Vuoden vaihtuminen laittaa aina miettimään tulevaa vuotta.
Haaveillaan, suunnitellaan, toivotaan .
Ja ihan konkreettisestikin mietitään, miten itse voin vaikuttaa elämääni niin,
että olisin terveempi, hyvinvoivempi ja onnellisempi.
Itse en tee valtaisia uuden vuoden lupauksia, vaikka ehkä syytä olisikin.
Haluaisin tietysti olla esim. järjestelmällisempi, ahkerampi ja pitää itsestäni
sekä läheisistäni parempaa huolta.
Päätin myös siivota kaikki kotimme kaapit. Mutta saldo on tähän mennessä vasta 2 kaappia.
Joten en ole ainakaan tuota ahkeruutta tässä asiassa toteuttanut.
Sen sijaan pää on surrannut täyttä häkää.
Ensin asiat ovat pälähtäneet haaveina päähän.
Ja pikkuhiljaa niistä alkaa muodostua tarkempia suunnitelmia.
Olen suunnitellut työhön liittyviä asioita
ja tietysti omaan puutarhaan liittyviä asioita, pieniä ja suuria.
Haaveita ja toiveita täytyy ihmisellä olla.
Silloin ihminen on elossa.
Ne voivat olla ihan älyttömiäkin, ja voivat silti joskus toteutuakin.
Matkan varrella ne voivat konkretisoitua ja muuttua toteuttamiskelpoisiksi.
Mutta kannattaa joskus lähteä vähän älyttömistäkin mittasuhteista.
Silloin on suuntaa, mihin päin kulkea.
jo ennen joulua.
Joulun alla oli niin paljon kiirusta, etten ehtinyt ottamaan haastetta vastaan.
Mutta voihan niitä lahjoja toivoa muulloinkin, varsinkin niitä älyttömiä.
1. lahjatoive on kasvihuone.
Haaveilin joskus ihan pikkiriikkisestä kasvihuoneesta.
Haave on vuosien mittaan saanut koko ajan vain suurempia mittasuhteita.
Syksyllä tajusin, että haaveilen kesäkeittiö/ruokailukatos/kasvihuone-yhdistelmästä.
Kasvihuoneen paikka olisi tuossa meidän rinteen terassilla,
missä on ollut nyt viime kesät kankainen katos.
Haluaisin, että sinne mahtuisi kunnon pöytä (pöytä ja tuolit ovat jo olemassa)
ja siellä olisi myös varsinainen kasvihuoneosuus.
Paikka on keskeisellä paikalla puutarhassamme, joten sen täytyisi olla kaunis, ympäri vuoden.
Myös vesipiste ja talo olisi lähellä.
Kasvit voisi hyödyntää heti kesäkeittiössä.
Ja kesäkalusteet pysyisivät talvellakin suojassa, eikä niitä tarvitsisi siirtää varastoon.
Aurinko paistaisi siihen melkein koko päivän.
Paikka olisi siis mitä parhain.
Eli tämä lahjatoive on on samalla suuri haave.
Tämä haave tai lahjatoive ei todennäköisesti toteudu moniin lähivuosiin.
Mutta en epäile, ettei se voisi joskus toteutua.
2. lahjatoive on saappaat.
Tämä on ihan älytön juttu.
Toiset ovat hurahtaneet kenkiin tai laukkuihin.
Olen ollut aina vähän kapinahenkinen kaikkia muotivirtauksia kohtaan.
Joten olen sanonut, että jos olisin tosi rikas, ostaisin saappaita joka värissä ja kuosissa.
Voisin sitten valita aamulla, minkä väriset saappaat olisivat tänään kivat.
3. Lahjatoive on terveys ja rakkaat ihmiset
Mutta jos vakavasti ajatellaan ja unohdetaan älyttömyys.
Elämässä ei oikeasti merkitse se, mitä asioita saa ja omistaa.
Toivottavasti, ei koskaan joudu ajattelemaan niin,
että "elämä oli joskus silloin ennen niin hyvin,
voi kunpa saisi menneet päivät takaisin."
Elämä on tässä ja nyt.
Olen oikeasti kiitollinen tästä hetkestä ja rakkaista ihmisistä ympärilläni.
Sen lisäksi voi elämässään pyrkiä eteenpäin ja haaveilla.
Mutta ne eivät ole oikeasti ykkösenä haavelistalla.
Näistä viime päivien pakkasista on ollut kyllä vähän vaikeaa olla kiitollinen.
Enkä ole oikein mitään hyvää niissä nähnyt.
Mutta tämä loistava uutinen, saa pakkaspäivät tuntumaan ihan kestämisen arvoisilta.
Tämä lehtokotiloiden ja espanjansiruetanoiden massakato on ollut monen puutarhurin toive- ja haavelistalla.
Nyt se taitaa iloksemme toteutua.
Valoisia päiviä!
Haaveillaan, suunnitellaan, mutta muistetaan olla myös kiitollisia.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös