Ennen leijonakuvia muutama hämmentynyt havainto reissulta. Ensinnäkin olin jäädä useasti lastenrattaiden alle. Niitä tuntui tulevan joka suunnasta, ja astuin sinne tai tänne, aina joku kaarsi kovaa vauhtia melkein päälleni. Piti opetella erilainen kävely- ja tarkkailutekniikka, jotta pääsin keskittymään itse eläimiin väistelyn sijaan.
Puolen litran lähdevesipullo maksoi 3,10 euroa!!! En ostanut, ihan periaatteesta.
Monet lapset saivat käyttäytyä hyvin ei-eläinystävällisellä tavalla. Useampikin lapsi jahtasi huutaen naakkoja ja potkiskeli niitä kaikella maasta irtoavalla. Ei häirinnyt lasten vanhempia millään tavalla. Jopa eläinten häkkien luona käytiin jymistelemässä ja huutamassa. Eläinparat... Yhdet nuoret miehet kävivät ylpeänä ilmoittamassa vanhemmilleen, että he huusivat tiikerille (muistaakseni...) niin kovaa, että se nousi istumaan. Vanhemmat eivät noteeranneet ilmoitusta mitenkään. Miksi ihmeessä tuollaiset ihmiset suuntaavat eläintarhaan?
Mutta ne leijonat olivat ihania. Pennut ovat aina ihania, mutta äidinrakkaus on yhtälailla niin lumoavaa... :-) Kunpa kuvaaminen olisi jotenkin helpompaa - mutta tyydytään nyt näihin 'kaltereiden' läpi otettuihin kuviin. Onpa ainakin edullisempaa ja ekologisempaa leijonien kuvaamista kuin aitoon elinympäristöön matkaaminen ja siellä kuvaaminen.
Lisäys 5.7.2014: Korkeasaaren leijona on aasianleijona, uhanalainen sekin.