Oma väri löytyi taas - vanha kuva täynnä muistoja

 Löysin itseni värisen neuletakin ja se pääsi heti käyttöön tänään toimistopäivälle.

Jo sitä sovittaessani huomasin, että olen löytänyt saman värin tai sävyn monesti aikaisemminkin (unohtaakseni hyvän löydön sen vaatteen elämänkaaren jälkeen). Itselleni epätyypillisesti päätin ottaa pikaselfien autokatoksen luona ennen lähtöä töihin. Ensisijaisesti näyttöä tyttärelle, että olen löytänyt itselleni mieluisan vaatteen. Ja samallahan laitan sen tännekin. Etenkin, kun jokin aika sitten löysin vanhempieni kotoa tällaisen kuvan (kännykällä otettu valokuva paperisesta valokuvasta):

Hame on oikeasti sävy sävyyn ruskeaa topin kanssa (hieman vaaleampi), mutta näyttää tässä vieläkin vaaleammalta. Mutta suurin piirtein samaa sävyä on tässäkin päälläni. Kuvasta on aikaa yli 15 vuotta. Ollaan tässä minun vanhempieni mökillä. Kuva ei kerro totuutta, reissu ei mennyt hyvin ja siksi jouduin ajamaan ylimääräisen reissun Keski-Suomeen hakeakseni lapset kotiin Hämeenlinnaan. 

Oi niitä aikoja 🙈. (Lisäselitystä: nuoriso käyttäytyi ihan kunnolla, heissä ei ollut mitään vikaa. Halusivat vain jo kotiin.)

Töihin lähdettyäni hain lähikaupasta pikalounaaksi vihersmoothien. Kaipasin jotain helppoa, jonka voisi minuutissa heittää ruoansulatukseen prosessoitavaksi ja sitten jatkaa matkaa kohti toimistoa. Smoothie-pullo oli muovia, samoin sen korkki. Korkki ei vain auennut, ei millään. Kun olin kaikki voimani ja keinoni käyttänyt, päädyin siihen, mikä oli minulle ennustettavaa. Turvauduin apuvälineeseen. Apuvälineenä toimi monitoimitaittoretkiveitsi, jolla pyrin irrottamaan korkkia kiinnikkeistään. Ihan loppumilleille asti kaikki sujui hyvin, mutta sitten lipsahti. Onneksi korkkikin aukesi. Nenäliina tupoksi sormeen ja matkaan.

Verenvuoto ei ottanut hyytyäkseen, vaikka kuinka puristin sormea rattiin ja paperituppo jäi siihen väliin. Kun välillä näytti hyvältä ja hivuuttauduin kohti smoothie-pulloa, alkoi sormi vuotaa taas. Vajaan tunnin matkan jälkeen pysähdyin huoltoasemalle juomaan kauan odotetun juomani ja ostamaan laastareita. Laastari sormeen ja taas matkaan.

Matkaruokailu on selvästikin vaarallista ainakin, jos on yhtä nälkäinen kuin minä eikä kestä yhtään vastoinkäymisiä. Nyt sormi ei tarvitse enää laastaria - onneksi!

Tänään sää näytti jo kauniilta. Ja tuntui lämpimältä 💖 Jospa se kesä tästä taas innostuisi.

Kantsun kyläjuhlia, sähkön säästämistä ja eläkeikää edeltävä välikuolema

Kantsun kyläjuhlat

Kantsun kyläjuhlilla käytiin elokuussa miehen ja tyttären kanssa. Ladies First Big Band oli se tärkein syy osallistumiseemme. Olimme jo aikaisemmin mieheni kanssa saaneet hyvän ääninäyttteen big bandilta ja miehen selvitystyön tuloksena päädyttiin tänne. Oltiin paikalla ajoissa ja ensin päästiin kuuntelemaan Lastenorkesteri Päistikkaa. He innostivat lapsia tanssimaan ja lasten tanssi-innostus jatkui sujuvasti myös big bandin esityksen aikana.

Ihania!

Pinkkimekkoinen nuori neito ei luopunut ihanasta mehujäästään hetkeksikään. Kaikki tanssit tanssitiin sen kanssa välillä vähän maistellen 🥰.

Ja tässä upea, huumorintajuinen ja mahtavasoundinen big band!

Sähkön hinta

Sähkön hinta nousee ja sähkön saatavuus voi olla tulevan talven aikana hankalaa. Suomalaisia kannustetaan sähkönsäästötalkoisiin. Se koskettaa. Meillä ei sähköä ole turhan päiten (mielestämme) kulutettu tähänkään mennessä. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, jos aikoo olla hommassa mukana.

Minä palelen helposti. Huonelämpötila on meillä ollut siksi aina hieman keskivertoa korkeampi. Siihen tulee nyt (toivottavasti) muutos. Tavoitteenani on 1-2 asteen lämpötilan alennus, mikä tarkoittaa huomion kiinnittämistä kunnolliseen lämpimään pukeutumiseen. Lyhythihaisilla ja -lahkeisilla ei ole tarkoitus selvitä tulevaa talvea. Tuttujen villasukkien lisäksi pitkät hihat (ja lahkeet) sekä kerrospukeutuminen ovat nyt asialistalla. Tarvittaessa neulon meille myös kämmekkäät. Torkkupeitot ja huivit tuovat niin ikään hyvää lisälämpöä. Pystyuunin tehtävä on nyt vakituinen. Pyrimme polttamaan mahdollisimman kuivat puut siellä niin vähäpäästöisesti kuin mahdollista. Vinkkejä puun polttamiseen täältä ja täältä.

Miten sinä suhtaudut sähkönsäästötalkoisiin?

Työelämä loppuu ennen kuin se loppuu

Olen viime aikoina miettinyt monesti eläkkeelle siirtymistä (vähemmän innostuneena ja toisinaan myös viimeisenä hätäkeinona) ennen kaikkea siksi, että työelämässä minun ikäiseni ihminen ei enää kiinnosta oikein ketään. Huolimatta osaamisestani, kehittymiskyvystäni, vuorovaikutustaidoistani tai asenteestani. Paikoilleen jääminen eläkeikään asti kuulostaa häkkirangaistukselta, jota ei mitenkään jaksaisi eikä kaipaisi. Aikaa eläkkeelle siirtymiseen on vielä ihan liian kauan sen odottelemiseen pelkkänä säilöttynä suolakalana.

Olen ajatellut, että tekisin eläkkeelle jäämisen jälkeenkin jotain omasta mielestäni mielestäni mielekästä työtä jossain määrin. Sen pitemmälle en ole sitä vielä pohtinut. 

Kehitän jatkuvasti innolla omaa osaamistani. Olen myös päättänyt jatkaa sitä edelleen, vaikkei siitä minulle päivätyössäni mitään hyötyä sinänsä olisikaan. Ajan hermolla eläminen tekee minulle hyvää, nautin todella kovasti kaiken uuden oppimisesta.

Olen pohtinut uudelleen kouluttautumista (= uutta ammattia), vuorotteluvapaata, yrittäjäksi ryhtymistä, sivutyön hankkimista, mutten ole vielä löytänyt vastausta. Uuden työpaikan hakeminen tyssäsi ikämuuriin jo aikaa sitten, hakemuksien lähettäminen on turhaa, sillä haastatteluun asti en pääse enää mitenkään. Pätevyys ei voi olla esteenä ensimmäiseen haastattelukierrokseen, joten syy on jokin muu.

Mieli tekisi tehdä sitä, missä on hyvä ja oppia lisää. Arki on sopeutumista johonkin muuhun.

Onko sinulla ajatuksia, ideoita tai ehdotuksia tähän? Ei mitään kiirettä eläkeikään on vielä pieni ikuisuus 👍. Jotain olisi vain kiva tehdä vielä ennen sitä.