Kallioista sielumaisemaa Mussalossa - ja tyttären syntymäpäivä 💖

Ihan Suomen parhaita merenrantakallioita löytyy Kotkan kaupungin Mussalossa. Tämä taisi olla kolmas tai neljäs kerta, kun kävin tuolla vierailemassa. Edelleen koskettaa ja kutsuu uudelleen. 

Täällä on varmaankin pientä ruuhkaa kesällä kauniilla kelillä. Isoilla kallioilla riittää tilaa aika monen monelle piknikille.

Täällä olen ainakin kahdesti vieraillut kuumassa tyvenessä. Merellä ei selvästikään kuitenkaan aina tuule - ainakaan rannalla. Harvoin meren rannalla joutuu keventämään vaatetustaan.

Meren rannalla kallion ja rantakivien lomassa sielu lepää ja silmä iloitsee. Tänne pitäisi ehtiä joskus ihan istumaan, kuuntelemaan, katselemaan ja tunnustelemaan tuulen virettä iholla. Laitetaan tämä reissulistalle 👍.

Toki, jos ei tykkää kivistä ja kalliosta, tänne ei yhtään kannata tulla. Vieressä olevasta Haminan kaupungista löytyy hiekkarantaa, jos se kutsuu paremmin. Kotkan kaupungissa on myös mahtavan upeita puistoja, jos kaupunkimiljöö sytyttää enemmän 💖.

Kallio jatkuu rannan jälkeenkin matkalla mantereelle. Tallattu polku näkyy tässä selvästi.

Tähän aikaan 'muutama' vuosi sitten olimme paikallisessa sairaalassa ihan tosissaan tyttären syntymän kanssa. Synnytys oli käynnistynyt jo päivällä, jolloin kävimme varmuudeksi sairaalassa tarkastuksessa. Aikeenamme oli mennä synnyttämään hänet naistenklinikalle Helsinkiin niin kuin veljensäkin aikoinaan. Sinne matkaa oli sata kilometriä, lähimpään keskussairaalaan ehkä noin 400 metriä?

Naistenklinikalla vauvat viettivät yöt omissa tiloissaan ja sairaalassaoloaika toisen lapsen kohdalla oli pari yötä. 'Kilpailutin' lähisairaalaa ja sieltä luvattiin vauvan yöpyminen samassa huoneessa ihan vieressä ja kotiutuminen seuraavana päivänä, jos kaikki olisi ok. Lähikeskussairaala veti tässä pitemmän korren. Emme lähteneet ajamaan Helsinkiin.

Nyt lapsi on jo erittäin pätevä aikuinen omassa ammatissaan ja vallan ihana ihminen (kuten tuo ensimmäinenkin lapsemme).

Minäkin uskon olevani oikein pätevä omassa ammatissani. Nyt vanhempani ovat kuolleet, eivätkä ole enää mitään mieltä osaamisistani. Juuri ennen heidän kuolemaansa minun osaamiseni ei onneksi ollut tärkeimmässä roolissa. Mahtavaa, että ehdittiin kohdata vaikka kuinka kovastikin muistisairauksien merkeissä. Ehdin saada arvostuksen kummaltakin vanhemmalta. Tavallaan se on tärkeää, tavallaan ei. Kiva, että sain arvostusta, mutta selviäisin ilmankin.

Lopun ajan arvostus tuli kuitenkin puskista ja ihan ekstrana. Se on aitoa ja arvostan sitä 💖

Iltaihminen ja kevätloman muistoissa liitelyä

Aamu- vai iltaihminen -kysymys on aikaisemmin kuulostanut minusta samalle kuin aamu- vai iltavirkku -kysymys. Minähän en ole keskimäärin mikään virkku. Virkku olen vain innostuessani ja onnellisena. No, ehkä vihaisenakin, mutta sitä joutuu onneksi kokemaan harvemmin.

Viime aikoina olen huomannut mielialakäyräni kohoavan selvästi aamusta iltaan. Innostuminen ja hyväntuulisuus eivät kovinkaan usein kuulu aamuohjelmaani. Puolen päivän jälkeen positiivisuutta alkaa jo riittää ja päivän jälkeen arvostan elämääni oikein kovasti. Siinä mielessä olen iltaihminen, jos puhutaan positiivisuudesta ja onnellisuudesta.

Miten sinä?

Polvistuminen ei vieläkään onnistu kivutta toukokuun alussa koetun kalliokontaktin jälkeen. Ehkei lääkäristäkään ole tässä vaiheessa enää mitään apua.

Kuvia kevätlomalta Porvoosta ja lintukuvia sieltä ja varmaankin osin myös Porkkalanniemeltä. Sekalaisia tunnelmia loman alusta.

Porvoon leirintäalue oli pitkän matkan päässä kauniilla paikalla. Ahtaasti, vähäisellä ranta-alueella ja kovin yhteisöllisesti. Yhteisöllisyys tuntuu huonolta vain silloin, kun se sulkee itsen ulkopuoliseksi.

Rantaviivaa olin etsimässä, mutta se oli varattu käytännössä kapeaa kaistaletta lukuun ottamatta vuokramökeille. Onneksi toukokuun alussa vain muutamalla mökillä oli asukkaita ja rannoilla pääsi kulkemaan melko vapaasti. Osa mökeistäkin oli todella lähellä toisiaan, enkä tiedä, vuokrataanko niitä erikseen vai yhdessä.

Tätä pääsi kuvaamaan ihan luvalliselta alueelta.

Tässä vieraillaan jo tuolla hetkellä asumattomien mökkien rannoilla.

Tänne pääsi rantaa pitkin kulkemalla, väliin jäi vuokramökki.

Lintukuvat lienevät Porkkalanniemeltä. Ensin alla meriharakka.

Merimetso.

Ja merikotka.

Ja kurki.

Nyt on kevään loma muutamia kuvia lukuun ottamatta esitelty. Tuntuu vieläkin hyvältä kuukauden jälkeen.

Loma opettaa aina rentoutumaan. Pyrin vaalimaan sitä taitoa aina jokaisen minilomankin jälkeen. Yritän muistaa pysähtyä, se parantaa myös tuottavuuttani. Pyrin pysymään oravanpyörän ulottumattomissa sen kiivaasta kutsusta huolimatta. Ja yritän pitää mielessä arvoni ihan kaikessa, mitä teen. Jokaisen loman jälkeen jokin asia paranee hieman - ihan pysyvästikin, kun oikein jaksaa pysyä linjassaan.

Kesä on mahtavaa aikaa (kunhan ei ole mahdoton helle tai raekuuro) töissä ollessakin. Päivät ovat pitkiä ja valoa riittää. Työpäivän jälkeen ehtii vielä melkein mitä vain. Kunhan ei vain ala suorittaa vapaa-aikaakin.

Ihanaa kesän alkua!

Lomaa takaperin - Porkkalanniemi (Aaahh...)

Porkkalanniemi on paikka, jossa kannattaa käydä kerran elämässä. Jos asuu kohtuuetäisyydellä, kannattaa toki käydä useamminkin. Porkkalanniemi sijaitsee Kirkkonummella mutkaisten teiden takana.

Porkkalanniemi on pääkaupunkiseudun hot-spotteja, eli kesällä vapaa-aikana siellä on porukkaa paljon. Kalliot ovat sen veroisia, että siellä kannattaa käydä ainakin kerran - jopa ruuhkassa. Pysäköintialueet ovat rajalliset ja se saattaa asettaa parhailla keleillä omat haasteensa.

Reitti Porkkalanniemen kärkeen on merkitty nykyään oikein mainiosti. Eksyminen matkalla pysäköintipaikalta  sinne tai takaisin ei ole enää yhtä kutsuvaa kuin muutama vuosi sitten.

Jos matka Porkkalanniemeen on pitkä, muistutan siitä, että vastaavia, vähintään yhtä upeita luontokohteita löytyy pitkin rannikkoa - todella monia.

Mennään tässä blogin arpoman järjestyksen mukaan. Ensin linnut, kyhmyjoutsen tuossa puolivarautuneena odottelee paikoillaan.

Välillä voi levähtää.

Meriharakoita oli rantakallioilla. Varsinaisia porkkananokkia.

Isokoskelopariskunta uiskenteli lähellä.

Haahkoja näkyi ihan mukavasti. Muta-valkokirjavat ovat koiraita ja ruskeat naaraita.

Vihdoin päästään korkeille kallioille. Porkkalanniemi edessä ja korkeimmalla kohdalla mennään.

Käkkärämäntyjä ja ihania sileitä rantakallioita. Toukokuussa ei ollut mitään ruuhkaa.

Pixie the vahtikoira oli innolla mukana menossa. Kyllä tämän jälkeen väsytti. Olisi voinut nukkua matkailuautossa tämän jälkeen, jos olisi malttanut. Ei malttanut tietenkään.

Meren rannan kalliot ovat mitä terapeuttisinta ainesta ihmismielelle. Sinne kannattaa mennä, vaikka kaikki olisikin ihan hyvin 🥰

Kevään ja taiteen iloa 🥰

Kyllä on mahtavaa, kun ulkona riittää valoa aamusta iltaan ja melkein kaikki lumikin on sulanut pois. Tuo jälkimmäinen on aivan erityisen tärkeää, ihan liian kauan lumi möllötteli maassa tänä keväänä. Metsässä on onneksi nyt pääosin sulaa ja siellä pääsee taas kirmailemaan. Tai sitten kävelemään ihan normaalisti. Liikunnan määrä on minulla kohonnut moninkertaiseksi talvipäivistä. Täytyykin ensi talvea varten kehittää jokin strategia, millä pääkoppaa tuulettavaa ja kroppaa hoitavaa liikuntaa saisi pidettyä yllä pimeydestä ja lumesta huolimatta. Mutta juuri nyt aion nauttia vain tästä keväästä!

Kasnäsin kallioiden taide on tällä kertaa esittelyvuorossa. En malttanut enää niiden kanssa 😂. Piti päästä kertaamaan, millaista ihanaa siellä tulikaan nähtyä. Kuvat ovat täsmälleen siinä järjestyksessä kuin ne on otettu. Siinä se piilotettu logiikka.

Käyn harvoin taidenäyttelyissä, mutta minusta tätä voi kyllä kutsua taidenäyttelyksi. Olin aivan ihastuksissani ja innoissani. Kuvaustekniikka tarvitsee tähän hieman hiomista, mutta eiköhän se pienellä mietiskelyllä onnistu 👍

Ihanaa keväistä loppuviikkoa!