Lumituiskua, Aapeli-myrsky 1.-2.1., pakkanenkin paukkuu -26 C ja putkiukko tulossa, kinoksia, lunta taas lisää, minä lumityöt (selkä kipeä), lumen syvyys 63 cm (7.2.), lumet rysähtivät tulla koko katolta, äkkiä Topi apuun, vaikka sunnuntai-ilta - remppaukot tulevat aamulla, huoh! (11.2.). Remontti alkoi 11.2., aurinkoista, kevättä kohti mennään jee! Piha kaljamella, vettä sataa (19.2.), toinen korva melkein tukossa ja suhisee ja paukkaa (laitettu Otocuria, p...le meni enemmän tukkoon), no enpähän kuule tuon kuivatuskoneen hurinaa, vasen nilkka kipeä kai nyrjähtänyt. K kävi ja toi 4 litran kattilallisen hernesoppaa, paljon hirven- ja sianlihaa seassa. Keittänyt kymmenen litran satsin. Lattianvaluun päästään 28.2.
Siinäpä äkkiseltään allakkamerkintöjä ja tunnelmia tammi-helmikuulta. Omankodin vesivahinko huomattiin 11.01.2019. Olipa vesi piilossa tehnyt tuhojaan ja me vaan ihmetelty, miksi täällä haisee niin kumman tunkkaiselta kuin kellarinhaju! WC:ssä haju aina voimistui mutta ajateltiin, että putken tuuletus on heikko tms. Minä tiirailin kerran lampun kanssa lattiaa ja listoja mutta ei näkynyt mitään outoa meikäläisen silmään. No viimein poika alkoi tutkimaan WC-kaapistojen takana olevaa jalkalistaa ja kas vain, se oli pullistunut kummasti. Listan irtirepäisyn jälkeen alkoi paljastumaan koko tuhoalue. WC kokonaan uusiksi ja osa tietokone/makuuhuonetta.
Kupariputki oli vuotanut seinän sisällä ja vettä päässyt lattiarakenteisiin (betonilaatta) mutta onneksi ei ollut mennyt seinäeristeisiin. Omakoti rakennettu vuonna 1981. Emme siis ehtineet uusia noita vanhoja putkia. Minä olen varmaan sata kertaa jauhatellut "miksi ei uusittu putkia lämpörempan yhteydessä" ja poika "sinä sanoit silloin, että kyllä ne vielä kestävät." Edellinen remontti oli vessassa vuonna 2014 ja silloin ei näkynyt mitään merkkiä vuodosta, vaikka väliseinää uusittiin.
Vesivahingon tapahduttua otin tietenkin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja sain sieltä käymään Suomen Kuivatustekniikan tarkastajan (niin tärkeä ukkeli!!), joka laati vakuutusyhtiölle raportin vahingon laajuudesta ja sen jälkeen on pyydettävä kolme tarjousta, joista halvimman tehnyt firma pääsee meille töihin. Puheluita soiteltu monta ja aikaa tuhlaantui, kun aloin etsimään tekijää liian kaukaa ja kyselemään mm. yhtä sukulaista töihin. No, lopulta apu löytyi melkein naapurista ja tarjous oli kohtuullinen, lähes halpa mielestäni verrattuna kahteen muuhun. Itse maksettavaksi jää 30 %, koska putket jo yli 30 vuotta vanhoja.
14.1. sain paikalle putkimiehen, joka alkoi vetämään taloon uusia komposiittiputkia ettei vettä ala lirisemään laipiossa kulkevista vanhoista putkista. Uudet putkitukset saimme pikaisesti keittiöön ja kodinhoitotilaan ja saunaosastolle.
Kysytte varmaan, missä kävimme vessassa? No, ulkona riu'ulla! No ei vaiskaan. Onneksi saunatiloihin oli jätetty vanha wc-pönttö. Saunatilatkin jo kaipaisivat remppaa. Siellä on erillinen tupa/makuuhuone, jossa olen nukkunut rempan aikana. Omakotitaloasujan ihanuus ja kurjuus!
Jos jotakin hyvää niin nyt saamme uusittua wc:n oven, lattiaan kaakelin, seiniin puukuitulevyn, huoneeseen vinyylilankkulattian, uusi wc-pönttö on jo tilattu ja napottaa odottamassa olohuoneen nurkassa pääsemistä hoitamaan tuiki tärkeää tehtäväänsä. Home sweet home -puunkantoteline kuin ilkkuu meille!
Alla kuvia kurjuudestamme. Jotenkin Edith Södergranin runo Vierge moderne sopii tunnelmiini. Alla runo kahtena suomennoksena. Nainen on vahva ja itsenäinen ja selviää narisematta tilanteessa kuin tilanteessa (naurua).
VIERGE MODERNE
En ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, paašipoika ja huimapäinen päätös,
olen naurava kirkkaanpunaisen auringon juova...
Olen kaikkien ahneiden kalojen verkko,
olen kaikkien naisten kunnian malja,
olen romahdusta ja perikatoa kohti otettu askel,
olen vapauden ja itseyden hyppy...
Olen veren kuiskaus miehen korvassa,
olen sielun horkka, lihan kaipaus ja kieltäymys,
olen uuden paratiisin sisäänkäynnin kyltti,
Olen etsivä ja ärhäkkä liekki,
olen vesi, syvä mutta rohkea polviin asti,
olen tuuli ja vesi, jotka yhdistyvät avoimesti vapain ehdoin...
- Edith Södergran runoja: Nysalor-kustannus 2017, suom.
Matti Järvinen. Kokoelman runot ovat ilmestyneet
ruotsinkielisessä alkuteoksessa Dikter, 1916
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.
Ps. Oikeastaan hyvä, kun korva oli tukossa. Tänä aamuna, kun kömmin saunaosastolta tuvan puolelle niin jopas oli äänimaailmaa talossa. Alakerrassa pärpättää kuivauspuhallin kuin vanha Popeda ja yläparvella huokailee epäkuntoon mennyt ups-laite kuin hengenhädässä oleva vanhus, ilmalämmityskoneen ääni hukkuu tähän meteliin, jääkaappi ja pakastinkin äännähtelevät hallitusti.
Siinäpä äkkiseltään allakkamerkintöjä ja tunnelmia tammi-helmikuulta. Omankodin vesivahinko huomattiin 11.01.2019. Olipa vesi piilossa tehnyt tuhojaan ja me vaan ihmetelty, miksi täällä haisee niin kumman tunkkaiselta kuin kellarinhaju! WC:ssä haju aina voimistui mutta ajateltiin, että putken tuuletus on heikko tms. Minä tiirailin kerran lampun kanssa lattiaa ja listoja mutta ei näkynyt mitään outoa meikäläisen silmään. No viimein poika alkoi tutkimaan WC-kaapistojen takana olevaa jalkalistaa ja kas vain, se oli pullistunut kummasti. Listan irtirepäisyn jälkeen alkoi paljastumaan koko tuhoalue. WC kokonaan uusiksi ja osa tietokone/makuuhuonetta.
Kupariputki oli vuotanut seinän sisällä ja vettä päässyt lattiarakenteisiin (betonilaatta) mutta onneksi ei ollut mennyt seinäeristeisiin. Omakoti rakennettu vuonna 1981. Emme siis ehtineet uusia noita vanhoja putkia. Minä olen varmaan sata kertaa jauhatellut "miksi ei uusittu putkia lämpörempan yhteydessä" ja poika "sinä sanoit silloin, että kyllä ne vielä kestävät." Edellinen remontti oli vessassa vuonna 2014 ja silloin ei näkynyt mitään merkkiä vuodosta, vaikka väliseinää uusittiin.
Vesivahingon tapahduttua otin tietenkin yhteyttä vakuutusyhtiöön ja sain sieltä käymään Suomen Kuivatustekniikan tarkastajan (niin tärkeä ukkeli!!), joka laati vakuutusyhtiölle raportin vahingon laajuudesta ja sen jälkeen on pyydettävä kolme tarjousta, joista halvimman tehnyt firma pääsee meille töihin. Puheluita soiteltu monta ja aikaa tuhlaantui, kun aloin etsimään tekijää liian kaukaa ja kyselemään mm. yhtä sukulaista töihin. No, lopulta apu löytyi melkein naapurista ja tarjous oli kohtuullinen, lähes halpa mielestäni verrattuna kahteen muuhun. Itse maksettavaksi jää 30 %, koska putket jo yli 30 vuotta vanhoja.
14.1. sain paikalle putkimiehen, joka alkoi vetämään taloon uusia komposiittiputkia ettei vettä ala lirisemään laipiossa kulkevista vanhoista putkista. Uudet putkitukset saimme pikaisesti keittiöön ja kodinhoitotilaan ja saunaosastolle.
Kysytte varmaan, missä kävimme vessassa? No, ulkona riu'ulla! No ei vaiskaan. Onneksi saunatiloihin oli jätetty vanha wc-pönttö. Saunatilatkin jo kaipaisivat remppaa. Siellä on erillinen tupa/makuuhuone, jossa olen nukkunut rempan aikana. Omakotitaloasujan ihanuus ja kurjuus!
Jos jotakin hyvää niin nyt saamme uusittua wc:n oven, lattiaan kaakelin, seiniin puukuitulevyn, huoneeseen vinyylilankkulattian, uusi wc-pönttö on jo tilattu ja napottaa odottamassa olohuoneen nurkassa pääsemistä hoitamaan tuiki tärkeää tehtäväänsä. Home sweet home -puunkantoteline kuin ilkkuu meille!
Alla kuvia kurjuudestamme. Jotenkin Edith Södergranin runo Vierge moderne sopii tunnelmiini. Alla runo kahtena suomennoksena. Nainen on vahva ja itsenäinen ja selviää narisematta tilanteessa kuin tilanteessa (naurua).
En ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, paašipoika ja huimapäinen päätös,
olen naurava kirkkaanpunaisen auringon juova...
Olen kaikkien ahneiden kalojen verkko,
olen kaikkien naisten kunnian malja,
olen romahdusta ja perikatoa kohti otettu askel,
olen vapauden ja itseyden hyppy...
Olen veren kuiskaus miehen korvassa,
olen sielun horkka, lihan kaipaus ja kieltäymys,
olen uuden paratiisin sisäänkäynnin kyltti,
Olen etsivä ja ärhäkkä liekki,
olen vesi, syvä mutta rohkea polviin asti,
olen tuuli ja vesi, jotka yhdistyvät avoimesti vapain ehdoin...
- Edith Södergran runoja: Nysalor-kustannus 2017, suom.
Matti Järvinen. Kokoelman runot ovat ilmestyneet
ruotsinkielisessä alkuteoksessa Dikter, 1916
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin saakka,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.
Ps. Oikeastaan hyvä, kun korva oli tukossa. Tänä aamuna, kun kömmin saunaosastolta tuvan puolelle niin jopas oli äänimaailmaa talossa. Alakerrassa pärpättää kuivauspuhallin kuin vanha Popeda ja yläparvella huokailee epäkuntoon mennyt ups-laite kuin hengenhädässä oleva vanhus, ilmalämmityskoneen ääni hukkuu tähän meteliin, jääkaappi ja pakastinkin äännähtelevät hallitusti.