Full download ebook at ebooksecure.

com

(eBook PDF) Essentials of Oceanography 7th Edition

https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-
oceanography-7th-edition/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD EBOOK

Download more ebook from https://ebooksecure.com

More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Essentials of Oceanography 11th Edition by

Alan P. Trujillo

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-
oceanography-11th-edition-by-alan-p-trujillo/

(eBook PDF) Essentials of Oceanography 12th Edition by

Alan P. Trujillo

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-
oceanography-12th-edition-by-alan-p-trujillo/

(eBook PDF) Essentials of Oceanography 8th Edition by

Tom S. Garrison

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-
oceanography-8th-edition-by-tom-s-garrison/

(eBook PDF) Essentials of Psychology 7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-
psychology-7th-edition/
(eBook PDF) Essentials of Marketing Research 7th
Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-marketing-
research-7th-edition/

(eBook PDF) Essentials of Corporate Finance 7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-corporate-
finance-7th-edition/

(eBook PDF) Essentials of Sociology (Seventh Edition)

7th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-sociology-
seventh-edition-7th-edition/

(eBook PDF) Essentials of Anatomy & Physiology 7th

Global Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-anatomy-
physiology-7th-global-edition/

(eBook PDF) Essentials of Life-Span Development 7th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-essentials-of-life-span-
development-7th-edition/
About the Author

Tom Garrison (PhD, University of

Southern California) is emeritus pro-
fessor of Marine Science at Orange
Coast College (OCC) in Costa Mesa,
California, one of the largest under-
graduate marine science departments
in the United States. Dr. Garrison
also holds an adjunct professorship at
the University of Southern Califor-
nia. He has been named the country’s
Outstanding Marine Educator by the
National Marine Technology Society,
is a founding member of COSEE,
writes a regular column for the jour-
nal Oceanography, and has written for
National Geographic magazine. He was
a winner of the prestigious Salgo-
Noren Foundation Award for Ex-
cellence in College Teaching. Dr.
Garrison was an Emmy Award team
participant as writer and science ad-
visor for the PBS syndicated Oceanus
television series, and writer and science
Hank Schellengerhaut, Orange Coast College PR department

advisor for The Endless Voyage, a set of

television programs in oceanography
completed in 2003. His widely used
textbooks in oceanography and marine
science are the college market’s best
sellers. In 2009, the faculty of OCC se-
lected Dr. Garrison as the institution’s
first Distinguished Professor, and in
2010, he was honored by the Associa-
tion of Community College Trustees
as the outstanding community college
professor in western North America.
His interest in the ocean dates from his earliest memories.
As he grew up with a U.S. Navy admiral as a dad, the subject was
hard to avoid! He had the good fortune to meet great teachers
who supported and encouraged this interest. Years as a midship-
man and commissioned naval officer continued the marine em-
phasis; graduate school and 421 years of teaching has allowed
him to pass his oceanic enthusiasm to more than 65,000 students.
Although he retired from full-time professoring in 2011, he con-
tinues to bother OCC staff and students on a regular basis.
Dr. Garrison travels extensively and most recently served
as a guest lecturer at the University of Hong Kong, the Uni-
versity of Tasmania (Australia), and the National University
of Singapore. He has been married to an astonishingly patient
lady for more than 47 years, has a daughter who teaches in a
local public school, a diligent son-in-law, two astonishingly cute
granddaughters and a fresh new grandson, and a son who, along
with his fashionista wife, works in international trade. He and
his family live in and around Newport Beach, California, USA.
vi

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Brief Contents

1 Earth and Ocean 1

2 A History of Marine Science 24

3 Earth Structure and Plate Tectonics 50
4 Ocean Basins 82
5 Ocean Sediments 112
6 Water and Ocean Structure 132
7 Atmospheric Circulation 162
8 Ocean Circulation 186
9 Waves 212
10 Tides 240
11 Coasts 258
12 Life in the Ocean 284
13 Pelagic Communities 308
14 Benthic Communities 338
15 Uses and Abuses of the Ocean 362
Afterword 405

Appendix 1 Measurements and Conversions 406

Appendix 2 Geologic Time 410
Appendix 3 Absolute and Relative Dating 411
Appendix 4 Maps and Charts 412
Appendix 5 Latitude and Longitude, Time, and Navigation 416
Appendix 6 Working in Marine Science 419
Glossary 423
Index 441
©Jim Richardson/National Geographic Creative

vii

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Contents

Preface xviii 2.3  he Chinese Undertook Organized Voyages of

T
Discovery 33
2.4  rince Henry Launched the Age of European
P
1 Earth and Ocean 1 Discovery 35

1.1 Earth Is an Ocean World 2 Insight from a National Geographic Explorer 2.1 36

1.2  arine Scientists Use the Logic of Science to

M 2.5  oyaging Combined with Science to Advance
V
Study the Ocean 3 Ocean Studies 37
Captain James Cook Was the First Marine Scientist 38
SPOTLIGHT FIGURE 1.3: Earth’s Most Prominent Features 4
Accurate Determination of Longitude Was the Key to
1.3 Stars Form Seas 8 Oceanic Exploration and Mapping 39
Stars Formed Early in the History of the Universe 8 Matthew Maury Discovered Worldwide Patterns of Winds
Stars and Planets Are Contained within Galaxies 8 and Ocean Currents 40
Stars Make Heavy Elements from Lighter Ones 9 The Challenger Expedition Was Organized from the First as
Solar Systems Form by Accretion 11 a Scientific Expedition 41

1.4  arth, Ocean, and Atmosphere Accumulated in

E 2.6  ontemporary Oceanography Makes Use of
C
Layers Sorted by Density 12 Modern Technology 43
New Ships for New Tasks 44
1.5 Life Probably Originated in the Ocean 14
Oceanographic Institutions Arose to Oversee Complex
A CLOSER LOOK 1.1: How Do We Know the Age of Earth Research Projects 44
and the Ocean? 17 Robot Devices Are Becoming More Capable 45
1.6 What Will Be Earth’s Future? 17 Satellites Have Become Important Tools in Ocean
Exploration 46
1.7 Are There Other Ocean Worlds? 18
Questions from Students 48
Our Solar System’s Outer Moons 18
Mars 19 Chapter in Perspective 49
Titan 19 Terms and Concepts to Remember 49
Insight from a National Geographic Explorer 1.1 20 Study Questions 49
Extrasolar Planets 21 Global Environment Watch 49
Life and Oceans? 21
Questions from Students 22
Terms and Concepts to Remember 22
3 Earth Structure and Plate
Chapter in Perspective 23 
Study Questions 23
Tectonics 50
3.1  ieces of Earth’s Surface Look Like They Once
P
Global Environment Watch 23
Fit Together 52
3.2 Earth’s Interior Is Layered 54
A CLOSER LOOK 3.1: How Deep in the Earth Have People
2 A History of Marine Science 24 Gone? 55
2.1  nderstanding the Ocean Began with Voyaging
U Each of Earth’s Inner Layers Has Unique Characteristics 55
for Trade and Exploration 26 Radioactive Elements Generate Heat Inside Earth 56
Early Peoples Traveled the Ocean for Economic Reasons 26 Continents Rise above the Ocean Because of Isostatic
Systematic Study of the Ocean Began at the Library of Equilibrium 56
Alexandria 27 3.3 Wegener’s Idea Is Transformed 58
Eratosthenes Accurately Calculated the Size and Shape of
3.4  he Breakthrough: From Seafloor Spreading to
T
Earth 27
Plate Tectonics 59
A CLOSER LOOK 2.1: Latitude and Longitude 29
Plates Interact at Plate Boundaries 60
2.2 Seafaring Expanded Human Horizons 30
Insight from a National Geographic Explorer 3.1 63

viii

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Ocean Basins Form at Divergent Plate Boundaries 63
Island Arcs Form, Continents Collide, and Crust Recycles at
Convergent Plate Boundaries 65
Crust Fractures and Slides at Transform Plate
Boundaries 71
3.5 Confirmation of Plate Tectonics 72
A History of Plate Movement Has Been Captured in
Residual Magnetic Fields 72
Plate Movement above Mantle Plumes and Hot Spots
Provides Evidence of Plate Tectonics 73
Sediment Age and Distribution, Oceanic Ridges, and
Terranes Are Explained by Plate Tectonics 74
3.6 S cientists Still Have Much to Learn about the
Tectonic Process 78
Questions from Students 79
Terms and Concepts to Remember 80
Study Questions 80
Global Environment Watch 80 N. Atlantic
Gyre

Chapter in Perspective 81
S. Atlantic
ic Gyre

4 Ocean Basins 82
4.1 The Ocean Floor Is Mapped by Bathymetry 84
Echo Sounders Bounce Sound off the Seabed 85
Multibeam Systems Combine Many Echo Sounders 85
Satellites Can Be Used to Map Seabed Contours 86
Robots Descend to Observe the Details 87
Insight from a National Geographic Explorer 4.1 88
4.2  cean-Floor Topography Varies with
O
Location 88
4.3  ontinental Margins May Be Active or
C
Passive 90
Continental Shelves Are Seaward Extensions of the
Continents 91
Continental Slopes Connect Continental Shelves to the
Deep-Ocean Floor 91
SPOTLIGHT FIGURE 4.8: Major Features of Ocean Basins 92
Submarine Canyons Form at the Junction between
Continental Shelf and Continental Slope 94
Continental Rises Form As Sediments Accumulate at the
Base of the Continental Slope 95
©David Doubilet/National Geographic Creative

4.4  he Topology of Deep-Ocean Basins Differs

T
from That of the Continental Margin 98
Oceanic Ridges Circle the World 98
Hydrothermal Vents Are Hot Springs on Active Oceanic
Ridges 101

Contents ix

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Abyssal Plains and Abyssal Hills Cover Most of Earth’s
Surface 103
Volcanic Seamounts and Guyots Project above the
Seabed 104
Trenches and Island Arcs Form in Subduction Zones 104
4.5 The Grand Tour 107
Questions from Students 110
Terms and Concepts to Remember 110
Chapter in Perspective 111
Study Questions 111
Global Environment Watch 111

5 Ocean Sediments 112

5.1 Sediments Vary Greatly in Appearance 114
5.2 Sediments May Be Classified by Particle Size 115
5.3 Sediments Are Classified by Source 116
Terrigenous Sediments Come from Land 116
Biogenous Sediments Form from the Remains of Marine
Organisms 118
Hydrogenous Sediments Form Directly from Seawater 118
Cosmogenous Sediments Come from Space 118
Marine Sediments Are Usually Combinations of
Terrigenous and Biogenous Deposits 119
5.4 Neritic Sediments Overlie Continental
Margins 121
5.5  elagic Sediments Vary in Composition and
P
Thickness 122
Turbidites Are Deposited on the Seabed by Turbidity
Currents 122
Clays Are the Finest and Most Easily Transported
Terrigenous Sediments 122
Oozes Form from the Rigid Remains of Living
Creatures 122
Hydrogenous Materials Precipitate out of Seawater
Itself 123
Researchers Have Mapped the Distribution of Deep-Ocean
Sediments 124
5.6 S cientists Use Specialized Tools to Study Ocean
Sediments 125
5.7 S ediments Are Historical Records of Ocean
Processes 126
A CLOSER LOOK 5.1: Could Sediment Cores Tell Us
Something about Earth’s History, and Thus Offer Insight
into Future Change? 128

x con te nts

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Questions from Students 130 Insight from a National Geographic Explorer 6.1 155
Chapter in Perspective 131 6.10 S ound Travels Much Farther Than Light in the
Terms and Concepts to Remember 131 Ocean 155
Refraction Can Bend the Paths of Light and Sound through
Study Questions 131 Water 156
Global Environment Watch 131 Refraction Causes SOFAR Layers and Shadow Zones 157
Sonar Systems Use Sound to Detect Underwater
Objects 158
Questions from Students 159
6 Water and Ocean Structure 132
Chapter in Perspective 160
6.1 Familiar, Abundant, and Odd 134
Terms and Concepts to Remember 160
6.2 The Water Molecule 134
Study Questions 160
A CLOSER LOOK 6.1: How Do We Know the Nature of
Water? 135
Global Environment Watch 161

6.3 Water Has Unusual Thermal Characteristics 136

Heat and Temperature Are Not the Same Thing 136
Not All Substances Have the Same Heat Capacity 137 7 Atmospheric Circulation 162
Water’s Temperature Affects Its Density 137 7.1  he Atmosphere and Ocean Interact with Each
T
Water Becomes Less Dense When It Freezes 138 Other 164
Water Removes Heat from Surfaces As It Evaporates 139
7.2  he Atmosphere Is Composed Mainly of
T
6.4 S urface Water Moderates Global
Nitrogen, Oxygen, and Water Vapor 165
Temperature 141
7.3  he Atmosphere Moves in Response to Uneven
T
Movement of Water Vapor from Tropics to Poles Also
Moderates Earth’s Temperature 142 Solar Heating and Earth’s Rotation 165
Global Warming Is Influencing Ocean-Surface The Solar Heating of Earth Varies with Latitude 166
Temperature 143 The Solar Heating of Earth Also Varies with the
Seasons 167
6.5 Water Is a Powerful Solvent 143
Earth’s Uneven Solar Heating Results in Large-Scale
Salinity Is a Measure of Seawater’s Total Dissolved Organic
Atmospheric Circulation 167
Solids 144
The Components of Ocean Salinity Came From, and Have 7.4  he Coriolis Effect Deflects the Path of Moving
T
Been Modified by, Earth’s Crust 145 Objects 170
The Ratio of Dissolved Solids in the Ocean Is Constant 145 The Coriolis Effect Influences the Movement of Air in
Salinity Is Calculated by Seawater’s Conductivity 146 Atmospheric Circulation Cells 171
The Ocean Is in Chemical Equilibrium 146 Three Atmospheric Circulation Cells Circulate in Each
Hemisphere 172
The Ocean’s Mixing Time Is Short 146
6.6 Gases Dissolve in Seawater 147 7.5  tmospheric Circulation Generates Large-Scale
A
Surface Wind Patterns 172
Nitrogen 147
Monsoons Are Wind Patterns That Change with the
Oxygen 147
Seasons 174
Carbon Dioxide 148
El Niño, La Niña 174
6.7 Acid-Base Balance 148
7.6 S torms Are Variations in Large-Scale
6.8 The Ocean Is Stratified by Density 149 Atmospheric Circulation 175
The Ocean Is Stratified into Three Density Zones by Storms Form within or between Air Masses 176
Temperature and Salinity 150
Extratropical Cyclones Form between Two Air Masses 176
Water Masses Have Characteristic Temperature, Salinity,
Tropical Cyclones Form in One Air Mass 177
and Density 152
7.7 Katrina and Sandy 181
6.9 L ight Does Not Travel Far through the
Ocean 153 SPOTLIGHT FIGURE 7.24: Comparing Hurricane Katrina and
Superstorm Sandy 182
The Photic Zone Is the Sunlit Surface of the Ocean 153
Water Transmits Blue Light More Efficiently Than Red 153

contents xi

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Questions from Students 184
Terms and Concepts to Remember 184
Chapter in Perspective 185
Study Questions 185
Global Environment Watch 185

8 Ocean Circulation 186

8.1  ass Flow of Ocean Water Is Driven by Wind
M
and Gravity 188
8.2 Surface Currents Are Driven by the Winds 188
Surface Currents Flow around the Periphery of Ocean
Basins 189
Seawater Flows in Six Great Surface Circuits 191
Boundary Currents Have Different Characteristics 191
A Final Word on Gyres 195
8.3 S urface Currents Affect Weather and
Climate 195
8.4  ind Can Cause Vertical Movement of Ocean
W
Water 198
Nutrient-Rich Water Rises Near the Equator 198
Wind Can Induce Upwelling Near Coasts 199
Wind Can Also Induce Coastal Downwelling 199
8.5  l Niño and La Niña Are Exceptions to Normal
E
Wind and Current Flow 200
8.6  hermohaline Circulation Affects All the
T
Ocean’s Water 204
Water Masses Have Distinct, Often Unique
Characteristics 204
Thermohaline Flow and Surface Flow: The Global Heat
Connection 204
The Formation and Downwelling of Deep Water Occurs in
Polar Regions 204
Water Masses May Converge, Fall, Travel across the
Seabed, and Slowly Rise 205
8.7 Studying Currents 205
SPOTLIGHT FIGURE 8.20: Worldwide Ocean Circulation 206
Questions from Students 210
Chapter in Perspective 211
Terms and Concepts to Remember 211
Study Questions 211
Global Environment Watch 211

xii con te nts

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
9 Waves 212 10 Tides 240
9.1  cean Waves Move Energy across the Sea
O 10.1 Tides Are the Longest of All Ocean Waves 242
Surface 214 10.2 T
 ides Are Forced Waves Formed by Gravity and
9.2  aves Are Classified by Their Physical
W Inertia 242
Characteristics 215 The Movement of the Moon Generates Strong Tractive
Ocean Waves Are Formed by a Disturbing Force 215 Forces 243
Waves Are Reduced by a Restoring Force 216 The Sun Also Generates Tractive Forces 245
Wavelength Is the Most Useful Measure of Wave Size 216 Sun and Moon Influence the Tides Together 246

9.3  he Behavior of Waves Is Influenced by the

T 10.3 T
 he Dynamic Theory of Tides Adds Fluid Motion
Depth of Water through Which They Are Dynamics to the Equilibrium Theory 247
Moving 216 Tidal Patterns Center on Amphidromic Points 248
The Tidal Reference Level Is Called the Tidal Datum 251
9.4  ind Blowing over the Ocean Generates
W
Waves 218 Tidal Patterns Vary with Ocean Basin Shape and Size 251
Tide Waves Generate Tidal Currents 251
Larger Swell Move Faster Than Small Swell 220
Many Factors Influence Wind Wave Development 221 10.4 Most Tides Can Be Accurately Predicted 253
Wind Waves Can Grow to Enormous Size 221 10.5 Tidal Patterns Can Affect Marine Organisms 253
Insight from a National Geographic Explorer 9.1 222 10.6 Power Can Be Extracted from Tidal Motion 254
9.5 Interference Produces Irregular Wave Questions from Students 256
Motions 223 Chapter in Perspective 257
9.6  eep-Water Waves Change to Shallow-Water
D Terms and Concepts to Remember 257
Waves as They Approach Shore 225
Study Questions 257
Waves Refract When They Approach a Shore at an
Angle 226 Global Environment Watch 257
9.7 Internal Waves Can Form between Ocean
Layers of Differing Densities 227
A CLOSER LOOK 9.1: What Waves Do in the Open 11 Coasts 258
Ocean? 228
11.1 C
 oasts Are Shaped by Marine and Terrestrial
9.8  Tidal Waves” Are Probably Not What You
“ Processes 260
Think 228
11.2 Erosional Processes Dominate Some Coasts 263
9.9 S torm Surges Form beneath Strong Cyclonic Erosional Coasts Often Have Complex Features 263
Storms 228 Shorelines Can Be Straightened by Selective Erosion 263
9.10 Water Can Rock in a Confined Basin 230 Coasts Are Also Shaped by Land Erosion and Sea-Level
Change 264
9.11 T
 sunami and Seismic Sea Waves Are Caused by
Water Displacement 231 Volcanism and Earth Movements Affect Coasts 265

Tsunami Are Always Shallow-Water Waves 231 11.3 Beaches Dominate Depositional Coasts 265
Tsunami Move at High Speed 231 Beaches Consist of Loose Particles 266
What Is It Like to Encounter a Tsunami? 231 Wave Action, Particle Size, and Beach Permeability
Combine to Build Beaches 267
Tsunami Have a Long and Destructive History 235
Beaches Often Have a Distinct Profile 267
Tsunami Warning Networks Can Save Lives 235
Waves Transport Sediment on Beaches 268
Questions from Students 237
11.4 L arger-Scale Features Accumulate on
Terms and Concepts to Remember 238
Depositional Coasts 269
Study Questions 238 Sand Spits and Bay Mouth Bars Form When the Longshore
Global Environment Watch 238 Current Slows 269

Chapter in Perspective 239

contents xiii

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Barrier Islands and Sea Islands Are Separated from
Land 270
Deltas Can Form at River Mouths 272
11.5 C
 oasts Are Formed and Modified by Biological
Activity 273
11.6 Freshwater Meets the Ocean in Estuaries 274
Estuaries Are Classified by Their Origins 274
Estuary Characteristics Are Influenced by Water Density
and Flow 274
Estuaries Support Complex Marine Communities 276
11.7 The Characteristics of U.S. Coasts 277
The Pacific Coast 277
The Atlantic Coast 277
The Gulf Coast 278
11.8 H
 umans Have Interfered in Coastal
Processes 278
A CLOSER LOOK 11.1: What Happens When Humans
Change a Coast? 280
Questions from Students 282
Chapter in Perspective 283
Terms and Concepts to Remember 283
Study Questions 283
Global Environment Watch 283

12 Life in the Ocean 284

12.1 L ife on Earth Is Notable for Unity and Its
Diversity 286
12.2 T
 he Concept of Evolution Helps Explain the
Nature of Life in the Ocean 286
Evolution Appears to Operate by Natural Selection 286
Evolution “Fine-Tunes” Organisms to their
Environment 288
12.3 O
 ceanic Life Is Classified by Evolutionary
Heritage 289
Systems of Classification May Be Artificial or Natural 289
Scientific Names Describe Organisms 291
12.4 T
 he Flow of Energy Allows Living Things to
Maintain Complex Organization 291
Energy Can Be Stored through Photosynthesis 292
Energy Can Also Be Stored through Chemosynthesis 293
12.5 P
 rimary Producers Synthesize Organic
Material 293
Primary Productivity Occurs in the Water Column, Seabed
Sediments, and Even Solid Rock 294
Food Webs Disperse Energy through Communities 296

xiv con te nts

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 12.6 E
 nvironmental Factors Influence the Success of Fishes Are the Most Abundant and Successful
Marine Organisms 296 Vertebrates 324
Photosynthesis Depends on Light 297 Insight from a National Geographic Explorer 13.1 325
Temperature Influences Metabolic Rate 299 Fishes Are Successful Because of Unique Adaptations 326
Dissolved Nutrients Are Required for the Production of A CLOSER LOOK 13.1: What Is the Most Expensive
Organic Matter 299 Fish? 328
Salinity Influences the Function of Cell Membranes 300
Sea Turtle and Marine Crocodiles Are Ocean-Going
Dissolved Gas Concentrations Vary with Temperature 300 Reptiles 329
The Ocean’s Acid-Base Balance Is Influenced by Dissolved Some Marine Birds Are the World’s Most Efficient
Carbon Dioxide 300 Flyers 330
Hydrostatic Pressure Is Rarely Limiting 301 Marine Mammals Include the Largest Animals Ever to Have
Substances Move through Cells by Diffusion, Osmosis, and Lived on Earth 331
Active Transport 301
Questions from Students 336
12.7 R
 apid, Violent Change Causes Mass
Terms and Concepts to Remember 336
Extinctions 303
Chapter in Perspective 337
Questions from Students 305
Study Questions 337
Chapter in Perspective 306
Global Environment Watch 337
Terms and Concepts to Remember 306
Study Questions 307
Global Environment Watch 307
14 Benthic Communities 338
14.1 B
 enthic Organisms Live on or in the
Seafloor 340
13 Pelagic Communities 308
14.2 T
 he Distribution of Benthic Organisms Is Rarely
13.1 Marine Organisms Live in Communities 310 Random 340
Organisms Interact within Communities 310
14.3 S eaweeds and Marine Plants Are Diverse and
Competition Determines Each Organism’s Success in a
Effective Primary Producers 341
Community 310
Seaweeds Are Nonvascular Organisms 341
Physical and Biological Environmental Factors Affect
Communities 311 Seaweeds Are Classified by Their Photosynthetic
Pigments 342
Marine Communities Change through Time 311
Seaweed Communities Shield and Feed Benthic
13.2 T
 he Marine Environment Is Classified in Distinct Animals 342
Zones 312 True Marine Plants Are Vascular Plants 343
13.3 P
 elagic Communities Occupy the Open 14.4 S alt Marshes and Estuaries Are Highly
Ocean 313 Productive Benthic Habitats 344
13.4 Plankton Drift with Ocean Currents 313 14.5 R
 ocky Intertidal Communities Can Thrive
13.5 P
 lankton Collection Methods Depend on the Despite Wave Shock 345
Organism’s Size 313 14.6 S and Beach and Cobble Beach Communities
13.6 M
 ost Phytoplankton Are Photosynthetic Exist in One of Earth’s Most Rigorous
Autotrophs 313 Habitats 348
13.7 P
 hytoplankton Productivity Varies with Local 14.7 T
 ropical Coral Reef Communities Are Productive
Conditions 320 Because Nutrients Are Quickly and Efficiently
13.8 Zooplankton Consume Primary Producers 321 Recycled 349
Coral Animals Build Reefs 349
13.9 Nekton Swim Actively 323
Tropical Coral Reefs Support Large Numbers of
Squids and Nautiluses Are Molluscs 323 Species 350
Shrimps and Their Relatives Are the Most Successful
Nektonic Invertebrates 324

contents xv

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Coral Reef Are Classified by Their History 351
Coral Reefs Are Stressed by Environmental Change 351
14.8 T
 he Deep Seafloor Is Earth’s Most Uniform
Community 351
14.9 E
 xtremophiles Dwell in Deep Rock
Communities 353
SPOTLIGHT FIGURE 14.14: The Development of an Atoll 354
Insight from a National Geographic Explorer 14.1 356
14.10 V
 ent and Seep Communities Depend on
Chemosynthetic Producers 358
14.11 S pecialized Communities Form around Whale
Falls 360
Questions from Students 360
Chapter in Perspective 361
Terms and Concepts to Remember 361
Study Questions 361
Global Environment Watch 361

15 Uses and Abuses of the Ocean 362

15.1 Things Are Changing 364
Supply, Demand, Growth, and Stress 364
Marine Resources 365
15.2 Physical Resources 365
Petroleum and Natural Gas Are the Ocean’s Most Valuable
Resources 365
A CLOSER LOOK 15.1: What Steps Are Being Taken to
Develop New Sources of Oil? 366
Large Methane Hydrate Deposits Exist in Shallow
Sediments 367
Marine Sand and Gravel Are Used in Construction 368
Deep-Sea Mining 368
Salts Are Gathered from Evaporation Basins 368
Freshwater Is Obtained by Desalination 369
15.3 Marine Energy 370
Windmills Are Effective Energy Producers 370
Waves, Currents, and Tides Can Be Harnessed to Generate
Power 370
15.4 Biological Resources 371
Fish, Crustaceans, and Molluscs Are the Ocean’s Most
Valuable Biological Resources 371
Most of Today’s Fisheries Are Not Sustainable 373

xvi con te nts

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Much of the Commercial Catch Is Discarded as SPOTLIGHT FIGURE 15.50: Human Impact on the World
“Bycatch” 373 Ocean 400
Marine Botanical Resources Have Many Uses 374 Questions from Students 402
Organisms Can Be Grown in Controlled Environments 374
Terms and Concepts to Remember 403
Whaling Continues 375
New Drugs and Bioproducts of Oceanic Origin Are Being Study Questions 403
Discovered 376 Chapter in Perspective 404
15.5 Nonextractive Resources Use the Ocean in Global Environment Watch 404
Place 377
15.6 A
 n Introduction to Marine Environmental
Afterword 405
Issues 377
SPOTLIGHT FIGURE 15.22: The Container Cycle 378
APPENDIX 1
15.7 M
 arine Pollutants May Be Natural or Human Measurements and Conversions 406
Generated 380
Pollutants Interfere with an Organism’s Biochemical
APPENDIX 2
Processes 380
Geologic Time 410
Oil Enters the Ocean from Many Sources 381
Cleaning a Spill Always Involves Trade-offs 382
Toxic Synthetic Organic Chemicals May Be Biologically APPENDIX 3
Amplified 384 Absolute and Relative Dating 411
Heavy Metals Can Be Toxic in Very Small Quantities 384
Eutrophication Stimulates the Growth of Some Species to APPENDIX 4
the Detriment of Others 385
Maps and Charts 412
Plastic and Other Forms of Solid Waste Can Be Especially
Hazardous to Marine Life 385
Pollution Is Costly 387 APPENDIX 5
15.8 O
 rganisms Cannot Prosper If Their Habitats Are
Latitude and Longitude, Time, and Navigation 416

Disturbed 387
Bays and Estuaries Are Especially Sensitive to the Effects of APPENDIX 6
Pollution 387 Working in Marine Science 419
Rising Ocean Acidity Is Jeopardizing Habitats and Food
Webs 388
Glossary 423
Introduced Species Can Disrupt Established
Ecosystems 388
Index 441
15.9 M
 arine Protected Areas Offer a Glimmer of
Hope 389
15.10 Earth’s Climate Is Changing 389
Earth’s Surface Temperature Is Rising 390
Sea Level Is Rising 392
Mathematical Models Predict Future Climates 392
Can Global Warming Be Curtailed? Should It Be
Curtailed? 393
SPOTLIGHT FIGURE 15.46: Sea Level Rise 394
15.11 What Can Be Done? 398
Insight from a National Geographic Explorer 15.1 399

contents xvii

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
 Preface for Students and Instructors

The Seventh Edition charts and maps, explorers’ diaries, data compilations, artifact
collections, and historic photographs have been winnowed and
My aim in writing this book was to produce a text that would included when appropriate. The experience has been exhilarat-
enhance students’ interest in the ocean. Students bring a natural ing. Indeed, the National Geographic staff in Washington, D.C.,
enthusiasm to their study of this subject, an enthusiasm that will has been very patient in tolerating this author whose every other
be greatly enhanced by our partnership with the National Geo- word seemed to be “wow!”
graphic Society. Access to 125 years of archival resources make Oceanography (also called marine science) is broadly inter-
this National Geographic Learning text uniquely appealing. disciplinary. As always in my books, connections between dis-
The most indifferent lecture hall occupant will perk up when ciplines are emphasized throughout. Marine science draws on
presented with stories of encounters with huge waves, photos of several fields of study, integrating the work of specialists into
giant squid, tales of exploration under the best and worst of cir- a unified whole. For example, a geologist studying the compo-
cumstances, evidence that vast chunks of Earth’s surface slowly sition of marine sediments on the deep seabed must be aware
move, news of Earth’s past battering by asteroids, micrographs of the biology and life histories of the organisms in the water
of glistening diatoms, and data showing the growing economic above, the chemistry that affects the shells and skeletons of the
importance of seafood and marine materials. If pure spectacle is creatures as they fall to the ocean floor, the physics of particle
required to generate an initial interest in the study of science, settling and water density and ocean currents, and the age and
oceanography wins hands down! underlying geology of the study area. This book is organized
In the end, however, it is subtlety that triumphs. Study- to make those connections from the first. Readers are invited
ing the ocean reinstills in us the sense of wonder we all felt as to see the connections between astronomy, economics, physics,
children when we first encountered the natural world. There chemistry, history, meteorology, geology, and ecology—areas of
is much to tell. The story of the ocean is a story of change and study they may once have considered separate.
chance—its history is written in the rocks, the water, and the The book’s plan is straightforward: Because all matter on
genes of the millions of organisms that have evolved here. Earth except hydrogen and some helium was generated in stars,
My students have been involved in this book from the very our story of the ocean starts with stars. The history of marine
beginning—indeed, it was their request for a readable, engag- science follows (with additional historical information sprinkled
ing, and thorough text that initiated the project a long time ago. through later chapters). The theories of Earth’s structure and
Through the years I have been writing textbooks, my enthu- plate tectonics are presented next, as a base on which to build
siasm for oceanic knowledge has increased (if that is possible), the explanation of bottom features that follow. A survey of ocean
forcing my patient reviewers and editors to weed out an exces- physics and chemistry prepares us for discussions of atmospheric
sive number of exclamation points. But that enthusiasm does circulation, classical physical oceanography, and coastal pro-
shine through. One student reading the final manuscript of an cesses. Our look at marine biology begins with an overview of
earlier edition commented, “At last, a textbook that does not the problems and benefits of living in seawater, continues with a
read like stereo instructions.” Good! discussion of the production and consumption of food, and ends
As were its predecessors, this new edition is designed for with taxonomic and ecological surveys of marine organisms.
students who are curious about Earth’s largest feature, but who The last chapter surveys marine resources and environmental
may have little formal background in science. As before, a great concerns, and strongly suggests our present rates of economic
many students have participated alongside professional marine growth and environmental degradation are unsustainable.
scientists in the writing and reviewing process. I have responded This icon appears when our discussion turns toward the
to their recommendations, as well as those of instructors who topic of global climate change. Oceanography is central to an
have adopted previous editions of this book. It is my sincere understanding of this interesting and controversial set of ideas,
hope that the resulting work accurately reflects the present state so those areas have been expanded, emphasized, and clearly
of our fast-moving field of science. marked in this edition.

The Plan of the Book Organization and Pedagogy

This new edition builds on its predecessors. National Geo- A broad view of marine science is presented in 15 chapters,
graphic resources have been instrumental in the book’s focus on each free-standing (or nearly so) to allow an instructor to as-
the processes of science and exploration. Decades of original art, sign chapters in any order he or she finds appropriate. Each

xviii

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
chapter begins with a list of Paddlers change sides in an open-
the four or five most impor- ocean outrigger canoe race, one
tant concepts highlighted by of the most physically demanding
a small illustration. An en- ocean sports.
gaging chapter opener photo
and caption whets the appetite for the material to come.
Chapters often include “Insights from an Explorer.” These
text boxes highlight the experiences of National Geographic
­Explorers, men and women whose research has been sup-
ported by the National Geographic Society. They are among
the top scientists in their respective fields, and their discov-

©Newport Aquatic Center

eries have significantly expanded our understanding of the
ocean sciences.
The chapters are written in an engaging style. Terms are
defined and principles developed in a straightforward man-
ner. Some of the more complex ideas are ini-
tially outlined in broad brushstrokes; then the
same concepts are discussed again in greater
depth after the reader has a clear view of the
overall situation. When appropriate to their
Learning about the
meanings, the derivations of words are shown.
ocean involves close
Measurements are given in both metric (SI)
contact, and often
and American systems. At the request of a great
great fun.
many students, the units are written out (that

©Gregory Matthew Allen

is, I write kilometer rather than km) to avoid
ambiguity and for ease of reading.
I have modified the illustration pro-
gram to incorporate National Geographic So-
ciety assets. The maps, charts, paintings, and
photographs drawn from Society archives have
greatly enhanced the visual program for in-
creased clarity and accuracy. Heads and subheads are writ-
ten as complete sentences for clarity, with the main heads
sequentially numbered. Internet icons and text-specific
Web links provide additional information. A set of Brief
­Reviews concludes each chapter’s major sections (the an-
swers are provided in the book’s dedicated Web site).
Also concluding each chapter is a Questions from Stu-
dents section. These questions are ones that students have
asked me over the years. This material is an important exten-
sion of the chapters and occasionally contains keywords and
illustrations. Each chapter ends with an array of study mate-
©John Wilson Cramer IV

rials for students, beginning with Chapter in Perspective,

a narrative review of the chapter just concluded. Important
terms and concepts to remember are listed next; these are
also defined in an extensive glossary in the back of the book.
Study questions are also included in each chapter; writing
the answers to these questions will cement your understand- Yes, it’s a big ocean. And that’s only the top of it!
ing of the concepts presented.

©clearviewstock/Shutterstock.com

preface xix

Copyright 2015 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. Due to electronic rights, some third party content may be suppressed from the eBook and/or eChapter(s).
Editorial review has deemed that any suppressed content does not materially affect the overall learning experience. Cengage Learning reserves the right to remove additional content at any time if subsequent rights restrictions require it.
Another random document with
no related content on Scribd:
vaikuttaisi hänen tunteisiinsa ja ettei hänen tarvitsisi kohdata
katsettani, kun hän puhuu tuon nuoren miehen kanssa, — hänhän
on niin arka, kuten tiedät, — niin minä puolestani kieltäydyn
kutsumuksesta. Uskon Luciennen tulevaisuuden sinun haltuusi…
Tämä rakas pienokainen! Kaunein unelmani on tehdä hänet
onnelliseksi!… Ei sanaakaan isälleni, eikö niin? Hän saa sen
viimeiseksi tietää; eihän tämä itse asiassa koskekaan häntä kuin
toisessa sijassa…

Suuri, aukea ala ulkoportaitten edustalla ei ollut pitkään aikaan

nähnyt niin hellän ryhmän polkevan sen aina tasotettua hietaa.
Salissa istui rouva Oberlé hieman kokoonkyyristyneenä, koettaen
valaa mieleensä hiukankaan luottamusta, mutta onnistumatta. Työ
oli keskeytynyt. Ompelus makasi maassa.

Jean ajatteli:

»Minä siis avustan tässä yhtymisessä, minä siihen johdan äidin,

joka ei mitään epäile! Mitä osaa onkaan minun näyteltävä
välttääkseni suurempia vaurioita!… Onneksi antaa hän kerran minulle
anteeksi saatuaan kaikki tietää.»

*****

Myöhemmin illalla, poikaansa syleillessään, kysyi rouva Oberlé:

— Isä vaatii minua vastaanottamaan Brausigien kutsun. Menetkö

sinä, rakkahani?

— Menen, äiti.

— No, sitten minäkin.

X.

SALANEUVOS BRAUSIGIN PÄIVÄLLISET.

Kello seitsemän olivat salaneuvos Brausigin kutsuvieraat kaikki

kokoontuneet siniseen salonkiin, joka samettisine seinäverhoineen ja
kullattuine kaluineen oli seurannut salaneuvosta niihin kaupunkeihin,
joissa hän oli asuntoa pitänyt. Salaneuvos Brausig oli saksilainen;
hienosti sivistynyt mies, tavoiltaan ja liikkeiltään liehakoiva. Hän
näytti taipuvan joka suunnalle. Mutta hän oli lujasti varustettu, ja
hänellä oli, päinvastoin, järkkymättömät mielipiteensä. Hän oli
kookas, punatukkainen, lähes sokea, ja pitkän tukan jatkona oli
lyhyt, punertava valkoparta. Silmälaseja hän ei käyttänyt, koska
silmät eivät olleet lyhyt- eivätkä pitkänäköiset, vaan kuivuneet ja
kuin sammuneet, vaalean akaatikiven väriset. Hän puhui paljon.
Erikoistaitonsa oli rakentaa rauhaa mitä erilaisimpain mielipiteitten
välillä. Virastossa, kirjeissään alemmilleen, tuli hänen luonteensa
pohjasävy ilmi. Hän oli hallitseva henki. Yksityisten oikeutta ei hän
koskaan myöntänyt. Yleinen etu, kas siinä sana, joka hänen
mielestään antoi vastauksen kaikkeen. Virallisessa maailmassa
otaksuttiin, että oli kysymys herra Brausigin korottamisesta
aatelissäätyyn. Itse hän siitä puheli. Hänen vaimonsa oli
viisikymmenvuotias, upeavartaloinen entinen kaunotar, joka oli
pitänyt virkamieskutsuja kahdeksassa Saksan kaupungissa ennen
Strassburgiin asettumista. Kestiensä aikana vaati palvelijain
silmälläpito kaiken hänen huomionsa, ja kätketty levottomuus, jota
tuhannet pikkuharmit tuottivat, sai hänet vain innottomasti
vastaamaan vierustovereilleen.

Vierasten joukko oli oikea sekoitus syntyperältään ja asemaltaan

erilaisia ihmisiä, ett'ei moista niinkään helposti olisi tavannut jossain
toisessa Saksan kaupungeista. Nykyisessä Strassburgissa on niin
paljon ulkoa tulleita aineksia! Vieraita oli neljätoista luvultaan;
ruokasaliin mahtui syömään kuusitoista, siten että kullakin oli
seitsemänkymmenen sentimetrin ala käytettävään, mikä oli pääasia
herra salaneuvoksen mielestä.

Siellä niitä oli hänen kodissaan, hänen ympärillään, ja hänen

uupunut, surullinen pääparkansa hallita heitä: oli suojatteja, oli
suositeltuja tai ystäviä, jotka olivat tulleet eri haaroilta keisarikuntaa:
kaksi preussiläistä Strassburgin yliopiston yksityisdosenttia, kaksi
nuorta elsassilaista taiteilijaa, molemmat maalaajia, jotka vuoden
ajan olivat työskennelleet kirkon koristamisessa, ja sitten
vähäpätöisiä ihmisiä, joihin äsken olivat liittyneet Oberlén molemmat
nuoret, veli ja sisar ja äitikin, jota virkamiespiireissä pidettiin
ahdasmielisenä. Päävieraita olivat professori Knäpple,
luksemburgilainen, sivistynyt, teräväkatseinen, läpioppinut mies,
oivallisen Platonin sosialismia käsittelevän teoksen tekijä ja soman
vaaleaverisen, pyöreän ja ruusuisen rouvan puoliso, rouvan, joka
näytti sitäkin vaaleaverisemmältä ja ruusuisemmalta miehensä
mustan, kähärän assyyrialaisparran rinnalla; sekä estetiikan
professori vapaaherra von Fincken, badenilainen, joka ajoi poskensa
ja leukansa, jotta ylioppilasaikuisten kaksintaistelujen arvet
paremmin näkyisivät, ruumiiltaan hento ja hermostunut herrasmies
tarmokkaine päineen ja pystynenineen, jonka kaksi pientä
rustokyhmyä teki kuin halkaistun näköiseksi, hehkuva, innokas sielu,
kovasti ranskalaisvastainen ja kuitenkin kaikista läsnäolevista
vieraista, Jean Oberléta lukuunottamatta, enin ranskalaista tyyppiä.
Rouva von Finckeniä ei ollut. Mutta olihan suloinen rouva Rosenblatt,
kauneutensa ja älykkäisyytensä vuoksi Strassburgin
saksalaismaailman, vieläpä sotilaspiirienkin kadehdituin, huomatuin
ja suosituin nainen. Hän oli Reinin preussiläisiä, kuten miehensäkin
mahtava rautakauppias Karl Rosenblatt, rahapohatta, lystikäs mies,
ja kuitenkin itse säännöllisyys ja vaiteliaisuus asioissaan, kuten
sanottiin, sekä verrattoman kylmäverisen rohkea.

Tämä seura oli aivan samanlainen kuin kaikki muutkin salaneuvos

Brausigin kokoonkutsumat: siinä ei ollut minkäänlaista yhteishenkeä.
Ylhäinen virkamiehemme nimitti tätä »maan eri ainesten
yhteenliittämiseksi»; hän puhui kotinsa »puolueettomasta
maaperästä» ja »avonaisesta puhujalavasta», joka siellä tarjoutui
jokaiselle mielipiteelle. Mutta moni elsassilainen halveksi tällaista
valikoimista ja vapaamielisyyttä. Muutamat arvelivat, että herra
Brausig vain näytteli ja ett'ei se, mitä hänen luonaan lausuttiin,
koskaan jäänyt korkeimmissa piireissä tuntemattomaksi.

Rouva Oberlé lapsineen saapui viimeisenä herra salaneuvoksen

luo. Saksalaiset vieraat ottivat siipiensä suojaan Luciennen, joka
tapasi heidän joukossaan jo vanhoja tuttuja. He olivat myös
kohteliaat äitiä kohtaan, josta tiedettiin, että hän vain pakosta
esiintyi mukana virkamiespiireissä. Wilhelm von Farnow, rouva
Brausigin esittelemänä, joka oli upseerin ainoa uskottu, kumarsi
juhlallisesti päätään äidille ja nuorelle tytölle, oikaisihe, pullisti
rintaansa ja liittyi sitten heti herrojen joukkoon, jotka pysyttelivät
lasiseinän kohdalla.

Palvelija tuli ilmottamaan, että pöytä oli katettu. Mustapukuinen

joukko alkoi liikkua eteenpäin, ja vieraat astuivat avaraan
huoneeseen, joka, kuten Oberlén kodissakin, oli sisustettu
silminnähtävällä erikoisharrastuksella. Mutta aisti oli toinen. Kaari-
ikkunat kaksinkertaisine ikkunaristeineen, ruusukekoristeineen
kaarien suipuissa sekä lasiruutuineen, joista ei tällä erää näkynyt
muuta kuin kiertävä lyijykittaus; ruokakaapit kierukkapilareineen ja
veisteltyine ovineen; lakeen asti ulottuva paneilinki; katto itse, joka
oli jaettu lukemattomiin pieniin osiin, joiden veistoksissa
sähkölamppuja tulikukkina loisteli; koko sisustus muistutti mieleen
goottilaista taidetta.

Jean kulki viimeisten joukossa tässä päivällisvieraitten

juhlasaattueessa ja tarjosi käsivartensa somalle rouva Knäpplelle,
joka ei joutanut muuta katsomaan kuin rouva Rosenblattin
ihastuttavaa, suloudella kannettua pukua. Professori Knäpplen pikku
rouva luuli huomaavansa, että Jean Oberlé tarkasteli samaa asiaa. Ja
heti hän sanoi:

— Eikö teidän mielestänne tuollainen paljastaminen ole

sopimatonta?

— Minusta on puvun kuosi varsin moitteeton. Luulen, että rouva

Rosenblatt teettää vaatteensa Pariisissa?

— Niin kyllä, oikein arvasitte, tokaisi pikku rouva. Ken on niin rikas,
sillä on myös usein omituisia oikkuja, ja vähän isänmaallisuutta.
 Aterian alkupuolella oltiin kylläkin hiljaisia. Vähitellen syntyi
yksityiskeskustelujen huminaa. Alettiin juoda. Herra Rosenblatt
kaadatti itselleen täpötäysiä laseja Reinin viiniä. Molemmat
yksityisdosentit, silmälasit nenällä, palasivat aina takaisin Wolxheimin
viiniin, kuten vaikeatajuiseen tekstiin, ja aina samalla vakavuudella.
Puhelu kävi äänekkäämmäksi. Ei enää kuultu palvelijain askeleita
parkettilattialla. Päivän kysymykset alkoivat, kuten kevyt vaahto,
nousta pinnalle viinin ja valon virkistämissä mielissä. Professori
Knäpple, jolla oli verhottu ääni, mutta sangen selvä ääntämistapa,
voitti keskustelujen humun vastatessaan vierustoverilleen, rouva
Brausigille:

— Ei, minä en ymmärrä, miksi asetutaan väkevämmän puolelle

siksi, että ollaan itse noita voimakkaita. Minä olen aina ollut
vapaamielinen, minä.

— Te tarkotatte ehkä Transwaalin asiaa, sanoi ääneen nauraen

salaneuvos, joka istui vastapäätä ja oli tyytyväinen osattuaan
oikeaan.

— Juuri niin, herra salaneuvos. Ei ole viisasta antaa musertaa

pieniä kansoja.

— Onko se teistä jotain eriskummallista?

— Ei, tavallistahan se on. Mutta sanon vain, ett'ei siinä ole

kehumisen varaa.

— Ovatko muut kansat sitten menetelleet toisin? kysyi vapaaherra

von
Fincken.
 Hän nosti ilmaan julkean nenänsä. Kukaan ei jatkanut keskustelua,
aivan kuin todistus olisi ollut kumoamaton. Yleinen, epämääräinen
humina alkoi taas, sekottaen ja kätkien itseensä erikoispuhelut,
joista se oli muodostunut.

Rouva Rosenblattin soinnukas ääni katkaisi tämän surinan. Hän

lausui pikku rouva Knäpplelle, joka istui toisella puolen pöytää:

— Niin, hyvä rouva, vakuutan teille, että sitä on ajateltu!

— Paljon mahdollista, rouvaseni; enpä sentään olisi luullut, että

saksalaisen kaupungin valtuusto edes voisi keskustella moisesta
tuumasta.

— Ei se tuuma hulluimpia ole! Eikö totta, herra professori, te, joka

opetatte estetiikkaa?

Professori von Fincken, joka istui kauniin rouva Rosenblattin

oikealla puolen, kääntyi häneen, katseli häntä syvälle noihin silmiin,
jotka pysyivät tyyninä kuin tuuleton järvi, ja sanoi:

— Mistä on puhe, hyvä rouva?

— Minä sanoin rouva Knäpplelle, että valtuustossa on noussut

kysymys kaupungin omistamain gobeliiniverhojen lähettämisestä
Pariisiin. Ne tarvitsevat korjausta.

— Varmaa on, hyvä rouva, että vastustajat ovat voittaneet.

— Miksi ei Berliiniin? kysyi rouva Knäpplen soma ruususuu. Ehkäpä

Berliinissä tehdään huonoa työtä?

Salaneuvos Brausig katsoi ajan tulleen ruveta sovittajaksi.

 — Mitä gobeliinien valmistukseen tulee, niin epäilemättä olen
rouva Rosenblattin puolella. Pariisi on siihen välttämätön. Mutta
korjata niitä — sen voi mielestäni suorittaa Saksassa.

— Lähettää gobeliinimme Pariisiin! tokaisi rouva Knäpple: kuka

tietää, tokko ne ikinä palaisivat takaisin!

— Oh, sanoi totisesti toinen maalaajista pöydän toisesta päästä.

Oh, hyvä rouva!

— Mitä oh! Tehän olette elsassilainen, te, herra, sanoi pikku rouva,
jota huudahdussana oh pistänyt kuin neulankärki, mutta meillä
muilla lie oikeus puolustaa itseämme!

Hän oli mennyt liian pitkälle. Kukaan ei yhtynyt häneen.

Pääkeskustelu raukesi, ja sen sijaan jokainen lausui imartelevan
arvostelunsa kylmistä peltopyistä, joita juuri oli tarjottu. Rouva
Knäpplekin palasi asioihin, jotka olivat hänelle tutumpia, sillä harvoin
hän otti osaa väittelyihin, kun herroja oli saapuvilla. Hän kääntyi
naapurinsa von Farnowin puoleen, niin ett'ei hänen enää tarvinnut
nähdä kaunista rouva Rosenblattia, ei rouva Rosenblattin pukua eikä
rouva Rosenblattin älykkäitä vihreitä silmiä, ja alkoi selittää nuorelle
upseerille »kylmäin ruokain» valmistusta ja tapaansa laittaa »boolia»
— jota hän kehui verrattomaksi. Mutta jo toistamiseen oli ajatus
johtunut voitettuun kansaan, ja tuo ajatus pyöri yhäti epäselvänä
mielissä, sillä välin kuin saksalaisleimainen sampanja vaahtoili
laseissa.

Rouva Brausig oli vasta vaihtanut muutamia sisällyksettömiä

sanoja oikeanpuoleisen naapurinsa herra Rosenblattin kanssa, joka
söi paljon, ja vasemmanpuoleisen naapurinsa professori Knäpplen
kanssa, joka mieluummin puheli vastapäätä istuvalle rouva
Rosenblattille ja vapaaherra von Finckenille sekä joskus Jean
Oberlélle. Ja hän se kuitenkin tahtomattaan herätti uuden kiistan
vireille. Pian kävi keskustelu paljon kiihkeämmäksi kuin edellisinä
kertoina. Salaneuvoksetar puhui herra Rosenblattille, samalla uhaten
katseellaan palvelijaa, joka oli kolhaissut hänen päävieraansa, rouva
Rosenblattin, tuolin selkänojaa, puhui naimisliitosta elsassilaistytön ja
erään hannoverilaisen välillä, joka oli kymmenennen jalka-
tykkirykmentin päällikkö. Rautakauppias vastasi aivan ääneen,
aavistamatta, että hänen vieressään istui äiti, jonka nuorta tytärtä
myös eräs upseeri tavotteli:

— Lapsista tulee kunnon saksalaisia. Tuollaiset liitot ovat

harvinaisia, voisipa sanoa mitä harvinaisimpia, ja se on minusta
vahinko, sillä ne auttaisivat tuntuvasti tämän itsepintaisen maan
saksalaistuttamista.

Vapaaherra von Fincken laski pöydälle sampanjalasinsa, jonka hän

oli yhdellä siemauksella tyhjentänyt, ja huomautti:

— Kaikki keinot ovat hyvät, kun päämäärä on jalo.

— Aivan niin, sanoi herra Rosenblatt.

Läsnäolevista kolmesta elsassilaisesta oli Jean Oberlé enin

tunnettu, sopivin vastaamaan; mutta samalla, siltä näytti, oli hänen
vaikea lausua mielipidettään erimielisyyden vuoksi, jota tuo sama
kysymys oli synnyttänyt hänen ympärillään. Hän huomasi, että
parooni von Fincken oli häntä katsellut puhuessaan, että herra
Rosenblattkin tarkasteli häntä tiukasti, että professori Knäpple heitti
salaisen silmäyksen vasemmanpuoleiseen toveriinsa, ja että herra
Rosenblatt hymyili ikäänkuin sanoen: »Kykeneekö tuo lapsi
puolustamaan kansallisuuttaan? Lieneekö hän arka kunniastaan?
Saammepa nähdä!»

Nuorukainen kääntyi herra von Finckenin puoleen valiten hänet

vastustajakseen ja lausui:

— Minä aivan päinvastoin luulen, että Elsassin saksalaistuttaminen

on kömpelö ja kehno teko.

Samalla kävi Jeanin ilme rohkeaksi ja väri hänen silmissään

vaihteli, niinkuin metsän vihreä vaihtelee, kun tuuli repii puita lehtiä
käännellen.

Estetiikan professori näytti taistelunhaluiselta.

— Miksi kehno, jos suvaitsette? Pidättekö surettavana vallotusta,

jonka seurauksia se on? Niinkö ajattelette? Sanokaa toki!

Yleisen äänettömyyden vallitessa kajahti Jean Oberlén vastaus:

— Niin juuri!

— Te uskallatte, herra!

— Suokaa anteeksi, alotti salaneuvos Brausig, ojentaen kätensä

ikäänkuin siunaten. Olemme kaikki täällä kunnon saksalaisia, rakas
herra parooni; ei teillä ole oikeutta epäillä nuoren ystävämme
isänmaallisuutta; hän puhuu vain historialliselta näkökannalta.

Rouva Oberlé ja Lucienne viittasivat Jeanille: »Vaikene! Vaikene!

Mutta vapaaherra von Fincken ei nähnyt, ei kuullut mitään.

Kiihkeys, joka kuvastui hänen kasvoillaan, pääsi valloilleen. Hän
kohousi puoliksi ja kumartui eteenpäin, kurkottaen päätään pöydän
yli:

— Ranska, kas se on kaunis! Se on yksimielinen! Se on voimakas!

Sillä on siveellistä tarmoa!

Pikku rouva Knäpple kertasi:

— Siveellistä tarmoa, niin juuri!

Korkeat ja matalat, ivalliset, ärsyttyneet äänet lennättivät sanoja

sikin sokin:

— Pettureita, nuo ranskalaiset! — Ruttoa heidän romaaninsa ja

näytelmänsä! — Rappiolla, koko Ranska! — Loppuun elänyt kansa!
— Mitä voisi se viittäkymmentä miljoonaa teutoonia vastaan?

Jean antoi lumivyöryn vieriä. Hän katseli milloin Finckeniä, joka

reutoi käsillään, milloin Farnowia, joka istui vaiti, kulmakarvat
rypyssä ja pystyssä päin.

— Minä luulen, että sitä kovin parjataan, hän lopuksi sanoi. Se

saattaa olla huonosti hallittu, eripuraisuus on voinut sitä heikontaa;
mutta koska hyökkäätte sen kimppuun, on iloni ilmottaa teille, että
yhä vielä pidän sitä suurena kansana. Te itsekin ajattelette samoin!

Syntyi oikeaa huutoa: Oh! Ah! Sanokaapa joku esimerkki!

— Yhtenä todisteena on vimmanne Ranskaa vastaan. Te olette sen

voittaneet, mutta ette ole lakanneet sitä kadehtimasta!

— Oletteko lukenut kauppatilastoa, nuori mies? kysyi herra

Rosenblattin varma ääni.
 — Kuudennen luokan kauppalaivasto! sihisi toinen
yksityisdosenteista.

— Verratkaapa molempia armeijoja! sanoi toinen.

Professori Knäpple asetti silmälasit tanakammasti nenälleen ja

antoi selvään ja pontevasti seuraavan lausunnon:

— Sananne, rakas Oberlé, ovat totta menneisyyteen nähden.

Vieläpä nykyhetkelläkin; luulen voivani lisätä, että jos Ranska olisi
meidän, kasvaisi siitä nopeasti mahtava maa: me osaisimme sille
arvoa hankkia…

— Pyydän, lisäsi Fincken hävyttömästi, älkää väitelkö mielipiteestä,

joka ei pidä paikkaansa!

Minä puolestani pyydän, sanoi Jean, ettette väittelisi todistelujen

avulla, jotka eivät vie mihinkään johtopäätökseen eivätkä koske
asian ytimeen. Valistuneen ihmisen ei sovi arvostella eri maita vain
kaupan, laivaston tai armeijan mukaan.

— Minkä mukaan sitten, hyvä herra?

— Niiden hengen mukaan. Ranskallakin on oma henkensä, jota

historia ja selittämätön lapsenvaisto, jonka tapaan itsessäni, ovat
opettaneet minun tuntemaan. Ja minä uskon vakaasti, että tämän
kansan sekä menneisyydessä että myös sen nykyisyydessä yhtyy
tavallista enemmän ylhäisiä hyveitä eli yleviä avuja: jalomielisyyttä,
epäitsekkäisyyttä, oikeudenrakkautta, kaunoaistia, hienoutta ja
jonkinlaista sankaruutta. Voisin sanoa siitä paljon esimerkkejä! Ja
vaikkapa Ranska olisikin niin heikko, kuin te vakuutatte, omistaa se
aarteita, jotka ovat maailman kunnia ja jotka siltä ensin ovat
ryöstettävät, ennenkuin se ansaitsee kuolla; niiden rinnalla on kaikki
muu vähäarvoista. Teidän saksalaistuttamisenne, hyvä herra,
heikentää elsassilaisissa tai hävittää heistä noita ranskalaisia hyveitä
ja avuja. Ja siksi väitän, että se on kehno teko…

— No hyvä! huusi Fincken. Elsassi kuului oikeastaan Saksalle; se

on palannut takaisin meille: me vahvistamme jälleen-omistuksemme.
Kukapa ei niin tekisi?

— Ranska! tokaisi Oberlé, ja siksi sitä rakastamme. Se otti maan,

mutta se ei ole sortanut ihmismieliä. Me kuulumme sille rakkauden
oikeudella!

Vapaaherra kohautti olkapäitään:

— Palatkaa sitten sinne takaisin!

Jean erehtyi huudahtamaan: »Niin teemmekin!» Palvelijat

keskeyttivät leivosten tarjoilun kuunnellakseen. Jean jatkoi:

— Yrityksenne on siis mielestäni kehno, koska se on

omientuntojen sortoa; mutta se on mielestäni kömpelö teko
saksalaiseltakin näkökannalta.

Ihanaa! sanoi rouva Knäpple kurkkuäänellään.

— Teillä olisi kaikinpuolista etua, jos säilyttäisitte

alkuperäisyyttämme ja henkistä itsenäisyyttämme, mikäli sitä meille
saattaa jäädä. Siinä olisi hyödyllinen esimerkki Saksalle.

— Paljo kiitoksia! huusi joku.

 — Ja hyvinkin hyödyllinen! intti nuori mies. Olen kasvanut
Saksassa ja olen varma väitteestäni. Enin on minua hämmästyttänyt
ja huomiotani herättänyt saksalaisten persoonallisuuden puute, ja
se, että he yhä enemmän unohtavat itsenäisyytensä ja häipyvät…

— Varokaa itseänne, nuori mies! keskeytti äkkiä salaneuvos

Brausig.

— Ja häipyvät, aioin sanoa, Preussin mahtavuuden tieltä, herra

salaneuvos, Preussin, joka raatelee omiatuntoja eikä myönnä
elämisen oikeutta muille kuin kolmenlaisille ihmisille, jollaisiksi se
heidät muodostaa lapsesta saakka: veronalaisille, virkamiehille ja
sotilaille.

Toinen yksityisdosentti pöydän päässä kohousi tuoliltaan.

— Rooman keisarikunta teki samaa, ja se oli Rooman keisarikunta!

Hänen vierustoverinsa jyräytti värisevin äänin:

— Hyvä!

Kaikki läsnäolijat katsahtivat sinnepäin. Puhuja oli Wilhelm von

Farnow, joka koko keskustelun ajalla ei ollut muuta sanonut. Ottelun
tuimuus oli häntä kiihdyttänyt, kuin olisi häntä persoonallisesti
ärsytetty. Se kiihotti muitakin. Herra Rosenblattin käsi puristui
nyrkkiin. Professori Knäpple mutisi vimmoissaan, silmälasejaan
pyyhkien. Hänen rouvansa naurahteli hermostuneesti.

Silloin kaunis rouva Rosenblatt hymyili sormiellen hienoa

helminauhaansa ja sanoi elsassilaiselle herttaisesti:
 — Herra Oberlélla on ainakin rohkeutta puolustaa mielipidettään.
Ei voi sen suoremmin olla meitä vastaan.

Jean oli liian kiihtynyt vastatakseen kohteliaasti. Hänen katseensa

siirtyi Finckenistä Rosenblattiin, hänestä Knäppleen ja tästä taas
yksityisdosenttiin, joka hyöri Luciennen ympärillä; sitten kumartui
hän hieman rouva Rosenblattin puoleen:

— Vain naisten kautta voi saksalainen kansallisuus saavuttaa sen

hienostumisen määrän, mikä siltä vielä puuttuu, rouva hyvä. Sillä on
takeita siitä…

— Kiitos kaunis! vastasi kolme herraa.

Rouva Knäpple, raivostuneena rouva Rosenblattille osotetusta

kohteliaisuudesta, huusi:

— Mikä suunnitelma teillä sitten on, hyvä herra, pudistaaksenne

saksalais-ikeen niskoiltanne.

— Ei minulla mitään sellaista ole.

— No, mitä sitten haluatte?

En mitään, hyvä rouva. Minä kärsin.

Silloin puuttui puheeseen toinen elsassilaisista taiteilijoista,

keltapartainen maalaaja, joka ulkomuodoltaan oli kuin joku Giotton
oppilas ja koko pöytäseura kurkottautui hänen puoleensa:

— Minä en ole kuin herra Oberlé, joka ei mitään pyydä. Hän on

vasta tullut maahan pitkän poissa-olon jälkeen. Jos hän asuisi täällä
jonkun aikaa, tulisi hän toisiin johtopäätöksiin. Me muut, Elsassin
nuori polvi, me, jotka elämme yhteydessä kolmensadantuhannen
saksalaisen kanssa, olemme nähneet, että on ero olemassa
ranskalaisen ja saksalaisen sivistyksen välillä. Omamme on meille
mieluisampi; eikö tuo liene sallittua? Korvaukseksi
uskollisuudestamme Saksaa kohtaan, korvaukseksi maksamistamme
veroista ja sotapalveluksen suorittamisesta aiomme pysyä
elsassilaisina. Ja sitähän ette halua ymmärtää. Me pyydämme, ett'ei
meitä pidettäisi poikkeuslakien alaisina, tällaisessa piiritystilassa, jota
jo on kestänyt kolmekymmentä vuotta; me pyydämme, ett'ei meitä
kohdeltaisi ja hallittaisi kuin jotain »valtakunnan maata», kuten
Kamerunia, Togo-landia, Uutta Guineaa, Bismarkin saaristoa tai
Providencen saaria, vaan niinkuin Saksan keisarikunnan
eurooppalaista maakuntaa. Me emme tyydy, ennenkuin saamme olla
täällä meillä Elsassissa elsassilaisia, kuten baijerilaiset Baijerissa ovat
baijerilaisia, niin kauan kuin vielä olemme voitetuita, jotka ovat
herransa hyväntahtoisuudesta riippuvia. Siinä minun vaatimukseni!

Hän esitti asiansa selvästi, ilmeisellä tyyneydellä, ja hänen

kullankarvainen suippopartansa pisti ulospäin kuin nuolenkärki.
Mielet vapautuivat hänen hyvin harkitun puheensa tuottamasta
jännityksestä ja saatettiin odottaa kiivaita vastauksia, kun
salaneuvoksetar Brausig nousi.

Vieraat seurasivat esimerkkiä ja palasivat siniseen salonkiin.

— Sinä olit kauhea! Mitä ajattelit? sanoi Lucienne puoliääneen,

kulkiessaan Jeanin rinnalla.

— Sanasi olivat ehkä varomattomat, lisäsi hetkistä myöhemmin

rouva
Oberlé, mutta Elsassia puolustit hyvin, ja minä yhdyn sinuun.
 Salaneuvos kumartui jo joka suunnalle ja kuiskasi Finckenin,
Farnowin,
herra Rosenblattin, professori Knäpplen, molempain
yksityisdosenttien,
Jeanin ja elsassilaisten taiteilijain korvaan seuraavan lauseen:
»Tehkää hyvin ja tulkaa kanssani tupakkahuoneeseen!»

Tupakkahuone oli toinen salonki, jota lasiseinä erotti

ensimmäisestä.

Pian olivat herra Brausigin vieraat siellä koolla. Tuotiin sikaareja ja

olutta. Savukiehkurat nousivat ilmaan ja hälvenivät kattoon. Toiset
vieraista kerääntyivät herra Rosenblattin ympärille; toisena
keskuksena oli professori von Fincken. Kovat äänet tuntuivat
kiisteleviltä ja kuitenkin siellä ainoastaan selviteltiin vaivalloisesti
yksinkertaisia asioita.

Vain kahdella herralla oli vakava puheenaihe, eivätkä he pitäneet

suurta melua. Ne olivat Jean Oberlé ja Farnow. Tuskin oli jälkimäinen
sytyttänyt sikaarinsa, kun hän koskettaen Jeanin käsivartta, lausui:

— Haluaisin puhella kanssanne, ja yksityisesti.

Ja ollakseen vapaammat asettuivat nuoret miehet suunnattoman

suuren uunin luo, vastapäätä salongin oviaukkoa, sillä välin kuin
muut tupakoitsijat, herra Rosenblattin ja herra von Finckenin
ympärille ryhmistyneinä, istuivat ikkunasyvennyksessä.

— Olitte kiihkeä tänä iltana, rakas ystävä, sanoi Farnow ylpeällä

kohteliaisuudella, jota usein tuli hänessä ilmi; monta kertaa olin
kiusauksessa vastata teille, mutta pidin parempana odottaa. Te
hieman kohdistitte puheenne minuun?
 — Paljonkin teihin. Tahdoin sanoa suoraan teille, mikä olen, ja
ilmottaa sen teille todistajain läsnäollessa, jotta siinä tapauksessa,
että te pysytte aikeissanne, olisi varmaa, ett'en minä ainakaan ole
niihin suostunut enkä teitä avustanut, ja ett'ei minulla ole mitään
tekemistä ajattelemanne avioliiton kanssa. En voi asettua isäni
tahtoa vastaan, mutta en tahdo, että voitaisiin sekottaa toisiinsa
isäni mielipiteitä ja omiani.

— Ymmärsin jotain siihen suuntaan… Tiedätte varmaan, että olen

nähnyt sisarenne seuroissa ja rakastan häntä?

— Tiedän sen.

— Eikö teillä ole muuta vastausta antaa?

Veri kohosi saksalaisen poskiin.

— Selvittäkää kantanne nopeasti, hän sanoi. Olen hienosta

aatelisperheestä, myönnättekö sen?

— Myönnän.

— Tunnustatteko, että naiselle on saksalaisen upseerin kosinta

kunniaksi?

— Kaikille muille paitsi elsassittarelle. Mutta me elsassilaiset emme

ole kuten muut, joskaan te ette tuota tunnetta käsitä. Kunnioitan
teitä suuresti, Farnow. Mutta avioliittonne sisareni kanssa olisi julma
isku kolmelle meidän kodissa. Minulle ensi sijassa.

— Missä suhteessa, jos saan luvan kysyä?

 Heidän täytyi puhua hiljaa ja välttää liikkeitä herra Brausigin
vieraitten vuoksi, jotka huoneen toisesta päästä pitivät silmällä
nuoria miehiä ja koettivat tulkita heidän käytöstään. Heidän
mielenliikutuksensa, heidän kiihtymyksensä kuvastui vain silmissä,
jotka olivat lähestyneet toisiaan, ja singahtelevissa sanoissa, jotka
eivät olleet aiotut kuin yhden kuultaviksi.

Lasiseinän läpi saattoi Lucienne nähdä Farnowin, ja noustessaan

sekä kulkiessaan salongin läpi tai ollessaan ihailevinaan kukkakoria,
joka oli korkeampi kuin lasiseinän alareunus, hän tutkien katseli
upseerin ja veljensä kasvoja.

— Olette sydämen-ihminen, Farnow. Ajatelkaa siis, mitä tulee

kodistamme
Alsheimissa, kun tämä epäsovun aihe tulee muiden lisäksi.

—- Minä muutan pois, sanoi upseeri, voinhan saada vaihtaa

paikkaa ja jättää Strassburgin.

— Muisto jää meille. Eikä siinä kaikki. Ja onhan siellä nyt jo äitini,
joka ei ole myöntyvä.

Kädenliikkeellä osotti Farnow, että hän poistaisi esteen.

— Sitten on iso-isä, jonka Elsass valitsi vastalauseen panijaksi, ja

joka ei voi nyt kieltää koko menneisyyttään.

— En ole mitään velkaa herra Philippe Oberlélle, keskeytti Farnow.

Ääni kävi mahtipontisemmaksi:

— Sanon teille edeltäpäin, ett'en ikinä luovu tehdystä päätöksestä.

Kun herra von Kassewitz, Strassburgin prefekti ja ainoa elossa oleva
sukulaiseni, palaa virkalomaltaan, jonka hän ottaa näinä päivinä,
lähtee hän teille Alsheimiin; hän pyytää neiti Lucienne Oberlén kättä
sisarenpoikansa puolesta, ja hän saa myöntävän vastauksen, koska
neiti Lucienne Oberlé mielellään ottaa minut, koska hänen isänsä jo
on suostunut ja koska minä, Wilhelm von Farnow, niin tahdon!

— Epäilyksenalaiseksi vielä jää, tokko olette oikein toiminut…

— Oman tahtoni mukaan, siinä on minulle kyllin

— Miten paljon ylpeyttä on rakkaudessanne, Farnow!

— Sitä on kaikissa teoissani, Oberlé!

— Luuletteko, että olisin siitä erehtynyt? Sisareni miellytti teitä,

koska hän on sievä?

— Niin.

— Ja älykäs?

— Niin.

— Mutta myös, koska hän on elsassilainen! Ylpeydessänne näitte

hänessä voiton, joka oli saavutettava. Te ette tiedä, että Elsassin
naisilla on tapana antaa rukkaset Saksalaisille. He ovat kuningattaria,
joita lähelle te kunnianhimoisessa rakkaudessanne ette helposti
pääse, kuningattaria, aina maalaistytöistämme, jotka seuroissa
kieltäytyvät tanssimasta maahan muuttaneiden kanssa, sisariimme
asti, joita harvoin näkee teidän salongeissanne tai teidän
käsivarrellanne. Rykmenteissä, joihin joutuisitte, kerskaisitte siitä,
että olette saanut Lucienne Oberlén. Ehkäpä se myös olisi hyvä
merkki vallanpitäjäin silmissä, eikö totta?
 — Ehkä, sanoi Farnow virnistellen.

— Toimikaa siis! Murtakaa, tai oikeammin murtakaa loppuun asti

kolme meistä!

He kiihottuivat; kumpikin koetti pitää puoliaan.

Upseeri nousi, heitti pois sikaarinsa ja sanoi ylhäisesti:

— Me olemme sivistyksen saaneita raakalaisia, sehän on jo kuultu,

vähemmän täynnä ennakkoluuloja ja vähemmän kohtuullisia
vaatimuksissamme kuin te. Siksi me voitammekin maailman, rakas
ystävä! Sillä välin, Oberlé, menen istumaan arvoisan äitinne viereen
puhumaan hänen kanssaan niin herttaisesti, kuin vihamiehiä ollen on
mahdollista. Seuraatteko minua?

Jean viittasi kieltävästi.

Jättäen Oberlén siihen, kulki Farnow tupakkahuoneen läpi.

Lucienne odotti häntä levottomana salongissa. Hän näki hänen

astuvan rouva Oberléta kohden ja pakotetusti hymyillen nostavan
istuimen sen nojatuolin viereen, jolla hento, surupukuinen elsassitar
istui.

Samalla huuteli salaneuvos Brausig:

— Oberlé! Te olette polttanut sikaaria juomatta lasillistakaan

olutta! Sehän on ilmi vääryys! Tulkaa toki! Herra professori Knäpple
juuri kertoo meille hallituksen toimista Saksan itäisten maakuntain
venäläistyttämisen estämiseksi.

*****
 Myöhään yöllä toivat landoo-vaunut Alsheimia kohden kolmea
matkustajaa, jotka oli noudettu Molsheimin asemalta. Tietä oli vielä
pitkältä. Pian nukahti Lucienne vaunujen kolkkaan.

Äiti, joka siihen asti oli ollut milt'ei vaiti, kumartui silloin poikansa
puoleen, ja osottaen tuota kaunista olentoa, joka levollisena lepäsi
unen helmoissa, hän kysyi:

— Tiesitkö sinä?

— Tiesin.

— Minä aavistin… Ei minulle tarvitse paljoa sanoa. Näin tytön

katselevan häntä… Oi, Jean, koetus, josta toivoin säästyväni!… Sen
pelostahan olen niin paljon, paljon sietänyt!… Sinä enää olet minulla,
Jean… Mutta sinä jäätkin minulle!

Ja hän sulki poikansa lujasti syliinsä.

XI.

EPÄTIETOISUUDESSA.

Niinkuin tuskin koskaan meidän luulojemme mukaisesti käy, niin ei

myöskään herra von Kassewitz tullut Alsheimiin Farnowin
ilmottamana päivänä. Kesäkuun lopulla, jolloin tuo ylhäinen
virkamies terveysmatkaltaan palattuaan valmistautui lähtemään
Luciennen kättä anomaan, sai hän kirjeellisen pyynnön siirtää
käyntinsä. Philippe Oberlén tila oli äkkiä huonontunut.

Vanhus, jolle oli täytynyt edeltäpäin ilmoittaa, mitä talossa oli

tekeillä, oli saanut tietää totuuden. Eräänä aamuna oli hänen
poikansa tullut sairaan huoneeseen. Kiertelyjensä ja sävyisäin
sanainsa läpi, joita piti muka kunnioituksen ja säälin ilmaisuina, oli
hän antanut kuultaa, että Lucienne ei ollut kylmä erään rakuuna-
upseerin, ylhäisen saksalaisperheen pojan, lähestymisille; että
rakkaus oli syntynyt itsestään; että hän, Joseph Oberlé,
mielipahastaan huolimatta, ei katsonut itsellään olevan oikeutta
panna siteitä lastensa vapaudelle; ja että hän toivoi isänkin, rauhaa
rakastavana, alistuvan. »Isä», oli hän lopettanut, »te tiedätte hyvin,
että vastarintanne on hyödytön ja suorastaan kiusallinen. Teillä on
nyt tilaisuus antaa Luciennelle kaunis osotus rakkaudestanne, kuten
me itse olemme tehneet; älkää jättäkö sitä käyttämättä.» Vanhus oli
viittauksilla kysynyt: »Entä Monique? Onko hän suostunut?» Joseph
Oberlé oli tainnut valehtelematta vastata myöntävästi, sillä ero-
uhkausta peläten oli vaimo-raukka vielä kerran alistunut. Silloin oli
sairas tehnyt lopun poikansa pitkistä jutuista kirjottamalla
vastaukseksi kaksi sanaa: »Minä en.»

Samana iltana ilmestyi kuume. Sitä jatkui seuraavana päivänä, ja

itsepintaisuudellaan sekä heikontamalla sairasta saattoi se Oberlén
koko perheen levottomaksi.

Siitä päivästä lähtien oli aamuin, illoin Philippe Oberlén vointi talon
puheenaineena. Kyseltiin Monique-rouvalta, kyseltiin Jeanilta, jotka
vanhus otti vastaan, vaikk'ei muita. »Kuinka hän jaksaa? Palaavatko
voimat? Onko hän vielä täydessä tajussaan?» Jokaisen mieltä
kiinnitti se, mitä tapahtui »tuolla ylhäällä», siinä huoneessa, josta
vanha taistelija, jo puoliksi eläväin joukosta kadonneena, yhä vielä
hallitsi epäsopuista perhettään ja piti sitä itsestään riippuvana. Kaikki
lausuivat ilmi pelkojaan. Kuinka paljon salaisia suunnitteluja, mitä
erilaisia ajatuksia kätkeysikään tuon nimen varjoon, joka syystä oli
heidän huulillaan!

Jeankin odotti taudinpuuskauksen käännettä levottomuudella,

jonka aiheuttajana ei ollut ainoastaan rakkaus vanhukseen.
Selvityksen jälkeen, joka oli tapahtunut hänen ja Luciennen välillä ja
varsinkin salaneuvos Brausigin iltakutsujen perästä, oli sydämellisyys
kadonnut veljen ja sisaren suhteesta. Lucienne esiintyi niin
herttaisena ja hyväntahtoisena, kuin taisi, mutta Jean oli kylmä
hänen lähestymisilleen. Niin pian kuin työ ei pidättänyt häntä
tehtaassa, pakeni hän kodista milloin kedoille, minne vuoden
ensimmäisen sadon, heinän, korjuu, oli koonnut kaiken Elsassin
talonväen, milloin juttelemaan ystävikseen muuttuneiden naapurien,
Ramspacherien, kanssa, kun nämä pimeän tullen palasivat
tasangolta, ja toivo nähdä tiellä Xavier Bastianin tytärtä, se se oli,
joka silloin johti hänen askeliaan. Mutta vielä useammin nousi hän
Heidenbruchiin. Ulrich herrasta oli tullut hänen uskottunsa, ja
samalla oli Jean antanut hänelle tehtävän. Hän oli sanonut: »Minulla
ei ole enää toivoa saada Odilea. Sisareni naimisliitto estää omani.
Mutta voinhan kuitenkin kysyä sen mieltä, jolle olen rakkauteni
tunnustanut. Tahdon päästä varmuuteen siitä, mikä nyt jo särkee
sydäntäni, vaikka se minulle on vasta vain pelko. Kun herra Bastian
on saanut tietää, että Lucienne on herra Farnowin morsian tai että
hän tulee siksi, — ja se tapahtuu kyllä pian, jos iso-isä toipuu, —
silloin menkää hänen luokseen ja puhukaa hänelle puolestani; hän
on vastaava teille, tuntien asian. Sitten kerrotte minulle, kieltäytyykö
hän ikinä antamasta tytärtään Farnowin langolle vai vaatiiko hän
koetusaikaa, — minä suostun siihen, vaikka se olisi kuinka pitkä! —
vai rohkeneeko hän, — jota muuten en luule, — olla välittämättä
hälinästä, jonka sisareni naimisliitto tulee herättämään.»

Ulrich herra oli luvannut.

Keskivaiheilla elokuuta katosi Philippe Oberléta riuduttuva kuume.

Vastoin lääkärin luuloa palasivat voimat sangen nopeasti. Pian oli
varmaa, että sairaan vankka ruumiinrakennus oli voittava
taudinpuuskan. Ja aselepo, jota Joseph Oberlé oli pitänyt isänsä
suhteen, päättyi. Vanhusta, joka oli palannut kuoleman hylkäämän
sairaan surulliseen asemaan, alettiin kohdella kuten muita, säälittä.

Mitään uutta kohtausta ei sattunut isän ja pojan välillä. Kaikki kävi

ilman melua. 22 p:nä Elokuuta, kun he päivällisen jälkeen istuivat
salissa, jonne Victor juuri oli kantanut kahvin, sanoi tehtailija
vaimolleen:

— Isä on nyt parantumaan päin. Ei ole enää syytä viivyttää herra

von Kassewitzin käyntiä. Ilmotan siis sinulle, Monique, että se
tapahtuu näinä päivinä. Tee niin hyvin ja anna isälle tietoa siitä,
koska sinä olet ainoa, joka häntä voi lähestyä. Ja on tärkeää, että
kaikki täällä käy säännöllisesti, ilman että millään on yllätyksen tai
pettymyksen leimaa. Oletko samaa mieltä?»

— Et siis tahdo vielä siirtää tätä käyntiä?

— En.

— No, sitten ilmotan asiasta.

Samana iltana kirjotti Jean Heidenbruchiin, jonne hän ei voinut

lähteä:

»Eno, vieraan tulo on nyt varma. Isä ei salaa sitä, ei edes

palvelijoilta. Hän tahtoo nähtävästi, että huhu sisareni naimisliitosta
leviäisi. Jos siis näinä päivinä kuulette jonkun alsheimilaisen lausuvan
ilmi suruansa tai suuttumustaan meidän tähtemme, niin silloin, rakas
eno, menkää kuulustamaan, tokko unelmallani vielä on elämisen
oikeutta. Sanokaa, että Philippe Oberlén pojanpoika rakastaa
Odilea».
XII.

HUMALANKORJUU.

Pyhän Odilian juurelle, hiukan viinitarhojen alapuolelle, syvään

hiekkamaahan, johon oli sekaantunut vuoristosta lentänyttä
lehtiruhkaa, olivat herra Bastian sekä muut Alsheimin tilanomistajat
ja arentimiehet pystyttäneet humalistonsa. Nyt oli se aika käsissä,
jolloin kukissa on runsaimmin tuoksuavaa humalapölyä, tuo lyhyt
aika, josta on niin vaikea pitää vaaria.

Siksi pistäysivätkin humalanviljelijät usein humalistoissansa.

Kaupanhierojia kuljeskeli kylissä. Ostajain ja myyjäin kuultiin
keskenään kiistelevän, vertaillen toisiinsa Würtembergin, Badenin
suuriherttuakunnan, Böömin ja Elsassin humaloita. Sanomalehdet
alkoivat levittää tietoja kuuluisimpain viljelyspaikkain, Hallertaun,
Spaltin ja Woluzachin ensi hinnoista.

Eräs müncheniläinen juutalainen oli tullut herra Bastianin luo

muutamana sunnuntaina, elokuun 26:ntena, ja sanonut:

— Würtembergissä näyttää lupaavalta ja Badenissa saadaan hyvä

sato; meidän puolessamme, tuolla Spaltissa, Baijerissa, maksamme
humaloista satakuusikymmentä frangia viidestäkymmenestä kilosta,
koska humalat siellä ovat rikkaita lupuliinista kuin rypäle mehusta.
Täälläpäin on kuivuus vahingottanut. Voin kuitenkin tarjota teille
satakaksikymmentä frangia sillä ehdolla, että heti korjaatte
humalanne. Ne ovat valmiit.

Herra Bastian oli myöntynyt ja kutsunut humalan noukkijattaria

kokoon päiväpalkkalaisikseen elokuun 28:nneksi. Samana päivänä oli
kreivi von Kassewitzin määrä tulla Joseph Oberlén luo.

Aamulla varhain, kun ilmassa jo tuntui lämmin henkäys, olivat

naiset lähteneet kulkemaan kohti n.s. »Alsheimin ylänköjä», jonne
humalatarhoja oli kaaren muotoon istutettu. Muutaman satasen
metriä metsän reunasta seisoi korkeita salkoja kuin sotarintamassa,
viheriöitä köynnöksiä kantaen. Ne näyttivät suipoilta lehtiteltoilta, tai
ennemminkin tapuleilta, sillä aina äärimmäisestä kärjestä maahan
saakka heiluili niissä miljoonittain pieniä käpysiä humalapölyn
peittämine, harmaine suomuineen, aivan kuin tuulen soittelemia
kelloja. Kaikki tiesivät päivän merkkitapahtuman: herra Bastianin
luona on humalankorjuu. Isäntä, joka oli noussut ennen
päivänkoittoa, oli jo tullut humalistoonsa; hän tutki joka vartta, laski
hyötyään ja puristeli rikki sormiensa välissä yhden noista pienistä
käpysistä, hienoista kuin mustiini, joiden tuoksu houkutteli mehiläisiä
puoleensa. Taampana, sänkipellon vaolla, seisoi satoa odottamassa
kahdet kapeat rattaat, joiden eteen oli hevonen valjastettu, ja niiden
vieressä arentimies Ramspacher kahden poikansa, Augustinin ja
François'in, sekä renkinsä kerällä. Tietä pitkin, joka johti suoraan
tänne saakka, astelivat naiset ylöspäin epätasaisena jonona: kolme
etupäässä, sitten viisi, jotka sulkivat koko tien, ja lopuksi yksi, ainoa
ijäkkäämpi heidän joukossaan. Jokaisella oli yllään työhame ja -liivi
ohuesta, haalistuneesta, kuluneesta kankaasta, paitsi kuitenkin
leipurin tyttärellä, Idalla, jonka sininen, valkotäpläinen puku oli milt'ei
uusi, ja eräällä toisella Alsheimin hienohelmoista, lukkarin tummalla
Juliettella, jolla oli uusmuotinen röijy ja valko- ja punaruutuinen
esiliina. Useimmat olivat ilman hattua, ihon ainoana suojana tukka,
ja kaikki vaaleat hiusvärit olivat edustettuina. He astuivat tyynesti ja
raskaasti. Olivat nuoria, raikkaita, ja nauroivat. Arentitalon
pikkupojat, jotka istuivat työkonin selässä lähdössä pellolle, ja
niittymiehet, joita oli asettunut niitynkulmaan, viikatteen levätessä
työttömänä pehmeässä apilaassa, käänsivät päätään ja seurasivat
katseellaan noita maatyössä harvoin nähtyjä työntekijöitä:
pesijättäriä, ompelijattaria ja opissaolevia, jotka kuin juhlaan
menossa kulkivat herra Bastianin humalistoa kohden. Sanojen sipinä,
josta ei voi selkoa saada, kiiri miesten luokse kastehelmiä kuivaavan
tuulen kerällä. Ilma oli kirkas. Jotkut vanhukset, jotka noukkivat
pudonneita hedelmiä hajallaan kasvavien omena- ja pähkinäpuiden
alta, oikaisivat hekin selkäänsä ja katsoa siristivät nähdessään
metsätiellä tuon tyttöparven, joka asteli ilman koreja, jollaiset aina
on mustikkain ja vadelmain poimijoilla.

He saapuivat humalistoon, jossa kahdeksassa rivissä kasvoi

kahdeksansataa humalanvartta, ja katosivat sinne kuin
jättiläismäiseen viinitarhaan. Herra Bastian jakoi tehtävät ja ilmotti,
että oli alotettava tienpuolimmaisesta osasta. Silloin vanha
arentimies, hänen kaksi poikaansa ja renkinsä tarttuivat kukin
humaloiden painosta raskaaseen salkoonsa; kärhet, suomuskellot ja
lehdet värähtivät, ja kun polvistuneet naiset olivat leikanneet varret
poikki maan tasalta, pääsivät kohotetut riuvut irti, taivutettiin alas ja
niiden kantamat köynnökset ryöstettiin. Varret, lehdet ja kukat
putoilivat ja pantiin kasaan rattailla poisvietäväksi. Nyt eivät
työntekijämme viivähtäneet poimiakseen humalakäpyjä, joita revittiin
irti vasta iltapäivällä Alsheimissa, arentitalon pihalla; vaan miehet ja
naiset, jo yltä päältä keltaisessa pölyssä ja lehtiruhkassa, hyörivät
kaadettujen salkojen paljaiksi riisumisessa. Kitkerä, terveellinen lemu
tuli yhä tuntuvammaksi; päivätyöläisten joukko sohisi, aivan kuin
olisi ollut ennenaikaiset viininkorjuut, ja heidän melunsa kiiri yli
aukean, viljavan Elsassin äärettömän lakeuden, yli niittyjen, peltojen
ja apilamaiden, missä aurinko jo alkoi lämmittää.

Päivänpaiste, rauhaisuus äsken päättyneen yön jäljiltä, täysi

vapaus, jota ei heille ollut joka päivä suotu, miesten läsnäolon
synnyttämä vaistomainen veikistely, vieläpä halu olla iloluontoiseksi
tunnetun herra Bastianin mieliksi, teki meluavan riemukkaiksi lapset
ja nuoret tytöt, jotka humaloita korjasivat. Ja kun eräs arentitalon
rengeistä, hevosen hiukan hengähtäessä, ääneen virkahti: »Eikös
kukaan laula?» niin lukkarin Juliette, jolla oli säännölliset piirteet, niin
kauniit, syvät silmät ja somasti sykerölle kammattu tukka, vastasi:

— Minäpä tiedän kauniin laulun!

Vastatessaan silmäili hän tilanomistajaa, joka istui tupakoimassa

sänkipellon lähimmällä penkereellä ja katseli rakkaudella milloin
humalistoaan, milloin Elsassia, joka hänellä aina oli mielessä.

Jos se on kaunis, niin laulahan, sanoi isäntä. Sietävätkö

santarmien korvat sitä kuulla?

— Ei juuri.

— No, käänny sitten metsään päin; siellä eivät santarmit usein

kulje, koska heillä ei siellä ole mitä juoda.

Työhönsä kumartuneet, ja toiset, jotka seisoivat suoraksi

ojentuneina, nauroivat hiljaa, sillä he inhosivat santarmeja. Ja kaunis