Hyvää juhannusta, luonto kukoistaa

Kesäpäivänseisaus oli eilen, keskiviikkona. Vuoden valoisin kohta on saavutettu eivätkä päivät tästä onneksi enää pitene.

Tänään kävin palauttamassa lomapäivälläni isän pyörätuolin ja rollaattorin apuvälinekeskukseen. Yksi asia on taas hoidettu alta pois.

Sunnuntaiaamun luontoretkikuvia on jäänyt odottelemaan parempaa hetkeä. Olkoon nyt yksi hieman parempi hetki.

Kuovin näin jälleen tälläkin pellolla käyskentelevän. Olen jokseenkin hurmaantunut kuovista.

Metsäkauris laidunsi pellolla ojan pientareella. Ihana sekin.

Juhannukseksi saamme ainakin hetkeksi koko perheen kasaan ja syömään yhdessä. Kaikki on sen suhteen enemmän kuin hyvin.

Rentouttavaa ja virittävää juhannuksen aikaa!

Matkalla Hailuodolle - kuovi

Matka Hämeenlinnasta Oulun Hailuotoon oli meille turhan pitkä ajomatka kerralla taitettavaksi. Olihan kuitenkin loma, eikä kiire yhtään minnekään. Yövyimme matkan varrella leirintäalueella, jossa oli myös lunta ja jäätä, sulaneissa paikoissa paljon vettä. Paikka oli kuitenkin järven rannalla. Paikan ehdottomasti paras puoli oli kuovi - tai kuovit.

Kuuntelin matkailuautosta aikani kuovien huutelua ja päätin sitten lähteä kameran kanssa ulos tarkastelureissulle.

Kuoveja oli ilmassa, olin aivan täpinöissäni 😍.

Illalla yksi kuovi päätyi aivan matkailuautomme lähelle, pääsin kuvaamaan sitä lähempää kuin koskaan.

Niin kuin kuvista näkyy, lunta oli vielä paikoin maassa ja järvikin oli enimmäkseen vielä jäässä. Tässä havahduttiin ihan konkreettisesti Suomen maantieteeseen ja etelän ja pohjoisen välisiin eroihin.

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Oulua ja Hailuotoa.

Sota-ajan syövereissä, kuovi ja valkohäntiä

Kirjoittelin eilen taas Paavon kirjeitä Vienolla puhtaaksi muutaman kirjeen verran. Kirjeet olivat vuodelta 1939. Innostuin ihmettelemään ajan kuvaa ja mietin, josko netistä löytyisi kuvia Lahdesta tuolta ajalta. Googlettelemalla löysin tieni kansalliseen digikirjastoon (digi.kansalliskirjasto.fi). Vuoden 1939 loppuun asti sieltä löytyy paljon kaikkien ulottuville jaettua painetun sanan arkistoa digitoituna.

Historia näyttää ihan erilaiselta, kun sitä lukee sen ajan lehdistä kirjoitettuna. Siinä pääsee tavallaan paikan päälle, mukaan sen ajan hetkeen. Ilman mitään jälkiviisauksia ja kokonaiskuvia.

(Etelä-Suomen Sanomat, 14.11.1939, nro 132, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1061458/articles/81566041?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)

Aika vilahti illalla kuin siivillä, kun aloitin tähän kirjastoon tutustumista. Harmi, että vuodesta 1940 alkaen materiaali ei ole yleisesti saatavilla. Vaan silti aivan mahtavaa materiaalia! Kaikkia sanomalehtiä tuolta ei löydy, mutta ikkuna menneeseen on tuolla kuitenkin auki ainakin toistaiseksi.

Maanantain luontohavaintoreissulta jäi muistoiksi kevään ensimmäiset kuvat kuovista. Sillä on kyllä vaan aivan vastaansanomattoman upea nokka! Se oli soluttautunut ison hanhiparven joukkoon, mutta satuin sen kuitenkin huomaamaan.

Pellolla käyskenteli myös valkohäntäpeuroja/-kauriita. Kummin tahansa tuon sanoo, joku ilmestyy aina moittimaan väärästä lajinimestä. Mutta valkohäntiä siis.

Minä hehkun kevään mukana. Tämä tuntuu taas olevan vuoden parasta aikaa. Alkukesästä koen varmasti taas saman tuntemuksen, kuten myös loppukesästä ja alkusyksystä. Toki muutkin vuodenajat ovat mukavia ja kivoja, mutta eniten nautin siitä, kun ympärillä tapahtuu ja asiat muuttuvat. Luonnon kiertokulun muutokset ovat vielä sen verran ennakoitavia, että ne eivät kuluta omaa jaksamista vaan päin vastoin.

Ihanaa epävakaista toukokuun jatkoa. Nyt tapahtuu 🥰

Kapustarintoja, kuovi ja suokukkoja

Viime päivinä olen kolunnut tuttuja maisemia aistimassa kevään etenemistä ja hieman tutkinut uusiakin paikkoja tulevaisuuden varalle. Uusien paikkojen tutkiminen tekee aina hyvää, joskus niistä tekee jopa löytöjä. Useimmiten minun kohdallani reissu on ollut kiva retki, jota en todennäköisesti tee uudestaan.

Eilen törmäsin kuin törmäsinkin kapustarintaparveen uudelleen. Niitä näytti olevan ensin huomattavasti aikaisempaa niukemmin. Sitä paitsi noista mustista pisteistä pellolla ei oikein osaa sanoa mitään, ennen kuin on ottanut pari kuvaa ja katsonut kuvia suurempana kameran näytöltä. Niin siis tein tälläkin kertaa. Otin muutaman kuvan tuosta hyvin harvapäisen näköisestä mustien pisteiden porukasta katsastaakseni tilanteen - mistä linnuista edes on kyse.

Näitä kuvia sitten tiirailin autossa kameran ylle kumartuneena.

Kapustarinnoilta näyttivät, väritys on niin selkeä. Kun sitten nousin kameran näytön äärestä ylös, pelto näyttikin jo ihan toisenlaiselta:

Niitä oli popahtanut ylös piilosta kuin sieniä sateella ja parvi näytti olevan jopa hieman lähempänä kuin äsken ;-) Ne olivat piileskelleet mahdollisimman matalana ja nousseet ylös sillä aikaa kun minä touhusin kameran kanssa! Hauskaa porukkaa! Hekottelin itsekseni ja nimittelin noita lintuja huumorintajuisiksi hepuiksi! ;-) Eivät välittäneet mitään ja alkoivat pian vipeltää kukin omiin suuntiinsa, pysähtyivät nokkaisemaan purtavaa ja taas vipellettiin.

Tänään samalla suunnalla näin aamusella kuovin. Sekin on ehdottomasti minun lempilintujani niin ulkomuodon kuin äänenkin perusteella :-) Kuovilta terveisiä :-) Kuovi pysytteli kaukana niinkuin muutkin tämän julkaisun lintuset.

Onnekseni näin aamulla myös kapustarintaparven. Mutta tällä kertaa siellä oli joukossa isompia vaaleita ja tummia pisteitä (kaukaa katsottuna siis). Ei kun taas ottamaan kuvia ja yritystä saada tarkennus ihan liian kaukana olevaan suurempaan pieneen pisteeseen. Kameran näytön tulkinnan ja noiden palluroiden liikkumisen perusteella päättelin niiden olevan suokukkoja ja niin olikin. Koiraat olivat oikein juhlapuvuissa ja mukana oli tietenkin myös pelkistetymmissä asuissa olevia naaraita. Kuvat haperoa huttua kaukaa, mutta julkaisen ne silti.

Hieman noista saa käsitystä suokukkojen kaulureiden eri värityksistä, joita tässäkin otoksessa löytyi todella monenlaisia: valkoista, tummaa, oranssia, ruskeaa ja valko-mustaa (ei taida näkyä näissä kuvissa). Koiraiden ryntäily ei näy näistä kuvista, mutta sellaista taisteluhenkistä kukkoilua oli mukana monen koiraan liikehdinnässä, kun ne rynnistivät toisiaan kohti ;-)

Näiden kanssa kävi niin, että kuvasin aina kerralla jonkin verran. Katsoin taas välillä kameran näytöltä valotuksen, suljinajan ja tarkennuksen toimivuutta ja kuvasin sitten lisää. Yhden kerran nostaessani pääni ja kameran taas ylös koko pelto oli tyhjä. Aivan hiiren hiljaa ne olivat lähteneet lentoon. Näin parven lentävän edes ja takaisin (kuin eivät yhtään tietäisi, mihin haluaisivat seuraavaksi mennä), mutta niiden lentoon lähdöstä ei kuulunut edes kuiskauksen vertaa ääntä. Yllätyksellistä sakkia :-)

Upeaa äitienpäivää huomiseksi kaikille! Kaikilla on kuitenkin joskus ollut äiti jossain, joten siinä mielessä päivää voi juhlia ihan jokainen :-)

Ihania kevään lintuja ennen uuteen arkiviikkoon siirtymistä :-)

Tänäänkään ei pitänyt lähteä minnekään, mutta päivä aukesi kauniina ja iloisena, suorastaan kutsuvana. Poikakin vielä soitteli aamulla ja ehdotti, että ottaisin auton päiväksi käyttööni, kun keli on niin hyvä, niin sehän oli sitten siinä :-)

Hanhia on paljon, kun niiden kanssa vain osuu nokakkain :-) Malttavat olla hiljaa vain levätessään. Melkein aina jollain tai useammallakin on joku asia kesken. Kälätys on siis enemmän tai vähemmän melkoinen. Kannattaa kulkea korvat auki ja pienin äänin. Kuulohavainnon perusteella voi lähteä paikantamaan niitä helpommin :-)

Vaaleavatsaiset ovat metsähanhia ja mustalaikkuvatsaiset tundrahanhia.

Töyhtöhyypät paljastavat hyvässä valossa kauniit värinsä. Ne näyttävät lentäessään ja muutenkin kaukaa katsottuna mustavalkoisilta, mutta itse asiassa ne ovat ihan jotain muuta :-) Tämä onnekas on löytänyt madon ja päättänyt saada sen esille - ruokalautaselleen. Onnistuikin siinä :-)

Kevään ensimmäisistä kuovihavainnoista en ehtinyt saamaan kuvaa. Mutta nyt osasin olla tarkkana, sillä osasin jo odottaa niitä. Sitä paitsi tämä kökötti pellolla suhteellisen paikoillaan eikä lentänyt pään yli kovaa vauhtia, kuten ne edelliset :-)

Tässä siis kuovi!

Tämä kuva on hieman suurennettuna siitä, miltä se näytti paljaalla silmällä. Tässä erottuu jo sen nokkakin, mikä ei oikeassa elämässä näkynyt. Näkyi vain ruskea jokin, joka kannatti kuvata varmuuden vuoksi. Ja kannattihan se! Kevään ihka ensimmäinen kuovikuva! Jess!

No, tähän se sama sitten vähän tarkemmin rajattuna. Halusin vain näyttää, kuinka vaikeaa sen havaitseminen pellon ohi ajaessa on. Mahtava suojaväritys sillä :-)

Huomenna sukelletaan arkeen. Minä olenkin jo vähän kaipaillut sitä. Yöllä herään intoilemaan työasioista, mutta olen päättänyt säästää työjutut huomiseen. Täytyykin tsekata huomisen kalenteri, että tietää, mihin varautua :-)

Millä mielin astut uuteen arkiseen viikkoon?

Kuovi ja tunne-elämän hallintaa

Olin tänään vapaapäivällä - saldovapaalla. Vapaa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nukuin semipitkään. Leikin koiran kanssa pihalla oikein kunnolla. Lähdin valokuvaamaan ja käytin siihen aikaa miettimättömän määrän - juuri sen verran kuin tuntui hyvältä.

Olen jostain lukenut ja oppinut, että omat tunteensa / tunnetilansa voi valita. Heräsin aamulla tuskaisena, hieman katkerana ja jopa hieman vihaisena. Sitten mieleeni tuli moneen kertaan luettu ja koettu totuus siitä, että omat tunnetilansa voi (ääritilanteita lukuunottamatta) valita. Olin aivan varma siitä, etten halua antaa kokonaista päivää katkeruudelle, joten valitsin tunnetilakseni kiitollisuuden.

Olen henkisesti harhaillut päivän aikana. Välillä mieli on ollut musta ja katkera, mutta enimmäkseen olen ollut kiitollinen ihanista ihmisistä lähelläni, kevään saapumisesta ja sen merkeistä sekä siitä, että osaan vaikuttaa itse omaan elämääni enemmän kuin muut.

Fyysisesti olen ulkoiluttanut kameraa kevätluonnossa ja häkeltynyt kevään uskomattomasta positiivisesta energiasta. Suosittelen lämpimästi siirtymistä kunnon maastovaatteissa luontoon ja kevään merkkien etsimistä. Pelloilla näkyy paljon lintuja juuri nyt. Vesilläkin on mukavan vilkasta. Ja juuri nyt kannattaa katsella taivaalle tämän tästä. Muuttoruuhka alkaa olla käsillä juuri näillä näpeillä :-)

Pellolta löytyi kuovi sen mahdottoman hyvästä suoja-asusta huolimatta. upea kohtaaminen tämäkin :-)

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä Sinulle! Kannattaa ulkoilla, mutta myös laittaa kasvoille aurinkovoidetta (jonka unohdin täydellisesti taas tänään).

Ilahduttavat pitkänokkakuovit :-)

Tiiran antamien havaintovihjeiden perusteella lähdin katsomaan, josko näkisin kuoveja. Ja löytyihän niitä sitten vihdoin - useampikin :-)

Tuossa kuovin ulkoasussa on jotain upean siroa ja juhlallista. Ei ole minun lintulistallani se kaikkein kuvatuin lintu. Äänen kuulee usein ensin ja sitten se jo vilahtaa ohi. Nyt malttoivat aterioida jopa kuvausetäisyydellä. Auto toimi taas mainiona piilokojuna.

Nokkasi savessa on sinun matosi etsimän...

Kuovi

Kuovit lentelivät Hattelmalanjärvellä. Onneksi Riia vieressäni huomautti asiasta, muuten en olisi huomannut niitä. Riia tunnisti kuovin äänenkin, minä en sitäkään. Mutta pari kuvaa sain, täytyypä käydä vaikka luontoportin sivuilla kuuntelemassa kuovin ääntä, niin ensi kerralla on fiksumpi :-)

Huomenna on lomapäivä. Huonoa säätä on luvattu, joten nukun oikein syvällä nautinnolla aamulla pitkään :-) Ihanaa perjantaita!