Marraskuun mausteinen superjuoma: kuusenkerkkäglögi

Mä olen jo muutamana keväänä keittänyt siirappia kuusenkerkistä. Siinä on ihana metsäinen maku ja olen huomannut sen olevan oiva apu myös yskään ja karheaan kurkkuun. Teinikin on kehunut, että se on paljon tehokkaampaa kuin kurkkukarkit tai yskänlääkkeet ja jos teini jotain kehuu, niin silloin on oltava oikeasti hyvä. Yskän hillitsemisen lisäksi se sopii liharuokien mausteeksi ja moni tuntuu käyttävän sitä jäätelön kastikkeenakin, mutta multa on jäänyt kokeilematta

Mieleeni ei ollut kuitenkaan koskaan juolahtanut, että kuusenkerkkäsiirapilla voisi maustaa glögin, ennen kuin luin siitä Tarjan Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista. Viime päivien koleat kelit on saaneet ulkoilun jälkeen kaipaamaan lämpimiä juomia, joten pääsin tuumasta toimeen melkein heti Tarjalta ohjeen bongattuani.

Mä olen hirmuinen glögifani ja juon glögiä melkein läpi talven.  Enimmäkseen juon kaupan glögejä, mutta joskus myös itse keittämiäni. Ja nyt on sanottava, että tää on melkeinpä paras itse tekemistäni. Hyvän maun lisäksi on ihanaa, että glögin aineksetkin ovat mausteita lukuunottamatta itse tehtyjä ja suoraan luonnosta; sekä siirappi, että mehu ovat omin käsin valmistettuja. Tässähän melkein tuntee itsensä omavaraiseksi glögin osalta :D No, eipä sentään! Tiedän etten voi vastustaa kaupan glögejä ja ainakin joku uutuuskin on maistettava vanhojen tuttujen lisäksi.

Jos sulta ei löydy kuusenkerkkäsiirappia omasta takaa, sitä löytyy kyllä tavarataloista ja luontaistuotekaupoista. Tarjan ohje oli mitoitettu neljälle hengelle, mutta mä puolitin sen kahdelle (ja join kaiken yksin!). Ja Tarjan käyttämä mustaherukkamehukin vaihtui punaherukkamehuun.

***

Kuusenkerkkäglögi

3 dl vettä

1 kanelitanko

3 neilikkaa

2 kardemummaa

1 dl herukkamehua

1 tl kuusenkerkkäsiirappia (tai enemmän, jos pidät makeasta)

Laita vesi ja mausteet kattilaan ja keitä 10 minuuttia. Siivilöi mausteet pois. Lisää mehu ja mausta kuusenkerkkäsiirapilla. Sekoita, jotta siirappi liukenee kunnolla kuumaan juomaan.

***

Ihanaista isänpäivän iltaa toivotellen
-Hanna-

Krutonkeja saaristolaisleivästä, hävikkiherkuista helpoin

Viime viikonloppuna paistoin pitkästä aikaa saaristolaisleipiä ja voi hitsi, että olikin taas hyvää! Herkullisuudesta huolimatta molemmista leivistä jäi kantapalat pussin pohjalle (tai ehkä vähän tahallaan saatoin jemmata ne). Ajatuksissa oli paistaa kuivahteneista saaristolaisleivän kannikoista krutonkeja lohisopan kaveriksi. En ole koskaan ennen käyttänyt krutonkeihin ruisleipää, mutta tämä kokeilu todellakin kannatti. Pojat oli ensin vähän epäluuloisia asian suhteen, mutta lopulta meillä taisteltiin viimeisistä paloista, että kuka ne saa syödä. Olin jo ehtinyt murehtia, että miten niitä kannattaisi säilyttää, mutta sitä ongelmaa ei sitten tosiaankaan ollut. Suolaisen makeat krutongit oli herkullisia kalasopan kanssa, mutta ne sopii mainiosti myös naposteltavaksi pikkusuolaiseksi ja vaikka sipsien korvikkeeksi. Ihan mielettömän hyviä!

Krutonkeja pitäisi kyllä tehdä useammin, meillä kun on pieni leipäongelma. Lapset tykkää syödä paahtoleipää, mutta ei niitä kantapaloja, ja aikuiset meillä ei syö vaaleaa leipää ollenkaan, niin ne kantapalat päätyy sitten valitettavan usein roskikseen jäätyään homehtumaan pussin pohjalle. Ennen ne kuivatettiin koppuroiksi kanin herkkupaloiksi, mutta vanhuuden vaivojen myötä Romeo on leipäkiellossa, niin sekin käyttö on loppunut. Jatkossa yritän useammin paistella kantapalat krutongeiksi ja syödä ne vaikka salaatin kanssa, jotta saisi ruokahävikin siltä osin loppumaan tai ainakin vähenemään.

Krutonkien paistoon saattaa olla jotain hienoja ja oikeaoppisia ohjeita, mutta en jaksanut sellaista googlailla. Herkullinen leipä, oliiviöljy ja valkosipuli on yhdistelmä, jota ei kovin helposti voi pilata, eihän?

***

Krutongit saaristolaisleivästä

Muutama viipale/kantapala yli jäänyttä leipää

3 rkl oliiviäljyä

2 valkosipulinkynttä

sormisuolaa

Pilko leivät sopivan kokoisiksi paloiksi. Lorauta oliiviöljy pannulle ja paahda leipäpaloja öljyssä. Purista valkosipulinkynnet pieneksi murskaksi ja lisää pannulle leipäpalojen sekaan. Sekoita hyvin ja jatka paahtamista muutama minuutti. Nosta pannu liedeltä ja mausta leipäpalat sormisuolalla. Kaada kulhoon tarjolle.

***

Meillä on yksi leipä vielä pakastimessa odottamassa ja suoraan sanoen tekisi mieli paistaa koko leipä öljyssä tiriseviksi huumaavan tuoksuisiksi suupaloiksi. Saa nähdä selviääkö leipä enää seuraavan viikonlopun yli!

Mua kiinnostaa jos jokun on keksinyt kivoja herkkuja, jotka tehdään ruuan lopuista, joka muuten päätyisi jätteeksi. Jos sulta löytyy joku idea, niin vinkkaa ihmeessä!

-Hanna-

Banaani-suklaa keikauskakku

Jos keväällä testailin innokkaasti erilaisia sokerittomia ja mahdollisimman rasvattomia leivonnaisten reseptejä, nyt on ihan toinen ääni kellossa. Syksyn myötä lisääntyvällä pimeydellä on varmaan osuutta asiaan, että suklaa on alkanut houkuttaa ihan luvattoman paljon. Eikä vain suklaa, vaan oikeastaan kaikki, missä on sokeria ja voita! Varsinkin viikonlopun lähestyessä mielessä muhii toinen toistaan mehevämpiä herkkuja, joita tekisi mieli leipoa.

Mieleen on noussut sellaisiakin reseptejä, joita en ole tehnyt vuosiin. Yksi sellaisista on banaani-suklaa keikauskakku ja kun sen maku alkoi väristä muistojen sopukoissa, ajatusta oli enää mahdotonta vastustaa. Kakku on ihan järjettömän hyvää! Suklaista, pehmeää, tahmeaa, mehevää, tuoksuvaa... Ihan täydellinen suklaan, banaanin, suolapähkinöiden ja kinuskin liitto viikonlopun kahvihetkiin <3

Vuokaan:
50 g margariinia
3/4 dl sokeria
2 banaania
Puolikkaan sitruunan mehu

Vuoraa vuoka leivinpaperilla. Sulata margariini kattilassa ja lisää sekaan sokeri, sekoita. Kaada seos vuoan pohjalle. Leikkaa banaanit puoliksi ja halkaise ne pituussuunnassa. Lado viipaleet vuokaan. Purista sitruunan mehu banaanien päälle.

Kakkupohja:

150 g margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl maitoa
1 3/4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g maitosuklaata

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Rouhi suklaa muruiksi ja lisää taikinaan. Kaada taikina varovasti vuokaan banaanien päälle. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. Anna levätä vuoassa vähintään 5 minuuttia ennen kumoamista. Kumoa kakku vähän jäähtyneenä tarjoilualustalle ja koristele kinuskikastikkeella ja suolapähkinöillä.

Sitten voitkin ihan vaan nautiskella!

Huijarin browniet (ilman sokeria ja jauhoa)

Yllätin itseni ja selvisin viikosta vain niillä kahdella sallitulla herkkupäivällä. Tällä kuluneella viikolla ne olikin helppo lukita kalenteriin, koska oli vappu ja viikonloppuna teatterissa käynti. Kyllähän nyt vappuna on munkkeja ja simaa maisteltava ja tiesin myös, että teatterissa oli odotettavissa tarjoilut valmiina, enkä tietenkään halunnut missata niitä. Harmi kyllä väliajalla tarjottu juustokakku oli pettymys liiallisen makeutensa vuoksi ja tuntui, että meni ansaittu herkkupäivä hukkaan, kun ei ollutkaan niin suuri nautinto kuin olin odottanut.

Koska jauhopeukaloakin lauantaina vähän kutkutti, leivoin päivällä brownieita, jotka sopii hyvin myös herkuttomien päivien kahvihetkiin; ne kun ei sisällä sokeria, vehnäjauhoja eikä voitakaan. Tai no, onhan maapähkinävoissa vähän sokeria, mutta puolet vähemmän kuin vaikka purkillisessa jogurttia, joten se ei haittaa. Sitä paitsi kun se sokerimäärä jakautuu tuohon brownievuokaan, tulee sokeria per annos ehkä saman verran kuin muutamallisessa lusikallisessa jogurttia olisi, joten jätetään pilkun viilaaminen sikseen.

Melkein terveellisiin brownieihin tarvitset:

3 banaania

0,5 dl kaakaojauhetta

1 dl maapähkinävoita 

2 kananmunaa

Muussaa banaanit soseeksi. Lisää joukkoon kaakaojauhe ja maapähkinävoi ja sekoita. Lisää munat ja sekoita sileäksi. Sauvasekoittimella saat tasaisimman lopputuloksen, mutta hyvin onnistuu ilmankin.

Kaada taikina pieneen leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan. (Kapea leipävuoka toimii tässä kokonsa puolesta loistavasti.) Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Jäähdytä ja leikkaa paloiksi. 

Mun mielestä rakenne on ihanan kuohkea ja keveä, mutta maku kuitenkin tuhdin suklainen ja sopii hyvin kahvipöytään. Kyllä tällä hyvin teilaa makeanhimon ja silti voi hyvällä omalla tunnolla jatkaa sokerin vähentämistä!

Mangolassia ei lasketa

Kun tällainen jälkiruoka-addikti kuin minä aikoo vähentää sokerin käyttöä, on hyvät neuvot tarpeen. Tai ehkä ennemminkin hyvät reseptit. Sellaiset, joilla voi täyttää jälkiruuan mentävän aukon, mutta ilman lisättyä sokeria. Mangolassi on siihen loistava vaihtoehto. Hedelmäinen ja raikas ja ihan riittävän makeakin. Ja toki makeutta voi halutessaan lisätä sokerilla tai hunajalla, mutta mun makuun sitten on jo liian imelää.

Mangolassi valmistuu nopeasti ja on ihan superhelppo tehdä (ellei halua käyttää aikaansa tuoreiden mangojen kanssa). Tiiviissä kannussa jääkaapissa se säilyy hyvin vaikka seuraavaan päivään saakka. Ja paitsi jälkiruokana, lassi maistuu hyvin kuuman kesäpäivän raikkaana välipalana tai myslillä täydennettynä täyttävänä iltapalana. Ai niin, ja tietenkin tänään vappubrunssilla! Eli käytännössä mangolassi toimii melkein milloin vain. Ja just nyt parasta on, että sitä ei lasketa herkutteluksi!

Mangolassi (8 dl)

4 dl mangososetta
2 dl vaniljajogurttia
2 dl maustamatonta jogurttia
2 tl sitruunamehua
1 tl kardemummaa

Kaada kaikki ainekset tehosekoittimen kannuun ja surauta tasaiseksi juomaksi. Kaada laseihin ja nauti! Halutessasi voit ripotella pinnalle vähän kardemummaa ja mintunlehden koristeeksi. Voit myös käyttää pelkkää maustamatonta jogurttia tai pelkkää vaniljajogurttia, riippuen kuinka makeaa tai hapanta haluat. Aamupalana riittää hyvin maustamaton, mutta kun tarjosin tätä jälkiruuaksi, halusin vaniljajogurtilla vähän makeuttaa ja pehmentää makua.

Mansikkasimassa on kevään kaunein väri

Sima kuuluu varmasti monen vappuperinteisiin. Vaikka ei sitä itse tekisi tai ostaisikaan, on se ainakin lapsuusmuistoista tuttu vappujuoma. Perinteisesti sima tehdään sitruunasta ja fariinisokerista, mutta muitakin vaihtoehtoja voi kokeilla. Itse päädyin tänä vuonna mansikkasimaan ja totesin, että värissä se kyllä voittaa tutumman versionsa mennen tullen. Koska halusin säilyttää kauniin punaisen värin, en laittanut simaan ollenkaan fariinisokeria vaan pelkkää valkoista sokeria. Käytetyn juoman maku on hyvinkin "simainen", mutta mansikkakin maistuu.

Juoma on tosi raikas eikä niin makea kuin vaikka limsat, niin kyllä tätä voisi ehkä siemailla kuumana kesäpäivänäkin jäiden kera. Mutta ainakin näin vappuna! Ja valmistuskin on helppoa:

2 litraa vettä
2 dl sokeria
250 g pakastemansikoita
1 luomusitruuna
Pieni nokare hiivaa
Rusinoita

Kiehauta kattilassa 1 litra vettä ja lisää sekaan sokeri ja mansikat. Kiehauta uudelleen ja lisää 1 litra vettä. Pese sitruuna huolellisesti. Kuori sen keltainen pinta kuorimaveitsellä ja lisää kattilaan. Purista sitruunasta lopuksi mehu ja lisää sekin kattilaan. Sekoita ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Lisää herneen kokoinen nokare hiivaa liemeen ja sekoita, jotta hiiva liukenee. Peitä kattila ja jätä huoneenlämpöön käymään yön yli. Pullota seuraavana päivänä puhtaisiin pullokin ja lisää 5-6 rusinaa  ja 1 tl sokeria per pullo. Laita pullot jääkaappiin. Sima on valmista juotavaksi muutamassa päivässä.

Hittipastaa ja hiihtohommia

Viisaat ihmiset sanoo, että tylsistyminen tekee hyvää aivoille. Mä olen jo pitkään haaveillut pienestä tylsistymisestä kun tiedän, että silloin mun mielikuvitukseni alkaa tuottaa sellaisia ideoita, etten meinaa itsekään pysyä perässä. Arki on kuitenkin niin aktiivista, että tylsistymistä ei ehdi edes ajatella.

Lomalle jäädessä suurin toive oli tällä kertaa rauha ja hiljaisuus. Matkasuunnitelmat Kanarialle peruttiin, koska haaveissa siinteli paksu lumikerros ja pitkät yksinäiset luistelumatkat järvellä. Vaan toisin kävi: alkuviikosta tuli kevät ja lumi suli silmissä. Harvoin olen sään lämpenemisestä ollut näin pettynyt, mutta eipä se kauaa kirpaissut. Järvelle on sentään päässyt vielä kävellen, vaikkei luistelusta ole enää toivoakaan. Sitä paitsi loppuviikko pakasti jäljellä olevan lumen mahtavaksi hankikannoksi ja jäljellä olevat ladut on olleet ihan huippukunnossa. Melkeinpä liian liukkaat näin huonolle hiihtäjälle kuin minä!

Kotiin rauhoittuminen on tehnyt hyvää. Päivät on täyttyneet kirjoista, elokuvista, käsitöistä, joogasta ja ulkoilusta, sekä suksilla että ilman. Ruokailuista oli sovittu, että matkalla olisi syöty ravintoloissa kuitenkin, niin loman ajan voidaan kannattaa paikallisia ravintolasta, joten keittiössäkin on päässyt aika helpolla. Jo muutama viikko sitten somehitiksi singahtanutta uunifetapastaa piti kuitenkin kokeilla Liemessä-blogin Jennin ohjeella. On muuten ihan sairaan hyvää! Tämä valtaa paikan avokadopastalta mun yksinäisten koti-iltojen herkkuna (silloin harvoin kun niitä pääsee viettämään).

Kaiken nautinnollisen oleilun jälkeen mä olen niin täynnä töihin paluun tarmoa, että odotan jo innolla huomista. Mutta tänään; tänään vielä hiihdetään ja tanssitaan!

Liikaa liikuntaa, liian vähän pyykinpesua?

Viime viikkoina olen ollut ihan super-energinen. Johtuu varmaan sekä upeasta säästä, että yleisestä hyvästä fiiliksestä. Lisääntyneen energian ansiosta olen harrastanut liikuntaa harva se päivä. Zumbaa, afro-tanssia ja pilatesta viikottain, kaupan päälle lenkkeilyä, potkukelkkailua, barrea, joogaa ja kehonhuoltoa. Siitä on syntynyt positiivinen kierre, joka ruokkii itseään: mitä enemmän liikun, sen energisempi olen ja mitä energisempi olen, sitä enemmän liikun.

Sitten on se asian ikävämpi puoli: pyykkimäärä! Melkein joka päivä pyykkikoriin lentää hikiset treenivaatteet ja jos kerran illat viettää jumppasalissa, ei siinä pyykinpesuun jää aikaa. Maanantain joogaan lähtö jo aiheutti haasteita, kun yksiäkään pitkiä treenihousuja ei ollutkaan puhtaana ja ulkona jatkui megalomaaninen talvi. Ratkaisin ongelman kerrospukeutumisella, vaikka olinkin hassu näky polvisukkineni, joilla jouduin paikkaamaan lyhyiden lahkeiden paljastamia pohkeita. Vaan samapa tuo, on meidän salilla kuulemma kummempaakin nähty!

Vahingosta viisastuneena sain sentään pesukoneen päälle ja pyysin vanhempaa poikaa huolehtimaan pyykin ripustamisesta kuivumaan. Harmitus olikin suuri, kun pyykit löytyi seuraavana päivänä märkinä koneesta. Ja nimenomaan kaikki tekniset treenivaatteet! Ärh! Onneksi tekninen kangas kuivuu nopeasti ja ehdin saada afrotanssitunnille kuivat vaatteet, mutta vasta salissa haistoin tympeän lemun, joka ympärilläni leijui. Pitkään märässä mytyssä muhineet vaatteet olivat alkaneet haista tunkkaiselle, mutta kiireisessä kuivatussessiossa en ollut sitä huomannut. Eipä auttanut muu, kuin yrittää pitää pientä välimatkaa kanssasiskoihin ja kotiin päästyä heittää koko pyykkitelineellinen uudelleen koneeseen. Pientä keskustelua käytiin kotona vastuuntunnosta ja kotitöiden työnjaosta!

Lisääntynyt liikunta on vaatinut vastapainoksi myös hyvää syötävää. Vaikka olen tammikuussa panostanut erityisesti hedelmiin ja vitamiinien saantiin, on muutakin lautasella näkynyt. Olen ihastunut uudelleen vanhaan klassikkoon, munakasrullaan, jonka täytteitä voi varioida mielin määrin. Perheen salilla kävijöillekin kelpaa proteiinipitoinen välipala, joka sopii kyllä mahtavasti myös aamupalalle, jos vain kärsivällisyys riittää odottamaan paistoajan. Tällä viikolla täytin rullan savukinkulla, juustolla ja retrohtavalla herne-maissi-paprika-sekoituksella. Helppo ja maistuva setti, joka ei kaipaa rinnalleen kuin salaatin ollakseen ihan kunnon ateria.

Munakasrulla:
6 munaa
3 dl maitoa
1 tl suolaa
Mustapippuria

Täytteitä maun mukaan: juustoraastetta, jauhelihaa/kinkkua/kasviksia/sieniä tai mitä vain.

Vispilöi munat ja maito sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Kumoa leivinpaperin päälle ja levitä pinnalle valitsemasi täytteet. Kääri koko komeus rullalle ja ripottele vielä pintaan vähän juustoraastetta. Paista rullaa vielä hetki, kunnes juusto sulaa.

Ehkä tästä viikosta jotain oppineena ensi viikosta tulee parempi pyykkiviikko!

Veriappelsiinin raikkautta salaatissa

Veriappelsiinien sesonki on parhaillaan ja värikkäät hedelmäviipaleet onkin tällä viikolla raikastaneet niin smoothieita kuin ruoka-annoksiakin. Tänään ruokaostoksilla inspiroiduin K-supermarketin kaamosresepteistä ja pyöräytin pirteän pakkaslenkin jälkeen mehevän salaatin veriappelsiinista ja mozzarellasta. Mulle ihan uusi yhdistelmä, mutta hyvin toimii! Siinä kauniin värisiä hedelmäviipaleita leikellessäni jäin miettimään hedelmän nimeä: en haluaisi liittää kauniiseen hedelmään mielleyhtymää verestä. Mun mielestä punaisen sävy tuo enemmän mieleen rubiinin kuin veren! Eikö voitais vaihtaa hedelmän nimi yleväksi rubiiniappelsiiniksi? Onhan maamyyräkin vaihdettu kontiaiseksi :) Mutta kai se on ajateltava niin, että jollei nimi miestä pahenna, niin ei sitten hedelmääkään!

Laitanpa vielä salaatin reseptinkin tähän omine muutoksineni, jos jotakuta kiinnostaa kokeilla. Ja kun kuitenkin sen irtolappusen hukkaan/unohdan...

1 veriappelsiini
1 appelsiini
1 mozzarellapallo
ripaus mustapippuria
rucolaa ja pinaattia
2 rkl suolapähkinöitä
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa

Kuori appelsiinit ja viipaloi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lado lautaselle. Revi mozzarella paloiksi appelsiinien päälle. Ripottele mozzarellan päälle mustapippuria. Ripottele päälle vihreitä lehtiä ja suolapähkinöitä. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.

Joulunajan glögidrinkki

Mä tunnustaudun suureksi glögifaniksi. Jätän joka talvi yhden glögipullon jemmaan seuraavaa syksyä varten, koska oma glögikauteni alkaa niin aikaisin syksyllä, ettei kaupasta glögiä vielä löydy. Marlin glögitiiviste on osoittautunut parhaaksi jemmapulloksi, koska se säilyy hyvin ja riittää sitten syksyllä useammaksi kerraksi odotellessa, että kauppojen hyllyihin alkaa tulla täytettä.

Vaikka glögissä onkin ihanaa mausteiden lisäksi kuuman juoman tuoma lämpö, olen todennut, että glögi toimii vallan mainiosti myös kylmissä juomissa. No, ainakin skumpan parina. Itsenäisyyspäivänäkin kilistettiin kuohuvalla, jonka maku oli viilattu jouluiseksi lisäämällä tujaus glögiä.
         ..........
Kaada lasiin muutama sentti glögitiivistettä.
Täytä lasi kuohuviinillä.
Koristele juoma jäisillä marjoilla.
Nauti <3
        ...........

Glögidrinkin kaverina maisteltiin mehevää peltilihapiirakkaa, joka meillä myös kuuluu joulunajan perinteisiin. Jostain syystä sitä ei tulee tehtyä juuri muulloin kuin joulukuussa, vaikka se sopisi suolapalaksi mihin aikaan vuodesta tahansa.

Glögidrinkkiin muuten sopi loistavasti J.P. Chenetin marjaisa skumppa, joka löytyi ihan K-marketin hyllystä. Piccolo-pullokin oli juuri sopiva kahteen drinkkiin, mutta isommalle seurueelle löytyy sitten isompikin pullo. Tällä kelpaa kilistellä vielä pikkujoulut tai miksei vaikka aattoiltanakin.

Ihanaa viikonlopun aloitusta <3

Joulutus: helppo saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on yksi parhaista leivistä, jonka tiedän. Voi kuinka monesti olenkaan ajatellut, että pitäisi leipoa sitä itse, mutta tekemättä on syystä tai toisesta jäänyt. Tähän saakka! Viimein sain maltaat ostettua ja pääsin leipomishommiin. Ja lopputulos oli niin hyvä, ettei tämä taatusti jäänyt viimeiseksi kerraksi! Leivoin 2 leipää, jotka riitti mukavasti koko viikon, kun makukin vain paranee muutaman päivän säilytyksen myötä. Vaikka leipoessa ajattelin, että kokeilen vielä ennen joulua  muutamaa erilaista reseptiä, en sittenkään taida nyt muita ohjeita kokeilla, koska tällä ohjeella leivästä tuli niin hyvää. Voin vain kuvitella miltä siirappinen leipä maistuukaan joulupöydässä mädin seuralaisena. Tämä leipä ehdottomasti jatkoon!

Saaristolaisleipä (2kpl)
7 dl piimää
50 g hiivaa
2 dl Tuoppi kaljamaltaita
1,5 dl siirappia
1 dl fariinisokeria
2 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
3 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: 0,5 dl kahvia ja 0,5 dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää maltaat ja sekoita. Lisää siirappi, sokeri ja suola ja sekoita hyvin. Lisää kaurahiutaleet sekä ruis- ja vehnäjauhot ja alusta taikinaksi.

Kohota taikinaa lämpimässä paikassa liinalla peitettynä n. 1,5 tuntia. Voitele 2 pitkulaista leipävuokaa (myös kartonkiset käy hyvin). Jaa taikina vuokiin.

Paista 175 asteisen uunin alaosassa 1 tunti 20 minuuttia. Valele leipien pinta lämpimällä kahvi-siirappiseoksella ja jatka paistamista vielä 40 minuuttia.

Hyi mikä smoothie: avokadomokka

Voi miten hyvältä avokadomokka-smoothie mun mielestä kuulostikaan! Mä tykkään kaikista sen ainesosista, mutta niin se vaan on, että kaikki hyvätkään asiat ei sovi yhteen. (Tämä pätee muuten sekä ruuanlaitossa että ihmissuhteissa.) Sen lisäksi, että pääsin sekoittamaan lempiainesosiani, se kuulosti vielä niin terveelliseltäkin, että olo koheni jo ajatellessa sen nauttimista aamupalaksi. Vaan ei auta: todettava on, että en tee toista kertaa. Vähän irvistellen join annokseni ja kyllä se joka kulauksella maistui vähän paremmalta, mutta ei tarpeeksi.

Olen ihan varma, että jonkun makuun tämä kuitenkin maistuu hyvältä, joku toinen ei välitä mausta koska sehän on terveellistä ja joku kokeilee ihan pelkkää uteliaisuuttaan. Niin, että go for it, jos uskallat :)

Avokadomokkasmoothie yhdelle

1 pieni avokado
1 dl kahvia (kylmänä)
1 dl mantelimaitoa
1 tl vaahterasiirappia

Valmista kahvi ja jäähdytä. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Onnea matkaan!

Hetki hyggeilyä - maistuva mantelilatte

Viime viikot on olleet lomasta huolimatta sellaista matalalentoa, että hyvällä omalla tunnolla annoin itselleni viikonlopuksi luvan leppoisaan oleiluun. Ja mullehan oleilu tarkoittaa leipomista! Olin luvannut paikata Eemelin Halloween-diskosta jääneen mokkapala-vajauksen viikonloppuna ja se lupaus on nyt täytetty. Tänä vuonna Halloween meni meiltä ilman juhlimisia, mutta kotia on sentään vähän koristeltu. Niinpä mokkapalatkin sai pintaansa oranssit koristeet.

Itseäni hemmottelin siinä sivussa mantelilattella ja kasvonaamiolla. Tallinnassa käydessä ostin useammankin kangasnaamion, kun niitä sai laivan marketista 3 kahden hinnalla ja nyt käyttöön pääsi It's skinin kollageenia sisältävä naamio. Ja kuinkas sattuikin, oranssissa kääreessä sekin :) Taitaa olla näinä päivänä pinnalla tuo oranssi, vaikka luonto on upean värihehkunsa jo karistanut.

Mantelilatte oli kyllä niin hyvää, että pitää taas ihmetellä miksi niin harvoin tulee kotona kahvihetkiin sen enempää panostettua. Teen lattea tai muita erikoiskahveja oikeastaan vain yksin ollessani, mutta nyt taas muistan tehdä useammin ja ehkä jopa tarjota muillekin.

Mantelilatteen tarvitset kahvia, mantelimaitoa, vaahterasiirappia ja kanelia. Keitä tummapaahtoinen kahvi. Lirauta lasin pohjalle vajaa 1 tl vaahterasiirappia (tai enemmän jos pidät makeasta). Kuumenna mikrossa 1 dl mantelimaitoa. Kaada puolet kuumasta maidosta lasiin siirapin päälle ja vaahdota loput. Kaada lasiin kahvi ja viimeisenä vaahdotettu maito. Ripottele pinnalle kanelia ja nauti!

Monkey Bread - pullahiiren toteutunut päiväuni

Kanelilta tuoksuva tuore pulla on mun suosikki leivonnainen. Ei se taikinan vaivaaminen tosin, mutta se kodikas maku ja tuoksu. Mehevää, perinteistä ja pehmeää, ei mitään turhaa hienostelua. Monkey Bread eli nyhtöpulla onkin ollut jo pitkään mun kokeiltavien reseptien listalla, mutta vasta nyt oli aikaa siirtyä toteutusvaiheeseen. Ja voi mikä tahmea kanelin, voin ja kuohkean taikinan taivaallinen liitto siitä sukeutuikaan! Mä olen tämän edessä ihan myyty. Lämpimän pullan mausteinen maku sopii ihanasti myös tähän vuodenaikaan: viileneviin syyspäiviin ja pimeneviin iltoihin. Ihan tässä ajautuu nostalgisiin tunnelmiin, vaikka perinteisen maun muoto on uusi. Kupillinen kahvia tai tuoksuvaa teetä ja pala tahmaista pullaa - ja harmaakin päivä on pelastettu!

2,5 dl maitoa
25 g hiivaa
1 kananmuna
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 dl sokeria
7,5 dl vehnäjauhoja
75 g margariinia

75 g margariinia
2 dl sokeria
1,5 rkl kanelia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää kananmuna ja sekoita. Lisää suola, kardemumma ja sokeri. Lisää jauhot vähitellen taikinaan ja lopuksi sulatettu margariini. Vaivaa taikina tasaiseksi ja jatka kunnes se ei enää tartu käsiin. Kohota taikinaa liinan alla 15 minuuttia.

Leivo taikinasta kaksi pötköä ja leikkaa molemmat 10 osaan. Pyörittele palloiksi. Sulata margariini ja anna sen hetki jäähtyä. Kaada sokeri ja kaneli lautaselle ja sekoita. Dippaa pullat ensin sulaan margariiniin ja pyörittele sitten kaneli-sokeriseoksessa. Lado sokeroidut pullat voideltuun rengasvuokaan. Kohota vielä 10 minuuttia.

Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kumoa sitten varoen.