2011
Vuosi 2011 oli mullistuksen vuosi kunnallistekniikan takia.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.
Olimme saaneet oman linjamme valmiiksi ja alapihan tasoiteltua.
Kunta jatkoi kuitenkin päälinjan vetämistä ohi menevällä tiellämme
ja heitteli kaiken kaivamansa maan meidän tontillemme sekä alapihalla että yläpihalla.
Viereinen tiemme kaivettiin kokonaan auki ja
puutarhamme näytti monesta kohtaa kuin sota olisi ollut käynnissä.
Myös kunnan työmiehiä talsi välillä pihallamme, kuin se olisi ollut jotain yleistä aluetta.
Silloin halusin rakentaa muurin tonttimme ympärille.
Edellisen postauksen viimeisessä kuvassa näkee,
miltä tässä kohtaa tonttiamme ennen näytti.
Jokaisessa asiassa on myös hyvät puolensa.
Sain uusia istutusalueita kasveille kaiken kaivuun jälkeen.
Uudet suunnitelmat villitsivät ajatukset.
Etupihan syreenitkin olivat lähteneet kasvuun,
vaikka vielä oli todella paljasta.
En kuitenkaan alkanut suunnittelemaan muuria,
vaikka halusinkin yksityisyyttä enemmän kuin koskaan.
2012
Keväällä 2012 pääsimme vihdoin oman postilaatikon kulmamme kimppuun.
Vuoden 2010 syksyllä siis saimme oman kunnallistekniikan valmiiksi,
vuoden 2011 syksyllä yläpihan nurkkaus myllättiin kunnan toimesta
ja alapihan nurmikko meni uudemman kerran myös uusiksi samaan aikaan.
Ja vuoden 2012 keväällä saimme kunnalta korvaukseksi maantasoituksen ja
mullat näihin pilattuihin kohtiin tontillamme.
Eli aika pitkäpiimäinen homma tuo kunnallistekniikan tulo oli kaikenkaikkiaan.
Jälkeenpäin ei kuitenkaan harmita.
Näistä myllerryksistä seurasi positiivinen muutos tontillemme.
Istutin alapihalle aidanteen ja
tein tästä postilaatikon nurkkauksesta yhden lempparikohdistani puutarhassa.
Ostimme kaikki taimet kerralla koko nurkkaukseen.
Kunta tarjoutui kyllä kylvämään nurmikon koko alueelle, mutta halusin siihen muutakin.
Rehevän maamme ansiosta tyhjät alueet piti istuttaa välittömästi,
sillä muuten luonto olisi kyllä pitänyt huolen vihreyttämisestä.
Tässä istutan pallohortensiamerta,
joka on ehdoton suosikkipaikkani puutarhassa.
Kivien väliin tuli alppiruusuja, tienlaitaan koivuangervoa ja tuivioita.
Myös muita pieniä havuja istutin sopiviin väleihin.
Muualla puutarhassa ei tuona vuonna tapahtunut mitään mullistavaa.
Vuosikymmenen alkupuoliskolla olin syvästi rakastunut ruusuihin ja kurjenpolviin,
myös pionit ja kaikki herkät perennat olivat lähellä sydäntäni.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.
Nämä muutamia vuosia sitten istuttamani kasvit saivat vaan kasvaa ja rehevöityä.
Myöhemmin tämä romanttinen maku on hieman laimentunut,
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.
vaikka tykkään näistä kasveista edelleenkin.
Perustin aluksi puutarhan paljolti niillä kasveilla,
joista sain alkuja ystäviltä ja tuttavilta.
Se olikin ihan viisas veto, sillä näin sain maata hallintaani.
Myöhemmin olen pikkuhiljaa siirtänyt kasveja ja
muokannut puutarhaa enemmän oman näköisekseni.
Tässä kohtaa vuorenkilpialue on alkanut kutistumaan.
Istutin rinteen alareunaan seppelvarpuja rivillisen.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.
Tässä näyttää,
etten kiinnittänyt tuolloin vielä kovastikaan huomiota nurmikon rajauksiin.
Seppelvarpu on kuitenkin pitänyt huolen,
ettei nurmikko ole päässyt kiipeämään enempää ylöspäin.
Vaan ennemminkin se on pysynyt alempana ihan kiltisti.
Keittötarha sai lopullisen muotonsa kunnallistekniikan saavuttua.
Laventelit ja iisopit viihtyvät hyvin tässä kohtaa puutarhaa.
2013
Etupihan aidanne sai vuonna 2013 selkeämmän linjan.
Istutin syreenien väliin tuijia,
jotta aidanteesta tulisi monimuotoisempi ja ikivihreämpi.
Selkeä kuorikatenauha näytti, mihin raja-aidanne olisi muodostumassa.
Tässä hetkessä tuntui kyllä vielä siltä,
ettei suojaa varmaan muodostuisi missään vaiheessa.
Tammi kiven vieressäkin oli valtavan pieni.
Olin istuttanut sen todella pienestä taimesta.
Rinteen perennat olivat vielä aika värikkäitä omaan makuuni.
Yläpihalla näkyy kankainen paviljonki,
jonka olimme pystyttäneet nurmikolle.
Tässä vaiheessa söimme ulkona aina tuossa kulmassa tonttia.
Keidasta ja kasvihuoneen terassia ei ollut vielä olemassakaan.
Talon edustan istutukset ovat pysyneet aikalailla samoina vuodesta toiseen.
Kasvit ovat vain kasvaneet huomattavasti noista ajoista.
Kunnallistekniikka-remontin myötä postilaatikon nurkkaukseen
muutti myös kalastaja-Tuija mieheni toimesta.
2014
Pikkuhiljaa pientä kasvua on havaittavissa etupihan kasveissa.
Suojaisuus ja rehevyys lisääntyvät.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan.
Uskoisiko noita istutusaluetta reunustavia tuoksukurjenpolvia samoiksi,
kuin edellisessä postauksessa?
Niistä rääpäleistä tämä rehevyys on saanut kuitenkin alkunsa.
Tuoksukurjenpolvi on todella kiitollinen kasvi,
jos haluaa jotain peittävää ja helppohoitoista.
Niillä on helppo rajata ja peittää.
Esimerksi puun ympärillä ne ovat loistava kasvivalinta.
Vaikka varsinaista reunuskiveystä tai kanttausta ei olekaan,
ruohonleikkurin pyörä on helppo sujauttaa kasvuston alta.
Näin nurmikko pysyy omalla puolellaan ja istutus omalla puolellaan.
Vuonna 2014 tein itselleni istutuspöytänurkkauksen leikkimökin taakse.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.
Se olikin tarpeen ja tykkäsin siitä valtavasti.
Puutarha alkoi pikkuhiljaa rehevöitymään.
Tontillamme on luonnostaan hyvä kasvualusta,
joten kitkettävää ja karsittavaa riittää niin rikkakasvien kuin istutettujen kasvien toimesta.
Tässä kohtaa takapihan kaari oli vielä melkoinen viritelmä.
Heinäseipäät yrittivät pitää rimppanaa halppiskaarta pystyssä.
Myöhemmin poikani teki vahvan ja kauniin kaaren.
Vuoden 2014 keväällä mieheni teki nykyisen kasvihuoneen terassin
ruokailupaikaksemme.
Siirsimme kangaspaviljongin yläpihalta sinne suojaamaan ruokailuryhmää.
Grillikin sijoitettiin tähän välitasanteelle.
Jatketaan tästä taas seuraavassa postauksessa.
Jos et ehtinyt lukea vielä vuosikymmenen alkuvaiheista,
niin löydät postauksen täältä:
Vaahteramäen vuosikymmen osa 1
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.