Jo vihertää pelto

Nämä tämän viikon helteet ovat kai osaltaan saaneet pellon niin kauniisti vihertämään. Jännittävää nähdä kuinka paljon ahkera naapurini saa pyöröpaaleja tänä kesänä tuosta pellosta.

Tänä kesänä olen ollut laiska raparperin käyttäjä. Edes mehua en ole saanut aikaiseksi tehtyä. Mutta kylmän kevään vuoksi ei raparperitkaan ensin kasvaneet ollenkaan. Ja nyt yhtäkkiä ne jo kukkivat!

Leppoisaa lauantaita!

Lomalla

Pientilalla on pyhä ja arki samanlaista. Eläinten on saatava ruokaa joka tapauksessa. Niinpä pari tämmöistä heinäkasaa piti kantaa tallin heinävarastoon:

Otin alkuvaiheessa sieltä sisältä pari kuvaa. Hiukan vanhanajan tunnelmaa heinäladosta.

Auringonlasku oli jotenkin lohdullinen tänään. Lupaus paremmasta huomisesta.

Horglill menetti aatonaattona Henry kaverinsa (siis naapurin tytön hevosen). Henryn jalka meni liukkailla poikki ja hepo jouduttiin lopettamaan.

Lehmät nautiskelivat ulkoilusta tänäänkin. Tässä Stjerna.

Että tämmöistä.

Vanhojen aikojen maataloutta

Meillä kun on näitä vanhoja lehmärotuja, niin meillä on vähän vanhanaikaista maatalouttakin modernin lisäksi :).

Tämä heinä on kuivatettu pellolla auringossa. Yksi vaihtoehto olisi ollut laittaa se heinäpaaleiksi tai pyöröpaaleiksi kesällä. Mutta kuivatuksen jälkeen tämä on kannettu latoon. Ja se lato on yhden meidän vuokrapellon vieressä vähän kauempana täältä meiltä. Niinpä kotiin se saadaan traktorin perään laitettavalla heinänkuljetusvälineellä (mikä lie suomeksi...).

Siitä se kipataan vanhan, pienen navetan ja tallin vieressä olevan heinävaraston oven eteen. Ja siitä se kannetaan käsin sinne varaston puolelle.

Täältä sitä on sitten helppo nostaa hevoselle ja hevosen naapurina oleville parille lehmälle.

Mutta ajatelkaa tuota työmäärää! Ensin kesällä ja sitten näin talvella. Ja ennen vanhaan ei ollut edes traktoreita, vaan hevoskärryllä kuiva heinä sitten ajettiin eläimille syötäväksi.

Vaan onhan tuossa vähän nostalgiaa :). Ja hevoselle ei ainakaan maistu tuon herkun jälkeen mikään muu.

Oletko sinä ollut aikoinaan heinänteossa kesäisin?

Heinänteossa

Täällä on ollut surkea kesä ja heinäntekoa on pitänyt suunnitella oikein kunnolla moneen otteeseen. Nyt oli luvattu 5 päivää kaunista ja sateetonta. Isäntä aloitti heinänteon eilen. Vaan kuinkas ollakaan, tänään heiniä kuivatellessa, tuli oikein kunnon sadekuuro, joka kesti ja kesti...

Nyt illasta isäntä ajoi vielä reunoja. Olin pellolla katselemassa kiviä ja muita esteitä reunoilla. Samalla otin iltahämärässä kuvia.

Uusi treenausmuoto: ylämäkijuoksu

Motbakkeløp eli ylämäkijuoksu on täällä nouseva kuntoilumuoto. Kuulin lajista ensimmäisen kerran nyt alkukesästä ja aloin miettimään, että olisikohan tuosta jotakin tämmöiselle sohvaperunalle. Mäkiä kun on ihan omasta takaa joka nurkalla.

Eilen pääsin sitten vajavaisella polvellani kokeilemaan (on muuten kuulemma sellainen laji, jossa polvet eivät joutuisi yhtä kovalle koetukselle kuin tavallisessa juoksussa).

Nimittäin yksi meidän pelloista tarvitsi kivenkeruuta ;). Ja kiviä täällä riittää, sen voin luvata.

Olenhan minä tuolla ollut aikaisemminkin kivenkeruussa, vaan en ole ajatellut asiaa kuntoilun kannalta ;). Tänä vuonna jäi pellon kunnostaminen näin myöhäiseen, kun on sadellut niin paljon, ettei tuonne rinteeseen ole ollut traktorilla asiaa ennenkuin sen sai kunnolla kuivumaan.

Nyt pääsi isäntä ajelemman traktorilla ylös-alas ja minä hoitamaan kuntoa kulkien traktorin sivulla ja heittelemään kiviä (siis kaikkia paria nyrkkiä isompia) traktorin lasturiin (iik, siis onko se lasturi suomeksi?).

Maikki rakenteli kivistä kuulema kiviaikaisia asumuksia:

Kuntoilu oli tehokasta: tänään tuntuu siltä, että takapuolen ja jalkojen lihakset ovat olleet rääkissä, puhumattakaan käsivarsista. Usean kilon kivimurikoiden heitteleminen on eetvarttia käsien lihaksille.

Polvi on kuin ennenkin eli kipeä...

Tämä blogi hiljenee pariksi viikkoa. Lähden lomailemaan sinne Suomeen ja yritän pitää nettitaukoa muutenkin. Sähköposteja on kai pakko yrittää päästä katsomaan aika ajoin, mutta muuten yritän olla netittä.

Oikein hyvää keskikesää teille kaikille ihanille ihmisille!

Aidatulta laitumelta toiselle

Meillä on useampi aidattu laidun. Tänään ja huomenna siirrellään lampaita eri laitumille. Tämä oma pelto on aika kynitty.

Parikymmentä lähti eräälle paikalle, jossa voi nähdä täkälaisen maanviljelyn haasteita. Eipä ole maanviljelijän helppo taiteilla traktorilla heinäntekoaikaan näillä pelloilla:

Laitumen vieressä on tämä ikivanha torppa. Liekkö siinä asunut pellon raivaaja.

Valmiit paketit

Tämä yö meni Punaiselle Ristille. Palleroitten pakkaaja tuli vasta yölla. Kaikki muutkin olivat ilmeisesti lukeneet säätiedotuksen ja halusivat heinänsä pakettiin juuri tänään. Herasin, kun hän alkoi käyttämään konettaan.

Aamuvarhaisella alkoi sitten Elsa huutamaan, kun Ebba alkaa olla aika valmis olemaan maitobaarina.

Ja kohta pitäisi lähteä reippaana töihin. Kuka jaksaa...

Pallerot

Nyt ne on palloina valmiina pakattaviksi. Pakkaaja tulee illalla.

Onneksi ilma edelleen suosii.

Heinänteossa - vihdoinkin!

Meidän omaa peltoa ei niitetä kuin kerran kesässä, koska lampaat laiduntavat kesän alussa pellon aikalailla nysäksi. Ja asumme sen verran korkealla, ettei kasvukausi täällä ole kovinkaan pitkä. Tänä vuonna ovat sateet olleet heinänteon riesana.

Nyt lopultakin on luvattu pari-kolme sateetonta päivää ja niinpä heinä on nyt laitettu nurin ja nyt kellon lähestyessä yhdeksää illalla, traktori haravoi heinän pitkiksi kasoiksi. Ja toivottavasti kuivuukin ainakin vähän.

Huomenna, tai viimeistään maanantaina, tulee pyöröpaalien tekijä ja sitten saadaan heinä pakettiin. Ja lampaille on sitten ruokaa talveksi.

(Onkohan lukijoissa joku, joka voisi suomentaa minulle näitä maataloussanoja. Ihan hävettävää kirjoittaa oikeastaan, kun ei tiedä näitä sanoja suomeksi...)