Pikkuoravan luova ratkaisu ;-)

Meillä käy tässä pihassa siis kolme oravaa: tuo läheltä piti -äippäorava, joka näyttää nykyään jo aika hyvältä ja sen kaksi poikasta, yksi ensimmäisestä ja toinen toisesta poikueesta. Pari päivää sitten laitoin kuvia tuon vanhemman poikasen ruokailutavoista. Se on siis löytänyt äippäoravalle varatut pähkinät oravamaatista eli ruokintalaitteesta, samoin kuin pienempi sisaruksensakin.

Siinä, missä vanhemman poikasen jaloista jäi roikkumaan ulkopuolelle vain vähän, nuoremmalla poikasella olikin ihan omanlaatuinen ratkaisunsa. Tapahtumaketjun alku tuli yllätyksenä, ihan puskista, enkä ollut kameran kanssa missään valmiusasemissa. Olin sisällä olohuoneessa vain katselemassa oravapöntölle päin. Sen jälkeen hiippailin tietenkin nopeasti kameran kanssa pihalle valmiusasemiin, jotta saisin edes jotain dokumentaatiota.

Pikkuorava nimittäin heittäytyi ruokintalaitteeseen sukkana ja jäi sinne iloisena syödä mussuttelemaan aika pitkäksikin aikaa! Tässä se on saanut tarpeekseen ja tulee pois. Luulin ensin tuota ruskeaa nappulaa sen nenäksi, mutta sehän olikin suussa oleva pähkinä!

Nopeasti se keräili itsensä ja päätyi oravamaatin päälle muina miehinä syödä juputtamaan ;-) Oli kyllä mahdottoman vekkuli ja odottamaton tapahtumasarja!

Hännän ohuudesta näkee, ettei tämä ole vielä kovin vanha.

Ja tässä kuvassa alla poikasen pieni olemus näkyy todella selvästi.

Olen nähnyt myynnissä sellaisia matalampiakin malleja, jotka eivät ehkä houkuta niin paljon tämän kaltaisiin sisälle tunkeutumisratkaisuihin. Tämä meidän ruokintalaitteemme on jo aika vanha. Pitäisikin katsoa sille uusi korvaaja. Ehkäpä hieman matalampi siis?

Mutta kyllä sain nauraa ihan katketakseni noiden kahden oravanpoikasen touhujen seuraamisen aikana ja jälkeen. Kilokaupalla endorfiinia virtasi lävitseni. Toivottavasti pieni rippunen ilostani siirtyy sinullekin :-)

Mikä tuo sinun arkipäiviisi iloa ja piristystä?

Oravamaatti on kovassa käytössä :-)

Oravien ruokintalaite on ollut yllättävän ahkerassa käytössä. Ryhdyin laittamaan sinne pähkinöitä (kuten moneen muuhunkin paikkaan) varmistaakseni läheltä piti -äippäoravan ravinnon saannin. Sen suu ja leuka näyttivät vielä heinäkuun alussa todella heikoilta ja halusin olla varma, ettei sen selviytyminen jää minusta kiinni.

Pian selvisi, että tuo äippäorava käyttää vain oravamaatin tasolle jätettyjä pähkinöitä. Sen jälkikasvu on sen sijaan sinnikkäämpää tai nokkelampaa porukkaa ;-) Tämän vuoden ensimmäisen pesueen juniori asioi ruokintalaitteella kuin kotonaan. Pitkään olen seuraillut juniorin touhuja ruokintalaitteella, mutten ole vielä ehtinyt kameran kanssa mukaan touhuun. Ennen kuin tänään :-)

Tästä voisi ottaa mallia aamujumppaan ;-) Tasolle siirtyminen ei ole yksinkertaista, ruokintalaitetta voisi varmaan tässä suhteessa hieman kehittää...

Koska ruokintalaitteessa on pähkinöitä vain kevyesti pohjalla, niiden tavoitteleminen vaatii aikamoista uhrautumista. Tässä ponnistellaan ihan viimeisillään ;-)

Tätä kuvaa ottaessa kameran etsimessä ei näkynyt lainkaan tuo oravan pähkinöitä tavoitteleva tassu laitteen sisällä. Onneksi tuli räpsittyä kuvia siitä huolimatta :-) Ihanan epätoivoinen kuva - paitsi että orava sai kyllä kaiken tavoittelemansa.

Oravamaattiin palattiin juuri niin monta kertaa kuin se oli tarpeen. Viimeiset saaliit käytiin piilottamassa läheisiin kuusiin :-)

Vaikka ainakin meille Hämeeseen upean sääennusteen tilalle on tullut hieman sateisempi ennuste, otetaan silti ilmoista, luonnosta ja levon tarpeesta irti kaikki mahdollinen. Ihanaa viikonloppua :-)

Sisäinen puhe - millaista se oikein on?

Olen tonkinut aihetta "sisäinen puhe" tässä jo jonkin aikaa. Itse asiassa aloitin ensimmäisen kerran siihen tutustumisen noin vuosi sitten. Nyt sama aihe herätteli kiinnostustani törmättyäni tähän artikkeliin. MTV-uutisten artikkelissa todettiin osuvasti mm. näin: "Jokainen käy sisäistä puhetta itsensä kanssa 150–300 sanaa minuutissa – eli jopa 50 000 ajatusta päivässä. Lukiessasi tätäkin tekstiä käyt samalla dialogia siitä, mitä mieltä olet tästä artikkelista ja keskittymisesi herpaantuu hetkittäin. Mieleen juolahtavat muun muassa ajatukset viikonlopun suunnitelmista ja arkisista huolista tai ilonaiheista." Erittäin osuva kuvaus.

Kuulet oman sisäisen puheesi, kun rauhoitut ja lopetat aktiivisen ajattelemisen. Ne ajatuspuolikkaat, jotka risteilevät päässäsi kovin itsenäisinä sinun tahdostasi riippumatta silloinkin, ovat oikein tyypillistä sisäistä puhetta. Mutta sisäinen puhe voi olla myös aktiivista, sitä voi kehittää ja ohjata. Lisää oman sisäisen puheen tunnistamisesta täältä.

Olen kuunnellut omaa sisäistä puhettani viimeisen viikon aikana ja täytyy myöntää, ettei se ole kyllä aina kovin kannustavaa. Omaa sisäistä puhettansa kannattaa kuulemma kehittää sellaiseksi, että se olisi samankaltaista kuin puhe, jolla lohdutat, kannustat tai rohkaiset hyvää ystävääsi. En kuuna päivänä voisi kuvitellakaan puhuvani hyville ystävilleni niin kuin huomaamattani puhun itselleni. Minulla on siis paljon parantamisen varaa - tai siis kehittymismahdollisuuksia ;-)

Tyypillinen puhahdukseni itselleni on esimerkiksi: "Ei tästä mitään tule". Ihan kamalaa, mutta niin minä huomaamattani juttelen itselleni :-(

Olen aloittanut myös aktiivisen ja aloitteellisen paremman sisäisen puheen harjoittelun. Kun viime yönä heräsin ja aloin miettiä työasioita, sanoin itselleni ajatuksissani: "Kuule Susanna, nyt ei ole työjuttujen aika, nyt kannattaa nauttia lepäämisestä ja unesta. Työt odottavat aamuunkin :-)". Ja ainakin tällä kertaa se jopa tehosi!

Kannustava sisäinen puhe toimii vielä paremmin, jos siinä aktiivisesti puhuttelee itseään nimeltä minä-muodon sijaan. Asioiden etäännyttäminen on toimivaa lukemani mukaan.

Ei sen puoleen, on minulla välillä ihan kannustavaakin sisäistä puhetta, useimmiten se tulee suusta ihan ääneenkin yksin touhutessani. Hyvä minä!

Oletko sinä kuunnellut omaa sisäistä puhettasi?
Miten sinä puhut itsellesi?

Orava ja fasaani

Tänään on minilomani viimeinen päivä. Olen löysäillyt ja tehnyt, mitä milloinkin on mieleen juolahtanut. Tämä oli oikein viimeisen päälle kotoiluloma, olen todella niukasti poistunut oman pihan ulkopuolelle ;-) Työhärdelli on pyörinyt vauhdilla sen verran kauan, että itsensä pysäyttely tuli todella tarpeeseen.

Kävin äsken täyttämässä pihan ruokintalaitteita. Luulin naarasfasaanin jo lähteneen pois, mutta siellä korallikanukkojen keskellä se oli vieläkin. Laitoin sille oman jyväkasan samaan paikkaan kuin edelliselläkin kerralla. Lähdettyäni se siirtyi jyväkasan luokse helpomman ruuan luokse :-)

Olen joskus aikaisemminkin kuullut siitä, mutta unohtanut täysin, että fasaanit nukkuvat kuusen oksalla. Olenhan minä niitä oksilla majailevia fasaaneja joskus nähnytkin, mutta nyt luin siitä oikein mustaa valkoisella. Eivät pärjää kovassa pakkasessa. Pystyvät vetäytymään hypotermian kaltaiseen tilaan kuusen oksalla kökkiessään ja olemaan siellä syömättä pari vuorokautta, hyvässä kunnossa oleva yksilö jopa pari viikkoa. Ruokinta on niille ehdoton talvesta selviytymisen edellytys.

Taivaalta pilkahdellut aurinko houkutti värjöttelemään kylmässä (kunnon talvivaatteet pitäisi kaivaa ehdottomasti jo esiin...) ja odottelemaan mahdollista kuvaushetkeä. Orava saapui kuin lahjana sille omalle ruokailupaikalleen, johon valokin osuu hetken aikaa päivästä. Osa oravista tunkee edelleen itsensä lintujen ruokintalaitteille. Täytyy yrittää jatkaa niiden kouluttamista ;-)

Oravat ruokinnalla

Pihassa liikkunee kaksi eri oravaa. Toinen ymmärtää oravien oman ruokintalaitteen päälle, toinen on aloittelija. Kokemus näkyy myös siinä, miten laitteelle saavutaan ja miten siitä poistutaan. Mutta molemmat käyvät ruokinnalla jo jokseenkin tottuneesti. Ja onpa niiden seuraamisesta iloa!

Kokenaampi kipuaa ruokinnalle tuota tolppaa pitkin ja vähemmän kokenut tekee tuosta vierestä olevasta tuijasta puskahyökkäyksen - hiipii ensin mahdollisimman pitkälle ja loikkaa sitten laitteen päälle.

Tämä ruokintatasolle siirtyminenkin sujuu toiselta todella sutjakasti, toinen haparoi vielä.

Nyt voi taas hetken tarkkailla ympärilleen ja jos uhkaa ei näy eikä kuulu, voikin kääntää selkänsä suurelle yleisölle ryhtyä pähkinälaatikon kippuun :-)

Osa pähkinöistä popsitaan paikan päällä, ja kun massu on täynnä, alkaa pähkinöiden jemmaaminen :-) Siitä ei nyt tässä kuitenkaan yhtään kuvaa.

Nämä kuvat on otettu kotimme toisesta kerroksesta, työhuoneeni ikkunasta. Kurre oli niin vauhdissa, että päättelin sisältä kuvaamisen olevan ainoa mahdollisuuteni päästä saamaan minkäänlaisia räpsyjä. Ikkuna oli toki auki, (kuvaus)hätä ei lukenut lakia ;-)

Lisää oravien ruokinta-automaateista :-)

Yön aikana minulle nousi kuume ja aamulla olin raihaisempi kuin naismuistiin... Särkylääkkeitä naamaan ja lepäämään, lopulta uni tuli ja monen tunnin nukkumisen jälkeen oli jo paljon parempi olla. Kävin eilen pienen pienessä operaatiossa ja oli odotettavissakin, että tänäänkään ei vielä ole ihan se paras päivä. Vaan jospa huomenna olisi jopa jo ulkoilupäivä :-)

Oravien ruoka-automaateista lisää... Innostuin oravien ruokinta-automaateista muutama vuosi sitten, kun löysin netistä jostain teko-ohjeet sellaiselle. Perheen elämä on ollut kuitenkin muutamia vuosia sellaisessa pyörityksessä, ettei laite ole ollut prioriteettilistan kärjessä ;-) Tänä kesänä aloin taas pyöritellä ajatusta mielessäni. Selvisi pienen googlauksen jälkeen, että laitteita saa ostettua netistä ihan kohtuuhinnalla.

Tässä nyt joitakin linkkejä oravien ruokalaitteisiin. Kuvahaku tuotti paljon ihan oikeanlaistakin tulosta. Pihakauppa.fi myy ruokinta-automaatteja alle kahdellakympillä, ei paha hinta. Kuvausta automaatin rakentamisesta löytyy Syrjälän pihasta.

Videota automaatin toiminnasta youtubesta.  Ja lisää videota täältä... ja täältä (tässä laite on liian lähellä lintujen ruokintapaikkaa, suositellaan pidettäväksi eri paikoissa)... ja täältä... Ja vielä yksi :-)

Lisää erilaisia oravien ruokintavermeitä täältä ja vähemmän minua kutsuvia laitteita täältä (ovatkohan ihan tosissaan?).

Näillä pääsee varmasti hyvään alkuun ruokintalaitteeseen tutustumisessa :-)

Oravien ruokinta-automaatti

Eilen lähdin Tallinnan reissulle aamulla hieman ennen puoli seitsemää aamulla ja takaisin saavuin puoli kahdentoista aikoihin illalla. Päivä oli pitkä, mutta antoisa. Pääkohde oli Martin Markkinat Saku-hallissa. Siellä oli esillä jos minkälaista virolaista käden taitoa.

Ainoa hankintani markkinoilta liittyi tietenkin luontoon. En osannut etsiä tätä, mutta ostoslistallani tämä oli jo muutenkin: oravien ruokinta-automaatti :-)

Kuvien laatuun en ole panostanut, tänään(kin) on ollut tärkeämpiä asioita ohjelmassa. Mutta keittiön lattialla keinovalossa kuvatuista kuvista käy kuitenkin ilmi, millainen tämä vekotin oikein on :-) Isäntä lupasi vielä lakata sen, että kestää koko talven ja kevään säät. Sitten se (ruokinta-automaatti, ei isäntä) pääsee pihalle.

Automaatti ensin sivulta. Katto on vino, lumi ei jää helposti kököttämään sinne. Toivottavasti kylkeen maalattu orava houkuttaa oravia paikalle ;-) Etuosassa on oleskelutaso, jossa kurre voi rennosti istua tai seistä samalla kun ruokailee.

Automaatti edestä. Edessä on läpinäkyvä pleksi, jonka läpi näkee helposti, kuinka paljon automaatissa on vielä ruokaa jäljellä. Kiinnitysreiät ylhäällä ja alhaalla. Tämä yksilö oli kojun viimeinen ja kiinnitetty kojun rakenteisiin ruuvilla. Se siis ruuvattiin irti meitä varten, että saimme sen mukaamme. Huomaa katon yläpuolella oleva nahkakiinnitys...

Nahkakiinnitys toimii saranana. Katto aukeaa kevyesti ylös ja vain orava (ihmisen lisäksi) on kyllin fiksu osatakseen nostaa katon ylös pähkinöiden noukkimista varten. Harakat eivät siis pääse juhlimaan tällä laitteella. Edessä oleva pleksi näkyy tästä myös paremmin.

Tässä vaiheessa koira ei voinut enää pidätellä uteliaisuuttaan, vaan sen piti päästä tarkistamaan automaatin luotettavuus ja turvallisuus. Hyvä on, kuulemma :-) 

Nyt odottelemme isännän innokasta lakkausoperaatiota. Sen jälkeen päästään (=isäntä pääsee) asentamaan laitetta paikalleen.