Siirry pääsisältöön

Tekstit

Liisa Väisänen: Symbolien joulu

Joulu on maaginen juhla. Sitä vietetään talvipäivänseisauksen aikaan, jolloin aurinko muuttaa suuntaa. Jouluna uskonnot ja kansantarinat sekoittuvat keskenään ja uusia perinteitä keksitään. Ne leviävät maailmalle etenkin elokuvien ja ohjelmien välityksellä. "- usein perinteet vahvistuvat juuri siksi, että ne ovat merkitykseltään muuntuvaisia ja sopeutuvia." (s.69) Kirjan kiinnostavimmat joulun symbolit ovat mielestäni kynttilä, joka kertoo odotuksesta, käpy, joka on lupaus uudesta elämästä, piparkakku, joka esittää sitä mihin siunausta kaivataan, ympyrän muotoinen kranssi, joka viittaa kuolemattomuuteen, taikasieni eli kärpässieni, joka herättää kuolleista, omena, joka on muistutus keväästä, ja kuusi, joka edustaa vihreydellään elämää ja maailmankaikkeutta. Joulussa mielestäni kiinnostavinta on kansanperinne. "Lahjan antaminen on yksi ihmiskulttuurin tavoista muodostaa yhteisö ja vahvistaa yhteisöllisyyttä." (s.70) Kirjailijan haaveena on ollut kirja, jota selataan ...
Uusimmat tekstit

John Steinbeck: Routakuun aika

Sotajoukot valtaavat hetkessä koko valtion. Erään kaupungin pormestari havahtuu siihen, että hänen on otettava miehittäjän komentaja vastaan. Hän ymmärtää oman loppunsa lähenevän ja pohtii oikeita toimintatapoja. "- sotilaat lukivat uutiset kotoa ja toisista vallatuista maista ja uutiset olivat aina hyviä, ja ensin he uskoivat niihin, ja sitten he lakkasivat uskomasta." (s.81) Sotilaat esitetään järjestelmällisinä, määrätietoisina, täsmällisinä ja rutinoituneina. He saapuvat, suorittavat väkivaltaisia tekoja, raportoivat, määräävät ja ottavat haluamansa lupaa kyselemättä. He näyttävät tragikoomisilta sääntökirjoineen ja univormuineen. Valloitetun kaupungin asukkaat haluaisivat elää rauhassa omalla tavallaan. He ryhtyvät salakavalaan vastarintaan. Sotilaiden ajatusmaailma muuttuu. Sota ei johda rauhaan, iloon ja ystävyyteen. Ihminen tuntee sodassa vain pelkoa. "Me olemme opettaneet heille, että he ovat älykkäämpiä ja urhoollisempia kuin muut nuoret miehet. Heille on taval...

Jenny Multisilta: Kuka viimeiseksi jää

19-vuotias Olavi on kesätöissä Riemuranta-huvipuistossa Sumulahdessa vuonna 1997. Hän tutustuu siellä puiston omistajien poikaan Eliakseen, jonka kanssa hän viettää unelmiensa kesän. Valitettavasti kaikki päättyy painajaiseen, sillä huvipuisto suljetaan ihmishenkiä vaatineen onnettomuuden vuoksi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Riemuranta avataan Sumulahdessa uudestaan. Vanhalle kotiseudulle palannut Eveliina palkataan huvipuiston henkilöstöpäälliköksi. Hänellä on mahdoton tehtävä suunnata ihmisten katseet vuosikymmenten takaisesta onnettomuudesta ilonpitoon. Menneisyys saapuu vainoamaan sumulahtelaisia. Tarina kerrotaan kahdessa eri aikatasossa. Lukija tutustuu vuorotellen sekä 90-luvun teini-ikäiseen Olaviin että nykyhetken nuoreen aikuiseen Eveliinaan. Huvipuisto on tapahtumapaikkana kiehtova ja jännittävä. Siellä on yleisesti ottaen hauskaa, mutta jos jokin menee pieleen, niin siellä saattaa olla pelottavaa ja vaarallista. Kirjan pääosassa on Olavin ja Eliaksen rakkaustarina. Ensi-i...

Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä

Nimetön tyttö elää vankeudessa maan alla. Hänen seuranaan on 39 naista. Heitä vartioi kolme vaihtuvaa puhumatonta miesvartijaa, jotka ilmaisevat vangeille sallitut ja kielletyt teot ruoskan sivalluksilla. Tyttö on esimerkiksi oppinut, että toisten koskettaminen on kiellettyä. Vangit elävät vartijoiden määräämässä rytmissä. Naiseksi vartuttuaan nimetön tyttö keksii mitata aikaa sydämensä lyöntejä laskemalla ja tuijottaa yhtä tiettyä nuorta vartijaa. Hänessä herää halu oppia ja vaikuttaa. "Miksi kaikki naiset niin sitkeästi kieltäytyivät kertomasta minulle mitään?" (s.14) Ihminen syntyy aikaan ja paikkaan. Hänen ympärillään olevat ihmiset ovat asettuneet omille paikoilleen yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Ihmisellä on sen verran valtaa käytössään kuin hänen asemansa sallii. Korkeassa asemassa oleva voi korottaa valta-asemaansa poistamalla muilta ihmisiltä pääsyn tietoon. Hän voi diktaattorin tavoin sanella tapakulttuurin ja halutessaan riistää yksilöiltä heidän vapautensa. Nim...

Briitta Hepo-oja: Viikatetytär

17-vuotias Beata Eleonora on kylän uusi viikatemies eli kuoleman henkilöitymä. Hänen tehtävänään on toimia linkkinä tämän ja tuonpuoleisen välillä. Beata vihaa ajatusta varsinkin saatuaan kuulla ensimmäisen tehtävänsä. Hän taistelee ennaltamäärättyä elämänpolkua vastaan, vaikka kieltäytyminen uhkaa suistaa maailman raiteiltaan. Johtaako välttely ja torjuminen lopulta tilanteen hyväksymiseen? "Ennemmin tai myöhemmin sinun on poimittava viikate käsiisi, jotta luonnon tasapaino säilyy." (s.48) Beata haluaisi elää tavallista teinitytön elämää koulua käyden, parhaan ystävän kanssa jutellen ja ihastuksen kanssa hengaillen. Sen sijaan hänen maailmaansa astelee marraseläimiä eli kuoleman enteitä. Äiti on koko ajan töissä eikä hänestä ole avuksi. Osaisiko palvelutalossa asuva Anni-mummo auttaa? "Ajattelen tuonpuoleista ja kaikkia menetettyjä ihmisiä ja sitä kuinka outoa on, että joku on täällä tänään ja huomenna poissa. Saavuttamattomissa." (s.154) Nuortenkirjan asetelma on ...

Vuokko Hurme & Mari Ahokoivu: Juhlakirja

Vuokko Hurmeen kirjoittamassa ja Mari Ahokoivun kuvittamassa lasten tietokirjassa kerrotaan monenlaisista juhlista. Olen lukenut Timanttia tietoa -kirjasarjassa aiemmin ilmestyneet kirjat Karkkipäivä ja Eläinkirja, jotka olivat myös mainioita tietokirjoja. Ihmiset järjestävät juhlia, jotka toistuvat samanlaisina tiettyyn aikaan vuodesta ja joista on siten muodostunut perinteitä. Tällaisia juhlia ovat esimerkiksi kekri, joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus. Ihmiset juhlivat eri elämänvaiheita juhlilla kuten ristiäiset, rippijuhlat, häät ja hautajaiset. Juhlia saa myös kertaluontoisesti esimerkiksi omaa saavutusta kuten lakkiaiset. Lisäksi on muun muassa syntymäpäivät ja nimipäivät. Aikuisten suosikkijuhliin luetellaan äitienpäivä, isänpäivä ja häät, johon kirjan sivuilla seikkaileva lapsi toteaa, että "Ja minä en muuten naimisiin mene! Aion elää vapaana koirien kanssa!" Tähän kohtaan olisi sopinut maininta sinkkujen päivästä 11.11. ja vapaaehtoisesti lapsettomien p...

Tatiana Elf: Huijari

Rebekka on terapiassa käyvä sosiopaatti, joka kohtaa ensimmäistä kertaa elämässään ihmisen, joka herättää hänessä tunteita. Hän ei osaa määritellä niitä muuten kuin että ne tuntuvat tuntemuksina kehossa. Hän on hämmentynyt, sillä hän ei tiennyt, että tunteiden tunteminen olisi hänelle mahdollista. Hänestä on hauskaa, että hänet kerrankin nähdään ja hyväksytään sellaisena kuin hän on: impulsiivinen, epäsosiaalinen ja manipuloiva. Valitettavasti tapahtuu jotain, mikä vetää maton Rebekan jalkojen alta. Seuraako nyt jotain peruuttamatonta, mitä terapeutti on kaiken aikaa pelännyt? Tarina on mukaansatempaava, jännittävä ja yllättävä. Suosittelen tarttumaan kirjaan lukematta takakannen tekstiä. Lukukokemus on sitä parempi, mitä vähemmän juonesta tietää etukäteen. Rebekka on kiehtovan erilainen päähenkilö diagnoosinsa puolesta, vaikka hän ei välttämättä jatkuvasti käyttäydy sen mukaisesti. Tarinaan kannattaa mielestäni suhtautua puhtaasti viihteenä, sillä se on aika epäuskottava ja epäloogine...