Download Full Version ebook - Visit ebooknice.

com

(Ebook) The Apollo Chronicles: Engineering

America’s First Moon Missions by Brandon R. Brown
ISBN 9780190681340, 0190681349

https://ebooknice.com/product/the-apollo-chronicles-
engineering-americas-first-moon-missions-10016470

Click the button below to download

DOWLOAD EBOOK

Discover More Ebook - Explore Now at ebooknice.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Start reading on any device today!

(Ebook) The long Way to the Moon The Apollo Missions by

Hoffmann, André ISBN 9783869920122, 3869920122

https://ebooknice.com/product/the-long-way-to-the-moon-the-apollo-
missions-11823774

ebooknice.com

(Ebook) The First Men on the Moon: The Story of Apollo 11

by David M. Harland (auth.) ISBN 9780387341767,
9780387495446, 0387341765, 0387495444
https://ebooknice.com/product/the-first-men-on-the-moon-the-story-of-
apollo-11-11855190

ebooknice.com

(Ebook) Earth and World: Philosophy After the Apollo

Missions by Kelly Oliver ISBN 9780231539067

https://ebooknice.com/product/earth-and-world-philosophy-after-the-
apollo-missions-51905052

ebooknice.com

(Ebook) MAN ON THE MOON: FACT OR FICTION ? : An Impartial

Investigation into the Apollo Moon landings by Trevor
Weaver ISBN 9798387629204, 8387629200
https://ebooknice.com/product/man-on-the-moon-fact-or-fiction-an-
impartial-investigation-into-the-apollo-moon-landings-50501536

ebooknice.com
(Ebook) The Disciples of Apollo by Brown Eric ISBN
9781786363732, 1786363739

https://ebooknice.com/product/the-disciples-of-apollo-2673770

ebooknice.com

(Ebook) Apollo Expeditions to the Moon by National

Aeronautics and Space Administration ISBN 9781502449429,
1502449420
https://ebooknice.com/product/apollo-expeditions-to-the-moon-43472726

ebooknice.com

(Ebook) How Apollo Flew to the Moon by W. David Woods

(eds.) ISBN 9780387716756, 0387716750

https://ebooknice.com/product/how-apollo-flew-to-the-moon-1986032

ebooknice.com

(Ebook) Apollo Expeditions to the Moon: The NASA History

by Cortright, Edgar M(Editor) ISBN 9780486135571,
0486135578
https://ebooknice.com/product/apollo-expeditions-to-the-moon-the-nasa-
history-21889488

ebooknice.com

(Ebook) Coulson and Richardson’s Chemical Engineering,

Fourth Edition: Volume 3A: Chemical and Biochemical
Reactors and Reaction Engineering by R. Ravi, R. Vinu, S.
N. Gummadi ISBN 9780081010969, 0081010966
https://ebooknice.com/product/coulson-and-richardsons-chemical-
engineering-fourth-edition-volume-3a-chemical-and-biochemical-
reactors-and-reaction-engineering-6982418
ebooknice.com
The Apollo Chronicles
The Apollo Chronicles
Engineering America’s First Moon
Missions

Brandon R. Brown

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Brandon R. Brown 2019

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

CIP data is on file at the Library of Congress

ISBN 978–​0 –​19–​068134–​0

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America
 For my father and my mother.

For the Apollo engineers and their families.

 Contents

Preface ix
Acknowledgments xiii

1. 1945—​Origins 1

2. 1957—​Paths, Power, and Panic 12

3. 1960—​Silent Movies and Old-​World Evenings 24

4. 1961—​A Toddler’s Marathon 42

5. The Moon 60

6. 1962—​Punch Cards and a Key to the Trunk 64

7. 1964—​Of Doubts and Bugs 80

8. 1965—​Saturn Breathes 99

9. 1966—​Of Software and Star Balls 115

10. 1967—​From Madness to Miracle 133

11. 1968—​Of Timeless Views and New Perspectives 147

12. 1969—​A larms and Lightning 170

13. 1972—​From Rovers to Regrets 197

14. 1981—​Farther Along 215

15. Today—​Mementos and Returns 222

16. How We Did It 230

Notes 241
Bibliography 255
Index 259

vii
 Preface

On a winter’s night three years ago, I looked up at the full Moon, with its dark
and light patches, and realized all at once that I knew very little about my father’s
early career. Almost nothing. I’d met many of his fellow engineers, heard stories of
their quirks and their humor, but I had no idea what living and working the Moon
missions was like in the 1960s. As of this writing, my father has just turned eighty-​
five. He has some very sharp memories of certain segments and certain projects,
while other parts are understandably hazy now. After I started peppering him with
questions, he brought out a box of keepsakes and memorabilia from his career days,
talking through a review of each piece. He also shared a few phone numbers with
me, of surviving colleagues. And when I showed him a list of names from NASA’s
archive of oral histories, he gamely circled those he knew would have interesting and
important stories to tell.
I started reading everything I could find about Apollo—​America’s program to land
people on the Moon and return them alive to our planet’s welcoming surface—​and
the steps that came before it. Many wonderful narratives focus on the astronauts and
the blow-​by-​blow missions in space. But I mostly wanted to understand the project’s
earthly trenches, with engineers sweating details, deadlines, and decisions of a sort
no person had faced before. In the eleven years spanning the formation of NASA in
1958 to the first Moon landing in 1969, the engineers cleared or circumvented every
hurdle. If they did not solve every problem, they solved most and cleverly soothed the
rest. Another set of books, fewer in number, detail the engineering work, including
the piles of acronyms, the shifting, expanding organizational charts, the precise titles
and versions of the various systems of each rocket, spacecraft, testing platform, and
so on. The combination of NASA’s strange internal parlance and Apollo’s monu-
mental technical complexity raises a significant hurdle for many readers who might
otherwise want to understand the work, the process, and the experience. What was it
really like, day to day and month by hectic month?
The Apollo engineer Peter Armitage once told an interviewer, “The real story is in
the people and why they behaved the way they behaved. Nobody’s ever written a book
like that yet—​t he real people, the mistakes they made.” With humility, I have tried
to write a book that could leave the remaining engineers nodding in approval. But

ix
Visit https://ebooknice.com to
discover a wide range of
eBooks across various genres.
Enjoy exclusive deals and
discounts to enhance your
reading experience. Start your
digital reading journey today!
 x Preface

I also have written this book for anyone my age or younger. I was born in early 1969,
months before the first Moon landing, and by the time my generation became aware
of the world, Apollo was old news.
This book is not a memoir. As the least interesting element involved, your au-
thor will now recede. Neither is it my father’s story, though a few of his anecdotes
will improve the pages that follow. And while I now appreciate just how brave our
astronauts were, to sit on towers of explosive fuel and venture into a deadly realm,
this book is more concerned with the astronauts’ protectors. In it, I focus on the
Earth-​bound: the welders of space-​worthy seams, the designers of heat shields, the
stitchers of spacesuits, and those who computed razor-​thin trajectories through
space, with disaster awaiting any deviation or missed step. As you read, you’ll sit
with the mystified engineers who, barely out of college, watched warning lights blink
on at the worst possible times. You’ll hunker with the rocket engineers in the shaking
walls of a block house during tests of the world’s most powerful rocket engines. You’ll
crawl with draftsmen over sprawling, improvised tables, drawing around the clock to
complete hundreds of schematics. And you’ll sit with young, farm-​raised Americans
learning rocketry from imported German experts.
The stories, even the ones we haven’t yet lost, are nearly endless. Any attempt
to comprehensively honor the four hundred thousand minds that pioneered the
missions would be as impossible to assemble and write as it would then be to read. You
will meet a number of the engineers but avoid long parades of names. This book will
explore the Apollo years using a handful of main characters like blood cells moving
through the various limbs of NASA. I want to urge the reader against the impression
that these individuals were super-​human. Two were most definitely visionaries, but
I’ve selected others because they were involved in key milestones, worked in multiple
parts of NASA, and, crucially, have retained detailed memories of the Apollo era.
The first act of a dramatic arc to the Moon began in October of 1957. When the
Soviet Union put a metallic “artificial moon” in orbit around the Earth, Americans
quite nearly lost their minds. What did it mean that our enemies, at unprecedented
speeds and heights, could methodically paint these bands—​t hese orbits—​again and
again over our skies? Could the Sputnik see us? Was it a hostile device? Could it
drop an atomic bomb? As the political historian Walter McDougall wrote, “For the
first time since [the War of 1812] the American homeland lay under direct foreign
threat. . . .” Newspapers compared flat-​footed America to “some fat Roman lolling in
the baths” before a barbarian invasion.1
Never mind catching up, the nation thought. How could we get into space at all?
What did the country have in its engineering cupboard? If nameless Soviet scientists
were plotting even larger and more menacing missions, who would lead the way for
the humiliated United States?
 xi Preface

Before experiencing 1957, you will meet some of our cast in earlier times. In most
cases, they had little inkling that history would sweep them up and push them onto
a brightly lit technical stage. The world would soon watch them working in a theater
of bewildering scale and scope. When the curtain rushed open, they would stand
without script or rehearsal, looking to one another for whatever relevant experience
they could muster. And to a surprising extent, humanity’s peaceful path to the Moon
relied on ideas born in war.
July 2018
 Acknowledgments

I first want to thank the engineers and scientists I have interviewed. In sharing their
recollections and expertise, the following people breathed great life info this pro-
ject: Bob Austin, Hal Beck, Eugene Benton, Aldo Bordano, Robert Brown, Marlowe
Cassetti, Nesbitt Cumings, Caleb Fassett, Gerry Griffin, Mack Henderson, Frank
Hughes, John Kastanakis, Ed Kowalchuk, Arnolia McDowell, Elric McHenry, Jack
Miller, Thomas Moser, Debra Needham, Lee Norbraten, Catherine Osgood, Thomas
Parnell, Henry Pohl, Wesley Ratcliff, William Sneed, Ken Young, Renee Weber,
Cynthia Wells, Don Woodruff, and Len Worlund.
I want to acknowledge Hal Beck, Lee Norbraten, Thomas Parnell, and Henry Pohl
for sharing some of their unpublished writings about their careers.
For providing further background and for their interview time, I thank Ann
Faget, Carol Faget, Guy Faget, Chip Lord, and Karl Pohl.
For historical and archival assistance, I gratefully acknowledge Brian Odom,
Historian at the Marshall Spaceflight Center in Huntsville, Alabama; Pat Ammons
and Carolyn Lawson of the United States Space and Rocket Center in Huntsville,
Alabama; and Steve Garber and Bill Barry of the NASA History Office in
Washington, D.C.
In terms of source material, I acknowledge all those who have compiled and
documented so very much already, and I apologize to those I have yet to discover.
I leaned heavily on NASA’s Oral Histories project, incorporating dozens of voices
from those digital archives. The book Apollo: The Behind-​the-​Scenes History of the
Most Triumphant Years of America’s Space Program, by Charles Murray and Catherine
Bly Cox, was a wonderful companion on my learning curve. Finally, a lesser known
tome, Dr. Space: The Life of Wernher von Braun by the late Bob Ward, provided an
intimate portrait of the rocket pioneer and his center in Huntsville, Alabama.
I want to gratefully acknowledge the patient and eagle-​eyed readers of various
drafts: Dana Smith, Sue Brown, Arden Hendrie, and Dean Rader, as well as, from
the Apollo era, Robert Brown, Gerry Griffin, and Frank Hughes. All of these people
improved the book, and any remaining errors are mine alone.
I appreciate Jeremy Lewis, my editor at Oxford University Press, very much for
his trust, support, and astute suggestions. I also want to acknowledge the expert and

xiii
 xiv Acknowledgments

timely assistance provided by Book of Earl Indexing. As always, I thank my agent,

Jennifer Lyons, for her guidance, encouragement, and brainstorming.
Some research costs were covered by the University of San Francisco’s Faculty
Development Fund. I also appreciate the supportive community of my department
at the University.
Finally, special thanks go to my wife, Dana, for her daily patience and reflec-
tion as I nattered about this project. Olive the whippet also endured it, with many a
heavy sigh.
The Apollo Chronicles
 1
1945—​Origins

After surrendering to American forces in May of 1945, the lead scientist of Nazi
Germany’s rocketry program prepared to embark for the United States. Wernher
von Braun cooperated with his captors. He alternately charmed and shocked them
with his cheerful good will and confident self-​importance. (In truth, he watched his
plan coming together. As he’d confided to a few fellow Germans late in the war, he
had hoped to end up in the United States.) He asked if he could bring hundreds of
his engineers and workers with him to America. He amazed his interrogators as he
rattled off the strengths, skills, and weaknesses of each man. Washington eventually
approved 118, who came to America in two waves.
In September, von Braun and a handful of his closest German colleagues deplaned
at the Newcastle Army Base in Wilmington, Delaware. At age thirty-​t hree, his first
American steps were painful ones. After surviving a near-​fatal car wreck in Germany,
the rocket pioneer suffered from a poorly set broken arm and a nasty case of hepatitis.
His new military keepers let von Braun recover his strength for a couple of weeks
but then covertly booked him a civilian train ticket. When his accent attracted the
questions of a fellow traveler, von Braun said he was Swiss and concocted business
interests in the states.
From his window, von Braun saw the vast expanse of a nation rumble past for
days. Completely unlike the craters and ash piles of Europe, this land was free of
war’s scars. The trees thinned as the train clacked onward and eventually, in the
middle of Texas, the grass gave up as well. He arrived in El Paso, a town perched be-
tween two stands of dry mountains. Fort Bliss became the new home for von Braun
and his German colleagues. The enlisted locals deduced the basics about their new
prisoners-​turned-​g uests: These were the infamous enemy scientists, plucked from
Nazi Germany and set in the cage of a rocket laboratory. They jokingly called von
Braun “the Dutchman.”
The initially secret Project Overcast hauled ten thousand tons of military and
industrial equipment, about seventy-​five rockets (many of them in piles of parts),
and six hundred former enemies from Germany to the United States, largely

1
 2 The Apollo Chronicles

whitewashing their political affiliations and wartime work. In von Braun’s case, the
cleansing covered, for many years to come, his advanced rank within the Nazi war
machine. He later claimed a tin ear for politics, calling himself “downright naïve” in
his early political views, blind to the meaning of the changes around him. He said he
was simply “too wrapped up in rockets.” When the Nazis took control of Germany,
he was barely twenty-​one. He joined the Nazi party and eventually became an of-
ficer in the Nazi SS (Schutzstaffel, or “protection squad”). Heinrich Himmler’s brutal
wing ran the concentration camps and, for von Braun, they eventually supplied slave
labor—​t housands of prisoners of war and other enemies of the state toiling to build
von Braun’s massive rocket weapons.1
According to the story he relayed in America, his Nazi masters had tilted his ca-
reer away from his visions of space travel in favor of earthly and more nefarious
trajectories. He said he always would have preferred to perch spaceships, rather
than bombs, atop his rockets. He had even lapsed late in World War II, dangerously
wishing aloud for the war to end so he could return to his real passions. He pos-
sessed an almost deadly naïveté, scribbling sarcastic comments like “Final victory?
Well, well!” in his notes, mocking the late war slogans of Josef Goebbels. The Gestapo
arrested von Braun in early 1944 and charged him with scheming to subvert the Nazi
weapons program. If not for his skills, plus some friends carefully extracting him
from the Gestapo’s bureaucracy, the von Braun story could have ended there. Under
increased scrutiny, he followed orders and survived the war, with rocket schematics
tucked under his arm.2
Once Project Overcast became public in America, it took on the more be-
nign name “Project Paperclip,” and newspapers even printed quiet notice of von
Braun’s arrival. He was just one of the “certain outstanding German scientists and
technicians . . . deemed vital to our national security” who would have a “temporary
stay.” For von Braun that would span the rest of his life.
At Fort Bliss, von Braun and his German colleagues expected tension with
American soldiers, or perhaps retribution for years of war. But he found the op-
posite. The soldiers invited him to join their card games. “In America,” he later
wrote, “you don’t seem to carry grudges, as do many Europeans who have been
enemies.” He encouraged his fellow Germans to learn English as quickly and thor-
oughly as possible. They watched whatever movies they could and listened to the
radio. Not long after they arrived, some Germans took to wearing cowboy hats
and boots. 3
But before he could build new rockets, the Americans wanted to see his most fa-
mous work up close: He and his fellow Germans trudged into New Mexico’s nearby
white sands, with loads of their rocket parts. He was to revive his chief accomplish-
ment for Adolf Hitler, a weapon of incredible size and speed.
 3 1945—Origins

From von Braun’s perspective, he could help the United States develop long-​range
missiles, yes, but with the victors’ resources he might return to his visions of space
travel. With enough time and money, he was certain he could build a rocket powerful
enough to refuse Earth’s gravity and glide calmly through the cosmos. So he made a
new home willingly and joined his second army within one year. “It all made sense,”
he said later. “The V-​2 was something we had and you didn’t have.”4 (See Figure 1.1.)

The Vergeltungswaffe-​2 was the second of Nazi Germany’s “vengeance weapons.” The
desperate Reich had hoped the V-​2 would reverse the late course of the war.
When preparing for launch, it stood forty-​five feet tall, tethered like some sort
of laboratory monster. Oozing vapors, it was part science fiction and part Gothic
horror. If the rocket would launch with flame, why did tendrils of super-​cold mists
hang from its fuel lines?
As with most combustible materials, the liquid fuel in the V-​2 required oxygen
to light and burn, but the air around us only offers so much. And at the heights von
Braun craved, oxygen was incredibly scarce. Von Braun had his rockets carry their

figure 1.1 German and American workers prepare a V-​2 rocket for a test at the White Sands
Proving Grounds in New Mexico, circa 1946. (Photograph courtesy the U.S. Space and Rocket
Center.)
Visit https://ebooknice.com to
discover a wide range of
eBooks across various genres.
Enjoy exclusive deals and
discounts to enhance your
reading experience. Start your
digital reading journey today!
 4 The Apollo Chronicles

own oxygen supply: five tons compressed and liquefied at a chilly –​300˚ Fahrenheit.
The use of liquid oxygen predated von Braun. As a student, he had absorbed the
speculative idea while reading The Rocket into Interplanetary Space by his eventual
mentor, Hermann Oberth. In the early 1920s, Oberth had exchanged letters with
the American physicist and rocket pioneer Robert Goddard. And, largely unknown
to those tinkering dreamers, the Russian schoolteacher and visionary Konstantin
Tsiolkovsky had already proposed using liquefied oxygen many years before.i As with
so many technologies, when civilization was ready to make a leap, an idea bubbled
forth in many places and from many minds.5
Rendering all previous work quaint by comparison, von Braun’s engines pumped
oxygen to meet ethanol in a fiery brew. “The whole sky seemed to vibrate,” said one
team member of their first successful V-​2 test. “This kind of unearthly roaring was
something human ears had never heard.” They understood they had sparked a new
era. As their rockets sped from our thin atmosphere and first grazed what lay beyond,
they started humanity’s journey into space.6
Germany’s rocket weapons, launched by the hundreds against Belgium and
southern England, alarmed the Allies, but the sonic boom of the rockets proved
worse than their bite. Frequently inaccurate, they had little effect on the course of the
war, but they indirectly shifted the fate of an American family and the nation itself.
Aiming to defang Germany’s rocket threat, the Allies hatched an ill-​conceived
marriage of self-​g uided rockets with Japan’s kamikaze attacks. Operation Aphrodite
was a failed U.S. attempt to have small crews take off in explosive-​packed bombers,
turn piloting over to radio remote control, and parachute to safety before the drone-​
like vehicles struck German rocket facilities. An experienced American pilot named
Joseph Kennedy, Jr., volunteered for the risky missions. As he prepared to leap from
one such bomber, his cargo detonated prematurely. The heir apparent to the Kennedy
family’s political ambitions died in a fireball over the English Channel.
In the summer of 1945, with von Braun starting a new life in America, a younger
Kennedy walked through the ashen ruins of Germany. At the age of twenty-​eight,
John had just started his first civilian post. After surviving combat in the Pacific,
he flexed his father’s connections. Hearst newspapers placed him in a prime role,
documenting the war’s aftermath in Europe. But his private journal reveals less about
the news of 1945 and more about a keen soul discerning the world’s shifting politics.
John F. Kennedy looked at smoldering central Europe, with its new partitions, and
acknowledged a new, colder war. “I do not agree with those people who advocate war
now with the Russians on the argument of ‘Eventually, why not now?’,” he wrote. He

i
Tsiolkovsky’s inspiration, in turn, sprang from the space-​faring novels of the French writer
Jules Verne.
 5 1945—Origins

predicted that a new technological superweapon could put the next major war on in-
definite hold. These journal entries preceded the atomic explosions in Hiroshima and
Nagasaki by mere weeks. “Thus Science,” he mused, “which has contributed so much
to the horrors of war, will still be the means of bringing it to an end.”7

Also in the summer of 1945, Maxime “Max” Faget toiled in another theater of war
and in a very different environment. He glided through the dark depths of the Pacific
Ocean. As a junior officer on the submarine USS Guavina, he returned, he presumed,
to another terrifying battle with the Japanese navy. Short, lively, and shrewd, he had
chosen submarine duty over other military service for one primary reason: He had
never met a veteran of submarine battle with tragic injuries. It was all or nothing—​a
simple death or unscathed survival (see Figure 1.2).
Given that his father, the doctor Guy Henry Faget, researched tropical diseases,
Max had been born in Belize and raised in British Honduras. When Dr. Faget sub-
sequently decided to focus on a new treatment for leprosy, he returned the family to
their southern roots. In Carville, Louisiana, he took over one of the nation’s largest
leper hospitals. Son Max earned his mechanical engineering degree from Louisiana
State University before joining the war effort.

figure 1.2 Maxime “Max” Faget in 1944. (Photograph courtesy the Faget family.)
 6 The Apollo Chronicles

By August of 1945, the Guavina had already seen some of the most intense action
of any U.S. submarine. After recording a number of high-​profile hits on a Japanese
convoy in February of 1945, the Guavina barely survived an intense seven hours
of Japanese retaliation, including nearly one hundred depth charges. In relatively
shallow water, the Guavina could only lie silently on the sandy bottom, hoping none
of those charges would tear it open. Each underwater explosion was, according to
Faget, “like a sledgehammer slamming the hull next to you.”8
Soon thereafter, the Navy alerted the Guavina of a ditching American bomber.
As soon as the sub surfaced, Faget dove into the water to save a number of stunned
airmen from drowning, earning him Navy commendations for bravery.
The submarine life taught Max Faget about survival in a hostile environment, a
place humans were never meant to be. A machine could hold enough air around a
crew to keep them alive for a surprisingly long time, even with violence swirling
outside. And the submarine required a technological awareness. It had to navigate
murky or sometimes pitch black realms. These long, tense hours planted seeds in
Faget’s unique engineering imagination, one that would someday design ships that
transformed impossible goals to practical simplicity.
This life at sea also provided moments of wonder. He later told his children about
a night, on the surface, when he was keeping watch. It was a moonless night, with the
water lit only by stars, and he grew nervous when he saw a bright spot growing on the
Eastern horizon. If this was another Japanese squadron, the Guavina would need to
dive. But no, he could see a pinpoint rising now and its orange glow spread across the
calm ocean. Jupiter, king of the planets, marked a path through space and cared not
one bit about little Earth or humanity’s sad wars.9
What Faget would not carry with him from his military days was any love of au-
thority or concern for hierarchy. In his engineering work to come, his colleagues
quickly came to recognize not just his quirky brilliance but also a requisite long leash.
He would do things his own way, often sinking into what they called a “trance” for
days on end until a new design fully revealed itself.10
Von Braun and Faget, two veterans and former enemies, adjusted to life after war,
and each hungered for new peacetime challenges. They would become central cogs
in America’s space-​faring efforts. Other minds, by the hundreds of thousands, would
also join this push to leave Earth and its atmosphere behind. In 1945, most of them
were just children or teenagers.

At war’s end, a twelve-​year-​old named Henry Pohl worked on his family’s farm in
rural Texas, and his only aim was to someday have his own land and try his hand at
agriculture. During World War II, his father made a luxury purchase, a three-​dollar
radio, and listened to war reports during midday lunch breaks. Neighbor families
 7 1945—Origins

would walk over on Saturday nights to listen to the radio with the Pohls. Henry
burned out their first battery (advertised to last one year) in just a few weeks because
he couldn’t get enough of it. Devices captivated the young Pohl, and he still recalls
the precise steps and tools his family used to dig a well, cut beams, or level a house.
The Pohls lived in what the locals called “the summer thicket,” a few miles from
the small town of Ezzell (pronounced “easel”). He recalls “underbrush so thick that at
places you could not crawl through it.” Henry grew up with no plumbing and no elec-
tricity. Nights ended strictly at 8:30 p.m. because Pohl senior worried over the nickel
per gallon they spent on kerosene. On some winter mornings, when Henry rose to
start the kitchen stove, he found the family’s tub of water frozen solid.
Henry and his brother worked alongside their father: bringing up gallon after
gallon of water from the well; milking the cows; carrying cans of milk-​soaked corn
to the turkeys; and gathering chicken eggs. He ranks these days as the best of his long
life. “I have often thought of how nice it would have been,” he says, “if my children
could have had the opportunity to live one year like we lived between the years of
1940 and 1950.” Pohl has maintained a deep Texas cadence and twang. He speaks in
no particular rush, choosing his words like so many engineering decisions, with care.
Shortly after the summer of 1945, Pohl lived one of his proudest moments, bringing
home a marvel: the family’s first tractor. He carried a signed check to town and then
rode the tractor back to the summer’s thicket. “It was about forty degrees out, and
it was raining. I was terribly cold and wet,” he says now. “But I was the happiest boy
on this Earth.” The tractor would not provide nonstop delight, however. As Henry
worked the family’s land with this new machine, the steel steering wheel vibrated so
violently that his hands would be bruised and swollen by the end of each day.
Within a few years of the war’s end, not only would high-​schooler Henry have
built, from scratch, a sturdy barn for his family but he would also have connected
their old home to the marvel of electricity. Vast swaths of rural America went without
electric power until the mid-​t wentieth century. Henry used a Sears, Roebuck & Co.
manual on wiring; it just made good, logical sense to him, and the Pohl home was
one of the few to pass electrical inspection at the time. Henry was better than the
professionals, a building inspector told him. But all Henry wanted was his own farm,
and he planned to start in earnest after he finished high school.11

Young engineering minds blossomed everywhere as electric devices and new

machines worked their way into all aspects of American life. In the small town
of Elmira, New York, Marlowe Cassetti lived a less agricultural version of child-
hood, as a grandson of Italian immigrants. In August of 1945, Marlowe, not quite
a teenager, was playing with one of his model planes when a friend rode up on a
bicycle. “Did you hear the news?” the friend said. “We dropped an atom bomb
 8 The Apollo Chronicles

on Japan.” Neither boy really understood what the weapon entailed, but the war
was soon over. And on “VJ Day,” (victory over Japan), Marlowe’s father gathered
the family in their car and said they must go experience the pandemonium. Once
in town, cars were everywhere, honking. A grown man sat on the hood of one,
beating a little snare drum over and over, grinning ear-​to-​e ar. “It was a fantastic
relief,” Cassetti says of the celebration. “It was kind of depressing as a kid during
the war.”
His father, Dr. Angelo Cassetti, had escaped crushing poverty in New York City’s
slums in the early twentieth century. Angelo’s immigrant parents had told their
bright boy there would be no more schooling for him—​he needed to push a fish cart
and bring in money—​so he ran away from home and read every book he could find.
By 1945, Dr. Cassetti worked in upstate New York, making house calls throughout a
broad, hilly region, where doctors were scarce. Now a father of three, he maintained
this passion for reading. When he returned to New York City, about once a year, it
was never to visit his parents but to buy used books with his kids. “He could buy a
trunk full of books for fifty cents each,” son Marlowe recalls. More often than not,
Dr. Cassetti spent evenings returning to work after dinner, but on those precious
nights the doctor stayed home, Marlowe recalls reading magazines with his father,
including True: The Men’s Magazine, featuring fantastic stories of past lives and
flying saucers.
As with many eventual NASA engineers, Marlowe was fascinated by flight. He
recalls the grim Christmas holidays of 1941, after Pearl Harbor shocked the na-
tion. His aunt brought grade-​schooler Marlowe something amazing in that bone-​
chilling December: a model airplane kit. He carefully assembled the balsa wood
parts. “I’d never done anything like that,” he says. He wound up the propeller and
stretched its coiled, rubber band engine. “I [would] go to one end of the kitchen,
let it go from the linoleum floor, and it would fly off,” he remembers. “It was a
life-​changing experience.” Cassetti’s voice retains a hint of a New York accent. He
speaks quickly when excited about a story, moving nimbly between delight and
wry analysis.
He went on to assemble larger, gas-​powered versions and helped organize a model
airplane club. He gathered ten or fifteen junior-​high kids, and they even had spe-
cial T-​shirts printed in town. “All walks of life,” he says. “Different economic classes,
races, and everything else.” (See Figure 1.3.)
He struggled mightily with his first gasoline-​powered model airplane. “I unrolled
the large set of construction plans and started to build the fuselage from sticks of
balsa and bass wood,” he says. “After many days, I realized that I was in over my
head. . . . To add insult to injury, I couldn’t get the engine to run beyond some oc-
casional pops and backfires.” An older neighbor boy (after overcoming a racial
 9 1945—Origins

figure 1.3 Marlowe Cassetti, with one of his model airplanes, at age thirteen. (Photograph
courtesy Marlowe Cassetti.)

reluctance to set foot in an Italian’s home) eventually helped Marlowe get it going.
Cassetti points to that as the start of his life as an engineer.
Marlowe quickly cultivated a reputation. His junior high school yearbook listed
prophesies for students. Marlowe Cassetti, it claimed, “will be happily sending
rockets to the Moon.”12

Worldwide fascination with rockets had grown since the early 1920s. News outlets
breathlessly reported physicist Robert Goddard’s suggestion that self-​guided rockets
might one day visit the Moon. And in Germany, Hermann Oberth’s writing dared to sug-
gest that the technology could transport people into the cosmos; the first printing of The
Rocket into Interplanetary Space sold out quickly, and subsequent editions spread across
Europe. Science fiction stories, books, and movies adopted rocket travel as a staple. And,
by 1930, filmmaker Fritz Lang had even introduced a dramatic element for starting a
space voyage—​the countdown—​in his silent film Frau im Mond (Woman in the Moon).13
Circa 1945, a less central member of our initial cast, another twelve-​year-​old
boy, enjoyed innocent visions of space travel in a mercifully dark movie theater, his
sanctuary from Louisiana’s sticky heat. Bobbie Brown—​my father—​marveled at a
sleek rocket weaving a black-​and-​white path across the screen, guided by strings and
sounding like an angry electric fan.
 10 The Apollo Chronicles

Bobbie was the youngest of five boys. Near their home in New Iberia, their father
had worked the oil fields, shoveling coal into drilling rigs, as one fossil fuel sought
to release another. Often in hand-​me-​down overalls, Bobbie roamed the dirt roads
and swamps with his dog and best buddy, Susan. He developed what he now calls a
“hungry litter appetite” as the smallest puppy at a table of older dogs. Dinner was
often little more than rice and beans. As they moved about, from one oil town to the
next, home sometimes had a dirt floor.
Even in rural Louisiana, they had seen constant signs of war. On the coast, pulling
down blackout shades was not just a patriotic drill. Surrounded by a chorus of insects
and frogs, Bobbie witnessed ghostly fires spreading on the Gulf of Mexico. German
U-​boats regularly torpedoed oil tankers and freighters leaving the Mississippi River.
And in the streets, not even the few families with money drove new cars—​t he nation
only built tanks and ships. Old beaters bumped through lumpy roads with stacks
of cheap tires strapped to their roofs; any quality rubber went to jeep and airplane
wheels, so the stateside tubes routinely burst. And in the Brown home, they prayed
for the two older boys—​one in the Air Force and the other in the Navy—​to come
home safe, while the three younger sons awaited whatever their mother could cook
up with rationed staples.
When they weren’t snagging frogs, crawdads, or fish from the bayous, Bobbie and
his friends loved to lose themselves in movies. By collecting pieces of scrap metal, es-
pecially copper when they could find it, they earned pocket change from Uncle Sam.
In assisting the war effort, the boys could parlay a sack of scraps into a double feature.
Interspersed with dramatic newsreels from Europe and the Pacific, westerns
traded screen time with installments of Bobbie’s favorite serial, “Flash Gordon.”
With the scientist copilot Dr. Zarkov, Flash used a submarine-​inspired periscope to
view distant worlds, enemy space ships, and the strangely cloudy cosmos. The serial’s
special effects appear laughable now, but they enthralled audiences at the time. “I re-
member the smoke from the ship’s rocket engine would go upward, and that didn’t
bother anyone,” my father says. “But there is no ‘up’ in space. We had a lot to learn.”
At the time, his dreams didn’t rise much above a life with regular meals and a better
fitting pair of shoes. Maybe in his boldest moments, he pictured a grown-​up life that
wouldn’t involve shoveling coal. Working on a rocket ship was just something for the
movies.

In retrospect, our story’s cast could leave an audience shaking their heads. How could
men from such different backgrounds, with such divergent dreams, find themselves
knitting their brows and rolling up their sleeves together on behalf of a young pres-
ident, hatching plans that lived somewhere between heresy and lunacy? It started
just twelve years after the war, when their attention snapped to an alarming Cold
 11 1945—Origins

War surprise. Pohl, Cassetti, and Brown, with thousands of other Americans, many
the first of their families to leave swamps, farms, factories, and mines, would gather
in response. They followed a path set by a handful of visionary designers, including
Faget and the transplanted von Braun. Together, these were the men and women
for whom a Moon landing would become the unlikely last step in a long series of
problems solved, calculations perfected, and gadgets tweaked.
 2
1957—​Paths, Power, and Panic

They both cried out. They both stood. The chairs toppled back, fell flat on the lawn. . . . They
saw the brightening color in the sky and, ten seconds later, the great uprising comet burn
the air, put out the stars, and rush away in fire flight to become another star in the returning
profusion of the Milky Way. . . . Staring up, they heard themselves sobbing and crying.
—​R ay Bradbury, The End of the Beginning, 1956

In just over a decade, Wernher von Braun had become a popular national figure. In
retrospect, his climb from a mothballed artifact to a dashing national space darling
could not have been more remarkable. But it fit his lifelong pattern of never accepting
obstacles. His father recalled “absolute futility” in parenting Wernher. “Nothing
worked. Any attempts to admonish him, or convince him of the inappropriateness
of certain action, ran off not only like a drop of water, but like a drop of mercury,
without leaving the faintest trace.”1
After World War II, the United States had wanted to wind down its war machine,
and the government viewed new missiles as an extravagance. Von Braun and his
imported colleagues sat disillusioned in the American desert. Among his military
supervisors, nobody seemed to care about his rockets. He was left to just reassemble
the leftover scraps of old V-​2’s and watch them, more often than not, flame out, fall,
and break apart over the sand, all while his new bosses shrugged. He submitted mul-
tiple resignation letters, but received only smug chuckles in response. When given the
chance, like an invitation from the El Paso Rotary club, he practiced his English, but-
toned his suit, and held forth. He spoke of rocket ships, space stations, and journeys
to the moon and other planets. In these years, von Braun determined he would take
his case directly to the American people.
After the Soviet Union tested its first atomic weapon and communists took control
of China in 1949, America hastily returned to missiles. They moved von Braun and his
countrymen to an army base in Alabama, where he worked in the Redstone Arsenal’s
ballistic missile program. The Germans felt a sort of double salvation. Not only could
they resume rocketry work in earnest, but in Huntsville they also returned to a life
with greenery and forests, reminding them more of their homeland (see Figure 2.1).

12
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 "Paavon Juho, karvari,
joka härjällä kyntää",

kuten sen aikuisessa "runossa" sanottiin. Juho kynti sarvekkaalla

ja puita ajeli. Ja kun yksi ajokas tuli vanhaksi, kasvatti karvari toisen.
Toinen härällä ajaja oli Kaitalan Heikki, köyhä mökin mies, joka
toisinaan oli pakotettu jäkälä- ja rahkaleipään turvautumaan.

Hevosia oli hyvässä talossa kolmekkin, pienemmissä pari ja

yksikin. Kuusi kun oli lehmiä, niin hevosia oli kaksi taikka yksi. Ennen
niitä pidettiin vain omiksi tarpeiksi, mutta sitten on ruvettu varsoja
kasvattamaan "kaupanhevosiksi". Hevosen ikä lasketaan ajotalvissa
niin, että esim. viiden vuoden vanhalla hevosella on 4:s ajotalvi. Ensi
vuonna on hevonen maitovarsa, toisena vuonna rekiveto.

Metsä- ja rantalaitumilla hevosetkin kesäisin suurissa laumoissa

ruokailevat. Mantereelta tuodut hevoset ovat useasti uineet yli
peninkulmaisen selän poikki Pöllästä Siikajoelle taikka Santasesta
saari saarelta kolmipeninkulmaisen selän yli Kelloon Haukiputaalle.
Tietävät hevosmiehet kyllä syöttävät ostetun hevosen itseensä.
Panevat halkaistun leipäpalan väliin hikeänsä, luuksiansa, vielä
sormesta vertansa, syöttävät sen hevoselle ja sanovat: "kun sulle
tulee mettäsä ikävä, niin tuu kottiin!" Sitten kyllä ei hevonen karkaa.

Talvella ruokitaan hevosta tallissa meri- ja rantaheinillä, jotka ovat

paraita heinälajeja. Tehdään myös apetta silpuista ja ruumenista.

Sikoja kasvatettiin ennen enemmän kuin nykyään, melkein joka

talossa oli. Vapaasti saivat ne kylän raitilla kuleskella ja yritellä
toisten pottumaihin, "kulukia jornuttivat myötäänsä". Omiksi
tarpeiksi siat teurastettiin, käytettiin keiton höystöksi. Siat olivat
ennen laihoja, pitkäkarvaisia ja porsaat olivat "pikkuisia kuin
rohinrukkipäitä", Sika muuten on "kirottu elävä, kun pirut meni
siihen ja mereen syöksi".

Kanoja ei ennen ollut "olemassakaan", joku ensiksi ilmausi

pappilaan. "Sieltä ensinnä saatiin kuulla kukonlaulua."

Talven heinävarat karjalleen on luotolainen jo entisistä ajoista

saanut meren rantaniityiltä sekä metsälampien reunamilta. Paraat
niittymaat ovat aina olleet Hanhisessa ja Syökarissa, Salmen
rannoilla ja Santosessa, jotka pitkillä "johteilla", kauvas mereen
ulottuvilla aidoilla, on karjanlaitumista erotettu. Ennen tavattiin
heinät säilyttää pitkähköissä sauroissa ja pyöreissä suovissa. Nyt
näkee jo paljon latojakin. Kosteilla rannoilla korotetaan heinäsaurat
ja suovat ylemmäksi maanpinnasta, jalkopuiden varaan. Heinäsaura
kun oli valmiina, sanottiin vakuleita päälle pantaessa:

"Sivu tuulet, sivu tuiskut, sivu satteet, pouvat päälle

paistakoot, pouvat ponnettomat päälle paistakoot!"

Viljelyskasveista.

Nykyiselle Luodon eläjälle on peltonsa ja niittynsä parempi

tulonantaja kuin meri. Ennen ovat pellot olleet pienemmät ja
huonommin hoidetut, ja meri taas antanut kaloja runsaammin.
Ennen "ei viljelty maata paljon, ei ollut heinäketoja. Enemmän
pantiin kalanpyynnille painoa. Maantulolla kun ei tahtonut pärjätä,
niin pyyntihän se auttoi."
 Ruista ja ohraa on jo vanhastaan viljelty jotenkin saman verran
kumpaakin. Kolmivuoroista viljelystapaa kun on käytetty, on
kesantoon kylvetty ruista, sitten rukiin jälkeen ohraa ja taas heitetty
kesantoon. Noin 6-7 tynnyriä ruista kylvi hyvä talo, taikka taas
kymmenisen tynnyriä ohraa samaan peltoon. Rukiita käytettiin
enemmittäin leipäviljana, ohria puuroaineksina sekä rukiille leivän
lisänä. Useasti leivottiin leipä yksinomaan ohrasta. Viina myös ennen
ohrasta keitettiin.

Kauraa, ei ennen viljelty, "ei sanoksi mittää". "Räknättiin, jotta

menee maa hauskon ja eloa vähä tulee, kun kauraa kylyvää." Nyt
viljellään kauraa "isosa määrin", isot talot kylvävät 8-10 tynnyriä
kerralla. Ja Luodon kaurat ovat hyviksi tunnettuja, "mustia ja
raskaita".

Nisuakin on Luodolla aikoinaan koetettu viljellä useassa talossa.

Alussa pari kolme kesää olivat nisut kauniisti kasvaneet, tuottaneet
viljelijälleen iloa ja valkeaa leipää, mutta sitten oli vilja vähitellen
muuttunut nokipäiksi enemmän ja enemmän joka seuraavana
kesänä. Sitten 60-luvun katovuodet veivät loputkin, ja niin loppui
nisunviljelys Luodolla.

Pottuja ei ennen paljon viljelty. ["Klompus se on löytänyt ne potut

ja tuonut Amerikasta".] Vasta viime vuosikymmeninä on potun
viljelys tullut yleiseksi. "Oikeen vähä siihen aikaan viljelivät pottuja
talollisekki. Arveltiin vain: 'ei nämä kuulu ruuaksi, nämä on vain
leivän hukka!' Siinä talosa, misä minä ennen elin, jo viljeltiin
enemmän, mutta naapurisa, joka oli iso talo, oli kerran vain kahesa
pohtimesa potun siemeniä. Meillä oli silloin jo monta koria
potunsiemeniä." "Sakspäkki" kun oli ollut kirkkoherrana [Kustaa
Aadolf Saxbäck Hailuodon kirkkoherrana vv. 1840-57], oli kruunu
lähettänyt pappilaan pottuja kansalle jaettavaksi. Pappilan riihessä oli
niitä idätetty ja jokainen, joka vain oli halunnut, oli saanut noutaa
ilman maksua muutaman kapan siemeneksi. Siitä on noin 70 vuotta
jo, ja siitä alkaen on pottuja vähitellen alettu viljelemään enemmän
ja enemmän.

Nauris se oli sen ajan juurikasvi, pottua korvaava. Sitä viljeltiin

paljon, kuokkamaissa ensi viljana kasvatettiin. Se kylvettiin Pietarin
pävänä. Naiset tavallisesti sen kylvivät sylkemällä sitkaimien väliin.
Nauriin kylväjän piti olla koreaksi vaatetettuna, sitten kasvoi hyviä,
sieviä nauriita. Syksyllä, ennenkuin maa routi, käytiin nauriit ylös
ruotimassa, sitten kotona listittiin kaalet pois ja vietiin nauriit
kuoppaan. Koko syyskausi jouluun saakka syötiin nauriita pottujen
kanssa yhtä rintaa, pottuja vain vähemmän. Nauriit kun joululta jo
alkoivat itää ja natistua, eivät keväällä enää olleet niin maistavia.

Pellavaa viljeli vain jokunen hyvin pikkuisen. Sitä luotolaiset

tapasivat itse noutaa Hämeestä asti, pellavan kotimaasta. Oli useita
ukkoja, jotka syksyllä Mikkelin aikana tapasivat lähteä Hämeen
käyntiin. Menivät ensin Kuortanteelle, joka vasta oli "Hämeen
alakua", jatkoivat sieltä matkaa Orihveelle, joka oli valkian pellavan
maata, ja kulkivat sieltäkin vielä eteenpäin keltaisen pellavan
maahan Orihveden taakse, jopa aina Mäntyharjulle asti. Matkalla
ostivat ukot sekä keltaista että valkeata pellavaa, neljäkin kuormaa
"parraat". Ostivatpa vielä Hämeen hyviä halpoja hevosiakin
kuormainsa eteen — matkalle näet olivat vain rahat taskussa kaksin
käsin lähteneet. Joulun alla rekikelillä palattiin takaisin ja Oulun
joulumarkkinoilla myytiin sekä hevoset että pellavavarastot. Omiksi
tarpeiksi vain pellavia jätettiin.
 Valkeaa pellavaa käytettiin vankemmiksi verkoiksi ja rysänperiksi,
mutta kalliimmasta keltaisesta pellavasta kehrättiin hienommat
silakka-, siika- ja maivaverkkorihmat sekä ompelulangat ja
vaateainekset.

Pellavan hakuretkillä kävivät myös ainakin muutamat Limingan,

Temmeksen ja Tyrnävän miehet.

Hamppua ovat ennen, noin 70-80 vuotta takaperin "hyvinkin

kasvattaneet". On vielä siellä täällä meren rannoilla kuoppia,
hamppukrooppeja, joissa asuu vesi. Kerrotaan niissä hamppua
"livotetun". Sitten ne olivat olleet "lyhteisä äijän päällä kelomasa",
sitten saunassa taikka riihessä oli niitä kuivattu ja muokattu.

Humalaa on "aina kasvatettu" omiksi tarpeiksi. Monissa taloissa on

vieläkin komeat humalamaat jonkun huoneen seinustalla. Sahtiin
niitä käytetään ja ennen myös jouluolueen tarvittiin.

Tupakkaa, "koiranvuoteita", "nurkantakaisia" ennen ukot

kasvattivat. Pirtinlaattian kokoinen maa-ala oli heillä jossakin seinän
takana tupakkaa työntämässä. "Enempi tupakkaa kuin pottuja ennen
kasvattivat." Ja kun oli kaunis ilma, olivat ukot mielissään, jotta
"tupakka työtä tekkee ja nauris kans kasvaa". Syksyllä niitä sitten
pirtissä — taikka saunassa — kuivattiin. Suuret joukot pikku lyhteitä
oli ripustettu pitkin pirtin seiniä. Kirveellä niistä verkkorukin jalan
kolossa hakattiin "rouheita", joilla täytettiin lehmänrakosta hierottu
suuri kukkaro. Siitä sitten piippuun pistettiin. Oli piiput, suuret
omatekoiset visakopat, joita tuomenoksasta tehdyillä pikkuisilla
varsityrillä imeskeltiin.

Peltoaan kyntää luotolainen saharalla, jossa puuaisoihin on

rautaiset perät, terät ja luottimet ja vannaat laitettu. Entisaikaan oli
käytetty puusaharoita, joissa rautaa ei kun kisko vain vannaissa ja
vannaiden välissä luottikin puusta. Käytettiin myös puukarhia —
"äkeeksi vanhat sanoivat" —, kuusen oksikkaita runkoja tusinan
verran rautapitusilla kolmeen jatkoon yhteen liitettyinä. Vielä
viimeaikoina on sitä käytetty "siemenkarhina". Naurissiementä
peitettiin peltoon siten, että vedettiin pientä petäjää latvasta
vastahankaan.

Kovin hallan arkaa ei Hailuoto ole, joka puolelta kun on meren

ympäröimä. "Ei täällä ole kovin vilun pelekua. Ei ole sattunut
maailiman aikaan, jotta olis aivan siemenettömäksi tehenyt. Oli
parikymmentä vuotta yhteen aikaan, jott'ei ollut syysvilua."

Nöyrät vuodet.

"Nöyriksi niitä sanottiin ja nöyrät ne oliki." Nimittäin katovuodet

50- ja 60-luvulla. Jo viiskymmen-luvulla "enkesmannikesän" jälkeen
sattui kova ruiskato. Tuli rukiita vain vähäisen ja niinkuin kuminoita,
hienoja huiluja vain. Kaksikolmattalyhteiset kuhilaat olivat niin
keveitä, että niitä kerralla koko kuhilaan helposti kantoi mies
selässään rihmalla riiheen. Sitten niitä oli 5-6 nöyrää kesää
peräkkäin. Mutta sitten v. 1867 tuli se kovin katovuosi, kovempi ja
surkeampi kuin koskaan ennen miesmuistiin.

Talvi 1866-67 oli jo kovin ankara ja paljoluminen. "Viimeisen

tuomion sunnuntaina" oli niin kaunis ilma, kun kirkossa oltiin, mutta
sitten yöllä tuli niin jumalaton sää, löi lunta, jotta ei mitenkään
tahdottu päästä kulkemaan. Ja se lumi sitten pysyi. Ja talvi oli niin
lumista ja kovaa, aivan vainioita ajettiin, ei voinut maanteitä kulkea,
korkeita kinoksia kun oli. Kovin olivat petäjäinoksat aina lumitaakan
alla painuksissa.

Kevät oli surkea. Tuuli oli miltei yhtä päätä pohjoisessa, kaksikin
viikkoa kesti yhtä "kajotusta". Hanget kantoivat koko keväimen,
päivällä kun sen verran suli, jotta hankikannot pysyivat hyvinä. Vielä
Erkin päivänä ajettiin hevosella selän ylitse Ouluun, ja "tikat",
tienviitat, seisoivat Oulunselällä, niinkuin talvisydännä joka tikka.
Muuta keväänmerkkiä ei ollut kuin "törmärako" selän partaalla.
Urpaanuksen päivänä vielä vedettiin nuottaa jäällä Ojakylän lahdella
ja saatiin norsia.

Rehunpuute oli kova. Heinäin sijasta monet syöttivät elukoille

suolavedellä kasteltuja kuusenluppoja, kanervia ja jäkälöitä, jopa
useasti purettiin latojen olkikattojakin ja työnnettiin eläinten eteen.

Pitkään pysyivat hanget aitovierillä ja ruispellot niiden alla

hautuivat paljaiksi. Ei päästy toukokuussa toukopellolle.
Juhannuksen aikana ne, jotka kiirettä olivat pitäneet, saivat ohran
peltoonsa, mutta panivat toiset hiljemminkin. Jälkeen juhannuksen
vasta potutkin peltoon peitettiin.

Hitaasti kasvoi lehti puuhun. Surkeat olivat lehdet

juhannuskoivuissa, joita vanhan tavan mukaan pihalle pystytettiin
kolkkoa juhannusta ilahuttamaan. "Kun puutkin ovat säikähtäneet,
jott'ei ota lehteä", sanottiin. "Juhannuksena olimma Hyypällä
kattomasa, vieläkö näkkyy jäitä. Aivan mollotti Takarannalla jäitä
vielä, ja oli niitä täsä lahesakin."

Juhannuksen jälkeen tuli kyllä sitten vähän lämpöisempiä ilmoja.

Mutta niin viileä oli koko kesä, jotta vielä syksyllä aidanpanijat
jyräyttivät rautakankensa kovaan routaan, mikä sammalikon alla
männikön reunassa varjossa piili.

Mutta peltoon saatu ohra sentään kovin koreasti kasvoi, ja näytti,

jotta siitä ehkä hyvänlainenkin sato saataisiin. Vaan ruis oli kovin
kylmän kevään kuihduttamaa.

Mutta sitten tulivat syyskylmät, tulivat yöhallat jo ennen Laurin

päivää, kuten aina katovuosina. Hiljaisen kevään takia ei ollut vilja
vielä kovin pitkälle ehtinyt, kun halla tuli ja turmeli kaikki jyvän
parhaillaan kasvaessa. Hallan jälkiä kun katseltiin, huomattiin, että
useimmista tähkistä "jyvien syän oli juossut aivan vetenä olokia
myöten alas". Ei tullut niistä sitten puitaessa kuin kaunoja vain.
Ohria ei saatu siemeneksikään. Rukiista jotkut saivat jonkunlaista
siemenviljaa. Nelikko vain tuli riihestä rukiita, semmoisia kahuja,
puoleksi kasteheiniä seassa. Välistä koko riihen saalis tuotiin
pohtimella aittaan. Pikkuisen laarin pohjassa oli koko vuoden tulo.

Talvi tuli raskas. Joissakuissa kylän "napataloisa" oli kyllä

entisestään "kasajyviä", joihin täytyi turvautua. Liikeni muutamilta
naapureillekin, ainakin joku vähä siemeneksi. Useiden oli pakko
tyytyä olki- ja _tähkä_sekaiseen leipään. Survoruuhissa petkeleillä
olet ja tähkät survottiin hienoiksi, käytettiin myllyssä ja pantiin
jauhojen sekaan. Muutamat taas keittivät, kuivasivat ja jauhoivat
koivunparkkia leivän lisäksi, toiset kalanruotoja kuivasivat ja
hienontelivat ja leipoivat ruotoleipää. Jotkut koettivat sekoittaa
leipään sammalrahkaa ja jäkälää — "olihan se semmonen kirjakin
jäkäläleivästä" —, jotkut pettuakin maistoivat, mutta kovin oli leipä
niistä tullut pahanmakuista, katkeraa ja haperaa. Vilja oli kovin
kallista. Venäjältä tuodut jauhokulit maksoivat aina 40:kin markkaa
ja rukiit maksoivat 25-30 mk, olipa muuan saanut maksaa 40:kin mk
tynnyristä.

Ja kun olisikin vain saatu huolehtia omasta joukosta. Tavallisten

ruotuvaivaisten, jotka taloissa olivat viikkomäärällä, lisäksi kulki vielä
oman kunnan köyhiä ja avuttomia käyden talo talolta
"ateriarätingillä".

Ja kerjäläisiä ja anojia, voi, voi kun niitä kulki! Tuli Siikajoelta,

Revonlahdelta, Paavolasta, Pulkkilasta, jopa aina Paltamosta,
Puolangalta, Hyrynsalmelta ja Kiannalta asti. Toisia kulki jalkasin,
toiset oikein hevoskuormittain ajoivat, miehiä, vaimoja
lapsilaumoineen, kolme, neljä, viisikin "sikiää" muassa. Joskus oli
joukossa pikku kapalolapsikin kätkyeineen. Yksi anojajoukko kun ehti
lähtemään, niin toinen jo saapui pihaan. Ja niin nälkäisiä olivat, että
tahtoivat "ylös syyvä huonot talot". Monella oli niin nälkä, jotta
saamansa armopalasen jo söi, ennenkuin ehti uloskaan. Eihän sitä
paljon ollut antamista, mutta ei taas saattanut ketään panna
tyhjänäkään menemään. Varansa jälkeen koetettiin antaa, kelle
leipä, kelle puoli ja kalaa leivälle. Illalla kun rupesit keittoa
laittamaan omalle väelle, et tiennyt, miten monelle siitä sait jakaa.
Varsinkin niihin taloihin, joissa oli isot pirtit, useasti suuret
pyytäjäjoukot nälkäisinä yöpyivät. Eikä niillä raukoilla ollut aina
kunnon vaatteitakaan. Oli yksikin vanha käypäläisäijä, mistähän oli
semmoinen puolialaston ukkorukka. Se lähti, äijä parka, kielloista
huolimatta, yksinään omin tahtoinsa Oulunselälle jalkasin
taivaltamaan. Sieltä tavattiin kuolleena, väsy oli raukan tullut.

Nälkään kyllä ei ketään Luodolla kuollut, siksi oli sentään varoja,

kasajyviä ja entisiä säästöjä. Mutta tauteja tuli, ja niihin kuoli ihmisiä
paljon. Ja sitten tuli "se kauhia kuumatautivuosi", joka vei ihmisiä
hautaan monesta talosta. "Kuutta, seittemää ruumista monasti
samana pyhänä krooppiin hauvattiin."

Jo ennen katovuosia oli "Vilkmanni"-pastori tavannut "haukkua",

jotta kansan pahuuden tähden tulevat huonot vuodet ja kovat ajat.
Ja niin ne sitten tulivatkin. Oli myöskin nähty semmoinen "enteilijä".
Etelästäpäin tullut maantietä kuin "transportti", pitkä jono
ruumisarkkuja, ja sitten jälessä ollut joukko viljakuormia, ja oli
sanottu, jotta "nyt tulee tautivuosi ja kuolovuosi ja sitten tulee hyvä
vuosi päällen".

Ja sitten tulikin jälkeen vähäluminen ja "silo" talvi ja oikein hyvä

vuosi, jotta nälkiintyneet ihmiset taas pääsivät elämään. "Se oli
niinkuin vuojet maksais toisiaan." Jo aikaisin tuleentui vilja, ja
elokuun alkupäivinä päästiin leikkuupellolle. Kova olikin kaikilla
uutisviljan tarve. "Olimma riihellä Laurin päivänä, oli ohria ja rukiita
yhesä riihesä. Kun saatiin jyviä, niin myllyyn heti vietiin ja tehtiin
rieskoja. Ja me jauhoimma kivillä ja keitimmä puurua. Kaikki niinkun
korpit heti pa'asta maistamaan sitä puurua ja itkit oikeen, kun
maistoit sitä puurua. Se oli niin hyvää ja valakiaa se uutispuuro."

Viinankeitto.

Viinan keittolupa oli ennen Luodossakin. Ja viinaa, omakeittoviinaa

eli sauviinaa, vahvasti valmistettiin. Kaikilla kyllä ei ollut keittolupaa,
maanomistajilla vain. Muutamat maanomistajat olivat niin
varattomia, etteivät jaksaneet kalliita "viinavärkkejä" lunastaa, toiset
olivat ilman "visuuven tähe", jotkut taas arvelivat: "no, saahan tuolla
elolla rahaa muutenkin". Mutta vähän se elo silloin maksoi.
 Entisaikaan se oli kyllä ollut niin, jotta sai keittää, kuka vain ja
milloin vain, ja tavallisella padallakin keitettiin. Mutta sitten tuli kielto,
jotta ei saanut padalla keittää, piti olla kuparikattila, ja sitten taas,
jotta ei aina saanut keittää, erityisinä lupa-aikoina vain. Määrättiin
vasituiset keittoluvat. Syksyllä, joulukuulla, oli syyslupa, jolloin saatiin
jouluviinat valmistaa, ja keväällä, helmikuulla, kevätlupa, jolloin
keitettiin kesäryypyt. Lupaa oli noin kuukauden verran alussa, mutta
sitten sitä aina vähennettiin, jottei lopulta ollut kuin pari viikkoa
keväällä. Lupa-ajan loppuessa "tuli faltesmanni ja pitseeras pannut".
Pannun hatussa oli reijät ja niihin nimismies sitaisi messinkilangan,
kääräisi paperilapun ympärille, sulatti lakkaa ja painoi "sikellillä
päällen". Ja äläs murra sitten sitä sinettiä, äläkä yritäkkään viinaa
laittaa! Mutta silloin kun lupa oli, niin yötä päivää keitettiin, ja pyhää
ja arkea yhtä menoa pannu pannun jälkeen päästettiin.

Viinapannukaan ei saanut olla miten iso tahansa, veron jälkeen ne

määrättiin. Isoimmissa taloissa oli 26-60 kannun kattilat, mutta pikku
taloissa oli vain 10-kannuiset ja pienemmätkin. "Lumerot" oli lyöty
pannun kanteen, jotta näki, paljonko se veti. Isot pannut maksoivat
10 "hopioruplaa" ja ylikin, ja niissä oli kaksi puoltatoista metriä
pitkää piippua. Pannu oli tavallisesti sijoitettu karjakotaan. Siellä oli
sillä oma muurinsa karjakodan muurin vieressä, ja pannu oli muuriin
upotettu kantta myöten. Kummallakin muurilla oli yhteinen
savupiippu, mutta eri tulipesä.

Tavallisesti keitettiin viina ohrista, enimmiten huonommista jyvistä.

"Kotiviinaan", kotitarveviinaan, pantiin joskus lisäksi rukiita, jotta
viina tuli parempaa. Muutamat, joilla oli kauroja kasvamassa,
käyttivät lisänä kauroja. Pottuja ei käytetty. ["Potuista tulee huonua,
pahanmakuista viinaa. Luusit pruukasivat laivoista saada Tanskin
pottuviinaa, joivat sitä ja irvistelivät, kun se oli niin pahaa".]
 Maltaista tehtiin mäski. Maltaiden lisäksi käytettiin, kuka
enemmän, kuka vähemmän, tavallisia ohrajauhoja, "raakoja
jauhoja". Lämmitettiin vettä ja tehtiin seos, ensin vain maltaista,
isoon pari-, kolmetynnyriseen mäskiammeeseen. Oli kaksi pitkää
lavannetta, joilla "kiireesti klapattiin", jotta saatiin veden lämminnä
ollessa sekoittumaan. Sitten kun seos oli imeltynyt, lisättiin raakoja
jauhoja ja lämmintä vettä. Peittoa pantiin päälle, paksulta raanuja ja
takkeja ja lopuksi köydellä sidottiin ympäri, jotta "taatusti hengen
piti". Muuten olisi viina tullut laimeaa. Toisena päivänä astia
aukaistiin ja seos lyötiin kolmitynnyriseen, kannelliseen,
kaksipohjaiseen uuksuumiin ja luuku tarkasti tukittiin taikinalla kiinni.
Siitä sitten keitettäessä tarpeen mukaan otettiin, laskettiin uurteessa
olevasta hanasta.

Viinapannun hattu "kitattiin" rukiisella taikinalla tarkoin kiinni.

Keitettäessä oli tästä pidettävä huoli "kuin silmäterästä". Kun taikina
kuivui, jotta tuli "pakoja", oli ne heti tukittava. Eikä pannua saanut
panna aivan täyteen asti. Silloin se, jos kuohumaan kävi ja aivan
täynnä oli, lennätti hatunkin pois. Ja alussa piti keittää hiljoilleen,
hiljoilleen vain, vähitellen lisätä tulta, viimein sai jo poruuttaa
kovemminkin. Ja se oli huolehdittava, että piipputynnyrissä, jonka
lävitse piiput oli johdettu, oli aina jäätä, jotta kattilasta kohoava
höyry voi vaihtua nesteeksi.

Ja pian alkoi pannun piipuista liristä kirkasta nestettä,

pahanmakuista kitkerää sikunaa. Isoon pataan, isoihin pulloihin
taikka muihin astioihin sitä lasketettiin. Kun oli pannu sakoille saakka
keitetty, puhdistettiin sakat pois, pantiin uusi aines sijaan ja se taas
laskettiin sikunaksi. Sitten kolmas ja neljäs pannu elikkä ainakin niin
paljon, jotta saatiin sikunaa yksi pannullinen.
 Sitten vasta pantiin sikuna uudelleen pannuun ja keitettiin toinen
kerta. Ja se oli kloorin keittämistä se, ja silloin vasta huolella piti olla,
silloin vasta se oikia viina tuli. Lopulle kun rupesi keitto tulemaan,
niin aina sormella maisteltiin, miten väkevää on; se näet lopulta tuli
huonommaksi. Kun ei enään ollut kylliksi vahvaa, muutettiin toinen
astia alle ja keitettiin ja liritettiin siihen jälkipylkky, jota tuli "jonkun
toopin verran". Jälkipylkky ei kelvannut juotavaksi, kun se maistui
palaneelle ja kuparille. Värjätessä pantiin sitä väripataan, jotta väri
paremmin tarttui kiinni.

Mutta viina "kloorin jälkeen" pantiin saaviin ja lisättiin siihen vettä

"pikkusittain" kerralla ja kauhalla sekoiteltiin. Otettiin aina
kahvivadille vähäisen ja koeteltiin tulella. Niin kauvan lisäiltiin vettä,
kun tulella koeteltaessa viina juuri vain otti tulen. Silloin se oli vielä
hyvästi väkevää, jopa väkevämpää kuin nykyinen tehtaanviina.
Maistamalla tietysti myös vahvuutta tutkittiin. Niin oli viina valmista
ja pantiin isoihin lasisiin potelleihin sekä tammisiin lekkereihin,
ottinkeihin.

Mäskiammeeseen pantiin vielä toinen kerta vettä, hapatettiin ja

keitettiin uusi panos. Se, mikä jäi ammeeseen, pantiin yhteen
pannun pohjalta saatujen sakkojen kanssa, ja se oli trankkia. Sitä
annettiin elukoille. Hevoset tulivat siitä niin iloisiksi ja lehmät lypsivät
hyvästi, eikä tarvinnut jauhoja panna. Ja trankkia riitti miltei koko
talveksi.

Viinaa tuli enemmän kuin "halstoopi" viljakappaa kohden. Toisista

"levoista" tuli viinaa enemmän, toiset taas jäivät vähemmälle.

Joskus isännät omiksi tarpeikseen "tisleerasivat" viinan, keittivät

vielä kerran kloorin jälkeen. Se tuli sen tuimempaa. Mutta sitä sitten
ei kannattanutkaan antaa jokapäiväisille vieraille, annettiin vain
semmoisille "herraskaisille".

Syrjäisillekin ehdittiin keittoluvan lopulla muutama pannullinen

kiehauttaa, kaikki kun eivät raahtineet kallista kattilaa ostaa, ja
maattomilla ei ollut siihen oikeuttakaan. Toivat sentään viinaviljansa
pannun omistajalle, joka niistä pani mäskin ja laski viinaa. Trankin
sai palkakseen ja parisen markkaa teolta. Sai sitä näet pannun
omistaja lupa-aikana keittää sen kun ennätti. Eihän kukaan käynyt
mittaamassa viinan paljoutta eikä väkevyyttä.

Vanhat tottuneet talon piiat, joita voitiin uskoa viinan

keittohommiin, kärttivät joskus isännältä, "jotta sais hän yhenkään
tevon itselleen keittää, kun oli talosa viinakokkina". Sen isäntä
tavallisesti myönsi.

Viina myytiin enimmäkseen Ouluun. Kotona tietysti myös myytiin,

mitä saatiin kaupaksi ja otettiin 80 penniä "halstoopilta". Kaupungin
kapakkoihin vietiin joskus 15 kannunkin tammiankkureita viinaa
täynnä ja saatiin "summasa" 3 mk. kannulta, — Juotiin tietysti
itsekkin. "Sitähän juotiin, jotta miesjoukot oli pyhänaikoina aina
taloisa, joisa isäntä itse ryyppäsi." Maantieltä kuului yhtä päätä
hoilotus ja kova elämä, toisinaan makasi teiden vierissäkin
juopuneita. Enimmin joivat vanhat ukot. Nuoret kyllä eivät niinkään
juoneet, ja ne, jotka "pitivät hyvin ittestään", olivat aivan raittiita.

Mutta sitten tuli loppu, kiellettiin keitto tykkänään ja otettiin

viinavärkit pois. "Faltesmanni" kuulutti, jotta kaikki pannut on vietävä
pappilan makasiiniin lukkojen taakse. Sieltä ne sitten otettiin ja
myytiin huutokaupalla ja rahat annettiin pannujen omistajille.
Oltiinhan sitä pahoillansa, kun keitto kiellettiin. "Milläs nyt rahaa
saahaan?" arveltiin. Mutta kun moniaita vuosia elettiin, niin
huomattiin, että tultiinkin paremmin toimeen. "Nythän sitä
pärjätäänkin paremmin", täytyi jo tunnustaa. Oli näet ruvettu
ahkerammin maata viljelemään.

Muutamat olivat keittokiellon ilmestyttyä kovin huolissaan, jotta

nyt ei enää saa viinaa mistään. Ja niin panivat kotikeittoansa talteen
tulevien päivien varaksi. Aitan jyvälaareissa suurissa pulloissa sitä
säilytettiin ja vain tärkeissä tilaisuuksissa maisteltiin. Säilyttivätpä
säästäväisimmät talot "sauviinaansa" kaksinkymmenin vuosin,
varsinkin varakkaat, joilla ei ollut pakkoa sitä myydä. Monet peijaiset
pidettiin keittokiellon jälkeen omakeitto-viinoilla, "vanhoilla viinoilla".
Ja se vanha viina olikin viinaa. Tuli sitä tuimemmaksi, mitä
kauvemmin oli pulloissa.

Niin muuttui viinan saanti Ouluun. Ennen oli sitä sinne myöty, nyt
ruvettiin sieltä ostamaan. Saatiin taas sinne maksaa 80 penniä
"halstoopilta".

Koittelivat myös muutamat yritellä salakeittoa. Parikin miestä laittoi

kauvas kylän takalistoille männikköön keittovehkeet ja laskivat viinaa
entiseen tapaan. Mutta useammat kerrat heidän tehtaansa
hävitettiin, ja lopuksi joutuivat keittäjät itsekkin oikeuden käsiin.
Tuotiin myös salakeittoviinaa Lumijoelta ja Siikajoelta, siellä kun
suurissa metsissä entisaikaan viinaa valmistelivat. Paljon myös
Ruotsin puolelta kesällä "luntreijattiin" ruotsalaista viinaa.

Juhla- ja merkkipäivät.

Tuomaasta alotti vanha luotolainen viikottaisen ajanlaskunsa:

 "Tuomaasta kuusi Kyntteliin,
Kynttelistä kolome Mattiin,
Matista neljä Maariaan,
Maariasta viisi Valapuriin,
Valapurista kolme Erkkiin,
Erkistä viisi Juhannukseen.
Juhannuksesta viisi Jaakoon,
Jaakosta viisi Perttuliin,
Perttulista viisi Mikkeliin,
Mikkelistä viisi Kekriin,
Kekristä seittemän jouluun,
— Praahesta kaheksan Ouluun."

[Lopussa loppusoinnun aiheuttama leikkisutkautus tarkoittaa:

Raahesta 8 penink. Ouluun.]

Tuomashan se joulunkin, vuoden suurimman juhlan, pimeän

talven ilon ja valon juhlan toi tullessaan. Siksipä lapsetkin sitä
odottelivat ja hyppelivät ja lauloivat:

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Knuuti pois sen viepi."

Pitkät ajat jo joulua varten tehtiin varustuksia. Kotipolttoviinaa

siksi säästettiin, joulukynttilät kastettiin, lahdit tehtiin, tuoreet kalat
pyydettiin, "prykättiin" jouluoluet ja leivottiin joululeivät ja
joulujuustot aitan laariin tallennettiin. Juustot, leipäjuustot ne piti
olla jouluna joka mökissäkin. Niinpä tavattiin sanoa:

"Joulu tulla jollottelee juustokämpäle kainalosa."

Jokapäiväinen hapan reikäleipä joutui syrjään, leivottiin paksuja

limppuja "sihatuista" jauhoista, imellytettiin ja vielä oluella ja
suolavedellä päältä voideltiin, jotta tulivat "maajaampia". Leivottiin
myös jästileipiä, sihdatuista jauhoista nekin, sekä viskakkuja, joihin
veden sijasta käytettiin makeaa jouluoluen vierrettä.

Huoneet tietysti puhdistettiin: laattiat pestiin, seinät, katot

nuohottiin, kaikki "siistattiin". Joskus laitettiin kattoon oljista lankaan
pujoteltu joulukruunu, "semmoisia lasten korioja, jotka yhesä
langasa riippu, ja kun puhalsi, niin alko pyöriä".

Joulun alusviikolla "ajoi" lukkari kappojaan. Kapan pari sai talosta,

lisäksi vielä limpun ja ryypyn. Samalla hän myös keräsi joulukirkossa
poltettavat kynttilät, isommista taloista kaksi kynttilää, pienemmistä
yhden. Pikkulukkari eli unilukkari kävi niinikään joulun alla saataviaan
kantamassa. Oli hänellä toisinaan matkoillaan "potelli" mukana,
johon kaadatti talosta tarjotun ryypyn: "mull' ei oo jouluna viinaa,
jos ma nyt kaikki ryyppään. Pankaa tuohon klasiin se ryyppy!" Ja niin
sai jouluviinat. Pappi myös "kuulutti" saataviaan. Ne oli vietävä
pappilaan, kalat, lihat, villat, kynttilät.

Joulun edellä myös köyhät kulkivat taloissa "jouluvaroillaan"

saaden hyviltä emänniltä lihaa, leipää, kalaa, pylsyä ja muuta
hyvyyttä "oikein töskältä".

Aattoaamuna noustiin aikaisin ylös, jotta ehdittäisiin kaikki saada

valmiiksi. Miehet lähtivät puiden tai heinäin hakuun, naiset
hääräilivät kotihommissa. Kaikki joulupäiväin tarpeet oli jo aattona
tuotava sisään. Aitasta tuotiin lihat, makkarat, pylsyt, juustot, leivät,
voit, jauhot — eläintenkin jauhot — kaikki tuotiin "kotihuoneisiin".
Aitassa ei saanut joulunpyhinä käydä. Potut "krapattiin" pyhiksi, ei
pyhinä saanut veistä pidellä. Puita ja vettäkin kannettiin sisään, ettei
niitäkään tarvinnut pyhinä noutaa. Ja itse isäntä hakkasi aattona
paistilihan kappaleiksi. Karjakodassa myös jo aattona laitettiin
valmiiksi lehmäin jouluruuat, tehtiin ammeeseen peltoheinistä hauve,
jotta ei joulupäivänä tarvinnut kodan muurissa valkeaa polttaa.
Aattonakaan ei kodan muurissa poltettu kuin yhdet puut. Katsottiin
vain hyvin pitkiä puita ja niitä sitten sen mukaan kuin paloivat
työnnettiin uuniin.

Aattoiltana pirtti laastiin ja vietiin rikat lammaskarsinaan. Siitä

lisäysi hyvin lampaita ja, jos rikat olivat kovin mustia, lisäysi
enemmän mustia lampaita. Sitten tuotiin sisään vankka olkikupo ja
levitettiin laattialle, isompiin pirtteihin 2-3:kin kupoa. "Kun Jeesuskin
on pahnain päällä syntynyt, niin se oli sen merkki." Olkien tuominen
oli lapsista varsin hauskaa. Siinä kun "runsuilla leekattiin" ja
temmellettiin! Tehtiin oljista pitkä "patukka" ja oltiin paistisilla. Yksi
kävi tuolille istumaan silmät sidottuina ja koetti tavata patukalla
toisia, jotka kävivät häntä nykkimässä. Keneen patukka sattui, sen
piti vuorostaan käydä tuolille nykittäväksi. Olet saivat olla laattialla
joulu- ja Tapaninpäivän sekä vielä yhden arkipäivänkin. Sitten ne
vietiin lammaskarsinaan.

Aattoiltana keitettiin kryynipuuro ohraryyneistä. Itse puuro

säästettiin huomiseksi ja piti sitä olla vielä Tapaniksikin, mutta
heitettiin sitä vähän pataan ja keitettiin siitä maitovelli, joka
kalakeiton kumppanina aattoiltana syötiin. Syötäessä oli pöydällä
paksu, lehmänemättimeen valettu joulukynttilä, lamppu, "taakana"
pyöreä pölkynpalanen. Pärettä ei jouluna saanut polttaa, jos tahtoi
pellon säästää kesällä nokipäiltä.

Saunassa käytiin illalla vasta sitten, kun kaikki oli saatu valmiiksi
joulua vastaan ottamaan. Sitten oli juhla ovella, "aatto juhulaa
korkeampi".
 Aikaisin noustiin jouluaamuna ylös ja kynttilät sytytettiin pöydille
akkunain eteen, jopa joskus tuvan lakkaankin akkunalle palava
kynttiläinen vietiin. Emäntä jakoi talonväelle juusto-osat, kelle
puolen, kelle neljänneksen, kelle mitäkin antoi, kuten sanottiin:

"Osan Ollille, palan Paavolle, pikku palan Pekka raavolle."

Antoi emäntä myös kullekin voiosansa, "voikliiningit" lautaselle.

Voiosan, noin "naulan telin", piti riittää joulun pyhät ja sai sen syödä
tai myödä. Lapset sitä kyllä säästellen söivät, jotta kestäisi
kauvemman aikaa ja sen sijaan salaa "krookkivat" toistensa osia.
Karjanviljaa, maitoa, ei jouluaamuna nautittu, olutta otettiin sen
sijaan. Ja "viinaklasi" oli pöydällä, puolen kannun pullo ja pikari
vieressä tai lippi. Viinaryypyn antoi isäntä jokaiselle, "sikiöinkin" piti
maistaa. Isäntä sanoi: "maistetaan nyt Vapahtajan tulijaisia! Nyt se
on syntynyt, joka meijät vapahti." Sitten otettiin ryypyt, ja "ne oli
niinkun Jeesuksen varpaisia".

Emännät ja isännät muistivat lehmiä ja hevosiaankin, kävivät

antamassa kullekin viinalla voidellun limpunviipaleen ja sanoivat:
"nyt on joulu!" Ja kynttilän sytyttivät palamaan sekä talliin että
navettaan. Koko joulun pyhinä ei piika saanut käydä navetassa,
emäntä itse hoiti eläimensä. Jouluna ei lehmille annettu juotavaa:
sitten kesällä on lehmillä niin halu metsästä kotiin, kuin on jouluna
jano.

Kirkkoon lähdettiin jo klo 5-6 aikana. Läheltäkin, kilometrinkin

päästä piti hevosella komeasti karauttaa kelloissa ja helyissä ja
"silimikot" reen perällä. Joka hevosella oli mentävä kirkolle. Jos ei
ollut ketään lähtijöitä, niin "vaikka tyhyjänä pantiin toinen hevonen
jäläkeen juoksemaan". "Jos ois korpin valta, niin ei ois yhtään
hevosta kirkolla jouluna. Mutta kun menee kirkolle, niin paha
poistuu", oli muuankin isäntä arvellut. Ja kirkossa oli ihanaa. Kynttilät
vilkuttivat kattokruunuissa, seinätaakoissa ja puutaakoissa penkkien
karmilla. [Yöllä kyllä jo 12 aikana olivat männingäiset kirkossa
"ilmineeranneet", kuten heidän tapansa on.] Pappi oli komeimmassa
messukasukassaan, kaksikin pappia yht'aikaa alttarilla, ja väkeä oli
kirkko täynnä. Ja sitten kun kirkosta lähdettiin, niin siinäkös kilpaa
laskettiin, ja mies se, joka meni kaikkien edelle.

Kotiin oli jäänyt vain vanhat äijät ja ämmät sekä joku nuori
ihminen uunia lämmittämään ja ruokaa laittamaan. Ja vanhat äijät
ottivat virsikirjansa ja veisasivat, jotta "Piltin synnytti Betlehem".
Ruuanlaittaja pani eilisiltaisen puuron paistumaan sekä valmisti
kalakeittoa taikka lihapottuja. Kaikki kyllä eivät oikein joululihoista
välittäneet: "Jeesus kun on syntynyt jouluna, jotta ei häntä sen lihan
nimesä syyvä". Puoliselle käytiin, kun oli kirkosta tultu. Särpimenä oli
taaskin jouluolutta vanhan kansan kannellisissa korvakannuissa, ja
se oli niin väkevää ja vaahtoavaa, että "oikein kähisi ja meinasi
päähän mennä, kun enempi joi". Aamullista juustoansa olivat lapset
säästäneet ja sitä puoliseksi uunissa "kirventelivät".

Puolisen jälkeen levähdettiin ja luettiin päivän evankeliumia ja

epistolaa. Talon vanhin tavallisesti luki, muut kuuntelivat. Kylään ei
menty eikä vieraita odotettu.

Iltapuolella emännät pistivät makkaraa uuniin ja kun lypsyltä

tulivat, panivat pataan maitoa ja piimää sekä olutta sekaan, ja se oli
olutjuustoa. Sitä sekä makkaraa syötiin iltaseksi.

Joulukuusi on vasta ollut tunnettu parisenkymmentä vuotta, mutta

nurinturkkiset joulupukit pelottelivat lapsia jo entisaikanakin.
 Tapaninpäivänä taas ajettiin hevosilla helyissä kirkolle. Mutta sitten
iltapäivällä mentiin "Tapania ajamaan". Vanhemmat ensin vähän
lasten kanssa ajelivat, veivät sitten lapset kotiin ja lähtivät yksikseen
ajelulle. Ja nuoret miehet myös ajelivat. Kilpaakin välistä ajettiin,
että "kell' ois paras hevonen". Kirkon ja Kniivilän väliä taikka
Kirkkojärven jäätä "kahtaa kättä" lasketeltiin. Ja kulkusia oli ja
aisakelloja ja pikkutiukuja, "mitä piti löytyä helyjä ihimisellä", ja niitä
oli, "jotta se oli koko remakka se". Taloon kun mentiin, niin kysyttiin:
"löytyykös sitä Tapania?" Isännät taas kehottivat: "tuu maistaan
Tapania! Maista meijän olutta, limppua, viskakkua!" Illalla sitten
nuoret jo saivat "tanssatakkin".

Tapanin päivänä syötiin aamulla voita, leipää ja olutta, päivällä oli

kryynipuuroa ja lihavelliä, illalla pylsyä.

Ensi arkena, viattomain lasten päivänä, ei hyvinkään vielä työhön

menty, pidettiinhän sekin vielä pyhäpäivänä. "Kujehnansa" ottivat
naiset vain esiin ja navetasta oli palvelijan luotava pyhinä kertynyt
joulusonta ulos. Se peitettiin tarkoin tunkioon varta vasten
kaivettuun hautaan. Seuraavinakaan arkeina ei mitään raskaampia
töitä tehty, "ei kukaan kaatanut puuta pyhäin aikana". Puita oli
metsästä tuotu tarpeeksi sekä heiniä niityiltä. Rukkeja ei myöskään
otettu esiin. Naiset vain kudoskelivat sukkaa, häkläsivät pellavaa ja
korjailivat vaatteita. Miehet kutoivat verkkoa, tekivät astiaa, koria ja
muuta semmoista tupatyötä.

Uudenvuoden aattoiltana kylvettiin ja varhain aamulla käytiin

kynttilöillä valaistuun kirkkoon. Mutta aattoiltana valvottiin tavallista
myöhempään ja valettiin tinoja. Niistä ennustettiin tulevia
tapahtumia, tina kun veteen porahtaessaan muodostui, milloin
millaiseksikin sattui. Joskus tuli ruumiinarkun näköinen ja ennusti
kuolemaa, joskus tuli kruunun kaltainen ja aavisteli häitä. "Toiset
tallettivat näitä valokuvia vuosia, montakin vuotta, jotta miten käy."

Uutenavuotena kun mentiin taloon, tervehdittiin: "Jeesus tänne

uutena vuotena ja hyvä vuosi vie rahiksi!" Ennen näet oli aivan
tavallinen tervehdys sisään tultaessa: "Jeesus tänne!"

Loppiainen meni jo, niinkuin muutkin pyhät. Oli siksi jo ollut pyhiä,
jotta sen annettiin mennä tavallisen sunnuntain tavoin. Jouluruuat,
leivät ja muut olivat vain joulua muistuttamassa. Kirkossa vain
käytiin ja vierastelemassa, jotta sitten saatiin kotona enemmän
rauhassa asustella, kun tulivat talven pitkät pakkaskuukaudet.

Joulunpyhien aikana, varsinkin jouluna ja uunnavuonna, kulkivat

"tiernapojat" taloissa laulamassa:

"Saapast' tuli kuninkaat, kuninkaat, lahjoitt' meill', lahjoitt'

meill' kultaa, pyhää savua ja mirhamia, ja mirhamia" j.n.e.

Muutamat laulajat olivat aina Oulusta asti, toiset taas oman

pitäjän poikia!

Joulupöydässä leipäläjän alla alimaisena oli limppu, jota ei syöty.

Sen vei emäntä pyhäin loputtua aittaan, semmoisenaan kätki
jyvälaariin syrjalleen, samoin myös muutaman juuston. Kevääksi
touonpanopäiväksi ne kätkettiin.

Oli sitten vielä jälellä Hiiva-Knuuti, joulun loppujuhla. Silloin ei

työtä tehty, käytiin ajamassa "Hiiva-Knuutia", mentiin naapureihin
"Hiiva-Knuutin päiville", ja juotiin olutta ja viinaa.

Mutta sitten Hiiva-Knuutilta se alkoi työnteko ja kehrääminen. Jo

heti Loppiaiselta oli rukit tuotu pirttiin lämpenemään. Ne alottivat
taas entisen surinansa ja miehillekin tuli tavalliset talvitoimensa.

Joululta sitten "talvi tassahti", oli pitkä ja kylmä "talvisyän" edessä.

Mutta "lohutus oli, jotta päivät piteni". Päivä oli jo

"Jouluna kukon askelta, Tapanina tamman laukkaa

(pitempi), ja uutenavuotena jo pirtti lämpes uutta päivää."

Joulunajan ilmoista ennusti vanha kansa ensi kesän säätä ja

vuoden tuloa. Niinpä "jos on jouluna pakkanen ja vielä luntakin
nakkoo, se on huonon vuojen merkki", ja "jos ei uueksi vuojeksi
mettää puhista, niin tulee huono vuosi".

Heikinpäivä oli talven harjalla. Silloin "talven selekä katkiaa ja

karhu kääntää kylykiänsä", tiedettiin.

Kyntteli oli kevään puolen päiviä. Sanottiin:

"Syystä joulu, kevättä kyntteli,

Paavali parasta talavea."

Seurasi sitten laskiainen, paastonajan alkujuhla. Sitähän sitä

odotettiin kuin päivää pilven raosta. Laskiaisaamulla nousivat
hevosmiehet jo kello kolmelta ylös ja menivät puita noutamaan tai
heinän hakuun ja ajoivat aika kyytiä, "jottei laskiainen vähenisi
heijän puolestaan". Kotiin joutuivatkin paraiksi "rieskoille". Kovassa
kiireessä kotiväkikin oli puuhannut, ensin kehruuhommissa ja
karjanhoidossa, sitten pirtin siivoomisessa ja puolisen laitossa. Pirtti
oli saatava puhtaaksi iltapäiväksi, ja kaikki työt lopetettava, sillä
"iltapuoli laskiaista, se on kuin pyhä". Siksi puolelta päivää pestiin
rukit ja kirnutkin sekä korjattiin karsinaloukkoon yhteen kasaan,
vieläpä pantiin peitto päälle. Valkeata vaatetta jos käytti peittona,
syntyi valkeita karitsoita, musta taas tuotti mustia. Kirnun jos jätti
peittämättä, voi tulla Para ja liata sen. Laskiaisen iltapuolella ei
saanut kehrätä, sanottiin, jotta siitä tulee trulli, joka kehrää
iltapuolella.

Puoliseksi laitettiin roppavoit, rasvarieskat ja mämmit. Roppavoi oli

vastakirnuttua pehmeää vaivaamatonta suolattua voita, rasvarieskat
leivottiin ohrajauhoista ja pantiin "kuin silimiksi" sormella pistettyihin
reikiin "ispinöitä", jotka paistettaessa sulivat ja tekivät rieskan
rasvaisen makeaksi. Mämmiin taas tehtiin ohrajauhotaikinasta ohut
kuori sekä sisus imelletystä ruisjauhotaikinasta, johon myös ispinöitä
pisteltiin. Vielä oli puoliseksi pylsyä. Iltaseksi piti aina olla lihavelli.

Iltapäivällä sitten mäkeen. Jo heti aamusta olisivat lapset sinne

juosseet, mutta eipä laskettu. Sanottiin: "nyt trullit aamupäivästä
liikkeellä". Vaan sitä kiireemmin sitten puolisten jälkeen kipaistiin
Hyypälle, Mustalletöyrälle, Isollejyrkälle, Kirkkomäelle ja
Kestinmäelle. Siellä iltahämäriin lasketeltiin ja useasti oli
aikuisempiakin muassa.

Laskiasiltana ei saanut ottaa tulta. Päivän aikana piti saada karja

ruokituksi ja lihavelli pöydälle, ja päivän aikana "jouvutettiin"
syömään, jopa kylpemässäkin piti käydä "nävön" aikana. "Se oli
pyhitetty sen kaltaiseksi, jotta aikasin saunaan". Sauna näet kuului
myös laskiaisen viettoon. Jo näön aikana joudutettiin
makaamaankin. Näin kun meneteltiin, tulivat lehmät kesällä
laitumelta hyvästi kotiin.

Ei saanut laskiaisena puolista eikä iltasta syödessä eikä saunassa

ollessa puhua, ei halaistua sanaa, jos tahtoi säilyttää itsensä
sääskien ja "kärvästen" puremilta kesällä. — Laskiaisluuta ottivat
vanhat lihavellistä talteen, kattoon piitan väliin pistivät. Sitten kun
hammasta pakotti, purtiin sitä luuta, ja pakotus heitti.

Laskiaisena tekivät emännät laskiaisvihkon. Lehmille kun antoivat

heiniä, niin joka lehmän vihosta ottivat pienen "tyllyn" ja niistä
keräytyi laskiaisvihko, joka pantiin talteen pääsiäiseksi ja karjan
uloslaskupäiväksi. Valmistivat emännät myös laskiaiskakun eli -
rieskan. Se leivottiin kodan pankolla ohrajauhoista ja siihen
sekoitettiin lehmänkarvoja. Leipoessa sanoivat jotkut:

"Pois, Lempo, lehemän seljästä,

varjele vaaraa karjasta!"

Rieska säilytettiin uuninkorvalla ja sitä annettiin lehmille samalla

kertaa kuin laskiaisvihkoakin.

Laskiaisena alkoi pitkä paastonaika, jolloin trullitkin olivat liikkeellä.

Laskiaisiltana voitiin ensi kerta käydä niitä kuuntelemassa. "Pittäis
lähtiä kuunteleen laskiaisämmiä", sanottiin. Piti kaikessa
hiljaisuudessa mennä semmoisen huoneen katolle, joka oli
kolmannella sijalla ja istua verisellä vasikannahalla. Käytiin myös
kuuntelemassa kolmen tien risteyksessä ja tunkion harjalla sekä
vanhoissa tuulimyllyissä. Vanhat tuulimyllyt ovat olleetkin oikein
trullien pesäpaikkoja. Sieltä ne aamulla auringon noustessa ovat
kaahaisseet lentoon.

Laskiaisiltana jotkut emännät kiersivät navetan "rautakankia vettää

köttyyttäen perässään". Navetan oven sen jälkeen lukkosivat ristiä
tehden. Trulleja vastaan siten tekivät varojaan sekä "mavon panoa
vasten".
 Koko paastonaika oli hiljaista aikaa. Lauvantaina aina jo puolelta
päivin heitettiin kehräämiset ja raskaammat työt ja ruvettiin
pyhäsiivoja tekemään. Ja kylpemässä käytiin päivänäöllä.

Paastonajalla oli merkkipäiviä, Matinpäivä ja Maarianpäivä. Matista

alkaen ei enää tarvittu illalla pärettä polttaa eikä Maariasta alkaen
aamulla. Sanottiin:

"Matista ehtoopihti pirtin päälle,

Maarialta aamupihti pirtin päälle."

Mattina jo jääpuikot alkoivat räystäisiin ilmestyä. "Matti pitkällä

parralla lapsia seinän taka viettelee", tavattiin sanoa, sekä: "Kukko
laulaa Matin aikana, jos räystäs tippuu: Sota tulee, sota tulee! Akkaa
ammuttiin päähän."

Maariasta ennustettiin kevään tuloa:

"Jok' on Maariana malon päällä,

se on Valapurina vaon päällä."

Varesta, ensimäistä kevätlintua, jo Maarian aikana odotettiin.

Sanottiin, varista tarkoittaen:

"Jos ei miestä Maariana,

niin mies on hukasa."

Pääsiäinen oli paastonajan loppujuhla, jolloin ilma jo keväälle

hengähteli. Silloin kirkkaassa kevätilmassa ajettiin kirkolle, ja nuoret
iltasin ilakoiden riensivät tanssitaloonsa, jossa myöhään yöhön iloa
pidettiin.
 Pääsiäisen edellisviikon päiviä nimitettiin: kihla- eli kiiristuorustai,
pitkäperjantai ja lankalauvantai. Koko viikolla ei paljoa kehräilty,
lauvantaina jo puolelta päivältä tykkänään lopetettiin.
Pitkänäperjantaina oli puoliskeittona kapavelliä, hauvista keitettyä,
taikka ohrapuuro ilman maitoa. Ei lihaa syöty koko päivänä, kun se
oli Kristuksen piinapäivä. Lankalauvantaina tapasivat emännät ennen
keittää ja pestä langat, mitä oli kevään kuluessa kehrätty.

Tärkeä päivä oli pääsiäinen talon emännälle. Silloin oli karja

suojeltava trulleilta ja muilta pahoilta, silloin oli myös kellokkaalle
kello kaulaan ripustettava. Lauvantaina jo valkealla päivällä toi
emäntä aitasta lehmänkellon pirttiin, kääri hameeseensa ja pani
uunin korvalle lämpenemään. [Toiset asettivat kellon pirtin pöydälle.]
Illalla vielä viime töikseen kävi emäntä kiertämässä navetan,
toisinaan koko kartanonkin. Kuppi, jossa oli tulisia hiiliä, oli hänellä
helmassa, ja kaksi kertaa kulki emäntä myötäpäivään, kerran
vastapäivään. Siten säästyi karja "mavon panolta". Muutamat
kiersivät navetan rautakangissa jo kiiristuorstai-iltana sekä toisen
kerran lauvantai-iltana. Joskus toimitti itse isäntä kiertämisen sekä
navetan että tallin ympäri. Ja navetta lukittiin lujasti, etteivät trullit
pääsisi. Aamulla ani varhain, ennenkuin aurinkokaan oli noussut, otti
emäntä kellon, pani sen sisään "traasun", jossa oli madonkettä ja
ampiaispesää sekä lähti, kello vyöliinassaan, kiertämään navettaa,
kuten illallakin. Sitten meni navettaan ja ripusti kellon, kun oli tukon
siitä ottanut pois, lehmän kaulaan. Osan laskiaisvihkoa sekä -rieskaa
emäntä myös samalla kertaa antoi lehmille. Kun talon muu väki
aamulla heräsi ja meni ulos, sai se kuulla navetasta tuttua kellon
kalkahtelua.

Pääsiäisöinä oli trullien viimeinen liikunta-aika, ja ahkerin liikunta-

aika. Varsinkin pääsiäistä vastaan yöllä ne uutterasti kulkivat, kävivät
naapurien navetoissa ja leikkelivät lampaista, varsinkin
kellolampaasta, villoja otsasta sekä muualtakin. Joskus silpaisivat
korvankin poikki, joskus lehmääkin leikkelivät. Ennen vanhaan oli
ollut oikein lentotrullejakin, jotka yhtenä yönä olivat lentää
viheltäneet monet pitäjät. Niinpä oli kerran Luodolla muuan päivän
noustessa haikaillut:

"Voi päiviäni, kun päivä nousi! Salot, Kempeleet vielä

käymättä, Kemit, Olhavat vasta kuljettuna, ja Limingan keolle
kenkäni jäi, ja Luovosa jo päivä nousi."

Paitsi lentämällä, olivat ne vanhan ajan trullit liikkuneet myös

lehmällä ratsastaen, navetasta ottaneet lehmän ja sillä ajaneet. Ja
hädän tullen olivat ne osanneet muuttaa muotoansa. Muuankin oli,
navetassa kun kähmi ja talon emäntä sattui tulemaan, tekeytynyt
tadikoksi. Emäntä oudolta tadikolta siepannut toisen haaran poikki.
Samalla oli naapurin emännältä jalka katkennut, ja sitä hän saanut
sitten elämänsä nilkuttaa.

Pääsiäisöinä käytiin vielä trulleja kuuntelemassa. Ja

pääsiäisaamulla, ennenkuin päivä nousi, käytiin ennustuksia
kuulemassa. Silloin saatiin kuulla, missä päin ensi aikoina tulee
kuolemia tapahtumaan. Sielläpäin näet paukuteltiin, niinkuin olisi
lautoja romisteltu. "Ne paukuttelee niitä kuoleman ilimoituksia. Ne
ittestään ilimoitettiin."

Kirkossa voi pääsiäisaamuna nähdä "joutavaa väkiä". Piti vain heti,

kun ovet oli avattu, ennen muita ehtiä kirkkoon ja perästä kirkkoa
vasemman kainalon alatse katsoa oveen päin. Silloin näki niitä,
mutta heti kun kello soi, ne katosivat.
 Pääsiäisyönä katsoivat tytöt onnenpeiliin. Pantiin kaksi peiliä
vastakkain ja kynttilät kahden puolen ja katsottiin peiliin ja nähtiin
siellä vastainen sulhanen. Vielä kokeilivat tytöt siten, että asettivat
halon yöksi puurantteelle lumeen, jotta se oli juuri näkyvissä, ja
halolle kolme lastua, kullakin oma merkityksensä: häät, sairaus,
kuolema. Mika lastu siitä yöllä katosi, sitä oli odotettavana, mitä se
oli merkinnyt.

Suvipäivät, taikka paremmin niiden väliset yöt, suviyöt, olivat myös

vanhan kansan merkkiaikoja. Niitä oli kahdet, ensin Julius, Justiinus
ja Tipurttus, sitten Yrjänä, Alperttiina ja Markus. Tiedettiin: "jos
suviyöt pakastaa, niin pakastaa joka yölle yheksän yötä, vaikka sitten
keskellä kesää, jos ei ennen". Ja "Tipurttina pitäisi olla nöyrä
suvisää, sitten tulisi hyvä kesä". — Jotkut vanhat puhuivat ennen
9:stä suviyöstä.

Valpurina kävivät tietäjät aamulla varhain lähteestä taikka

"läheojasta" [semmoinen oja on esim. Päätalon luona Ojakylässä, se
alkaa "viijestä suonesta kankaalla ja ne suonet saavat alakunsa
Joortanista"] ottamassa Valpurivettä. Se oli "siunaavaa vettä" ja sillä
monet viat ja taudit pestiin pois. Vettä ottaessa piti heittää ojaan
uhriksi joku pikku raha, ja kun vedellä pestiin, sanottiin m.m.:

"Vesi vanhin veljeksistä, tuli nuorin tyttäristä, mätäs maista,

paju puista."

Tärkeä oli myös se päivä, jolloin keväällä karja ensikerran

laitumelle laskettiin. Lehmille syötettiin laskiaisvihkoa ja -rieskaa ja
lehmäin turpaan pyyhkäistiin tervaa sekä tehtiin tervaristi oikealle
ronkalle ja häntäjouhia leikattiin lyhemmiksi. Navetan kynnysalle
turpeen peittoon asetettiin haahlat, aitan avaimia ja viikate, joskus
keritsimet ja rautakankikin. Ulkopuolelle kynnystä pantiin, niinikään
turpeen alle, tulisia kekäleitä. Siitä sitten lehmät laskettiin ulos.
Toisinaan asettui emäntä seisomaan tikapuille navetan oven
yläpuolelle lehmäin ulos käydessä. Ulos laskettaessa sanottiin:

"Mettä kylmä maataksenne, koti lämmin tullaksenne!"

Illalla kun paimen toi lehmät metsästä, annettiin niille tuliaisiksi

suoloilla ja jauhoilla höystettyjä kotavesiä. Samalla toimitettiin
paimenen valo. Oli varattu "lämpymät vesimuurit" ja paimen piti
saada valetuksi, ja paimen taas puolestaan yritti valajiaan kastella.
Jopa tuli valaminen lopulta niin äkäiseksi, että vähän ajan päästä oli
koko talon väki saanut keväisen kasteensa. Tätä aavistaen olikin yksi
ja toinen pukenut päälleen huonot vaatteet odotellessaan paimenen
tuloa. Eikä siitä kastumisesta suuttua saatettu. Mitä kovemmat
valajaiset toimitettiin, sitä paremmin lehmät "koko vuojen ajan"
lypsivät.

Erkki ja Urpaanus olivat nekin merkkipäiviä. Vanhoilta oli opittu:

"Urpaanus paita päällä,

Erkki turjus turkki päällä",

sekä:

"Kylymä Erkki, hyvä merkki,

lämmin Erkki, paha merkki."

Helatuorustaista tiedetään, jotta "se on niin iso juhula, ettei maan

ruohokaan kasva".

Helluntai oli hupainen kesäjuhla, ja silloin pantiin toimeen "niitä

kaikkein mahtavimpia tansseja", kutsuttiin paraimpia pelimanneja
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com