Sukkia puikoilla ja joulukuun makustelua

Sukka-arpajaisten sukat lähtivät eilen vihdoin postiin. Toivottavasti saapuvat pian ja nätisti voittajilleen.

Näillä keleillä sukkatehtailu on minun kohdallani mitä rentouttavinta ja positiivisinta puuhaa. Tehtailua ei ole sukkien valmistumisen vauhti, vaan niiden tekemisen jatkuvuus. Kun yksi pari on saatu valmiiksi, seuraavan silmukat sujahtelevat jo puikoille.

Vasemmalla yhdet isokokoiset (miesten?) sukat. Muut ovat omiin jalkoihini sopivia sukkia.

Jotta kuvattavaa olisi vähemmän, kuvasin kerralla kahdet sukat. Tänä vuonna olen siirtynyt vähitellen pelkästä valepalmikosta valepalmikon ja jakoavainpalmikon yhdistelmään. Jakoavainpalmikko näyttää näin tiiviisti tehtynä ehkä enemmänkin jopa jonkinlaiselta sydänpalmikolta (edestä katsottuna) ja se sopii minusta oikein hyvin naisten sukkiin. Miesten sukkiin saatan tehdä samaa palmikkoa löyhemmällä välillä ja ehkä toiseen suuntaan aukeavana.

Valotukset menevät ja tulevat. Alla oleva karvamatto on sama kaikissa kuvissa. Ensimmäisessä kuvassa näytillä ovat keskiharmaa ja luonnonvalkoinen sukka.

Toisessa kuvassa karpalonpunainen ja vaaleanharmaa sukka.

Sitten vielä ohuemmasta langasta tehdyt varrettomat 'toimistosukat' keskiharmaasta langasta.

Töissä on ollut vilkasta menoa ja kalenteri on täyttynyt ihan omia aikojaan. Onneksi ohjelmassa on ollut vaihtelua, pähkäilyä ja ihmisten kohtaamisia. Ja niinhän se on, että jos se kalenteri ei täyttyisi itsestään, minähän sitä ryhtyisin kuitenkin heti täyttämään. Tekeminen kun ei maailmasta tekemällä lopu, vaan aina löytyy jotain.

Työmatkat tuntuvat nyt pimeillä keleillä tuplasti aiempaa pitemmiltä ja raskaammilta. Olenkin mahdottoman tyytyväinen työpaikkani toimivaan tasapainoon lähi- ja etätyön kanssa. Uskon, että tuolla tasapainolla on myös osuutensa siihen, että olen viimeisen parin vuoden aikana sairastellut vähemmän kuin koskaan. Nyt perjantaina iski jokin miniflunssa, joka riipi päivän aikana, mutta asettui pian levolla ja särkylääkkeellä siedettäväksi. Ei tarvinnut edes sairauslomalle jäädä 🥰.

Olen päässyt vetämään taas dialogeja työpaikallani. Niissä on jotain vetovoimaista. Niissä pääsee tekemään kaiken voitavansa sen eteen, että kaikki pääsisivät osallistumaan yhteiseen keskusteluun mahdollisimman tasa-arvoisesti ja arvostetusti. Lisää tietoa dialogeista löydät esimerkiksi täältä  ja täältä.

En ole tehnyt joulun eteen vielä muuta, kuin avannut tyttären tekemästä joulukalenterista ensimmäisen luukun. Olen silti ollut mentaalisesti joulukuussa jo pitkän aikaa. Jopa niin paljon, että menneellä viikolla ostin jo joulukortit ja suunnittelen jopa niiden lähettämistä kerrankin ihan ajoissa. Voi olla, että aikainen lähetys jää vain ajatukseksi, mutta tämä on ensimmäinen kerta lasten syntymän jälkeen, kun edes suunnittelen lähettäväni joulukortit matkaan ennen joulukuun puolta väliä.

Miten sinun joulukuusi käynnistyy?

Sukka-arvonta marraskuu 2024

Meille tuli viime viikonloppuna talvi. Lumiaurakin on käynyt jo ja puiden oksia on katkeillut lumen painon ja kovan tuulen seurauksena. Toivottavasti lumi sulaa vielä hetkeksi pois, minulla jäi vielä syksy hieman kesken.

Käsityökärpänen on puraissut myöhään ja heikosti, mutta nyt on vihdoin syksyn ensimmäinen sukkapari valmiina. Sen 'kunniaksi' pistän pystyyn taas villasukka-arvonnan. Arvottavana ovat kahdet keväällä valmistuneet ripelankasukat ja yhdet valepalmikkosukat.

Kaikki sukat ovat Novitan 7 veljestä -lankaa. kestävät hyvin hellän konepesun.

Vasemmalta ensin marjapuuronpunaiset valepalmikkosukat, joiden ko'oksi arvelen  noin 40. Sukat näyttävät kivoilta myös varret käännettyinä. Sukat näyttävät kuvassa kovin kapoisilta, mutta valepalmikko 'aukeaa' vähänkin venytettynä isommaksi ja mielestäni myös kauniimmaksi.

Keskellä noin kokoa 36 olevat raidalliset ripelankasukat. Ja oikealla kirjoneuleiset ripelankasukat noin kokoa 39.

Ripelankojen hävittäminen sukkiin oli toivottoman hidasta, joten käynnistin yksiväristen isoäidinneliöiden tehtailun. Ripelankahaaste on nyt selätetty vähäksi aikaa 🤭.

Arvonta alkaa nyt ja kestää sunnuntaihin 17.11. klo 23:59 asti.

Lukijaksi kirjautuneet voivat osallistua kolmella arvalla per sukkapari ja muut yhdellä arvalla sukkaparia kohti. Kaikkien sukkaparien arvontaan voi siis osallistua ja arpoja on tuo 1-3 lukijastatuksestasi riippuen.

Kun arvonta on suoritettu, tiedustelen täällä ja mahdollisesti omassa blogissasi osoitetietojasi, jotta voin postittaa sukat sinulle. Ilmoitan sinulle sähköpostiosoitteen, johon voit ilmoittaa omat tietosi.

Olikohan tässä vielä jotain muuta? Aina jotain jää mainitsematta. Kysy, jos on jotain epäselvää. Vastaan mielelläni.

Ja niin: EN pahastu siitä, jos et osallistu arvontaan. tiedän, ettei kaikilla todellakaan ole sukkien tarvetta 💖.

EDIT 1: Lisäyksenä: Muistathan kertoa, minkä sukkaparien arvontaan osallistut. Jos et mainitse mitään, oletan sinun osallistuvan kaikkien parien arvontaan. Kukin osallistuja voi kuitenkin voittaa vain yhden sukkaparin.

EDIT 2: Lukijaksi voit kirjautua myös nyt ja saat enemmän arpoja 🥰

Minä palaan nyt toisen sukkaparini kimppuun, se on mainio keino selättää marraskuun asettamia haasteita. Miten sinä nautit marraskuusta?

Erilaisuus jaksaa haastaa ja ripelankasukkia valmistunut

Erilaisuus on kaunista ja yritän jatkuvasti kasvattaa itseäni siitä iloitsemiseen. Välillä tulee pieniä pysäytyksiä, kun putoaa keskustelukumppaninsa kartalta ihan täysin. Tällä hetkellä treenaan kuuntelemista ja pohtimista. Ja kommentoimatta jättämistä. Olen edistynyt, joskus toki sakkaa.

Eräässä tilaisuudessa puolitutun ryhmän kanssa vaihdettiin aamutervehdyksiä. Yhdellä oli fantastinen aamu, toinen valitteli väsymystään raskaan henkilökohtaisen viikonlopun jälkeen. Minä mielessäni aloin huolehtia siitä, onko joku läheinen sairastunut, joutunut onnettomuuteen tai jopa kuollut. Mutta ei, hän oli kasannut uutta kasvihuonetta. Raskasta toki sekin varmasti omalla tavallaan. Teki mieli sanoa jotain elämän raskaudesta, mutta yllättävän helppoa oli olla hiljaa. Sitten kolmas osallistuja ymmärsi elämän rankkuutta, olihan hänkin ollut taloyhtiön talkoissa.

Elämä on ihanassa vaiheessa, kun nuo ovat elämän rasittavimpia tapahtumia. Onneksi elämän koettelemukset useimmiten osuvat siihen haarukkaan, johon kypsyystasomme riittää. Vaativampien haasteiden aika on myöhemmin. Vaikka sitten yksittäisissä tapauksissa suuret koettelemukset ja katastrofit eivät kysy ikää sen kummemmin kuin kypsyystasoakaan. Niiden edessä olemme kaikki melkoisen voimattomia.

Kunnioitetaan siis toistemme haasteellisia tilanteita 💖.

Ripe- eli jämälangat ovat lisääntyneet valmistuneiden käsitöiden myötä. Olen käyttänyt taas muutaman tovin ripelankojen hyödyntämiseen - kaikki kiertoon. Ripelankasukkia on valmistunut muutamakin pari. Niiden tekeminen on hidasta ja viimeisteleminen vieläkin hitaampaa. Tavallaan ihan hullun hommaa. Mutta ihan lämpimiä sukkia niistäkin saa aikaiseksi.

Kuvassa vasemmalla kaksi paria naisten sukkia ja oikealla kaksi paria miesten sukkia. Miesten sukat menevät meidän perheen miesten sukkalaatikkoon odottamaan oikeaa hetkeä. Naisten sukat menevät harkintalaatikkoon. Eivät päädy omaan käyttööni ainakaan näillä näkymin. Nuo kirjoneulesukat ovat aivan erityisen paksut ja lämpöiset sisäsukiksi.

Aloitin oman sukkaprojektin ihan itselleni. Tavoistani poiketen teen sukat ihan ohjeiden mukaan. Lanka on Novitan Nallea, ohuempaa, mitä tavallisesti käytän. Teen kahta pintaneulesukkaa yhtä aikaa, ja pyrin varmistamaan näin sen, että käsialani on sukissa jokaisessa kohdassa keskenään samanlaista. Käsiala saattaa muuttua suuntaan tai toiseen näin vähemmän pintaneuletta neulovalla projektin aikana. Nyt sukista tulee varmasti samankokoiset. Lisäksi ne myös valmistuvat samaan aikaan - ei tule sitä vaaran paikkaa, että ensimmäisen sukan jälkeen tulisin toisiin aatoksiin. Keväällä minulla jokin neule jää aina kesken ja kesätauko yllättää. Yritän nyt välttää sitä tässä projektissa.

Vaikka tuo alku näyttää yksinkertaiselta, melkoista ohjeiden luentaa ja apupuikon heilutusta se on vaatinut. Hitaasti, mutta meditoivasti edistyy tämä sukkaprojekti 🦶.

Koivuallergia valvotuttaa minua hieman öisin. Yskin kuivaa yskää, kummallinen allergian muoto, mutta niin se vain koivun siitepölyaikana menee.

Ihania kevätpäiviä sinulle! Luontoelämyksiä ja -kohtaamisia, lumoavaa äänimaailmaa ja ihan puhdasta luonnosta ja keväästä nautiskelua 💖🐓🤸‍♀️

Sukkia, tunteita ja kuolinpesää

Valepalmikkosukkia on valmistunut sukkatehtaasta rauhallisesti, mutta vielä kevät ei ole ajanut tuotantoa alas. Sukkien varret ovat heikosta asettelusta huolimatta samanpituiset. Tässä niitä on kahta kokoa: 38-39 ja 40-41. Niin kuin suunnilleen.

Sukkien taustalla on Novitan islantilaisesta villasta neulomani huivi tai shaali toimiston tiukkaa ilmastointia tasoittamaan. Sukat ovat Novitan seiskaveikkaa. Tumman harmaat sukat olen ominut jo omaan käyttööni. Ovat aivan mainiot toimistosukat mustien vaatteiden kanssa.

Silloin tällöin toimistolla joku aina ihmettelee villasukilla hipsutteluani (vaikka meillä on aika monta muutakin villasukkailijaa). Kerron oitis kysyjille varpaiden nivelrikostani ja siitä, kuinka kengät tuntuvat rasittavilta jaloissa, mutta villasukat ovat puhdasta hemmottelua. Kaikki ovat tähän mennessä kertoneet ymmärtävänsä minun perustelujani 👍.

Eilen sain ikäväsävyisen viestin henkilöltä, joka on ollut usein aikaisemminkin ikävä minulle. Hän on selvästikin kovin turhautunut minuun tai vihainen minulle. Negatiivisuus purskahtelee ilmoille aika ajoin kuin painekattilasta. Joudumme toistaiseksi olemaan tekemisissä toistemme kanssa.

Sitä jäin vain ihmettelemään, että minkä ihmeen takia minulle tulee niin paha mieli ja minua harmittaa niin paljon, kun toinen ihminen on minulle ilkeä? Hän ei ole tyytyväinen minuun, mutta en olisi voinut omaa elämääni paremminkaan elää. En siis tavallaan voi tilanteelle mitään. Kyse on hänen tunteistaan ja hänen tavastaan ilmaista itseään juuri tuossa tunnetilassa. Se ei ole minun vikani, vaikka olenkin kohde. Tiedän sen, mutta miksi ihmeessä se tuntuu niin pahalta?

Maltan mieltäni jo sen verran, etten enää yritä perustella hänelle tekemisiäni (tai tekemisten jättämisiä). Se on johtanut aikaisemmin umpikujiin. Ja silti minua harmittaa - ihan yölläkin herätessäni.

En usko, että mikään tekoni muuttaisi mitään mihinkään (parempaan) suuntaan. Silti olen puolustusasemissa.

Suku on pahin tässä tapauksessa.

Koirallamme on aivan mahdottoman tasapainoton kausi. Pixie ei pysy pystyssä ulkona kovinkaan pitkää matkaa, kun jo makaa maassa sätkytellen. Lumen pinta tuo jotain mahtavaa tukipintaa ihon/karvojen kutitukseen. Tänään Pixiellä oli päällään sadeviitta ja selällään kiemurtelu ei helpottanut ollenkaan yhtä paljon kutinaa kuin aikaisemmin, joten selällään kiemurtelua piti tehdä senkin edestä. Lumipenkat olivat vetisiä, joten sadeviitta oli täsmälleen paikoillaan suojaamassa turkkia kastumiselta ja likaantumiselta 👍

Huomenna lähden Lahteen viemään asunnon avainta siivoustoimistolle. Samalla käyn tyhjentämässä lisää kaappeja. Siivouksen jälkeen kiinteistövälitys pääsee kuvaamaan asunnon ja myynti saa lisävauhtia.

Arvioni mukaan olemme säästäneet muutaman tuhat euroa sillä, että olemme tehneet asunnon tyhjentämisen itse. Ja vaikka olisimme ulkoistaneetkin tyhjennyksen alusta asti, olisin silti halunnut käydä kodin läpi ihan oman itseni vuoksi. Aikaa olisi kulunut joka tapauksessa. Aikaa on siis kulunut, mutta tavalla ja toisellakin kaikki (?) ovat tässä prosessissa voittaneet.

Tai ehkä meidän perheemme on tehnyt aika hirmuisesti työtä asunnon tyhjentämiseksi ja tavaroiden lajittelemiseksi. Voi olla, että meidän kohdallamme tilanne on plus-miinus-nollan tienoilla. Ihan järjetön määrä työtä ja vaivaa tässä ollaan tehty ja nähty. Ollaan kuitenkin saatu talteen vanhempien tärkeimpänä pitämät asiat ja tavarat. Heitä kunnioittaen olemme asunnon tyhjennystä tehneet.

On mahdottoman suuri helpotus, että olemme päässeet jo näinkin pitkälle asunnon tyhjentämisessä ja myynnissä. Tasapainoilu työn, oman henkilökohtaisen elämän ja kuolinpesän velvollisuuksien kanssa on ollut jokseenkin puristavaa. Meitä on yksi tekemässä kaikkea tarvittavaa. Ja toinen vaatimassa jotain omasta näkökulmastaan. Perhe ei ole aina se paras.

Ihanaa kevään alkua sinulle näistä höyryistäni huolimatta. Elämä on kaiken tuhrun alla upeaa ja hyvää. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme 💖🌼💖

Käsityöt ja Pixie ovat rentoutumisreseptini 💖

Viime yönä näin unta käärmeistä. En koe mitään isoa käärmekammoa, mutta uniini toisinaan tunkeutuvat käärmeet ovat ikäviä ja lisääntyvät voimakkaasti. Tavallisesti tällaisia unia edeltää vilkas ja tapahtumarikas päivä. Minulle siihen riittää kellotettu aikainen aamuherätys, päivä toimistolla ja tiivis päiväohjelma. Nukun itse asiassa matkapäivää (lähipäivää) edeltävän yönkin levottomasti. Kolmen lähipäivän setti peräkkäin teettää siis neljä mahdottoman heikosti nukuttua yötä perätysten. Minkäs teet.

Kohtuullisen usein jaksan nautiskella iltaisin käsitöiden tekemisestä. Lopen uupuneena käsityöt eivät enää kiinnosta, mutta tavallisen oloisena iltana käsityöt tuovat rentoutusta iltaani. Hyvä ruokkii hyvää.

Jotain aina välillä valmistuukin.

Poika pyysi pipoa. Väri on keskiharmaa, vaikka kuva näyttää ruskeankin sävyjä tuonne. En ryhtynyt säätämään kännykkäkuvaa. Pipo on merinovillaa ja pitäisi olla melkoisen kutittamaton. Tämän voi kuitenkin pestä vielä hellästi pesukoneessakin.

Sukkarintamalla olen naisten valepalmikkosukkien lisäksi tehnyt miehelle sukat hänen valitsemastaan reippaan vihreästä langasta. Ihan kaupassa siis lanka valittiin, ei kotoa omista varastoista. Varren pituus on myöskin miehen toiveiden mukainen. Sukkia ei tarvita ihan vielä, mutta ovat odottamassa, kun tilanne tulee, että jotkin vanhat kuluvat rikki.

Ruskeat pötkylät ovat säärystimet itselleni. Ostin Novitan Mustaa lammasta tutkimatta langan paksuutta. Se olikin sitten Isoveikan paksuista. Kun en halunnut niin paksusta langasta tehdä sukkia, tein kääreen ohjeiden mukaan langasta säärystimet itselleni. Innostuin kovilla pakkasilla lämpöä varaavista säärystimistä niin paljon, että ostin Isoveli-lankaa ja tein siitä pitkät säärystimet tyttärelle, joka kävelee melkein neljän kilometrin työmatkan kumpaankin suuntaan. Pakkasilla merituulen armoilla niillä matkoilla tarvitaan kaikki mahdollinen lämmitys 💖.

Pixie-koiran kanssa otettiin yhteiskuva yhtenä iltana, kun Pixielle tuli pitkä yskä. Olin tietenkin huolissani ja kun yskä ei näyttänyt hellittämisen merkkejä, nappasin koiran syliini ja kiersimme rintamamiestalon alakertaa ympyrää kuin pienten kipeiden lasten kanssa aikoinaan. Pidin koiraa sylissä, kävelin ja hieman hytkyttelin (niin kuin ainakin aikoinaan tehtiin vauvojen ilmavaivojen kanssa). Taputtelin Pixietä myös selkään. Toisen kierroksen aikana köhä hellitti ja hieman sen jälkeen laskin koiran lattialle. Jäi siihen paikoilleen kuin patsas ja tuijotteli minua kiinteästi. Oletin, ettei olo ollut vielä hyvä.

Oltiin sitten sylikkäin, vaikka olisi ollut jo minunkin nukkumaanmenoaikani. Mutta kaveria ei jätetä 💖. Vähitellen Pixie rentoutui ja otimme sitten muutaman valokuvankin ennen iltapehkuille siirtymistä. 

Kaikki on nyt siis Pixien kanssa hyvin. Odotellaan maaliskuussa vietettävää 14-vuotissyntymäpäivää. Tai ainakin me muut odotamme. Pixie taitaa nauttia elämästä ihan päivä kerrallaan. Tekisi hyvää meille muillekin 💖.

Kiitollisuutta ja hiljaisia toivomuksia

Olen kiitollinen lähestyvästä joulusta ja siihen liittyvästä vapaasta ajasta, mahdollisuudesta lepoon. Jouluun valmistautumiseni on ollut tähän mennessä vain mentaalista. Käytännön järjestelyt ovat tekemättä, mutta ne sujunevat vuosien kokemuksella tavalla tai toisella. Syystä tai toisesta en ole osannut stressata joulun tuloa vielä ollenkaan, vaikka tavallaan 'kaikki' on vielä tekemättä. Ehkä olen liian väsynyt huomatakseni isoja huolen aiheita? Tämä (ehkä väliaikainen) rentous tuntuu kuitenkin hyvältä, ihan samettisen miellyttävältä 🥰.

Kulunut viikko söi energiavarastoni täydellisesti eikä joulukorttien kirjoittelu päässyt edes harkintaan. Ehkä huomenna jaksan kirjoittaa ne muutamat lähetettävät kortit.

Joulukortit ostin siis viime viikonlopun joulumyyjäisistä. Niitä on kahdenlaisia. Kuvassa alla myös myyjäisistä ostamani puikkojen suojukset. Nämä ovat olleet mietintämyssyssä ja harkintalistalla kauan. Nyt on helpompaa kuljetella kutimia matkoillakin 🧶.

Käsityörintamalla olen saanut tehtyä itselleni pipon miellyttävästä alpakasta.

Malli on sama kuin tyttärelle tehdyssä pipossa, mutta lankana on vain vähän paksumpaa alpakkaa. Se yksinään on kuitenkin ohuempaa kuin tyttären myssyn merinovilla ja ohut alpakka yhteensä. Kun pipo osoittautui hyväksi tälläkin langalla, tein toisen (luonnonvalkoisen) myös tyttärelle. Tämä ruskea pipo sopii ruskeaan ulkoilutakkiini oikein hyvin.

Tein Novitan Mariannen punaisesta 7 veljestä -langasta ystävälleni sukat. Väri ei toistu kuvassa kovin onnistuneesti. Samaan syssyyn päättelin parit tekemäni miesten sukat.

Jos jotain voisin toivoa jouluksi, toivoisin sitä, että kuuntelisimme toisiamme ihan aidosti ja vilpittömästi. Emme multitaskaisi, suunnittelisi omaa puheenvuoroamme, kyseenalaistaisi melkein kaikkea kuulemaamme tai tuskailisi oman ymmärtämättömyytemme kanssa.

Toivoisin, että malttaisimme arvostaa toisiamme, vaikkemme olisikaan samaa mieltä tai edustaisi samoja arvoja. Päättäisimme vain lujasti, että joka ikinen ihminen on arvostamisen arvoinen, vaikka hänen kanssaan olisikin ihan eri mieltä.

Toivoisin myös, että malttaisimme olla nöyriä elämässämme. Harva pärjää hyvin loppuun asti ihan yksin. Ja kaverit eivät pysy lähellä, jos heille ei anna tilaa ja arvoa. Omat 'täydelliset' oivallukset saattavat sittenkin parantua jonkun ulkopuolisen 'kummallisista' täydennyksistä. Ehkä olemme kuitenkin parhaillamme yhdessä enemmän kuin yksin.

Ja toivon, että malttaisimme olla kiitollisia siitä, mitä meillä on. Saa olla kriittinen, mutta ilman kiitollisuutta mikään kaunis tai ihmeellinen ei kasva suureksi ja upeaksi.

Ihanaa joulun odotusta 🥰🌲🐦🧶🥀🤸‍♀️💖

Kaiken maailman kierrätystä ja tehtyjä käsitöitä (Pixie esittelee)

Vanhempien asunnon tyhjennys on siinä vaiheessa, että alan hahmottaa, mitä siellä oikein on. Se mahdollistaa jo jonkinlaista suunnittelua. Taloyhtiön jätehuoltoa ei voi rasittaa liikaa, täytyy mennä sen mukaan, mikä määrä vanhemmiltani voisi tulla jätettä ehkäpä noin viikon aikana. Silloin jätehuollon mitoitus pysyy vielä suunnitellussa ja sovitussa.

Kierrätys on siinäkin mielessä aivan ehdottoman tärkeää, että vain taloyhtiön sekajäteastia tuppaa täyttymään nopeasti. Biojätettä, paperia, pahvia, lasia ja metallia voi viedä lajiteltuna jätekatokseen ihan hyvillä mielin.

Hyötykäyttöön kierrätettäviä tavaroita kuskaan kohteisiin jokaisen käynnin jälkeen. Poistotekstiilejä kertyy paljon. Seuraavalla kerralla vien keräämiäni pussukoita käynnin jälkeen keräykseen. Toki paljon jää sellaista tavaraa, jotka pitää viedä jätelajitteluasemalle. 

Etsin oman työnantajani HSY:n lajitteluohjeista neuvoja seuraavaa käyntikertaa varten.

Vanhemmillani on jokin verran sellaisia puolivanhoja kirjoja. Liian vanhoja uusiokäyttöön, mutta täydellisen arvottomia missään muussakaan muodossa. Kirjahyllystä löytyy muun muassa tietokirjasarja vuodelta 1978. Vuosia sitten olen hävittänyt vanhoja, lukukelvottomia kirjoja repimällä niiden kannet pois. Sisus meni paperinkeräykseen, kannet sekajätteeseen. Halusin nyt varmistaa, millaiseen operaatioon olen velvoitettu, sillä kansien repiminen kirjoista ei ole mitään kivaa eikä kevyttä hommaa. Nyt lajitteluohjeet olivatkin tällaisia: "Lajittele kirjat sekajätteeseen. Kirjat eivät tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti." Tästä tulee kuormaa jätteiden lajitteluasemalle. Täytyy ottaa se huomioon.

Kattiloita ja pannuja on kaapeissa jonkin verran - myös melkoisen kuluneessa kunnossa. Käyttökelpoiset on helppo kierrättää, mutta mitä tehdä noille muille? Ohjeiden mukaan: "Käyttökelpoiset kattilat kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Käyttökelvottomat ovat romumetallia. Muovikahva ei haittaa kierrätystä. Lajittele lasikansi sekajätteeseen, ei lasinkeräykseen! Paistinpannun/kasarin voi laittaa kiinteistön metallinkeräysastiaan." Näitä ei voi sälyttää taloyhtiön metallinkeräykseen. Ne täytyy myös kerätä odottamaan jätteiden lajittelukeskukselle siirtämistä varten.

Käyttökelpoisia (posliini)astioita kuljetan säännöllisesti hyväntekeväisyyskirpputoreille, toki rakkaimmat aarteet olen ottanut omiin hoiviini. Mutta jäljelle jää paljon vähemmän muiden käyttöön kierrätyskelvotonta tavaraa. Niiden osalta lajitteluohjeissa todetaan, että: "Myy tai lahjoita ehjät ja käyttökelpoiset posliiniesineet. Muutaman yksittäisen rikkoontuneen esineen voit laittaa sekajäteastiaan. Isommat hävitettävät erät voit viedä Sortti-asemalle palamattoman jätteen hinnalla.​" Sortti-asemia on vain pääkaupunkiseudulla. Muualla vastaava paikka on paikallinen jätteiden lajitteluasema tai vastaava.

Sitten on vielä runsaasti lasia eri muodoissaan: pulloja, juomalaseja, kulhoja, koriste-esineitä, purkkeja ja niin edelleen. Lasinkeräys ei ole lähtökohtaisesti näiden oikea 'hautausmaa'. Ohjeiden mukaan: "Juomalasit ja muut lasiesineet eivät käy lasinkeräykseen. Kuumuutta kestävät lasiastiat, kuten uunivuoat tai kahvipannut haittaavat lasipakkausten kierrätystä. Yksittäiset esineet voi laittaa kiinteistön sekajäteastiaan. Suuret määrät Sortti-asemalle Palamaton jäte -lavalle (maksullinen)." Jälleen Sortti-asemat ovat pääkaupunkiseudun jätehuoltoa, muualla on omat jätteiden lajitteluasemansa.

Näillä eväillä suuntaan seuraavalle tyhjennys- ja siivousreissulleni vanhempien kotiin.

Käsitöitä valmistuu puikoilta sitä tahtia, kuin koronan jälkeinen väsymys kertoo sopivaksi. Olen ihan määrätietoisesti panostanut nyt lepäämiseen, palautumiseen ja hitaaseen elämään. Hidas elämä tarkoittaa tässä yhteydessä ennen kaikkea lopustakin multitaskauksesta luopumista.

Pixie-koiran kanssa kuvattiin sukkasatoa. Muutakin on valmistunut, mutta nämä ovat päässeet jo pääteltäviksi.

Tein tyttärelle hänen toivomuksestaan valkoisen peruspipon. Pipon tuli olla sen verran löysä, ettei tuhoa kampausta. Tytär kävelee muutaman kilometrin työmatkansa meren läheisyydessä kesät ja talvet. Pipo on talvipakkasilla ja -tuulilla todella tarpeellinen. Tästä piposta tuli paksuhko, käytin kahta lankaa rinnakkain, joista paksumpi oli merinovillaa ja ohuempi alpakkaa. Seuraavan pipon teen tuosta paksuudeltaan puolivälistä olevasta alpakasta. Nyt on oma alpakkapipo puikoilla.

Onhan tuo pehmeä kuin mikäkin - ja varmasti lämminkin. Eikä purista.

Pixie pääsi esittelemään pipoa ihan käytännössä. Ehkäpä pipo näyttää tyttären päässä kuitenkin ihan erilaiselta.

Pixie sai poseeraamisesta ihan yhtä isot herkut kuin turkin harjaamisestakin 🤭, joten minkäänlaisesta orjatyöstä tässä ei ollut kyse. Hän sai palkkansa - isosti!

Sukkasatoa vihdoinkin 🥰

Turhautumiseni jatkuvaan koronan jälkeiseen väsymykseen, uupumukseen ja muistihäröilyyn sai tänään kaivattua vastapainoa auringon pilkistellessä taivaalta kauniisti hellien. Aurinko paistoi matalalta ja häiki. Mutten valittanut. Näkyi selvästi, että ikkunoiden pesijä on unohtanut meidät viime reissullaan. Hällä niin väliä, nyt tilanteelle ei voi kuitenkaan mitään.

Pistin isän talvitakin pesuun, jotta voin viedä sen kierrätykseen. Se näyttää kovin lämpimältä ja hyväkuntoiselta. Joku saa siitä hyvän takin.

Pakkasin vihdoin pesusta tulleet kesävaatteet talvisäilöön. Kyllä tämä tästä.

Menin villasukkakasan kanssa ulos valoon niitä kuvaamaan. Näitä syksyn sukkia en olekaan vielä kuvannut. Kuvasin peräti ihan oikealla kameralla, joka oli iloinen päästessään käyttöön.

Tuli sellainen olo, että olen tehnyt jotain. Tänään ja syksyn aikana. Enemmän aamuöisin pyörivät mielessä keskeneräiset tai kokonaan tekemättömät asiat. Niitä on vain niin paljon ja energiaa puolestaan huomattavasti vähemmän.

Taputtelin itseäni olalle sillä tavalla huomaamattomasti omissa oloissani ja päätin olla tyytyväinen itseeni. Eilisen päivän täydellinen ärtymys on jo keventynyt piileviin ja paukkuviin hermostuksiin. Pinnani on kireällä, mutta tuonne väliin mahtuu oikein hyviäkin hetkiä. Uskon, että huomenna tilanne on taas jo vieläkin parempi (jos se nyt enää on mahdollista 🤭😂).

Kaiken riittämättömyyden tunteen keskellä olen hakenut harmoniaa lähipiirini lisäksi muun muassa käsitöistä.

Tässä niitä on.

Mallina valepalmikkoa, varsi hieman viime vuoden pitkävartisia sukkia lyhyempi, sukan kärkiosa hieman aiempaa kapeampi.

Sinne uudelle lumelle saivat pötkähtää kuvattavaksi. Alin sukkapari on tumma metsänvihreä.

Naisten sukkia nämä kaikki lähtökohtaisesti. Kahta kokoa. Olen vihdoin ymmärtänyt, että meillä on erikokoisia jalkoja 🤭🥰.

Työkaverini kysyi, mitä teen kaikilla tekemilläni sukilla. Kysymys tuli jotenkin puskista. Aloitin terävällä puolustuslinjalla, että kaikki sukat ovat aina löytäneet kotinsa. Toivottavasti osasin sitten himmentää ja pehmentää lähestymistapaani 😞

Ihanaa talven alkua. Jaksamista ja energiaa 💖

Mistä sinä ammennat jaksamista ja iloa tähän aikaan vuodesta?

Sukat on nyt arvottu - onnea voittajille!

Sukat on nyt arvottu - onnea voittajille! Kiitos kaikille osallistujille, kiva, että kaikkien sukkien arvontoihin löytyi osallistujia 💖.

Sukkaparin A

voitti Päivienilot! Lämpimät onnittelut!

Sukkaparin B

voitti Tarja K/Ruusu-unelmia ja villasukkia! Lämpimät onnittelut!

Ja sukkaparin C

voitti minttu47! Lämpimät onnittelut!

Ilmoitathan osoitetietosi, oikean nimesi ja mihin nimimerkkiin nämä liittyvät sähköpostiini: luonnonluomaa@outlook.com, niin pääsen lähettämään sukat sinulle!

Säkenöivää sunnuntai-iltaa!

Sukka-arvontaan voi osallistua vielä puoleen yöhön asti

Muista sukka-arvonta! Arvontaan voi osallistua vielä puoleen yöhön asti. Huomenna arvotaan 🧦:

https://luonnonluomaa.blogspot.com/2023/10/sukka-arvonta-pitkasta-aikaa.html

Sukka-arvonta - pitkästä aikaa

Olen päässyt oikein tukevan syysflunssan kuljeteltavaksi ja olen tuntenut oloni ihan harvinaisen raihnaiseksi. Toki tämä on paljon helpompaa kuin koronan tai influenssan sairastaminen. Mistä tuleekin mieleen, että heti tästä taudista toivuttuani varaan ajan influenssarokotukseen.

Yleensä sairastaessani aika kuluu nopeasti, sillä minä siirryn silloin univaiheeseen ja nukun suurimman osan sairasajasta pois. Nyt on ollut niin kipeää ja yskäistä, ettei unikaan ole onnistunut niin kuin ennen. Toki nukkua on tarvinnut, mutta se ei ole ollut rahallista eikä juuri palauttavaakaan unta.

Tänään on kuitenkin jo hivenen parempi olo kuin eilen. Toivon sen merkitsevän taudin talttumista.

Muutamat sukat ovat lojuneet sukkakorissa 'ylimääräisinä' viime keväästä asti ja nyt pyöräytänkin sukka-arvonnan käyntiin, jotta sukat saisivat itselleen kodin. Arvontasukkani ovat aina joko ripelankasukkia, joihin hyödynnän muista töistä jääneitä langan loppuja tai kokeiluja, joihin en sitten ole mieltynyt enkä halua antaa niitä perheelleni. Tähän mennessä jokainen sukkapari on saanut arvonnassa kodin. Viimeinen takaportti on aina viedä ne hyväntekeväisyyskirppikselle tai johonkin palvelutaloon. Kyllä niille käyttäjä aina jostain löytyy.

Kolme pari sukkia on mukana tässä arvonnassa. Sukat arvotaan sunnuntaina 5.11. eli arvonta-aikaa on 4.11. klo 23:59 asti.  Blogin lukijaksi rekisteröityneellä on kolme arpaa sukkaparia kohti ja rekisteröitymättömällä yksi arpa sukkaparia kohti. EDIT 1: Voit osallistua kaikkien sukkaparien arvontaan - sinulla on joko 1 tai 3 arpaa sukkaparia kohti riippuen lukijastatuksestasi. Yhteensä siis 1-9 arpaa.

Ilmoita kommenttikenttään, minkä (kaikkien) sukkaparien arvontaan haluat osallistua ja millä arpamäärällä. Jos tuli selitettyä monitulkintaisesti, saa kysyä tarkentavia kysymyksiä 👍. Voit jättää sähköpostiosoitteesi tai muun tunnistetiedon kommentteihin tai lähettää sen minulle sähköpostiin: luonnonluomaa@outlook.com. Ja jos satut voittamaan eikä minulla ole yhteystietojasi, joudut tarkistamaan tilanteen täältä blogistani.

Lähetän voittajien sukat sovittuun postiosoitteeseen.

Sukkapari A:

Raitasukat ripelangoista. Koko noin 37. Unisex-malli.

Sukkapari B:

Persikan (vai aprikoosin?) väriset valepalmikkosukat. Koko noin 38-39. Naisten malli näin lähtökohtaisesti.

Ja sukkapari C:

Vaalean metsänvihreät palmikkosukat. Koko noin 40-42. Unisex-malli. 

Virkeitä ja terveitä lokakuun päiviä sinulle! 💖

EDIT 2: Kaikki sukat on valmistettu Novita 7 veljestä -langasta: 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Sukat voi pestä koneessa hellällä pesuohjelmalla (max 40 astetta).

Villasukkia ja vanhoja lasiesineitä 💖

Jospa aloitan tehdyillä käsitöillä. 

Nämä sukat olivat työkaverilleni ja ystävälleni Kirsille. Punainen Nalle-lanka on saatu Kirsiltä, harmaa kuviolanka jäi äidille tekemäni keepin langoista. Kyllähän ihmisen pitää vähintään kerran vuodessa saada uudet sukat. Ja näissä kietoutuu mainiosti yhteen muutakin kuin lankaa 🥰.

Kaikki sukkani näyttävät pohjasta vähän möykkyisiltä, mutta se johtuu siitä, että ne ovat olleet kostutettuna kerällä ja taitos on venyttänyt niitä väliaikaisesti juuri tuosta kohdasta. Muutaman käyttökerran jälkeen ne näyttävät jälleen normaaleilta.

Miesten sukkavarasto (tavallisesti sisältää yhden parin miesten sukkia) tyhjeni ja tilalle piti tehdä seuraavat jonottajat. Nämäkin ovat Nalle-lankaa.

Nämä naisten sukat ovat ripelankasukat. Näissä tein raitojen vaihtumiskohdan aiempaa kauniimmin, sillä olin löytänyt hienon opetusvideon. Kyllä tämä tästä 👍. Nämä sukat jäävät myös omaan varastoon.

Kuvasin jokin aika sitten vanhempien kotoa löytyneet lasiesineet ulkona hyvässä valossa. Lumi oli myös mukava lisäelementti. Kuvaaminen oli erityisen mukavaa, sillä pidän näistä kaikista kuvattavista todella paljon. Kauniita minun mielestäni 💖.

Trumpettilasit kulkevat mehulasien nimikkeellä. Niiden suunnittelija on Kaj Franck. Aikakausi lienee -50-60-lukua. Samainen suunnittelija on myös Scandia-aterimien takana.

Näitä laseja sain jäljittää uudelleen todella hartaasti. Ja sitten en löytänytkään tietoa enää mistään. Kaikki löydetty tieto kannattaa siis dokumentoida ja tallettaa tarkoin, ettei joudu uudelleen harhailemaan tiedottomuuden sumussa 😠. Nämä ovat Erkki Vesannon designia. Muistan nämä lapsuudestani.

Samoin tämä kannu on Erkki Vesannon käsialaa. Kannu on ollut tuotannossa vuosina 1956-1969. Kannun korkeus on 28 cm. Se on upea 😍.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että elämän ruuhkat eivät rauhoitu, jollei niille tee itse voimakasta rajausta. Olen odottanut kauan, mutta tahti vain kiihtyy. Nyt on ihan pakko opetella kieltäytymään asioista yhä useammin ja yhä herkemmin. Mieli tarvitsee ihanien aktiviteettien lisäksi myös laskeutumisaikaa. Ilman sitä toimin kuin puurokattilassa paikkaansa etsivä manteli.

Rauhoittumisen hetkiä siis jokaiseen päivään. Enemmän taukoja on enemmän oivalluksia. Annetaan alitajunnallekin aikaa 👍

Villasukat isälle, vaikkei hän vaikutakaan aina kuuluvan sukkien kuluttajien sukuun 🤭

Olen tehnyt isälle uusia villasukkia. Hoitajat pitivät viime kerralla siitä, että sukissa oli hieman pitempi varsi, joten tein sitten näihinkin sukkiin hieman tavallista pitemmät varret. Isä on aina niin otettu, kun hänelle tekee jotain ihan itse, mutta ei ole mitenkään erityisen nuuka ulkonäköasioiden suhteen. Väreistä ainakaan keltainen ja punainen eivät kuulu hänen suosikkeihinsa sen perusteella, mitä olen häntä näistä väriasioista jututtanut. Mutta sininen ja vihreä ovat hyviä, näyttää ruskeakin menevän ihan hyvin. Joten päädyin ottamaan pohjaväriksi vähän tummemman harmaan ja täydensin sitä ripelangoilla. Molemmat sukat valmistuivat yhtä aikaa, jottei tulisi katastrofia jonkun langan loppuessa kesken.

Lämpimät ja paksuthan nämä ovat, värilliset osuudet ovat suureksi osaksi kirjoneuletta (joka toinen silmukka eri värillä) ja niissä kulkee sitten kaksi lankaa sylikkäin lämmittämässä.

Siksikin vähän naurattaakin. Kun kävin isän luona vierailulla, hän oli taas lempiasennossaan. Ja toinen sukka oli riisuttu jalasta pois. Tälle miehelle minä siis tein oikein lämpimät villasukat taas 😂. (Huomaa myös käärityt lahkeet).

Toki varmasti tulee taas myös niitä hetkiä, kun jalkoihin tarvitaan jotain todella lämmintäkin 🤭.

Hoitajan kanssa yhteistoimin hilattiin isä sellaiseen 'tavalliseen' asentoon. Isä sai tyynyn päänsä alle ja sänky säädettiin istuvampaan asentoon. Pian hoitajan siirryttyä muihin askareisiin isä alkoi vääntämään itseään jälleen sängyn jalkopäähän hieman poikittain ja jalat kaiteiden päälle. Se oli selvästi tänään maailman paras asento.

Lauantai kuluikin jota kuinkin kokonaan tuolla reissulla. Vanhempien asunnolla järjestelin ja karsin tavaroita reilun neljän tunnin ajan. Nopeasti se aika niissä touhuissa hurahtaa. Tekemistä riittää kuitenkin (tietenkin) vielä moneksi, moneksi päiväksi pitkin kevättä.

Asiasta kukkaruukkuun: Tunnistatko sen tunteen, kun heräät jotenkin todella sikeästä unesta ihan kesken kaiken tukka sekaisin ja pystyssä, etkä ole saada edes silmiäsi auki? Pixiellä on käynyt viime aikoina niin ihan useamman kerran 🤭.

Mieltä lämmittävää ystävänpäivän iltaa! 💖

Sukka-arvonnan voittajat arvottu, Lahti-päivä ja ihanaa keliä luvattu lauantaiksi!

Sukka-arvonta on nyt suoritettu. Mieheni toimi 'onnena' ja poimi omilla kätösillään kullekin sukkaparille voittaja-arvan. Lämmin kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille.

Sukkapari A: Sydänsukat

Voittajaksi nousi Hippohiiren arpa, lämpimät onnittelut! Laitanpa tästä vielä sähköpostia postiosoitetta varten.

Sukkapari B: Kirjoneulesukat

Nämä sukat voitti Hilavitku, lämpimät onnittelut! Näistäkin laitan viikonlopun aikana vielä sähköpostia.

Ja sukkapari C: Tumman vihreät sukat raidoilla

Näille sukille mieheni 'Onne' (ei siis onnetar) arpoi voittajaksi Stanstan. Lämpimät onnittelut! Laitanpa tästä Stanstan blogiinkin viestiä.

Postiosoitteet voi lähettää minulle osoitteeseen luonnonluomaa@outlook.com 🥰.

Huomenna lähden Lahteen tervehtimään isää. Täytyy käydä matkalla suklaaostoksilla, kun en koskaan muista toimia etukäteen. Toki työrintamalla on ollut niin kiirettä, ettei vapaa-ajalla ole liiennyt energiaa juurikaan. Mihinkään siis.

Hieman tässä on totuttelemista siihen, että perillä on vain yhden vanhemman kohtaaminen. Toki myös vanhempien asuntoa pitää nyt perata sillä silmällä, ettei mitään tärkeitä muistoja tai vanhemmille tärkeitä tavaroita sujahda minkään tyhjennyssiivouksen mukana ulottumattomiin. Kaikkea 'turhaa' en yritäkään kuljettaa asunnosta ulos. Tyhjennyssiivous hoitaa sitten ne loput, mitä itse (tai veljeni perhe) ei päätä kierrättää tai ottaa omakseen. Meille ei kovin montaa tavaraa voi tulla ilman, että jotain pitäisi pistää entisistä tavaroista kiertoon. Säilyttämisen halu on jäänyt jotenkin itsestään aivan liian korkealle tasolle.

Viikonlopuksi on luvattu ainakin Hämeeseen luvattoman kaunista keliä. Suosittelen ulkoilemaan 💖. Pienikin valohoito ja alkaneen lintukonsertin kuuntelu tekee hyvää.

Mitä muuta luvassa viikonloppuusi?