Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahvenisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahvenisto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Mummokaipuu antaa odottaa itseään

Viikonloppu on ollut hyvä ja kohdellut minua kunnioittavasti. Olen rehkinyt puutarhassa paljon enemmän kuin ajattelin, mutta edistys on pientä. Isohkossa pihassa ei tehdä parissa päivässä ihmeitä. Mutta tämä riittää ja lisää teen silloin, kun seuraavan kerran tuntuu siltä.


Tutut ja puolitutut julkaisevat somessa uutisiansa isovanhemmiksi tulostaan. Vaikuttavat onnellisilta ja minä yritän muistaa onnitella kaikkia.

Sitten on siellä ja täällä nurinoita siitä, kun jälkeläiset eivät tuotakaan vanhemmilleen lastenlapsia. Eivät, vaikka vanhemmat niin kovasti haluaisivat isovanhemmiksi!

Minulla ei ole mitään odotuksia omien lasteni lisääntymisen suhteen. Minusta se on aivan heidän oma asiansa. Siis siinäkin mielessä, ettei minulla ole mitään isovanhemmuusodotuksia - suuntaan tai toiseen. Minulla on hyvä olla sen tilanteen kanssa, minkä kanssa lapsillanikin on hyvä olla.

Vastaavasti olen iloinen läheisteni puolesta, jos he päätyvät toivotusti isovanhemmiksi. Heidän ilonsa on minunkin iloni.


Mikä on sinun suhteesi lähimmäistesi jälkeläisiin? Mitä, jos niitä ei tule? Entä jos niitä tavoitellaankin adoption tai keinohedelmöityksen avulla?

Koen itseni hieman kummajaiseksi ja oletan uuden sukupolven kaipuun kuuluvan monen elämään. Mitä sinä ajattelet aiheesta?


Ahvenistonjärven uimarannan kuvia tähän kuvitukseksi. Ihan maailman parhaita paikkoja ruuhka-aikojen ulkopuolella 💖




Ihanaa alkukesää!

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Maskin käyttö kertoo arvoista - ja käytiin juhannushyppelyillä!

Käytiin tänään parissa auki olleessa pikkupuodissa. Juhannuksenahan melkein kaikki paikat ovat kiinni ja suljettu. Kun sade ja ukkonen häiritsivät ulkoilmasuunnitelmia, päätimme tehdä jotain säähän sopivaa. Kovin montaa vaihtoehtoa ei ollut.

Tekemisen puutteessa moni muukin seurue oli löytänyt paikalle. Pysäköintipaikoilta tulvi turisteja melkoisia määriä. Monilla ei ollut maskeja. Ulkonahan se ei mitään haittaakaan, mutta kun noin parinkymmenen neliön kokoiseen kauppaan suuntaa yhtä aikaa neljä tai viisikin maskitonta ihmistä, alkaa tuntua melkoisen epämukavalta ja turvattomalta. Poistuin kaupasta aina, kun sinne saapui joku maskiton henkilö. Ihan varmuuden vuoksi. Ostokset jäivät aika vähäisiksi ja rahaa säästyi 😊.

Samaa ilmiötä olen seurannut pariin otteeseen isoissa marketeissa. Välillä on kyse nuoriso-osastosta, mutta kyllä kolmikymppiset ja viisikymppisetkin touhuavat välillä ihan samalla tavalla. Mennään ilman maskeja ja huudellaan ja hekotellaan paljon ja kovaäänisesti. Maksimoidaan mahdollisten virusten leviäminen.

Olen kunnioittanut kuuliaisia maskien ja käsidesien käyttäjiä sekä välimatkojen pitäjiä tähän astikin. Mutta nyt vasta heitä todella arvostankin! On mahtavaa, että on olemassa niin paljon ihmisiä, jotka välittävät muista, arvostavat muiden omaa tilaa ja osallistuvat yhteisiin talkoisiin nopeamman koronanitistyksen puolesta! 🥳

Maskeja ja muita suojatoimiahan noudatetaan ensisijaisesti muiden turvaamiseksi. Olen oppinut, että kaupan edessä olevan käsidesin käyttö kertoo muille, että pidän itseni mahdollisimman pöpövapaana alueena ja että olen luotettava ohitettava ja kanssakulkija. Teen sen nykyään mahdollisimman usein myös silloin, kun olen jo autosta lähtiessä käyttänyt käsidesiä tai pumpannut edellisen kaupan käsidesit käsiini koskematta mihinkään sen jälkeen. Ihan vain kohteliaisuudesta muita kohtaan.

Vaikka olisi sairastanut koronan, sairastaisi sitä tällä hetkellä oireettomana tai jopa saanut jo molemmat rokotukset, ihminen voi olla muunnosviruksen kantaja ja tartuttaa muita. Suojautuminen tehdään siis ensisijaisesti muiden, ei oman itsen vuoksi.

Mahtavaa, että suurin osa kanssakansalaisista haluaa suojella muita ja arvostaa heidän terveyttään. Ja todella upeaa, että he myös aktiivisesti viestivät kaikella toiminnallaan siitä muille. Tämä tilanne erottaa aika näkyvästi jyvät akanoista. Tämä aika opettaa myöskin paljon siitä, miten erilaisia arvomme voivatkaan olla. Ja erityisesti tämä aika vahvistaa minua rajaamaan ysäväpiiriäni entistä enemmän myös arvomaailman mukaisesti.

En tiedä ketään ystävääni, joka olisi häröillyt maskien ja etäisyyksien kanssa. Olen onnekas. Jatkossa pidän itseni tarkkana, että muistan nämä oppimani ja havaitsemani asiat. Haluan lähelleni jatkossakin vain muiden terveyttä ja turvallisuutta arvostavia ihmisiä. 🥰

Mutta se siitä vuodatuksesta.

Käytiin tyttären kanssa uimassa. Tai hän ui ja minä viihdyin laiturilla kameran kanssa. Juhannuskivaa, muistoja vähän enemmän kuin muutaman vuoden takaa.

Pixie-koira oli mukana. Alussa kytkettynä ja todella hermostuneena emäntänsä laiturilta hyppimisestä. Sitten Pixie pääsi mukaan huolehtimaan ja tarkkailemaan oikein läheltä. Tytär oli siis hypellyt jo muutaman kerran, mutta Pixie oli päässyt vasta kahlaamaan.

Huoli oli taas melkoinen, kun tytär lähti juoksemaan laiturin päätä kohti. Arvuuttelimme, hyppäisikö koira perään, niin kuin on joskus tehnyt. Nyt oli kuitenkin liian korkea laituri. Ei hypännyt.


Tytär näkyy jo, mutta Pixien pitää varmistaa, että hän pääsee turvaan.


Kun tytär ei noussutkaan laiturille laiturin päästä, piti häntä lähteä pelastamaan rannasta käsin. Pixie ui aina siihen lähelle asti ja nähtyään, ettei ole mitään hätää, se kaartaa nopeasti takaisin rantaan. Paksu turkki painaa.


Ja taas ties kuinka mones hyppy. Pixie katsoo vakavana tytärtä, hakee katsekontaktia: Oletko ihan varma? Onko ihan pakko?


Ja sinnehän se tytär taas pulahtaa. Pixie tuijottaa jälleen kerran huolestuneena ja epäuskoisena laiturilta.


Onneksi kaikki on hyvin! Sieltä se emäntä taas palasi pintaan!


Millaisia juhannustouhuja on kuulunut omaan ohjelmaasi?




maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kansainvälinen viikonloppu ja ihana kettu :-)

Meillä oli tapahtumarikas ja ruokaisa perheviikonloppu. Käytiin katsastamassa hämeenlinnalaisia ja vähän ei-hämeenlinnalaisiakin näkemisen arvoisia paikkoja :-) Sightseeing-listalla olivat lasten koulujen lisäksi Ahveniston moottorirata, Panssarimuseo (Hattula), Aulangon näkötorni, Muraali, Hämeen linna ja Ahveniston uimaranta eli Appara. Panssarimuseossa oli kansainvälisen kokoonpanomme iloksi esittelytekstit myös englanniksi. Hämeen linnassa esittelytekstit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Englanti puuttui tyystin. Luulisi englannin kielelle olevan enemmän kysyntää kuin ruotsille. Olisikohan liian iso vaiva tarjota tietoa myös muille kuin skandinaaveille?


Kuvat Hämeen linnasta

Tänään vietin itsekkään illan ja kävin pellon laidalla haistelemassa ja katselemassa luontoa. Ilokseni paikalle saapui kettu saaliinsa kanssa. Se huomasi minut ja jähmettyi seuraamaan minua. Eteni hetken ja pysähtyi jälleen tarkkailemaan minua. Sillä taisi olla suussaan peräti kaksi saalista. Toinen taisi olla myyrä.







Ihanaa heinäkuun alkua ja kesän sydänaikaa :-)

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Ahvenistoa ja korentolempeä ulpukalla

Heti alkuun myönnän, että kärjistän asioita hieman heti tämän aloituksen jälkeen. Lempeän sovittelevuuden tie ei aina johda pitkälle. Tällä kertaa se on johtanut vain itsensä altistamiseen epäasialliselle puheelle ja kohtelulle. En siis jatka enää tuolla hyödyttömällä linjalla. Sitten aiheeseen...

Meillä on 'keskusteltu' jo pitkään Ahveniston harjun kehittämisestä. Kehittäminen tarkoittaa meillä päin tavallisesti yritystoimintaa (missä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin näen, että muunkinlaista kehittämistä on olemassa). Lisäksi kehittämiseen liittyy meillä paljon ulospäin näkyvää tohinaa. Tässä tapauksessa on puhuttu kiipelyradasta, vesipuistosta ja välinevuokrauksesta.

Asiasta ei ole luonnollisestikaan keskusteltu kunnolla asukkaiden kanssa, mikä osan mielestä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Osa taas on sitä mieltä, että kunnallisvaalien valtakirjalla valtuutetut ovat oikeutettuja tekemään oman näkemyksensä mukaisia päätöksiä seuraavat neljä vuotta konsultoimatta välillä äänestäjiään.

Luontoihmiset eivät ole pääsääntöisesti pitäneet ajatuksesta, että vaikeasti liikennöitävälle luonnonsuojelualueelle houkutellaan lisää väkeä tuomalla järveen isoja muovihärpäkkeitä. Kehittämisorientoituneet nimittelevät luontoihmisiä periaatteellisiksi kehittämisen vastustajiksi, jotka tuhoavat tahallisesti kaiken alueelle suunnitellun liiketoiminnan.

Minun silmissäni ja korvissani itse asiaa isommiksi ovat nousseet 1) epäasiallinen ja halveksiva puhetyyli, jota osa päättävistäkin ihmisistä tässä keskustelussa ihan rohkeasti käyttää, 2) luonnonsuojelualueen rajoitusten kiertämis- ja välttämisyritykset sekä 3) asukkaiden kuuntelemattomuuden perusteleminen sillä, että kaupunkiin tarvitaan lisää uusia asukkaita.

Lainauksia fb-keskustelusta:

"...selitetään jotain puolivillaista muovin sopimattomuudesta luontoon..."

"...Taas saatiin tehokkaasti estettyä uudenlaisen liiketoiminnan tulo Hämeenlinnaan! ..." (Yrittäjä vetäytyi vesipuistohankkeesta.)

"...Tuskin olisi mitään pysyvää vahinkoa aiheutunut Ahveniston jo hyvinkin muokatulle "erämaalle" vaikka "muovi härpäke" olisi siellä kesä killunut..."

"...Tiedän että alue on Natura- aluetta ja ties mitä suojelumetsää mutta silti vastustava argumentaatio on mielestäni enemmän idealistista kitinää kuin oikeaa huolta ympäristöstä..."

No jaa...

Tämän vastapainoksi aurinkoisen maanantaipäivän kuvia Terisjärveltä.









sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ampumahiihtoa ja pihan lintuja

Kävin aamupäivästä kuvaamassa ampumahiihtokisoja. Kisat olivat tuossa melkein vieressä, Ahveniston hiihtoladuilla. Ladut noudattelevat moottoriradan reittejä.

Päädyin kuvaamaan Hämeen Sanomien valokuvaajan viereen. Juteltiin valokuvaamisesta ja talvesta. Hän tykkää työstään. Niin tykkäisin minäkin ;-)

Viime hetken toimeksiantona tuli kuvata miehen työkaverin aikuista poikaa. Tuntomerkit olivat hyvät ja kuvasin sen, minkä kuvauspaikka antoi myöten. Mielenkiintoinen projekti :-) Ihmisten kuvaaminen on aina mielenkiintoista. Urheilusuorituksen aikaan kukaan ei mieti poseeraamista, vaan kaikki keskittyvät sen hetken suorittamiseen. Kuvaamisen kannalta ideaalista.

Kotiin palatessa viritin kameran pihalintujen kuvaamiseen. Ruokintapaikalla käy säännöllisesti yksi erittäin likaisen näköinen talitiainen. Se näyttää siltä, kuin asuisi nokisessa ympäristössä - eikä ole siistiytynyt yhtään talven kuluessa. Se aukoo paljon nokkaansa kuin yrittäisi huudella jotain. Ilmoille ei kuitenkaan kuulu mitään. Hauska veikkonen ;-)





keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Koirasvaaksiainen oli takertuvaa tyyppiä ;-)

Metsässä taas kävelin ja väliin pienen pienillä suoplänteillä tuolla Ahveniston harjulla. Raahasin kameran jalustaa mukana samoin kuin melkein kaikkia mahdollisia objektiiveja. En käyttänyt mitään niistä. Repullinen painavaa tavaraa mukana aivan turhaan, mutta mistä sitä ikinä etukäteen tietää?

Suolla pitkospuilla näin valtavaa (pientä, mutta massiivista) sähläämistä viereisen pienen kuusen oksalla. Tuijotin hetken ymmärtämättä, mitä tapahtuu. Paras ratkaisu tällaisiin tilanteisiin on pistää kamera laulamaan. Vähitellen ymmärsin vasta näiden kuvien äärellä kotona, että vaaksiaisethan siinä parittelivat. Otus oli tuttu, mutta nimi piti hakea luontokirjasta.

Koiras on nähtävästi se vetovoimainen, sillä tämän luona touhusi alussa toinenkin naaras, vaikka koiras olikin jo kirjaimellisesti ja oikein fyysisesti kiintynyt toiseen naaraaseen. (Kannattaa taas klikata kuvat suuremmiksi.)


Tässä pari lemmenasennossa. Luulin ensin, että vähintään toinen noista on kuollut, mutta alimmainen vääntyili välillä tiukasti. Elossahan se oli.


Jossain vaiheessa alempi (naaras, oletan) riuhtaisi itseään niin terävästi, että pari putosi pitkin pituuttaan alemmalle kuusen oksalle. Siinä makoilivat, kunnes naaras alkoi ojennella raajojaan siihen malliin, että se olisi valmis ihan jo lähtemään. Koiras näytti olevan hieman takertuvaa tyyppiä, eikä päästänyt naarasta vielä mihinkään. En jäänyt enää odottelemaan loppuepisodia ;-) Lähdin minäkin jatkamaan matkaani.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kalatiiran rankka arki

Kalatiiran elämä ei ole helppoa. Elätettävänä on oma pesue ja ilkeät isot lokit vaanivat jokaisen kalastuskeikan jälkeen. Tuosta kaikesta on loma kaukana...

Oma kalatiiramme on opetellut jo harhauttamaan isoja lokkeja, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä heti jos ja kun havaitsevat tiiran saaneen saalista. Paljon isompina lintuina niiden on helppo painostaa. Ne lentävät ja syöksyvät armottomasti ja kalatiira saa olla saaliinsa kanssa todella tarkkana...


Kala suussa ei passaa näyttäytyä. Siitä seuraa vain ikävyyksiä. Siksi ensin saalistetaan ihan rauhassa...





Ja SITTEN kun säkä vihdoin käy kohdalle, tiira on oppinut, silloin ei hötkyillä. Ei lähdetä riemuissaan kohti kotipesää, vaan hämätään. Jäädään kiertelemään saalis suussa veden ylle kuin kalastus olisi muka vielä kesken. Lokit ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät huomaa moista fuskua ollenkaan. Tiira kaartelee ja lekuttelee ihan saaliittoman oloisena ja lentelee myöhemmin vihdoin turhautuneen näköisenä pois. Kala suussaan. Ja välttyy isojen lokkien ahdistelulta.


Kalatiira palaa lammelle, mutta myöhäisherännäiset lokit purkavat kiukkunsa nyt tiiraparkaan. Ne syöksyvät ja ryöpsäyttävät jätöksensä tiiraparan päälle. Tiira päätyy lampeen - nyt peseytymään moneen kertaan, uudelleen ja uudelleen.


Peseydyttyään se tarvitsee tauon. Se hengähtää katuvalon kuvun päällä ja kuivattelee itseään. Ei ole helppoa elämä silläkään...