Herman Koch: Lääkäri

Herman Koch: Lääkäri
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Siltala 2013
447 s.
Zomerhuis met zwembad (2011)

Kirjastosta.


Marc Schlosser on yleislääkäri, joka pitää yksityisvastaanottoa kotonaan pääasiassa viihde- ja kulttuurialan tähdille. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo Caroline ja kaksi varhaisteini-ikäistä tytärtä. Tasaisehko elämä saa kolauksen, kun Marcia syytetään kuuluisan näyttelijän Ralph Meierin kuolemaan välillisesti johtaneesta hoitovirheestä. Onko kyse huono-onnisesta vahingosta, välinpitämättömyydestä vai jostain pahemmasta? Marcilla saattaa nimittäin olla jotain hampaankolossa naistenmies Ralphia vastaan, sillä perheet viettivät yhdessä lomaa Meiereiden rantahuvilalla, jossa tapahtui yhtä sun toistakin...

Tykästyin viime syksynä hurjasti Herman Kochin ensimmäiseen suomennokseen Illalliseen. Hyrisin tyytyväisyydestä huomatessani, että häneltä julkaistaan uusi suomennos heti tänä vuonna. Pikkupaikkakunnan kirjaston ilona tällainen kuuma uutuus nökötti suoraan hyllyssä mukaan poimittavaksi, ja ehdinkin ahmaista Lääkärin parissa päivässä mummolareissullani.

Lääkäri jatkaa osittain Illallisessa esiin noussutta tematiikkaa ja osaltaan siinä käytetään myös samanlaisia kerronnallisia keinoja. Kertojana on hykerryttävän epäluotettava ja uskomattoman epämiellyttävä Marc, lääkäri, joka ei siedä alastomuutta tai halua koskea potilaisiinsa kuin viimeisessä hädässä. Marc kärsii selvästi itsetunto-ongelmista, vaikkei mitään myönnäkään – yleislääkärinä hän ei nauti kollegoiden keskuudessa erityisen suurta kunnioitusta. Oman päänsä vietävänä oleva Marc ei tilannetta tietenkään tunnusta.

Keskeisenä teemana ovat jälleen perhesuhteet, isän suhde tyttäriinsä ja perheen sisäinen dynamiikka. Kuinka paljon vanhemman on suojeltava lastaan? Mikä erottaa ihmisen eläimestä? Missä kulkevat soveliaisuuden rajat – mihin on oltava valmis ja mihin ei? Marc kipuilee tyttäriensä kasvun kanssa, sillä hänen on vaikeaa hyväksyä heidän muutoksensa lapsista nuoriksi naisiksi. Lienee vaikeaa kelle tahansa vanhemmalle, saati sitten fyysisyyteen sairaalloisen hankalasti suhtautuvalle ihmiselle.

Lääkärissä käytetään rikottua kronologiaa, hitaita paljastuksia ja mehevää kuvailua. Perheloma rannikolla on intensiivisesti kuvattu, ja sen käänteet pakottavat etenemään sivulta toiselle. Salaisuudet nousevat esiin kukin vuorollaan, ja Marcin kertojan rooli sekoittaa pakkaa entisestään. Miehen hämmentävä persoonallisuus sopii tarinaan kuin nyrkki silmään ja vahvistaa sen sanomaa entisestään. Mihin ja kehen voi tai kannattaa luottaa? Puolisoon? Ystävään? Itseensäkö?

Lääkäri on mainio lukukokemus ja tehokas ajatustenherättäjä, joka ei kuitenkaan yllä Illallisen tasolle. Illallisen selkäpiitä karmiva kylmyys ei jätä lukijaa pitkään aikaan rauhaan, ja vaikka Lääkärin viimeisten sanojen lukemisen jälkeen olo on kiistämättä likainen – aivan kuin joku olisi juuri kertonut totuuden, jota et halunnut kuulla ja tönäissyt vielä kipeästi rintaan – se ei ole yhtä taidokas kokonaisuus.

Hyvä se kuitenkin on. Reilut 400 sivua ahmaisee kuin huomaamatta. Ja jää janoamaan jälleen lisää.

___

Lääkärin ovat lukeneet myös Leena Lumi, Jonna ja Annika K.

Hyytävä Illallinen

Herman Koch: Illallinen
Suomentaja: Sanna van Leeuwen
Siltala 2012
340 s.
Het diner (2009)

Kirjastosta.


Paul Lohman on vaimonsa Clairen kanssa menossa illalliselle naurettavan kalliiseen amsterdamilaiseen ravintolaan. Hän ei mene sinne mielellään, sillä kutsujana on hänen veljensä Serge, nousukiidossa oleva poliitikko ja kenties tuleva pääministeri. Illalliselle on syynsä, sillä perheiden on puhuttava teini-ikäisten poikiensa kyseenalaisista edesottamuksista ja päätettävä, mitä tehdä – tai olla tekemättä. Juuri ennen illalliselle lähtöä Paul on löytänyt poikansa Michelin kännykästä videon, joka asettaa monta asiaa uusiin uomiinsa. Missä kulkee isän- ja äidinrakkauden raja? Mitä on luottamus? Entä veljeskateus? Illallisen tunnelma tiivistyy kovaa vauhtia aina laskunmaksuun ja juomarahan jättämiseen saakka.

Huh, mikä kirja! Innostuin Illallisesta jo kesällä, kun huomasin sen ilmestyneen, mutta jälleen kerran varausjono oli pitkä ja odotus jossain vaiheessa jo huomattavan kärsimätöntä. Lopulta oli kuitenkin minun vuoroni.

Ahmaisin kirjan vauhdilla ja nauttien, kuin herkullisen aterian ikään. Tarinan alkupuolella annoin itseni myöntää, ettei se vetänyt aivan niin hyvin kuin olin etukäteen olettanut, mutta jossain vaiheessa, aivan yllättäen, olinkin uponnut vähitellen kylmiä väreitä aiheuttavaan perhetarinaan niin syvälle, että kun kirja loppui, jäljelle jäi hyytävä olo ja pieni närästys.

Illallinen on aivan huikea kirja. Siitä ei voi paljon kirjoittaa juonipaljastuksia tekemättä, sillä tarinan ansio on ennen kaikkea sen hidas avautuminen ja uusien sävyjen ilmestyminen. Koch on tarkka ihmiskuvaaja, suorastaan pelottavan tarkka, ja paikoin minusta tuntui, kuin olisin seurannut äärimmäisen intensiivistä elokuvaa. Tai ehkä vielä rehellisemmin: kuin olisin istunut viereisessä pöydässä ja salakuunnellut naapuriseuruetta.

Kirja yllätti minut. Osasin blogitekstien perusteella odottaa laadukasta tavaraa, mutta tässä vaiheessa on erikseen kiitettävä bloggaajakollegoita siitä, että spoilauksilta on vältytty. Illallisen lukeminen joillakin ennakkotiedoilla varustettuna, mutta kaikkea tietämättä oli ainakin minulle upea kokemus. Yllätyksiä tuli, eikä Koch harrasta ennalta-arvattavuutta.

Syvimmin minuun vaikutti perhedynamiikan hienovaraisesti rakennettu mutta erittäin kokonaisvaltainen kuvaus ja sen raastava todentuntuisuus. Keskiluokkainen pikkuporvarillinen elämä tuntuu ajoittain läpikalutulta tematiikalta, mutta Illallinen tuo siihen niin terävän näkökulman, että lukijasta tuntuu kirjankansien sulkemisen jälkeen siltä, kuin joku olisi tallannut kipeästi varpaille ja pakottanut katsomaan asioita, joita ei aiemmin ole halunnut nähdä. Koch sitoo perhe-elämän, avioliiton, vanhempien ja lasten suhteet sekä kiintymyksen ja luottamuksen rajat osaksi yhteiskunnallista ajankohtaisuutta niin taitavasti, ettei voi kuin hymistä tyytyväisyydestä. Ja vähän kauhustakin – niin suurista ja samalla yksityisistä asioista, sellaisista, joita jokainen meistä saattaa kohdata, Illallinen kertoo.

Ikkunat auki Eurooppaan ja Maailmanvalloitus: Alankomaat.