Glögiä ja luonnonmateriaaleja

En ole uhrannut vielä ajatustakaan joululle. En tietenkään, koska nythän on lokakuu! Perjantaina jouluiset tuntemukset kuitenkin valtasi olotilan, kun osallistuin Pitkäsen kukkakaupan Ladies Nightiin. Kukkakaupan valot, joulupallot ja muut koristeet alkoi virittää mieleen jouluista tunnelmaa. Tapahtuma taisi olla yleisömenestys ja kukkakaupan tiloissa oli illan mittaan käynyt yli 100 ladya nauttimassa tunnelmasta, tarjoilusta ja käsillä tekemisestä. Enkä ihmettele yhtään! Olihan se ihana piristys viikon päätteeksi astua pimeästä illasta lyhdyin valaistun oven kautta keskelle kukkapaljoutta nauttimaan skumppaa ja pikkupurtavia. Ja vielä kun pääsi toteuttamaan itseään luonnonmateriaalien parissa, nollaantui menneen viikon kiireet aika nopeasti.

 

Pitkäsellä oli mahdollisuus osallistua kolmeen maksuttomaan työpajaan, joissa tehtiin kransseja, kokedamoja tai kukkakoruja. Koru jäi tällä kertaa tekemättä, mutta sekä kokedaman että kranssin tein. Ja niistähän joulumieli vain vahvistui, havut ja hyasintit kun ovat aika jouluisia :) Kokedamassa käytin hyasinttia ja sammalta ja toin sen nyt ensin vähäksi aikaa sisään, mutta siirrän sen kyllä ulos, kunhan kukka alkaa aueta. Saan nykyisin hyasintista allergisia oireita, vaikka sen tuoksua rakastankin. Suloinen sammalpallero sopii kuitenkin yhtä hyvin pihan asetelmaan kuin pöydällekin.

Kranssi kieputeltiin pajupohjalle havuista, kävyistä ja hopealangasta. Hauskaa puuhaa sekin! Lopputulos ei ole kovin viimeistelty, mutta kun pöytään jonotti vielä pitkä jono innokkaita naisia, tuntui että homma pitää saada pian valmiiksi ja nopeus oli tässä tilanteessa toivottavampaa kuin harkinta ja huolellisuus. Pääasia olikin kokeileminen ja itsetekeminen, ei niinkään se lopputulos. Kotiin viemisiksi ostin vielä mun viikonloppujen lempparin, Pitkäsen puketin, jonka sisältö vaihtelee viikottain. Nyt osui taas ihan mun värejä kimpuun, joten en olisi voinut tyytyväisempi olla.

Leppoisa lauantai sujahti ohi kuin huomaamatta kyläillen maailman suloisimman koiravauvan Nolan luona. Pikkuinen mäyräkoira-neiti ei ole kuin puolet meidän kanin koosta <3 Kun päivä kääntyi kohti iltaa ja pimeys laskeutui, lämmittelin illan hiljaisuudessa glögiä. Ja taas mielessä kupli joulu! Hans Välimäen vuosikertaglögi 2018 on aika hyvä. Siis sininen pullo, keltaista en ole maistanut ja tuskin maistankaan, kun en tyrnin mausta erityisemmin välitä. Mutta sinisen nappasin kaupasta heti, kun niitä sinne ilmaantui. Siinä on makuna mustikkaa ja laventelia ja yhdistelmä toimii. Laventeli saisi maistua voimakkaamminkin, mutta hyvää oli näinkin. Tätä tulee talven mittaan kulumaan useampikin pullo!

Rasvaton omenakakku ja perjantain sekoilut

Hupsista! Nyt voisi todeta, että äiti on vähän väsynyt! Leivoin ohimennen omenakakun - leipäjauhoista, vahingossa :D Yritän tässä nyt sitten puolustautua sillä, että silloin kun oikea käsi vatkasi kakkutaikinaa, oli vasen käsi hämmentämässä omenahillo-kattilaa ja aivot miettimässä mitä omenoista voisikaan huomenna tehdä. Siis multitaskaamista parhaimmillaan, paitsi että lopputulos on mitä sattuu. Omenahillosta tuli kyllä ihan täydellistä. Sekä maku, koostumus että väri osui ihan nappiin!

Mutta se kakku. Tulee mieleen sanonta 'moni kakku päältä kaunis'! Ulkonäössä ei siis ole mitään vikaa, eikä makukaan huono ole, mutta ehkä vähän... erikoinen. Maistuu melkein terveelliseltä. Ehkä se onkin hyvä justiinsa niin.

Tai ehkä tämä on se odottamaton tapahtuma, johon Oraakkeli tänään käski varautua. Niin juuri, Oraakkeli. Meillä on töissä Oraakkeli-niminen kirja, jolta voi kysyä vastauksia pulmiin tai voi siltä kysellä ihan ilman pulmiakin. Kirjassa on pari sataa sivua vastauksia; aina yksi lause yhdellä aukeamalla. Ensin ajatellaan kysymystä ja sitten valitaan kirjasta umpimähkään kohta ja luetaan Oraakkelin tarjoama vastaus. Tänään kysyin Oraakkelilta viikonlopun ennusteen työkavereille. Itselleni Oraakkeli totesi, että "Varaudu odottamattomaan". Nyt sitten odotellaan, että mitä tuleman pitää, vai pitääkö mitään. Arvaatte varmaan, että meillä ei töissä ongelmia ole koskaan, sillä neuvot kiperiin tilanteisiin löytyy aina Oraakkelilta :)

Itse asiassa tämä onneton omenakakku on jopa leipäjauhoista tehtynä sen verran maukas, että pakkohan sitä on uudelleenkin tehdä ihan niistä oikeista jauhoistakin. Laitetaan ohje siis talteen. Reseptin löysi työkaveri tänään jostain lehdestä ja jakoonhan se laitettiin heti. Toivottavasti työkaverit on katsoneet minua tarkemmin mistä purnukasta taikinaan jauhoja lisäilee!

Omenakakku

5-6 omenaa
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Pinnalle: tomusokeria ja kanelia

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita 24 cm irtopohjavuokaan leivinpaperi ja voitele kevyesti sekä paperi että reunat.

Pese omenat, poista kodat ja viipaloi sivuiksi. Laita omenasiivuja vuokaan noin puolilleen.

Vaahdota kulhossa munat ja sokeri. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita jauhoseos taikinaan varovasti käännellen. Kaada taikina vuokaan omenoiden päälle. Paista ensin uunin alatasolla 29 minuuttia ja sitten keskitasolla 25-30 minuuttia. Jäähdytä.

Kumoa kakku tarjoilualustalle. Siivilöi kakun pintaan tomusokeria ja kanelia.

Huom! Tee yhtä asiaa kerrallaan ja katso mitä sinne taikinaan olet laittamassa :D

Ja hitsi vieköön, teenpä sitten jotain muutakin odottamatonta: osallistun pitkästä aikaa Tainan kukkailotteluun, kun nuo persikkaiset neilikatkin joka kuvassa vilahtaa. Ja varsinkin kun Taina meinaa kukkailottelun lopettaa.

Kevät-messut sai haaveet nuotiopaikasta uuteen liekkiin

Piipahdin lauantaina Helsingissä Kevät-messuilla. Tai tarkoitus oli piipahtaa, mutta kyllähän se piipahdus sitten venähti useammaksi tunniksi. Jos ei jo aiemminkin ollut kaipuu pihalle ja puutarhahommin, nyt se sitten viimeistäänkin iski. Kaikenlaista pientä pitäisi pihamaalla saada aikaiseksi ja oli ihanaa kierrellä inspiroivilla messuosastoilla. Päässä kuplii vielä nytkin kaikki ne ideat, värit ja kukkien paljous. Ja mikä mukavinta, ei ole edes sellainen olo, että mitään olisi pakko toteuttaa. Suurin nautinto oli ihan vaan se ideoiden paljous!

Pihalle olisi kiva saada kasvihuone, poreamme ja tynnyrisauna. Oikeasti EI olisi, koska sitten meidän piha olisi täynnä rakennelmia vieri vieressä, eikä sellainen näyttäisi ollenkaan mukavalta. Mutta ihan vaan ajatuksen tasolla ne kaikki olisi aika kivoja :) Eemeli on jo tarjoutunut maksamaan puolet kasvihuoneesta, jos sellainen voitaisiin hankkia. Ei ehkä ihan tyypillinen 9-vuotiaan pojan haave, mutta oudonpiakin haaveita voisi lapsella olla!

Vanhassa kodissa meillä oli kaasugrillin lisäksi puugrilli. Arkena kaasugrilli on nopein ja helpoin, mutta välillä kaipaan pihalle tulta. Jos ei ruoanlaittoon, niin edes tuijotteluun.... ja vähän myös vaahtokarkkeja varten. Muutosta asti olen suunnitellut pihalle nuotiopaikkaa, jossa olisi sisältä mustaksi maalattu kaivonrengas, joka ulkopuolelta vuorattaisiin luonnonkivillä. Miehen mielestä sellainen on ruma, joten ei taida rengasta olla tulossa meidän pihaan, kun ei kolmen vuoden pehmittelykään ole tuottanut tulosta. Alan sitten itsekin kallistua sellaisen pienen rautaisen tulisijan puoleen. Olisihan se sitten helpommin siirrettävissäkin. Messuilla niitä katseltiin, mutta saa nähdä ollaanko vielä tämäkin kesä ilman luonnon tulta. Ja vaikka oltaisiinkin, ne eipä se haittaa: kaasugrilliä tykkään kuitenkin eniten käyttää ruuan laitossa ja se oikea tuli olisi sitten enemmän tunnelma-juttu satunnaiseen käyttöön. Hyvin pärjään siis ilmankin, mutta kyllä messuvierailu löi vähän bensaa liekkeihin. Saahan sitä haaveilla!

Syksy saapuu kotipihaan

Niin se vaan taas saapui, vaivihkaa takavasemmalta: syksy! Osa puista on vielä ihan vihreitä, osa muuttunut yht'äkkiä keltaisen, oranssin ja punaisen kirjavaksi. Joka päivä maisema on entistä värikkäämpi ja ruskan sävyt peittää alleen kesän vihreyttä. Heippa vaan, saa jo mennäkin!

Kotipihan kesäkukat alkoi jo näyttää melko menetetyiltä ja oli aika vaihtaa syksyisempää ilmettä pihallekin. Syysistutuksissa mua harmittaa, kun ei voi tietää kauanko niistä ehtii nauttia. Musta kun tuntuu, että ne usein joko mätänee sateessa, paleltuu pakkasessa tai hautautuu lumeen. Ja sitten mua säälittää ja surettaa niiden karu kohtalo ja lyhyt elämä!

Onneksi luonnon antimia hyödyntämällä saa edullisesti kaunista ja ne kestää säiden vaihteluakin hyvin. Sammaleet, jäkälät, varvut, oksat, kävyt ja kanervat yhdistettynä kukkakaupan antimiin ovat pihalla/parvekkeella kauniita ja syksyisiä. Ja ovat kyllä ilmankin, että kukkakaupasta tarvisi mitään! Ehkä vähän enemmän vaivannäköä se kuitenkin vaatii. Mulle alkoi tulla runsauden pula, kun löytyi kaikkea kivaa! Meidän oven pieli alkoi näyttää jo niin täyteen ahdetulta, että oli pakko karsia osa pois. Kyllä liika on liikaa!

Mun syksyisiä ikisuosikkeja on perinteiset callunat, kanervat ja krysanteemit. Tänä syksynä houkutteli myös koristekaalit ja marjakanervat, mutta niille ei oikein löytynyt enää paikkaa, niin jätin ostamatta. Jos vaikka sitten ensi syksynä kokeilisi taas jotain ihan muuta :) Joko muilla on kesäkukat heivattu pois? Mitä on vaihdettu tilalle? Onko joku syksyinen lemppari, joka toimii vuodesta toiseen?

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Auringonkukkia

Auringonkukat, nuo ihanat arjen piristäjät ja syksyn harmauden kirkastajat! Niiden vuoksi mielellään pyöräilee muutaman kilometrin. Meidän kylillä poimintapelto sattuu vielä olemaan järven rannalla, enkä malta koskaan olla istahtamatta hetkeksi rantakalliolle pellolla poiketessa.

Mulle se on vähän sellainen terapiakäynti samalla: pyöräillen fyysistä rasitusta, mieli lepää järvimaisemassa ja palkkioksi saa vielä kimpun kauneutta kotiin viemisiksi. Kotiin voikin palata aina hyvällä mielellä!

Koska jaettu ilo on moninkertainen ilo, näpertelin pikkuruiset kimput myös työkavereille vietäväksi. Pikkukimppuihin laitoin yhden auringonkukan ja sen kaveriksi pietaryrttiä ja saniaisen lehtiä. Ihan söpöt niistä tuli!

Ja mistäpä muista kukista vahvemmin tulisi mieleen ilo, kuin juuri auringonkukista? Siksipä pitkästä aikaa #Kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Idänunikoita mummilan pihalla

Mummilan piha vaatii kesäaikaan aina pienen kierroksen, jotta saan päivitettyä mitä milloinkin on puhjennut kukkaan. Parhaillaan kukkii iki-ihanat idänunikot, jotka lukeutuu mun lempikukkiin.

Kukkaloiston lisäksi jatkettiin ruuasta nautiskelua. Ennen mummilavisittiä juhlittiin nimittäin kesän kolmannet sukujuhlat; tällä kertaa rippijuhlan muodossa. Ennakoitu sade jätti tulematta ja lohisoppa ja mansikkakakku päästiin nauttimaan puutarhassa lämpimässä kesäsäässä. Kerrankin voi iloita siitä, ettei sääennuste pitänyt paikkaansa! Lohisoppa on kyllä aina hyvää, mutta ehkä kuitenkin vielä pikkuisen normaalia parempaa, kun sen saa syödä ulkona.

Ja kukkii siellä mummilassa muutakin kuin unikot. Päivänliljat ja värililjat on kukassa ja pionit lupaavasti nupulla.

Mahtaakohan kukaan tietää, mikä on tuo koko nurmikon peittänyt pikkuinen vaaleanpunertava kukka? Lehdet kasvaa ihan maanpinnassa ja kukkavarsi on n. 10 cm korkea. Kukka on ilmeisesti tullut pihaan lainassa olleen ruohonleikkurin mukana siemeninä ja leviää joka puolelle. Kiinnostaisi kovasti tietää mikä se lienee, joten uteliaana odottelen, jos joku osaisi vinkata!

Kukkia ja cookieita

Lauantai! Ihan parasta! Tällä viikolla siivosin jo torstaina ihan vaan siksi, että viikonloppuna olisi kaikki mahdollisuudet rentoutumiseen. Eli pääsin aloittamaan vapaapäivät perjantaina siistissä kodissa!

Loistavaan lauantaihin kuuluu mun lempiasioita: kukkia, leipomista ja joogaa. Ja kaikki niistä on tänään toteutettu :) Vaaleanpunaiset leinikit on tänä keväänä päässeet mun suosikkikukkien listalle. Ne on niin suloisia ja keväisiä.

Heräsin aamulla jo valmiiksi innoissani edessä olevasta joogatunnista. Nykyisen opettajan myötä jooga ei ole enää pelkkää liikuntaa, vaan olen innostunut maailmoja syleilevästä joogafilosofiasta. Siinä on jotain niin kaunista ja lämmintä: puhdasta hyvyyttä! Pidän siitä tunteesta, kun tunnin ajaksi pääsee sisään siihen hyvyyden kuplaan ja samalla voi haastaa itsensä fyysisesti. Hauskaa!

Joogan jälkeen olin päättänyt uppoutua pitkästä aikaa taikinaterapiaan. Leipominen on mulle tapa rentoutua, mutta viime kuukausina aika ei ole siihen riittänyt. No, valintakysymys sekin ja tänään halusin valita mukavia asioita. Lopputuloksena oli ihanan tahmaisia cookieita ja nautinnollinen kahvihetki lehtiä lueskellessa. Mä alan oppia tän hyggeilyn taidon ;)

Ja ohje muistiin:

175 g voita

2 dl sokeria 

1 dl siirappia

2 tl vaniljasokeri

1 muna

5,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

3 dl suklaata paloiteltuna

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon sokerit, siirappi ja muna. Yhdistä kuivat aineet ensin keskenään ja lisää sitten taikinaan. Lisää viimeisenä suklaapalaset.

Nostele taikinakökkäreitä pellille ja jätä kunnon leviämisvara. (Jos haluat isoja amerikkalaistyylisiä cookieita, taikinasta tulee 16 kpl ja yhdelle pellille mahtuu 8 kpl ilman että ne levähtää toisiinsa kiinni.) Paista 200 asteessa 7-10 minuuttia. Tarkkaile paiston loppuvaiheessa, ettet paista cookieita liian kuiviksi. Nämä ovat parhaita, kun pinta on rapea ja sisus pehmeän tahmea.

Ja hei, kun noi leinikit on niin ihania, osallistun näillä myös kukkailotteluun Mansikkatilanmailla.