Kun kello hidastaa...

 

Ollaan pian lokakuun puolessa välissä ja energiataso on hiipumaan päin. On niin mukava vain olla ja löhötä sohvalla sukankudin kädessä, välillä vilkaista tv:tä syrjäsilmällä tai sitten uppoutua katselemaan Nelosen Maailma -kanavaa. Kanava on kiehtova kattaus luontoa, matkailua ja dokumentteja. Kuukausittain vaihtuvat teemat pureutuvat maapallomme mielenkiintoisimpiin ilmiöihin, ihmisiin ja kulttuureihin. Nelonen Maailman ohjelmisto alkaa aamuisin kello 10 ja jatkuu aina yli puolenyön. Viikonloppuisin ohjelmaa nähdään kellon ympäri.

Lokakuu on muutenkin synkkä kuukausi. Miehen kuoleman vuosipäivä on viimeisenä päivänä ja äidin heikentynyt terveys pyörii mielessä. Hänellä on todettu pitkälle edennyt alzheimerin tauti ja lääkehoidolla tuskin on enää suurta merkitystä. Hän on tällä hetkellä täysin muiden avun tarpeessa. Kävimme pojan kanssa maanantaina mummoa katsomassa ja loppu viikko on mennytkin itkeskellessä ja kännykuvia katsellessa. Hoitajat olivat ystävällisiä, äiti oli juuri syömässä itsenäisesti ja toivat pyörätuolin, että pääsimme päivähuoneeseen juttelemaan. Juttelu oli vain kovin yksipuolista. Pojalle teki vaikeaa nähdä ennen niin iloinen, höpöttelevä mummo nyt hiljaisena ja yksisanaisena. Lähtiessä hän puristi meidän molempien käsiä, laittoi silmät kiinni ja muuten jähmeillä kasvoilla viivähti ilme kuin sanoen "olen väsynyt, nukuttaa, minä en enää jaksa...". Silittelimme ja koskettelimme hellästi. Äidin asunto on tyhjillään ja olisi voineet yöpyä siellä mutta en minä voinut, teki niin pahaa katsella hänelle rakkaita esineitä.

"Viikko on ollut vanhusten valtakunnallinen viikko. Arvokas vanhuus on ihmisoikeus, pitäisi olla aina ja kaikkialla itsestäänselvyys. Ikä on biologiaa ja vuodet muuttavat kehoa. Tämä koskee kaikkia vaiheita varhaisesta lapsuudesta ihmiselon myöhäiltaan. Vanhuus ei ole myöskään kaava, joka tekisi kaikista toistensa kaltaisia. Sen sijaan jokainen on vanhanakin oma itsensä, ainutkertainen persoonallisuus kuin koko elämänsä ajan. Nuori ja vanha kokevat asiat eri tavoin. Nuorella on avoimuutta, vanhalla kokemuksen tuomaa ymmärrystä. Keski-ikäisillä sen sijaan tuntuu olevan pelkästään kiire.

Vanhetessa hötkyäminen helpottaa mutta tilalle nousee muita pulmia. Kun keho ei enää toimi kuin toivoisi, automaattien viidakoissa tuntee oikeutetusti syrjäytyvänsä. Tämän päivän vakava haaste on, kuinka arvokas vanhuus taataan jatkuvasti digitalisoituvien palvelujen maailmassa." (SS 5.10.2014)  

                                             Sitten kun en enää muista nimeäni,  

            sitten kun tämä päivä on sekoittanut eilisen,         

         sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet 

muistoissani pieniksi jälleen, 

  sitten kun en enää ole tuottava yksilö, 

kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, 

    välittäkää minusta, antakaa rakkautta, 

kosketelkaa hellästi! 

Kello hidastaa – 

eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, 

mutta siihen on vielä aikaa

Antakaa minulle arvokas vanhuus!

 

- Beate -

School's out for summer...runoin ja kuvin

Kun kasvaa ihmiseksi

"Kun kasvaa ihmiseksi

täytyy kokeilla,

onko peltisiivet kalalokeilla,

ja minkälaisin siivin lentää

valtameren suola

ja onko muovivaahtoa

sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea

ja katsella ja haistella,

täytyy multaan painaa poskea

ja vettä maistella.

Silloin tietää millaisessa maailmassa

täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,

paljon ohi vilahtaa

ja joka hetki syntyy jotain

joka muuttaa maailmaa."

                     

                              Ilpo Tiihonen 

 

 

Unelmat ja toiveet voivat olla vaikeasti tavoitettavissa.
Saavuttaaksesi ne, sinun on jaksettava yrittää.
Älä luovuta. Ennen kaikkea
älä koskaan lakkaa uskomasta itseesi.
muista, että sinäkin olet jotain erikoista
ja voit menestyä elämässä.
Ei ole tärkeää mihin pyrit,
kunhan päämäärän saavuttaminen tekee sinut onnelliseksi.
-Rosemary De Paolis-

TÄRKEÄÄ ELÄMÄSSÄ

Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo.

Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.

Syöksy siihen suorin vartaloin kahdella kierteellä

koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi.

Ja jos kaadut, nouse ylös

pane heftaa polveen ja etene taas.

Jos kaadut aina vain, ajattele, että

kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä,

niin suoraan mahalleen ja näköalapaikalle.

Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa

itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Aino Suhola

"Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.
Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhumalla muukalaisen kanssa.
Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta.
Elä tänään,
riskeeraa tänään,
tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen."
               - Pablo Neruda -

Kaikille koulunsa päättäville toivotan oikein rentouttavaa kesälomaa. Moni jättää haikeana vanhan, turvallisen opinahjon ja suuntaa uusille poluille. Toivon, että löytyy se mielenkiintoinen ala, jossa voi käyttää omia lahjojaan ja että luottaa omiin kykyihinsä. Tavoitteita ei aina kannata asettaa liian korkealle. Ainoa henkilö, jonka kanssa meidän kannattaa kilpailla, löytyy kuitenkin peiliin katsomalla.

- Beate -

Ikätarkkaavaisuushäiriö ja miten se ilmenee?

No kerron sen tarinana, joka tapahtui eilen.

Ajattelin kerrankin kirjoitella joulukortit ajoissa valmiiksi ja lähteä ostamaan postimerkit. Hörppäisenpä kuitenkin loput aamukahvista. Matkalla keittiöön huomasin roskan lattialla ja vein sen roskapussiin. Oho, onpas palautuspulloja kertynyt alakaappiin. Otin pullopussin mutta samassa känny soi ja naapurilla oli asiaa. Rupatellessa etsin auton- ja talonavainnippua, löysin sen mutta jätin lipaston päälle. Lopetin puhelun. Avaimia etsiessä olin keksinyt, että voisin samalla reissulla viedä kesätakit ja -kengät talvisäilöön, no kasasin ne penkille ja tutkin sivusilmällä eilen löytämääni kakkuohjetta. Olikohan kaapissa kaakaojauhetta? No tarkistamaan asia, aha sitä pitää tuoda kaupalta. Vilkaisin ulkolyhtyä, josta huomasin kynttilän sammuneen - vaihdanpa sen ennen pimeän tuloa. Hain kynttilän ja hipsin terassille kesälipokkaissa, villatakki harteilla. Samassa tuulenpuuska riepotteli ulko-ovea ja släm! - ovi pamahti voimalla kiinni.

Päivän loppusaldo:
- postimerkit ostamatta
- kahvi juomatta
- palautuspullot viemättä
- kesätakit ja -kengät lojuivat penkillä
- kakku leipomatta

Seisoin ulkona hytisten ja tiesin, että avaimet ovat sisällä ja takaovi kiinni. No vietin neljä tuntia odotellen poikaa talomme erillisessä, onneksi lämpimässä saunaosastossa sängyllä torkkuen vanhoja sanomalehtiä lukien.

Huomaan edelleen, että minulla on aina monta hommaa tekeillä. Välillä keskityn täysin esim. sanomalehden lukemiseen tai täällä netissä surffailuun ja aika hurahtaa kuin siivillä. No onneksi minulla on sitä aikaa!

Jaa, kello onkin jo noin paljon, herranjestas...maajussille morsian ohjelma alkaa pian. Heippa blogini :)

Mua ei väsytä yhtään :))

Kuka on tuo peilistä katsova väsynyt nainen...luomipussit, iho harmahtava ja eloton, hiukset kuivat ja väri haalistunut, kaksoisleuka ym ym. No se olen minä, joka on taas istunut liikaa lukemassa, katselemassa leffoja, neulomassa ja tietysti surffailemassa silmät kipeänä tihrustaen nettimaailmassa, katsonut Mansikkapaikan ja ihaillut, kuinka Virve Rosti VOI näyttää noin hyvännäköiseltä ja trimmatulta varreltaan. Eiiiiiii mä en kestä tätä! Parasta painua peiton alle ja uskoa, että huomenna kaikki on paremmin. Pikku shoppailureissu auttaa aina mut hassua vaan kuinka monesti joku tavara näyttää kaupassa tai kirpparilla aivan ihanalta ja kotiinkannettuna sitä kysyy: mitä mä tollakin teen ja mihinkä se sopii!! Näitä 'ihanuuksia' on jo mökki pullollaan tai kaapit ainakin. Viimeksi ostin jonkun ihme vedellä täytetyn suppilon, jossa oli kuusi eriväristä nestettä sisältäviä kuin avaimenperiä ja niihin merkitty lämpötila. Sit kotona sitä käänneltiin ja joo varmaan se nousee ylimmäksi, paljonko on lämpötila sisällä, mutta ei ne mihkään nousseet vaan jököttivät samoilla paikoillaan. Pitäisi olla kuva siitä mutta on etäkodissa. Ja joku hyödytön salaattikastikepullo, jota en koskaan käytä. Ok, mä meen nyt poiiiiiis !! Kukaan tästä ota selvää enää, en itsekään.