Juhlia, yllätyksiä ja kiitollisuutta

Minulla oli sunnuntaina syntymäpäivät ja olisin mielelläni ohittanut ne mahdollisimman eleettömästi. Omalla kohdallani en yhtään välitä siitä, että iästäni tehdään numeroa. Täydellisen ohittamisen sijaan päädyin omantunnon tuskien jälkeen melkoisen viime tipassa ehdottamaan perhetapaamista ihan vain ruokailun merkeissä. Tyttären kalenteri oli jo kiinni, mutta päätimme juhlistaa myöhemmin yhdessä. Nyt kävisimme syntymäpäivänä syömässä ulkona kolmisin ilman tytärtä. Se sopi minulle hyvin, kyllä minulle kaksikin ravintola-ateriaa kelpaa, kunhan ei tarvitse nauttia niitä samalla kerralla.

Mies lupasi järjestää ruokailun, minun ei tarvitsisi tehdä mitään. Se kuulosti helpottavalta. Paikaksi valittiin Tampere, sillä poika asuu siellä ja Tampereella on myös paljon enemmän ravintoloita kuin Hämeenlinnassa. 

Aiheesta ei puhuttu mitään muutamaan päivään ja aloin sitten varmistelemaan ja kysymään, että ollaanko vielä menossa syömään ja jos, niin milloin. Oltiin edelleenkin menossa ja lauantaina kuulemma. Kummastelin päivän valintaa, sillä syntymäpäivänihän oli vasta sunnuntaina. Sain siihen jotain epämääräistä perustelua, josta en tullut hullua hurskaammaksi. Ihmettelin vähän, miksi kukaan ei ollut kysynyt minun mielipidettäni, mutta kyllähän se lauantaikin oli ihan yhtä hyvä päivä.

Perjantaina illalla ryhdyin kyselemään, mihin aikaan olimme menossa. Muut tuntuivat ottavan syntymäpäiväravintolaretkemme melkoisen rennoin rantein. Sitten selvisikin, että meidän pitäisi olla Tampereella klo 10! Ihmettelin ajankohtaa kovasti, sillä se ei kuulostanut yhtään tavalliselta. Poika ei saa usein vapaapäivänään aamiaistakaan alas vielä tuohon aikaan kunnon ruokailusta puhumattakaan. Taas sain vastauksesi vähän ympäripyöreitä selittelyjä ja tyydyin kohtalooni ja aikaiseen heräämiseen.

Lauantaina noin klo 10 pojan lisäksi tapaamispaikalle ilmestyi pojan lisäksi myös tytär! Ja emme olleet todellakaan menossa vielä syömään, vaan ensin oli jotain muuta. Minulle oli järjestetty yllätysjuhlat! Juhlien pääorkesteroijana oli tytär ja miehet olivat sitten mukana neuvonpidossa ja ideoimisessa.

Pienen etsimisen jälkeen löysimme tapahtumapaikan oven ja löysimme itsemme kuuntelemassa ohjeita pakohuonepeliin. Tytär oli meistä ainoa, jolla oli kokemusta pakohuoneista, me muut olimme auttamattomia noviiseja. Kilpailuviettini saattoi innostua hieman lentoon tunnin mittaisen pelin aikana, mutta sitä voivat arvioida vain paikalla olleet perheenjäseneni 🙄.

Oli muuten innostavaa ja mahtavaa! Tämä ei jää tähän!

Sitten suunnistimme tyttären valitsemaan ravintolaan Tammerkosken kupeeseen. Söimme hyvin ja erinomaisessa seurassa. Kiitos, ihana perheeni ja ennen kaikkea mielettömiä yllätyksiä suunnitellut ja järjestänyt tyttäreni! Kaikkeen tähän oli vaadittu paljon järjestelyjä ja salaisia neuvotteluja 💖 Ja rahaakin melkoisesti, näin oletan.

Tytär tuli kanssamme Hämeenlinnaan ja poika jäi Tampereelle omaan kotiinsa.

Päivä oli ihana, täyteläinen, hurmaava ja monipuolinen. Illalla oli ihan urheillut olo 🤭.

Seuraavana aamuna sain hurmaavan syntymäpäiväaamiaisen ja heräilin hiljalleen banaanilettujen, tuoreiden marjojen ja hedelmänektarin seurassa.

Aamiaisen jälkeen tytär varmisteli, että olen jo herännyt (en ole kova rupattelemaan ennen kunnon heräämistä). Kun olin sitten hereillä, sain kuulla uuden yllätyksen. Minulle olisi tulossa vieraita (alkuperäisen hengaile koko päivä pyjamassa -teemani sijaan). Tytär oli kutsunut joitakin ihania ystäviäni yllätyssyntymäpäivilleni, sillä eihän juhlimista saanut pelkästään perhepiiriin kuulemma jättää.

Koin ilon ja kauhistuksen väliltä kaikkia tunnetiloja. Tytär oli kuitenkin valmistanut aivan taivaallisen kahvikattauksen ja vähitellen aloin kokemaan huomattavasti enemmän ilon kuin hermostuneisuuden tunteita 🥰.

Vain yksi kutsutuista ei pääsisi tulemaan työvuorojensa vuoksi. Hänen kanssaan kahvittelemme sitten myöhemmin keväällä tai kesällä.

Kiitos, Marjatta, ihanasta kuvasta 💖. Ja kiitos Marjatta, Tuija ja Heli, kun olitte ihanina yllätysvierainani. Ja kiitos, Satu, että selvittelit mahdollisuuksia työvuorosi vaihtamiseen, jotta olisit päässyt paikalle 💖

Olen niin onnellinen ja kiitollinen perheestäni, erityisesti aivan taikoja tehneestä ja megaurakointia näiden juhlien ja yllätysten eteen uurastaneesta tyttärestäni Norasta 💖. Olette paljon enemmän kuin olen ansainnut.

Ja aivan älyttömän onnellinen olen näistä neljästä daamista, jotka tyttäreni valikoi kutsulistalle. Minulla oli hauskaa, teitte tilaisuuteen hyvän tunnelman ja heittäydyitte lämmöllä mukaan pieneen, mutta minulle tärkeään juhlaan muiden, teille vieraiden ihmisten kanssa 💖 Kiitos!

Tänään on ollut rauhallinen, onnellinen ja inspiroitunut olo. Olin kaikista yllätyksistä tietämättä varannut tämän vielä juhlavapaapäiväksi itselleni. Miten muutenkaan kertyneistä työaikasaldoja voisi paremmin käyttää? Keli hohkasi kauneuttaan ja pukeuduin paksuihin vaatteisiin mennäkseni ulos kotipihaan lintuja tiirailemaan - kameran kanssa tietenkin.

Seuraavan yllätyksen järjesti luonto. Nora olikin jo takaisin Helsingissä omien työkiireittensä parissa.

Talvimyrskyn kaatamien puiden raadot on pinottu kevättä odottamaan pihatien päähän. Siinä vieressä kuusen alla nojailin kuusen runkoon lintuja tiiraillen, kun huomasin sivusilmällä maassa jotain liikettä.

Tämä ihana, pienen pieni valkoinen olento oli jo matkalla hangella eteenpäin, mutta minun liikautettuani kameraa, se palasi maassa lojuneen oksan taakse.

Hetken patsasteltuaan se palasi varsinaisen puukasan luo. Se oli niin pieni ja nuo pienen pienet töpötassut 🥰.

Häntää ei näkynyt missään vaiheessa kokonaan. Mutta tämä oli kyllä niin mahdottoman pieni, että väitän ihan täydellä itsevarmuudella sen olevan lumikko. Taas se tarkkaili hetken ja kirmaisi sitten puukasan alle piiloon. Aivan häkellyttävän ihana ja yllättävä pihakohtaaminen 💖

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle 💖

Perheviikonloppu aikuisten lasten kanssa

Olen miettinyt lasten ja vanhempien välisiä suhteita monesti ja toistuvasti, koska oma suhteeni vanhempiini oli hankala. Erityisesti aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa suhde on alkanut herättää kysymyksiä ja kiinnostusta mielessäni.

Minulla on työkavereita, joiden vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä heistä. Vanhempien luokse mennään silloin suunnitellusti ja matkaan kuluvan ajan vuoksi myös pitemmäksi aikaa. Omien vanhempien ja appivanhempien luokse oli alle sata kilometriä, ja yli yön viipyminen ei lasten kanssa tullut mieleenkään. Toki ennen lasten syntymää saatoimme hyvinkin yöpyä heillä ja olla oikein yökylässä.

Ennen lasten syntymää (ja hieman sen jälkeenkin) miehen suvun päähenkilö ja matriarkka oli mieheni isän äiti, mamma. Mamma piti huolta siitä, että suku tapasi ja piti yhtä. mamma piti huolta myös siitä, että meillä oli oikeanlaisia viherkasveja ja joitakin astioitakin. Hän muisti veitsen terävästi kaikki lahjoittamansa kasvit ja esineet ja tarkasti tilanteen aina vieraillessaan. Se oli joskus hieman stressaavaa, mutta näin myöhemmin ajateltuna myös hyvin kultaista.

Minun suvussani ei ollut ketään yhdistävää päähenkilöä. Isän ja äidin suvut pysyivät hyvin erillään eikä ainakaan meidän perheemme vastannut mihinkään mahdollisiin kutsuihin mistään suunnasta. Olimme erillinen saareke, hieman tekemisissä muiden kanssa olosuhteiden mukaan.

Nyt omat lapsemme ovat aikuisia. Tässä vaiheessa he molemmat asuvat 'kaukana' (korkeintaan 100 kilometrin päässä). Tytär on jo aikaisemminkin tullut vierailemaan useammaksi päiväksi kerrallaan. Nyt kun poikakin asuu kauempana, tilanne on muuttunut jälleen.

Tänä viikonloppuna molemmat lapset olivat meillä yökylässä. Varsinainen vierashuone on vielä vaiheessa, joten majoituksen suhteen mentiin niillä resursseilla, mitä oli. Miehen työhuone toimii yhtenä vierashuoneena, mutta toinen vierashuone on tosiaan vielä työn alla. Puutteista huolimatta viikonloppu oli uskomattoman antoisa ja positiivinen.

Millaisia kokemuksia sinulla on perheen kohtaamisista, kun lapset ovat jo aikuisia? Miten menee? Mikä on hyvää? Ja mikä ei toimi? Mitä olet oppinut? Mitä suosittelet?

Meillä lautapeli nousi nostavaan rooliin, vaikkemme perinteisesti olekaan olleet mitään lautapelien pelaajia. Vapaus tehdä myös omia asioita näytti toimivan. Muiden huomioiminen positiivisesti ja vieraanvaraisuus nousivat myös arvoon arvaamattomaan.

Yhteinen ruokailu on tietenkin aina kaiken A ja O. Me käymme ainakin kerran syömässä ulkona, jolloin monimuotoinen perheemme jäsenet voivat kaikki saada mieluistaan ruokaa. Ilman mitään tuskaa ja hikeä.

Tämä viikonloppu oli aivan mahtava ja tuotti minulle mahtavan paljon hyvää mieltä. Kiitos, rakas perheeni 💖

Muuttoa ja lomamuisteluja

Arki hyppää silmille aina, kun siihen on tilaisuus. Olet valmis tai et, sieltä se tulee.

Meillä ihana arjen uutinen oli se, että poika sai työtarjouksen Tampereelta. Siellä töitä näyttää riittävän, täällä meillä ei niinkään. Uuden työn myötä tuli pikamuutto työn perässä lähemmäs työpaikkaa. Kuinka nopeasti kaikki voikaan tapahtua!

Muutto tehtiin kuluneena viikonloppuna talkootöinä. Pojan työt alkavat maanantaina, joten sikäli muuttoaikataulu oli passeli. Pakkaamisen kanssa ei ihan pysytty kireässä aikataulussa ja sen puolesta teki tiukkaa.

Tänään ollaan huokailtu tiukan projektin jälkeistä taukoa ja mietitty kaikkea sitä, mikä jäikin ottamatta muutossa mukaan. Marginaalisen pieni osa tavaroista jäi vanhaan asuntoon, sillä isoa kiirettä ei ollut. Asunto pitää pintaremontoida ennen myyntiin laittamista.

Pojan aiempi asunto oli anopin entinen koti. Sinne anoppi muutti jonkin aikaa puolisonsa (apen) kuoleman jälkeen. Kun anoppi joutui siirtymään terveysongelmien myötä hoivakotiin, poika siirtyi hänen asuntoonsa 'talonmieheksi'. Anopin kuoltua poika jäi vuokralle samaan asuntoon.

Olemme olleet mieheni kanssa onnekkaassa asemassa, kun olemme päässeet tukemaan lastemme elämää. Omassa lapsuudenkodissani olisin maksanut vuokraa vanhemmilleni, jos olisin joutunut jäämään sinne asumaan vielä lukion jälkeen. Vuokralla olisin saanut paikan veljeni huoneesta vuodesohvalta. Oli aika selvää, että haluan jotain muuta elämältäni. Mieheni vanhemmat ovat tukeneet meitä aina parisuhteemme aikana. Heiltä olen oppinut paljon. 💖

Syyskuun lomalla näin paljon vihervarpusia leppien urpujen kimpussa. En arvannutkaan että niiden siemenet olisivat ihan näin herkullisia!

Jälleen näyttää siltä, että töissä helpottaa hieman parin hektisen viikon jälkeen. Kalenteri tuppaa tavallisesti kiristymään enemmän kuin vapautumaan. Mutta jäädään odottamaan optimistisesti hieman rennompia aikoja. Kertaakaan vielä ei ole mennyt ihan hönöilyksi työajan kanssa julkisella sektorilla. Se on äärettömän painavaa asiaa 🥰.

Pääsiäisen perhehetket - Pixie täytti 14 vuotta!

Pääsiäinen on kypsä, enää toinen pääsiäispäivä jäljellä. Meillä pääsiäinen ei ole uskonnollista, mutta tavallaan hengellistä aikaa. Kun on aikaa pysähtyä työstä, on aikaa myös miettiä itselle pitkällä juoksulla tärkeitä asioita. Jos ei aina elämän tarkoitusta, niin vähintäänkin tarkoituksellisen elämän peruspilareita.

Lämmin sää seurasi tolkutonta lumisadetta. Päätin, että patio pitää saada käyttöön lumen paljoudesta huolimatta. Ei kokonaan, mutta käyttöön. Pian paikan raivaamisen jälkeen aurinko näyttäytyi lempeästi. Tuossa tuolissa julistin kevään olevan vauhdissa 💖.

Tässä minä nautiskelemassa maaliskuun lopun lämmöstä. Mies otti kuvan. Päällä vuosia vanha villaneule, joka on ollut päällä myös sateisilla sienireissuilla ja kohdannut monen monta havupuuta lähikontaktilla. Jaloissa merinovillaiset välikerrastohousut, joista tuli minulle nopeasti jokapäivän armoasu.

Jaloissa myös itseneulotut palmikkosukat, joiden pitkä varsi lämmittää myös säärtä. 

Puseron villanyppyjä pitäisi taas siistiä. Niiden värikään ei sovi yhteen yhtään minkään kanssa, mutta ovat mukavat kuin mitkäkin 🥰.

Kun minä istuin lumitöiden jälkeen patiolla retkituolissa, Pixie päätti rentoutua pation lumipeitteen päällä.

Tässä vielä kuva perheen naisista.

Pixie täytti muuten juuri 14 vuotta. Onneksi olkoon ikinuorelle Pixielle! 💖🥰💖🥰💖🥰💖

Iloa, surua, heinäkuuta ja kirpputoreilua

Heinäkuu on meille juhlien kuukausi. Meidän hääpäivämme, tyttären nimipäivä ja miehen syntymäpäivä osuvat heinäkuuhun. Heinäkuihin on mahtunut myös paljon murheita. Appi kuoli, poika satutti itsensä juoksemalla lasiseinän läpi, mies sai remontissa ison vekin päänahkaansa ja tytär tippui pienenä katolta. Ja niinpä: Mieskin tippui sitten myöhemmin katolta myös heinäkuussa. Nämä vielä sotkeutuvat keskenään niin, että appi kuoli pihallemme mieheni syntymäpäivänä. Poika juoksi lasiseinän läpi veljeni häitä edeltävänä päivänä Unkarissa. Tapahtumien ja tunteiden ristiriitaisuus on ollut jatkumoa jo pitkään. Ja niin kai se aina elämässä onkin.

Tässä ollaan veljen häissä lasten kanssa. Unkarilaiset lääkärit päätyivät paksuun pakettiin päähän. Soiteltiin sitten suomalaisille lääkäreille vaihtoehtoisista hoito-ohjeista (kun olimme menossa rantalomalle Balaton-järvelle) ja saimme luvan keventää siteitä ja ohjeen tuuletella haavaa säännöllisesti. Haavaa ei saanut kuitenkaan kastella, joten uintisuunnitelmat menivät uusiksi.

Tytär toimi toisena morsiusneitona.

Tästä on siis aikaa jo muutama vuosi. Poika on nyt 30-vuotias. Ja me muut olemme vastaavasti saman verran vanhempia.

Huolet ja surut vaihtelevat kaiken kaikkiaan melkoisen laajassa skaalassa. Luulen käyneeni skaalan läpi lähes laidasta laitaan vuosien varrella. Kun suru ja huoli tiivistyy, etäisyys muihin kasvaa helposti ja nopeasti. Kaikki muu tuntuu melkoisen yhdentekevältä suurten tunteiden rinnalla. Niin myös ne ystävät, jotka eivät jaksa tai ehdi olla mukana ja tukena kriisien aikana, jäävät B-listalle. Ja A-lista sen kuin kapenee.

Toki superekstroverteilla ihmisillä mikään ei silloinkaan varsinaisesti muutu. Ambivertillä ja introvertillä ihmisellä muutos on isompi. Jos minun kymmenestä ystävästäni seitsemällä ei ole kiinnostusta tai aikaa huolilleni, jää jäljelle kolme ystävää. Seuraava kriisi tekee taas uuden karsinnan ja sitten ollaan näiden ihan perusarvojen äärillä. 

Helille kiitokset ihanasta ja tasa-arvoisesta tapaamisesta. Toivottavasti jaksan olla yhtä hyvä ystävä vastavuoroisesti 💖.

Huomenna menemme pojan kanssa yhdessä kirpputorille myymään perheen tarpeettomia, mutta käyttökelpoisia tavaroita eteenpäin. Kirpputorilla myyminen ei ole kummankaan unelma, mutta yhdessä toimimalla saamme tavaroiden kierrättämiseen uutta potkua. Valmistelujen jälkeen muistan taas todella hyvin sen, miksi olen vannonut ja luvannut, etten koskaan, ikinä enää lähde kirpputoreille myymään. Mutta tässä sitä taas ollaan. Tavaraa on kertynyt muillekin jaettavaksi, vaikka Fida onkin saanut jo ison siivun näistä jaettavista.

Ihanaa, aurinkoista, puolipilvistä, sopivan lämmintä ja sopivan sateista kesän jatkoa sinulle 💖

Ihanaa juhannusta, hautajaisten järjestelyä

Valmisteltiin grillattavaa juhannuksena ihan koko perheen voimin. Mies hoiti sitten varsinaisen grillauksen. Minä toimin grillaajan apulaisena ja jälkikasvu hoiti kattauksen. Oli ihanaa puuhastella yhdessä ja olla koolla koko perheen voimin. Erityisesti isän kuoleman jälkeen tämä merkitsi minulle paljon.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon enemmän kuin riittävästi. Tunnelma oli leppoisa ja jutustelu mukavaa. 

Tyttären kanssa otettiin juhannuskuvia pariinkin otteeseen. Tällä kertaa valitsin kuvista tänne lähikuvan. Pitkällä objektiivilla saa taustasta ihanan pehmeän blurrin. Se on kovasti minun makuuni 💖.

Isän hautajaisjärjestelyt ovat hyvässä vauhdissa. Tuttu lahtelainen hautaustoimisto järjestää kaiken niin hyvällä palvelulla, etten enempää voisi toivoa. Äidin arkun valintaan käytin silloin aikaa ja harkintaa. Isä saa aivan samanlaisen arkun. Siunaustilaisuuden ajankohta järjestyi myös tällä yhdellä yhteydenotolla hautaustoimistoon. Sieltä varmistettiin sitten halutun ajankohdan onnistuminen erikseen. Hautaamisen ja seurakuntakontaktoinnin lisäksi hautaustoimiston kautta järjestyy mm. kukat, valokuvaaja ja muistotilaisuuden paikka ja tarjoilut.

Pankkiasioita ja perunkirjoitusta varten tarvitaan virkatodistukset. Se kuulosti yksinkertaiselta etenkin, kun olin nämä samat asiat hoitanut juuri puoli vuotta sitten. Mutta nyt tuntui taas, että jokaisella sivustolla näistä asioista käytetään eri termejä ja olin hetken ihan hukassa. Aikani vertailtuani eri ohjeita, ymmärsin, että virkatodistuksia on näihin tilanteisiin karkeasti ottaen kahdenlaisia. On elossaolotodistuksia, joilla todistetaan oma suhde vainajaan. Ulkomailla oleva tarvitsee sitten kuitenkin aivan erilaisen elossaolotodistuksen Suomen edustustosta kyseisessä maassa. Sitten on virkatodistuksia, joilla selvitetään vainajan sukulaisuussuhteita. Näitä tarvitaan ainakin pankkia ja perunkirjoitusta varten. Ja jokaista tarkoitusta varten tarvitaan tietenkin erillinen todistuksensa, joka ei käy mihinkään muuhun tarkoitukseen. Ja jokainen todistus maksaa tietenkin erikseen. Virkatodistukset on nyt tilattu.

Edunvalvojan toimeksianto päättyy asiakkaan kuolemaan. Edunvalvonnassa olleet isän laskut toimitettiin minulle ja lähetän ne pankkiin, kun saan virkatodistuksen sitä varten.

Kesäloma odottelee puolentoista viikon päässä, sinne asti riittää tehtävää ihan riittävästi. Ihanaa kuitenkin, ettei lomalle tarvitse ryöstäytyä kiireellä ja stressissä.

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Aloitettiin kesäloma oikein juhlien 🥳

Meillä jäi viime kesänä miehen kuuskymppisten juhliminen vaiheeseen ja siitä jatkettiin tänä kesänä heti kesälomien aluksi. Tyttären ideoista lähti liikkeelle mietintä- ja tutkintaketju, jonka tuloksena synttäreitä juhlittiin omalla porukalla vielä isännän mielijutun, lentämisen parissa.

Räyskälästä löytyi pienkonelento juhlakalulle ja kahdelle kaverille Juha Volotisen lennättämänä. Tämä sopi niin juhlittavalle kuin muulle perheellekin. Käytiin siis ensin Räyskälässä lentoreissulla ja sitten palattiin Hämeenlinnaan ruokailemaan maailman parhaassa seurassa - siis ihan perheen kesken.

Minä ilmoittauduin jääväni maan pinnalle ja sinne seurakseni jäi myös poikamme Niko, vaikka koneessa olisi ollut tilaa. Koneeseen päätyivät mieheni Jari ja tyttäreni Nora.

Tässä ensin kännyselfie perheestä ennen lentoa. Lennon jälkeen ei otettu enää uutta selfie-kuvaa.

Lennon lähtöä odotellessa seurailtiin lentokentän toimintaa.

Sitten lentokone saapui ja sinne sitten menivät.

Me maapartiossa dokumentoimme tapahtuneita maasta käsin.

Sinne se nousi ihan nätisti.

Käytiin pojan kanssa kentän kahviossa virkistäytymässä ja ihan kohta olikin puolen tunnin lentoaika jo kulunut. Siirryttiin vauhdilla kentän laitaan.

Ihan vakain jaloin ja hyvillä mielin jalkautuivat koneesta. Ihanaa, että tykkäsivät!

Ravintola oli melkein tyhjillään, mutta saimme silti odottaa ruokiamme tuskallisen kauan. Tuskalliseksi odotusajan tekee se, ettei kukaan henkilökunnasta käy päivittämässä odotustilannetta. Ymmärrän, että tilanne on vaativa kesätyöläisille, mutta paikalla oli varmaan joku vakiammattilainenkin?

Kaikesta huolimatta ruoka oli onneksi hyvää ja päivästä jäi iloinen juhlan maku 💖

Kaksinkertainen äitienpäivä ja Kasnäsin ympäristöä

Äitienpäivä oli viime sunnuntaina. Meidän perheemme juhlisti sitä tänään, melkein viikkoa myöhemmin. Juhlan aihe ja kohde on meidän perheessämme tärkeä, ajankohta ajoitetaan sinne, minne saadaan parhaiten koko joukko paikalle. Varsinaisena äitienpäivänä minä vasta toivuin ja lepäsin fantastisen kevätlomamme jälkiä. Juhlimme silloin etänä hieman ja tänään oli varsinainen yhteinen juhlapäivä.

Tykkään mahdottomasti siitä, että elämme perheemme kanssa perinteitä kunnioittaen ja samalla niistä huolimatta. Lapsuudessani oli paljon hampaiden kiristystä perinteiden ja velvoitteiden vuoksi. Sitä perinnettä en ole halunnut jatkaa.

Kiitos siis koko perheelle äitienpäivälounaasta! Ihanaa juhlia samaa juhlaa kahdesti 💖.

Tyttären bongaama ravintola oli mainio. Siellä oli hyvää palvelua ja ennen kaikkea saimme kaikki moniin eri makumieltymyksiimme sopivia ruokia.

Lainaan tähän tyttäreni Noran ottamaa kuvaa onnellisesta äidistä pitsan äärellä. Pitsassa oli munakoisoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa, parmesaania ja rucolaa. Oli todella herkullista!

Sitten palaan vielä Kasnäsin vierailuumme. Tässä muutamia kuvia rakennetusta ympäristöstä.

Kylpylän hotelliasunnot sijaitsevat simpukan muotoisissa rivitaloissa. Melkein kaikista huoneista on näkymä merelle. Kaikissa huoneistoissa on siis oma ulko-ovi ja ihan kivan kokoinen terassi/patio.

Kylpylärakennuksesta en innostunut sitten ottamaan kuvia. Tässä kuitenkin kuva kylpylän lämpimistä ulkoaltaista.

Lisää hotelli huoneita. Osassa on oma minikeittiö. Myös sviittejä on olemassa.

Ihanasti kevät näyttäytyi vihreänä tuolla.

Satama-aluetta löytyy paljon. Suurin osa taitaa olla vierasvenesatamaa. Noin 30 euroa ilmoitettiin satamapaikan hinnaksi. Satamasta löytyi ihan kiitettävästi palveluita.

Alueella on myös kauppa ja ravintola. Niille on juuri rakennettu uusi rakennus, joka oli osin vielä kesken. Toiminnot oli siirretty jo uusiin tiloihin pienistä keskeneräisyyksistä huolimatta. Toukokuun pienemmällä vierailijamäärällä se toimi oikein hyvin.

Kaupan aukioloajat olivat tässä siirtymävaiheessa hieman mysteeri, mutta kauppa oli ihan hyvin varusteltu. Ravintolan puolellakin kaikki opastetiedot puuttuivat vielä, mutta kävimme lounaalla ja aamiaisella siellä. Valikoima ei ollut gourmet-tasoinen, mutta tavalliselle matkailijalle erittäin monipuolinen ja maukas. Harvoin matkailuautolla pääsee tällaisten herkkujen ääreen!

Matkailuautopaikka maksoi noin 30 euroa. Ihanat rivitalohotellihuoneet ovat sitten hinnakkaampia. Igluyö maksoi noin 500 euroa. Tämän hotellihuoneen alle 200 euron yöhinta on reilusti alle sen. Jos haluaa hivenen luksusta, täällä kannattaa käydä.

Nyt on hyvä aika muistella kaikkia hyviä hetkiä

Parin yön ajan olen nukkunut jo ihan kohtalaisesti. Mieli on heti paljon parempi herätessä, niin se vain on.

Olen vähentänyt velvoitteitani - tai siis harventanut niitä. Toivon, että tällä pääsen hieman jaksavampaan olotilaan. Ylen pentuliven seuraaminen on meditoivan rauhallista katseltavaa. Välillä pistän taustalle jonkin podcastin porisemaan ja värkkään samalla käsitöitä. Kaikki ihan rennosti, ilman suorituspaineita.

Hyviin hetkiin palaaminen tekee myös hyvää. Intohimoisena kuvaajana minulla on kuvia vaikka mistä. Fiilikseen palaaminen kuvan kera on melkoisen helppoa. Tässä ollaan viime kesässä. Tytär on terve ja iloinen. Maailma on hetken aikaa vailla huolia 💖

Minä tarvitsen kuvia muistaakseni myös hyvät hetket. Olen luonteeltani vatvoja ja positiiviset asiat jäävät varjoon, jos en näe erityistä vaivaa niiden eteen.

Nyt on hyvä aika palata kaikkien mukavien hetkien pariin. Ne ansaitsevat huomionsa.

Elämä osaa hymyilläkin 👍

Lauantain perhekohtaamiset sujuivat hienosti. Isä pääsi siis muuttamaan sairaalasta hoivakotiin ja tämä oli ensimmäinen visiittini siellä. Veljeni ja äitini olivat vierailleet siellä jo aikaisemmin menneellä viikolla.

Isä sen kuin kohenee vain kunnoltaan ja ololtaan. Kesän helteet koettelivat pelottavan paljon, mutta nyt mies sen kuin voimistuu. Toki isässä näkyy ja kuuluu Alzheimerin taudin oireet, mutta hän on yllättävän paljon läsnä, oivaltaa hyvin ja viljelee omaa huumoriaan samoin kuin mielipiteitäänkin. Hänen luonteensa on monipuolistunut siitä, mitä minä muistan. Toki meillä oli pitkä aika, jolloin olimme yhteydessä hyvin vähän.

Kävin aamupäivällä vierailemassa isän luona ihan itsekseni. Kahdenkeskinen kohtaaminen on jotain hirmuisen arvokasta. Ja erilaista.

Puolen päivän aikaan hain äitini ja menimme tervehtimään isää yhdessä. Isä muisti minut hyvin aamupäivästä ja suhtautui valloittavan positiivisen spontaanisti äidin saapumiseen, vaikka siitä hänelle etukäteen kerroinkin.

Ryhmädynamiikka oli tietenkin aivan erilainen, kun meitä oli paikalla kolme. Äidin kanssakin olen ollut melkoisen niukasti tekemisissä melkoiseen toviin. Elämä muuttuu ja äitikin on nyt elämän käänteiden myötä paljon pehmeämpi versio nuoremmasta itsestään. Yhdessä oleminen on ainakin nyt huomattavan helppoa. Se tekee selvästi todella hyvää meille molemmille.

Päivän reissaaminen ja uudet tilanteet kaikkine vivahteineen olivat vähintäänkin intensiivisen työpäivän veroinen suoritus. Olo rupeaman jälkeen oli tyytyväinen, kuten onnistuneen työpäivän ahertamisen jälkeenkin olisi. Purkaakseni omia kierroksiani kävin tutustumassa kotimatkalla muutamaan uuteen metsään. Niistä yksi tarjoili kantarelleja oikein olan takaa. Toki askelia ja mäkiäkin kertyi melkoinen määrä 😊.

Isä halusi lopulta valokuvia seinälleen (minusta huone oli niin kliininen), mutta isä ei halunnut kuvia menneisyydestä. Joten päätin siinä napata kännykällä kuvia nykyisyydestä. Ensin isästä ja äidistä kahden ja sitten innostuin vielä ryhmäkuvasta. Täytyy näistä teettää niin isälle kuin äidillekin paperikuvat ihan muistelemista varten 👍

Näin me poseerasimme lopulta perhekuvassa. (Nyt pitää harjoitella poseeraamista 😳. Tämä meni lonkalta ja tältä se sitten näyttää. Pitää opetella poseeraamista enemmän, jotta sitä voi sitten neuvoa kuvattavillekin 😖).

Aika parantaa haavat ja muuttaa ihmisiä. Ikä voi paljastaa paljon hyvää, toki voi ikävästi käydä myös päinvastoin.

Toiveikasta syyskuuta sinulle 🥰💖!

Kummalliset ja ns. tavalliset perheet

Keskusteltiin tänään perheistä ja ns. tavallisista perheistä. Eri ikäpolvilla on erilaisia näkemyksiä hyvästä perusperheestä. Ja jopa samalla sukupolvella näkemys vaihtelee. Millainen sellainen 'tavallinen' perusperhe on sinun mielestäsi?

Lapsena ollessani kuvittelin sellaisen tavallisen perheen muodostuvan äidistä, isästä, tyttärestä ja pojasta, kuten ystävänikin tänään kuvaili. Tällaisen perusperheen haamu on vainonnut pitkään. 1990-luvun alkupuoliskolla, jolloin minun ystäväpiirini muodosti perheitä, yksi ystäväni sai perheeseen toisen tytön. Anoppini (ihana, mutta vanhakantainen) oli huolissaan siitä, että pitääkö perheen hankkia vielä kolmas lapsi, jotta saavat pojankin.

Meidän esikoisemme on poika ja se oli pieni harmitus kovasti tyttöä odottaneelle poikavaltaisen suvun ikävaltiaille. Etukäteen hankittu mekkokangas meni ihan hukkaan. Toinen lapsi oli tyttö ja siitäpä se riemu sitten syttyi 🤭.

Minun lapsuuden perheeni oli juuri tuo äiti, isä, tytär ja poika. Siihen se tavallisuus sitten jäikin. Erilaisuudessakaan ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta kaikesta koetusta jää jälkensä. Hyvässä tai pahassa.

Isä on nyt hoivakodissa ja tapaan häntä ensimmäistä kertaa kai koskaan ihan kahden kesken. Hänellä on muistisairaus, mutta onneksi näyttää muistavan minut 💖.

Paahtava helle oli tehdä isälle tepposet, mutta siitä selviydyttyään hän on kohentanut niin fyysistä kuin psyykkistäkin kuntoaan. Emme ole ennen tätä kesää nähneet isän kanssa pitkään aikaan, muutaman kerran olemme jutelleet puhelimessa. Kahdenkeskiset tapaamiset ovat tuoneet hänestä upeita puolia esiin. Ja minustakin.

Ihmiset ovat niin erilaisia kahden kesken kuin porukassa. Kahdenkeskisiin tapaamisiin kannattaa panostaa. Olen todella kiitollinen päästyäni oppimaan tuntemaan omaa isääni paremmin. Koskaan ei näytä olevan liian myöhäistä. (Ei kannata antaa kuvan hämätä, tuolta irtoaa huumoria ja tilanneherkkyyttä yllin kyllin 🥰). (Isä siis oikealla ja minä vasemmalla 👍)

Omien lasteni suhteen olen joidenkin mielestä liiankin läheinen. Arvostelijoita riittää. En ole kokenut 'normaalia' lapsuuden perhettä, joten en voi sitä myöskään monistaa eteenpäin. Teen vain parhaani. Onneksi perhe tykkää 💖.

En ihan jaksa ymmärtää sitä, että jotkut ihmiset ovat 'päteviä' arvioimaan perheesi tai oman toimintasi normaaliutta tai hyvyyttä. Eikös hyvä ole sitä, mitä itse kukin tarvitsee?

Millaisena sinä näet tavallisen perusperheen? Millaisessa olet itse kasvanut ja mitä olet vuosien varrella oppinut?

Koko perhe koolla

Tämä viikonloppu oli iloa ja herkkua. Olimme koolla koko perhe juhlistamassa tyttären syntymäpäivää. Monta edellistä syntymäpäivää onkin vietetty syystä jos toisestakin etänä. Nyt päästiin juhlimaan yhdessä :-)

Tytär pääsi pari viikkoa sitten sitten pitkältä sairaalareissultaan kotiin ja elämä on siinäkin mielessä yhtä juhlaa. Paranemista ja toipumista on vielä pitkä matka edessä, mutta sairaalasta pois pääseminen on jo eräänlainen virstanpylväs.

Käytiin ottamassa muutamat synttärikuvatkin, vaikka keli oli hyinen ja kuvat piti ottaa todella nopeasti ;-)

Ihania syyspäiviä sinulle :-)