Työelämän kärrynpyöräni ja Haapsalun lintuja 🥰

Superhektinen työviikko on ohi. Onneksi. Asiantuntijatyön huonoja puolia tällaisissa työn vaiheissa on muun muassa se, ettei oma tekeminen kokonaisuudessaan näy oikeastaan kenellekään. Kukaan ei näe sitä kaikkea, mihin pistän tarmoni ja energiani. Kukaan ei näe sitä taiteilua, kun yritän saada tekemiset tärkeysjärjestykseen, jotta saan rajattua tämän ja ensi viikon tekemiset toisistaan. Kukaan ei näe eikä tunne sitä tekemisen ja suunnittelemisen ajatusverkostoa, jota säädän päässäni ja yritän muistaa ja tehdä kaiken.

Juuri kukaan ei voi ymmärtää sitä, miten kiire ja tekemisen tulva valloittaa uneni katkoen sitä. Eikä sitä, miten paljon pinnistelyä kaiken muistaminen (muistiinpanojen avullakin) vaatii ja kuinka vaikeaa on pitää kaikkia lankoja riittävän hallitusti käsissä. Vaikka olenkin mielestäni tavallisesti aivan mahdottoman hyvä juuri siinä.

Varmasti on joku ja vielä joku toinenkin, joka harmittelee sitä, etten tehnytkään jotain sovittua. Minulle on todella tärkeää pitää sovituista asioista kiinni, mutta tällä viikolla paletti on vähän hajonnut ja varmasti asia ja ehkäpä toinenkin on unohtunut. Pyydän sitä jo nyt anteeksi. Tämän enempään en tällä kertaa riittänyt.

Samaan aikaan en jaksa iltaisin muuta kuin yrittää palautua. Se siitä henkilökohtaisesta elämästä. Vain minä ymmärrän, miksi olen näin mahdottoman väsynyt ja uupunut. Eikä se helpota oloa yhtään.

Samaan aikaan tiedän hyvin, ettei tämä vaihe työssä kestä enää kauan. Työstä toiseen vaihtamisen sekamelska on samalla työnantajalla pysyessä jonkin verran kaaoottisempaa kuin työnantajalta toiselle vaihtaessa. Silloin vanhat työt eivät raahaudu mukana samaan aikaan, kun pitää siirtyä jo uusiin tehtäviin. Silti en vaihtaisi mitään tästä pois. Tämä kaaos on välttämätön välivaihe, jotta voin siirtyä eteenpäin ja päästä uusiutumaan ammatillisella rintamalla. ja siitä mahdollisuudesta olen pohjattoman kiitollinen 💖.

Vaihdoin siis työtehtäviä ja organisaation osaa nykyisen työnantajani leivissä maaliskuun alusta. Nyt on meneillään hektinen ylimenovaihe. Kiirettä pitää, mutta lomat ja ihanat työkaverit säilyvät. Lisäksi luvassa on upeita uusia ammatillisia haasteita 🥰. Voiton puolella ollaan ja isosti 👍.

Palauttaakseni itseäni pieneen menneeseen lomaani, irtiottooni tästä kaikesta arjesta, syöksyn suoraan Haapsalun lintutunnelmiin. Harvoin tuollaista lintuiloittelua pääsee seuraamaan melkein kotiportailta.

Merihanhet tepastelivat jäällä.

Harmaahaikarat viettivät omaa sulkeutunutta elämäänsä.

Ja paluu merihanhien luokse.

Hyhmissään kyyköttävät harmaahaikarat ovat saaneet seurakseen lokkeja ja koirastelkän.

Ja nyt jäällä on ruuhkaa. Merimetsot ovat saapuneet paikalle. Niiden edessä purjehtii naarastelkkä, takana näkyy valkoisia koirasuiveloita ja lennossa sekä koiras- että naarasuiveloita. Lisäksi paikalta löytyy lokkien lisäksi myös ainakin koirastelkkä.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä kirjoitus. Nyt vain nautitaan kauniista viikonlopusta, aprillipäivästä, huhtikuun alkamisesta ja pääsiäisen vapaiden odotuksesta. Juuri nyt meitä hellitään oikein mukavasti 🥰.

Yyteriin 💖

Amerikasta Reposaaren Siikarantaan ja sieltä Lontoon kautta Yyteriin. Kuvia tuli otettua poskettoman paljon, mikä kielii hyvää mielen taajuudesta ja terveydestä. Välillä olen ollut huolestunut, kun yksi elämän parhaista jutuistakaan ei ole jaksanut kiinnostaa. Ja nyt tarkoitan siis valokuvaamista 🤭.

Yyterissä rakastan hiekkarantaa ja -paljoutta.  Sitä varten siellä ei tarvitse yöpyä ja se kannattaakin pitää mielessä jatkossa. Siellä voi siis myös vain käydä ja yöpyä - vaikka Siikarannassa. Painotan nyt, että kokemukseni ovat vain sesongin ulkopuolisesta ajasta. Sesongin aikana hakeudun mieluummin johonkin rauhallisempaan paikkaan. Sesongin ulkopuolella Yyterissä

• ei ole rantanäkymää
• tilaa on tolkuttoman ihanasti
• koiran läsnäoloa ei ole rajoitettu (voi tulla kanssani vessaan tai keittotilaan)
• ei ole oikeastaan mitään näkymää

Koira nautti vapaudesta ja isosta tilasta. Se on myös tärkeää meille.

Vaan hiekkarannat sesongin ulkopuolella ovat mahtavan avarat ja kutsuvat!

Laiskat ja nälkäiset rosmot

Lokit näyttävät ulospäin kovin laiskoilta. Ne tekevät hyvin vähän saalistaakseen ruokaa mistään muualta kuin muiden hallusta. Seurasin juuri härkälintujen kalaleikkejä. Toinen emoista toi kalan ja sitä sitten tungettiin veteen. Poikanen seurasi silmä tarkkana vieressä ja hamuili vettä. Koko kuvio ei minulle selvinnyt, sillä naurulokki saapui paikalle kovaäänisenä kuten aina. Poikaset katosivat viisaasti järven syövereihin. Lokki vasemmalla ylhäällä, ei pistä heti silmään harmaasta kuvasta.

Poikaset ovat turvassa, mutta lokin ketkule vartoi ja vahtaa kalaa...

Tässä kommunoikoidaan jo puolin ja toisin. Aika tuloksettomasti.

Tuleepa siinä utelias kalatiirakin paikalle. Lähtee pian pois, muttei se riitä varmaankaan keventämään härkälintujen tunnelmaa.

Jos oikein tulkitsin jatkoa (turhan kaukana tämän näytelmän esittivät...), emo päätyi popsimaan kalan itse tai ainakin osan siitä. Nielemisliike oli sen verran näyttävä. Kun lokki vihdoin ja viimein antoi periksi, palasivat poikasetkin paikalle. Siihen jäi se kalaleikki.

Iskä toi sitten onneksi lohturuokaa :-)

Saalistusta - tunnistusapua tarvitaan!!! (ei herkkähermoisille)

Kuvasin aamulla paksun pilvipeiton hämärässä  sekavan lokkimyllerryksen, jossa siepattiin, jahdattiin, pudotettiin ja siepattiin. Kuka jahtasi ketä ja mikä oikein siepattiin - niissä tarvitsen tunnistusapua, vaikka olen yrittänyt itsekin kirjojen ja netin avulla tilannetta selvitellä. Tunnistamisen tueksi laitan tähän myös heikkolaatuiset kuvat - niiden avulla voi kuitenkin määritellä muunmuassa mittasuhteita.

Tähän havahduin: lokki nappasi mytyn suuhunsa (naurulokilta?)

Veikkaan, että lokki on kalalokki (siivet ja nokka). En ole varma, ottiko se mytyn tuolta naurulokilta, mutta ainakin naurulokista saa mittakaavaa. Mytyn vatsa on valkoinen, veikkaisin jonkin vesilinnun poikasta.

Näyttäisi siltä, että mytyn selkä on tumma - mieleen tuli härkälintu, mutta lokkiin nähden se näyttää pieneltä - härkälinnun poikaseksi sen pään väritys näyttää taas tummalta...

Kalalokki (?) kuitenkin pudottaa saaliinsa ja joutuu kiertämään tovin, ennen kuin pääsee takaisin. Silloin on jo toinen lokki napannut saaliin vedestä. Kokoerosta, siivistä ja nokasta päättelisin, että kyseessä voisi olla harmaalokki. Vaan en edes yritä vannoa... Harmaalokki (?) siis mytyn kanssa yllä ja kalalokki (?) alla.

Yllä oleva kuva on muuten jo aivan tuhru, mutta siitä näkee mittasuhteita: lokki versus toinen lokki ja mytty versus telkkä. Tämän perusteella veikkaisin myttyä poikaseksi...

Jottei homma pysyisi mitenkään hanskassa, jostain ilmestyy vieläkin isompi lokki. Värityksensä puolesta nuori lokki? Kuvat kannattaa klikata hieman isommiksi, muuten näistä ei kyllä selviä yhtään mitään. Alla ensi kolme lokkia peräkkäin (ja telkkärassukka vedessä...)

Harmaalokki (?) luovuttaa isommalleen ja pudottaa saaliin. Telkkärouva lokkien alla näyttää vallan ahdistuneelta...

Ja isoin lokkihan tässä mittelyssä voitti. Mytty on jo riutunut puoleen entisestään. Telkkä yrittää olla kovasti, kovasti näkymätön...

Kaikki tunnistusapu on tervetullutta niin lokkien kuin saaliinkin suhteen...