Tilhet, lumityöt ja kortit

Tilhiparvi tuli tuli syömään marja-aronian marjoja ennen lumituiskua. Otin kuvat ikkunan läpi.

Eilen oli oikein kunnon lumituisku, alkoi jo lauantaita vastaisena yönä ja jatkui koko päivän. Lunta oli pihassa 15 cm ja tuiskupaikoissa enemmänkin. Aloitimme pojan kanssa hommat jo, kun lunta vielä sateli hiljakseen. Kahdestaan meillä meni koko pihan siivoamiseen kolme tuntia. Minäkin huhkin koko ajan lepäämättä, paita oli märkänä. Yllä olevat kuvat ovatkin tältä päivältä. Kävin tänään itsekseen ottamassa noin parin sentin kerroksen, aikaa meni noin tunti. Ja nyt kun katson ikkunasta niin lisää tulee. Penkat alkavat olla jo aika korkeat. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ei tarvitse lenkille lähteä.

Tämä kortti lähtee maanantaina Puolaan. Vastaanottajalla on nettikorttikauppa ja kyllähän Puolasta löytyy upeita vanhoja kirkkoja ja muita rakennuksia mutta tuskin samanlaista kuin Helsingin Temppeliaukion kirkko, joka on valmistunut vuonna 1969.

Komeasti tatuoitu Oulun Firefighters -kortti lähtee Venäjälle. Toiveena oli mm. eroottinen mieskortti. 

Lappi kortti lähti Valko-Venäjälle. Korttiin kirjoitin osan Helvi Juvosen runosta "Katso pohjoista taivasta" omana englannin käännöksenä. Runoja on vaikeampi kääntää mutta toivotaan, että jotakin tavoitin tunnelmasta.

"Katso pohjoista taivasta.

Ei se ole vain mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien ja

Kalevan miekan nimeen,

mustaa puristuneitten kiteitten

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

missä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

Helvi Juvonen: Kalliopohja, 1955

Saksaan lähti karjalanpiirakkaresepti -kortti. Toiveena oli mm. ruokakortit

Revontulet kortti lähti USA:han. Vastaanottaja toivoi mm. juttuja historiasta ja tavallisten ihmisten elämästä entisaikaan. Kortti tuli täyteen, kun muistelin 1960-luvun elämää Suomessa. Miten lapsilla oli vain yhdet housut, yksi pusero, hame ja takki mutta silti olimme tyytyväisiä. 

Saksaan lähti kuplavolkkarin mallinen auto. Kuplavolkkareitahan valmistettiin Itä-Saksassa. Toiveena oli mm. autot

USA:han lähti lehtopöllö kortti. Vastaanottajana pariskunta, joista vaimo piti runoudesta, joten taas jouduin kääntämään Hannu Mäkelän teoksesta Illan varjo 1. säkeen runosta, joka alkaa "Puhe hiljenee, hengitys, tuuli kietoo syleilyyn. Maa luovuttaa kiihkon ja raukenee iltaan..."

Suomelle tuli tänään ensimmäinen mitali Pekingistä, kun Iivo Niskanen otti prossia 30 km (vapaa 15 km ja 15 km perinteinen) hiihdossa. Hyvä Savo ja Iivo!

Palokärjen pesä pihahaavassa

Palokärki ahkeroi poikasilleen pesän etäkodin pihahaapaan. Nakutus kuului koko kevään ajan ja lastuja sinkoili lähelle taloa. On sillä rakentajalla kova nokka, kun saa koverrettua noin ison kolon puun kylkeen.  Molemmat emot osallistuvat pesäkolon hakkaamiseen järeään puuhun. Kuvaajana isäntä, kun hän jaksoi istuskella läheisen puun juurella ja hyviä kuvia ottikin.

Jokaisena vuotena tehdään uusi kolo. Soikea kolo on noin 10 - 11 cm korkea ja yhdeksän senttimetriä leveä. Vanhat palokärjen kolot jäävät muille kolopesijöille. Ainakin uuttukyyhky, helmipöllö, naakka, telkkä ja uivelo jäävät kiitollisuuden velkaan palokärjelle.

Palokärki munii jo huhtikuun loppupuolella 4 - 5 hohtavanvalkoista munaa, joita emot hautovat 12 - 14 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia, vaikka naaras hoitaakin niitä enemmän, viettäen niiden kanssa yöt pesäkolossa. Poikaset jättävät pesän 24 - 28 vrk:n ikäisinä. Pesyeitä on yksi vuodessa.
Paavo Palokärki eli pipottaja, kuikuttaja tai koro - kansanperinteessä kuolemantuoja, hammassäryn ja sokeuden parantaja, sateiden ja tuulten ennustaja  
Linkin takaa löytyy lisää tietoa palokärjestä. Tunturisusi.com

 

Luontokuviani kesä 2017 ja Elina Salmisen video

Tänään löysin toisen blogin kautta Elina Salmisen  Kesken-runosivustolle. Salminen on julkaissut myös kaksi runokirjaa, joista toinen näkyy olevan loppuunmyyty ja kolmas on tekeillä. Täältä löytyy lisää tietoja kirjoittajasta. Elinalla on Facebookissa lähes 48.000 tykkääjää ja sieltä löytyy videonpätkiä ja runoja. Vuorotteluvapaan jälkeen hän uskaltautui jättämään turvatun opettajan työn siirtymällä koululaisten iltapäiväkerhojen koordinaattoriksi ja samalla kirjoittamaan runoja ja luennoimaan.

Elinan runot eivät ole vaikeaselkoisia vaan auttavat lukijaa käsittelemään tunteita mm. unelmat, pelko, häpeä, rohkeus, uskaltaminen, itsetuntemus, itsetunto, rajat, kiltteys, onnellisuus, tyytyväisyys, arki, väsyminen, voimaantuminen, lepo, liike. (Koska tuuli kuiskii -luentosarja).
Myös Elinan fb-videot ovat tyylikkäästi toteutettu, puhe on rauhallista ja asiallista - huomaa, että hän on tottunut esiintyjä.

Suomen Luonnon päivä oli 26.8. ja sen kunniaksi omia luontokuvia tältä kesältä.

 

Puijo, Konttila, joutsenet ja kukkia

Helluntaina keksimme lähteä ajelemaan Puijolle. Kumpikin mietti, että milloin on viimeksi käynyt tornissa ja olihan siitä jo aikaa vierähtänyt. Aurinko meni iltapäivällä pilveen ja sateen jälkeen oli sumuista, joten tornista otetut kuvat eivät onnistuneet.

 

 Puijonlaakson pesäpallostadion zoomattuna tornista

 

 Kaupunkinäkymä keskustan ja Rönön suuntaan. Kirkon takana näkyy opinahjoni, jossa vierähti useampi vuosi silloin muinoin nuoruudessa. Aika kultaa muistot.  Tiukkapipoisia opettajia voi nyt muistella huvittuneena ja heistä löytää sen ihmimillisyyden. Luonnontieteen ja maantiedon open Topi Räsäsen kanssa samoilimme Puijon metsissä, tutkimme sammallajeja ja keräsimme kasveja. Liikuntatunnilla pinkaisimme juoksujalkaa mäen laelle tai hiihdimme talvella Keilankantaan.

Puijon vaaran korkeus merenpinnasta on 232 metriä. Vaaran laella sijaitsee Puijon torni ja sen vieressä muun muassa pujottelurinne sekä mäkihyppytornit (K120, K90, K64 ja K28).

Mäki on ympärivuotisessa käytössä ja helluntaina tornista laski kaksi hyppääjää

Jätimme auton golfkentän parkkiin ja kävelimme Konttilaan.

Hevonen kieseineen odotteli kyyditettäviä

ja kukolle kelpasivat pullan muruset 

Savolainen kaski- ja perinnemaisematila 1 km Puijon tornista pohjoiseen.
Kuopion vanhinta rakennuskantaa ja mäkitorpan perinnemaisemaa vuodelta 1770

 

Saksalainen Lara Meder  ja ranskalainen Jérôme Gazelle ovat tulleen Kuopioon Wwoof-järjestön kautta auttamaan Konttilan tilan hoidossa ja oppimaan samalla luomuviljelyä ja maatilan elämää.
Konttilan perinnetilalla harjoitetaan CSA-viljelyä, eli suomeksi yhteisöviljelyä. Yhteisöviljelyssä tilan tuotteista kiinnostuneet maksavat sadosta jo keväällä, ja saavat vastineeksi tietyn määrän tilan tuotteita kesän mittaan. Maksua voi alentaa osallistumalla tilan töihin, ja wwoofereiden lisäksi tilalla käykin ihmisiä talkootöissä, joko tilan tuotteita vastaan tai ihan vain ruokapalkalla.
Vapaaehtoistyöläiset auttavat Konttilassa peltojen muokkaamisessa, istutuksissa, kitkemisessä ja eläinten hoidossa. Lisäksi wooferit laittavat ruokaa, ja varsinkin Meder on ollut kiinnostunut leipomaan ja oppimaan lisää suomalaisesta ruokakulttuurista.

Komea uuni pirtissä,  josta ostimme kahvit ja tulimme ulos nautiskelemaan ja ihailemaan pihapiiriä

Joutsenpoikue Saarisella. Poikasia oli kaikkiaan seitsemän.

Keinuvasta veneestä kuvaaminen oli vaikeaa ja emme tahtoneet häiritä pesuetta liikaa.

Valkoinen akileija kukkii pihassa

Ahven ei vielä tarttunut onkeen mutta verkolla olemme saaneet jo kahdet paistinkalat. Isännän tekemä uusi kalansiivous- ja filerointipöytä. Tilaa on vaikka kahdelle perkaajalle.

                                                 - Beate -