Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

(eBook PDF) Cultures of the West: A History,

Volume 2: Since 1350 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-cultures-of-the-
west-a-history-volume-2-since-1350-3rd-edition/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(Original PDF) Sources for Cultures of the West: Volume 2:

Since 1350 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/original-pdf-sources-for-cultures-of-
the-west-volume-2-since-1350-2nd-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Cultures of the West: A History, Volume 1: To

1750 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-cultures-of-the-west-a-
history-volume-1-to-1750-3rd-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) The West: A Narrative History, Volume Two:

Since 1400 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-west-a-narrative-history-
volume-two-since-1400-3rd-edition/

ebookluna.com

(Original PDF) Cultures of the West: A History, Volume 1:

To 1750 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/original-pdf-cultures-of-the-west-a-
history-volume-1-to-1750-2nd-edition/

ebookluna.com
(Original PDF) Cultures of the West: A History 2nd Edition

https://ebookluna.com/product/original-pdf-cultures-of-the-west-a-
history-2nd-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) US: A Narrative History, Volume 2: Since 1865

8th Edition by James West Davidson

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-us-a-narrative-history-
volume-2-since-1865-8th-edition-by-james-west-davidson/

ebookluna.com

(eBook PDF) Frameworks of World History: Networks,

Hierarchies, Culture, Volume Two: Since 1350

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-frameworks-of-world-history-
networks-hierarchies-culture-volume-two-since-1350/

ebookluna.com

(eBook PDF) The Making of the West, Value Edition, Volume

2: Peoples and Cultures 6th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-making-of-the-west-value-
edition-volume-2-peoples-and-cultures-6th-edition-2/

ebookluna.com

(eBook PDF) The Making of the West, Value Edition, Volume

2: Peoples and Cultures 6th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-the-making-of-the-west-value-
edition-volume-2-peoples-and-cultures-6th-edition/

ebookluna.com
 This book is for
Graham Charles Backman
Puero praeclaro, Scourge of Nations;

and in memory of my mother,

Mary Lou Betker
(d. 31 December 2018—New Year’s celebrations will never be the same)

and in memory of my brother

Neil Howard Backman, U.S.N. (ret.)
(1956–2011)
who found his happiness just in time.
BRIEF CONTENTS
12. Renaissances and Reformations. . . 407 21. The Modern Woman . . . . . . . . . . . . 789
1350–1563 1860–1914
13. Worlds Old and New. . . . . . . . . . . . 453 22. The Challenge of Secularism. . . . . . 823
1450–1700 1800–1914
14. The Wars of All Against All. . . . . . . . 495 23. The Great Land Grab. . . . . . . . . . . . 869
1540–1648 1870–1914
15. From Westphalia to Paris: Regimes 24. The World at War (Part 1). . . . . . . . . 905
Old and New . . . . . . . . . . . . . . . . . . 529 1914–1918
1648–1750
25. Radical Realignments. . . . . . . . . . . . 953
16. The Enlightened. . . . . . . . . . . . . . . . 579 1919–1939
1690–1789
26. The World at War (Part II) . . . . . . . . 999
17. The French Revolution and the 1937–1945
­Napoleonic Empire. . . . . . . . . . . . . . . 621
27. Theater of the Absurd:
1789–1815
The Postwar World. . . . . . . . . . . . . . 1041
18. Industrialization and Its 1945–1968
Discontents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 665
28. Something to Believe In. . . . . . . . . 1077
1750–1850
1960–1988
19. The Birth of Modern Politics. . . . . . 705
29. Global Warmings. . . . . . . . . . . . . . . 1113
1815–1848
Since 1989
20. Nationalism and Identity. . . . . . . . . . 747
1800–1900

ix
CONTENTS
Maps. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xviii
Preface. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xxi
About the Author . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xxix
Note on Dates. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xxx

12. Renaissances and Reformations. . . . . . . . . . . . . . . . . 407

1350–1563
The three elements mos t
Rebirth or Culmination?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 408
charac t er is tic ally associat ed
The Political and Economic Matrix . . . . . . . . . . . . . . . . . 413
with the Renaissanc e —
The Renaissance Achievement. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
classicism, humanism, and
Christian Humanism. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 421
moder n s t at ecraf t — represent
Erasmus: Humanist Scholar and Social Critic . . . . . . . . 422
no essential break with
Martin Luther: The Gift of Salvation . . . . . . . . . . . . . . . 424
medieval life at all. They
Luther’s Rebellion Against the Church . . . . . . . . . . . . . 427
may in fac t be thought of as
The Reformation Goes International. . . . . . . . . . . . . . . . 433
the culmination of medieval
Calvin and “The Elect”. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 438
s tr iving s .
Strife and Settlement in England. . . . . . . . . . . . . . . . . . 440
Catholic Reform and the Council of Trent. . . . . . . . . . . 444
The Society of Jesus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 445
What about the Catholic and Orthodox East? . . . . . . . . 447

13. Worlds Old and New . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 453

1450–1700
European Voyages of Discovery. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 456
New Continents and Profits. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 458
Conquest and Epidemics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 463
The Copernican Drama. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 466
Galileo and the Truth of Numbers. . . . . . . . . . . . . . . . . 469
Inquisition and Inquiry. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 471
The Revolution Broadens. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 476
The Ethical Costs of Science . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 479
The Islamic Retreat from Science. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 481
Thinking about Truth . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 484
Newton’s Mathematical Principles. . . . . . . . . . . . . . . . . 489

xi
 xii   Contents

14. The Wars of All Against All. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 495

Although of t en refer red t o
1540–1648
as the “ War s of Religion,”
The Godly Society. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 497
the war s that wracked
From the Peace of Augsburg to the Edict of Nantes:
the Great er Wes t in the
The French Wars of Religion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 501
six t eenth and sevent eenth
Dutch Ascendancy and Spanish Eclipse. . . . . . . . . . . . . 504
c entur ies enmeshed religious
The Thirty Years’ War . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 505
ant agonisms with economic,
Enemies Within: The Hunt for Witches. . . . . . . . . . . . . 509
social, and politic al conf lic ts .
The Jews of the East and West . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 511
A more ac curat e t er m might
The Waning of the Sultanate . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 516
come from English philosopher
New Centers of Intellectual and Cultural Life . . . . . . . . . 517
Thomas Hobbes (1588 – 1679):
Wars of Religion: The Eastern Front. . . . . . . . . . . . . . . . . 521
“ the war of all agains t all.”
Economic Change in an Atlantic World. . . . . . . . . . . . . . 524

15.  rom Westphalia to Paris:

F
Regimes Old and New. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 529
1648–1750
The Peace of Westphalia: 1648. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 531
The Argument for Tyranny . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 534
The Social Contract. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 536
Absolute Politics. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 539
Police States . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 541
Self-Indulgence with a Purpose: The Example
of Versailles. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 544
Paying for Absolutism. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 547
Mercantilism and Poverty. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 550
International Trade in a Mercantilist Age. . . . . . . . . . . . . 551
The Slave Trade and Domestic Subjugation. . . . . . . . . . . 554
Domesticating Dynamism: Regulating Culture . . . . . . . 557
The Control of Private Life. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 559
England’s Separate Path: The Rise of Constitutional
The philosophes may have Monarchy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 564
been the mos t inf luential Ottoman Absolutism. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 569
group of t alent ed amat eur s Persian Absolutism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 571
in European his t or y, not only The Return of Uncertainty. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 574
bec ause of their inf luenc e on
their own age but bec ause
16. The Enlightened. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 579
1690–1789
of the way they and their
The Enlightenment Enterprise. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 581
assumptions about human
Learning from Our Worst Mistakes. . . . . . . . . . . . . . . . . 583
nature s till af fec t us t oday.
A New World of Ideas . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 586
 Contents   xiii

Voltaire and the Limits of Optimism. . . . . . . . . . . . . . . . 595

The Radical Thought of Rousseau . . . . . . . . . . . . . . . . . . 598
Can Women Be Enlightened?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 601
The Jewish Enlightenment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 604
The Jews and Europe’s Ambivalence. . . . . . . . . . . . . . . . 607
The Unenlightened . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 608
Assessing the Enlightenment. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 612

17.  he French Revolution and the

T
Napoleonic Empire. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 621
1789–1815
A Revolution in Western History?. . . . . . . . . . . . . . . . . 622
Revolutionary Road. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 624
The Enlightened Revolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 632
The Revolution Turns Radical. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 636
How to Judge a Revolution. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 639
Napoleon. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 643
The Rush to Empire. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 646
The Continental System. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 650
Downfall. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 653
Revolutions in the Colonies. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 658

18. Industrialization and Its Discontents . . . . . . . . . 665

1750–1850
Britain’s Head Start. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 667
Innovation and Infrastructure. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 671 The choic es made at the
Trying to Catch Up to Britain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 676 Congress of Vienna emer ged
Trying to Catch Up to Europe: in the dramatic ally changed
The Ottoman Empire. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 680 cont ex t of England’s
Life in the Industrial Age. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 686 rapid and unchallenged
Riots and Repression. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 692 indus tr ialization. Inves tment
Women and Children Last. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 693 in indus tr ial t echnologies
Reaction: The Romantic Generation . . . . . . . . . . . . . . . 696 was nec essar y — but was that
the responsibilit y of the s t at e
19. The Birth of Modern Politics . . . . . . . . . . . . . . . . . 705
or the individuals? Were
1815–1848
the social troubles c aused
Conservatism in Power . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 706
by indus tr ialization the
Royalism and Its Opponents. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 710
responsibilit y of the s t at e t oo?
The Moral Component of Conservatism . . . . . . . . . . . . . 713
If so, why? Who, ultimat ely, is
The Challenge of Liberalism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 718
responsible for the poor?
Rebellion and Reform. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 721
 xiv   Contents

Responses to Liberal Capitalism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 725

The Revolutions of 1848 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 728
Karl Marx and Revolution. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 731
The Collapse of the Concert of Europe. . . . . . . . . . . . . . . 735
Women in a Conservative Age. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 738

20. Nationalism and Identity. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 747

1800–1900
Nationalism in Theory. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 749
Nationalism in Practice: France, Italy,
and Germany. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 753
Frustrated Nationalism: Hungary and Ireland. . . . . . . . 766
Jewish Identities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 772
Islamic Nationalisms. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 778
Reforming Islam. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 781

21. The Modern Woman. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 789

1860–1914
The Appetite for Reform . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 790
Whose Rights Come First?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 794
Suffragists and Suffragettes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 798
Love and Sex. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 803
Exploring Female Identity. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 807
Education and Work . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 811
The “Woman Question” for Muslims. . . . . . . . . . . . . . . . 815

22. The Challenge of Secularism . . . . . . . . . . . . . . . . . 823

1800–1914
Who Killed God?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 825
The ques tion ar ises: Why
The Theory of Creation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 829
were the dominant European
Darwin and Evolution by Natural Selection. . . . . . . . . . . 832
s t at es— the s t at es with the
A Secular Universe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 836
mos t developed economies ,
Nietzsche and the Will to Power . . . . . . . . . . . . . . . . . . 840
highes t lit erac y rat es , mos t
Art for Art’s Sake. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 843
es t ablished democratic
The Illness of Western Society. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 845
s ys t ems , and mos t elaborat e
Freud and Psychoanalysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 846
and sophis tic at ed networ k s of
Modernism: The First Wave. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 851
communic ation — so resis t ant
The Catholic Counterattack. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 856
t o ex t ending suf frage t o
Modernism, Secularism, and the Jews . . . . . . . . . . . . . . . 861
women?
The Islamic Exception. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 863
 Contents   xv

23. The Great Land Grab . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 869

1870–1914
“The White Man’s Burden”. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 871
The Second Industrial Revolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . 874
Looking Overseas. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 880
Missionary Europe . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 889
Industrial Warfare and Command Economies. . . . . . . . 892
Western Ways: Emulation and Resistance . . . . . . . . . . . 898

24. The World at War (Part I). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 905

1914–1918
The Run-Up to War. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 907
The Balance of Power. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 912
A New Map of Hell . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 915
The Way of the War . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 922
The Home Fronts. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 927
Officers and Gentlemen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 930
Russia’s Revolutions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 934
Bolshevism and the Laws of History. . . . . . . . . . . . . . . . 938
How Not to End a War. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 943
Young Turks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 946

25. Radical Realignments. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 953

A new generation, raised t o
1919–1939
believe in the unique injus tic e
History for Beginners . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 954
of their suf fer ing , c ame of
Parceling out Nations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 959
age det er mined t o rescue
New Rights and New Economies. . . . . . . . . . . . . . . . . . 962
their honor as well as their
The Great Depression . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 964
livelihoods . And they were
The Search for Someone to Blame . . . . . . . . . . . . . . . . . 968
willing t o t ake desperat e
Modernism: The Second Wave. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 970
ac tion.
The Rise of Fascism: Italy and Spain. . . . . . . . . . . . . . . . 976
Nazism in Germany. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 982
Oppression and Terror in Russia . . . . . . . . . . . . . . . . . . 986
A New Deal? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 988
Appeasement and Pacifism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 991

26. The World at War (Part II). . . . . . . . . . . . . . . . . . . 999

1937–1945
The War in Europe. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1001
War in the Pacific. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1007
 xvi   Contents

Atomic Fissures. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1010

Women in, and Against, Fascism. . . . . . . . . . . . . . . . . . 1014
Atrocities and Holocaust. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1018
Making Amends . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1025
The United Nations and Human Rights. . . . . . . . . . . . 1029
World War II and the Middle East. . . . . . . . . . . . . . . . . 1031
Arab Nationalism and Growing Zionism. . . . . . . . . . . . 1033

27. Theater of the Absurd: The Postwar World . . . 1041

1945–1968
Setting to Work. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1043
Alienation and the Absurd. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1045
The Cold War. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1048
Decolonization in a Cold War World. . . . . . . . . . . . . . . 1053
Rise of the Welfare State . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1057
Social Conservatism and Economic Liberalism. . . . . . . 1061
The aspiration t o unit e was
The Postwar Boom. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1062
cultural, moral, even spir itual.
Turning Point: 1967–1968. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1064
At s t ake were shared values
The Female Factor. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1066
and belief s , a commitment
Women, Islam, and the State . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1070
t o human r ights , civic-
mindedness , reason, and 28. Something to Believe In. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1077
per sonal freedom. Politics 1960–1988
and the economy played their A Generation of Rebellion. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1078
roles , but what mat t ered Big Science and Expanding Secularism . . . . . . . . . . . . . 1083
mos t was the idea of Europe Another Catholic Reformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1088
as a civilization, not jus t a Postwar Protestantism. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1092
commercial entit y. Jewish Revival and Conflict. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1096
International Judaism and the State of Israel . . . . . . . . . 1101
Islamic Revolutions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1103
More was involved in these Ba’athism and Brotherhood. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1107
debat es than reconciling
29. Global Warmings. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1113
f igures in a ledger. The
Since 1989
Great er Wes t ent ered the
1989: One Year, Three Crises. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1115
twent y -f ir s t c entur y engaged
The United States of Europe?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1125
in full-throt tle disput es
Economic Globalization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1129
over the pur pose and limits
War and Peace, from the Balkans to Pakistan. . . . . . . . . 1132
of gover nment and the
Why Terrorism?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1138
responsibilities of individuals
Israel, Palestine, and the Arab Spring. . . . . . . . . . . . . . . 1142
in societ y.
Women and the Global World . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1145
 Contents   xvii

Debt, Taxes, and Liberty. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1152

Free Market? What Free Market?. . . . . . . . . . . . . . . . . . 1155
What Is the Greater West Now?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1159

Reference Maps. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . R-1

Appendix: Table of Contents for Sources for Cultures
of the West. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . A-1
Glossary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . G-1
Credits. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . C-1
Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . I-1
Maps
Map 12.1 Renaissance Italy
Map 12.2 The Domains of Charles V
Map 12.3 Protestant and Catholic Reformations
Map 13.1 Africa and the Mediterranean, 1498
Map 13.2 The Portuguese in Asia, 1536–1580
Map 13.3 Early Voyages of World Exploration
Map 13.4 The Transfer of Crops and Diseases after 1500
Map 13.5 The Spread of Scientific Societies in Europe, 1542–1725
Map 14.1 The French Wars of Religion
Map 14.2 The Thirty Years’ War
Map 14.3 Expulsions and Migrations of Jews, 1492–1650
Map 14.4 Ottoman–Safavid Conflict
Map 15.1 The Treaty of Westphalia
Map 15.2 European Overseas Empires and Global Trade, ca. 1700
Map 15.3 The Atlantic Slave Trade, ca. 1650–1800
Map 15.4 The Ottoman Empire in 1683
Map 15.5 The Seven Years’ War
Map 16.1: Jewish Communities in Poland–Lithuania, ca. 1600
Map 16.2: Subscriptions to the Encyclopedia, ca. 1780
Map 16.3: Urban Population of Europe in 1800
Map 17.1: Redrawing the Map of France, 1789–1791
Map 17.2: Napoleon’s Empire at Its Height
Map 18.1: Industrializing Britain by 1850
Map 18.2: Industrializing Europe by 1870
Map 18.3 The Shrinking Ottoman Empire
Map 18.4: Europe’s Largest Cities in 1850
Map 19.1: Europe after the Congress of Vienna, 1815
Map 19.2: Centers of Revolution, 1848
Map 20.1: The Peoples of Europe, ca. 1850
Map 20.2: The Crimean War, 1853–1856
Map 20.3: The Unification of Italy
Map 20.4: The Unification of Germany
Map 20.5: The Pale of Settlement, 1835–1917
Map 20.6: Wahhabi Expansion, 1765–1818

xviii
 Maps   xix

Map 21.1: Winning the Vote: Women’s Suffrage in the Greater West, 1906–1971
Map 22.1: Jewish Emigration from Russia, 1880–1914
Map 23.1: Industrialization and Manufacturing, 1870–1914
Map 23.2: The Scramble for Africa, ca. 1880–1914
Map 23.3: Imperialism in Asia, 1850–1914
Map 23.4: European Emigration, 1880–1914
Map 24.1: European Alliances, 1878–1914
Map 24.2: World War I, 1914–1918
Map 24.3: The Russian Civil War, 1917–1922
Map 24.4: Europe and the Middle East in 1914 and 1923
Map 25.1: Ethnic Minorities in East-Central Europe, 1930
Map 25.2: Expansion of the Italian Empire, 1922–1939
Map 26.1: World War II in Europe and Africa, 1939–1945
Map 26.2: The Japanese in China, 1931–1941
Map 26.3: World War II in the Pacific
Map 26.4: Nazi Concentration Camps, 1941–1945
Map 26.5: The Partition of Palestine and the Creation of Israel, 1947–1948
Map 27.1: Military Blocs in Europe, 1948–1955
Map 27.2: The Decolonization of Asia
Map 27.3: The Decolonization of Africa
Map 27.4: The Six-Day War
Map 27.5: The Vietnam War
Map 28.1: Jewish Immigration to Israel since 1948
Map 29.1: The Fall of Communism
Map 29.2: Global Warming 1990–2012
Map 29.3: The European Union
Map 29.4: The World Trade Organization
Map 29.5: Wars and Conflicts in the Greater West 1990–2014
Map 29.6: The Arab Spring
Map 29.7: Population Growth in the Greater West, 2018
Preface

T his new edition of Cultures of the West has given me the chance to correct a
few minor errors, to connect with some new friends, and both to broaden
the scope and sharpen the focus of the text. As several reviewers noted, the
previous versions of this book paid too little attention to Eastern Europe, a
lacuna I hope I have adequately filled. But as this was already a long book I
hesitated to make it even longer, and so I decided that for every page I added
to the text on Eastern Europe I would trim away a page from Western Europe
and the Islamic world. These cuts have been many and small rather than few
and severe; most readers familiar with the previous editions will hardly notice
them. Moreover, in order to make room for an additional chapter on ancient
Rome—thereby giving one to the Republic and another to the Empire—I con-
flated what used to be two chapters on the ancient Near East into a single one.
Such compression comes at a cost, of course, but I believe the end result makes
it worthwhile.
I wrote this book with a simple goal in mind: to produce the kind of survey
text I wished I had read in college. As a latecomer to history, I wondered why
the subject I loved was taught via textbooks that were invariably dry and lifeless.
People, after all, are enormously interesting, and history is the story of people. So
why were so many of the books I was assigned to read tedious?
Part of the problem lay in method. Teaching and writing history is difficult,
in large part because of the sheer scope of the enterprise. Most survey texts stress
their factual comprehensiveness and strict objectivity of tone. The trouble with
this approach is that it too often works only for those few readers who are already
true believers in history’s importance and leaves most students yawning in their
wake. I prefer a different option—to teach and write history by emphasizing ideas
and trends and the values that lay behind them; to engage in the debates of each
age rather than to narrate who won them. Students who are eagerly engaged in a
subject, and who understand its significance, can then appreciate and remember
the details on their own.
This book adopts a thematic approach, but a theme seldom utilized in con-
temporary histories. While paying due attention to other aspects of Western de-
velopment, it focuses on what might be called the history of values—that is, on
the assumptions that lay behind political and economic developments, behind
intellectual and artistic ventures, and behind social trends and countertrends.
Consider, for example, the achievements of the Scientific Revolution of the

xxi
xxii   Preface

sixteenth and seventeenth centuries. The advances made in fields like astronomy,
chemistry, and medicine did not occur simply because individuals smart enough
to figure out new truths happened to come along. William Harvey’s discovery of
the human circulatory system was possible only because the culture in which he
lived had begun, hesitantly, to the dissection of corpses for scientific research.
For many centuries, even millennia, before Harvey’s time, cultural and religious
taboos had forbidden the desecration of bodies. But the era of the Scientific Rev-
olution was also the era of political Absolutism in Europe, a time when prevail-
ing sentiment held that the king should hold unchecked power and authority.
Any enemy of the king—for example, anyone convicted of a felony—therefore
deserved the ultimate penalty of execution and dissection. No king-worship, no
discovery of the circulation of blood. At least not at that time.
A history that emphasizes the development of values runs the risk of distort-
ing the record to some extent, because obviously not every person living at a given
time held those values. Medieval Christians did not uniformly hate Jews and
Muslims, believe the world was about to end, support the Inquisition, and blindly
follow the dictates of the pope. Not every learned man and woman in the eigh-
teenth century was “enlightened” or even wanted to be. The young generation of
the 1960s was not composed solely of war protestors, feminist reformers, drug
enthusiasts, and rock music lovers. With this important caveat in mind, however,
it remains possible to offer general observations about the ideas and values that
predominated in any era. This book privileges those sensibilities and views the
events of each era in relation to them.
And it does so with a certain amount of opinion. To discuss value judgments
without ever judging some of those values seems cowardly and is probably impos-
sible anyways. Most textbooks mask their subjectivity simply by choosing which
topics to discuss and which ones to pass over; I prefer to argue my positions ex-
plicitly, in the belief that to have a point of view is not the same thing as to be
unfair. Education is as much about teaching students to evaluate arguments as
it is about passing on knowledge to them, and students cannot learn to evaluate
arguments if they are never presented with any.
In a second departure from tradition (which in this case is really just habit), this
book interprets Western history on a broad geographic and cultural scale. All full-
scale histories of Western civilization begin in the ancient Near East, but then after
making a quick nod to the growth of Islam in the seventh century, most of them
focus almost exclusively on western Europe. The Muslim world thereafter enters
the discussion only when it impinges on Western actions (or vice-versa). This book
overtly rejects that approach and insists on including the regions of Eastern Europe
and the Middle East in the general narrative as a permanently constitutive element
of the Greater West. For all its current global appeal, Islam is essentially a Western
 Preface   xxiii

religion, after all, one that had its spiritual roots in the Jewish and Christian tra-
ditions and the bulk of whose intellectual foundations are in the classical Gre-
co-Roman canon. To treat the Muslim world as an occasional sideshow on the long
march to western European and American world leadership is to falsify the record
and get the history wrong. Europe and the Middle East have been in continuous
relationship for millennia, buying and selling goods, studying each other’s political
ideas, sharing technologies, influencing each other’s religious ideas, learning from
each other’s medicine, and facing the same challenges from scientific advances and
changing economies. We cannot explain who we are if we limit ourselves to the
traditional scope of Western history; we need a Greater Western perspective, one
that includes and incorporates the whole of the monotheistic world.
Because religious belief has traditionally shaped so much of Greater Western
values, I have placed it at the center of my narrative. Even for the most unshake-
able of modern atheists, the values upheld by the three great monotheisms have
had and continue to have a profound effect on the development of social mores,
­intellectual pursuits, and artistic endeavors as well as on our politics and inter­
national relations.
In a final break with convention, this book incorporates an abundance
of primary sources into the narrative. I have always disliked the boxed and
highlighted snippets that pockmark so many of today’s textbooks. It seems to
me that any passage worth quoting is worth working into the text itself—and
I have happily done so. But a word about them is necessary. For the book’s
opening chapters I have needed considerable help. I am ignorant of the ancient
Middle Eastern languages and have relied on the current version of a respected
and much-loved anthology.1 When discussing the sacred texts of Judaism,
Christianity, and Islam, I have used their own authorized versions. Simple
courtesy, it seems to me, calls for quoting a Jewish translation of the Bible
when discussing Judaism; a Catholic, Protestant, or Orthodox Bible when dis-
cussing those main branches of Christianity; and the English version of the
Qur’an prepared by the royal publishing house in Saudi Arabia when discuss-
ing Islam. 2 Last, some of the political records I cite (for example, the Cairo
Declaration of Human Rights) are quoted in their official English v­ ersions.
But apart from these special cases—all duly noted—every translation in this
book, from the fourth chapter onward, is my own.

1
Nels M. Bailkey and Richard Lim, Readings in Ancient History: Thought and Experience from Gilgamesh to
St. Augustine, 7th ed. (2011).
2
Tanakh: The Holy Scriptures, published by the Jewish Publication Society; New American Bible, published
by the US Conference of Catholic Bishops; New Revised Standard Version, published by Oxford Univer-
sity Press; and The Orthodox Bible. For the Qur’an I have used The Holy Qur’an: English Translations of the
Meanings, with Commentary, published by the King Fahd Holy Qur’an Printing Complex (A.H. 1410).
xxiv   Preface

CHANGES TO THE THIRD EDITION

Since the publication of the first edition of Cultures of the West, I have received,
thankfully, a great number of notes and e-mails from teachers and students who
appreciated the book, as well as dozens of formal critiques commissioned by the
Press. A textbook, unlike most scholarly works, affords historians the rare chance
to revise the original work and to make it better. This third edition has given me
the opportunity to further realize my vision of the book, and I am pleased to point
to the following main changes, all intended to make Cultures of the West a text that
better engages students and teachers alike:

• Improved organization in Volume 1 treats the Ancient Near

East in a more coherent and streamlined fashion and inte-
grates coverage of ancient Rome into two chapters. Chapter 1
now presents a unified narrative on the development and col-
lapse of Bronze Age civilizations, while Chapter 2 now treats
the Iron Age empires of Assyria, Chaldea, and Persia—all of
which exerted a big influence upon the development of the
Greater West—as a single unit of inquiry. In similar fashion,
the coverage of Roman history has been sharpened by restrict-
ing the scope of Chapter 5 to developments up to the end of
the Republic, while Chapter 6 has been refashioned to exam-
ine Roman imperial history from Augustus to Constantine.
This reorganization allows for greater treatment of important
topics in Roman history, including daily life, the economy, and
the structure of the government and the military.
• Expanded treatment of Eastern Europe. Coverage has been
increased throughout the text, most notably in Chapter 10,
where the early history of the Slavs is now discussed in detail.
• Expanded and improved map program. The Third Edition
includes seventeen new maps and thirty-eight corrected or up-
dated maps. The effect of these changes is to provide the reader
with a more consistent and helpful set of learning tools for plac-
ing the history of the Greater West in a geographical perspective.
• Revised photo program. The Third Edition includes for-
ty-one new photos that vividly illustrate the discussion in each
chapter. In particular, the number of photos that pertain to
Eastern Europe has been increased.
• Updated scholarship. The research that goes into revision of a
single-authored textbook is as rewarding as it is time consum-
ing have included many new titles in the chapter bibliographies
that inform the narrative.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
te keräätte kuumia hiiliä pääni päälle, enkä minä voi enkä tahdo sitä
kestää.»

Roma, joka oli kääntynyt ikkunaan, huokasi ja sanoi: »Kaikki on

päättynyt hyvin, Bruno. Ellet sinä olisi puhunut minusta herra
Rossille, ei hän olisi puhunut minusta piazzalla emmekä me koskaan
olisi tavanneet toisiamme emmekä olisi tulleet ystäviksi. Ja lopussa
kiitos seisoo, Bruno.»

»Ehkä, mutta ihmetyö ei tee pyhimykseksi, eikä teidän pidä

suvaita minua enää palveluksessanne.»

»Tarkoitatko, että minun pitäisi erottaa sinut?»

»Tarkoitan.»

»Bruno», sanoi Roma, »minulla on paljon huolia juuri nyt ja kohta

minulla luultavasti on niitä vielä enemmän. Minä tulen köyhäksi, ja
viholliseni ovat julmia ja säälimättömiä. En tiedä kuinka kauan voin
pitää sinua palveluksessani, mutta minä tarvitsisin sinua ystävänä, ja
jos nyt jätät minut…»

»Oh, jos te puhutte noin, neiti, en koskaan jätä teitä, ja mitä

vihollisiinne tulee, niin…»

Bruno kääri oikean käsivartensa hihan ylös, kun samassa

Giuseppe koirineen tuli sisään. Roma otti heidät vastaan iloisesti
huudahtaen ja sitten seurasi iloinen puhelu ja nauru. Vihdoin riisuttiin
Giuseppen komea puku, pahvikotelo sidottiin kiinni, ja Bruno sekä
Giuseppe tekivät lähtöä.

»Tulethan takaisin, Giuseppe?» kysyi Roma, ja pojan silmät

loistivat.
 »Tuo pikku mies on kai hyvin kallis sinulle, Bruno?»

»Kalliimpi kuin mikään», sanoi Bruno. »Jumala siunatkoon noita

pieniä raukkoja! Mitä olisi miehen elämä ilman lapsia? Viisi frangia
viikossa enemmän taskussa, mutta miljoonaa köyhempi ilosta.
Lepoa, kun ei tarvitse kuulla lasten itkua öillä, hyvää unta eikä
valvomista, mutta sydän kovana kuin kallio ja sielu kuivana kuin
tomu. Eikö niin Giuseppe-Mazzini-Garibaldi?»

»Ja mitä hänen äitinsä arvelee?»

»Oh — hänkö? Hän on vallan hullaantunut poikaan, ja hän kuolisi

varmaan, jos pojalle jotain tapahtuisi.»

»Entä herra Rossi?»

»Hän on ollut kuin toinen isä pojalle aina siitä saakka, kun tämä
pikku apina syntyi.»

»Giuseppen täytyy tulla tänne joskus, ja minä koetan olla toisena

äitinä hänelle… Mitä hän sanoo nyt?»

»Hän sanoo pelkäävänsä teidän suurta ovenvartijaanne tuolla

alhaalla.»

»Pelkäätkö häntä? Hän on mies vain, ei mitään muuta. Sano

hänelle, että olet pieni roomalainen poika, ja hänen täytyy päästää
sinut sisään. Muistatko nyt? Koetatko? Se on oikein! Hyvästi,
hyvästi!»

Ennen levolle menoaan Roma luki kirjeen uudestaan. Hän oli

odottanut tätä hiljaista hetkeä, ja nyt hän oli yksin ja koko maailma oli
ääneti.
 »Lauantai-iltana.

Oma armaani! — Sinun suloinen kirjeesi teki minut vallan

mielettömäksi ilosta, ja se asia, josta puhut, on jo hyvällä alulla. Nyt
on minun vuoroni hävetä sitä suurta melua, jota pidin meidän
yhtymisemme esteistä, kun näen kuinka rohkea sinä olet. Voi
kuinka uljaita naiset ovat — kaikki naiset — kaikki naiset, jotka
menevät naimisiin miehen kanssa! Nainen katsoo tuntematonta
kohtaloa suoraan silmiin, liittää onnensa toisen onneen, uskoo
elämänsä hänen huostaansa tietäen kaatuvansa, jos mies kaatuu,
ja menettävänsä kaiken paluun entiseen! Kuka mies voisi sellaista
tehdä? Ei kukaan. Mutta nainen uskaltaa sen tehdä, hän uskaltaa
vaadittaessa antautua kokonaan.

Armas, minä olen voittanut pelin, ja kun ensin vastustin

onneamme, tein sen pakosta. Kyllä me olemme lapsia, me miehet
ja naiset, jotka rakastamme toisiamme ja kumminkin pakenemme
toisiamme arasti peläten, sen sijaan että meidän tulisi ojentaa kättä
toisillemme ja iloita. Minä kaipasin sinua joka hetki, ja se tuotti
hirveätä tuskaa, kun armain olento oli niin lähellä ja kumminkin
täytyi välttää häntä. Mutta kaikki tuo on nyt ohi. Vihdoinkin alan
elää ja astun maailmaan otsa pystyssä sulkien tulevaisuuden
Jumalan käsiin.

Älä luule, että olen kovasti huolissani Minghellin tähden, ja

kumminkin on surkeata ajatella kuinka säälimätön maailma on
miehen nimeenkin nähden. Nimi ei ole muuta kuin sana, ja
kumminkin se on kaikki sille miehelle, joka sitä kantaa — kunnia tai
kunniattomuus, köyhyys tai rikkaus, siunaus tai kirous. Jos miehellä
on hyvä nimi, koettavat kaikki riistää sitä pois häneltä, mutta jos on
paha nimi ja mies on koettanut päästä siitä, niin jokainen tahtoo
uudestaan kiinnittää sen häneen.

Se nimi, joka minun täytyi jättää palatessani Italiaan, ei ollut paha

nimi, mutta se oli isäni nimi, ja jos hallituksen urkkijain onnistuu
kiinnittää se minuun, voivat he aikaansaada taivas ties kuinka
paljon pahaa. Mutta yhdestä asiasta olen varma — siitä, että jos he
antavat isäni nimen minulle ja saattavat minut kärsimään lain
määräämät rangaistukset, niin he eivät ainakaan voi tehdä sitä
minun armaani avulla, jonka sydän on kultaa.

Rakkaimpani, minä kirjoitin viranomaisille heti saatuani kirjeesi, ja

huomenna menen itse katsomaan, että kaikki on hyvällä alulla. En
tiedä kuinka monta päivää menee valmistuksiin, mutta ennen
torstaita ei se kumminkaan voine tapahtua, koska tuo suuri
joukkokokous on keskiviikkona Colosseumissa, ja vaikka poliisi on
sen kieltänyt, olen kutsunut kansan tulemaan sinne.

Hyvää yötä! Tuskin voin nostaa kynää paperista. Kirjoittaminen

sinulle on kuin puhelemista ja vähän väliä minun täytyy pysähtyä ja
sulkea silmäni ja kuulla sinun äänesi vastaavan. Mutta minä
vastaankin vain itse, eivätkä minun vastaukseni ole puoleksikaan
niin suloiset kuin sinun. Voi armas, jos sinä ymmärtäisit, kuinka
elämäni ennen oli täynnä äänettömyyttä, kunnes sinä tulit, ja kuinka
se nyt on täynnä säveliä! Hyvää yötä taas!

D.R.

Sunnuntai-aamuna.
 Juuri saavuin virastosta. Avioliiton laillinen kuuluttaminen vie
pitemmän ajan kuin luulin. Tavallinen aika lienee kaksitoista päivää,
jolloin kuulutus kahtena sunnuntaina on naulattu ilmoitustaululle
viraston ulkopuolelle. Hyvin vakavissa ja kiireellisissä tapauksissa
saa ajan lyhennetyksi, mutta minä en löytänyt mitään syytä, jonka
nojalla voisimme maistraatin edessä vannoa, että tämä tapaus on
tärkeä kuin kuolema, ja siksi myönnyin tavalliseen järjestykseen,
toimitin heille tarvittavat yksityistiedot ja tänään on meidät ensi
kerran kuulutettu. Kaksitoista päivää vielä, oma armaani, niin olet
minun, minun, ja koko maailma saa sen tietää!»

Romalta meni kolme neljännestuntia tuon kirjeen lukemiseen, sillä

joka toinen sana oli täynnä salaperäistä tarkoitusta ja vaati
suudelman vastauksekseen. Vihdoin hän asetti sen tyynyn ja
poskensa väliin ja kuvitteli, että hänen poskensa nojasi erään toisen
henkilön poskeen ja että tuo toinen henkilö suojeli häntä
voimakkaalla käsivarrellaan. Sitten hän makasi kauan avonaiset
silmät loistaen pimeässä ja koetti turhaan kuvitella millaisilta armaan
kasvot nyt näyttävät. Mutta unen tultua hän näki armaansa selvään
ja kiirehti juosten hänen syliinsä.

Seuraavana aamuna Roma sai kirjeen paronilta:

»Rakas Roma! — Tule Palazzo Braschiin huomisaamuna

(tiistaina) kello 11. Älä kieltäydy äläkä epäröi. Ellet tule, saat katua
sitä koko elämäsi, ja jälestäpäin tulet turhaan syyttämään itseäsi.
— Ystäväsi.

Bonelli.»
III.

Palazzo Braschi on kolmiomainen palatsi, jonka pääsivu on Piazza

Navonalle päin ja toiset kaksi seinää sivukaduille päin. Komeat
portaat, joita kaunistaa kuusitoista itämaalaista graniittipylvästä ja
kuusi suurta kuvapatsasta ja joiden marmorilevyjä peittää vanha,
likainen matto, johtavat ilottomaan suureen saliin yläkertaan, jossa
palvelijoita ja ovenvartijoita vetelehtii epäsiisteissä puvuissa. Tätä
tietä tultiin sisäasiainministerin virastoon, joka ministeri tavallisesti
myöskin on Italian pääministerinä.

Roma saapui kello yksitoista ja hänet vietiin heti ministerin

huoneeseen etuhuoneen läpi, missä virkamiehiä ja kirjureita istui
odottamassa vuoroaan. Paroni istui paperien ja kirjojen peittämän
pöydän ääressä. Hänen polvillaan oli nahkamatto ja hänen oikealla
puolellaan pöydällä oli pieni revolveri, jonka pää oli norsunluuta. Hän
nousi Roman tullessa ja otti hänet vastaan kohteliaasti kuten aina.

»Kuinka täsmällinen! Ja kuinka suloiselta näytät tänään, lapseni!

Tällaisena pimeänä aamuna sinä tuot auringon mukanasi yksinäisen
ministeriraukankin virastoon. Istu.»

Romaa ei pettänyt tuo tervehdyksen kohtelias sointu.

 »Te tahdoitte tavata minua?» sanoi hän.

Paroni nojasi käsivartensa pöytään, painoi päänsä kättään vasten,

katsoi Romaan muuttumaton hymy kasvoillaan ja sanoi:

»Kuulin, että sinua saa onnitella, lapseni.»

Roma punastui hiukan.

»Hämmästytkö, että tiedän tuon?» kysyi paroni.

»Miksi siitä hämmästyisin?» vastasi Roma. »Tehän tiedätte kaikki.

Tämähän on sitäpaitsi julkinen asia, jonka jokainen tietää.»

Paronin hymyilevät kasvot eivät muuttaneet ilmettään.

»Nyt ymmärrän mitä tarkoitit sunnuntaina. Vaimoa ei voi vaatia

todistamaan miestään vastaan. Minä olen voitettu. Myönnän sen ja
onnittelen sinua neuvokkuutesi johdosta.»

Roma tiesi, että paroni katseli häntä kasvoihin aivan kuin

tunkeutuakseen hänen sielunsa sisimpiin sopukkoihin saakka.

»Mutta eikö se kumminkin ole hiukan liian rohkeata tuo, että

ajattelet avioliittoa?»

»Miksi se on niin rohkeata?» sanoi Roma, mutta hänen katseensa

laskeutui ja puna nousi hänen poskilleen.

»Miksikä rohkeata?» toisti paroni?

Hän antoi lyhyen hetken kulua ja sanoi sitten matalalla äänellä:

»Jos ajattelemme menneisyyttä ja kaikkea mitä on tapahtunut…»
 Roman silmäluomet värisivät ja hän nousi seisaalleen.

»Tuota te siis tahdoitte sanoa minulle…»

»Ei, ei! Istu, lapseni. Minä pyysin sinut tänne osoittaakseni sinulle,
että aikomasi avioliitto on vaikea, ehkäpä mahdoton.»

»Olen täysi-ikäinen — ei ole olemassa mitään esteitä.»

»On ehkä olemassa suurin kaikista esteistä, rakkaani.»

»Mitä tarkoitatte?»

»Tarkoitan… Mutta odota hiukan! Eihän sinulla ole kiirettä?

Muutamat herrasmiehet odottavat tuolla tavatakseen minua, ja jos
sallit minun soittaa kirjuriani… Älä liiku. Ne ovat vain virkatovereitani.
He eivät kummeksi sinun läsnäoloasi. Olethan holhottini — melkein
perheeni jäsen. Tuossapa on kirjurini. Kuka odottaa nyt?»

»Sotaministeri, prefekti, commendatore Angelelli ja yksi hänen

apulaisiaan», vastasi kirjuri.

»Tuokaa prefekti ensin sisään», sanoi paroni, ja ankaran

näköinen, sotilasryhtinen mies astui huoneeseen.

»Astukaa sisään, senaattori. Tunnettehan Donna Roman. Meidän

asiamme on kiireellinen — hän kyllä suo meidän jatkaa. Tahdon
mielelläni kuulla kuinka asianlaita on ja mitä nyt teette.»

Prefekti aloitti raporttinsa. Heti kun uusi laki oli kuninkaan käskystä
julistettu, oli hän lähettänyt kiertokirjeen kaikille pormestareille
maakunnassaan ilmoittaen, että poliisilla oli valta hajoittaa
yhdistykset ja estää kokoukset.
 »Mutta mitä me voimme odottaa maaseutukaupungeilta, teidän
ylhäisyytenne, kun me emme pääkaupungissa tee mitään? Kaikkien
vallankumouksellisten seurojen päämies on Roomassa ja niiden
johtava henki on meidän seassamme. Kuunnelkaa tätä, teidän
ylhäisyytenne.»

Prefekti veti sanomalehden taskustaan ja alkoi lukea:

»Roomalaiset! — Uusi laki koettaa riistää meiltä ne oikeudet, joita
esivanhempamme vallankumouksienkin avulla meille ovat
hankkineet. Siitä syystä meidän velvollisuutemme on vastustaa sitä
ja siksi meidän täytyy pitää kokouksemme helmikuun l:nä päivänä,
kuten alkuperäisesti oli aiottu. Ainoastaan siten voimme näyttää
hallitukselle ja kuninkaalle, mitä maailman yleisen mielipiteen
vastustaminen merkitsee… Kokoontukaa Piazza del Popoloon
päivän laskiessa ja kulkekaa Colosseumiin Corson kautta. Olkaa
rauhalliset ja hyvässä järjestyksessä, ja Jumala varjelkoon hallitsevia
aikaansaamasta verenvuodatusta.»

»Onko tuo Koitosta?»

»On. Se on viimeinen monesta julistuksesta. Ja mikä on seuraus?

Kansaa tulvii Roomaan kaikista maakunnan osista.»

»Kuinka monta valtiollista toivioretkeläistä täällä on jo?»

»Viisikymmentätuhatta, ehkä kuusikymmentä, ehkä satatuhatta.

Se ei saa jatkua, teidän ylhäisyytenne.»

»Se on todellakin levée-en-masse. Mitä neuvotte?»

»Ensiksikin, että Koitto lakkautetaan.»

»Siitä puhumme kohta. Entä sitten?»

 »Sitten muukalaiset sanomalehtimiehet, jotka lähettävät vääriä
ilmoituksia ja liioitteluja ulkomaille, olisi kohteliaasti saatettava rajan
yli.»

»Ja sitten?»

»Sitten hallituksen ja valtion viholliset, joiden väärä käsitys

vapaudesta on aikaansaanut nämä anarkistisen hengen purkaukset,
olisi jätettävä poliisin huostaan.»

Paroni katsahti Romaan, jonka kasvot punastuivat ja silmät

säkenöivät.

»Tuo», sanoi hän, »käy ehkä vaikeaksi, koska tyytymättömiä on

niin monta. Kuinka vahva teidän poliisinne on?»

»Seitsemänsataa univormussa ja neljäsataa ilman ja viisisataa

viisikymmentä kunnalliskaartilaista. Paitsi näitä on kolmetuhatta
karabinieeriä ja kahdeksantuhatta muuta sotilasta.»

»Siis yhteensä noin kaksitoistatuhatta viisisataa aseellista

miestä?»

»Aivan niin. Ja mitä se on viittäkymmentä tai sataatuhatta tai

ehkäpä sataaviittäkymmentätuhatta vastaan!»

»Te tahtoisitte, että armeija olisi saapuvilla?»

»Aivan niin! Mutta ennen kaikkea meidän tulisi saada lupa

hallitukselta menetellä suurimpien rikoksellisten suhteen, olkootpa
he parlamentinjäseniä tai mitä tahansa, siten kuin uusi säädös
edellyttää.»
 Paroni nousi ja ojensi kätensä: »Kiitos, herra senaattori! Hallitus
ottaa ehdotuksenne käsiteltäväksi aivan heti. Olkaa hyvä ja
käskekää tänne virkatoverini, sotaministeri.»

Kun prefekti läksi, nousi Roma mennäkseen pois.

»Ymmärrätte kai, että tämä ei ole kovin hauskaa minulle?» sanoi

hän kiihtyneesti.

»Odota! Tämä ei kestä kauan… Terve, kenraali Morra! Roma,

tunnettehan kenraalin? Istukaa molemmat… No, kenraali, te tiedätte,
että tuo levée-en-masse on tulossa?»

»Tiedän.»

»Prefekti vakuuttaa, että vallankumoukselliset yhdistykset ovat

kiihoittaneet kansaa, ja tahtoo tietää, kuinka paljon väkeä voitte
antaa hänen käytettäväkseen pitämään sitä kurissa.»

Kenraali antoi yksityiskohtaisen selityksen. Roomassa oli jo

kuusitoistatuhatta aseellista miestä, ja sotaministeriö oli kutsunut
tänne kahden viimeisen vuoden soturit myöskin — yhteensä noin
viisikymmentätuhatta miestä.

»Ministerinä ja teidän virkaveljenänne», sanoi kenraali, »olen yhtä

mieltä teidän kanssanne siitä, että järjestystä ja yleisten laitosten
turvallisuutta on suojattava, mutta ihmisenä ja roomalaisena en voi
muuta kuin anoa, että minua ei kutsuttaisi toimintaan muuta kuin lain
edellyttämillä ehdoilla.»

»Tietysti ei», sanoi paroni. »Ja ollaksemme varmat, että

käskymme täytetään inhimillisellä tavalla ja viisaasti, pyydän teitä
antamaan joukolle seuraavat säädökset: Ensiksi, että jos
huomisiltana syntyy häiriöitä joko Colosseumissa tai munalla,
upseerien täytyy odottaa varmaa käskyä poliisin edustajalta.»

»Hyvä on!»

»Sitten, että saatuaan käskyn ampua, sotilaiden tulee pitää huoli

siitä, että ensimmäiset laukaukset tähdätään ilmaan, kansan yli.»

»Se on hyvä.»

»Ellei tämä hajoita joukkoja, jos he alkavat heittää kiviä sotamiehiä

kohti tai muutoin koettavat vastustaa, on toinen laukaus tähdättävä
— en voi sille mitään — se on tähdättävä niihin henkilöihin, jotka
johtavat tietämätöntä, harhaan vietyä kansaa.»

»Ah!»

Kenraali epäröi, ja Roma, joka hengitti lyhyesti ja nopeaan, loi

häneen hellän, kiitollisen katseen.

»Teettehän niin, kenraali Morra?»

»Pelkään, ettei minulla ole muuta neuvoa. Mutta jos johtajien veri
vain kiihoittaa kansaa, niin kolmas laukaus…»

»Tuo», sanoi paroni, »on liian kamalaa ajatella. Minä ennustan,

että jos heidän johtajansa kaatuu, niin kurja, harhaan johdettu kansa
lähtee pakoon. Mutta kaikissa ihmisaikeissa on viimeinen
päätösvalta jätettävä kohtalolle. Antakaamme kohtalon päättää
tässäkin. Hyvästi, hyvä kenraalit⁻ Olkaa hyvä ja pyytäkää kirjurini
käskemään poliisipäällikköä tänne.»

Sotaministeri läksi, ja taas Roma nousi mennäkseen pois.

 »Ette suinkaan uskone, että tuonkaltainen keskustelu …» aloitti
hän, mutta paroni keskeytti hänet taas.

»Älä mene vielä. Olen lopettanut heti. Angelelli ei pitäne minua

kuin hetkisen. Kas tässähän te jo olette, Commendatore.»

Poliisipäällikkö astui esiin kumarrellen liioitellun kohteliaasti, mistä

voi erottaa nousukkaan tosi sivistyneestä.

»Onko mitään lupaa pyydetty tuon kokouksen pitämiseen

Colosseumissa,
Commendatore?»

»Ei mitään, teidän ylhäisyytenne.»

»Siis me voimme pitää sitä luvattomana.»

»Tietysti, teidän ylhäisyytenne.»

»Kuulkaa! Sopikaa heti sotaministerin kanssa. Hän asettaa

viisikymmentätuhatta miestä teidän käytettäväksenne. Valitkaa
edustajanne huolellisesti. Neuvokaa heitä hyvin. Ensimmäisen
vastustuksen ilmaantuessa käskette ampumaan. Loput jätätte
sotilaskunnan huostaan.»

»Ymmärrän, teidän ylhäisyytenne.»

»Olkaa minun käytettävissäni huomenna päivällisiin saakka. On

mahdollista, että meidän täytyy julistaa kaupunki piiritystilaan, ja
siinä tapauksessa kuninkaan säädös astuu voimaan heti.
Valmistakaa poliisikuntaa vastaanottamaan erityisiä käskyjä.
Sopikaa siitä, että Angelon linnan kanuunaa voitte käyttää
antaaksenne merkkejä. Ilmoittakaa, että jos kanuunalla ammutaan
huomis-iltana, ovat kaikki kadut heti suljettavat, kaikkien kaupungista
lähtevien junien kulku estettävä ja kaikki sähkösanomatoimistot
asetettava valvonnan alaisiksi, ymmärrättekö?»

»Täydellisesti, teidän ylhäisyytenne.»

»Kun merkki on annettu, älköön kukaan menkö pois kaupungista

eikä mitään sähkösanomia saa lähettää. Lyhyesti, siitä hetkestä
alkaen olkoon Rooma täydellisesti hallituksen valvonnan alaisena.»

»Täydellisesti, teidän ylhäisyytenne.»

»Sotajoukot ovat jo saaneet käskynsä. Kun poliisin edustaja antaa

merkin, on ensimmäinen laukaus tähdättävä ilmaan kansan yli,
toinen kansan johtajia vastaan. Mutta, jos joku heistä pääsisi
pakoon…»

Paroni vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten hitaasti ja hyvin

painokkaasti:

»Jos joku pääsee pakoon, Commendatore…»?

»Ei kukaan ole pääsevä pakoon, teidän ylhäisyytenne.»

Oli hetken syvä äänettömyys. Roma oli melkein tukehtua ja saattoi

tuskin pidättää huudahdusta.

»Antakaa minun mennä», sanoi hän poliisipäällikön lähdettyä

kumarrellen ovesta, mutta paroni ei nytkään ollut ymmärtävinään
häntä.

»Yksi ainoa asiamies vielä. Parin minuutin perästä olen

lopettanut», ja sitten Charles Minghelli astui huoneeseen.
 Miehen valppaat silmät sävähtivät huomattavasti, kun hän näki
Roman, mutta hän koetti tyyntyä ja alkoi sormellaan pyyhkiä takkinsa
rintamusta.

»Istukaa, Minghelli. Voitte puhua suoraan Donna Roman kuullen.

Teidän on kiittäminen asemastanne hänen ystävällistä suositustaan,
ja hän tietää kaikki asiamme. Oletteko tavannut
kenraaliprokuraattoria?»

»Olen, teidän ylhäisyytenne.»

»Ja mitä hän on päättänyt?»

»Samoin kuin ennen hän kieltäytyy pyytämästä parlamentin lupaa

sen jäsenen vangitsemiseen ennenkuin hänellä on täydellinen
todistussarja, joka tyydyttää sekä omaatuntoa että lakia.»

»Hyvä on. Siinä tapauksessa meidän täytyy keksiä toinen keino

saadaksemme kiinni rikokselliset, joita etuoikeudet suojaavat…
Tiedättehän yksityiskohtaisesti Colosseumin kokouksesta?»

Minghelli kumarsi.

»Poliisin edustajat ovat saaneet ankarat käskyt, että he eivät saa

antaa ampumamerkkiä sotilaille ennenkuin kansa on selvästi
asettunut vastarintaan. Tämä on välttämätöntä sekä harhaan
johdetun kansa-raukkamme tähden että myöskin meidän
maineemme tähden maailman silmissä. Mutta vastustus sellaisessa
tapauksessa voi olla vallan pieni asia, herra Minghelli.»

Taas Minghelli kumarsi.

 »Isku, laukaus, kiven heitto, kaikki tuommoinen on rauhan
rikkomista ja poliisi voi ryhtyä toimintaan.»

Kolmannen kerran Minghelli kumarsi.

»Onnetonta kyllä on aivan varma, että kansa tulee vastustamaan

poliisia, kun kaupunkimme on näin surkeissa olosuhteissa.»

Minghelli pyyhkäisi pois tomuhiukkasen kalvosimestaan ja sanoi:

»Se on varma, teidän ylhäisyytenne.»

Nyt seurasi toinen vaitiolo, jonka aikana Roma tunsi sydämensä

tykyttävän rajusti.

»Hyvästi, herra Minghelli. Sanokaa kirjurilleni, että tahdon sanella

kirjeen.»

Kirje oli ulkoasiainministerille, paroni saneli:

»Hyvä virkaveli! Olen vallan yhtä mieltä kuin te siitä

ehdotuksesta, jonka olette lähettänyt Euroopan ja Amerikan
hallituksille, että nimittäin anarkistit on hävitettävä kansainvälisen
verkon avulla, jonka läpi heidän on mahdoton paeta. Soisin, että
luovuttamista koskeva Belgian säädös tulisi yleisesti hyväksytyksi,
joten kuningasmurhaan syyllisiä rikoksellisia kohdeltaisiin samoin
kuin tavallisia murhaajia. Kaikissa tapauksissa olkaa hyvä ja
sanokaa, että Italia aikoo täyttää velvollisuutensa sivistynyttä
maailmaa kohtaan ja toivoo, että muut hallitukset auttavat sitä sen
ponnistuksissa, sallien sellaisten rikoksellisten vangitsemisen, jotka
tahtovat uudestaan rakentaa yhteiskunnan hautaamalla sen ensin
raunioitten alle.»
 Huolimatta kaikista ponnistuksistaan pysyä tyynenä Roman teki
mieli juosta ulos ja huutaa ääneen. Nyt hän ymmärsi, miksi hänet oli
kutsuttu tänne. Paroni tahtoi puhua hänelle vertauksin — hän tahtoi
osoittaa Romalle selvästi ja armotta, millaiset ne esteet ovat, jotka
estävät häntä menemästä naimisiin Davido Rossin kanssa.

Vihkiminen ei voinut tapahtua ennenkuin yhdentoista päivän

kuluttua, mutta huomenna oli kokous Colosseumilla, ja varmaa oli,
että siitä seuraisi kahakka ja Davido Rossi tulisi ammutuksi!

Kirjuri otti muistikirjansa ja läksi huoneesta. Silloin kääntyi paroni

silmät kiiluen Romaan päin ja hymyili.

»Vihdoinkin olen lopettanut! Tuhannesti anteeksi, Romaseni! Kello

on jo kaksitoista. Lähtekäämme nyt jonnekin aamiaiselle!»

»Antakaa minun mennä kotiin», sanoi Roma.

Hän vapisi huomattavasti ja noustuaan seisomaan hän horjahti.

»Rakas lapsi, et voi hyvin. Juo tämä lasi vettä.»

»Ei ole vaarallista. Antakaa minun mennä.»

Paroni saattoi häntä portaille.

»Ymmärrän teidät täydellisesti», sanoi Roma hillityllä äänellä,

»mutta yhtä asiaa ette ole ottanut laskuissanne huomioon, ja siksi
erehdytte täydellisesti.»

Ja ponnistaen voimansa hän astui ylpeästi pää pystyssä alas

portaita.

Heti kotiin tultuaan hän kirjoitti Davido Rossille:

 »Minun täytyy tavata sinut tänä iltana. Missä? Tänä iltana!
Huomaa, tänä iltana. Huomenna on liian myöhäistä.

Roma.»

Bruno vei kirjeen ja toi heti vastauksen:

»Armahin! — Tule toimistoon kello yhdeksän. Ikävä, etten voi

tulla sinun luoksesi. Se on mahdotonta.

D.R.»

P.S. — Sinä olet kääntänyt Brunon, niin että hän nyt on valmis
kuolemaan puolestasi. Ja »pikku roomalainen poika» on
seitsemännessä taivaassa lahjojesi tähden ja sanoo menevänsä
heti Trinità dei Montille aloittamaan työtään.
IV.

Sanomalehtitoimiston tunnelma silloin, kun lehti juuri on

menemäisillään painoon, on samanlainen kuin tunnelma
höyrylaivalla juuri yön alkaessa. Jos kaikki on kunnossa, käyvät asiat
säännöllistä ja unista kulkuaan kuin höyrykoneen yksitoikkoinen
jyskytys alhaalla, mutta jos jotain tavatonta tapahtuu ulkona,
purkautuu ilmaan jos jonkinlaisia virtoja ja tuntuu kuin paha
onnettomuus uhkaisi jossakin, eikä tuo tunne katoa ennenkuin
aamun sarastaessa tai sataman näkyessä.

Koiton toimisto kello yhdeksän aikana tänä iltana oli täynnä

sähköä. Yksi arkki oli jo painossa, ja kone alakerrassa oli kovassa
työssä. Ensimmäisen kerroksen konttoriin tuli ja sieltä meni väkeä
yhtämittaa, ja askeleet latomahuoneitten portaissa kajahtelivat kuin
vasaran säännöttömät iskut.

Päätoimittajan huoneen ovi avautui yhtämittaa, kun reporttereita,

sähkösanomantuojia ja korrehtuuripoikia syöksyi sisään tuoden
paperikääröjään aputoimittajan pöydälle.

Davido Rossi seisoi pöytänsä ääressä huoneen toisessa päässä.

Hän oli nyt viimeistä iltaa Koiton toimittajana, ja koko toimituskunta
osoitti monella tavoin osanottoaan sitä miestä kohtaan, joka oli
luonut koko lehden ja jonka nyt oli pakko luopua siitä.

Yksitellen he tulivat kysymään neuvoa tai kuulemaan hänen

viimeisiä käskyjään. Hän hymyili heille väsynyttä, ystävällistä
hymyään, mutta näkyi tuskin huomaavan heidän kohteliaisuuttaan.
Hänen tukkansa oli hiukan epäjärjestyksessä, hänen kravattinsa oli
auennut solmustaan ja hän näytti hyvin hajamieliseltä.

Koiton toimiston kiihtynyt mieliala oli saanut alkunsa ulkona

syntyneestä liikkeestä. Koko kaupunki oli kuohuksissa, ja alituiseen
tuli ihmisiä, myrskyisten päivien luomia tilapäisreporttereita, tuomaan
illan viimeisiä uutisia toimittajalle. Taas saapui junan täysi väkeä
Milanosta! Toinen juna Bolognasta ja Carrarasta! Myrsky kiihtyi!
Kohta oli sodan jyske kuuluva! Kasvot hehkuivat ja äänissä oli
voitonriemua. He puhuivat kovalla äänellä, jotta heitä kuultaisiin
huolimatta koneiden jyskeestä, joka pani seinät vavahtelemaan kuin
laivan kyljet meressä.

Davido Rossiin ei heidän ilonsa tarttunut. Hänen kasvonsa

synkistyivät synkistymistään uusien sanomien saapuessa. Tuo
kansan kruunaamaton johtaja oli onneton ja ymmällä nyt, kun kansa
oli täynnä toiveita ja unelmia. Hän koetti kirjoittaa viimeisen
sanottavansa väelleen, mutta ei saanut sitä syntymään siksi että
hänen oma mielensä oli sekava.

»Roomalaiset», kirjoitti hän ensin, »teidän hallitsijanne aikovat

sortaa teidän kokoontumisoikeuttanne, eikä teillä ole mitään, millä
voisitte vastustaa heidän sotamiestensä pyssyjä ja painetteja, muuta
kuin omat paljaat rintanne. Vähätpä siitä! Viisikymmentä, sata,
viisisataa teistä ehkä kaatuu ensi laukauksesta, mutta silloin on
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com