valitsin kuitenkin seuraavaksi jatkoa naapurimatkailua koskevaan postaukseeni, jossa parahiksi selvisimme Maastrichtista ja jatkoimme huristelua näppärällä vuokra-autollamme Saksan puolelle. Nyt siis saatte reportaasin tuon naapurimatkan loppupäästä.
Ensimmäisen kunnon pysähdyksen Saksan puolella teimme vanhaan Maria Laach-luostariin. Alueella järjesteltiin viikonlopun markkinoita ja luostarin henkilökunta pystytteli myyntipöytiä piha-alueille. Minua kuitenkin kiinnosti julkisivun koristelu ja sen monet aika inhimilliset ja humoristisetkin yksityiskohdat. Muuten rakennukset olivat mielestäni vähän turhan pömpöösejä, enkä näköjään innostunut niitä kuvailemaan.
| Tukkanuottasilla ;-) |
| Tilanne hallinnassa?? |
Varsinainen majapaikkamme oli pienessä ja viehättävässä Bernkastelissa Mosel-joen mutkassa ja viinirinteiden ympäröimänä. Tarkalleen ottaen hotellimme sijaitsi Mosel-joen vastarannalla Kues-nimisessä osassa. Joen ylittävästä sillasta selvisimme kuitenkin kävellen muutamassa minuutissa, joten tunsimme kaikesta huolimatta olevamme ihan kaiken tärkeän ytimessä. Yleisesti puhutaankin Bernkastel-Kuesista.
| Oikealla Bernkastel ja vasemmalla Kues eli Bernkastel-Kues |
Vanha keskusta on kuin sadusta ristikkotaloineen, kukkaistutuksineen ja viinitupineen. Kaikki on pientä ja somaa.
Sunnuntai-aamuna siltaa ylittäessämme huomasimme, että levälautta oli vallannut joen koko leveydeltä. Lieneekö sinilevä tuollakin riesana? Jyrkiltä rinteiltä valuu varmasti kaikenlaista suoraan jokeen.
| Yäk |
| Jyrkät rinteet kohoavat ihan kaupungin takana |
| Kallioseinämässä on aurinkokello |
Sunnuntaina patikoimme viinirinteiden välissä ja ihanan varjoisassa metsässä kulkevaa hyvin merkittyä noin seitsemän kilometrin mittaista polkua pitkin Traben-Trarbachin kylään.
| Kivat hatut kävelyllä |
Ilma oli todella lämmin ja mukana ollut juomavesi yhtä lämmintä, joten ensi töiksemme poikkesimme kylän maineikkaaseen jäätelöbaariin jätskille. Vasta sitten ryhdyimme etsiskelemään lounasta. Jonkinlainen järjestys se sentään olla pitää!
| Traben-Trarbach |
| Tuonkin kaupungin yllä kohoaa rauniolinna. |
Traben-Trarbachista matkasimme sitten jokilaivalla n 25 kilometrin matkan takaisin Bernkastel-Kuesiin. Matka laivalla taisi kestää parisen tuntia ja matkalle sattui yksi sulkukin, jonka toimintaa oli hauska seurata. Muihinkin joen varrella sijaitseviin pikkukyliin ja -kaupunkeihin saattoi poiketa noilla laivoilla. Matkanteko oli äärimmäisen hidasta ja rauhoittavaa, mutta jos joskus sattuisi olemaan vähänkään kärsimätön fiilis, suosittelisin silloin muuta kulkupeliä. Meidän sunnuntain iltapäiväämme tuollainen sopi kuitenkin täydellisesti. Lasillinen kylmää viiniä ja jalkojen oikaisu aurinkoisella laivan kannella tuntui kivalta patikoinnin jälkeen. Kevyt tuulenvire vain leyhytteli mukavasti hiuksia. Oi, miten miellyttävää.
Moselin varrella maistamamme Rieslingit olivat raikkaita, kesäisiä ja helppoja. Riesling muuten pitää kuulemma nauttia pyöreähköstä vihreäjalkaisesta valkoviinilasista.
Toisenkin, suunnilleen samanmittaisen patikointiretken teimme noissa romanttisen kauniissa maisemissa. Osan reitistä etenimme viinirinteillä, mutta osa matkasta tehtiin varjoisassa metsässä. Mosel vilkkui aina välillä alhaalla.
| Rouva kuvaa kuoriaista |
Korkealta näki joenmutkan erityisen hienosti. Vielä ei ollut rypäleiden korjuuaika käsillä, joten rinteet olivat hiljaisia ja maisema hyvin rauhallinen ja seesteinen. Onkohan niin, että viini kasvaa vain kauniissa maisemissa!?
| Eltzin linna |
| Linnan sisäpihaa |
Meidän onneksemme sää pysyi kauniina ja aurinkoisena viimeiseen reissupäivään asti. Silloin sitten olikin harmaata ja vettä satoi heti aamusta alkaen kuin saavista kaataen. Onneksi ilma selkeni vähän, kun lähdimme ajelemaan kohti kotia. Matkalla osuimme vain muutamaan ukkoskuuroon.
Olen ennenkin sanonut tämän, mutta Saksa on kyllä oikeasti rentouttava matkailukohde. Kaikki on hyvin siistiä ja asiat sujuvat täsmällisesti ja ennustettavasti ja kielikin on ihan ymmärrettävää. Tylsääkö? Ei minusta. Ja voihan taas Saksassa voimia kerättyään etsiä hivenen haasteellisempiakin reissumaisemia..
Nyt kuitenkin terkut Amsterdamin perjantaista. Täällä on vielä melko kesäistä, vaikka valkoiset farkut taittelinkin eilen kaapin perälle.
Kivaa elokuun viimeistä!!
Tot ziens,
Leena