Asunnon tyhjennyksestä luonnon tuomiin parhaisiin fiiliksiin

Kävin taas tyhjentämässä kuolinpesän asuntoa, kaappeja lähinnä. Keittiön kaappien tyhjennys on hidasta, sillä pyrin mahdollisimman hyvään kierrätysasteeseen. Olen avannut roskapusseja pitkin keittiötä lajittelua varten. Käyttöajaltaan vanhentuneen jauhopussin avattuani tyhjennän sen sisällön biojätepussiin ja viikkaan paperipussin paperinkeräykseen. Kauan aikaa sitten vanhentuneet hapankorput pilkon biojätteeseen, niiden ympärillä ollut muovi päätyy muovinkeräykseen ja varsinainen pahvipaketti kartonginkeräykseen.

Suljetun muovipussin sisältä löytyy monta muuta muovipussia. Niissä näyttää olevan kuivattuja marjoja. Marjojen ikää ei tiedä kukaan lajeista puhumattakaan, ja niinpä ne päätyvät biojätteeseen. Kaikki muovipussit laitan muovinkeräykseen.

Kaapeissa on runsaasti lasipurkkeja, joissa on kuivattuja kasveja. Sieniä, omenaviipaleita ja jotain tunnistamatonta. Joissakin on vuosiluku ja muissa ei. Näkyvien vanhojen vuosilukujen perusteella nämä saattavat olla kovinkin vanhoja. Sisällöt päätyvät biojätteeseen, lasipurkit lasinkeräykseen ja kannet metallinkeräykseen.

Paperisia reseptejä löytyy monelta vuosikymmeneltä. Kaapeista löytyvistä raastimista ja muista paloittelulaitteista yritän eritellä metalliosat muovisista mahdollisimman pitkälle. Aina se ei onnistu. Muoviset osat menevät sekajätteeseen. Muovinkeräykseen kerätään vain pakkausmuovia.

Pusseja kertyy paljon, suurin osa on onneksi lajiteltua jätettä.

Eteisen yläkaapista löytyy vanhoja tapettirullien jäämiä. Kierrätyssovellus kertoo, että niiden paikka on sekajätteessä - sinne siis.

Poistotekstiilejä kertyy tälläkin kertaa melkoisesti. Kaiken tyhjennyksen jälkeen pääsen pesemään tyhjentyneet kaapit.

Kierrättäminen on minulle tärkeää. Haluan hoitaa näissä kierrätystalkoissa enemmän kuin vain oman osuuteni. Vanhempieni taloyhtiössä kierrättäminen ei ole kovinkaan vannoutunutta. Sekajäteastia on aina melkoisen täysi, mutta muut kierrätysjäteastiat ovat melkein tyhjiä. Siksi on varmaa, että biojätteet mahtuvat aina taloyhtiön biojäteastiaan. Samoin metallit, paperit, pahvit, lasit ja muovit mahtuvat aina omiin keräysastioihinsa. 

Omakotitalossa viemme omat biojätteemme omaan kompostoriimme, mutta kaikki muu pitää kiikuttaa säännöllisesti kauemmas. Ennen mies vei kierrätysjätteet aina jollain ostosreissullaan kauppakeskuksen kierrätyspisteeseen. Nyt vajaan kilometrin päähän on tehty perusteellinen kierrätyspaikka, josta löytyy myös poistotekstiilien keräyspaikka. Minusta kaikki sujuu mainiosti, vaikka moni kierrätettävä roska pitääkin kuljettaa matkan päähän. Surulla ihmettelen noita kerrostaloasukkaita, joilla kaikki keräys tapahtuu omalla pihalla ja SILTI melkein kaikki tungetaan nopeasti täyttyvään sekajäteastiaan.

Mikä auttaisi kierrättämisen lisäämiseen? Kirjallinen opas? Opasvideo? Henkilökohtainen avustaja? Olen aivan innoissani kuulemaan (ja lukemaan) ehdotuksia kierrätysjaksamisen lisäämisen keinoista.

Kevät hurmaa minua tukevalla otteellaan. Nyt ihan tavallisten asioiden seuraaminen tutuillakin paikoilla on antoisaa ja äärettömän vaihtelevaa. Vihreät pienet lehdet punkevat esiin puista ja pensaista, ja maisema muotoutuu päivä päivältä kesäisemmäksi.

Kirjosieppokoiras naksuttelee, vispaa siipiään ja laulelee lumoavasti terijoensalavassa, josta löytyy lintupönttö. Naaras on näkynyt muutaman kerran, mutta kuviin se ei ole asettautunut.

Oravat kulkivat vielä vähän aikaa sitten parittain. Nyt hän on käynyt pihassa erityisesti soolona. Veikkaan häntä naaraaksi, mutta toki voin olla pahasti väärässäkin.

Luonnon seuraaminen ja tuijottelu tuo taas kerran paljon voimavaroja ruuhkaantuneeseen elämääni. Toki iloa ja onnea on ollut tuomassa monen monta muutakin asiaa. Kaikista noista itselle tärkeistä asioista pitää pitää kiinni. Ja niistä kannattaa nauttia nyt, sillä ihmistä ei ole tehty kuolemattomaksi. Elämä on nyt, se on varmaa. Omaa elämäänsä kannattaa vaalia päivittäin. Ihan niin kuin niiden muidenkin itselle rakkaiden ihmisten elämää 💖

Ihanaa kevään jatkoa 💖🥰🌼

Aika kulkee nopeasti tai hitaasti, pihassa riittää vierailijoita 👍

Omenapuun kukinnot ovat jo huomattavasti heikommassa kunnossa kuin pari päivää sitten. Vesisateet nopeuttivat prosessia. Kuvasin juuri kimalaisia omenapuussa ja ihan useammankin kerran kimalaiselle kävi hieman höplästi, kun etappina ollut kukan terälehti irtosikin samoin tein kukasta ja kimalainen sen mukana. Äkkinäinen suunnitelmien muutos tuli kimalaiselle 👍.

Tästä päästään aasinsillalla (Aasinsilta (lat. pons asinorum) on a) kirjallinen siirtymätekniikka, jossa tekstiin lisätään irrallinen tai kömpelö viittaus siihen, mitä aiotaan käsitellä seuraavaksi, b) vaikea tai ongelmallinen tehtävä sekä c) tehtävän suorittamisen tai muistamisen apukeino. Ilmauksen merkitys vaihtelee kielestä toiseen: suomessa (ja myös suomenruotsissa) merkitykset ovat lähellä toisiaan, ja niissä aasinsilta tarkoittaa useimmiten kirjallista siirtymätekniikkaa ja joskus myös muistamisen apukeinoa. - wikipedia) siihen, miten aika kuluu (muka) nopeasti. Tässä yhteydessä voisi huokailla sitä, miten aika kuluu nopeasti: Äskenhän ei ollut vielä edes nuppuja ja nyt kukinta on jo lopuillaan!

Olen tavallaan aikavaurioinen ihminen. Minun aikana kuluu nopeasti vain hetkittäin työn imussa tai flow-tilassa. Muuten minun aikani kulkee aika hitaasti. Monet vakuuttelevat sitä, että aika kuluu nopeasti, kun on kivaa ja päinvastoin. Minulla on mielestäni oikein kivaa suurimman osan ajasta, enkä suostu luokittelemaan omaa ajankäsitystäni kurjuuden aiheuttamaksi.

Voiko olla niin, että ajan kulumisen tuntemukseen voi vaikuttaa monikin eri tekijä. Yksi tekijä voisi olla se, kuinka läheltä ja intensiivisesti seuraamme jotain tapahtumaa. Tämä ei selitä sitä, että monien äitien mielestä aika kuluu nopeasti ja lapsi kasvaa hetkessä. Mutta se selittäisi sen, miksi puolituttujen lapset kasvavat aikuisiksi hetkessä, kun lähipiirin lasten aikuistuminen tuntuu kestävän paljon pidemmän aikaa. Ei vuosissa, vaan näppituntumassa.

Uppoutuminen johonkin saa myös aikaan sen tunteen, että aika on kulunut nopeasti. Ajattelen sen johtuvan siitä, että kaikki ajattelu ja energia kohdistuu yhteen asiaan ja ajan (ja muun elämän) tarkkailu pysähtyy siksi ajaksi kokonaan. Siksi minullakin on ollut kännykkäherätyksiä, jotta ehdin oikeaan junaan. Monen myöhästymisen jälkeen (erityisesti, kun junia kulkee vain kerran tunnissa) olen oppinut varautumaan flow-tiloihin.

Omenapuun kukintoihin palatakseni avoimelta seisovalta ruokapöydältä (puusta) löysivät eineensä myös linnut.

Talitiainen oli noukkimassa kukissa vierailevia hyönteisiä ravinnoksi jälkeläisilleen.

Kirjosieppokoiras jonotteli pokerina pääsyä omenapuussa olevalle pesäpöntölle.

Ja kimalaisia riitti ihan ruuhkaksi asti. Pölytykset on nyt hoidettu 👍.

Kesä on vasta päässyt vauhtiin! Mitkä ovat suunnitelmasi kesälle ja tulevalle viikonlopulle?

Huolia, valkohäntäkauris ja kirjosieppo

Tämä kevät on ollut aika viheliäinen, myönnän sen nyt. Kaikki opettelemani elämänhallinnan taidot ovat olleet arvokkaita ja ahkerassa käytössä. Minun pienen elämäni muutamat tärkeät ihmissuhteet ovat tasapainottaneet kaikessa upeudessaan tätä vaikeaa aikaa. Keskittyminen luontoon ja sen kuvaamiseen ovat olleet ihan parasta terapiaa. Ja tämän blogin kirjoittaminen on ollut tärkeä osa positiivisuuden säilyttämisessä. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet olla mukana!

Minulla on iso huoli sairastuneesta läheisestä ja välillä huoli tekee tepposet. Kuten tänään. Mutta enimmäkseen olen onnistunut löytämään elämään tasapainoa ja vahvuutta. Olen oppinut useimmiten erottamaan sen, mihin voin vaikuttaa ja sen, mikä on ulottumattomissani. Olen aika ajoin jopa hävennyt itsekseni mielenrauhaani. Minulla, jos kellä on kokemusta vaikeista paikoista ja koskaan en ole ollut näin vakaa. Yritän kertoa itselleni, ettei se merkitse välittämisen puutetta. No, tänään tuli taas epävakauden puuska todistamaan, että ei sitä välittämistä puutu.

Tiedätkö sen tunteen, kun on huolissaan jostain läheisestä, muttei ole paljonkaan, mitä voisi tehdä?

No niin. Nyt ollaan sitten taas matkalla vakauteen, vaikka välittämisen määrä onkin hirmuinen. Valkohäntäkauriita näin jollain näistä retkistäni ihan täällä lähellä. Aina yhtä ihania kohtaamisia :-)

Kirjosiepponaaraan kuvat ova jääneet esittelemättä. Tässä kuvat ahkerasta kirjosieppoemosta. Malttoi pysähtyä poseeraamaan :-)

Millaisia ajatuksia sinulla on kummallisen talven ja koronaisen kevään jälkeen?

Kirjosieppo pitää huolen musiikista :-)

Tänään ei ollut hellettä - ihan hyvä niin. Luonto hymyili kuitenkin auringon kanssa eikä säätä voinut moittiakaan.

Kirjosieppopariskunta on varannut tänä kesänä yhden lintuhuviloistamme. Koiras on selvästi kovasti sitoutunut tähän naaraaseen (jota ei juuri enää näy). Se laulaa ja vartioi pesää intensiivisesti. Sen laulua en ole koskaan ennen kuullut näin paljon. Pihamusiikin taso on nostanut tasoaan reippaasti viime vuodesta.

Koiras ei jää mielellään kuvattavaksi, vaan vaihtaa herkästi paikkaa tultuaan mielestään häirityksi. Tässä minun laululintuni ja musiikillinen ilahduttajani :-)