Viimein Helsingin kirjamessuista....

Kirjamessuista on jo aikaa, mutta viimein taidan saada jonkinlaisen postauksen aikaiseksi. Viikonloppu oli kovinkin paljon tapahtuma- ja työrikas. Pyöreitä päiviä messukeskuksella, tuttujen kanssa toki myös illanistujaisia. Koko viikonloppu alkoi itse asiassa keskiviikkona, kun saavuin Helsinkiin. Illalla suuntasimme kaverini kanssa Helsingin seurakunnan tiloihin Liisankadulle. Vierailimme Kotikirkossa ehtoopalveluksessa (laulamassa 😊). Tämän jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjastoon.

Kotikirkon ikonostaasi.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjasto on sijainnut aina Helsingin pappilantalon korttelissa (Liisankatu/Unioninkatu). Kirjasto lienee saanut alkunsa pian Pyhän Kolminaisuuden kirkon valmistumisen jälkeen 1827 ja seurakunnan muotoutuessa. Pyhän Kominaisuuden kirkon yhteyteen muodostui vahva orotodoksinen keskus, jonka tarkoituksena oli alun perin palvella Helsingissä asuvien venäläisten hengellisiä ja osittain sivistyksellisiä tarpeita. Keisarin vuonna 1841 vahvistama hengellisen konsistorin antama asetus velvoitti hankkimaan kirkkojen käyttöön jumalanpalveluksissa käytettävien kirjoejn lisäksi myös Pyhän Synodin määräämää opettavaista kirjallisuutta.

Seurakunnan vilkastuneen toiminnan jatkumona aloittivat toimintansa myös monet venäjänkieliset koulut ja niiden kirjastot. Vuonna 1905 Liisankadulle valmistui ns. pappilantalo. Oletettavasti rakennuksen rahoittajan lahjoitusehtoihin sisältyi vaatimus vakiinnuttaa myös kirjasto samaan osoitteeseen. Kirjasto ja sen toiminta on säilynyt aktiivisena tähän päivään asti myös vuoden 1917 jälkeisissä muuttuneissa olosuhteissa.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirjaston kokoelma käsittää yli 11 000 nidettä. Tietokantana kirjastossa on OpenLibrary. Tietokantaan on toistaiseksi luetteoitu vain uusi kokoelma. Kirjasto on avoinna neljänä päivänä viikossa sekä kerran kuussa lauantaina, jolloin kirjaston tiloissa kokooontuu myös kirjallisuuspiiri.

Aineistoa lainataan kuukauden laina-ajalla. Vanhan kokoelman teoksia saa lukusalilainaan. Myös kaukolainoja voi saada.

Kirjaston vanhaa kirjakokoelmaa.

Kirjaston vanhin kokoelma on pääosin venäjänkielistä. Alunperin kokoelman on ollut lähinnä uskonnollista kirjallisuutta, esimerkiksi kristillisitä etiikkaa, dogmatiikkaa, eksegetiikkaa ja pyhien isien kirjoituksia sekä pyhien elämäkertoja, mutta 1930-luvulta lähtien sitä on jatkuvasti täydennetty kulttuurihistoriallisella, yhteiskunnallisella ja jopa poliittisella kirjallisuudella.

Vanhaan kokoelmaan kuuluu kymmenkunta teosta 1700-luvulta. Arvokkaimpiin kokoelman teksiin kuuluu mm. Moskovan PyhänSynodi vuonna 1724 painattama Triodion.

Kirjaston uutta kokoelmaa.

Uusi kokoelman kasvaa jatkusvasti. Teologinen luokka on suurin ja käsittelee ortodoksisen teologian ohella myös muita uskontoja seä yleistä uskontotiedetta ja filosofiaa. Uusi kokoelma on kieleltään suomivoittoinen, mutta myös venäjänkielistä kirjallisuutta pyritään hankkimaan. Lisäksi ruotsinkielinen uskonnollinen kirjallisuus on jonkin verran edustettuna. Myös englanninkielisiä teoksia hankintaan jonkin verran.

Kirjojen lisäksi kirjastosta löytyy lehtikokoelma. Vuodesta 1992 kirjstoon on tilattu kaikki Suomessa ilmestyvät seurakuntalehdet. Kausijulkaisujen joukossa ovat myös kysytyimmät lehdet Ruotsista, Sakasasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista.

(lähde: Helsingin ortodoksinen seurakunta)

Itse kirjamessut alkoivat sitten torstaina. Itsellä oli jonkin moinen aikataulu, mitä kävisin kuuntelemassa työvuorojen ulkopuolella. No, kaikki nyt ei tietenkään voi mennä kuin strömsöössä. Itsellä pienenä kompastus kivenä oli paikallisliikenne. Vaikka olenkin tottunut kulkemaan Turun seudulla bussilla, niin on se hieman eri sorttista Helsingissä. Koin kantapään kautta mm. sen, että kaikki bussit eivät pysähdy joka pysäkillä. No lyhyestä virsi kaunis, en siis esimerkiksi torstaina aamulla ehtinyt ihan siihen mennessä messukeskukselle kuin olin suunnitellut, mutta ei tuo hirveästi haitannut.

Torstaina kävin ensiksi kuuntelemmassa Magiassa Meri Savosen haastattelua hänen Tonttulapset-sarjastaan ja uusimmasta kirjasta Tonttulapset ja salaisuuksien huvila. 

Perjantai aamuna ehdi kuuntelemaan hetken "Lasten ja nuorten äänii 100 vuotiaassa Suomessa" -keskustelua, jossa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta mm. vastasi paikalla olleiden lukiolaisten kysymyksiin, jotka käsittelivät mm. ylioppilaskirjoitusten uudistuksia sekä jatko-opintoihin liittyen pääsykokoeiden tulevaisuutta.

Lauantaina aamulla kuuntelin keskustelua "Dostojevski - kiistaton ja kiistelty", jossa keskusteltiin niin Dostojevskin kuin muidenkin venäläisten "klassikko"kirjailijoiden teoksista. Lisäksi kuuntelin haastattelua, jossa esiteltiin uutuuskirjaa "Propagandaa Itä-Karjalaan: heimokansan suomalaistajat 1941-1944". 

Vielä ennen työvuoroa piipahdin  Magiassa kuuntelemassa Jaana Kapari-Jattan haastattelua, jossa pulahdettiin taas taikamaailmaan Tylypahkan maisemiin ja muun muassa velhokoulun kirjastoon, jonka opuksista on ilmetynyt uusia painoksia ja piakkoin myös aivan uusi kirja.

Mutta siis töissähän siellä messuilla oltiin. Pääsääntöisesti olin siis Valamon luostarin messuosastolla, mutta perjantai ja lauantai aamupäivinä kävin myös Lintulan osastolla piipahtamassa ja tauottamassa siellä talkoolaisia. Molemmilla osastoilla oli mukava huomata ihmisten kiinnostus niin luostareita  kuin yleisesti ortodoksisuutta kohtaan. Ja kun kirjamessuista on kysymys, niin pakko sanoa, että oli mukava nähdä, että myös kirjoja myytiin. Omaa ammattitaitoa pääsinkin juuri käyttämään siinä, että kirjoihin (niin myytäviin kuin melkein mihin vain muuhunkin kirjoihin) liittyvät kysymykset asiakkailta yleensä ohjattiin minulle, vaikka pääasiallinen työtehtäväni olikin kassanhoito (tosin kaikki muutkin osastolla työssä olleet opettelivat kassan käytön 😀)

Lintulan luostarin osasto.

Valamon luostarin osasto.

Uutuuskirjoja esillä.

Kesä, kesä, kesä...!

Mutta onneksi ei vielä ainakaan hellekesä. Vaikka en välttämättä pidä ainaisesta sateestakaan, niin mielestäni liian lämmin on liian lämmin.

Kesä on polkaistu käyntiin niin kesätöiden, kriparin kuin harjoittelunkin osalta. Toukokuussa sain luettua yhden kokonaisen kirjan loppuun (Wohoo!), jonka blogaan varmaa.. öö.. joskus. Toivottavasti kesän aikana! En tiedä edes uskallanko asettaa kesälle mitään tavoitteita, vaikka ehkä pitäisi, niin tulisi luettuakin. Kristinoppileirilläkin toivoin, että ehtisin jotain edes lukea, vaikka olinkin siellä ohjaajana töissä. Mutta jos ei ollut töitä, niin vanha jo väsyy myöhäisistä illoista/öistä ja aikaisista aamuista ja vapaa-ajat menivätkin melkein lepäillessä.

Mutta tänään alkoi työharjoittelu Valamon kirjastossa. Ihana olla täällä taas.  Työn ohella tosin pitäisi kirjoittaa opinnäytetyötä ja opiskella ruotsia (reputin virkamiesruotsin kirjallisen kokeen keväällä, mutta uskokaa tai älkää niin suullisesta pääsin läpi!!?!!). Tuntuu vaikealta edes ajatella opparin rustaamista tai muitakaan koulujuttuja, kun on täällä kaikkien näiden ihanien ja kiinnostavien kirjojen keskellä!!! Uutuushyllyn katsastin ensimmäisenä aamulla ja muutenkin nuuskin hyllyjä. Ja sormissa vain syhysi! Yritän kovasti siis olla lainaamatta puolta kirjaston kokoelmasta huoneesseen! Ehkä vain pari kirjaa?

Luostarin rauhassa

Valamon luostarin pääkirkko 20.3.2017.
Heinävedellä vielä täysi talvi.

Pari viikkoa on jo ehtinyt vierähtää talkooviikolta kotiutumisesta. Ensimmäisen viikon shokkitila oli taas melko täydellinen: henkisesti kotiin tuleminen rauhaisasta ja omalla painollaan kulkevasta arjesta tähän hektiseen maailmaan ja elämään on aina jotenkin rankkaa.

Valamon luostarin kirjaston yläkertaa.

Mutta niin vain viikko vierähti luostarin mäellä. Ihana rauha ympäröi koko ajan, vaikka pyhiinvaellusryhmiä ja arvovieraitakin saapui. Kirjastossa työskennellessä on toki vielä syrjemmässä ja rauhallisemmassa kuin, jos esimerkiksi olisi työssä kaupassa tai Trapesassa.

Valamon luostarin kirjaston alakertaa - teologinen osasto.

Viikon aikana on saanut päänsä puhki miettiä taas luettelointiin liittyviä kiemuroita. Nyt on onneksi alla myös ihan oikea kirjastojärjestelmä eikä ainoastaan Exel-taulukkoa, kuten kotona olevan projektin kanssa. 

Tällä kertaa tuli luetteloitua mm. tällaista.
Lähinnä englannin ja venäjän kielistä.

Ihanaa tässä viikossa oli paljon eikä kaikkea voi edes kunnolla kuvata. Oli ihana tavata vanhat tutut talkoolaiset ja vakinaisemmat luostarinmäkeläiset. Uusiakin tuttavuuksia syntyi. Erityisesti kaipaan jumalanpalvelusten rytmittämää päivää ja niiden ihanaa rauhaa. Omasta kotipuolesta saapuneet pyhiinvaeltajatkin toivat oman tuulahduksensa. Heidän kanssaan pääsin myös käymäseltään Lintulan luostariin vierailulle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun matkustin talkoojaksolle julkisilla, joten ilman heitä en olisi päässyt sisaristoa tervehtimään. Kaiken kukkuraksi sain myös varmistettua kesäksi itselleni taas harjoittelupaikan Valamon luostarin kirjastosta! Ensi kesää siis jo odotellessa!

Uutta lukemistakin löysin, mutta siitä toisella kertaa.

Vietin talkooviikon Valamon luostarissa 17.-25.3.2017

Ps. Kotiprojektiin liittyen. Kirjastomme sai lahjoitukseksi seitsemän kappaletta romanian kielisiä Mineoita. Näitä sitten luettoloimaan (kunhan muilta kouluhommilta kerkeää)!

Bibliografinen valvonta - miltä kuulostaa?

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, Bibliografinen valvonta -opus ei edelleenkään ole kadonnut työpöydältäni mihinkään. Vaikka välillä mietinkin, että kyllä teoria voikin olla kuivaa, mutta kun oikein pinnistää, niin hienosti saa yhtymäkohtia ihan todelliseen työhönkin. Ja juurikin se tekeekin teorian jopa mielenkiintoiseksi, kun oikeasti on saanut myös tehdä työtä käytännössä.

Viime kesäisen työharjoittelun jälkeen olen totaalisesti jäänyt koukkuun luettelointiin ja sisällönkuvailuun. Niin koukkuun, että aloin jopa kouluprojektina järjestää ja luetteloida seurakuntani kirjastoa (joka kyllä kaipasikin ihan vain jo siivousta ja järjestämistä). Luettelo kokoelmasta oli jo olemassa, mutta vien luetteloa astetta pidemmälle. Vaikka työkalunani onkin vain Exell-taulukko, niin siinäkin saa tehtyä asiasanahakuja, joten olen myös asiasanoittanut teokset. Lisäksi olen tarkentanut luettelointitietoja, erityisesti tekijöiden osalta. Ja vaikka kokoelma onkin pieni, niin olen luonut sinne kirjastoluokituksen (pohjana UDK) ja kirjoihin tulostan Dymolla signumit eli hyllypaikkatarrat. Näin myös seurakunnan työntekijöiden on helpompi pitää kirjasto siistinä ja järjestyksessä. Haaveilen myös, että jollain lailla toisin kokoelman tiedot ihmisten näkyville myös verkkon, mutta tämä saattaa jäädä ainakin tämän projektin ulkopuolelle. Tai jos oikein rutistan ja saan aikaiseksi niin, miksi ei. Tämä toisi paremmin ihmisten tietoisuuteen sen, että seurakunnassa ylenpalttisesti on kirjasto, josta voi lainata kirjoja.

Saa nähdä, missä välissä tätäkin taas ehtii jatkaa. Koulu ja opinnäytetyökin pitäisi hoitaa ja harrastuksiakin minulla on. Vaikka tästä melkein on tullut harrastuskin, niin hurahtanut olen luettelointiin.

Olenkohan täysin terve? :)

Ja siistiä tulee! 

Joulusta arkeen

Joulu meni taas ja on aika palata arkeen. Ja vaikka kotona odottikin, ja odottavat itseasiassa vieläkin, koulutyöt, opinnäytetyö ja mm "Bibliografinen valvonta: johdatus luetteloinnin ja sisällönkuvailun menetelmiin" (Suominen, Saarti & Tuomi 2009), niin ajattelin kuitenkin kertoa, mitä olen joulun aikana lukenut.

Nämä kirjat löytyivät luettavakseni Valamon luostarin kirjastosta Heinävedeltä. Vietin koko viime kesän Heinävedellä, suorittaessani opintoihini liittyvää ammattiharjoittelua luostarin kirjastossa. Syksyn mittaan olen tehnyt kirjastossa muutaman lyhyemmän talkoojakson, kuten nyt joulunakin.

Kuvassa olevat kirjat tosiaan valikoituivat luettavaksi aika tavalla jopa vahingossa. Kuljin vain hyllyjen välissä ja nämä jäivät käteen. Kuuliaisuusveljen päiväkirjassa olen jo melko pitkällä, mutta luulen että yksi lukukerta tälle kirjalle ei riitä. Nyt jo on sellainen olo, että miksi en laittanut sitäkään asiaa ylös tai merkinnyt itselleni muistiin, millä sivulla jotain aihetta sivuttiin. Isä Jevlogin kirjeiden kanssa olen aivan alussa. Molempiin kirjoihin olen kyllä hyvinkin mieltynyt. Käsiteltävät asiat on esitetty mielestäni melko selkeästi, mutta silti joutuu myös itse ajattelemaan. Ja tietysti kirjoja on lähestyttävä täysin eri perspektiivistä. Vaikka molemmat ovat uskonnollisia kirjoja ja sisältävät hengelliseen elämään liittyviä ohjeita, on päiväkirjassa aina kuitenkin kyse jonkun ihmisen omista ajatuksista ja tunnoista, joita ei suoriltaan voi itseensä kohdistaa. Isä Jevlogin kirjeissä voisin kuitenkin kuvitella olevan suorempiakin ohjeistuksia hengelliseen elämään liittyen, juuri suorina ohjeina.

Myös kirjojen historiallinen aspekti miellyttää minua: kirjoittajat ovat oikeasti joskus eläneet ja oikeasti itse kirjoittaneet.

Kuuliaisuusveljen päiväkirja

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari, 2014
Nikon (Beljajev) Optinalainen, pyhittäjä

Alkuteos: Дневник последнего духовника Оптиной Пустыни (Satis, 1994)

Käännös: Tarja Kämäräinen

"Optinan luostarin skiitta Venäjällä tunnetaan paikkana, jossa hengellisen ohjauksen perinne välittyi sadan vuoden ajan luostarisukupolvelta toiselle.

Kuuliaisuusveljen päiväkirja on elävä dokumentti kuuluisan skiitan arjesta ja kuuliaisuusveljen ja hänen ohjaajansa välisestä kanssakäymisestä. Päiväkirja tuo kirjoittajan lähelle, niin että lukijan on helppo eläytyä hänen maailmaansa ja ajatuksiinsa. Kirjan kiinnostavuutta lisää, että sekä Päiväkirjan kirjoittaja että hänen hengellinen ohjaajansa kuuluvat Optinan pyhiksi kanonisoitujen ohjaajavanhusten joukkoon."

Ahkeroikaa ja rukoilkaa: isä Jevlogin kirjeitä

Valamon luostari, 2014

Jevlogi, pappismunkki

Ensimmäinen suomenkielinen painos: Valamon luostari 1987.

"Pappismunkki Jevlogi (1876-1969) oli viimeisiä Heinäveden Valamossa eläneitä Laatokan Valamon kilvoittelijaisiä. Vanhus tunnettiin syvää hengellistä elämää viettävänä kilvoittelijana. Tästä kertovat myös hänen rippilapsilleen lähettämänsä kirjeet, jotka on koottu tähän kirjaan.

Kirjassa kerrotaan myös kirjeiden vastaanottajien, myöhemmän skeemanunna Serafiman ja Jevpraksija Petrovna Voronkovan, elämästä."