Kuukauden nobelisti Tomas Tranströmer: 17 runoa

 

17 runoa on Tomas Tranströmerin ensimmäinen runokokoelma vuodelta 1954. Se on kokonaisuus, joka alkaa runolla Preludi ja päättyy Elegiaan ja Epilogiin.

Preludin ensimmäinen säe:

Herääminen on laskuvarjohyppy unesta.

Runossa esiintyy päivään heräävä matkamies. Elegiassa vaeltava matkaaja on turvesuosta löytynyt Bockstenin mies. Epilogin viimeinen säkeistö:

Niin kuin alus kulkee sumun läpi
sumun huomaamatta. Hiljaisuus.
Merkkinä on kulkuvalon heikko hohde.

Merellä kulkeva laiva on runojen vakiosymboli. Runon Laulu Väinämöinen ei tarvitse alleen laivaa, vaan ratsastaa merellä hevosen kavioiden kastumatta. Toisaalla runossa Säkeistö ja vastasäkeistö sanotaan:

Uloin kehä on myytin.

Runossa viitataan Conradin Pimeyden sydämeen. Muitakin viittauksia on. Thoreau ja Gogol ovat saaneet omat runot.

Runoissa on paljon musiikkisanastoa. Oma musiikin tuntemukseni on sen verran huonoa, että en osaa yhdistää musiikkitermejä runoihin, paitsi runon Ostinato toistuvissa säkeissä

Meri vyöryy pauhaavana ja korskuu
                                                        vaahtoa rannalle.

Sama ajatus esiintyy muuallakin.

Kirjoitan tähän yhden runon kokonaan. Pidin sen selkeydestä.

KIVET

Kivien, jotka heitimme, kuulen putoavan
lasinkirkkaina vuosien halki. Laaksossa
silmänräpäyksen hämmentyneet teot
lentävät kirkuen puun latvasta
toiseen, hiljenevät
ohuempaan ilmaan kuin nykyinen, liukuvat
pääskysten lailla
vuorenhuipulta toiselle
kunnes ovat saavuttaneet
olemisen rajan uloimmat ylängöt. Siellä
kaikki tekomme putoavat
lasinkirkkaina
ei muuta pohjaa päin
kuin itseämme.

Tammi on julkaissut Tranströmerin Kootut teokset. Ruotsinkielisestä Samlade dikter on blogannut Jokke.

Tomas Tranströmer: 17 runoa
Suomentanut Caj Westerberg
Kirjassa Kootut teokset, Tammen Keltainen kirjasto 2011
Ruotsinkielinen alkuteos 17 dikter 1954