Puuhommia ja uusi harrastus ym.

 Muutamana aurinkoisena päivänä kärräsin ulkoliiteristä sisäliiteriin (matka noin 20 m) 5,25 kuutiota halkoja (pinon pituus 5,5 m ja korkeus 2 m). Onneksi matka oli alamäkeä. Yhdet hanskat hommassa kuluivat puhki. Pinosta tuli ihmeen suora, en saanut moitteen sanaa. Aloitin pinon lattianrajasta ja pariin isoon jätesäkkiin irrottelin tuohia sytykkeeksi. Pitihän välillä istahtaa ja illalla tuntui pientä lihaskipua mutta selkä minulla vielä kestää. 

Aloitin uuden harrastuksen, Postcrossingin. Matkalla on kuusi korttia ja viisi on saapunut perille. Itse en ole vielä saanut yhtään. Venäjälle ja Yhdysvaltoihin kortit ovat matkanneet jo yli kolme viikkoa. Suomessa postcrossing on suosittua. Jäseniä on 18.141 ja kortteja on lähetetty vuodesta 2005 lähtien 3.705.125 kpl. Väkilukuun suhteutettuna se on paljon. Suomessa on oma jäsenyhdistys, joka järjestää jäsentapaamisia ja matkoja 1-2 vuodessa. Yhdistys nimeää myös vuoden suomalaisen korttitaiteilijan: v. 2021 Minna L Immonen, v. 2020 Taneli Eskola, v.2019 Minna Lehväslaiho, v. 2018 Hannu Hautala, v. 2017 Virpi Pekkala ja v. 2016 Inge Löök. 

Uusia kortteja tilasin verkkokaupoista ja postimerkkejä on kertynyt, kun olin useita vuosia merkkien kestotilaaja. Postimaksujen jatkuva nousu tietenkin harmittaa mutta ainakin alkuun oma innostus on kova. Jännittävää on saada uusi kortin saaja, jota siis ei voi itse valita. Osoitteet olen tulostanut Dymo LabelWriterilla, helpottaa hommaa. 

Kevään kunniaksi ostin kolme Muumi mukia. Värit ovat niin kesäisen hempeitä. 

Kesällä tuoksuja on luonnossa riittämiin mutta hajuvesi vaan jotenkin kuuluu kesään ja löysin kaapista pari täyttä pulloa kevyitä kesätuoksuja.

Huhtikuuta ovat runoilijat kuvanneet, julmaksi, lohduttomaksi, väsyneeksi maaksi mutta myös "ja kyyneleissään hymyy huhtikuu - käy päivä esiin multa kirkastuu" (S.Harmaja) tai "Oi kuka ei, käsi sydämelle, haluaisi kerran huorata huhtikuussa." (A. Turtiainen). Keväthormonit jylläävät myös Arja Tiaisen runossa..."Minä sivelen hänet hunajalla ja viinillä, nuolen joka sentin hänen ihonsa pintaa - on kallis joka sekunta, siis riisu heti..." Huhtikuu voi särkeä myös mielen "Kodittomat, juopot, valtimonsa kymmenesti viiltäneet nuokkuvat kanssani lukitun kahvilan ovella" (T. Tabermann) tai "En kiellä, olen allapäin, katson huhtikuuta nurjalta puolelta, kolea paljas aika...minä mietin, ettei kukaan ole täällä enemmän yksin kuin joku toinen" (Jyri Schreck). Juha Siron runossa "Takatalvi tulee ja muurahaiset pakenevat räntäsateesta keittiön roskaämpäriin."

Einari Vuorelan Huhtikuun tunnelma -runossa on jo ilo läsnä!

Metsä supattaa.

Suon syrjä sipisee.

Hangen hursti hupenee.

Vuorilla solisee vesi hopeisina nauhoina.

Kevät!

Huhtikuu!

Sinisenharmaa, punaisenruskea huhtikuu!

Rinteillä tuhannet haltijat.

Kevät on kuin valon jumala, vuorille noussut:

Koskena kohisee, tuulena tohisee,

myrskynä mylvii.

Huiluna se havukosta huutelee,

pajupillinä norolta piiskuttaa.

Mäeltä tuohitorvena tuututtaa.

Kylästä se on metsään juossut,

pistänyt jalkamyllyn käyntiin

ja katsoo jauhonaamaisena

nauraen myllyn oviaukosta.

                                 - Einari Vuorela, Huhtikuun                                                                     tunnelma/Huilunsoittaja, 1919

Rokotusta en ole vielä saanut. Meidän kunnassa yhä jatketaan riskiryhmien rokottamista tai sitten rokotteita ei tänne saada riittävästi. Toukokuusta lähtien myös 65-69-vuotiaille voidaan antaa mRNA-rokotetta, jos rokotettava niin toivoo. Suomessa käytössä olevia mRNA-koronarokotteita ovat Modernan sekä Pfizerin ja Biontechin koronarokotteet. Mielelläni otan muun kuin AZ:n rokotteen, jos vain on mitenkään mahdollista.

Serkukset kesällä kerran muinoin. Minä minihameisena. 

Hyvää Pääsiäistä!

Kylämme pääsiäisnoita on hypännyt ratsun selkään. Nykyisin noidat ovat kilttejä. Entisaikaan noidat eli trullit saattoivat tehdä tuhojaan navetassa, leikata lampaalta villoja tai hevoselta jouhia. Toivoisin tämän noidan karkoittavan ihmiskuntaa kiusaavat virukset ja sairaudet kauas kylmään avaruuteen.

Kävin pitkästä aikaa Alkossa. Olin kylläkin ostamassa pari lahjapulloa mutta huomasin kuohuviini - nimikkeen Oodi vapaudelle ja pitihän se ostaa itselle. Kuvaa hyvin aikaa, jota nyt elämme odottaen pääsyä vapaaseen ja normittomaan elämään. Sima kuuluu jo pääsiäisjuomiin. Kirjahankinnat olen ostanut jostakin ALE:sta. Sibeliuksen kulinaarinen historia on mielenkiintoinen. Lähteinä ovat säilyneet dokumentit, kirjeet ja päiväkirjat, suvun ja muiden aikalaisten kertomukset ja anekdootit sekä eri aikakausiin liittyvät keittokirjat ja ruokalistat. Upeat valokuvat täydentävät Sibeliuksen elämäntarinaa. Ainolassa herkut olivat perin suomalaisia: riistaa, kalaa, vihanneksia, kurkkuja ja omenoita sekä vispipuuroa. Kirjassa on myös kuvia säveltäjämestarin ulkomaanmatkojen ruokanautinnoista. Risto ja Ritva Lehmusoksan upea teos juhlistaa Sibeliuksen juhlavuotta 2015.

Aloitin myös uuden harrastuksen, postcrossingin. Ensimmäiset viisi korttia ovat matkalla ja toivottavasti saan edes yhden itse. Foorumilla on varmaan meitä uusia tulokkaita mutta monia vuosikausia 'kortteilleita', joiden saadut ja lähetetyt kortit ovat tuhansissa. Oma kielitaitokin on rapistunut mutta englannilla, saksalla ja ruotsilla yritän pärjätä. Ekat kortit lähtivät Yhdysvaltoihin, Saksaan, Italiaan, Suomeen ja Venäjälle. 

Hyvää Pääsiäistä ja nauttikaa mämmistä!

MAA PALJASTUU HITAASTI

Maa paljastuu hitaasti

likaisesta lumesta

niiinkuin vetäisi lakanaa pois

ruumiin yltä.

Aamulla nopeasti pyrähtävien 

lintujen levoton parvi

valtaa pellolta homeisen pälven

noustakseen taas siivilleen

lentämään yli metsän.

Itsepintaisesti

kohoaa mätänevään ruohikkoon vihreä

väri,

taivaanrannassa tähyää 

kultareunaisesta pilvestä

reväisty riekale

kuin verkkoon takertunut kala.

Viileässä illassa

viileät puut tummuvat hitaasti

kirkasta taustaa vasten.

                                  - Hannu Salakka, Muuttolintumaisemaa, 1974

Retkellä luonnossa - elämää tässä ja nyt

 Eilen 13.5. puolipilvisenä päivänä lähdimme ajelemaan lähiseudulle pikku kierroksen. Autolla pääsee aina pidemmälle kuin kävellen tai pyöräillen ja näkee kaikkea kivaa ja uutta. Ei ollut kovin lämmintä, vaikka mittari näytti +10 auringossa mutta järvien vesi on vielä kylmää ja rannalla istuessa hieman palelikin (syy: väärä pukeutuminen). Ajelimme ehkä noin 160 km lenkin ja kuvissa on mm. Suovanlahti, Kymönkoski, Kärnänkoski, Kolimanpää, Toulat (isot hiekkamontut). Olen täällä blogissa joskus maininnut, miten oivallinen tabletille asennettu maastokarttasovellus onkaan. Siitä voit seurata missä olet, näet pikkutiet, voit koukata reitiltä katsomaan jotakin erikoista ja palata takaisin. Kuskia (isäntä) hieman närästää, kun joutuu peruuttelemaan tai tekemään äkkikäännöksiä mutta sopuisasti mennään ja minä haluan olla kartanlukijana. 

Meille nämä lyhyetkin retket ovat rentouttavia elämyksiä. Olemmeko mukavuudenhaluisia ihmisiä, kun emme halua matkustella ulkomailla? Muutenkin tykkäämme liikkua paikoissa, missä ei ole tungosta. Retkellä emme tavanneet yhtään ihmistä. Korona-aika voi muuttaa tätä hiljaisuutta, kun ihmiset eivät enää pääse ulkomaille ja tajuavat, että omassa maassakin voi elämysmatkailla ja luonnossa liikkuminen on terveellistä niin keholle kuin mielelle.

Kerronpa vielä yhden jutun. Yleensä en vastaa tuntemattomista numeroista tuleviin soittoihin mutta yhtenä päivänä jostakin syystä vastasin. Vanhempi mieshenkilö soitti jalometallikierrätyksestä. Hän alkoi puhumaan asiaansa, ehkä mies luki tekstin suoraan paperista tai oli opetellut sen ulkoa. Luulen, että hän puhui useita minuutteja ja ääni oli matalan rentouttava ja minä vaivuin flow-tilaan, lähes nukahdin. Tuntui ihan pahalta, kun kieltäydyin tarjouksesta laittaa rikkoutuneita kultakoruja arvioitavaksi. Tarkistin jälkeenpäin ja numero kuului todella Jalometallikierrätys Oy:lle Turusta. Kiitokset tuntemattomalle soittajalle rentoutushetkestä. Mieli on usein niin täynnä kaikenlaisesta 'sälästä', että jopa puhelinmyyjä voi toimia mielen rauhoittajana :).

Kaikki virtaa poispäin.

Kaikki virtaa pois.

Kun saavumme tähän hetkeen

pysähdymme, ja katso:

kaikki virtaa tähän hetkeen.

Mikään ei pois.

Joen pintaan heijastuu

kaikki. Puut ja pylväät, vuodet,

kasvot

kaikki rakkaus

tämän hetken. Ja runsaat silmut,

kevään suuri valo.

    - Lassi Nummi -

Keväisiä kuvia ja videot - hauskaa vappua!

 Liponsalmesta näkymä Paasivedelle pohjoiseen

 Joutsen- ja telkkäpariskunta sulan reunalla niin sopuisasti

Kauniiseen vesistömaisemaan sijoittuva maisematie (Saaristotie) Lapinlahden kirkolta Onkiveden yli Väisälänmäelle kulkee Akkalansalmen kautta. Akkalansalmi erottaa Akkalansaaren ja Liponsaaren toisistaan. Tällä paikalla toimi aikoinaan lossi kunnes se korvattiin 300 metriä pitkällä betonisella laattapalkkisillalla, joka valmistui vuonna 1999. Keväisin silta on erinomainen paikka seurata muuttavia vesilintuja, jotka levähtävät sulassa Akkalansalmessa. Akkalansaaressa asui Halosten taiteilijasukuun kuulunut, Pekka Halosen veli, Antti Halonen 1900-luvun alussa. Antti rakensi saareen hirsitalon, joka tuhoutui 1930-luvulla tulipalossa.

Pekka Halonen maalasi Akkalansaaren maisemiin yhden tunnetuimmista teoksistaan, Työstä lähtö, vuonna 1907 (kuva alla).
 

 Kirman peltoalueita

 Akkalansalmen sillalta pohjoisnäkymiä Onkivedelle. Pilvimuodostelmat ovat niin upeita, että pakko laittaa useita kuvia. Huawei känny ottaa mielestäni jopa parempia kuvia kuin kamera.

 Näkymiä Koivuselälle etelään

 Jäätä ja pilvien heijastuksia kuin Suomen lippu välkehtisi jäälauttojen reunamilla

Alla olevat kuvat otettu kuusi päivää myöhemmin kännykällä, kun palasimme sukuloimasta. Jäät olivat huvenneet jo lähes kaikki. Koukkasimme vielä Korkeakosken kautta, josta videokuvaa lopussa.

Metsähanhiparvi kuvattu kaukaa, joten ei tarkka

Lapinlahden kirkko, stylized photo