Visit https://ebooknice.

com to download the full version and

explore more ebooks

(Ebook) The Undaunted Women of Nanking: The Wartime

Diaries of Minnie Vautrin and Tsen Shui-fang by Hua-
ling Hu, Lian-hong Zhang ISBN 9780809329632,
0809329638
_____ Click the link below to download _____
https://ebooknice.com/product/the-undaunted-women-of-
nanking-the-wartime-diaries-of-minnie-vautrin-and-tsen-
shui-fang-2624032

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

Here are some recommended products that might interest you.
You can download now and explore!

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles, James

ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492, 1459699815,
1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

ebooknice.com

(Ebook) Mathematical Theory of Switching Circuits and Automata by Sze-

Tsen Hu ISBN 9780520310896, 0520310896

https://ebooknice.com/product/mathematical-theory-of-switching-
circuits-and-automata-51826476

ebooknice.com

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II Success)

by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-
math-1c-and-2c-2002-peterson-s-sat-ii-success-1722018

ebooknice.com

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

ebooknice.com
(Ebook) Handbook of Research on Secure Multimedia Distribution by
Shiguo Lian, Yan Zhang, Shiguo Lian, Yan Zhang ISBN 9781605662626,
9781605662633, 1605662623, 1605662631

https://ebooknice.com/product/handbook-of-research-on-secure-
multimedia-distribution-1647108

ebooknice.com

(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-
arco-master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094

ebooknice.com

(Ebook) Threshold Logic by Sze-Tsen Hu ISBN 9780520329560, 0520329562

https://ebooknice.com/product/threshold-logic-51815312

ebooknice.com

(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth Study:

the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin Harrison ISBN
9781398375147, 9781398375048, 1398375144, 1398375047

https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

ebooknice.com

(Ebook) Pattern Analysis of the Human Connectome by Dewen Hu, Ling-Li

Zeng ISBN 9789813295223, 9789813295230, 9813295228, 9813295236

https://ebooknice.com/product/pattern-analysis-of-the-human-
connectome-10806444

ebooknice.com
 Also included are biographical sketches of the “These diaries are crucial documents of courage and mercy in the
D uring the infamous “Rape of Nanking,”

Hu and Zhang
two women, a note on the diaries, and infor- face of appalling human brutality.” a brutal military occupation of Nan-
mation about the aftermath of the tragedy, —Kasahara Tokushi, author of One Hundred king, China, that began in December 1937,
as well as maps and photos—some of which Days in the Nanjing Refugee Zone it is estimated that Japanese soldiers killed
appear in print here for the first time. between 200,000 and 300,000 Chinese and
“The diaries stand as timeless testimonials to the horrors of war, and raped between 20,000 and 80,000 women. In
Hua-ling Hu has taught Chinese language, response to the atrocities, a group of western-
especially the price women pay, echoed in Vautrin’s repeated lament
literature, and history at both Chinese and ers organized the International Committee
‘Someday I would like the women of Japan to know some of these
American universities, including the Univer- for the Nanking Safety Zone and attempted
sity of Colorado–Boulder, where she received sad, sad stories.’” to shelter refugees. Among these humanitar-

The Wartime Diaries of Minnie Vautrin and Tsen Shui-fang

—Ivy Lee, founding president, Chinese
The

The Undaunted Women of Nanking

a doctorate in history. She is the author of ian heroes was Minnie Vautrin, an American
five books, among them American Goddess at American Political Action Committee missionary and acting president of Ginling
the Rape of Nanking: The Courage of Minnie
Vautrin. She was awarded the Chinese Liter- “This book is a significant contribution to the study of the Nanjing
Undaunted Women of College. She and Tsen Shui-fang, her Chi-
nese assistant and a trained nurse, turned the
ary and Arts Medal of Honor for the Chinese- Massacre. It will help researchers and the general public to better college into a refugee camp, which protected
language edition of her biography of Minnie
Vautrin.

Zhang Lian-hong is a professor of history

understand what really happened during those terrible dark days.”
—Sun Zhai-wei, author of To Verify History: Research
and Deliberation on the Nanjing Massacre
NANKING
p
more than 10,000 women and children during
the height of the ordeal. Even though both
women were exhausted mentally and physi-
cally from caring for so many, they kept de-
and chairman of the Center for Studies on “These valuable accounts in their respective languages are primary The Wartime Diaries of tailed diaries during the massacre.
the Nanjing Massacre of Nanjing Normal The Undaunted Women of Nanking jux-
sources providing vivid witness to the tragic Rape of Nanking.”
University, as well as associate chairman of
—Joyce Lebra, author of Women in Changing Japan
Minnie Vautrin and taposes the two women’s wartime diaries
the Modern Chinese Historical Society of day-by-day from December 8, 1937, through
Kiangsu Province and Nanjing Historical
Society. He is coauthor or coeditor of seven “This book offers a rare glimpse into the inner worlds of two
remarkable women during the dark moments of wartime violence
p
Tsen Shui-fang March 1, 1938. Both diaries provide vital eye-
witness accounts of the Rape of Nanking and
books published in Chinese. Edited and translated by are unique in their focus on the Ginling refu-
against civilians in Nanjing. The juxtaposition of the diary of Tsen gee camp and the sufferings of women and
Shui-fang with that of the American Minnie Vautrin presents a Hua-ling Hu and Zhang Lian-hong children. Tsen Shui-fang’s diary is the only
wealth of opportunities to explore critical issues such as women and known daily account by a Chinese national
war, national identity, and humanitarianism in early twentieth- written during the crisis and not retrospec-
century East Asia.” tively. As such, it records a unique perspec-
—Daqing Yang, author of Technology of Empire: tive: that of a woman grappling with feelings
Telecommunications and Japanese Imperialism of anger, sorrow, and compassion as she wit-
nesses the atrocities being committed in her
war-torn country. Tsen Shui-fang’s diary has
never before been published in English, and
this is its first translation.
Cover illustrations: Portraits of Minnie Vautrin and Tsen southern illinois university press $29.95 usd Editors Hua-ling Hu and Zhang Lian-
Shui-fang and photo of refugee students courtesy of Mrs.
1915 university press drive isbn 0-8093-2963-8 hong have added many informative annota-

University Press
Southern Illinois
Emma Lyon; photo of Tsen’s handwriting by China’s tions to the diary entries from sources includ-
Second Historical Archives of Nanjing, China; photo of mail code 6806 isbn 978-0-8093-2963-2
Vautrin’s handwriting by Dr. Chia-lun Hu, courtesy Mrs. carbondale, il 62901 ing the proceedings of the Tokyo War Crimes
Emma Lyon.
www.siupress.com Trial of 1946, Vautrin’s correspondence, John
Rabe’s diary, and other historical documents.
Printed in the United States of America Jacket design by Mary Rohrer

HuZhang cvr mech.indd 1 4/6/10 2:42 PM

 Also included are biographical sketches of the “These diaries are crucial documents of courage and mercy in the
D uring the infamous “Rape of Nanking,”

Hu and Zhang
two women, a note on the diaries, and infor- face of appalling human brutality.” a brutal military occupation of Nan-
mation about the aftermath of the tragedy, —Kasahara Tokushi, author of One Hundred king, China, that began in December 1937,
as well as maps and photos—some of which Days in the Nanjing Refugee Zone it is estimated that Japanese soldiers killed
appear in print here for the first time. between 200,000 and 300,000 Chinese and
“The diaries stand as timeless testimonials to the horrors of war, and raped between 20,000 and 80,000 women. In
Hua-ling Hu has taught Chinese language, response to the atrocities, a group of western-
especially the price women pay, echoed in Vautrin’s repeated lament
literature, and history at both Chinese and ers organized the International Committee
‘Someday I would like the women of Japan to know some of these
American universities, including the Univer- for the Nanking Safety Zone and attempted
sity of Colorado–Boulder, where she received sad, sad stories.’” to shelter refugees. Among these humanitar-

The Wartime Diaries of Minnie Vautrin and Tsen Shui-fang

—Ivy Lee, founding president, Chinese
The

The Undaunted Women of Nanking

a doctorate in history. She is the author of ian heroes was Minnie Vautrin, an American
five books, among them American Goddess at American Political Action Committee missionary and acting president of Ginling
the Rape of Nanking: The Courage of Minnie
Vautrin. She was awarded the Chinese Liter- “This book is a significant contribution to the study of the Nanjing
Undaunted Women of College. She and Tsen Shui-fang, her Chi-
nese assistant and a trained nurse, turned the
ary and Arts Medal of Honor for the Chinese- Massacre. It will help researchers and the general public to better college into a refugee camp, which protected
language edition of her biography of Minnie
Vautrin.

Zhang Lian-hong is a professor of history

understand what really happened during those terrible dark days.”
—Sun Zhai-wei, author of To Verify History: Research
and Deliberation on the Nanjing Massacre
NANKING
p
more than 10,000 women and children during
the height of the ordeal. Even though both
women were exhausted mentally and physi-
cally from caring for so many, they kept de-
and chairman of the Center for Studies on “These valuable accounts in their respective languages are primary The Wartime Diaries of tailed diaries during the massacre.
the Nanjing Massacre of Nanjing Normal The Undaunted Women of Nanking jux-
sources providing vivid witness to the tragic Rape of Nanking.”
University, as well as associate chairman of
—Joyce Lebra, author of Women in Changing Japan
Minnie Vautrin and taposes the two women’s wartime diaries
the Modern Chinese Historical Society of day-by-day from December 8, 1937, through
Kiangsu Province and Nanjing Historical
Society. He is coauthor or coeditor of seven “This book offers a rare glimpse into the inner worlds of two
remarkable women during the dark moments of wartime violence
p
Tsen Shui-fang March 1, 1938. Both diaries provide vital eye-
witness accounts of the Rape of Nanking and
books published in Chinese. Edited and translated by are unique in their focus on the Ginling refu-
against civilians in Nanjing. The juxtaposition of the diary of Tsen gee camp and the sufferings of women and
Shui-fang with that of the American Minnie Vautrin presents a Hua-ling Hu and Zhang Lian-hong children. Tsen Shui-fang’s diary is the only
wealth of opportunities to explore critical issues such as women and known daily account by a Chinese national
war, national identity, and humanitarianism in early twentieth- written during the crisis and not retrospec-
century East Asia.” tively. As such, it records a unique perspec-
—Daqing Yang, author of Technology of Empire: tive: that of a woman grappling with feelings
Telecommunications and Japanese Imperialism of anger, sorrow, and compassion as she wit-
nesses the atrocities being committed in her
war-torn country. Tsen Shui-fang’s diary has
never before been published in English, and
this is its first translation.
Cover illustrations: Portraits of Minnie Vautrin and Tsen southern illinois university press $29.95 usd Editors Hua-ling Hu and Zhang Lian-
Shui-fang and photo of refugee students courtesy of Mrs.
1915 university press drive isbn 0-8093-2963-8 hong have added many informative annota-

University Press
Southern Illinois
Emma Lyon; photo of Tsen’s handwriting by China’s tions to the diary entries from sources includ-
Second Historical Archives of Nanjing, China; photo of mail code 6806 isbn 978-0-8093-2963-2
Vautrin’s handwriting by Dr. Chia-lun Hu, courtesy Mrs. carbondale, il 62901 ing the proceedings of the Tokyo War Crimes
Emma Lyon.
www.siupress.com Trial of 1946, Vautrin’s correspondence, John
Rabe’s diary, and other historical documents.
Printed in the United States of America Jacket design by Mary Rohrer

HuZhang cvr mech.indd 1 4/7/10 9:14 AM

 The Undaunted Women of Nanking

+X)URQWPDWWHULQGG $0
+X)URQWPDWWHULQGG $0
 The
Undaunted Women of
NANKING

The Wartime Diaries of
Minnie Vautrin and

Tsen Shui-fang
Edited and Translated by
Hua-ling Hu and Zhang Lian-hong

Southern Illinois University Press

Carbondale and Edwardsville

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 Copyright © 2010 by the Board of Trustees,
Southern Illinois University
All rights reserved
Printed in the United States of America

13 12 11 10 4 3 2 1

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Vautrin, Minnie, 1886–1941.
The undaunted women of Nanking : the wartime diaries of Minnie Vautrin
and Tsen Shui-fang / edited and translated by Hua-ling Hu, Zhang Lian-hong.
p. cm.
ISBN-13: 978-0-8093-2963-2 (alk. paper)
ISBN-10: 0-8093-2963-8 (alk. paper)
ISBN-13: 978-0-8093-8561-4 (ebook)
ISBN-10: 0-8093-8561-9 (ebook)
1. Vautrin, Minnie, 1886–1941—Diaries. 2. Tsen, Shui-fang, 1875–1969—
Diaries. 3. Nanking Massacre, Nanjing, Jiangsu Sheng, China, 1937—
Personal narratives. 4. Sino-Japanese War, 1937–1945—China—Nanjing
(Jiangsu Sheng) 5. Women missionaries—China—Diaries. 6. Ginling College
(Nanjing, Jiangsu Sheng, China)—Officials and employees—Biography.
7. Sino-Japanese War, 1937–1945—Personal narratives. 8. Sino-Japanese War,
1937–1945—Atrocities. 9. Nanjing (Jiangsu Sheng, China)—Biography.
10. Nanjing (Jiangsu Sheng, China)—History, Military—20th century.
I. Tsen, Shui-fang, 1875–1969. II. Hu, Hualing. III. Zhang, Lian-hong. IV. Title.
DS797.56.N365V38 2010
951.04'2—dc22 2009037023

Printed on recycled paper.

The paper used in this publication meets the minimum requirements of Ameri-
can National Standard for Information Sciences—Permanence of Paper for
Printed Library Materials, ANSI Z39.48-1992. ∞

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 
C ON TEN TS

List of Illustrations vii

Acknowledgments ix

Introduction 1
Biographical Sketches: Minnie Vautrin and Tsen Shui-fang 5
A Note on the Two Diaries 14

JUXTAPOSITION—E XCERPTS FROM THE TWO DIARIES,

DECEMBER 8, 1937, TO M ARCH 1, 1938
1. Receiving Refugees at Ginling College under
Intensifying Bombardment 23
2. Japanese Occupation of Nanking—Soldiers’
Rampage, Residents’ Terror 35
3. Observing Holidays in a Time of Horror and
the Refugees’ “Goddess of Mercy” 63
4. Registration of Women and the Return of
American and European Diplomats 80
5. Life and Problems inside the Ginling Camp 98
6. The Japanese Demand to Close Refugee
Camps and Vautrin’s Defiance 121
7. Slowly Restoring Law and Order but Soldiers
Keep Searching for HWA GU-NIANG 141
Aftermath 166

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 C ON T E N TS

Appendix: Reports by Minnie Vautrin on the Rape

of Nanking from Her Correspondence
A Review of the First Month: December 13, 1937–January 13, 1938 173
As a Refugee Camp: January 14–March 31, 1938 188
Notes 201
Selected Bibliography 221
Index 229

vi

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 
I LLUSTR ATIONS

Maps
following page x
Japan’s Invasion of China, 1931–37
China, 1937–38
Nanking, 1937–38
Nanking Safety Zone, 1937–38
Ginling College, 1937–38

Plates
following page 62
Central Building and 500 Dormitory of Ginling College in 1930s
Arts Building
Interior of the College Library Building
The three-member Emergency Committee of Ginling’s refugee camp
Minnie Vautrin in junior high school
Vautrin’s last portrait
Tsen Shui-fang in her early fifties
Tsen in her eighties
Two leaves from Tsen’s handwritten Chinese diary
Pages from one of Vautrin’s handwritten family letters
Vautrin and workers at the Red Cross rice kitchen serving refugees
Staff, volunteers, and visitors at Ginling’s refugee camp
Vautrin, Rev. James McCallum, and Dr. Lewis Smythe

vii

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 I L LUS T R AT IONS

Refugee students at Ginling’s camp

Vautrin with China missionaries, St. Louis, May 1941
The Order of the Jade bestowed on Vautrin in July 1938
Vautrin’s grave in Shepherd, Michigan
Hua-ling Hu and Zhang Lian-hong visit Vautrin’s bronze bust
on the campus of Ginling College, December 2003

viii

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 
A CK NOWLEDGMEN TS

Zhang Lian-hong and I, Hua-ling Hu, are indebted to China’s Second His-
torical Archives of Nanjing, the Center for Studies on the Nanjing Massacre
of Nanjing Normal University, and the Disciples of Christ Historical Society
of Nashville, Tennessee, for providing valuable source materials, photographs,
and maps. We are also in debt to Dr. Wen-husan Chang, Cindy Chan, and
other members of the Association for Preserving the History of World War
II in Asia (AOHWA), based in Pittsburgh, Pennsylvania, for their generous
donation to the subvention fund for the publication of our book
I would like to express my deep gratitude to Minnie Vautrin’s niece, Emma
Lyon, and grandniece, Mary Lou Kniffen, for their valuable gifts of Vautrin’s
artifacts, papers, and photos and for their friendship for all these years. During
the compilation of this book, I have incurred many debts. Dr. Terry Mathis
patiently worked with me, paragraph by paragraph, while I was translating Tsen
Shui-fang’s diary into English. Bonnie Smith kindly spent numerous hours
in critiquing and editing the manuscript. McGarvey Ice repeatedly furnished
sources and photos of Vautrin deposited at the Disciple of Christ Historical So-
ciety. Martha Smalley swiftly responded to bibliographical queries on Vautrin’s
papers archived at Yale Divinity School Library. Charlotte Hamilton of the
United Board for Christian Higher Education in Asia of New York cordially
answered a request for permission to use a copyrighted reference published by
the United Board for Christian College in China more than a half-century
ago. Cindy Chan offered Vautrin’s pictures from her collection and contributed
many fine ideas toward the publication of the manuscript. Walter Ko supplied
a vital, out-of-print reference book on Ginling College and other publishing
information on the Rape of Nanking. Dr. T. C. Peng bestowed insightful
suggestions and encouragement. To all of them, I am immensely grateful.
Meanwhile, I am equally grateful to two noted historians, Dr. Richard Chu

ix

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 A CK NOW L E DGM E N TS

and Dr. Joyce Lebra, for their generous help and scholarly advice. Finally, I
should like to thank my husband, Dr. Chia-lun Hu, for guiding me through
the intricacies of computers and procuring books from various libraries for me.
Zhang Lian-hong would like to express his sincere gratitude to Ginling
College of Nanjing Normal University, to Ma Zhen-du and Guo Bi-qiang of
China’s Second Historical Archives, as well as to Liu Fa-quan and Ma Xiao-
yan of Nanjing Normal University for their assistance.
Last but not least, we must thank our publisher, Southern Illinois University
Press, and its devoted staff members Barb Martin and Kathleen Kageff. We
especially thank Dr. Karl Kageff, editor-in-chief of the Press, for his profound
interest in our project and generous help. We are grateful to John Wilson for
superbly copyediting our manuscript. It is a privilege to work with them.

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 -DSDQ·V,QYDVLRQRI&KLQD²'UDZQE\WKH&HQWHUIRU6WXGLHVRQWKH1DQMLQJ0DVVDFUHRI1DQMLQJ1RUPDO8QLYHUVLW\

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 &KLQD²'UDZQE\WKH&HQWHUIRU6WXGLHVRQWKH1DQMLQJ0DVVDFUH

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 1DQNLQJ²5HSURGXFHGIURP$PHULFDQ*RGGHVVDWWKH5DSHRI1DQNLQJE\+XDOLQJ+X
&DUERQGDOH6RXWKHUQ,OOLQRLV8QLYHUVLW\3UHVV 

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 1DQNLQJ6DIHW\=RQH²5HGUDZQE\WKH&HQWHUIRU6WXGLHVRQWKH1DQMLQJ0DVVDFUHIURP
$PHULFDQ*RGGHVVDWWKH5DSHRI1DQNLQJ

+X)URQWPDWWHULQGG $0
 *LQOLQJ&ROOHJH²'UDZQE\WKH&HQWHUIRU6WXGLHVRQWKH1DQMLQJ0DVVDFUH

+X)URQWPDWWHULQGG $0
+X)URQWPDWWHULQGG $0
 The Undaunted Women of Nanking

+X)URQWPDWWHULQGG $0
+X)URQWPDWWHULQGG $0
 
I N TRODUC TION

World War II broke out in Europe on September 1, 1939, when Hitler’s troops
assaulted Poland. Three years later, the United States declared war on the
Japanese empire following the attack on Pearl Harbor on December 7, 1941.
Prior to America’s entrance into the war, however, the Chinese had been fight-
ing the Japanese for ten years on Chinese soil, ever since the Imperial Army
invaded Manchuria in September 1931.1
On December 13, 1937, Japanese soldiers occupied Nanking, the capital city
of the Chinese Nationalists. As soon as Nanking fell, Japanese soldiers went on
a rampage of killing, burning, looting, and raping. Within a few days, Nanking
was reduced to a “hell on earth.”2 Gunshots and human wailing filled the air,
corpses were piled on roads and in ditches, fires lit the sky at night, and smoke
blackened the horizon during the day. Over half of the city was set ablaze.
Homes and shops were broken into and looted, if not burned. Girls as young
as twelve and women as old as eighty were raped, and some were tortured to
death.3 According to the verdict of the Tokyo War Crimes Trial of 1946, during
the first six weeks of Japanese occupation, an estimated 200,000 Chinese were
slaughtered, and in the first month at least 20,000 women were raped.4 And the
atrocities committed by the Japanese did not subside for several more weeks,
until late February of 1938. And as the verdict of the court clearly stated, that
estimate of 200,000 deaths did not include those bodies burned or thrown
into the Yangtze River or otherwise disposed of by the Japanese army. Histo-
rians and other specialists on the Rape of Nanking still dispute the number
of Chinese who lost their lives and the number of women who were raped.5
Some estimates of the number of deaths and rape victims run in excess of
300,000 and 80,000, respectively.6 On the other hand, some ultraconservative
Japanese authors deny the existence of the Rape altogether.7 Iris Chang in her
best-selling book, The Rape of Nanking: The Forgotten Holocaust of World War
II, puts the number of deaths in Nanking between 260,000 and 350,000 and

+X,QWURLQGG $0
 I N T RODUC T ION

the number of rape victims between 20,000 and 80,000.8 However, Chang’s
book has been critically challenged by Japanese revisionists and some of the
more recent works published in English.9
During those dark and tragic days, however, the besieged Chinese people
of Nanking fortunately had some twenty Europeans and Americans stay with
them to protect them. These Westerners, who had refused to evacuate Nan-
king, organized the International Committee for the Nanking Safety Zone
and established a safety zone in the city to shelter refugees. They insisted that
Japanese authorities recognize the zone’s neutrality by keeping it off-limits
to the soldiers. The safety zone comprised an area of 3.8-square kilometers,
including Nanking University, the American embassy, Ginling College, and
other missionary schools and institutes.10
At the zenith of the Japanese terror, an estimated 200,000 Chinese poured
into the so-called safety zone for refuge, though it was by no means safe.
Japanese soldiers ignored the zone’s neutrality and went inside to commit
atrocities as they pleased. Nevertheless, the undaunted efforts made by these
few Europeans and Americans and their fearless protests lodged to the Japanese
authorities saved the lives of thousands of Chinese and spared many women
from rape. Among these humanitarian Westerners, Minnie Vautrin was the
one most devoted to protecting Chinese women and children.
Vautrin, acting president of Ginling College, assisted by Tsen Shui-fang and
a small Chinese staff, turned the women’s college into a refugee camp specifi-
cally for women and children. At the height of Japanese atrocities, despite their
lives being threatened by the intruding soldiers, the two women courageously
protected over 10,000 refugees in the small campus designed originally for
2,750. In addition, they exhausted every possible means to care for the well-
being of the refugees. As a trained nurse, Tsen also performed medical services
for the sick. Both women labored without rest to save the people in their care.
No matter how exhausted and terrified both Vautrin and Tsen were during
the darkest days of the Rape of Nanking, each woman recorded faithfully what
she saw, heard, and experienced day by day. The two women’s diaries detail
the Japanese soldiers’ atrocities committed on Ginling campus and reveal the
suffering of the Chinese women and children. Vautrin and Tsen were under
constant fear that if the Japanese intruders discovered the two diaries, they
would be confiscated and the women’s lives--and therefore the lives of everyone
in their care--would be endangered. Whenever the soldiers barged into the cam-
pus, the two women would quickly hide their diaries in various secret places.
Vautrin’s diary (1937–40) is a vital eyewitness account on the Rape of Nan-
king and its aftermath. It not only supports and supplements other recently
unearthed primary sources, such as the diary of John Rabe11 and memoirs by

+X,QWURLQGG $0
 I N T RODUC T ION

some Japanese soldiers on Japan’s campaign of terror,12 but also describes life
in the desecrated Nanking after the Rape. While Rabe’s diary and others have
generally focused on the safety zone and the city, Vautrin’s diary focuses on
Ginling’s refugee camp and the suffering endured by the women and children.
It reveals a woman’s voice on war in a foreign land as well as the humanity and
courage of a female missionary in a time of terror. Before Tsen Shui-fang’s diary
was discovered, Vautrin’s diary stood alone as the primary source on Japanese
crimes committed inside a women’s camp as well as the pain and fear imposed
on the women by the soldiers.
Tsen’s diary (1937–38) is the first known daily diary recorded by a Chinese
on the Rape of Nanking; other accounts were recorded retrospectively. Penned
in Chinese, this wartime diary by an ordinary Chinese woman focuses on
what happened inside Ginling’s camp and on the women and children’s hard-
ships as seen through a fellow countrywoman’s eyes. It not only complements
Vautrin’s diary but also reveals a Chinese national’s anger and deep sorrow as
she witnessed the atrocities committed by the Japanese, humiliation over the
inhumane plight of refugees, compassion for her war-torn country, as well as
her pain and humanity in a time of crisis.
Selections of Vautrin’s diary have been previously published in works such
as American Goddess at the Rape of Nanking (by Hua-ling Hu, 2000), Eyewitness
to Massacre (edited by Zhang Kai-yuan, 2001), and Terror in Minnie Vautrin’s
Nanjing (edited by Suping Lu, 2008). However, none of them utilize Tsen’s
diary, and it has never before been translated and published in English. For
this book, we decided to present selections from Vautrin’s diary on the Rape
of Nanking juxtaposed with Tsen’s diary, day by day, from December 8, 1937,
to March 1, 1938, with annotations from a variety of primary and secondary
sources. These sources include: the proceedings of the Tokyo War Crimes Trial
of 1946; the diary of John Rabe, the German chairman of the International
Committee for the Nanking Safety Zone; Minnie Vautrin’s correspondence
archived at Yale’s Divinity School Library; Ginling College, by its first president,
Mrs. Lawrence Thurston, and the dean of studies, Ruth Chester; a collection
of biographies of Disciples of Christ missionaries titled They Went to China;
as well as the afore-mentioned American Goddess at the Rape of Nanking by
Hua-ling Hu. In addition, we have included biographical sketches of the two
women; a note on the two diaries; a closing chapter on the aftermath of the
Rape; an appendix containing two detailed reports by Vautrin on conditions
inside Ginling College and Nanking during the Rape; a selected bibliography;
photographs of the two women and their colleagues at Ginling College; and a
series of maps to help orient readers. Finally, for academic accuracy, we correct
discrepancies on Vautrin’s life in Iris Chang’s The Rape of Nanking and other

+X,QWURLQGG $0
 I N T RODUC T ION

publications. (For the discrepancies and corrections, please see notes 4, 5, 9,

and 22 in the “Biographical Sketches” section of this study).
In this book, we generally employ the long-used Wade-Giles romaniza-
tion system for Chinese names. However, a number of spellings of Chinese
names in Vautrin’s diary are different from those of the Wade-Giles and the
Pinyin systems. In order to maintain the integrity of Vautrin’s diary, we keep
its original spellings and insert the Wade-Giles spellings parenthetically, like
this: Giyung [Chuyung] . For the translated text of Tsen’s diary, we adopt the
Wade-Giles system to minimize confusion. The Pinyin system is occasionally
used by individual writers and publishers cited in this book.
Finally, we believe that juxtaposing the diaries of Vautrin and Tsen will
enrich primary sources on World War II, Sino-American relations, and Sino-
Japanese relations, especially regarding the Rape of Nanking. It will equally
add vital eyewitness accounts to women’s studies regarding the impact of war
on women and the history of missionary activities. This juxtaposition vividly
reconstructs what transpired during the terrible months in Nanking, portraying
an inside view of a women’s refugee camp. It depicts the degradation of war,
the suffering and devastation of women and families, as well as the spirit of
humanity in that trying time. Further, it highlights the wartime experience of
two courageous women, one American missionary-educator and one Chinese
nurse. It also introduces a Chinese woman’s real voice on the Rape, generally
absent in the English-language works.
With the revival of militarism in Japan and steadfast denial of the existence
of the Rape of Nanking by Japanese right-wing revisionists, we hope that these
two women’s eyewitness accounts will refute all doubters and provide further
evidence of Japanese war crimes in Nanking in 1937–38. We have no intention
to demean Japan. We sincerely hope that such human tragedy, especially the
suffering and devastation of the Chinese women and their families, will never
be repeated again in any corner of this world.

+X,QWURLQGG $0
 
B IOGR APHICAL S KETCHE S

Minnie Vautrin (1886–1941)

On her tombstone at Shepherd, Michigan, four Chinese characters, Gin Ling
Yung Shen (Ginling Forever), are engraved on the top. On the lower section,
the inscription reads:

Minnie Vautrin
Goddess of Mercy
Missionary to China
28 years
1886–19411

Minnie Vautrin was born on September 27, 1886, in Secor, a small town
in central Illinois. Her father, Edmund L. Vautrin, was a blacksmith who
worked a small farm to supplement the family income. When Minnie was six
years old, her mother, Pauline Lehr, died in childbirth. The little girl learned
hard work as a child. She was a born student who dreamed of being a teacher
and traveling around the world when she grew up. However, her father could
not financially support her schooling. Vautrin realized that if she wanted to
be educated, she must earn her own way—and she did. In the meantime, she
often did volunteer work at the local churches in Secor. Her first teacher com-
mended Vautrin, saying, “She could excel in most anything she tried, and was
a genuinely Christian girl.”2
After graduating in 1907 from Illinois State Normal College (today’s Illinois
State University), which was then a two-year teachers’ college, Vautrin taught
at a high school in LeRoy, Illinois, for several years. She then enrolled at the
University of Illinois at Champaign-Urbana to pursue a bachelor of science
degree, paying her own way through school.

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

While at the University of Illinois, Vautrin became interested in foreign mis-

sions. At the time, the missionary movement in the United States had become
a crusade and was generating unprecedented enthusiasm on college campuses
across the country for student volunteers to serve in foreign missions. Many
young men and women went to foreign countries as missionaries, over one-third
of them to China.3 At the time, China had become more receptive to Western
missionary activities. After the Boxer debacle of 1900, even the de facto ruler,
the Empress Dowager of the Manchu court, was convinced that China must
reform according to Western ways. The country wholeheartedly sought mis-
sionary help for its modernization, especially for overhauling its educational
system. In 1911 the success of the Chinese revolution led by American-educated
Dr. Sun Yat-sen generated even greater American zest for missions to China.
In 1912, after graduating from the University of Illinois with honors, Vautrin
joined the Foreign Christian Missionary Society4 and was sent to Hofei, China.
At the time, she was twenty-six years old. In Hofei, Vautrin was moved by the
pervasive illiteracy she found among Chinese women and by their extremely
inferior status compared to men. She determined to devote her life to promot-
ing women’s education and to helping the poor in the community.
In the summer of 1918, after establishing San Yu Girls Middle School in
Hofei and serving in China for six years, Vautrin returned to the United States
for furlough and enrolled at Columbia University for a master of arts degree in
education. One year later, she graduated from the university and was scheduled
to proceed to Nantung Chow to establish a new girls’ school. However, Gin-
ling College in Nanking invited her to be its acting president while its current
president returned to the States for furlough. Vautrin was very excited by the
Ginling offer and wanted to accept it. At the time, she and her fiancé, who was
also a missionary to China, were planning to be married soon. Further, the For-
eign Christian Missionary Society had already assigned her to Nantung Chow.
After continuous negotiations, the missionary society agreed to loan Vautrin
to Ginling College. To everyone’s surprise, Vautrin postponed her wedding to
devote all her time to Ginling. Before long, she broke the engagement.
In the fall of 1919, Vautrin became the acting president of Ginling College
and chairwoman of the education department.5 At Ginling, she devoted herself
to promoting women’s education and improving the college’s curriculum. Also,
she launched a “good neighbor” policy to serve the poor in the vicinity of the
college. She guided her students to open an elementary school and establish a
free clinic for the poor of the neighborhood.
In July 1937, at the outbreak of the second Sino-Japanese war, Vautrin was
very worried that the spreading conflict would bring devastation to the Chinese
people and property. She decided that she should not leave China when it was

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

in such a grave crisis, so she immediately cancelled her scheduled furlough to

the United States. On August 12, one day before the Japanese military started
air raids on Nanking, Vautrin began to keep a diary. which she continued to
do until April 14 of 1940.
Later, under the intensified Japanese air raids of Nanking, Vautrin repeat-
edly defied the American embassy’s order to evacuate the city. She joined
the Nanking International Red Cross and made time to care for wounded
Chinese soldiers. At the time, a large number of the wounded had retreated
to Nanking only to find little or no medical care available because most of the
doctors and nurses had already left the city. One night Vautrin saw two badly
injured soldiers lying on the ground in agonizing pain with wounds that had
not been dressed in days. She felt heartsick and tried her best to comfort them
with words. She could never forget the heartbreaking scene.6
Vautrin was reappointed the acting president of Ginling, shortly before its
current president, Dr. Wu Yi-fang,7 departed from Nanking on December 2,
1937. In order to oversee the college’s management during this extraordinary
time, she organized a three-member Emergency Committee, including herself,
Tsen Shui-fang, and Francis Chen, who was Ginling’s business manager. At
about the same time, a group of Westerners in Nanking organized the Inter-
national Committee for the Nanking Safety Zone and established a safety
zone with some twenty refugee camps in the city. Ginling College was spe-
cifically designated to be the camp for women and children refugees. Vautrin
immediately held a long meeting of the Emergency Committee to finalize the
measures for receiving refugees. Chen was in charge of training the janitors to
be security guards and organizing the teenagers on campus, including Tsen’s
teenage grandson, into a service corps as guides. Vautrin and Tsen led a small
staff to prepare eight buildings on the campus to house 2,750 refugees.8
For the protection of Ginling, eight American flags were flown on the out-
skirts of the campus and a newly made, thirty-foot American flag, replacing
the original nine-foot one, was fastened to stakes in the main quadrangle.9
Proclamations from the American embassy were fastened to strategically lo-
cated buildings. These measures were taken to show the Japanese military
that Ginling was American property and therefore neutral in order to avoid
Japanese aerial bombardment and to deter soldiers from entering the campus.
As soon as Nanking fell, on December 13, 1937, the Japanese soldiers went on
a rampage of killing, raping, burning, and looting. Among the most heinous
crimes they committed, the Japanese soldiers raped and gang-raped Chinese
women and tortured some victims to death. According to the estimates of
Chairman John Rabe and Rev. James M. McCallum10 of the International
Committee for the Nanking Safety Zone, between December 16 and December

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

19, at lease one thousand women and girls were raped each night. McCallum
wrote in his diary on December 19: “Never have I heard or read of such brutal-
ity. Rape! Rape! Rape! . . . People are hysterical.”11
As the number and ferocity of these crimes intensified, thousands of women
poured into Ginling day and night, tearfully begging for permission to enter
the campus for protection. Before long, over 10,000 women and children were
crowded into the campus. Everywhere the grounds were packed with refugees.
Although the number of refugees at Ginling was four times its designed capac-
ity of 2,750, under the management of Vautrin and Tsen, everything from food
to medical service was handled in good order except for disposing of the waste
of more than 10,000 people, which continued to haunt Vautrin.12
During the first four to five weeks of the occupation of Nanking, Japanese
soldiers repeatedly forced their way into Ginling to look for Chinese soldiers,
rape women, and loot property.13 Vautrin realized that neither the American
flags flown around the campus nor the proclamations from the American
embassy fastened to the buildings could deter the soldiers. The security guards
trained by Chen proved useless. Vautrin herself had to spend each day and
night rushing to wherever the soldiers intruded into the campus to keep them
from committing crimes.14
Vautrin not only shielded the refugees at Ginling, she also tried her best
to help them locate their male kin whom Japanese soldiers had taken away.
With the help of Tsen and others, Vautrin arranged services to comfort the
refugees’ spirits. At the time, many people in Nanking regarded Ginling as
the safest among all the refugee camps in the safety zone. The International
Committee’s inspection team rated Ginling’s leadership as “outstanding.”15
Under pressure from the Japanese army, on February 18, 1938, the Interna-
tional Committee for the Nanking Safety Zone changed its name to Nanking
International Relief Committee. It became purely a relief organization, and
the safety zone ceased to exist. All but six of the refugee camps were closed.
Ginling was one of the six remaining camps, and Vautrin and Tsen immediately
made arrangements to provide better services to the refugees.16
At the end of May, the International Relief Committee decided to close
the remaining six refugee camps. After seeing that the Japanese soldiers still
engaged in rape, looting, and murder, Vautrin decided that Ginling would
continue to protect 800 young women and their children. Later, in September,
with Tsen’s help, she started two projects, a homecraft-industrial program and
an experimental secondary education program. The former was designed for
the destitute women who had no skills to make a living, the latter for the high
school girls in Nanking. Vautrin raised all the funding for the two projects.17
(For details of the two projects, please see “Aftermath” in this book.)

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

By late 1938, Vautrin was extremely exhausted and looked “haggard.” Her
colleagues and friends all advised her to take her long-overdue furlough and
return to the United States to rest for one year. She refused to do so. In fact,
both the United Christian Missionary Society and Ginling’s Executive Com-
mittee in New York offered Vautrin high paying positions in the States. She
declined both. She instead remained in Nanking facing shortages of basic
necessities and miserable living conditions, even though they were detrimental
to her health, especially during menopause. She was determined to help as
many women suffering under the harsh Japanese rule as possible.18
During the dark days of the Rape of Nanking, many refugees and their
families whom Vautrin protected revered her as a “Living Goddess” or “God-
dess of Mercy.” They thanked her and respected her. An eighty-year-old widow
kowtowed ten times daily at her home, asking heaven to bless Vautrin so she
could continue to protect young women from the Japanese soldiers.19 The
Chinese Nationalist government, at its temporary seat in the southwest of
China, awarded Vautrin the Order of the Jade, the highest honor bestowed to
foreigners, to thank her for protecting women refugees.20
Nevertheless, the terrible strain of dealing with the Japanese soldiers taxed
Vautrin’s health and sapped her strength. She suffered terrible mental anguish
from the daily exposure to Japanese atrocities committed against Chinese,
and in May 1940, she experienced a nervous breakdown and had to return to
the States for medical treatment. She first entered the Psychopathic Hospital
of the State University of Iowa in Iowa City and then recuperated in Marfa,
Texas, and in Indianapolis.21 One year after her breakdown—and just seven
months before the attack on Pearl Harbor that brought the United States to
declare war on Japan—on May 14, 1941, Minnie Vautrin ended her own life.22
She left a note, stating that she felt certain she would never recover and that
she would rather die than go insane. She concluded that her life had been a
“failure.”23 She was fifty-five years old. In her lifetime, she devoted twenty-eight
years to serving the Chinese people. During her last days in Indianapolis, she
repeatedly told her friends how much she missed China. She longed to return.
China was her real “home.”
Fifty-four years later, on May 26, 1995, I, Hua-ling Hu, stood in front of
Vautrin’s tombstone. While reading the inscriptions—“Goddess of Mercy,
Missionary to China, 28 years . . .”—on the stone, I was moved to tears. I
made a promise that I would surely write a detailed account of Vautrin’s hero-
ine’s story, which had been buried under dust during the chaotic wartime.24
Six years later, on May 12, 2001, a memorial service was held at Shepherd,
Michigan, by a group of Chinese Americans to commemorate the sixtieth
anniversary of Vautrin’s passing. At the service, I revisited Vautrin’s gravesite.

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

It was adorned with one thousand fresh red roses donated for the occasion by
a grateful Chinese American from Chicago. Surrounded by over eighty par-
ticipants of the memorial, I stood in front of the tombstone again to dedicate
my book American Goddess at the Rape of Nanking: The Courage of Minnie
Vautrin and its two Chinese language versions (published in Taipei and Beijing,
respectively). In December of 2002, Vautrin’s bronze bust was erected on the
campus of Ginling College of the Nanjing Normal University in Nanjing. She
was eventually able to “return” to her beloved home—China.

Tsen Shui-fang (1875–1969)

Tsen Shui-fang was born at Wuchang, Hupei Province, in 1875. After graduat-
ing from the Wuchang Nursing School, she served at the women’s hospital of
the local Methodist church, the first three years as its nurse and then as the
administrator. From 1910 to 1922 Tsen became the director of the dormitory of
St. Hilda’s Girls High School in Wuchang. She then was named the principal
of the high school’s affiliated elementary school. In September 1924, Tsen was
hired as the director of dormitories of Ginling College of Nanking, in charge
of students’ room and board.
According to Mrs. Yen Ling-yun, a Ginling alumna, Tsen was an excep-
tionally kind and responsible person. She made special efforts to keep the
dormitories spotlessly clean and personally helped to sanitize the kitchen and
utensils. She also served as the college’s nurse. Most of the students liked Tsen
very much and maintained close relationships with her.25
In November 1937, when the invading Japanese troops were marching to-
ward Nanking, stories about their brutalities toward Chinese people in the
conquered areas filled the air. Most of Ginling’s personnel fled the city. Tsen,
at age sixty-two, courageously decided not to leave Nanking. She wanted to
remain at Ginling to help Minnie Vautrin, who had been reappointed acting
president of the college, to protect the campus. Vautrin named Tsen to her
three-member Emergency Committee.
Before long, as the Japanese launched air raids over Nanking, Tsen assisted
Vautrin to pack and ship Ginling’s valuable equipment and books to other, safer
places. They sorted through all the college’s papers and destroyed those that
might later arouse Japanese suspicion. Tsen successfully procured rice and other
necessities for Ginling’s staff in case there were shortages. Despite her heavy
workload, she, too, found time to go to Hsia Kwan, a waterfront district of
Nanking outside the city wall, to attend to wounded Chinese soldiers. She also
went with Vautrin to the press conferences given by the Chinese Nationalist

10

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

civil officials and the representatives of the garrison commander to learn the
newest developments of the war. Vautrin appreciated Tsen’s companionship and
wrote in her diary, November 29, 1937, “At 6 p.m. Mrs. Tsen went with me to
attend the ‘Press’ conference. It is much better to have a companion although
men are very cordial.”26 Tsen was worried about Vautrin’s safety once Japanese
troops entered the city and specifically made a Chinese dress for her in case of
need. Vautrin said in her diary of December 6, “My good friend, Mrs. Tsen,
has a Chinese garment made for me. . . . I may need it in some phase of the
turn over, so it is well to be prepared.”27
Vautrin fully trusted Tsen. For instance, she taught Tsen the combination
of Ginling’s vault, which contained the college’s funds and valuables, so that
only the two of them knew it.28 Several days later, they together emptied the
safe and vault to hide valuables in a safer place.29
In early December 1937, as soon as Ginling was designated as a special
refugee camp, the Emergency Committee held a long meeting to plan for
receiving the refugees. Vautrin and Tsen immediately led a small staff to clean
and clear eight buildings on the campus to house refugees. They labeled all
the rooms with numbers. According to their plan, when refugees came to
Ginling, they were issued a room number at the front gate by the security
guards and escorted to their assigned room by a teenage guide of the Service
Corps. The Corps consisted of Tsen’s teenage grandson Kuo-hsiang30 and five
other teenagers on the campus.
Immediately after the fall of Nanking, when the Japanese soldiers went on
a rampage of committing crimes day and night, Vautrin herself guarded the
front gate, while Tsen and another friend, Mary Twinem,31 pitched in trying to
keep them off campus. After several days, when the incidence of rape intensi-
fied, more than 10,000 women refugees poured into Ginling. Tsen assisted
Vautrin in managing the overcrowded refugee camp. She also served as the only
nurse in Ginling and provided first aid to the refugees. She delivered babies
and attended to the dying and was especially sympathetic to the miseries of
the “big belly”(pregnant) women in the stifling conditions of the campus. On
Christmas Day, 1937, despite the severe shortage of baking ingredients in the
city, she managed to make cookies for the party given for the children and
staff of Ginling. On February 16, 1938, Tsen helped Vautrin host a farewell
party for John Rabe, the chairman of the International Committee for the
Nanking Safety Zone, before his return home to Germany. She regarded the
German chairman as “very capable and courageous” and even asked him to
stay longer in Nanking, but he felt obligated to go.32 Later, when Vautrin got
some milk powder and cod liver oil from the International Committee, Tsen

11

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

instructed mothers how to mix milk powder and give the cod-liver oil to feed
undernourished babies. She also helped Vautrin offer classes for school-age
girls and for destitute widows who had no job skills.
Like Vautrin, Tsen worked tirelessly. But no matter how exhausted and
terrified she was, she too kept a diary to record what she saw, heard, and per-
sonally felt and experienced day by day during this tragic time. For instance,
one night, when she heard twelve young women being dragged out of Ginling
by Japanese soldiers, she sadly entered in her diary, “I want to cry.”33 Another
day, when she saw some of the middle-aged refugees shouting and fighting
for the rotten apples and a small amount of candy given away by three visit-
ing Japanese women, Tsen became “angry to death.” She indignantly wrote
in her diary that night, “Those [refugee] women simply have no shame. . . .
They are low-bred. . . . Even if they starve to death, they should not eat food
from the Japanese.”34
Tsen started her diary on December 8, 1937, and ended it on March 1, 1938
(please see “A Note on the Two Diaries” section of this book). Like Vautrin,
she hid her diary in secret places when the Japanese soldiers barged into the
campus. Tsen’s diary is regarded as the only known eyewitness account on
the Rape of Nanking recorded daily by a Chinese national; other accounts
were recorded retrospectively.In May 1940, when Vautrin had to return to the
United States for medical treatment, Tsen stayed at Ginling and remained
there until June 19, 1942, when the Japanese army took over the campus to use
as the headquarters of Nanking’s garrison. She and other Ginling staff were
forced to move out of the campus, but she stayed in Nanking. On August
8, 1945, Japan surrendered unconditionally. At the end of September, Tsen
represented Ginling in an effort to reclaim the campus from the Japanese
authorities and participated in Ginling’s rehabilitation, at which she “worked
heroically” for months.35 On April 8, 1946, Tsen submitted written statements
to the International Military Tribunal for the Far East, which conducted the
Tokyo War Crimes Trial.36
(It was from Tsen’s statements recorded on the proceedings of the Tokyo
War Crimes Trial that I, Hua-ling Hu, first learned Minnie Vautrin’s name
in 1991. I subsequently began my long quest for source materials on Vautrin’s
life story and eventually completed three versions of my biography of the
American heroine.)
In 1952, under the reign of the People’s Republic of China, Ginling College
became a branch of Nanjing Normal University and ceased to be an indepen-
dent college. Tsen retired to her native Wuchang. She received no pension.
Seeing Tsen live nearly in poverty, Ginling’s former president, Dr. Wu Yi-fang,
arranged a monthly subsidy for her. At end of 1964, Dr. Wu and Ginling

12

+X%LRVLQGG $0
 B IOGR A PH IC A L S K E TCH E S

alumnae invited Tsen to visit Shanghai and Nanking. They took turns holding
parties to celebrate her ninetieth birthday, invited her to stay with them, and
accompanied her to see various places out of the past. Tsen was very excited
to be able to revisit her beloved Ginling campus.37 Four years later, in 1969,
at age ninety-four,38 this feisty woman of great humanity and courage passed
away in her native Wuchang of Hupei Province.

13

+X%LRVLQGG $0
 T
A NOTE ON THE WO D I ARIE S

Minnie Vautrin’s Diary (1937–40)

Minnie Vautrin’s wartime diary (1937–40), in its entirety, is archived at the
Yale Divinity School Library in New Haven, Connecticut. A photocopy of a
portion of the diary is deposited at the Disciples of Christ Historical Society
of Nashville, Tennessee. And I, Hua-ling Hu, own an original onionskin paper
carbon copy of part of the diary.
The diary at Yale is cataloged under the title “Wilhelmina Vautrin, Diary
and Misc., 1937–1940, Archives of the United Board for Christian Higher
Education in Asia, Record Group No. 11, Special Collection.” According to
Martha Smalley, special collection librarian/curator of the Day Mission Collec-
tion of the Divinity School Library, the diary was donated with other Ginling
College records to the library by the United Board in “approximately 1981.”1
As to why the diary is labeled with the name “Wilhelmina,” no one knows
the reason the United Board employed this name instead of “Minnie.” Vau-
trin’s niece, Emma Lyon, repeatedly stated that her aunt had only one given
name, “Minnie,” and that she had never heard anyone in the family called her
“Wilhelmina.”2 Also, after combing through the entire diary and all her cor-
respondence (1919–41), which is also archived at the Divinity School Library,
I concur with Mrs. Lyon that Vautrin used only the name “Minnie” during
her lifetime. Further, it is the name recorded on her transcripts at Illinois State
University and the University of Illinois at Champaign-Urbana 3 as well as
engraved on her tombstone at Shepherd, Michigan.
The diary at Disciples of Christ is listed under the title Minnie Vautrin
Papers. It covers the period from August 12, 1937, to July 1, 1938. According
the chief archivist, Sarah Harwell, the diary was donated to the historical
society by a gentleman named Joseph Smith on November 12, 1984. She had
no information about the donor’s background.4 The original onionskin paper

14

+X'LDU\1RWHLQGG $0
 A N OT E ON T H E TWO D I A R I E S

carbon copy in my possession covers the period from November 1, 1937, to

July 30, 1938. The copy was given to me by Mrs. Lyon on May 26, 1995, when
I paid my respects at her aunt’s grave. The text of Vautrin’s diary in all three
copies is the same, but only Yale holds the complete diary.
Vautrin started her diary on August 12, 1937, when Ginling College began
to make preparations for the forthcoming war. On the next day, August 13, the
Japanese army attacked Shanghai and began air raids on Nanking two days
later. Vautrin wrote, “Leaves from my diary started on August 12, 1937,” prior
to starting her first diary entry of the day. Yet, a journal of her activities from
June 20 to August 11, 1937, enclosed in her letter to “Dear Friends” of August
12, was attached at the beginning of the diary.
The diary ended on April 14, 1940, when Vautrin was on the verge of a ner-
vous breakdown. In the last diary entry, she wrote, “I’m about at the end of my
energy. Can no longer forge ahead and make plans for the work, for on every
hand there seems to be obstacles of some kind.” Below the entry, someone at
Ginling handwrote: “In May 1940, Miss Vautrin’s health broke, necessitating
her return to the United States.”5
The original motive for Vautrin to start the diary was that the forthcoming
war and all the extra tasks involved in preparing for it made it increasingly
difficult for her to keep her friends informed by writing letters. In the letter
to “Dear Friends” of August 12, she wrote: “I’ll resort to the diary form again
because my mind seems to work that way—probably a result of increasing
age.” Nevertheless, from the contents of the diary, especially the portion on
the Rape of Nanking and its aftermath, it is evident that Vautrin intended to
leave an eyewitness account of the crimes committed by the Japanese soldiers
and the suffering of the innocent Chinese, especially women. She wanted to
tell the world what really happened in desecrated Nanking. For instance, she
entered in her diary on the night of December 16, 1937, “From a military point
of view, the taking of Nanking may be considered a victory for the Japanese
army but judging it from the moral law it is a defeat and national disgrace.”
On February 2, 1938, she recorded, “Several women came in to tell me their
tragedies. . . . Some day I would like the women of Japan to know some of
these sad, sad, stories.”
It is also interesting to note that, in 1938, Vautrin tried to sell the already
written portion of her diary to publishers in order to finance the courses she
planned to offer for the destitute women refugees in the Ginling camp. It ap-
pears she also wanted more people to know about the atrocities committed by
the Japanese soldiers from an eyewitness. Her friends in the States submitted
the diary to Houghton, Mifflin, Harper’s Magazine, and the Atlantic Monthly.
All three declined. Only the Classmate of Cincinnati, Ohio, accepted, and it

15

+X'LDU\1RWHLQGG $0
 A N OT E ON T H E TWO D I A R I E S

published the portion through September 26, 1937, under the title “Notes from
a Nanking Diary” in its issues of April 30 and May 17, 1938.6
Vautrin’s diary contains 526 typewritten pages (with three missing pages,
394–96), some of which are doubled-spaced and some single-spaced. Vautrin
typed her diary on an old typewriter. During wintry months and in her un-
heated, icy cold room, she complained about the difficulty of hitting the keys
on the machine. In her letter to Mrs. T. D. Macmillan of January 10, 1940,
Vautrin wrote, “Yesterday and today it has turned suddenly cold and now my
hands are stiff that it is with difficulty that I hit the right keys on this old
typewriter. Some of my mistakes just blamed to this fact.” 7 As she typed her
diary, she made onionskin paper carbon copies—another indication that she
intended it to reach a wider audience.8
Vautrin recorded her diary mostly at night and sometimes during daylight,
whenever she could squeeze in some spare time or even between intrusions into
the campus by the Japanese soldiers. Repetitions, misspellings, and typographic
errors were unavoidable. Occasionally, she inserted some illegible Chinese
phrases in the diary which have puzzled even native Chinese speakers. During
the Rape, Vautrin was in constant fear that her diary would be confiscated by
the Japanese soldiers if they discovered it. So whenever the soldiers barged into
the campus, she always hid her diary in one or another secret place.
At first, no matter how tired, terrified, or sick she was, Vautrin faithfully
kept a detailed account of what she saw, experienced, and heard in her diary
day by day until spring of 1939 when her diary began to skip days. As early as
October of the previous year, she often confessed in her diary how “dead tired,”
“much depressed,” and “exhausted” she was.9 On March 22, 1940, she wrote,
“Almost three weeks have passed since I have written one line in diary. Why?
The reasons have been not just one but many. Physical exhaustion the main
one.” Less than three and a half weeks later, she made the last entry in her diary.
Although the Yale Divinity School Library received Vautrin’s diary, along
with other Ginling papers, from the United Board in 1981, few people knew
of its existence until the 1990s. In 1991, Chinese historian Zhang Kai-yuan
“discovered” the massive collection of American missionary papers at the
library while he was searching for materials on his former history professor,
Miner Searle Bates of Nanking University. Later, historians and specialists
on the Rape of Nanking began to study Vautrin’s diary. For instance, in 1995
Zhang along with Nancy Tong edited and published a collection of docu-
ments, interviews, and papers on the Rape of Nanking under the title Nan
Jing: Yi jyou san chi nien shr yi yueh tsz ji jyou san pa nien wu yueh [Nanking:
November 1937 to May 1938] that contains fifteen pages of selections from
Vautrin’s diary. In 1994, I used a portion of the diary as the primary source

16

+X'LDU\1RWHLQGG $0
 A N OT E ON T H E TWO D I A R I E S

in my first article on Vautrin, “Miss Minnie Vautrin—The Living Goddess

of the Suffering Chinese People.”10 Later, I employed both Vautrin’s diary
and correspondence (1919–41) as vital source materials and quoted extensively
from them in American Goddess at the Rape of Nanking: The Courage of Minnie
Vautrin as well as its two Chinese-language versions (published in Taipei, 1997
and Beijing, 2000, respectively). Iris Chang, in her book, The Rape of Nanking:
The Forgotten Holocaust of World War II, devoted twelve pages (129–39, 186–87)
to Vautrin’s story, including quotes from the diary. In 2001, Zhang Kai-yuan
edited and published Eyewitness to Massacre, with thirty-five pages (355–90)
of excerpts on the Rape of Nanking from Vautrin’s diary and two reports by
Vautrin from her correspondence, with four annotations. Seven years later, in
2008, Suping Lu edited Terror in Minnie Vautrin’s Nanjing: Diaries and Cor-
respondence, 1937–38. The book covers selections of Vautrin’s diary entries from
August 13, 1937, to June 12, 1938, as well as some excerpts from her correspon-
dence and diplomatic papers with annotations. The annotations are in-depth,
detailed, and many of them scholarly. Although Lu generally lists the major
references he consulted in the introduction of the book and provides sources
for the annotations of that section, he fails to cite individual sources for the
annotations in Vautrin’s diary itself. Readers have no way to check the origins
of the sources or to pursue further study. Nor is there a bibliography attached.
Meantime, some of the Lu’s statements in the introduction are questionable.11
Vautrin’s diary was translated into Japanese by Okada Ryonosuke and
Ihava Yoko with annotations by Kasahara Tokushi and titled Nankin jiken
no hibi: Minibotorin no nikki [Every day of the Nanking Massacre: Minnie
Vautrin’s diary]. It was translated into Chinese by the Center for Studies of
the Nanjing Massacre of the Nanjing Normal University and titled Wei te lin
ri ji [Vautrin’s Diary].

Tsen Shui-fang’s Diary (1937–38)

Tsen Shui-fang’s diary is archived at China’s Second Historical Archives in
Nanjing. The Historical Archives, established in 1950, house all kinds of docu-
ments for the Chinese central government and its affiliate institutes. After 1949,
Ginling College was taken over by the People’s Republic of China and all of
its documents were handed over to the Historical Archives.
Approximately 200 volumes of Ginling’s documents cataloged under the
title “Ginling Arts and Science College for Women” are deposited at the Histor-
ical Archives. In addition, there are some miscellaneous papers and documents
that are difficult to categorize. At the turn of this century, researchers began to
sort out the miscellaneous files. In 2001, they discovered a handwritten diary

17

+X'LDU\1RWHLQGG $0
 A N OT E ON T H E TWO D I A R I E S

titled “A Segment of the Diary by a Colleague Remaining in Ginling at the

Fallen Capital.” Yellow watermarked paper was used for the cover sheet, and
stationery, manufactured by Shanghai Stationery Company in the 1930s, for
the text. It was handwritten in Chinese with a fountain pen in the traditional
fashion, from right to left, top to bottom.
The diary, consisting of some thirty thousand Chinese characters, covers
eighty-four days, from December 8, 1937, to March 1, 1938, detailing the ruthless
atrocities committed by the Japanese soldiers in Ginling College and the Nan-
king Safety Zone as well as the suffering of the Chinese people. It also depicts
its author’s emotional trauma as a Chinese national during this tragic time.
The name “Chen Pin-chi” was written on the cover of the diary as its author.
Chen was a graduate of Ginling who, after receiving her doctorate from the
University of Michigan, returned to Ginling as a professor of biology. However,
on the eve of the Rape of Nanking, she was asked by President Wu Yi-fang to
escort some of the Ginling students from Nanking to Wuhan.12 Among the
names on the list of Ginling’s personnel remaining in Nanking, there was no
one identified as “Chen Pin-chi.” But the diary is written in first-person and
describes, among other things, the activities of its author’s teenage grandson
in the Ginling refuge camp. Chen Pin-chi was born in 1901 and only thirty-six
years old at the time. She could not possibly have had a teenage grandson. After
conducting meticulous research on the subject,13 the researchers at the Histori-
cal Archives concluded that the real author of the diary was Tsen Shui-fang.14
Tsen was the director of the Ginling dormitory and remained at Ginling with
Minnie Vautrin to protect over 10,000 women and children and care for them.
Because of her nurse training, she was named the head of the fourth district
of the safety zone in charge of medical service, especially at Ginling. At the
time, Tsen was sixty-two years old and did have a teenage grandson staying
with her during the Rape.15 Minnie Vautrin mentioned Tsen’s grandson several
times in her own diary, especially about the teenager’s serving as a guide and
scout in the refugee camp.16
After the discovery of the diary, it was publicized in the media in Nanjing.
The researchers at the Historical Archives located the grandson, Tsen Kuo-
hsiang, whom Tsen mentioned repeatedly in her diary. Tsen Kuo-hsiang now
is in his eighties and resides in Hsian Tao of Hupei Province. He recalled that
during the Rape he saw his grandmother write with a fountain pen every night
in her room, but he had no idea that she had been recording a diary. He verified
that the handwriting in the diary was his grandmother’s. In 2004 and 2005,
Tsen’s diary was published in Chinese with the title “Tsen Shui-fang ri ji,” by
Min kuo dan an (Archives of the Republic) in three installments.17

18

+X'LDU\1RWHLQGG $0
 A N OT E ON T H E TWO D I A R I E S

Like Vautrin, Tsen was afraid that if the Japanese soldiers discovered her
diary, it would endanger her life and jeopardize her colleagues’ safety. When the
soldiers barged into Ginling, she always hid the diary in one of various secret
places. At the time the diary was recorded, Tsen was under high stress, constant
fear, persistent danger, physical exhaustion, and insurmountable anger. The
wording of the diary is often obscure, sentences incoherent and awkward, and
the narrative lacks fluency. In translating it into English, we have striven to
provide a faithful interpretation that reflects Tsen’s own voice and the diary’s
contemporaneous nature.

19

+X'LDU\1RWHLQGG $0
+X'LDU\1RWHLQGG $0
 
Juxtaposition—Excerpts from the Two Diaries,
December 8, 1937, to
March 1, 1938

+X&KLQGG $0
+X&KLQGG $0
 
1

R ECEIVING R EFUGEE S AT G INLING C OLLEGE

UNDER I N TENSIF YING B OMBARDMEN T

+LVWRULFDO%DFNJURXQG2Q-XO\WKH-DSDQHVHPLOLWDU\ODXQFKHGD
IXOOVFDOHZDUDJDLQVW&KLQD,WVZLIWO\RFFXSLHG3HNLQJDQGLWVVHDSRUW7LHQ
WVLQDQGRQ$XJXVWDWWDFNHG&KLQDҋVODUJHVWFLW\6KDQJKDL7ZRGD\V
ODWHUWKH-DSDQHVHEHJDQDLUUDLGVRQWKHLUQH[WWDUJHWWKHFDSLWDOFLW\RIWKH
&KLQHVH1DWLRQDOLVWV1DQNLQJ7KH-DSDQHVHSURFODLPHGWKDWWKH\ZRXOG
WDNH6KDQJKDLLQDFRXSOHRIGD\VDQGVXEMXJDWHWKHHQWLUHW\RI&KLQDZLWKLQ
WKUHHPRQWKV<HWWRWKHVXUSULVHRIWKH-DSDQHVHWKH&KLQHVHPLOLWDU\SXW
XSDVWLIIUHVLVWDQFHDQGGHIHQGHGWKHFLW\ZLWKH[FHSWLRQDOEUDYHU\,WZDV
RQO\DIWHU-DSDQҋVGHSOR\PHQWRIVROGLHUVDQGDEORRG\EDWWOHODVWLQJ
WKUHHPRQWKVWKDWRQ1RYHPEHU6KDQJKDLIHOOLQWRWKHLQYDGHUVҋKDQGV
7KH-DSDQHVHWURRSVLPPHGLDWHO\UHJURXSHGDQGPDUFKHGIURPWKUHH
GLUHFWLRQVWRZDUG1DQNLQJZLWKWKHVXSSRUWRIWZRKXQGUHGWDQNVKXQGUHGV
RIZDUSODQHVDQGDQDYDOÁHHW7KH&KLQHVH1DWLRQDOLVWJRYHUQPHQWPRYHG
LWVVHDWWR&KXQJNLQJLQVRXWKZHVW&KLQDDQGOHIWRYHUVROGLHUVWRGH
IHQGWKHFDSLWDOFLW\$PRQJWKHVHVROGLHUVZHUHPDQ\ZKRKDGMXVWUHWUHDWHG
IURP6KDQJKDLH[KDXVWHGDIWHUDORQJEORRG\EDWWOHWKHUHDQGPDQ\PRUH
ZKRZHUHLOOWUDLQHGQHZUHFUXLWV2QO\VRPHPHQZHUHZHOOWUDLQHG
DQGFRPEDWUHDG\7KH&KLQHVHGHIHQVHFRQVLVWHGRIRQO\WZREDWWDOLRQVRI
DUWLOOHU\DQGWHQWDQNVEXWZLWKQRDHULDORUQDYDOVXSSRUW
$VWKHVLWXDWLRQLQ1DQNLQJEHFDPHYHU\JUDYHWKH$PHULFDQHPEDVV\
DQGRWKHUHPEDVVLHVPDGHDODVWFDOOWRHYDFXDWHWKHLUUHPDLQLQJQDWLRQDOV
0LQQLH9DXWULQDQGVRPHWZHQW\$PHULFDQVDQG(XURSHDQVZHUHGHWHUPLQHG
WRVWD\LQWKHFLW\WRSURWHFWLQQRFHQWFLWL]HQVLQWLPHRIQHHG7KH\HVWDEOLVKHG
DVDIHW\]RQHZLWKVRPHWZHQW\UHIXJHHFDPSVDQGGHVLJQDWHG*LQOLQJ&ROOHJH

23

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

DVWKHVSHFLÀFFDPSIRUZRPHQ%\'HFHPEHUWKH-DSDQHVHWURRSVKDG
UHDFKHGWKHRXWVNLUWVRI1DQNLQJ7KHFLW\ZDVXQGHUWKXQGHULQJDUWLOOHU\DQG
DHULDOERPELQJWKURXJKRXWGD\DQGQLJKW

Wednesday, December 8, 1937

From Minnie Vautrin’s Diary

At 9 a.m. this morning we practiced receiving refugees and have our method
well in hand. Pupils of our neighborhood school, “Big” Wang’s3 three children
and Mrs. Tsen’s grandson are five ushers and they look quite important with
their special sleeve bands. Six of the servants have also been assigned to help.
Mr. Francis Chen4 and Yang Szi-fu5 are to stand outside the gate and try to get
people in order according to families. We are to put local people in dormitories
and refugees from cities like Wusih6 [Wuhsi] into the Central Building. We
are permitting local families to live in Neighborhood House and it is pretty
well filled already.
We can hear distant cannonading today which seems to be at the south.
How long it will be before the Japanese are in the city we do not know. I am
fearful that Chinese army will be bottled up here.
This evening we are receiving our first refugees—and what heartbreaking
stories they have to tell. They are ordered by Chinese military to leave their
homes immediately[;] if they do not they will be considered traitors and shot.
In some cases their houses are burned, if they interfere with the military plans.
Most of the people come from near South Gate and the southeast part of city.
“Safety Zone” flags were put up today—the red cross in a red circle.
Tonight I look 60 and feel 80. Did not go to the Press Conference because
I wanted to help receive refugees.
It is quite cold these days but fortunately we have sunshine and there is
neither rain or snow.
Miss Lo7 moved in to Practice School8 today and will help us look after
refugees.
She will supervise those in Practice School.
A notice from the Embassy reads—“Simultaneously with the departure
of other foreign diplomatic officers, the remaining officers of the American
Embassy will this evening board the U.S.S. Panay and establish temporary
Embassy offices there. It is expected that officers of the Embassy will return to
the premises on shore during daytime tomorrow. When information is received
that the Hsia Gwan [Hsia Kwan]9 Gate is closed the Panay will move from
its present anchorage off San Chia Ho [San Chia River]. Ropes for assistance

24

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

in evacuating over the city wall are being given into the custory [custody] of
Dr. M. S. Bates.”10

From Tsen Shui-fang’s Diary

Tonight [we] went to the meeting held by the International Committee for the
[Nanking] Safety Zone. None of the government officials were there. Probably,
they all have left. The Safety Zone was established two months ago. Because
Japan denied the need for establishing a safety zone [in Nanking], it delayed
its response to the request submitted [by the International Committee] quite
a while ago. Later, Japan replied that it might or might not recognize [the
neutrality of] the Safety Zone. Two months ago, the International Committee
decided to establish the Safety Zone with or without Japan’s recognition but
did not raise its flags at the boundaries of the zone until today.
Tonight, when coming back from the International Committee, on the way,
we saw many people have moved from the city’s south to the Safety Zone. Some
of them could not find quarters to stay, so they slept on the roads. According
to the International Committee’s regulations, all the private residences [in the
zone] should be available for borrowing or renting. The public buildings have
yet to be opened [to receive refugees]. The city’s south and Hsia Kwan are all
on fire. Some fires were set by our army for the sake of strategy; some started
by the Japanese troops from outside of the city. They have already reached Liu
Shou Hill.11 We cannot help but open [Ginling campus]. We have decided only
to receive women and children, but not men. Currently, we plan to receive
2,700 people,12 all told, only opening #500, 600, and 700 three dormitories
in addition to #300, 200, and 100 Buildings.13 This is our plan. However, we
have no idea how many will eventually come.

Thursday, December 9

From Vautrin’s Diary

Tonight the flames are lighting the sky above the whole south west corner of
the city and during much of the afternoon we have seen clouds of smoke ris-
ing from every direction save northwest. The aim of the Chinese military is to
get all obstructions out of their way—obstructions for their guns and possible
ambush or protection for Japanese troops. McDaniel14 of Associated Press says
he watched the fires being started with kerosene. The owners of these houses
are the refugees who have been coming into the city in great crowds during
the last two days. If this method delays the Japanese 12–24 hours in entering
the city, I wonder if it is worth what it costs in human misery.

25

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

It is almost impossible to get mail out now—the post office is not receiving
any more. This morning I wrote four letters, and tried, first, a man at the Met-
ropolitan Hotel, then the British Embassy, and finally the American Embassy.
As we were at the press conference this evening a huge shell landed at Sin
Giai Kow [Hsin Chieh Kow]15 which made us all start from our seats and I
fear some turned pale. This was [the] first artillery fire we have had. There was
not an hour today when we did not hear aeroplanes. The conference for a time
tonight consisted of two press men, two Chinese and the rest were missionaries.
It looks as if press conferences will be no more.
I found when I reached my room that the concussion was so great that it
knocked a pot of flowers from my window.
We probably have 300 refugees on the campus tonight. Some have come
from Wusih [Wuhsi], others from outside the city, and still others from our
neighborhood. About 1500 are already at Bible Teachers’ Training School.16
The one o’clock radio [broadcast] spoke of signs of peace after Nanking has
been taken. I dread to learn the demands that will be made.
The stories of the refugees are heart-breaking. Today a woman came in weep-
ing bitterly, saying she had come into the city on an errand, but her twelve-year
old daughter could not get through the city gate, nor could she get out to her.
The little girl is at the Gwang Kwa men [Kwanghwa Gate] where the fight-
ing is worst.
Another woman came from San Chia Ho [San Chia River] and was franti-
cally looking for her mother. When she could not find her in our campus we
sent her over to Bible Teachers’ Training school.
Tomorrow will probably be a day of severe fighting, when [the] Japanese
will try their best to get into [the] city. (Later found out from Fukuda17 that
an advance guard actually did reach Gwang Hwa Gate on December 10 but
were repulsed.)

From Tsen’s Diary

Today, all day, the artilleries are shelling continuously. Siren warnings from
Liu Shou Hill have ceased to come. Da Shiao Chang18 is captured. Quite a few
people come inside the city. The thundering sound of the enemy’s airplanes and
artilleries filled the outside; inside the crying of women and children. Most of
these people originally resided on the fighting fronts. Some came from outside of
the city, and all were driven into the city by our army. There are 4,000 refugees
in Hsia Kwan. Most came from Wuhsi and Chuyung.19 The Japanese troops
have already occupied Chuyung. Originally, these refugees planned to enter the
Safety Zone. Today, after being dispersed, they crossed the [Yangtze] river and
proceeded upward via railroad. Those who were unable to escape in time came

26

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

to the refugee zone. They do not have bedding with them, but fortunately we
have some. #500 and 100 Buildings are fully occupied. Looting began in the
city’s south side and is in total chaos. Nothing is for sale on the streets. There
are nine sections in the Safety Zone. We belong to the fourth section with
Chen Fei-rung20 as the section head. I’m in charge of its medical group. Chi
Chao-kao [Chi Chao-chang]21 and Pastor Shen 22 are the head of the third
section and the leader of the medical groups for all nine sections, respectively.

Friday, December 10

From Vautrin’s Diary

7:30 a.m. I had thought the night might be one of continued bombardment,
but it was strangely quiet and peaceful save for the occasional sounds of people
wandering on the street. At seven this morning the warning siren sounded
but no planes have yet come. I can now hear the sound of machine guns off
to [the] south. The weather is still warm and clear—an immeasurable blessing
to the wanderers on the streets.
(The above paragraph I shall have to rescind. When I went to breakfast all
the others spoke of the continual sound of guns during the night until about
four this morning. Evidently I was so dead tired that I heard nothing.)
Refugees continue to come in this morning. The old Faculty House is
about full, and Central Building is filling. Mr. Steele,23 Chicago Daily News
reporter, came over this morning to look around. Outside of our front gate
the refugees are taking bricks intended for a new house and are fast building
them into tiny houses—no brick-layers are needed. They cover with a piece
or two of matting and there they have a room all their own in which they can
be happy and independent. It is not a very safe place but they do not realize
that. With considerable pride I was invited to inspect several.
The streets crowded with refugees and their belongings reminds me of the
villages when the “big market” day is on.
This afternoon F. Chen and I went to our west boundary to help put up
Safety Zone flags. The hope is that all military will be out by tomorrow and
that telegrams to that effect can be sent to both parties. While we were out,
there was a severe air raid and several bombs were dropped west of Seminary.
For the first time I heard the whirr of a dropping bomb, and saw the flash
from the anti-aircraft guns. We hid among the grave mounds while the planes
were overhead.
There has been heavy shooting most of the day. The Japanese are said to
be very near Gwang Hwa Gate. Fires have been seen around the city a good

27

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

part of day, and tonight the sky to the west is aflame—the destruction of the
houses of the poor just outside [the] city wall. John Magee24 says his compound
looks like an island in a sea of smoldering ruins.
At the press conference tonight the question was raised of the poor when
the city is turned over. Who will take care of them during coming months?
The mother whose little twelve-year old girl was shut outside the city has
stood outside our gate most of the day scanning crowds for some sign of her
little daughter.

From Tsen’s Diary

Today, #700 Building is fully occupied. People on the streets continuously
move to the Safety Zone. The same has happened in the schools. No vehicles
are available, so men, women, young and old have to carry and peddle their
own belongings. They can not help but ignore as much as possible the thunder-
ing sound of airplanes and artillery. It is really tragic. All the new residential
buildings are full with refugees. Some of them rent the housing; some simply
move into the buildings.
Several buildings and the new library of the University of Nanking are
occupied with refugees. Many tents are pitched on the campus ground too.
They have more refugees than us because they receive both sexes while we only
accept women and children.
We do not allow cooking on our campus, so some refugees have food
delivered to them by their families. For the few who have no food to eat, we
feed them. In the morning, we provide water for them to wash their faces and
drinking water three times daily. There are more than 1,000 refugees on the
campus, so we are extremely busy with providing water and boiling water,
delivered twice a day. Now we are prepared to set up a rice porridge kitchen
directly outside the front gate. In two more days, it will begin to feed refugees
with rice porridge. To feed refugees is a much easier task than the difficult
problem of disposing of their waste. Some refugees, when fleeing from their
homes, did not carry their portable johns with them. Although outside the
yard there are waste pits at four sides, which are for children’s use, they release
themselves before they reach there. Therefore, urine and waste are everywhere.
[Our] palace-style buildings now have an additional color; ragged clothing
and diapers are draped on the windows and trees. Mr. Wang’s kids and Kuo-
Hsiang25 are led by Hsueh Yu-ling26 to serve in the service corps. They guide
the refugees to their assigned quarters when the latter come in. Many people
come, so it makes them very busy. We also assign the refugee boys to cleaning
squads, four per building, with two each upstairs and downstairs. Besides that,
two workers serve as an inspection squad. The pond by #100 Building is becom-

28

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

ing the place to wash portable johns and diapers. The pond on this side of the
library becomes the place to wash laundry; some people wash dishes there too.

Saturday, December 11

From Vautrin’s Diary

All night and all day there has been heavy artillery fire into the city as well
as outside the city, especially to the southwest. In our little valley it has not
seemed so loud and terrifying but in the city it has been pitiful. John Magee
reported that many bodies were lying in front of the Fu Chang Hotel 27and
Capital Theater and in the Circle. In the night it sounded as if the heavy firing
was over in the southeast part of the city. He also reported that [the] rest of
Hsia Gwan [Hsia Kwan] is to be burned tonight. Such deep indignation at such
destruction and suffering rises within me that I have difficulty in controlling
myself. We no longer have signal planes, they just come.
Refugees continue to come in to our campus. By noon there were about 850.
In addition three families are living at East court and about 120 at Neighbor-
hood house. We are building a mat shed between the two north dormitories
and will let men we know sell food there. The rice kitchen, outside our front
gate is not yet open in spite of all our pressure. Refugees have a naïve concep-
tion of the Safety Zone–seem to think it all right for them to stand out in [the]
middle of [the] road when an air raid is on. At the press conference tonight we
were all urged to ask people to stay inside of houses or behind walls.
Wrote a short article today for Chicago Daily News. Also sent names of
thirty-eight college employees to American Embassy where they will write
arm bands for them.
At four o’clock decided to go up to South Hill Residence28 and put as many
of the good things as possible into attics. A group of our faithful servants went
with me and in less than two hours we had moved most of the best things
up. Will try to get something to put in front of doors. In the living room I
left Catherine’s29 piano. It was damaged in looting of 1927,30 and may meet
same fate again.
At press conference tonight there were 20 of us–all foreigners. Four press
men were present and all the rest were missionaries excepting two German
and one Russian lad. Searle gave a rather dismal report of breakdown in
military authority. The lower officers disobeyed the Defense Commander’s
order—and the soldiers and artillery are not yet out of [the] Safety Zone. In
fact this morning I discovered that trenches were still being dug within col-
lege boundaries.

29

+X&KLQGG $0
 R EC E I V I NG R E F UG E E S AT G I N L I NG C OL L EG E

As I write this there is heavy bombing and machine gun firing to southeast
and southwest of city. People prophesy that the enemy army will be in in three
days and in the interim there will be terrible destruction.
Tomorrow is Sunday, I believe. All days are alike now. Miss Wang,31 Miss
Hsueh and Miss Lo are giving us invaluable help. Mrs. Tsen is great in a time
like this! Francis Chen who was afraid at first said today he is glad he is here
and he has lost all fear. Our fellowship service this morning was real. Religion
is made for times like these.

From Tsen’s Diary

This morning two babies died; one was only a month old and suffocated, and
the other, three months old, had been ill for some time. This afternoon, once
again a baby was born. Now, there are births and deaths. Also five or six women
are about to give birth. Today, the shelling of artilleries intensified. Tomorrow
#300 Building will have to be opened for refugees’ occupancy. Our original
plan has failed. One cannot get into the rest room. Some people do not have
portable johns and have to use others’; some simply release on the ground. So,
[we] have to let them place their portable johns at their sides and every one
takes care of her own needs. With so many people, it’s easy to become chaotic
and impossible to keep order. We must let people stay in the rest room.
There is no law and order on the streets. Our soldiers are about to flee shortly,
nor are there any policemen. Some foot soldiers looted the North Gate Bridge
areas and so did the civilians. A few military policemen who maintain order
have shot several looters. Our army set fires in Hsia Kwan, and many places
were burned down, including Chen Chun-liang’s house. Probably, only the
Episcopal Church is still standing. One section of the Ministry of Communi-
cation was hit [by explosives] too. People are jittery and nervous. The Japanese
soldiers are about to enter the city.

Sunday, December 12

From Vautrin’s Diary

As I write these notes at 8:30 this evening there is heavy artillery fire pounding
away in the southwest sections of the city. The window panes are shaking, and
I have taken the precaution of getting away from the window. All day there has
been heavy bombardment. Some say the Japanese army has entered the city
but we have not had the report confirmed. One soldier told our gateman that
at Gwang Hwa Gate the Japanese troops entered four or five times and were
driven back. Have also heard that the 88th Division are being replaced by the

30

+X&KLQGG $0
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
14. ETELÄ.

Saavuttuani kälyni luo lähdimme heti matkalle etelää kohden.

Matkaseurueeseemme kuului paitsi kälyäni, hänen kaksi kaunista,
viisasta poikaansa, heidän kasvattajansa, minä, kamarineiti ja
palvelija. Mahduimme koko joukko suuriin matkavaunuihin, jotka
olivat varustetut kaikenlaisilla mukavuuksilla; olimme niissä kuin
kotonamme ja saatoimme pysähtyä, milloin halutti. Tämä oli
varmasti miellyttävin matkustustapa. Rautateillä saattaa olla etunsa,
mutta jos tahtoo todella nauttia matkustuksesta kauniin seudun läpi,
täytyy kulkea omissa vaunuissaan, olla oma herransa eikä
kiusaantua höyrykoneen raivottarista, konduktööreistä sekä vieraiden
ja usein vastenmielisten ihmisten ikuisesta edestakaisin
liikkumisesta. Liikkuvassa pienessä kodissamme vallitsi mitä iloisin
mieliala. Poikien hilpeä puhelu, henkevät kysymykset ja viisaat
huomiot ilahuttivat mieltämme, samoin palvelijoiden lapsellinen
ihmetys, jolla he suhtautuivat kaikkeen näkemäänsä uuteen.
Opettaja lisäsi myöskin osaltaan yleistä hilpeyttä. Hän oli omituinen
olento ja aito saksalainen. Koti oli ollut köyhä ja hän oli saanut
kasvatuksensa eräässä seminaarissa; senjälkeen oli hän ankaralla
työllä ja suurilla kieltäymyksillä ansainnut sen verran, että oli voinut
opiskella teologiaa eräässä yliopistossa. Ei ole surkuteltavimpia
olioita Saksanmaassa kuin poloiset teologian ylioppilaat, joiden
päätettyään opintonsa täytyy usein odottaa kahdeksan ja
kymmenenkin vuotta, kunnes saavat niukan toimeentulon. Tämäkin
kandidaatti oli odottanut kymmenen vuotta turhaan. Hän oli tänä
aikana elättänyt itseään opetustyöllä ja kun hän oli monipuolisesti
sivistynyt mies ja luonteeltaan moitteeton, oli kälyni ottanut hänet
poikiensa opettajaksi. Mutta näistä hyvistä ominaisuuksista
huolimatta oli hänen käytöksessään uskomatonta kömpelyyttä, sitä
naurettavampaa, kun hänessä oli suuri annos itserakkautta. Hänen
arka kohtansa oli se, että hän luuli itseään runoilijaksi. Hän kirjoitti
nimittäin alituisesti runoja, ei ainoastaan omaksi ilokseen, vaan
saadakseen myöskin kunniaa parnassolla. Hän esitti itse runojaan ja
niiden kuuleminen oli kerrassaan tuskallista, sillä kuulija sai koko
ajan ankarasti taistella nauruaan vastaan.

Bernissä näin ensi kerran alpit. Kumarsin näiden ihanien maan

jättiläisten majesteettia ja tunsin itseni sitä vapaammaksi ja
iloisemmaksi mitä suuremmaksi ja mahtavammaksi luonto
ympärilläni kävi. Kauhunkuvat ja synkät näyt, jotka ennen olivat
minua vaivanneet, olivat kuin pyyhkäistyt pois. Minua kiusasi vain se,
etten aina voinut nauttia omalla tavallani. Erinäiset muodolliset
seikat vaativat nimittäin myöskin osansa — niinpä meni aina pitkä
aika aterioimiseen, kun ulkona ihana auringonlasku loi hohdettaan
kauniille maisemalle tai olisi voinut käydä katsomassa
taulukokoelmaa tai muuta nähtävyyttä. Olisin mielelläni viipynyt
kauan esineen luona, joka minua miellytti, ja oikein vaipunut sitä
katselemaan, mutta opettaja, jolla oli kello toisessa ja matkakäsikirja
toisessa kädessä, ei antanut minulle rauhaa. Olimme tuskin päässeet
jonkun nähtävyyden ääreen, kun hän jo katsoi kelloaan ja huusi
säikähtyneenä: »Ah, Herra Jumala, meillä ei ole enää minuuttiakaan
aikaa!» ja riensi lyhyin askelin toiseen paikkaan, josta huomautettiin
kirjassa.
 Kun olimme kulkeneet Sveitsin läpi ja tehneet ihanan matkan
Rhône-virtaa myöten, saavuimme Hyèresiin Provencessa, jossa
aioimme talvehtia.

Hyères oli siihen aikaan ruma pieni kaupunki, jonka melkoisen

suuri maakaistale erotti merestä. Tämä maakaistale on kokonaan
oranssipuutarhojen peitossa ja päättyy toisella puolella hiekkaiseen
tasankoon, johon meri pääsee vain vaivoin tunkeutumaan
muodostaen ikäänkuin suota ja lätäkköjä. Kun emme vielä tunteneet
oikeita teitä, näin meren ensi kerran tältä taholta. Se teki
luonnollisesti minuun mitä surullisimman vaikutuksen. Olin usein
unelmissani halannut nähdä meren ja kuvitellut sitä kaiken ylevän,
loppumattoman ja majesteetillisen vertauskuvaksi. Nyt näytti se
minusta pieneltä ja rumalta. — Olimme marraskuussa; ilmat olivat
koleita, seutu ei esiintynyt edukseen, ei mikään siinä kyennyt niin
mahtavasti vaikuttamaan mielikuvitukseeni kuin Sveitsin alpit.
Majatalo oli kylmä ja epämiellyttävä. Kehnosti varustetut talot,
matottomat kivilattiat, kamiinit, joita ensi kerran näin ja joissa
polttopuina käytettiin pieniä kimppuja viiniköynnöksen oksia,
inhoittava mistral-tuuli, joka ensimäisinä päivinä puhalsi lakkaamatta
— kaikki tuo oli omiaan masentamaan mielen eikä tuntunut erittäin
lupaavalta.

Opettaja, joka oli varustautunut parhaansa mukaan oppiakseen ja

nähdäkseen kaiken, oli toimeliaisuudessaan hankkinut myöskin
suosituskirjeitä muutamille kaupungin merkkihenkilöille.
Ilmoittamatta mitään kälylleni, oli hän jo heti ensimäisenä päivänä
käynyt näiden luona, ja tästä johtui, että seuraavana päivänä
ilmestyi luoksemme kaksi naista, jotka toivottivat meidät
tervetulleiksi ja tarjosivat palvelustaan. Kohteliaisuudestaan
huolimatta tekivät he kuitenkin epämiellyttävän vaikutuksen kälyyni.
He olivat aitoa maalaista porvarisväkeä ja kun heidän kasvatuksensa
oli ollut sen mukaista ja he olivat äärimmäisen uteliaita ja
lavertelevia, tekivät he meille epähienoja kysymyksiä ikäänkuin
olisivat tahtoneet sanoa: Meillä on joukko hyviä ystävättäriä, tämä
täytyy kertoa heille. Mutta kun he tämän ohessa yhä tarjosivat
palvelustaan, täytyi olettaa, että he aikoivat usein käydä meitä
tervehtimässä. Kälyni suhtautui aina sangen pidättyväisesti uusiin
tuttaviin eikä ollut vähääkään mielissään tästä hyökkäyksestä. Hän
nuhteli opettajaa, joka suuresti pahastui siitä. Oleskelumme etelässä
ei siis alkanut ollenkaan hyvillä enteillä ja minä aloin tuntea syvää
koti-ikävää ja ajattelin haikealla kaipauksella rauhallista koti-
elämäämme, ystäviäni ja kaikkea sitä rakkautta, joka kotona minua
ympäröi. Tämä hirveä tuska kalvoi minua useamman viikon, olin kuin
kuumeessa ja ajattelin, että rakkaus on sydämen todellinen
etelämaa.

Vähitellen hälveni kuitenkin tuskallinen ikävä ja etelä alkoi avautua

minulle. Olimme vuokranneet mukavan asunnon niin sanotulla
Palmutorilla, josta oli ihana näköala oranssilehtoihin, niitä
kehystäville vuorenkukkuloille, merelle ja Hyèresin saarille. Meri
näyttäytyi nyt minulle toisessa valossa kuin ensi kerroilla. Näin sen
tummansinisten aaltojen murtuvan kallioita ja luotoja vasten, joita
peitti rehevä kasvullisuus, kukkivat myrtit ja pensaankorkuinen
kanerva. Harhailin kukkuloilla pinjapuiden keskellä, joiden hauraiden
oksien pitkät neulaset soivat tuulessa kuin eolinharput ja joiden
välistä äkkiä avautui vapaita, ihania näköaloja. Välistä vaelsin
sisämaahan päin yli kukkuloiden ja läpi ihastuttavien laaksojen,
joissa ikuisesti viheriöitsevät tammet, joiden runkoja sirot
köynnöskasvit kiertelivät, muodostivat vihreän lehtikatoksen kedon
kukkaismaton yli. Tai lepäilin minä kirkkaiden vuorivirtojen partaalla
näiden rientäessä merta kohden syleillen pieniä saaria, joilla kasvaa
villinä punaista ja valkoista oleanteria — paratiisillisia paikkoja, joiden
rauhaa ja hiljaisuutta ei ihminen hurjine intohimoineen tunnu
koskaan häirinneen.

Nyt vihdoinkin osoittautui etelä sellaiseksi kuin olin uneksinut.

Tämän luonnon näkeminen täydensi minulle opettajani tauluista
saadun käsityksen. Käsitin vihdoin täydellisesti puhtaan kauneuden
ihanteen, joka on olemassa vain itseään varten ja ilmenee muodon
täydellisyytenä, kuten myöskin kreikkalainen henki sen käsitti
vastapainoksi keskiajan transcendentaliselle käsitykselle, jota
aikaisemmin olin yksinomaan pitänyt arvossa. Piirustaessani yhä
luonnon mukaan ja tutkiessani sen pehmeitä kauneusviivoja ja valon
ja värien vaihtelua, käsitin, kuinka kaikki siinä saarnaa
sopusuhtaisuutta — sana, joka oikeastaan sisältää kaiken henkisen
ja sielullisen kauneuden määritelmän. Näin henkeni silmillä
Olympolle kokoontuvan olentoja, joiden kauneus oli iloisenvakaata,
ikuisia tyyppejä, jommoisia vain Feidiaan tai Praxiteleen fantasia on
luonut. Näin ihmeellisten temppelien kohoavan, jotka henkevöittävät
itse kivenkin, ja sopusointuisuudellaan täydentävät maiseman
sopusoinnun, ja tunsin itseni vakuutetuksi siitä, ettei henki taistele
materiaa vastaan, vaan kirkastaa sen ja luo siihen sielun.

Sitäpaitsi sain myöskin miellyttäviä tuttavia. Väsymätön

opettajamme keksi erään saksalaisen musiikkimiehen, joka
terveytensä tähden oleskeli Hyèresissä, oli todella lahjakas ja sävelsi
kauniita lauluja. Hän kävi usein luonamme iltaisin ja säesti minua.
Kälyni rakasti liian paljon musiikkia ollakseen näitä käyntejä vastaan.
Näistä illoista muodostui minulle todellisen tyydytyksen lähde, sillä
laulaminen on aina ollut suurimpia taiteellisia ilojani. Se vain oli
epämiellyttävää, että taiteilijaparka koetti maksaa kiitollisuuden
velkaansa ottamalla laulujensa sanoiksi opettaja-runoilijamme
sepustuksia; hänen runottarensa oli nimittäin täällä eteläisen taivaan
alla käynyt pelottavan hedelmälliseksi. Runoilija oli ylen onnellinen,
kun häntä näin tulkittiin, ja oli sanomattoman hullunkurista nähdä
hänen kuuntelevan säveltäjän kauniita lauluja, jotka säestivät hänen
kehnoja sanojaan. Hän seisoi tavallisesti nojaten kamiinia vasten
kädet ristissä rinnalla, silmät maahan luotuina ja tyytyväinen hymy
huulilla! Poloinen runoilija! Jospa hän olisi tietänyt, miten hänen
julkeutensa milloin suututti, milloin nauratti minua.

Mutta hänen valloitushaluinen henkensä ei pysähtynyt tähän. Hän

oli antanut esittää itsensä pormestarin rouvalle, joka oli saksatar ja
saanut hänet joka sunnuntai pitämään kodissaan protestanttisia
jumalanpalveluksia sekä maanmiehilleen että muukalaisillekin.
Näissä tilaisuuksissa saarnasi opettajamme ja säveltäjä johti laulua.
Pormestarin rouva oli ankara protestantti ja riemuissaan siitä, että
katolisessa ympäristössään oli löytänyt tällaisen uskon ankkurin.
Opettajan yhteiskunnallinen asema oli turvattu. Pormestarin rouva oli
kaupungin ensimäinen nainen ja upporikas. Hän kohteli
opettajaamme kuin Messiasta ja palvoi häntä siinä määrin, että tämä
oli menehtymäisillään itserakkauteensa. Pormestarin talossa
varustettiin eräs sali kirkoksi ja sinne hankittiin alttari ja urut.
Seurakunta oli suurilukuinen. Kävin siellä poikien kanssa melkein
joka sunnuntai enemmän laulun kuin saarnan takia; kälyni teki meille
seuraa mikäli hänen terveytensä salli. Tutustuin näissä tilaisuuksissa
ennenkaikkea talon naisiin sekä kahteen Strassburgista kotoisin
olevaan sisareen, jotka viettivät täällä talvea vanhemman sisaren,
nuoren kauniin lesken, terveyden vuoksi. Kiinnyin pian lämpimästi
nuorempaan sisareen. Oli vaikea sanoa, mikä hänessä veti
puoleensa, sillä hän ei ollut niin kaunis kuin sisar. Mutta häneen
täytyi mieltyä, kun hänet vain näki, sillä hänen kalpeista kasvoistaan
ja tummista silmistään kuvastui »suurten mysteerioiden» sielu
kiehtoen koko elämän ajaksi sen, joka sitä rakastaa. Hän oli vasta
kahdeksantoistavuotias, perinpohjin sivistynyt tyttö, perehtynyt
kasvioppiin, piirusti erinomaisesti ja soitti hyvin pianoa. Hän kävi
vielä uskonnollisissa asioissa taistelua, jonka minä olin jo suorittanut.
Vertaillessani itseäni häneen, tunsin, kuinka etäällä jo olin siitä
mystillisestä sieluntilasta, joka kaipaa suoranaisia ilmestyksiä. Hän oli
saanut käsiinsä kirjan, jonka oli kirjoittanut muuan Sveitsin
kuuluisimmista protestanttisista saarnaajista ja siitä luuli hän
löytäneensä totuuden. Tämän vuoksi hän kirjoitti hänelle ja paljasti
koko sielunsa tuolle ankaralle, kuuluisalle miehelle. Mutta hänen
sielussaan oli, kuten minunkin, vielä muita mahtavia, oikeutettuja
tarpeita, joiden tähden hän sai käydä katkeria taisteluita. Sisarukset
olivat vuokranneet muutamia huoneita pormestarin talosta.
Paulinella — se oli ystävättäreni nimi — oli vapaa pääsy talon niihin
huoneisiin, joissa flyygeli ja urut sijaitsivat ja joissa ei tavallisesti
kukaan oleskellut. Saapuessani hänen luokseen tapasin hänen usein
jommankumman soittokoneen ääressä soittamassa vakavaa
musiikkia, kuten Bachia ja Beethovenia, harvinaisella
ymmärtämyksellä. Musiikki vaikutti häneen niin, että hän usein
soittaessaan vuodatti kyyneleitä. Joskus, kun hänen sydämensä oli
liian täysi, lankesi hän polvilleen, kätki kasvot molempiin käsiinsä ja
itki katkerasti. Ymmärsin häntä täydellisesti tällaisina hetkinä, mutta
vielä enemmän rakastin häntä hetkinä, jolloin nuoruus ja hänen
suuri älynsä saavat voiton tunteellisuuden kuiluista. Silloin oli hän
miellyttävin olento mitä ajatella saattaa. Tällainen oli hän tavallisesti
pitkillä, yhteisillä retkillämme. Löydettyämme kauniin paikan meren
rannalla, korkealla kukkulalla tai muualla, asetuimme rauhassa
nauttimaan. Keskustelimme tuttavallisesti tai teimme työtä, sillä
emme koskaan lähteneet ulos ilman piirustustarpeitamme.
Nautimme tällaisina hetkinä täysin siemauksin nuoruuden ja jalon
ystävyyden onnea. Miten ihania olivatkaan nuo rikkaan, täyteläisen
ja todella vapaan elämän hetket!

Omistimme kaiken: korkeat henkiset harrastukset, tulisen

pyrkimyksen, ihastuttavat ympäristöt, rajattoman vapauden.
Turhanpäiväiset sivuseikat, jotka niin usein pilaavat parhaat hetket,
eivät luoneet varjon rahtuakaan mieleemme. Toiveet, levottomuus,
epäilys, katumus — kaikki oli hälvennyt. Pelkkä oleminen tuotti
tyydytystä ja usein oli minulla vain yksi ainoa toivomus: autuaasti
sulautua elämänkaikkeuden sopusointuun ja viattomuuteen.

Mutta luonto ei ole kuitenkaan suonut ihmisten, jotka ovat täällä

syntyneet, kehittyä yhdenmukaisesti tämän sopusoinnun kanssa, kun
se on heidän vereensä pannut niin tulisten intohimojen ituja, että se
yllyttää heitä tihutöihin ja leppymättömään vihaan. Näin tästä
pelottavia esimerkkejä. Tosin ei voi tietää, mitä järkevä ja lempeä
kasvatus tekisi näistä ihmisistä, sillä heidän kyvykkäisyytensä on
suuri; kiinnyin heihin hartaasti. Yksinäisillä kävelyretkilläni tutustuin
maalaisiin, heidän tapoihinsa ja tarpeisiinsa ja pian olin niin yleisesti
tunnettu, että useamman kuin kerran — kun olin eksynyt oudoilla
teillä — kuulin nimeäni huudettavan, ja joku lapsi, talonpoika tai
vaimo opasti minut oikealle polulle. Etenkin pääsin heidän
suosioonsa maalaamalla heistä muotokuvia. Muun muassa olin
maalannut kaksi sievää sisarusta ja lahjoittanut toiselle heistä
kuvansa, jonka hän lähetti sulhaselleen Touloniin. Muutamia päiviä
tämän jälkeen tulivat he luokseni tuoden minulle suuren korillisen
appelsiineja, joiden peitteenä oli hurmaavia kukkasia. Pohjolassa olisi
tämä ollut kallis lahja, mutta tässä siunatussa seudussa on
köyhälläkin antamista vastalahjaksi rikkaalle. Tämä rakastettava teko
asetti tyttöset minun tasalleni, ja näin sen hyvillä mielin. Vastasin
heidän vierailuunsa. Heidän asuntonsa oli samanlainen kuin maan
köyhälistön yleensä: pieni viheliäinen makuukamari ja arkihuoneena
talon pihamaa, jota kaunisti avomaassa kasvava appelsiinipuu.
Sisarukset istuivat pihassa ompeluksineen. Oli tammikuu, jolloin
pohjolan köyhälistö hytisee jäätyneillä kaduillaan, kylmissä
ullakkohuoneissaan tai kosteissa kellareissaan. He eivät olleet
vähääkään hämillään odottamattomasta vierailustani, vaan tarjosivat
minulle siron kohteliaasti puutuolin istuimeksi ja puhelivat hauskasti
ja älykkäästi tuhansista pikkuseikoista, vaikkakin tunnustivat, etteivät
osaa lukea eivätkä kirjoittaa.

Pieni protestanttinen seurakuntamme päätti käydä herran

ehtoollisella. Opettajamme avuksi saapui Toulonista protestanttinen
saarnaaja. Tällä kertaa ei minkäänlainen tuska häirinnyt rauhaani ja
tehnyt minua arvottomaksi ottamaan osaa veljeysateriaan.
Päinvastoin tunsin kirkonmenon jälkeen vetäytyessäni huoneeseeni
sellaista rauhaa, että sydämeni oli kuin täynnä viehättäviä sointuja.

Ranskalainen saarnaaja vaati virkaveljeään kerran käymään

Toulonissa, jolloin hänellä oli tilaisuus saarnata rangaistusvankilan
saksalaisille vangeille. Tämä suostui luonnollisesti ilomielin.
Päätettiin, että Pauline, molemmat pojat ja minä lähtisimme
mukaan. Olin Hyèresiin matkustaessamme käynyt Toulonin
vankilassa ja sen onnettomien asukkaiden näkeminen oli minua
syvästi surettanut ja nöyryyttänyt senvuoksi, ettei heidän
alennustilaansa ollut syynä ainoastaan rikos, vaan myöskin
inhimillinen oikeus, joka älykkäällä julmuudella on valinnut vangeille
kaksivärisen, keltaisen ja punaisen puvun ja täydentänyt sen
kahleilla tekemättä useinkaan minkäänlaista eroa hairahtuneen ja
parannukseen mahdollisen poloisen sekä ihmisyytensä menettäneen
rikoksentekijän välillä. Näin silloin ensimäistä kertaa tuollaisen
rangaistuslaitoksen ja mieleeni nousi kysymys, oliko yhteiskunnalla
oikeus rangaista tuolla tavalla, eikö se itse ollut syypää rikoksiin,
joista se rankaisi ja vastasiko tällainen rangaistustapa tarkoitustaan?
Olin tuskin uskaltanut luoda silmiäni noihin onnettomiin pelosta, että
varomaton tai utelias katse nöyryyttäisi heitä vielä enemmän. Tunsin
heitä kohtaan sanomatonta sääliä ja odotin suurella osanotolla
edessämme olevaa toimitusta. Rangaistusvangeille oli varattu
asuntoja vanhaan sotalaivaan, jonka kajuutasta oli muodostettu
kappeli. Siellä tapasimme noita onnettomia viiden kuudenkymmenen
paikkeilla, useimmat heistä olivat kotoisin Elsassista. Opettaja oli
sangen liikutettu ja teki voitavansa saadakseen muut samaan
mielentilaan. Hän tehosti kristinuskon kauneinta puolta julistaen tälle
tuomitulle ihmisjoukolle, että on olemassa oikeus, joka voi armahtaa
ihmisten hylkimiä, ja että tämän armahduksen saaminen on Jumalan
ja ihmisten välinen asia, kokonaan riippumaton maailmasta; sanoipa
hän niinkin, että vangin puku voi muuttua kunniavaatetukseksi
Jumalan edessä, kun sen alla sykkii puhdistunut sydän.

Muutamien onnettomien kasvoille oli syttynyt kirkastuneen toivon

hohde, joka oli sanomattoman liikuttava. Saarnan jälkeen oli meillä
lupa puhutella vankeja. Siellä oli m.m. hyvään perheeseen kuuluva
nuori saksalainen, joka oli opiskellut ja tunsi useita,
opettajallemmekin tuttuja saksalaisia professoreja. Hän oli palvellut
Algierin muukalaislegionassa ja hoitanut rykmentin rahastoa.
Heikkona hetkenä, kuten hän itse sanoi, oli hän ottanut rahaa
huostassaan olevasta rahastosta toivoen voivansa sen myöhemmin
maksaa takaisin. Ennenkuin hän kuitenkaan ehti sen tehdä, tuli asia
ilmi ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi rangaistusvankilaan.
Viisi vuotta oli kulunut tästä kauheasta ajasta ja hän oli koko ajan
käyttäytynyt niin moitteettomasti, että pastori ja johtajat olivat jo
lähettäneet Pariisiin anomuksen hänen rangaistusaikansa
lyhentämisestä. Tähän voidaan nimittäin suostua, jos syyllinen
todellisella parannuksella sovittaa rikoksensa. Joka viisi vuotta on
ollut rangaistusvankilassa turmeltumatta ja päinvastoin edistynyt
hyvässä, on tosiaan armahduksen arvoinen. Olimme puheissa
muidenkin kanssa, joiden useinkin sangen lapselliset tunnustukset
meitä liikuttivat. Niinpä sanoi meille muuan elsassilainen talonpoika
lapsellisen yksinkertaisesti: »Löin vihapäissäni eukkoni kuoliaaksi ja
täällä saan nyt istua elinaikani. Olisinpa ajoissa saanut kuulla kaiken
sen hyvän, mitä meille nyt neuvotaan, en ehken koskaan olisi tehnyt
pahaa.»

Jätimme heidät vihdoin luvattuamme lähettää heille saksalaisia

raamattuja — ainoa, minkä luulimme voivamme tehdä heidän
puolestaan.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan olimme aikoneet viettää osan

ajastamme Hyèresissä ja osan pohjois-Italiassa, mutta luovuimme
siitä ja päätimme asua koko ulkomailla olo-ajan Hyèresissä. Surin
Italiaa, mutta iloitsin jäädessämme Hyèresiin, jossa viihdyin yhä
paremmin ja sain uusia, miellyttäviä tuttavia. Muuan näistä, iäkäs
vallasnainen, oli minulle erittäin ystävällinen ja tutustutti minut
erääseen ranskalaiseen, jonka asunto oli samalla torilla kuin
meidänkin. Tämä oli vanhaa ylimyssukua, vielä nuori, mutta
halvattu, niin että pääsi vain vaivoin kävelemään. Hän oli upporikas
ja saattoi kaikilla mahdollisilla tavoilla lievittää tilaansa. Hänellä oli
kaunis talo, mainio kirjasto ja viehättävä puutarha, jossa hän
kamaripalvelijansa taluttamana tai rullatuolissa kulkien, nautti raitista
ilmaa. Hienosti sivistynyt, henkevä pariisitar oli hänen esilukijanaan
ja hoiti samalla emännän tehtäviä, kun hänellä oli vieraita, joista hän
suuresti iloitsi. Nuori ylimys oli sivistyneimpiä, henkevimpiä ihmisiä,
mitä koskaan olen tavannut. Hän oli aikaisemmassa nuoruudessaan
ja ollessaan vielä terve, matkustellut Saksassa, tunsi sen
huomattavimmat persoonallisuudet, ihaili saksalaista kirjallisuutta yli
kaiken ja kunnioitti ennen kaikkea Goetheä, jonka tuttava hän oli
ollut. Olin haltioissani tavatessani ranskalaisen, joka antoi niin
rajattoman arvon saksalaiselle hengelle ja ymmärsi sitä niin
täydellisesti. Sitäpaitsi oli hänellä tuo loistava, ritarillisen kohtelias
käytöstapa ja hienostunut äly, josta entisajan ranskalaiset olivat
kuuluisia, ennenkuin porvarisvalta hävitti ranskalaisen
rakastettavuuden. Hän oli minulle erinomaisen hyvä, salli minun
vapaasti käyttää kirjastoaan, lähetti joka päivä kukkia puutarhastaan
ja pyysi minua niin usein kuin mahdollista viettämään iltaa siellä.
Hänellä oli oma pieni, hienostunut seurapiirinsä. Sen tähtenä oli
nuori ranskatar, jota oli kohdannut kova onnettomuus: hänen
miehensä oli menettänyt järkensä. Hän asui nyt Hyèresissä, eräässä
meren rannalla sijaitsevassa huvilassa vanhan setänsä ja pienen
tyttärensä kanssa, jonka raju, oikullinen luonne oli omiaan
herättämään pelkoa, että tyttö joutuisi saman kohtalon alaiseksi kuin
isä. Äiti oli perin miellyttävä ihminen ja soitti erinomaisesti.
Soittelimme usein iltakaudet sairaan ystävämme luona, joka
intohimoisesti rakasti musiikkia. Minä lauloin ja ranskalainen rouva
soitti. Ne olivat nautintorikkaita hetkiä, sillä hän harrasti vain parasta
musiikkia ja tässä pienessä Ranskanmaan rajaseudussa esitti
ranskalainen Beethovenia niin täydellisesti, että vain harvoin olen
sellaista kuullut.

Eräänä päivänä kutsui muuan sikäläinen perhe esilukijatar-neidin

ja minut tanssiaisiin, jotka kuninkaan syntymäpäivänä pidettiin
Toulonin amiraliteetissa. Siihen aikaan kuljettiin vaunuilla Hyèresista
Touloniin kahdessa tunnissa. Kun saavuimme perille, olivat
amiraliteetin salit jo täynnä ihmisiä. He tungeksivat parvekkeille ja
ikkunoihin nähdäkseen ilotulitusta ulkona. Sitten palattiin loistaviin
saleihin tanssimaan. Amiraali oli erittäin rakastettava ja antoi erään
adjutanttinsa toimeksi esittää meille tanssittajia ja tehdä yleensä
voitavansa saadakseen juhlan tuntumaan meistä juhlalta. Adjutantti
suoritti tehtävänsä kaikella kunnialla ja toimitti ympärillemme niin
paljon tanssittajia, että ehdimme tuskin hengähtää. Ranskalaiset
meriupseerit olivat sangen hauskannäköisiä aistikkaissa
univormuissaan ja heidän joukossaan oli hienoja, sivistyneitä,
rakastettavia ihmisiä niin että tanssin ilokseni. Niihin aikoihin oli
polkka vielä verrattain harvinainen tanssi Ranskassa, eivätkä
useimmat naiset sitä osanneet. Minä olin sitä jo tanssinut Saksassa
kaikkina mahdollisina muunnoksina. Sain sattumalta tanssittajakseni
erään meriupseerin, joka hiljattain oli käynyt Saksassa ja oppinut sitä
siellä. Muut parit, jotka olivat tottumattomampia kuin me, herkesivät
tanssimasta. Ympärillemme muodostui suorastaan piiri katselijoita ja
meille sateli ihailevia ja imartelevia huudahduksia. Olin hiukan
huumaantunut. Hieno, loistava juhla, kohteliaisuudet ja ylistely, jota
sain osakseni, tuottivat minulle miellyttävää tyydytystä. Vihdoin
neljän aikana aamulla nousimme vaunuihin ja lähdimme isäntämme
ja tanssittajiemme estelyistä huolimatta. Esilukijatar ja minä
palasimme yksinämme, ystävämme jäivät Touloniin. Hän oli
luonteeltaan mustasukkainen ja pilkallinen ja kiusotteli minua koko
ajan »valloituksistani», kuten sanoi. Kun olin vaiti, vaipui hän pian
syvään uneen. Elin vielä kerran uudelleen äskeiset hetket ja minun
täytyi tunnustaa, etten koskaan ollut nähnyt loistavampia tanssiaisia
ja ettei minua koskaan ollut niin paljon huomattu. Mutta mitä
enemmän tuota ajattelin, sitä tyhjemmältä ja ontommalta se tuntui.
Tanssi menetti äkkiä kaiken viehätyksensä, ja kohteliaisuudet, joita
minulle oli tuhlattu, tuntuivat mauttomilta ja mitättömiltä.
Lähenimme Hyèresiä. Aurinko nousi majesteetillisena merestä, joka
lepäsi vielä tummana kuin kuparikilpi, mutta muuttui vähitellen
purppurankarvaiseksi, mikäli elon antajatar säteilevän kehän
ympäröimänä nousi korkeammalle. Katselin tuota riemukasta näkyä
silmät puoleksi ummessa, kykenemättömänä siitä nauttimaan, sillä
olin lopen uupunut. Silloin selveni minulle varmana ja
epäämättömänä eräs seikka: seuraelämän ilot, jotka tähän saakka
olivat houkutelleet ja viehättäneet minua, olivat nyt menettäneet
kaiken merkityksensä elämässäni, niiden tenhovoima oli lauennut
kuten liian kypsä hedelmä putoaa puusta. Vastaisuudessa en enää
tavottelisi »suuren maailman» iloja enkä tanssisi.

Pauline, joka oli nuhdellut minua siitä, että olin lähtenyt,

tanssiaisiin, ei käsittänyt minussa tapahtunutta mielenmuutosta. Hän
piti näiden tanssiaisten tulosta askeettisen hengen voittona.

Sairas ystävämme kiusotteli minua menestyksestä, josta

esilukijatar oli hänelle kertonut. Hymyilin ja annoin hänen puhua,
sillä tiesinhän, mitä se oli minulle merkinnyt. Etsin jatkuvasti hänen
henkevää seuraansa niin usein kuin mahdollista.

Surulla näin eron hetken vihdoin lähenevän. Uudet ystäväni,

etelän viehättävä kauneus, piirustukseni luonnon mukaan — kaikki
tuo täytyi jättää ja se koski minuun syvästi. Tuttavamme rukoilivat
meitä siirtämään matkamme tuonnemmaksi, mutta kälyni ikävöi
miehensä luo, sitäpaitsi ei hän koskaan luopunut ennen tekemästään
päätöksestä.

Ei ollut siis muuta neuvoa kuin tyytyä tämän rikkaan ajan

muistoihin. Muutamia päiviä ennen lähtöämme kutsui sairaan
ystävämme seurapiiriin kuuluva ranskatar minut vielä eräänä iltana
huvilaansa koko yöksi. Suostuin ilomielin, sillä olin suuresti kiintynyt
tähän naiseen ja otin lämpimästi osaa hänen kohtaloonsa. Hänen
huvilansa sijaitsi viehättävällä paikalla. Välimeren aallot loiskivat
puutarhan muureja vasten. Muilta puolilta saartoivat sitä
viheriöitsevät kukkulat muodostaen sille ikäänkuin pesän ihanien
kasvien, tuoksujen ja kukkasten keskelle, joiden yllä palmut
huojuttelivat solakoita oksiaan. Asuinhuoneen parvekkeelta oli
näköala merelle ja saarille; siellä kiipeili köynnösruusuja pitkinä
kiehkuroina ja puiston puissa lauloi lukemattomia satakieliä.
Huonetta valaisi vain katosta riippuva kristallilamppu, jonka hento,
salaperäinen valo sekaantui yön tuoksuihin ja ääniin. Tämän
viehättävän tyyssijan emäntä istuutui flyygelin ääreen ja soitti Bachin
ja Beethovenin musiikkia, sitten lauloin minä Marcellon virsiä ja
muuta ihanaa ja myöhälle yöhön viivyimme toistemme luona tässä
runonkylläisessä, rauhallisessa tunnelmassa.

Vietin vielä kokonaisen päivän Paulinen kanssa, illan sairaan

ystävämme ja hänen seurapiirinsä parissa, sitten otin syvästi
liikutettuna kaikilta jäähyväiset.

Aikaisin aamulla seisoivat suuret vaunumme hevosineen

lähtövalmiina oven edessä. Katsahdin vielä kerran ikkunastamme
merta, saaria, oranssilehtoja, sairaan ystävämme taloa, Paulinen
asuntoa. Kaikki säteili aikaisen aamun ensi tuoksuissa ja ruusuisessa
hohteessa. Siunasin mennyttä aikaa ja kesken kaihon asui
syvimmällä mielessäni suuri tyydytyksen tunne kuten rukous.
Seurasin vihdoin muita, jotka jo nousivat ajopeleihin. Vaunujen
vieressä seisoi sairaan ystävämme kamaripalvelija, joka viime
terveisiksi herraltaan ojensi minulle ihastuttavan kukkavihon. Pois
vierivät vaunut, silmäni kylpivät kyynelissä, oleskeluni etelässä oli
päättynyt.
15. KOTIINPALUU.

Paluumatkamme kävi Dauphinén, Savoijin ja Sveitsin kautta. Juuri

viikkoa jälkeen sen ihanan päivän, jonka olin viettänyt suloisen
ranskattaren ruusuhuvilassa, olimme keskellä Dauphinén alppeja, ja
vaunut kulkivat hitaasti korkeahkojen kukkuloiden rinteitä kiertelevää
tietä pitkin. Pojat, opettaja ja minä kävelimme keventääksemme
kuormaa. Joka taholla kohosi korkeita, lumipeittoisia
vuorenhuippuja; tien kumpaakin puolta reunustivat jäälohkareet.
Siellä täällä näkyi mökkipahanen ja paljaita puita, joissa ei vielä ollut
umppuakaan. Pureva, jääkylmä tuuli pakotti meidät kääriytymään
viittoihimme ja kävelemään nopeasti. Pojat juoksivat ja hyppivät
kalliolohkareiden ja jäämöykkyjen yli. Opettaja pysytteli kaukana.
Hän oli jo pitkät ajat ollut minulle vihoissaan, kun olin seurustellut
piireissä, joihin hän ei voinut päästä kehnon ranskankielen taitonsa
vuoksi. Kuljin siis yksinäni mietteisiin ja muistoihin vajonneena.
Ajattelin ikävöiden kaikkea sitä, minkä juuri olin jättänyt. Vertailin
viikko sitten viettämiäni runonkylläisiä hetkiä tähän vaellukseen
jäisessä erämaassa jäykistyneen luonnon keskellä. Katselin lumisia
huippuja, jotka säteilivät kylmän auringon valossa ja minusta tuntui
kuin olisin nähnyt kohtaloni timanttikirjaimin piirrettynä jäähän:
»Nuoruuden, kauneuden ja runouden hetket suodaan ihanteen
tavoittajille vain rohkaisuksi ja mielen elvyttämiseksi. Mutta
suurimmalta osalta on heidän elämänsä lakkaamatonta taistelua,
vaellusta yksinäisten, hedelmättömien erämaiden halki, kuten tämä
tie. Tahdotko ottaa vastaan tämän tehtävän pelkäämättä sen
vaatimia uhreja? Oletko valmis näkemään sydämesi, jossa asuu
ikuisesti polttava kauneuden ikävä, lakkaamatta ristiinnaulittuna?»

Samana hetkenä, jolloin olin selvästi lukevinani tuon kirjoituksen,

juoksivat pojat luokseni ja toivat minulle orvokki-kimpun. He olivat
poimineet sen viheriästä maatilkusta jään ääreltä. Sitten riensivät he
etsimään uusia. Nämä kukat, jotka olivat niin erinomaisena
vertauskuvana ajatuksilleni, liikuttivat minua syvästi. Polvistuin
vaistomaisesti kivikkoiselle maalle ja puhkesin sanomaan: »Olen
valmis ottamaan vastaan tuon tehtävän, horjumatta tahdon kulkea
totuudenetsijäin yksinäistä polkua, ja olen kiitollinen tiellä
löytämistäni kukkasista.»

Viivyimme pari päivää Grenoblessa. Pojat, opettaja ja minä

halusimme nähdä suuren kartusiaaniluostarin. Kälyni pelkäsi
väsyttävää matkaa eikä tehnyt meille seuraa. Lähdimme siis ilman
häntä. Pienessä kylässä, muutaman tunnin matkan päässä
Grenoblesta, hankimme muuleja ja oppaan ja lähdimme kiipeämään
vuorille. Tie kulki ensin jyrkkien, ruohottuneiden vuorenseinämien
välissä. Syvyydessä kuohui alppipuro ja jättiläismäiset vuorenhuiput
kohosivat korkeuteen. Vähitellen kävi vihannuus niukemmaksi,
vuoret muuttuivat uhkaavammiksi, syvyydet kauhistuttavammiksi.
Vihdoin saavutaan alueelle, jossa kaikki kasvullisuus loppuu ja
kuolema ja kivettyminen saavat ylivallan. Tähän kauhistuttavaan
erämaahan johtaa jättiläismäinen kallioportti, jota nimitetään
kuoleman portiksi. Sellaiseksi varmaankin Dante kuvitteli helvetin
porttia, jonka ääressä täytyi luopua kaikista toiveistaan. Vähän ajan
kuluttua ilmestyy jälleen viheriöitsevän elämän merkkejä ja suureksi
ihmeeksesi olet 6000 jalkaa merenpinnan yläpuolella,
vuoritasangolla, joka on kuin paratiisi helvetin jälkeen. Se on vieläkin
korkeampien vuorenhuippujen saartama vihanta tasanko tuuheine
lehtimetsineen ja kirjavine kukkasineen. Tämän ihanan vuoristo-
keitaan keskellä kohoaa suuri kartusiaaniluostari, ensimäinen tämän
munkkikunnan luostari, jonka pyhä Bruno itse rakensi. Mahtavine
muureineen ja torneineen tekee se katselijaan melkein linnan
vaikutuksen. Luostarin muurien ulkopuolella sijaitsevaan pieneen
puurakennukseen, jonka alakerrassa on ruokasali ja yläkerrassa
joukko pieniä kammioita, majoitetaan naiset ja lapset, he kun eivät
pääse itse luostariin. Miehet otetaan luostariin ja saavat olla siellä
yötä. Kun maallikkoveli oli tarjonnut meille ruokasalissa hyvän
illallisen, lähti opettaja yöksi luostariin. Kadehdin suuresti tätä hänen
etuoikeuttaan. Olisin niin mielelläni nähnyt luostarin sisustan, jossa
aina pyhän Brunon ajoilta asti vuosisadat ovat kivettyneet. Pojat ja
minä otimme jokainen haltuumme kammion. Kaikissa oli erinomaisen
puhdas vuode, pesupöytä, tuoli, rukousjakkara, krusifiksi ja
vihkivesiastia. Viivyin myöhälle yöhön ikkunani ääressä, ulos en enää
päässyt, sillä talo oli lukittu. Ensin katselin maallikkoveljiä, jotka
olivat pallosilla kastanjakäytävässä, kunnes luostarikellon soitto
kutsui heidät sisään. Tämän jälkeen vallitsi kaikkialla ylevä,
suuremmoinen hiljaisuus ja rauha. Yksinäisiä vuoria ja luostarin
kookkaita rakennuksia valaisi kuu. Vähitellen häipyivät maailman
hetkelliset ilmiöt, mielikuvituksen harhanäyt, kiihkeät toiveet kuin
kaukaiseen uneen. Koko olevaisuus tuntui vain pelkältä aatteelta,
esineiden abstraktsionilta ja väreili kuin jonkinlaisena alkunesteenä
öisen taivaankappaleen hopeasäteissä. Kauan, kauan katselin ulos ja
minulla oli se tunne, että olin menettänyt yksilöllisyyteni. Silloin
kajahti äkkiä kellon ääni yön alku-elämän halki väreiden kuutamossa
kuin luomisrukous, joka kutsui kaikkeuden jälleen yksilöllisiin
muotoihinsa. Kirkonkello kutsui munkit keskiyön messuun, jolloin
veljet rukoilevat niiden sielunrauhan puolesta, jotka ovat jääneet alas
synnin ja viheliäisyyden maailmaan. Tämän säännön pohjana oli
varmaankin suuri tunne: sääli, vapahtava armahtavaisuus niitä
kohtaan, jotka kärsivät vielä enemmän siveellisesti kuin ruumiillisesti,
voimakas rakkaus, joka tahtoisi pelastaa kaiken pimeydessä ja
rikoksissa harhailevan. Kenties oli näiden munkkipoloisten joukossa
uskollisia sydämiä, jotka vielä osasivat rukoilla uskossa. Mutta ah!
Tässä maailmassa, joka kerta kaikkiaan on sellainen kuin se on, eivät
pelkät tunteet ja rakkaus riitä. Täytyy myöskin ennenkaikkea ajatella
ja toimia, ja joka kerta kun voimia ei käytetä elämän suureen
työhön, tapahtuu synti edistyksen lakia vastaan.

Seuraavana aamuna ennen viittä kuulin maallikkoveljen äänen

oveni ulkopuolelta. Hän kertoi, että ulkona oli oikea rajuilma ja että
oli mahdotonta lähteä paluumatkalle. Nousin ylös ja havaitsin ilman
todella kauhistuttavaksi. Koko ihana keidas, illalla vielä niin vihanta,
raikas ja kukoistava, oli nyt kuin harmaan, raskaan hunnun peitossa.
Synkät, merkillisen repaleiset pilvet riippuivat melkein maahan
saakka peittäen kokonaan ympärillä kohoavat vuoret. Räntäsade
valui virtanaan maahan. Opas vakuutti tien olevan tällaisella ilmalla
vaarallisen. Olin edesvastuussa poikien hengestä ja kuitenkin tiesin
toisaalta, että kälyni olisi suuressa sydäntuskassa, jos emme palaisi,
sillä Grenoblessa saattoi olla aivan kaunis ilma. Opettaja tuli
luostarista ollen myöskin sitä mieltä, että meidän täytyisi odottaa.
Sillävälin kertoi hän meille näkemistään ja kuulemistaan luostarissa,
m.m. eräästä saksalaisesta munkista, joka oli ollut siellä yli
viisikymmentä vuotta käymättä kertaakaan maailmassa ja joka oli
melkein unohtanut äidinkielensä. Eniten oli häneen kuitenkin
tehonnut keskiyömessu, joka epäilemättä vaikuttikin mahtavasti
mielikuvitukseen.
 Muutamien tuntien kuluttua taukosi sade ja päätin heti lähteä.
Käskin oppaan pysytellä lasten luona eikä jättää heitä
silmänräpäykseksikään. Minä itse jättäydyin muulini vaiston varaan,
joka olikin ihailtava. Sade oli tehnyt kivet niin liukkaiksi, että jokainen
askel oli työläs, mutta varovainen eläin koetti aina ensin jalallaan,
oliko askeleensija varma, ja sen viisaus tuotti minulle niin suurta iloa,
että unohdin kokonaan vaaran. Sillä matkamme oli vaarallinen.
Syvyyksissä vonkui tuuli, ja tie teki välistä niin jyrkkiä käänteitä
kallioiden kulmissa ja kulki niin lähellä kauhistuttavia syvyyksiä, että
ainoakin harha-askel olisi tuottanut turmion. Vihdoin pääsimme
onnellisesti alas kylään, jossa meidän kuitenkin täytyi viipyä
muutamia tunteja kuivataksemme vaatteitamme, sillä olimme
läpimärkiä. Sitten palasimme takaisin Grenobleen, jossa meitä oli
hätäisinä odotettu.

Muutamia päiviä myöhemmin kuljimme Ranskan rajan yli ja olin

oikein suruissani, kun viimeisen kerran kuulin ympärilläni puhuttavan
ranskaa. Olin oppinut pitämään Provencen murteesta. Romaanisten
kielten pehmeät, musikaaliset äänteet — jätän näiden joukosta pois
nykyaikaisen pariisilaisranskan — soveltuvat etelämaiseen luontoon,
ja jonka tämä luonto on lumonnut, hän rakastaa noita kieliä niinkuin
sanaa rakastetun olennon huulilta.

Isänmaani ei enää tuntunut minusta niin kauniilta kuin ennen.

Nurmi oli kukaton, maisemat värittömiä, taivas synkkä. Mutta
ajattelin lupausta, jonka Dauphinén alpeilla olin antanut
maailmanhengelle, ja päätin lujin askelin käydä eteenpäin.

Vihdoin pääsin vanhempieni kotiin. Isäkin oli saapunut

pitempiaikaiselle vierailulle. Perhepiiri oli suuri ja minut otettiin
vastaan niin runsaalla ilolla ja rakkaudella, että sydämeni lämpeni.
Minulla oli kuitenkin se tunne, että jollakin tavalla olin käynyt
vieraaksi ja että sisimmässäni epämääräisesti, mutta varmasti
valmistauduin rikkomaan välini entisyyden kanssa. Näin selvästi, että
elämästä ympärilläni puuttui suuri, johtava periaate, yleinen, kaikkea
hallitseva päämaali. Tämä taas oli minulle pääasia, sieluni jano,
liekki, joka kulutti kaikki pienet näkökohdat ja uhkasi kuluttaa
minutkin, ellen voinut sitä toteuttaa. Rakastin isääni niin suuresti,
ettei tunteeni vieläkään, vaikka hän jo aikoja sitten on kuollut, ole
menettänyt mitään voimastaan. Näin tuskaisin mielin, kuinka häntä
painoi yksinäisyys, johon rakkaus omaisiin hänet tuomitsi, sillä hänen
täytyi yhä vielä pysytellä vaeltavan ruhtinaan läheisyydessä. Eräänä
päivänä, kun olin hänen kanssaan kahden kesken, puhui hän siitä ja
huudahti katkerana: »Olen niin yksin, niin yksin!» — Heittäydyin
hänen syliinsä pyytäen: »Ota minut mukaasi, kun jälleen lähdet; salli
minun aina olla luonasi, omistan sinulle koko elämäni eikä sinun
enää tarvitse olla yksin.»

Hän syleili minua ääneti, mutta ei suostunut pyyntööni. Jos hän

olisi suostunut, olisi koko elämäni muodostunut toisenlaiseksi. Elämä
hänen hyväkseen oli silloin ollut päämäärä, johon kaikki
pyrkimykseni olisivat keskittyneet. Olisin silloin saanut kokea
ponnistusten ja täytetyn velvollisuuden suomaa tyydytystä. Sen
jälkeen en enää koskaan voinut näyttää hänelle rakkauteni koko
syvyyttä ja elämäni muodostui sellaiseksi, ettei tyttären rakkaus enää
voinut olla sen korkeimpana päämääränä eikä suuntaa määräävänä
kompassina.

Syvennyin taas uudella innolla maalaamiseen ja valmistin

useampia kuvia etelässä tekemieni luonnosten mukaan. Mutta
näiden harrastusten puhtaan ilon hämmensi jälleen musta varjo ja
vihdoin selveni minulle täydellisesti kivikova kohtalon määräys:
minun täytyi luopua lempityöstäni heikkojen silmieni vuoksi. Ne
olivat lapsuudestani saakka olleet huonot ja olin niitä aina liiaksi
rasittanut. Lääkäri selitti, että minun oli heitettävä maalaaminen
pelastaakseni silmäni. Tunsin, että tämä ankara tuomio oli oikea,
mutta se täytti mieleni epätoivolla. Taistelin aina raskaimmat taistelut
hiljaa itsekseni, eikä kukaan voinut aavistaa, mitä tähän tuomioon
alistuminen minulle maksoi. Napisin sydämessäni
epäoikeudenmukaista kohtaloa, joka panee ihmissydämeen
pyrkimyksen ihanteeseen, antaa hänelle kyvyn sen ilmaisemiseen ja
kieltää häneltä sitten tähän tarvittavan ruumiillisen voiman.
Vähitellen kuitenkin varmeni minussa eräs mielipide, joka lievitti
tuskaani. Näin tehokkaamman keinon, jonka avulla pyrkiä elämäni
päämäärään kuin uskonto ja taide — käsitin, että minun ajatuksin ja
teoin tuli ottaa osaa ihmiskunnan edistykseen. Kun tämä ajatus oli
minulle selvinnyt, en enää niin paljon surrut mielityötäni. Jätin
erikoisalan ja astuin alueelle, jossa käsiteltiin ihmisolemusta
koskevien kysymysten koko asteikkoa. Mutta kuten aina, tahdoin
nytkin siirtyä teoriasta sen johtopäätöksiin. Uskonnon, joka oli
laskeutunut alas metafyysillisesta ilmapiiristään, täytyi heti muuttua
laupeuden harjoittamiseksi ja juurruttaa veljeyttä ja tasa-arvoisuutta
ihmisten keskuuteen. Köyhien etsiminen, auttaminen ja
lohduttaminen kävi minulle välttämättömyydeksi. Kuulin kerrottavan
poikaraukasta, jonka jalassa oli luumätä ja joka kärsi sanomattomia
tuskia. Hänen hartain toivomuksensa oli tulla konfirmeeratuksi ennen
kuolemaansa, johon tiesi tautinsa päättyvän. Hän tarvitsi tätä varten
hiukan valmistavaa opetusta, mutta ei kukaan kaupungin papeista
tahtonut siihen ryhtyä — he nähtävästi kammoivat sairashuoneen
myrkyllistä ilmaa. Päätin heti käydä häntä tervehtimässä ja tehdä
parhaani lohduttaakseni poloista.
 Pienessä huoneessa, verrattain puhtaalla vuoteella tapasin pienen
pojan, jonka kasvot olivat kuoleman kalpeat. Oli kauheata nähdä
hänen sairasta jalkaansa, ja tarvitsin kaiken rohkeuteni kestääkseni
tuon näyn. Mutta kun katselin tuota lapsiraukkaa, joka kantoi
tuskansa liikuttavalla kärsivällisyydellä ja jonka suuret, mustat silmät
tuntuivat ikäänkuin hallitsevan hänen haurasta olentoaan pitääkseen
kuoleman loitolla siksi, kunnes hän oli saanut kuulla pelastuksen
sanat, voitin luonnollisen vastenmielisyyteni ja koetin virkistää tuota
nuorta sielua. Kävin säännöllisesti hänen luonaan, luin hänelle
raamattua ja koetin selittää sitä hänen ikänsä ja käsityskykynsä
mukaisesti, mutta kaikkea muuta kuin oikeauskoisesti. En koettanut
vakuuttaa, että kärsimykset oli lähetetty hänen sielunsa
pelastukseksi, en sanonut, että Vapahtajan ristinkuolema oli
lunastanut hänet synnistä, josta hänen viaton sydämensä ei tietänyt
mitään. Koetin sitävastoin selittää hänelle, kuinka voimakas ja
majesteetillinen oli ihmisen henki, joka tajutessaan ikuisen totuuden
kykeni unohtamaan kauheimmatkin kärsimykset. Tehtäväni
innoittamana koetin saada hänet jonkinlaiseen hurmaustilaan, joka
keventäisi hänen kauheaa kuolemaansa. Näen vieläkin edessäni
lapsiparan kasvot, kun hänen kalpeilla huulillaan leikki kirkastunut
hymy ja suurissa, tummissa silmissä heijastui yliluonnollinen loisto.
Olisin halveksinut itseäni, jos olisin jättänyt tehtäväni
keskeneräiseksi, ja kun minulle eräänä aamuna ilmoitettiin, että hän
yöllä oli rauhallisesti nukkunut ikuiseen uneen, tunsin kesken iloani
aukon elämässäni, sillä minusta tuntui kuin nyt vasta hänen
sairasvuoteensa ääressä olisin alkanut toteuttaa ihannettani.

Oli omituista, että omaiseni tässäkin tapauksessa asettuivat

hiljaisesti vastustavalle kannalle ja ihmettelivät minua kuten
aikaisemmin, kun olin tahtonut toteuttaa kristillisen askeesin ja
senjälkeen omistautua yksinomaan taiteelle. He olivat niin läpeensä
hyviä, hurskaita ja armeliaita, he rakastivat taidetta, mutta eivät
kuitenkaan käsittäneet, minkätähden piti mennä »niin pitkälle». He
eivät koskaan puhuneet minulle tuosta, mutta tunsin sen. Minäkin
olin vaiti ja kävin jatkuvasti köyhien ja onnettomien luona, koska
ääni, voimakkaampi kuin inhimilliset näkökohdat, pakotti minut
siihen.

Ystävättäristäni, joiden luo olin palannut, oli Pienokainen jälleen

ensi sijalla ja rakkain. Hänen äitinsä, vanhin sisarensa ja veljensä
olivat olleet matkalla, mutta heitä odotettiin pian kotiin ja heidän
mukanaan erästä tätiä, joka oli äidin hyvin paljon nuorempi sisar ja
jota nimitettiin henkeväksi tädiksi. Pienokainen oli kertonut minulle
paljon tämän vaikutusvallasta veljeensä. Etelään matkustettuani en
ollut kuullut juuri mitään apostolistani paitsi Pienokaisen kirjeissä;
äitini oli myöskin hänestä kirjoittanut. Olin usein ajatellut häntä ja
iloitsin hänen näkemisestään. Mutta muistaessani tuota kaunista ja
erinomaista tätiä, tunsin jonkinlaista levottomuutta. He saapuivat
vihdoinkin, ja Pienokainen tuli heti meille tädin kanssa. Tämä oli
mielestämme kaunis, hieno, henkevä ja oppinutkin, mutta hän ei
ollut välitön emmekä pitäneet häntä miellyttävänä. Äitini pyysi hänet
kuitenkin iltaa viettämään yhdessä kolmen sisaruksen kanssa. Näin
silloin apostolini ensi kerran matkan jälkeen. Hän tuli luokseni
ojentaen minulle kätensä. Katsoimme toisiamme ja tunsimme
toisemme. Sielu tervehti toista sielua, välillämme vallitsi syvä
ymmärtämys kuin olisimme olleet ikuisuudesta saakka tuttuja. Pelko
henkevästä tädistä oli hälvennyt. Tunsin että hän merkitsi jotakin
vain ystäväni älylle, ei sydämelle. Illan kuluessa kysyi hän minulta,
olinko kirjoittanut runoja etelässä, ja kun myönsin, pyysi hän nähdä
sepustuksiani. Suostuin sillä ehdolla, että hän arvostelisi niitä
ankarasti ja sanoisi minulle mielipiteensä, ja hän lupasi. Meistä oli
aivan luonnollista puhella koko illan vain keskenämme, otimme
ikäänkuin takaisin menetetyn ajan. Senjälkeen sovimme, että
kokoontuisimme meillä määrättyinä iltoina, jolloin hän lukisi pienelle
piirillemme Faustin toista osaa, ja näin oli jälleennäkemisemme
taattu.

Muutamia päiviä tämän jälkeen lähetin hänelle valikoiman

Hyèresissä kirjoittamiani runoja. Ei kukaan minua estänyt. Äitini ei
ollut koskaan kieltänyt minulta tämäntapaisia asioita. En puhunut
hänelle mitään lähetyksestäni. Se ei johtunut luottamuksen
puutteesta, mutta tunsin, että suuri osa olemustani oli vieras
omaisilleni ja etten siltä taholta saisi minkäänlaisia neuvoja.

Muutamien päivien kuluttua sain häneltä innostuneen runon, jossa

hän kuvasi ensimäistä tutustumistamme, eroamme,
jäähyväistervehdystään ja minun vastaustani sanoen niitä
aavistuksen hetkiksi, joista elämän korkein kukka versoisi
taivaallisessa ihanuudessaan. Samalla hän lähetti arvostelun
jokaisesta runostani. Ne sisälsivät älykkäitä, hienoja huomioita ja
olivat minulle iloksi ja opiksi. Tunsin itseni sanomattoman
onnelliseksi. Taivaalleni nousi rakkauden aurinko, joka valaisee koko
elämän. En tahtonut kuitenkaan vielä nimittää voimakkaasti
kasvavaa tunnettani muuksi kuin ystävyydeksi. Tahdoin rajoittaa sen
kahden sukulaissielun väliseksi seurusteluksi, sillä minussa oli
herännyt vakavia arveluita. Hän astui elämään ilman muuta tukea
kuin neronsa. Uskoin, että hänet oli määrätty suuriin tekoihin enkä
missään nimessä olisi tahtonut hänen niin aikaisin joutuvan
kahleisiin, jotka kenties olisivat haitaksi hänen tulevaisuudelleen.
Tunsin suuren, ainoan rakkauden olevan heräämäisillään itsessäni ja
käsitin, että siitä syttyisi liekki, joka saattaisi hävittää elämäni. En
tahtonut raskauttaa hänen nuoruuttaan sellaisella edesvastuulla. Olin
häntä muutamia vuosia vanhempi ja minusta tuntui etten omaksua
niin nuoren sydämen uskollisuutta, Koetin siis pysyttää suhteemme
sillä kannalla, että vain vaihdoimme ajatuksia keskenämme. Melkein
joka päivä vaihdoimme kirjeitä, jotka sisälsivät runoja tai kysymyksiä
ja vastauksia kaikilta elämän aloilta. Hän ilmaisi vapaasti tunteen,
joka häntä elähytti ja toivoi minulta samaa tunnustusta. Kun vastasin
olevani häntä vanhempi, hymyili hän, sillä ulkomuotoni oli tosiaan
hyvin lapsekas, tai oli hän loukkaantunut ja soimasi minua katkerasti
kylmyydestäni. Hän ei arvannut, että minussakin jo paloi voimakas
rakkaus ja että vielä taistelin tuota rakkautta vastaan.

Mutta ankara taistelu järkytti terveyttäni, ja sairastuin

arveluttavasti. Syntymäpäivänä olin niin huono, että peljättiin
pahinta. Kolme viikkoa vaapuin elämän ja kuoleman välillä.
Kovimpien tuskienkin hetkinä tunsin kuitenkin suurta epämääräistä
onnea ja mielessäni soivat Beethovenin sinfoniat. Vihdoin oli vaara
ohi, mutta olin niin heikko, että kanssani sai tuskin puhella. Sain
kuulla, että ystäväni oli joka päivä käynyt kysymässä vointiani, ja
äitini itse toi kerran kirjeen häneltä minulle. Se oli runo, jossa hän
rukoili Tervehtymistä, tuota taivaan tytärtä, astumaan alas ja
vapahtamaan minut kivuista ja tuskista. Se oli kaunis ja jalo kuten
meitä yhdistävä tunnekin. Vähitellen sain nähdä ystäviäni, yhden
kerrallaan. Hänenkin vuoronsa tuli. Hän astui sisään ja minä ojensin
hänelle käteni. Myöhemmin tunnusti hän tuona hetkenä
tunteneensa, että kaikki minun arveluni olivat hälvenneet ja että me
nyt, onnellisesti yhtyneinä, saimme rakkauden pyhää virtaa myöten
liukua hengen ja kauneuden tyyssijoille. Niin olikin: terveys toi
mukanaan rakkauden ja runouden. Olin vielä vuoteessa, tosin
paranemaan päin, kun ensi lumi putosi maahan. Pohjolan talven
kolkkous suretti minua syvästi. Ajattelin ikävöiden etelää, jossa
aurinko ja antelias maa ryysyläisessäkin hoivaavat jaloa
inhimillisyyttä, kun sitävastoin nälkä ja kylmyys tekevät pohjolan
asukkaasta surkean siipirikon. Yhteiskunnalliset kysymykset, joiden
kanssa olin joutunut kosketuksiin koettaessani toteuttaa kristillisen
armeliaisuuden ihannetta, kiinnittivät yhä enemmän mieltäni.
Keskustelin niistä usein Teodorin kanssa. Toipumisaikanani oli hän
usein käynyt luonani, mutta äkkiä hänen käyntinsä harvenivat. Olin
tästä syvästi pahoillani, ja jos en joka päivä olisi saanut häneltä
muutamia rivejä, en tiedä, kuinka minun olisi käynyt. Vihdoin sain
iloiseksi yllätyksekseni kuulla, mikä oli pitänyt häntä poissa luotani.
Hän oli saanut valmiiksi ensimäisen kirjansa. Siinä hän julkisesti
sanoutui irti oikeaoppisesta kirkosta ja esitti Kristuksen ihmisenä,
uskonpuhdistajana ja vallankumouksellisena, jonka päätarkoituksena
oli puhdistaa juutalaisten uskonto ja juurruttaa maailmaan jalompi
siveysoppi. Hän oli aikoja sitten suorittanut loistavasti teologian
kandidaattitutkinnon. Nyt rikkoi hän tällä rohkealla teolla välinsä
kirkon ja rakkaimpien persoonallisten suhteittensa kanssa hyljäten
siis kaksinkertaisen traditsionin. Se oli hänen vanhemmilleen kova
koettelemus. Isä oli maan ensimäinen hengen mies ja äiti oli
toivonut, että hänen rakkain poikansa tulisi taistelussa
protestanttisen uskon puolesta yhtä mainehikkaaksi kuin äidinisä
aikoinaan. Pettymyksestään huolimatta ei hän kuitenkaan voinut olla
ihailematta poikansa kaunista kirjaa ja sitä lukiessaan tunsi hän
tuskallista onnea. Minä puolestani olin kokonaan tuon kirjan
lumoissa. En ihaillut ainoastaan rakastetun kirjailijan henkevyyttä ja
runollista lentoa, vaan lukiessani putosi verho toisensa jälkeen
silmistäni. Tunsin, että tuskalliset uskonnolliset taisteluni olivat olleet
vain vapaan ajatuksen oikeudenmukaista kapinaa kivettynyttä
oikeaoppisuutta vastaan ja että se, jota olin pitänyt syntinä, olikin
iankaikkinen oikeuteni. Seurasin empimättä ystävääni arvostelun
terävään, terveeseen ilmapiiriin. Hän oli jälleen alkanut käydä
luonani ja keskustelumme kosketteli melkein yksinomaan näitä
asioita. Minun oli helppo luopua ajatuksesta, että Kristus oli välittäjä
Jumalan ja ihmisten välillä, sillä en ollut koskaan käsittänyt tämän
välityksen välttämättömyyttä. Yhtä helppoa oli minulle vapauttaa
Jumala yksilöllisyyden ahtaista rajoista, joihin kristilliset
opinkappaleet olivat hänet kahlinneet: itse asiassa olin tämän jo
aikoja sitten tehnyt ajatuksissani. Vaikeaa oli ainoastaan luopua
uskosta persoonalliseen kuolemattomuuteen. Olin suuresti
rakastanut tuota persoonallisen itsekkyyden ihanaa ilmiötä, tuota
minuuden runollista häikäilemättömyyttä tahtoessaan ikuisesti
säilyttää itsensä, tuota unelmaa rakkaudesta, joka ei tahdo tietää
lopusta. Siihen aikaan, kun keskustelimme tästä asiasta, kirjoitti hän
minulle kerran: »Te ette vielä tahdo alistua ajatukseen, että kaikki
katoova on katoovaa. Jos sydämeni uskoisi omaan
kuolemattomuuteensa, ei järkeni johtaisi minua siinä harhaan. Hyvät
ja suuret sielut ovat uskoneet omaan kuolemattomuuteensa, eivätkä
pienet ja mitättömät. Mutta minulla ei ole tuota uskoa. Jos puhuisin
kuolemattomuudesta, täytyisi sen myöskin koskea jokaista ruusua,
jokaista kukkaseppelettä, satakielen laulua ja kaikkea, mikä
milloinkaan on ihastuttanut sydäntäni, ja kuitenkin tiedän, että ruusu
kuihtuu, kukkaseppele murenee, silmät sammuvat, hiukset
valkenevat, ja sydän itse rakkausaarteineen muuttuu tomuksi.
Kuolemattomuutta on ainoastaan runoudessa. Henki on henki vain
siksi, että se on vapautunut muodosta, yksilöllisyydestä. Henkeni ei
ole minun omani, sen varsinainen olemus on kaikkeuden henki. Siinä
on elämä, joka jossakin muodossa jatkuu, ja taas jättää muodon
kuten tuoksu varisseen kukkasen. Kirkollinen opinkappale teki tästä
sen loogillisen johtopäätöksen, että ruumiin, »lihan» myöskin täytyy
nousta ylös, sillä ilman lihaa ei ole minkäänlaista yksilöllisyyttä.
Mutta tämä onkin mahdollista vain kirkolliselle opinkappaleelle, joka
myöskin pitää mahdollisena luonnonlakeja vastaan sotivan ihmeen ja
tarvitsee viimeisen tuomion pasuunoineen ja hävityksineen. Tämä
opinkappale on niin yhtenäinen, että se turmeltuu, jos otatte siitä
pois vain rahdunkin kuten siemenaihe turmeltuu työntäessään idun.
Kevät on tullut, mutta ihmiset käyttävät vanhasta tottumuksesta
talvipäähinettä. Luonnossa ei ole ihmettä, sillä luonto on
luonnollinen: hengessä ei ole ihmettä, sillä henki on henkinen. On
vain yksi ihme: luonnon, kaikkeuden henki. Se on olevaisuuden
ihme, mutta se ei tee ihmeitä, sen ilmaisumuoto on aina sama. Aine
on tietämättään kuolematonta. Kukkasella, joka versoo runoilijapään
atoomeista, ja saa niistä ravintoa juurilleen ei ole henkeä. Tuon
kuolemattomuuden jakaa ihminen kukkasen kanssa, joka taas
vuorostaan jakaa atoominsa muille kukille tai muodoille. On
toisenlaistakin kuolemattomuutta, mutta se on vapaata ei
välttämätöntä, sillä eihän jokaisen ihmisen ole pakko kehittää
henkeään. Sen hengen siis, joka tahtoo olla kuolematon, täytyy
tehdä itsensä kuolemattomaksi. Ihmisen ruumiillinen persoonallisuus
on kuolematon hänen lapsissaan. Hänen henkinen
kuolemattomuutensa on olemassa vain hänen henkensä lapsissa,
jotka eivät myöskään ole hän itse, vaan jotka ovat hänen luomiaan
ja hänen kaltaisiaan. Nuo lapset ovat hänen ajatuksensa, jotka
siirtyvät toisiin ihmisiin ja jatkuvat heissä, tai ovat ne muistokuvia,
jotka ikuisesti elävät rakastavissa ja rakastetuissa sydämissä. Ja
uskotteko te, että jos rakas käsi kerran sulkee silmäni, tai jos
viimeisenä hetkenäni yksinkin ollen voin ajatella niitä, joita olen
rakastanut tai jotka ovat minua rakastaneet, — uskotteko todella,
että kaiken tuon rakkauden läheisyydessä toivoisin itselleni
enempää?»

Sydämiemme liitto muodostui entistä lujemmaksi ja pyhemmäksi

meidän vaihtaessamme ajatuksia inhimillisen elämän korkeimmista
asioista, enkä minäkään puolestani enää epäröinyt tunnustaa hänelle
syvää, pyhää rakkauttani. Emme juuri koskaan olleet kahden kesken,
ja vain katse tai kiitävä sana ilmaisi, mitä sydämissämme liikkui.
Kirjevaihtomme jatkui keskeymättä; epäilymme, runolliset
tunnelmamme, ilomme ja surumme uskoimme rakastetulle, jonka
vastaus melkein aina oli kuin kaiku omasta sydämestä. Jaoimme
siinä määrin kaiken, että tuskin enää tiesimme, kummastako jokin
ajatus alkuaan oli lähtöisin. Hän kirjoitti minulle kerran:

»Olkoon niinkuin sanot; täyttyköön minussa kaikki se, mitä henki

tahtoo, niin ettei ainoakaan ilokseni kasvanut kukkanen, ei
hurmaavinkaan onni, milloinkaan riistäisi minua ihmiskunnan
palveluksesta, joka on muodostunut siksi päämaaliksi, siksi
magneetiksi, joka vetää minua puoleensa ja johtaa minua — en
tiedä mihin. Tunnen vain, että tämä virta vie minut kohden
ihannetta. Kuinka suloista kertoa tästä Sinulle, kertoa tästä
ymmärtävälle sydämelle, jonka puhtaus liekkinä lämmittää henkeäni,
puhdistaa ja jalostaa sydäntäni! Vain Sinulle voin kaiken uskoa, sillä
se kuuluu Sinulle siinä määrin, että en enää tiedä, mikä on minun
omaisuuttani. Lempeät sanasi, jotka niin usein ovat loihtineet ikuisen
kevään ympärilleni, luottamus, jonka olet istuttanut sydämeeni,
suuri, vapaa rakkautesi, jonka olet minulle lahjoittanut — kaiken
tuon olen omaksunut ja annan sen onnellisena levitä kaiken yli, joka
sydämessäni pyrkii elämää ja valoa kohden. Niin palajaa se minusta
Sinuun takaisin. Sinä kuulet omat ajatuksesi ja kiittäessäsi minua,
ylistät vain omaasi. Sinä saat sen minulta takaisin rakkauteni
lisäämänä. Ja jos minun jonakin päivänä suodaan aatteillani
lämmittää muita ihmisiä, jos voin sinkauttaa kipinän ihmismieliin,
rohkean sävelen, joka tuntuu heistä tuulen suhinalta aamuruskon
punertamassa metsässä — kaikki on lähtöisin Sinusta. Sinun henkesi
puhuu heille profeetallisesti Jumalan valtakunnasta. Vihdoin, kun
sanani tulevaisuudessa kaikuvat nuorissa sieluissa, kun puhun
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com