Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

A First Look at Communication Theory 10th Edition

(eBook PDF)

https://ebookluna.com/product/a-first-look-at-communication-
theory-10th-edition-ebook-pdf/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) A First Look at Communication Theory 9th

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-a-first-look-at-communication-
theory-9th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) A First Look at Communication Theory 10th

Edition by Em Griffin

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-a-first-look-at-communication-
theory-10th-edition-by-em-griffin/

ebookluna.com

A First Look at Communication Theory - 11th Edition Em

Griffin - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/a-first-look-at-communication-
theory-11th-edition-ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) A First Course in Coding Theory

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-coding-
theory/

ebookluna.com
(eBook PDF) Understanding Communication Theory: A
Beginner's Guide

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-understanding-communication-
theory-a-beginners-guide/

ebookluna.com

(eBook PDF) A First Course in Probability 10th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-
probability-10th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Program Evaluation Theory and Practice First

Edition: A Comprehensive Guide

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-program-evaluation-theory-and-
practice-first-edition-a-comprehensive-guide/

ebookluna.com

(eBook PDF) A First Course in Probability, Global Edition

10th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-a-first-course-in-probability-
global-edition-10th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Corporate Communication: A Guide to Theory and

Practice 6th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-corporate-communication-a-
guide-to-theory-and-practice6th-edition/

ebookluna.com
CONTENTS

Preface for Instructors X CHAPTER 7

Expectancy Violations Theory
of Judee Burgoon 79
DIVISION ONE
OVERVIEW Relationship Development 91

CHAPTER 1 CHAPTER 8
Launching Your Study Social Penetration Theory
of Communication Theory 2 of Irwin Altman & Dalmas Taylor 93

CHAPTER 2 CHAPTER 9
Talk About Theory 13 Uncertainty Reduction Theory
of Charles Berger 105
CHAPTER 3
Weighing the Words 24 CHAPTER 10
Social Information Processing Theory
CHAPTER 4 of Joseph Walther 117
Mapping the Territory (Seven Traditions in
the Field of Communication Theory) 36 Relationship Maintenance 129

CHAPTER 11
DIVISION TWO Relational Dialectics Theory
INTERPERSONAL COMMUNICATION of Leslie Baxter & Mikhail Bakhtin 131
Interpersonal Messages 51 CHAPTER 12
Communication Privacy Management Theory
CHAPTER 5
of Sandra Petronio 145
Symbolic Interactionism 53
of George Herbert Mead CHAPTER 13
Media Multiplexity Theory
CHAPTER 6
of Caroline Haythornthwaite 158
Coordinated Management of Meaning (CMM)
of W. Barnett Pearce & Vernon Cronen 65

vii
viii CONTENTS

Influence 169 CHAPTER 24

Narrative Paradigm
CHAPTER 14 of Walter Fisher 297
Social Judgment Theory
of Muzafer Sherif 171
DIVISION FOUR
CHAPTER 15 MASS COMMUNICATION
Elaboration Likelihood Model
of Richard Petty & John Cacioppo 182 Media and Culture 307
CHAPTER 16 CHAPTER 25
Cognitive Dissonance Theory Media Ecology
of Leon Festinger 194 of Marshall McLuhan 309

DIVISION THREE CHAPTER 26

GROUP AND PUBLIC COMMUNICATION Semiotics
of Roland Barthes 320
Group Communication 208
CHAPTER 27
CHAPTER 17 Cultural Studies
Functional Perspective on Group Decision Making of Stuart Hall 332
of Randy Hirokawa & Dennis Gouran 210
Media Effects 344
CHAPTER 18
Symbolic Convergence Theory CHAPTER 28
of Ernest Bormann 223 Uses and Gratifications
of Elihu Katz 346
Organizational Communication 235
CHAPTER 29
CHAPTER 19 Cultivation Theory
Cultural Approach to Organizations of George Gerbner 356
of Clifford Geertz & Michael Pacanowsky 237
CHAPTER 30
CHAPTER 20 Agenda-Setting Theory
Communicative Constitution of Organizations of Maxwell McCombs & Donald Shaw 368
of Robert McPhee 248

CHAPTER 21 DIVISION FIVE

Critical Theory of Communication in CULTURAL CONTEXT
Organizations
of Stanley Deetz 259 Gender and Communication 382

Public Rhetoric 273 CHAPTER 31

Genderlect Styles
CHAPTER 22 of Deborah Tannen 384
The Rhetoric
of Aristotle 275 CHAPTER 32
Standpoint Theory
CHAPTER 23 of Sandra Harding & Julia Wood 396
Dramatism
of Kenneth Burke 287
 ix
CONTENTS

CHAPTER 33 DIVISION SIX

Muted Group Theory INTEGRATION
of Cheris Kramarae 409
Integration 463
Intercultural Communication 421
CHAPTER 37
CHAPTER 34 Common Threads in Comm Theories 465
Communication Accommodation
Theory Appendix A: Abstracts of Theories A-1
of Howard Giles 423
Appendix B: Feature Films That Illustrate
CHAPTER 35 Communication Theories A-5
Face-Negotiation Theory Appendix C: NCA Credo for
of Stella Ting-Toomey 436 Ethical Communication A-7
Endnotes E-1
CHAPTER 36
Co-Cultural Theory Credits and Acknowledgments C-1
of Mark Orbe 449 Index I-1
PREFACE FOR INSTRUCTORS

If you’re already familiar with A First Look at Communication Theory and understand
the approach, organization, and main features of the book, you may want to jump
ahead to the “Major Changes in the Tenth Edition” section. For those who are new
to the text, reading the entire preface will give you a good grasp of what you and your
students can expect.

A Balanced Approach to Theory Selection. We’ve written A First Look for students
who have no background in communication theory. It’s designed for undergraduates
enrolled in an entry-level course, regardless of the students’ classification. The trend
in the field is to offer students a broad introduction to theory relatively early in their
program. But if a department chooses to offer its first theory course on the junior or
senior level, the course will still be the students’ first comprehensive look at theory,
so the book will meet them where they are.
Our goal in this text is to present 32 communication theories in a clear and
interesting way. After reading about a given theory, students should understand the
theory, know the research that supports it, see useful applications in their lives, and
be aware of the theory’s possible flaws. We hope readers will discover relationships
among theories located across the communication landscape—a clear indication that
they grasp what they’re reading. But that kind of integrative thinking only takes place
when students first comprehend what a theorist claims.
With the help of more than 400 instructors, we’ve selected a range of theories
that reflect the diversity within the discipline. Some theories are proven candidates
for a Communication Theory Hall of Fame. For example, Aristotle’s analysis of
logical, emotional, and ethical appeals continues to set the agenda for many public
speaking courses. Mead’s symbolic interactionism is formative for interpretive theo-
rists who are dealing with language, thought, meaning, self-concept, or the effect of
society upon the individual. Berger’s uncertainty reduction theory was the first objec-
tive theory to be crafted by a social scientist trained in the field. And no student of
mediated communication should be ignorant of Gerbner’s cultivation theory, which
explains why heavy television viewing cultivates fear of a mean and scary world.
It would be shortsighted, however, to limit the selection to the classics of commu-
nication. Some of the discipline’s most creative approaches are its newest. For exam-
ple, Sandra Petronio’s theory of communication privacy management undergirds
much of the research conducted in the field of health communication. Leslie Baxter’s
theory of relational dialectics offers insight into the ongoing tensions inherent in

x
 PREFACE FOR INSTRUCTORS xi

­ ersonal relationships. Robert McPhee’s communicative constitution of organiza-

p
tions describes how the principle of social construction works in an organizational
context. And, like almost all social media theorizing, Caroline Haythornthwaite’s
media multiplexity theory is still being tested and refined.

Organizational Plan of the Book. Each chapter introduces a single theory in

10 to 15 pages. We’ve found that most undergraduates think in terms of discrete
packets of information, so the concentrated coverage gives them a chance to focus
their thoughts while reading a single chapter. This way, students can gain an in-depth
understanding of important theories instead of acquiring only a vague familiarity
with a jumble of related ideas. The one-chapter–one-theory arrangement also gives
teachers the opportunity to skip theories or rearrange the order of presentation with-
out tearing apart the fabric of the text.
The first four chapters provide a framework for understanding the theories to
come. The opening chapter, “Launching Your Study of Communication Theory,”
presents working definitions of both theory and communication, and also prepares
students for the arrangement of the chapters and the features within them. Chap-
ter 2, “Talk About Theory,” lays the groundwork for understanding the differences
between objective and interpretive theories. Chapter 3, “Weighing the Words,”
presents two sets of criteria for determining a good objective or interpretive theory.
Based on ­Robert Craig’s (University of Colorado) conception, Chapter 4, “Map-
ping the Territory,” introduces seven traditions within the field of communication
theory.
Following this integrative framework, we feature 32 theories in 32 self-contained
chapters. Each theory is discussed within the context of a communication topic:
interpersonal messages, relationship development, relationship maintenance, influ-
ence, group communication, organizational communication, public rhetoric, media
and culture, media effects, gender and communication, or intercultural communi-
cation. These communication context sections usually cover three theories. Each
section’s two-page introduction outlines a crucial issue that theorists working in this
area address. The placement of theories in familiar contexts helps students recognize
that theories are answers to questions they’ve been asking all along. The final chapter,
“Common Threads in Comm Theories,” offers students a novel form of integration
that will help them discern order in the tapestry of communication theory that might
otherwise seem chaotic.
Because all theory and practice has value implications, we briefly explore a dozen
ethical principles throughout the book. Consistent with the focus of this text, each
principle is the central tenet of a specific ethical theory. Other disciplines may ignore
these thorny issues, but to discuss communication as a process that is untouched by
questions of good and bad, right and wrong, or questions of character would be to
disregard an ongoing concern in our field.

Features of Each Chapter. Most people think in pictures. Students will have a
rough time understanding a theory unless they apply its explanations and interpre-
tations to concrete situations. Many chapters offer an extended example to illustrate
the “truth” a theory proposes. We encourage readers to try out ideas by visualizing
a first meeting of freshman roommates, trying to persuade other students to sup-
port a zero-tolerance policy on driving after drinking, considering the turbulent
marriage of a prophet and a prostitute, and many others. We also use two speeches
xii PREFACE FOR INSTRUCTORS

of President Barack Obama, and scenes from Mad Men, The Office, The Help, and
Thank You for Smoking to illustrate principles of the theories. The case studies
in chapters follow the pedagogical principle of explaining what students don’t yet
know in terms of ideas and images that are already within their experience.
Some theories are tightly linked with an extensive research project. For exam-
ple, the impact of cognitive dissonance theory was greatly spurred by Festinger’s
surprising finding in his now classic $1/$20 experiment. And Orbe’s co-cultural
theory emerged when he conducted intensive focus groups with members of the
LGBTQ community, African American men, and people with physical disabilities.
When such exemplars exist, we describe the research in detail so that students can
learn from and appreciate the benefits of grounding theory in systematic obser-
vation. In this way, readers of A First Look are led through a variety of research
designs and data analyses.
Students will encounter the names of Baxter, Berger, Bormann, Burgoon,
Burke, Deetz, Fisher, Giles, Kramarae, Orbe, Pacanowsky, Pearce, Ting-Toomey,
Walther, Wood, and many others in later communication courses. We therefore
make a concerted effort to link theory and theorist. By pairing a particular theory
with its originator, we try to promote both recall and respect for a given scholar’s
effort.
The text of each chapter concludes with a section that critiques the theory. This
represents a hard look at the ideas presented in light of the criteria for a good theory
outlined in Chapter 3. Some theorists have suggested that we are “friends” of their
theory. We appreciate that because we want to present all of the theories in a con-
structive way. But after we summarize a theory’s strengths, we then discuss its weak-
nesses, unanswered questions, and possible errors that remain. We try to stimulate a
“That makes sense, and yet I wonder . . .” response among students.
We include a short list of thought questions at the end of each chapter. Labeled
“Questions to Sharpen Your Focus,” these probes encourage students to make con-
nections among ideas in the chapter and also to apply the theory to their everyday
communication experience. As part of this feature, words printed in italics remind
students of the key terms of a given theory.
Each chapter ends with a short list of annotated readings entitled “A Second
Look.” The heading refers to resources for students who are interested in a theory
and want to go further than a 10- to 15-page introduction allows. The top item is
the resource we recommend as the starting point for further study. The other list-
ings identify places to look for material about each of the major issues raised in the
chapter. The format is designed to offer practical encouragement and guidance for
further study without overwhelming the novice with multiple citations. The sources
of quotations and citations of evidence are listed in an “Endnotes” section at the end
of the book.
We think instructors and students alike will get a good chuckle out of the car-
toons we’ve selected for each chapter. The art’s main function, however, is to illustrate
significant points in the text. As in other editions, we’re committed to using quality
cartoon art from The New Yorker and comic strips such as “Calvin and Hobbes” and
“Dilbert.” Perceptive cartoonists are modern-day prophets—their humor serves the
education process well when it slips through mental barriers or attitudinal defenses
that didactic prose can’t penetrate.
A co-authored book always faces the challenge of being consistent in style and
voice across chapters. This has been less of a problem for us because of our history
 PREFACE FOR INSTRUCTORS xiii

together. Andrew Ledbetter and Glenn Sparks continue to be co-authors and equal
partners with Em. Both men are highly recognized scholars in their field—Andrew
in online communication and family communication, Glenn in media effects and
interpersonal communication. Glenn was a student in Em’s first persuasion course
at Wheaton; Andrew aced one of the last communication theory classes Em taught
before he retired from full-time teaching. Despite differences in our ages of more
than 40 years, the three of us are close friends and colleagues who have published
together before. Each of us vets and edits what the other two write and offers advice
on what to cover. We’re convinced that this interactive process ensures students will
read up-to-date information presented in the same style that has characterized the
book throughout the previous nine editions.
While no author considers his or her style ponderous or dull, we believe we’ve
presented the theories in a clear and lively fashion. Accuracy alone does not com-
municate. We’ve tried to remain faithful to the vocabulary each theorist uses so that
the student can consider the theory in the author’s own terms, but we also translate
technical language into more familiar words. Students and reviewers cite readability
and interest as particular strengths of the text. We encourage you to sample a chapter
so you can decide for yourself.
In 13 of the chapters, you’ll see photographs of the theorists who appear in “Con-
versations with Communication Theorists,” eight-minute video clips of our discus-
sions together. The text that accompanies each picture previews intriguing comments
the theorists made so students can watch the interview with a specific purpose in
mind. These videos are available at www.afirstlook.com, our authors’ website averaging
50,000 log-ins a month. On that site you will also find auto-graded quizzes, chapter
outlines, theory abstracts, web links, an archive of theory chapters no longer in the
text, and a list of feature film scenes illustrating specific theories. In a password-­
protected section of the site, instructors can see suggestions for classroom discussion
and activities, recommendations for further theory resources, chapter-by-chapter
changes from the previous edition, and a chart of theory coverage in other commu-
nication theory texts.
Along with many of these resources, an Instructor’s Manual, test bank, and
lecture slides are available through McGraw-Hill Connect. Connect, McGraw-Hill
Education’s integrated assignment and assessment platform, also offers SmartBook
for the new edition, which is the first adaptive reading experience proven to improve
grades and help students study more effectively. Additional information about Con-
nect is available at the end of this preface.

Major Changes in the Tenth Edition. Responding to instructors’ desire to offer

students more than one social media theory, we’re introducing Caroline Hay-
thornthwaite’s media multiplexity theory, which explores the mix of media that peo-
ple use to connect with each other and the strength of their relational bond. We’ve
also added Mark Orbe’s co-cultural theory, which is based on extensive phenomeno-
logical research among the LGBTQ community, people with physical disabilities, and
African American men. The theory plots their patterns of communication with those
in the dominant culture based on their desire to stay separate from, seek accommo-
dation from, or assimilate into that culture. To make room for these theories, we’ve
moved our treatment of Watzlawick’s interactional view and Philipsen’s speech codes
theory to the archive at www.afirstlook.com, where full chapters can be easily accessed
if you desire to assign them to your students.
xiv PREFACE FOR INSTRUCTORS

We’ve made a concerted effort to update and replace examples that no longer
have the explanatory power or appeal they did when introduced in previous editions.
We’ve also worked hard to sharpen the end-of-chapter Critique sections, and in
almost all chapters we base our comments on the six criteria for a good interpretive
or scientific theory outlined in Chapter 3. Half the chapters in the book have under-
gone major additions, deletions, or alterations. Here’s a sample:

• Our revised critique of social information processing theory cites MIT

professor Sherry Turkle’s challenge to Walther’s basic claim that anything we
do face-to-face can be done just as well or better online. She claims smart-
phones are drastically reducing our ability for conversation, intimacy, and
empathy.
• Relational dialectics theory has now been fully updated to center on Baxter’s
second version of the theory, which draws heavily on the thinking of Mikhail
Bakhtin. We have replaced the fictional film Bend It Like Beckham with exam-
ples drawn from real-life research on family communication.
• Social judgment theory is now illustrated with the issue of gun control rather
than airline safety.
• The narrative paradigm is used as a lens to consider the coherence and fidelity
of a story about the turbulent marriage between a prophet and a prostitute.
• Media ecology now includes a section on the relationship between Marshall
McLuhan’s theory and his strong religious faith. It then answers the question
of why he didn’t speak out against behavioral changes in society that he con-
sidered immoral.
• Dramatism has been rearranged to foreground Burke’s thoughts about language,
guilt– redemption, and identification. Building from this background, we then
introduce the dramatistic pentad, applying it to comprehend reactions to an
Obama campaign speech.
• Cultural studies now includes Larry Frey’s appeal for communicative activism
for social justice. This is the only ethical reflection in the book highlighting an
ethicist currently active in the field of communication.
• Agenda-setting theory now includes the recently introduced third level, whereby
the media tell us how issues connect to each other. The chapter also describes
the process of melding agendas into communities.
• Standpoint theory now more clearly differentiates between the concepts of social
location and standpoint. The critique section also mentions intersectionality as
an extension and challenge to feminist thinking.
• Based on updated research, the presentation of face-negotiation theory has been
simplified. Em concludes the chapter with a story about how knowledge of the
theory helped him mediate a bitter conflict at a mosque.

McGraw-Hill Education also offers a robust custom publishing program, Create,

that you may want to consider. Create enables you to build a book with only the
chapters you need, and arrange them in the order you’ll teach them. There’s also the
option of adding materials you prepare or using chapters from other McGraw-Hill
books or resources from their library. When you build a Create book, you will receive
a complimentary print review copy in just a few days or a complimentary eBook via
email in about one hour.
 PREFACE FOR INSTRUCTORS xv

Acknowledgments. We gratefully acknowledge the wisdom and counsel of many

generous scholars whose intellectual capital is embedded in every page you’ll read.
Over the last 30 years, more than a thousand communication scholars have gone out
of their way to make the book better. People who have made direct contributions to
this edition include Ron Adler, Santa Barbara City College; Ryan Bisel, University of
Oklahoma; Sarah Bunting, Ayurveda; Judee Burgoon, University of Arizona; Sandy
Callaghan, Texas Christian University; Ken Chase, Wheaton College; Jeff Child,
Kent State University; Stan Deetz, University of Colorado; Sandy French, Radford
University; Darin Garard, Santa Barbara City College; Howard Giles, University of
California, Santa Barbara; Caroline Haythornthwaite, Syracuse University; Arthur
Jensen, Syracuse University; Gang Luo, Ohio University; Bree McEwan, DePaul
University; Marty Medhurst, Baylor University; Julia Moore, University of Utah;
Mark Orbe, Western Michigan University; Doug Osman, Purdue University;
Kim Pearce, CMM Institute for Personal and Social Evolution; Sandra Petronio,
University of Indiana–Purdue University Indianapolis; Russ Proctor, Northern
Kentucky University; Doug Pruim, Purdue University; Art Ramirez, University of
South Florida; Erin Ruppel, University of Wisconsin–Milwaukee; Jordan Soliz,
University of Nebraska–Lincoln; Samuel Hardman Taylor, Cornell University; Jessica
Vitak, University of Maryland; Deborah Whitt, Wayne State College; Steve Wilson,
Purdue University; Paul Witt, Texas Christian University; Julia Wood, University of
North Carolina; Robert Woods Jr., Spring Arbor University. Without their help, this
edition would be less accurate and certainly less interesting.
Em has great appreciation for Sharon Porteous, a recent Wheaton graduate who
served as his research assistant and assembled the comprehensive index that contains
thousands of entries—a task no one should do more than once in life.
We are grateful to all the women and men at McGraw-Hill who have been indis-
pensable in making this edition possible: Alex Preiss, Product Developer; Jamie Lafer-
rera, Portfolio Manager; David Patterson, Managing Director; Lori Slattery, Content
Licensing Specialist; and Joyce Berendes, Senior Content Licensing Manager. We are
greatly appreciate the work of Melissa Sacco, Associate Development Program Direc-
tor and Sudheer Purushothaman, Project Manager at Lumina Datamatics.
We’ve been fortunate to work closely with a group of outside contractors who
have worked in concert for the last four editions. Jenn Meyer, a commercial computer
artist, created and revised figures on 24-hour notice; Judy Brody achieved the impos-
sible by making the extensive and complicated permissions process palatable; Robyn
Tellefsen, freelance writer and editor, was Em’s student research assistant for the
fourth edition of the book, proofreader for three editions, and copy editor for the last
two. She also edited a book Glenn wrote. Robyn is quite familiar with communication
theory and is someone whose edits we trust implicitly. Thus, the book your students
read is better than the one we wrote. Stu Johnson has been the steady webmaster
of www.afirstlook.com since its inception, creating multiple digital paths for users to
find what they want and quickly short-circuiting glitches when they occur. And Amy
Keating, for whom Andrew served as graduate advisor at TCU, graciously volunteers
to respond to the almost daily requests for passwords to enter the instructors-only
section of www.afirstlook.com. It’s a wonderful team and we’re incredibly fortunate to
have their skills and friendship.
We offer a special word of appreciation to Emily Langan, who is a central
member of our team. Emily is Em’s former student who now teaches the courses
he taught at Wheaton. This edition is Emily’s fifth as author of the ever-evolving
Instructor’s Manual that is famous among communication theory instructors.
xvi PREFACE FOR INSTRUCTORS

Em recalls the time when he first introduced Emily at a National Communication

Association short course on teaching communication theory. The participants
stood and applauded. Now she’s the lead instructor of that course, where she
introduces Em. The three of us are grateful for her wisdom, dedication, creativity,
and friendship.

Em Griffin
Andrew Ledbetter
Glenn Sparks
 McGraw-Hill
McGraw-Hill Connect
Connect
® is ®a is
highly
a highly
reliable,
reliable,
easy-to-
easy-to-
use use
homework
homework andand
learning
learningmanagement
management solution
solution
thatthat
utilizes
utilizes
learning
learning
science
scienceandand
award-winning
award-winning
adaptive
adaptive
toolstools
to improve
to improvestudent
student
results.
results.

Homework
Homework
andand
Adaptive
Adaptive
Learning
Learning

▪ Connect’s
▪ Connect’s
assignments
assignments
helphelp
students
students
contextualize
contextualize
whatwhat
they’ve
they’ve
learned
learned
through
through
application,
application,
so they
so they
can better
can better
understand
understandthe the
material
material
and and
thinkthink
critically.
critically.
▪ Connect
▪ Connect
will create
will create
a personalized
a personalized
study
study
pathpath
customized
customized
to individual
to individual
student
student
needs
needs
through
through
SmartBook®.
SmartBook®.
▪ SmartBook
▪ SmartBook helpshelps
students
students
studystudy
moremore
efficiently
efficiently
by delivering
by delivering
an interactive
an interactive
reading
reading
experience
experience
through
through
adaptive
adaptive
highlighting
highlighting
and and
review.
review.

Over
Over
7 billion
7 billion
questions
questions
havehave
beenbeen
answered,
answered,making
making
McGraw-Hill
McGraw-Hill UsingUsing
Connect
Connect
improves
improves
retention
retention
ratesrates
by 19.8%,
by 19.8%,
passing
passing
ratesrates
by by
Education
Education
products
products
more
more
intelligent,
intelligent, 12.7%,
12.7%,
and exam
and exam
scores
scores
by 9.1%.
by 9.1%.
reliable,
reliable,
andand
precise.
precise.

73%73%of instructors
of instructors
whowho
useuse
Connect
Connectrequire
require
it; it;
Quality
Quality
Content
Content
andand
Learning
Learning
Resources
Resources instructor
instructor
satisfaction
satisfaction
increases
increases
by 28%
by 28%
whenwhen
Connect
Connect
is required.
is required.
▪ Connect
▪ Connect
content
content
is authored
is authored
by the
by world’s
the world’s
bestbest
subject
subject
matter
matter
experts,
experts,
and and
is available
is available
to your
to your
classclass
through
through
a a
simple
simple
and and
intuitive
intuitive
interface.
interface.
▪ The
▪ The
Connect
ConnecteBook eBook
makes makes
it easy
it easy
for students
for students
to to
access
access
theirtheir
reading
reading
material
material
on smartphones
on smartphones
and and
tablets.
tablets.
TheyTheycan study
can study
on the
on go
theand
go and
don’tdon’t
needneed
internet
internet
accessaccess
to use
to the
use eBook
the eBook
as a as a
reference,
reference,
withwith
full functionality.
full functionality.
▪ Multimedia
▪ Multimedia content
content
suchsuch
as videos,
as videos,
simulations,
simulations,
and and
gamesgames
drivedrive
student
student
engagement
engagementand and
critical
critical
thinking
thinking
skills.
skills. ©McGraw-Hill
©McGraw-Hill
Education
Education
Robust
Robust
Analytics
Analytics
andand
Reporting
Reporting

▪ Connect
▪ Connect
Insight®
Insight®
generates
generates
easy-to-read
easy-to-read
reports
reports
on individual
on individual
students,
students,
the class
the class
as a as a
whole,
whole,
and and
on specific
on specific
assignments.
assignments.
▪ The
▪ The
Connect
Connect
Insight
Insight
dashboard
dashboard
delivers
delivers
datadata
on performance,
on performance,study
study
behavior,
behavior,
and and
effort.
effort.
Instructors
Instructors
can quickly
can quickly
identify
identify
students
students
whowho ©Hero Images/Getty
©Hero Images/Getty
Images Images

struggle
struggle
and and
focusfocus
on material
on material
thatthat
the class
the class
has yet
has to
yetmaster.
to master.
▪ Connect
▪ Connectautomatically
automatically
grades
grades
assignments
assignments
and and
quizzes,
quizzes,
providing
providing
easy-to-read
easy-to-read
reports
reports
on individual
on individual
and and
classclass
performance.
performance.

MoreMore
students
students
earn
earn
As As
andand
Bs Bs
when
when
theythey
useuse
Connect.
Connect.

Trusted
Trusted
Service
Service
andand
Support
Support

▪ Connect
▪ Connect
integrates
integrates
withwith
youryour
LMSLMS
to provide
to provide
single
single
sign-on
sign-on
and and
automatic
automatic
syncing
syncing
of grades.
of grades.
Integration
Integration
withwith
Blackboard®,
Blackboard®,
D2L®,D2L®,
and and
Canvas
Canvas
also also
provides
provides
automatic
automatic
syncing
syncing
of the
of course
the course
calendar
calendar
and and
assignment-level
assignment-level
linking.
linking.
▪ Connect
▪ Connect offers
offers
comprehensive
comprehensiveservice,
service,
support,
support,
and and
training
training
throughout
throughoutevery
every
phase phase
of your
of your
implementation.
implementation.
▪ If▪ you’re
If you’re
looking
looking
for some
for some
guidance
guidance
on how
on how
to use
to Connect,
use Connect,or want
or want
to learn
to learn
tips tips
and and
trickstricks
fromfrom
supersuper
users,
users,
you you
can find
can find
tutorials
tutorials
as you
as you
work.work.
Our Our
Digital
Digital
Faculty
Faculty
Consultants
Consultantsand and
Student
Student
Ambassadors
Ambassadorsofferoffer
insight
insight
into into
howhow
to achieve
to achieve
the results
the results
you youwantwant
withwith
Connect.
Connect.

www.mheducation.com/connect
www.mheducation.com/connect
DIVISION ONE

Overview

CHAPTER 1. Launching Your Study of Communication Theory

CHAPTER 2. Talk About Theory
CHAPTER 3. Weighing the Words
CHAPTER 4. Mapping the Territory (Seven Traditions in the Field of Communication Theory)
CHAPTER 1

Launching Your Study

of Communication Theory
This is a book about theories—communication theories. After that statement you
may already be stifling a yawn. Many college students, after all, regard theory as
obscure, dull, and irrelevant. People outside the classroom are even less c­ haritable.
An aircraft mechanic once chided a professor: “You academic types are all alike.
Your heads are crammed so full of theory, you wouldn’t know which end of a socket
wrench to grab. Any plane you touched would crash and burn. All Ph.D. stands for
is ‘piled higher and deeper.’”
The mechanic could be right. Yet it’s ironic that even in the process of ­knocking
theory, he resorts to his own theory of cognitive overload to explain what he sees
as the mechanical stupidity of scholars. As authors of this book, we appreciate his
desire to make sense of his world. Here’s a man who spends a hunk of his life
making sure that planes stay safely in the air until pilots are ready to land. When
we really care about something, we should seek to answer the why and what if
­questions that always emerge. That was the message Em heard from University of
Arizona communication theorist Judee Burgoon when he talked with her in our
series of interviews, Conversations with Communication Theorists.1 If we care about
the fascinating subject of communication, she suggested, we’ve got to “do t­heory.”

WHAT IS A THEORY AND WHAT DOES IT DO?

In previous editions we used theory as “an umbrella term for all careful, ­systematic,
and self-conscious discussion and analysis of communication p ­ henomena,” a defi-
nition offered by the late University of Minnesota communication professor Ernest
Bormann.2 We like this definition because it’s general enough to cover the diverse
theories presented in this book. Yet the description is so broad that it doesn’t give
us any direction on how we might construct a theory, nor does it offer a way to
figure out when thoughts or statements about communication haven’t attained that
status. If we call any idea a “theory,” does saying it’s so make it so?
In Em’s discussion with Judee Burgoon, she suggested that a theory is nothing
more than a “set of systematic hunches about the way things operate.”3 Since
­Burgoon is one of the most frequently cited scholars in the communication ­discipline,
he was intrigued by her unexpected use of the nontechnical term hunch. Would it

2
 CHAPTER 1: Launching Your Study of Communication Theory 3

“It’s just a theory, but perhaps it’s their opposable thumbs that makes them crazy.”
©Charles Barsotti/The New Yorker Collection/The Cartoon Bank

therefore be legitimate to entitle the book you’re reading Communication Hunches?

She assured Em that it would, quickly adding that they should be “informed
hunches.” So for Burgoon, a theory consists of a set of systematic, informed hunches
about the way things work. In the rest of this section, we’ll examine the three key
features of Burgoon’s notion of a theory. First, we’ll focus on the idea that theory
consists of a set of hunches. But a set of hunches is only a starting point. Second,
we’ll discuss what it means to say that those hunches have to be informed. Last,
we’ll highlight the notion that the hunches have to be systematic. Let’s look briefly
at the meaning of each of these core concepts of theory.

A Set of Hunches
If a theory is a set of hunches, it means we aren’t yet sure we have the answer.
When there’s no puzzle to be solved or the explanation is obvious, there’s no need
to develop a theory. Theories always involve an element of speculation, or conjec-
ture. Being a theorist is risky business because theories go beyond accepted wisdom.
Once you become a theorist, you probably hope that all thinking people will even-
tually embrace the trial balloon you’ve launched. When you first float your theory,
however, it’s definitely in the hunch category.
Theory By referring to a plural “set of hunches” rather than a single “hunch,” Burgoon
A set of systematic, makes it clear that a theory is not just one inspired thought or an isolated idea. The
informed hunches about dog in the cartoon above may be quite sure that all humans are crazy. But, despite
the way things work.
what the pup says, that isolated conviction isn’t really a theory. To become one, it
would have to go further. For example, good theories define their key terms, so we
might ask how the dog defines “crazy.” Perhaps the hound would say he thinks his
owner is crazy because she shows no interest in eating puppy chow and insists that
4 OVERVIEW

her dogs stay off the furniture. That definition may be debatable, but at least it begins
to flesh out the dog’s initial hunch. A theory will also give some indication of scope.
Are some humans crazier than others? Apes and giant pandas have opposable
thumbs too. Are they just as crazy? Theory construction involves multiple hunches.

Informed Hunches
For Burgoon, it’s not enough to think carefully about an idea; a theorist’s hunches
should be informed. Working on a hunch that opposable thumbs make people crazy,
the canine theorist could go check it out. Before developing a theory, there are
articles to read, people to talk to, actions to observe, or experiments to run, all of
which can cast light on the subject. At the very least, theorists should be familiar
with alternative explanations and interpretations of the types of phenomena they
are studying. (Little doggie, could it be that animals who bark at passing cars are
actually the crazy ones?)
Pepperdine University emeritus communication professor Fred Casmir’s descrip-
tion of theory parallels Burgoon’s call for multiple informed hunches:
Theories are sometimes defined as guesses—but significantly as “educated” guesses.
Theories are not merely based on vague impressions nor are they ­accidental
by-products of life. Theories tend to result when their creators have ­prepared
themselves to discover something in their environment, which triggers the process
of theory construction.4

Hunches That Are Systematic

Most scholars reserve the term theory for an integrated system of concepts. A theory
not only lays out multiple ideas, but also specifies the relationships among them.
In common parlance, it connects the dots. The links among the informed hunches
are clearly drawn so that a pattern emerges.
The dog’s hunch definitely doesn’t rise to this standard. It’s a one-shot claim
that isn’t part of a conceptual framework. Yes, he suggests there’s some connection
between opposable thumbs and craziness, but the connecting word that in the
cartoon doesn’t really show the relationship between humans’ insane behavior and
their anatomy. To do that, the puppy theorist could speculate about the nature of
opposable thumbs. They lead humans to eat with their hands rather than with
their mouths buried in a dish, and to shake hands when they greet instead of
smelling each other. (Everyone knows that smelling is believing.) Humans also use
their hands to grasp tools and build machines that sever their connection to the
natural world. No other creature on earth does that. If the hound can explain how
opposable thumbs lead humans to an artificial view of reality, he’s on his way to
integrating his thoughts into a coherent whole. As you read about any theory
covered in this book, you have a right to expect a set of systematic, informed
hunches.

Images of Theory
In response to the question What is a theory? we’ve presented a verbal definition.
Many students are visual learners as well and would appreciate a concrete image
that helps us understand what a theory is and does. So we’ll present three ­metaphors
 CHAPTER 1: Launching Your Study of Communication Theory 5

that we find helpful, but will also note how an overreliance on these ­representations
of theory might lead us astray.
Theories as Nets: Philosopher of science Karl Popper said that “theories are nets
cast to catch what we call ‘the world’. . . . We endeavor to make the mesh ever finer
and finer.”5 This metaphor highlights the ­ongoing labor of the theorist as a type of
deep-sea angler. For serious scholars, theories are the tools of the trade. The term
the world can be interpreted as everything that goes on under the sun—thus requiring
a grand theory that applies to all communication, all the time. Conversely, catching
the world could be construed as calling for numerous special theories—different kinds
of small nets to capture distinct types of communication in local situations. But
either way, the quest for finer-meshed nets is somewhat disturbing because the study
of communication is about people rather than schools of fish. The idea that theories
could be woven so tightly that they’d snag everything humans think, say, or do seems
naive. The possibility also raises questions about our freedom to choose some actions
and reject others.
Theories as Lenses: Many scholars see their theoretical constructions as sim-
ilar to the lens of a camera or a pair of glasses, as opposed to a mirror that
accurately reflects the world out there. The lens imagery highlights the idea that
theories shape our perception by focusing attention on some features of commu-
nication while ignoring other features, or at least pushing them into the back-
ground. Two theorists could analyze the same communication event—an argument,
perhaps—and, depending on the lens each uses, one theorist may view the speech
act as a b­ reakdown of communication or the breakup of a relationship, while the
other theorist will see it as democracy in action. A danger of the lens metaphor
is that we might regard what is seen through the glass as so dependent on the
theoretical stance of the viewer that we abandon any attempt to discern what is
real or true.
Theories as Maps: A good map helps us understand unfamiliar terrain. It’s
designed with a purpose. Road maps explain how to get from point A to point B.
Political maps show boundaries between states and nations. Climate maps reveal
whether a place is hot or cold. Within this analogy, a communication theory is a
kind of map that’s designed to help you navigate some part of the topography of
human relationships. In a sense, this book of theories is like a scenic atlas that pulls
together 32 must-see locations. However, we must remember that the map is not
the territory.6 Like a still photograph, no theory can fully portray the richness of
interaction between people that is constantly changing, always varied, and inevitably
more complicated than what any theory can chart. As a person intrigued with
communication, aren’t you glad it’s this way?

WHAT IS COMMUNICATION?
So far we’ve discussed theory, but what about communication? What is it, exactly?
To ask this question is to invite controversy and raise expectations for clarity
that can’t be met. When it comes to defining what it is we study, there’s little
discipline in the discipline. Frank Dance, the University of Denver scholar cred-
ited with publishing the first comprehensive book on communication theory,
cataloged more than 120 definitions of communication—and that was 50 years
ago.7 Communication scholars have suggested many more since then, yet no
6 OVERVIEW

single definition has risen to the top and become the standard within the field
of communication.
At the conclusion of his study, Dance suggested that we’re “trying to make the
concept of communication do too much work for us.”8 Other communication the-
orists agree, noting that when the term is used to describe almost every kind of
human interaction, it’s seriously overburdened. Michigan Tech University commu-
nication professor Jennifer Slack brings a splash of reality to attempts to draw
definitive lines around what our theories and research cover. She declares that
“there is no single, absolute essence of communication that ­adequately explains
the phenomena we study. Such a definition does not exist; neither is it merely
awaiting the next brightest communication scholar to nail it down once and
for all.”9
Despite the pitfalls of trying to define communication in an all-inclusive way, it
seems to us that students who are willing to spend a big chunk of their college
education studying communication deserve a description of what it is they’re look-
ing at. Rather than giving the final word on what human activities can be legiti-
mately referred to as communication, this designation would highlight the essential
features of communication that shouldn’t be missed. So for starters, we offer this
working definition:
Communication is the relational process of creating and interpreting messages that
elicit a response.
Communication
The relational process of
To the extent that there is redeeming value in this statement, it lies in drawing
creating and interpreting your attention to five features of communication that you’ll run across repeatedly
messages that elicit a as you read about the theories in the field. We’ll flesh out these concepts in the
response. rest of this section.

1. Messages
Messages are at the core of communication study. University of Colorado emeritus
communication professor Robert Craig says that communication involves “talking
and listening, writing and reading, performing and witnessing, or, more generally,
doing anything that involves ‘messages’ in any medium or situation.”10
When academic areas such as psychology, sociology, anthropology, political
science, literature, and philosophy deal with human symbolic activity, they inter-
sect with the study of communication. The visual image of this intersection of
interests has prompted some to refer to communication as a crossroads discipline.
The difference is that communication scholars are parked at the junction focus-
ing on messages, while other disciplines are just passing through on their way
to other destinations. All the theories covered in this book deal specifically with
messages.
Text Communication theorists use the word text as a synonym for a message that
A record of a message can be studied, regardless of the medium. This book is a text. So is a verbatim
that can be analyzed by transcript of a conversation with your instructor, a recorded presidential news
others (e.g., a book, film,
conference, a silent YouTube video, or a Justin Bieber song. To illustrate the fol-
photograph, or any
transcript or recording of
lowing four parts of the definition, suppose you received this cryptic text message
a speech or broadcast). from a close friend: “Pat and I spent the night together.” You immediately know
that the name Pat refers to the person with whom you have an ongoing romantic
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Pysähtyipäs, hymähti Aapo, joka istui tupansa portailla. —
Mitähän se siinä nyt hautoo mielessään. Jos sitä koettaisi pyytää
sovintoon.

— Kuulehan, Hentu, jos tehtäisiin sovintokaupat, kun sinun täytyy

kuitenkin sitä maata antaa. Mitä vaatisit hehtaarilta maastasi?

Miehet olivat melkein samanikäisiä, Hentu vain muutamia vuosia

vanhempi. Aapo ei ollut häntä puhutellut isännäksi kuin joskus
leikillään.

— Ei siitä tule mitään. Ja mitä sinä hintoja kyselet? Saathan sinä

sitä lautakunnan kautta melkein ilmaiseksi.

Siihen se loppui. Aapo vaikeni.

Ilta jo läheni. Miesten iloiset, hoilaavat äänet kuuluivat metsästä.

Aapo istui valoisissa mietteissä tupansa portailla, Hentu nojasi
veräjän pieleen synkkänä ja sanattomana.

4.

Tuli seuraava päivä, ja Savuniemeläisenkin täytyi lähteä

lautakunnan suunnittelemia rajoja katsomaan.

Valittamista oli Hentulla, sen tiesi.

— Tästä kulkee talon tie ja sitä ei muuteta, sanoi hän aluksi.

 — Mutta hyvä mies, kun oikaiset mutkan tiestäsi, saat sen vielä
sileämmälle maalle, sanottiin. —

— Ja sitten jää Aapon palstan taakse minun niittyni. Maanjakajat

eivät taida sitä huomata, mutta siinä se onkin naula, joka vetää,
kehaisi Hentu.

Lakimiehetkö häntä olivat näin neuvoneet?

— Ja sitten on palsta liian suuri viljelyksiin verraten, jatkoi

Savuniemeläinen. — Puolitoista hehtaaria on liikaa.

— Mutta kun torpparilta jää talon puolelle valmiita niittyjä, jotka

ovat maanlaadultaan arvokkaampia kuin vaihtomaa, niin lisäys
johtuu siitä. Ja metsäkään ei muuten riitä, selitettiin Hentulle.

Ei auttanut. Hentu uhkasi valittaa.

Alakuloisena poistuivat lautakunnan miehet, ja Aapo samosi

synkkänä metsään.

Kävisikö sittenkin niin kuin vanhus oli ennustanut? Menisikö asia

niin pitkälle Hentun kanssa, että hänen pitäisi jättää peltonsa ja
syntymäsijansa ja muuttaa toiseen paikkaan.

Aapo oli tätä kysellyt Askolta, mutta hän ei sanonut tietävänsä

siihen mitään. Laki tosin edellytti sellaisiakin tapauksia.

Laki oli siis sellainen. Ja sitä voitaisiin tulkita monella tavalla.

Sellainenko siis uusi laki olikin, ettei se suonut turvaa ja oikeutta
vähempiosaiselle?
 Tuuli humisi metsässä, jonka poveen luikertavaa polkua Aapo
kulki. Eivätkö nuo sitten olisikaan hänen puitaan, tuo metsä hänen
metsäänsä. Joku päivä sitten hän oli vielä uskonut niin, mutta nyt
tuntui epämääräiseltä ja melkein toivottomalta. Päätös näin ollen
siirtyy tuntemattomaan tulevaisuuteen. Hän ei saakaan vielä omaa
maata niinkuin ne maattomat, jotka olivat tekemisissä oikeamielisten
isäntien kanssa, ja saivat palstansa viivyttelemättä omikseen.

Aapo oli kävellyt ajatuksissaan Puromäkeen, naapuritaloon asti.

Siellä oli Liina, nuori tyttö, joka oli lupautunut hänen uuteen taloonsa
emännäksi.

Mitä sanoisi nyt Liinakin, kun kuulisi miten oli käynyt?

Isäntä korjaili pellonaitaa ja tuli tervehtimään.

— Joko pääset omaan maahan käsiksi? kysyi, kun tiesi

lautakunnan olleen
Harjamaassa.

— En vielä.

Aapo kertoi lyhyesti, mitä Hentu oli uhkaillut.

— Mitäpä se niillä valituksillaan saa aikaan. Minä puuhasin toki

mittarinkin valmiiksi alustalaisilleni.

— Niinhän sitä pitäisi…

— Paljon niitä vaan on maanomistajia, jotka niskoittelevat, vaikka

on isäntiä, jotka eivät tarvitse edes välittäjiäkään.
 Miksi ei Savuniemeen sattunut sellaista isäntää, mietti Aapo
palatessaan hämärtyvää oikopolkua myöten kotiinsa. Miksi ei monille
muille? Lujalle otti maanomistusolojen uudistus.

5.

Seppä, Asko ja Taneli istuivat tiepuolessa eräänä syksyisenä

päivänä. Miehet olivat istuneet levähtämään monipenikulmaisen
taivalluksen jälkeen. Kokonainen rupeama oli poljettu asumattomia
maita. Kapea polku luikersi milloin synkkään korpeen, milloin taas
ahoja, joita oli joskus kaskettu, lepikkorinteitä, joissa väkevä maa
lepäsi joutilaana ja kasvoi sanajalkaa. Väliin polku poikkesi järven
rannalle ja kohosi rinnemaille ikäänkuin näytellen miehille:

— Olisi tässä maita asuttaviksi, olisi saloa ja järven rantaa ja

lihavamultaista viidakkoa.

— Olisipa, olisi, tuntui miesten katse myöntävän. Kun nämä vain

annettaisiin maattomille, niin pian olisi omassa maassa leipää
jokaiselle riittävästi.

Miehet istuivat kaatuneen hongan tyvellä.

— Olisi tuossakin pikkutalon paikka, sanoi

Seppä, katsellen ulapan rantaan viettävää, kivetöntä rinnettä. —

Kenenkähän maata tämäkin lienee?

— Kukapa sen tietää, virkkoi Taneli. — Näilläkin paikkakunnilla on

maanomistajilla niin paljon maita, etteivät kaikistellen tiedä itsekään,
missä kulkee minkin maan raja ja mikä alue kuuluu kullekin. Siitä
huolimatta pitäisi palstat tehdä liian pieniä ja uusille omistajilleen
sopimattomia. Jokaisessa palassa maata riiputaan kiinni kynsin ja
hampain.

— Olisihan sitä joka talolla sellaista maata, joka joutaisi

irtolaisväelle, kun omistajien mielet muuttuisivat, virkkoi Asko.

— Sepä se, mutta tästä maailmasta ei tule valmista, vaikka kuinka

takoisi, naurahti Seppä.

— Ei tule. Mekin liehtaamme maattomille maata, mutta enemmät

kuin puolet maata-haluavista täytyy jättää ilman.

— Minkäs teet, kun laki on semmoinen, sanoi Taneli.

— Mäkitupalaiset saavat vain omat aitauksensa, hädin tuskin

nekin. Mitä semmoisella palalla tekee, kivahteli Seppä. —
Pahemmaksi vain käy heidän alansa, kun ei jää edes
polttopuumetsää.

— Senpä takia monet mäkituvan miehet nauravat koko

maanjaolle. »Kyllä se vielä tulee sellainenkin aika, että maata saa
riittävästi, joka sitä haluaa», sanovat. He odottavat
köyhälistödiktatuuria, joka heidän mielestään muuttaa
maanomistusolot kokonaan toisiksi, puheli Asko.

— Siihen kai sitä sitten joudutaan, kun ei ajoissa älytä, sanoi

Taneli. — Sanon sen vieläkin, että nykyistä torpparivapautuslakia
laatiessa oltiin liian varovaisia ja kärkkäitä kuulemaan
maanomistajien vaatimuksia, jatkoi hän. — Sen heistä
valistuneimmat ja selvänäköisimmät myöntävät itsekin.
 — Hyvinkin monet sitä sanovat, vakuutti Seppä. — Muistan tässä
muutamankin suurmaanomistajan sanat, kun oli lakia perinpohjin
tutkinut. »Tämä on nyt vain alkuaste. Pian tätä lakia on uusittava ja
lisättävä», sanoi. Ja kyllä se mies oikeassa olikin.

Tuli hetkisen kestävä hiljaisuus. Miehet näyttivät miettivän. Ehkäpä

jokaiselle heistä kangasteli tulevat ajat maakysymyksen ratkaisussa.
Ollessaan yhtämittaisesti maattomien asioita järjestelemässä olivat
he tulleet huomaamaan epäkohdat maakysymyksessä ja sen
voimakkaan kaipuun, jolla jokainen heistä odotti omaa maapalaa.

— Oikeastaan minun pitäisi pyytää eroa koko tästä toimesta,

virkahti
Seppä.

— Miten niin? kiirehti Taneli kysymään.

— Senpä vuoksi vain, että on vaikeata nähdä mäkitupien miesten

surua ja pettymystä, kun he anovat maata eivätkä saa sitä kuin
kourallisen, toiset eivät sitäkään. Maansaanti evätään sillä
perusteella, että anoja on loinen, vaikka asuukin jossain
ahomökissä.

— Ja näistä mökinmiehistä tulee kommunisteja joka ainoasta,

sanoi Asko.

— Panetko sen heidän syykseen? kivahti Seppä.

— En. Nälkä tekee polsevikkeja ja kommunisteja, jotka lienevätkin

samaa ainesta. Kyllä meidän on siihen päästävä, että kaikki
viljelyskelpoinen maa luovutetaan sitä haluaville ja saadaan siten
viljellyksi.
 — Sanoppa, Seppä, sinä kun olet semmoinen tietoviisas, —
naurahti
Taneli, — miten olisi tämä asia oikein järjestettävä.

Seppä kyni partaansa ja näytti miettivän. Itse asia hänellä oli ollut
selvillä jo pitemmän aikaa, kun osaisi vain sen sanoa tuossa toisille.

— Olisi kaksikin keinoa.

Seppä muhoili partaansa, ja toiset odottivat jatkoa.

— Yksi hyvä keino olisi se, että verotettaisiin maanomistajia

liikamaasta. Veron pitäisi asteittain kohota ja alkaa esimerkiksi
seitsemästäkymmenestä hehtaarista ylöspäin. Vero pitäisi olla siksi
tuntuva, että suuria maa-aloja omistavat eivät sitä mielisi maksaa,
vaan luovuttaisivat liikamaan sitä haluaville.

— Ja toinen keino? kysäisi Taneli.

Miehet naurahtivat. Sepällä oli aina ne omat keinonsa,

leikinlaskijalla. Nyt hän tuntui olevan tosissaan.

— Toinen ei ole sen kummempi kuin valtiolle pakkoluovutus. Se

kuitenkaan ei mielestäni ole niin mukava ja yksinkertainen kuin
verotuskeino.

— Jonka minäkin puolestani hyväksyn, sanoi Asko ja naurahti

Sepälle, joka siinä kantonsa nenässä lätkäisi maakysymystä.

— Hyvä että myönnät sen, sanoi Seppä. — Kyllähän herrat

kansanmiesten teorioille nauravat, niinkuin tekisivät tällekin minun
ehdotukselleni, mutta otappas maanomistajilta joutilaat aronsa ja
suonsa, jollet tepsivää keinoa keksi. Ei ne niitä vapaaehtoisesti
luovuta toisille. Maata pitäisi olla paljon ja lihava emäntä ja paljon
hyviä hevosia, lasketteli jo Seppä leikkiä iloisesti. — Mikäs napina jo
nytkin käy, kun torppareille maata annetaan. »Ei sitä niin paljon
passaisi… maa menee pieneksi… voi kuitenkin, kun pitää antaa.»

Seppä oli noussut seisomaan ja näytteli sellaista marisija-isäntää

toisten nauraessa.

— Ja nyt miehet taas matkaan. Onpa tässä astumista vielä, ja ilta

hämärtyy.

— Nyt sitä mennäänkin sellaiseen taloon, jossa ei isäntä marise,

sanoi Taneli. — Petäjäniemen Antti ei sanonut tahtovansa maillaan
enempää kuin sata markkaa hehtaarilta, siihen puutkin luettuna.

— Mutta sitä ennen on minun käytävä Arvolassa, sanoi Asko.

— Etpä ole mielivieras Aatamille, hymähti Seppä. — Mitäs jos

laittaisitkin minut. Saisin vähän Aatamia ärsytellä.

— Mene vain. Mielelläni minä sen huvin sinulle suon, sanoi Asko.

Kohta Seppä erosikin toisista ja lähti muhoillen kääkertämään

kivikkopolkua Arvolaan, mutisten itsekseen: »Aatua pitää haastattaa.
Kovat sydämet pitää pehmitettämän.»

Mutta tästä sydämen pehmityksestä oli hän tehnyt väärät

laskelmat. Sitä hän melkein jo aavisti itsekin. Uudistushenki oli vielä
saanut vain nimeksi jalansijaa maanomistajien keskuudessa. Ja kun
laki ei pakottanut saitureita maitaan luovuttamaan, niin hyvähän oli
jättäytyä kuuroiksi yhteiskunnan vaatimuksille.
 6.

Arvolan tilan nimi oli ennen ollut kirkonkirjoissa Savimaa, mutta

isäntä oli sen muuttanut mielestään sopivammaksi. Kun kerran talo
oli iso ja isäntä arvokas mies, niin mikä oli sopivampi nimeksi kuin
Arvola. Sukkelasuiset savolaispaikkakuntalaiset saivat tästä aihetta
pilantekoon.

Talo oli korkealla kunnalla ja pellot tasaisia ja kivettömiä. Luonto oli

lahjoittanut kiveliön keskelle tämän sileän kumpareen, kymmenien
hehtaarien alan, ja siihen oli kerran talo rakennettu, joka lukuisan
aluskunnan verotyöllä pidettiin kunnossa.

Seppä seisahti hetkiseksi talon pihamaalle ja katseli ympärilleen.

Peltoja aurattiin, ja lukuisat vilja-aumat pistivät silmään joka puolella.
Kyllä oli Arvolassa rikkautta. Rahoja kotona ja pankissa ja metsät
satojen tuhansien arvoiset.

Jos oli rikkautta, niin sitä kulutettiinkin. Talon kaksi poikaa ja tytärtä
olivat kuuluja tuhlaajia. Pojat pelasivat ja ryypiskelivät väliin
korpiviinaksia, joita sai oman pellon viljasta, ja tyttäret osasivat
osaltaan kuluttaa yhteistä rikkautta.

Seppä hymähteli ja astui kiirettä pitämättä tupaan. Nyt eroaisi viisi

torppaa ja muutamia mäkitupa-alueita talon maasta, ja vanha Aatami
vastusti. Ei jäisi yhtään verotyöläistä taloon. Arvolan
mäkitupalaisetkin olivat päättäneet ottaa maapalansa, vaikka se tulisi
pienikin, ja tehdä töitä muualla, kun Aatami jurisi yhtämittaa ja käytti
vielä siinä apunaan raamatun sanaa.
 Emäntä oli yksin tuvassa, kun Seppä astui sisään. Kantoi leipiä
uuniin hikoillen ja huohottaen. Emännän valtava olemus kärsi kovin
tästä voimain ponnistuksesta.

Vanha kello kävi verkalleen seinällä, ja emäntä lainehti

edestakaisin permannolla. Ei vastannut Sepän tervehdykseen. —
Tietääköhän tuo, että mökkiläisten asialla tässä kuljetaan, kun ei
puhu mitään, mietti Seppä.

Mutta kun emäntä sai työnsä suoritetuksi, tuli hän Sepän viereen
istumaan.

— Mitä sitä nyt kuuluu… kyllä kai sitä asiaakin on, koskapa Seppä
muutoin harvoin pistäytyy.

Seppä peittyi kokonaan emännän varjoon ja hölmistyi hänen

yhtäkkistä ystävällisyyttään. Selitti pohjia myöten asiansa ja kyseli
isäntää. — Mitähän tuo lihapössi nyt sanoo, kun kuuli asian?
hymähteli Seppä itsekseen.

Emäntä osoittautui kuitenkin harvinaiseksi uuden ajan ihmiseksi.

— Antakaa vaan maata mökkiläisille. Ukon pahus onkin sitä

kerännyt itselleen kaiket maailmat ja sitten vielä Jumalan sanalla
puoltaa sitä kokoamishimoaan. Olen siitä sille aina sanonut…
Mihinkä se nyt taas katosikaan, ukon pöllikkä?

Ja emäntä lähti leipälapio kädessä etsimään isäntää, mutta

pysähtyi vielä Sepälle sanomaan:

— Se on semmoinen saituri, meidän ukko. Olen pyytänyt, että

annettaisiin talo pojille ja otettaisiin joku sivukartano ja vähän peltoja
itselle. Pidettäisiin piika ja renki, ja olisihan näitä omiakin tyttäriä.
Mutta ei kelpaa. Minulla sitten ajetaan joka päivä kuin työhevosella,
niin että olen aina siihen paikkaan läkähtyä. Tietää sen, tämmöisen
ihmisen, kun on liikaa lihaa karttunut ruumiiseen. Hiisikö tuota lienee
paisuttanut. Ka, sitä ukkoahan minun piti haeskella.

Seppä nauroi yksinään tyhjässä tuvassa. Emäntä olikin pohjaltaan

sitä parasta ainesta, jota vielä hyvätuulisuus kaunisti. Nyt se mennä
hynttäsi siellä pihamaalla leipälapio kädessä ja kohta palasi, ajaen
edellään isäntää tupaan. Ovessa vielä pukkasi lapiolla Aatua
takapuolista.

— Menetkö siitä… vai pakoon tässä… kun kerran toisetkin antavat

maata kirjoitta ja kartoitta.

Isännän olemus oli melkein samassa määrässä kunnioitusta

herättävä kuin emännänkin. Pitkä, harittava tukka levisi lakin alta, ja
suurehkosta, liian lihan turvottamasta naamasta kiiluivat vihaiset,
teräksenharmaat silmät.

Tervehtimättä Seppää istui isäntä penkille. Seppä kynsi partaansa,

ja silmistä tuikahteli veitikka. Aikoi odottaa ensimmäistä sanaa
Aatamilta. Isäntäkään ei kiirehtinyt puhetta aloittamaan, ja näin ollen
syntyi Sepän sisuksia kutittava äänettömyys.

— No mikä sinulla on, kun et puhu vieraalle mitään, karjaisi

emäntä karsinaikkunan äärestä Aatamille.

Seppä naurahti.

— No eihän tässä kiirettä. Antaahan isännän ensin miettiä.

Se oli pientä pilaa, ja Aatami vilkaisi vihaisesti Seppään.

 Seppä kaivoi paperit taskustaan ja esitti ne isännälle.

— Näihin pitäisi sitten isännän kirjoittaa nimensä.

— Enkä kirjoita.

— No ka…

Miehet mittailivat katseillaan toisiaan, Seppä muhoilevana, Aatami

vihaisena, puhisevana.

— Pakana! Pitääkö minun tässä vielä todistajat hakea, sanoi

Seppä.

— Sinäkin, vanha mies, kehtaat kulkea tuollaisilla asioilla.

Isännän ääni vapisi kiukusta.

— Hyvä asia… sama se, kuka kulkee, kun kerran kuljettava on.
Maattomat saavat maata.

— Onko heissä sitten sen viljelijää? Parannetaan muka maailmaa

ja on parannettu minunkin elinaikani, ja pahemmaksi vain on tullut.

Seppä laski pöydän kulmalle paperit. Aatami pyyhkäisi ne siitä

menemään.

— Ka, kun ihan vihassa… uskovainen mies, pilaili Seppä. —

Mitenkäs se raamattu sanoo: »Elä kokoa maallista tavaraa…»

— Pidätkö sinä suusi!… Vai raamattua tässä, syntinen mies…

— Samantekevä. Ei tämä keskeytä asiain kulkua.

 Seppä otti paperit ja pisti ne taskuunsa jättäen taloon tulevat osat
pöydälle. Aatami köpitti ulos, ja emäntä tuli pyytämään Seppää
kahville.

— Semmoinen riiviö se on, Aatu-parka. Ei ymmärrä tätä nykyistä

maailmaa. Olen monasti sanonut sille, että kuolisit, pössikkä…
joutaisit kyllä jurnuamasta, mutta eihän tämä… Vanha on jo kun
Noakin arkki, mutta kova on vielä sisu poloisella.

Ja emäntä jatkoi valitteluaan, kerran alkuun päästyään.

— Mitätöntä on koko talon väki. Pojat laiskoja ja tyttäret samaten.

Pojat ei muuta kuin maataan ja kannetaan salaa rukiita sydänmaalle
ja niistä sitten viinaa. Ryypitään sitten ja remutaan. On hyväkkäillä
vielä muutkin hyvät tapansa. Kesät kuljetaan tyttöjen aitoissa ja
pidetään vielä siihen piiat lisäksi.

Ja lähentäen suunsa Sepän korvaan kuiskasi emäntä:

— Kuuluu näes olevan tämä piika Iita meidän Paavolle lasta

tekemässä.

— Ka… hitsiläistä…

—- Niin, — emäntä kovensi ääntään, — ja entäs nämä tyttäret!

Lihavia ovat häikköläiset ja laiskoja. Aamiaisille maataan ja sitten
peilataan ja rustetaan. Ja sitten kun on se vaatetavara niin kallista,
kyllähän sen Seppä tietää, niin ei silti kelpaa kotoinen. Satanen
siepataan vähän päästä ja otetaan velaksi. Eihän ne ukolta aina saa.
Minun pitää olla salaliehtarina, kun näes ei kehtaa kuunnella sitä
poraamista, jos eivät saa. Ja sitten ronkkiaan heilutellen kuljetaan
kylissä ja tehdään liittoja poikain kanssa. Yöt maataan sitten heidän
kanssaan, ja jos sanoo siitä, niin äyskitään ja puhistaan. Semmoisia
ne ovat lapset minulla.

— Jopa ovat, vahvisti Seppäkin.

— Ei näy sekään auttavan, että on jumalinen isä, jatkoi emäntä. —

Olisi touhun mies, kuten naapurinsakin, niin jos lapsetkin olisivat
toisenlaisia. Minua, syöttiläs, sitten syyttää, sepä ukko pakana.

Seppä oli pois menossa.

— Antakaa vain maata mökkiläisille, ei siitä jurilaasta tarvitse

välittää, toimitti emäntä. — Kyllä niitä työmiehiä saa. Ovatkin tässä
mökkiläiset ikänsä raataneet. Eihän sitä miten aikaa omille töille, kun
aina pitää mokomista tilkuista veroa tehdä.

— Täytyyhän sitä maata heille lain määräämä osansa antaa, sanoi

Seppä.
— Pian tullaan uudelleen.

— Laista tässä vähät, kun kerran naapuristakin antavat, niin pitää

sitä meidänkin… Onkin kerännyt ukko kaiket maat käsiinsä, syöttiläs.

Sepän mentyä käveli isäntä pihamaalla, ensin saatuaan

emännältä hyvänmoisen ripityksen.

Sitä se on, jos omaisuutta kokoo, niin siitä sanotaan. Jos

laiskottelee ja on saamaton, tulee talottomaksi ja naapurit saavat
pilkanteon aihetta, mietti Aatami. Jos on mökkiläisilläkin hyvät olot,
niin parempia vain toivotaan. Kun nyt maat jaetaan ja pirstotaan, niin
luullaan sillä autuus maan päälle saatavan. Ei isäntinä eikä
itsenäisinä kaikki osaa olla. Myydään ja vaihetetaan niitä palstoja
niinkuin renkipojat kehojaan ja viimein köyhinä kierretään mieroa.
 Se oli hänen ajatuksensa.

Ja Aatami nyökytti vielä päätään, pisteeksi ajatuksilleen.

7.

Pitkästä taivalluksesta väsyneet raajansa oikaisivat miehet

nautinnontunteella Petäjäniemen pirtin leveille honkapenkeille. Näki
kaikesta, että vieraita oli odotettu taloon, ja lisäksi vielä mielivieraita.
Pirtin lattia hohteli valkoisena pesun jäleltä, ja tupaa oli muutenkin
siistitty. Emäntä ja tyttäret valmistelivat miehille ateriaa keittiön
puolella.

Jänkän Simo, Petäjäniemen torppari, istui pöydän kulmauksessa

ja neuvotteli isännän kanssa, mistä olisi sopivin ottaa lisää
metsämaata hänen palstalleen.

Lämmin sopu kuvasteli miesten kasvoista ja tuli kuuluviin

keskusteluista. Jänkän Simolle tulisi kuusi hehtaaria viljelysmaata ja
kolme sen vertaa metsämaata.

— Riittänee kai se sinun tarpeisiisi, kun rakennat asuinhuoneet

uudestaan ja laitat lämpimänpitäviksi, puheli isäntä.

— Jo toki riittääkin.

— Ja onhan se hyvää metsää, kun säästäen käyttelet.

— Säästää pitää. On pidettävä metsää hellävaroen kuin

silmäterää, sanoi
Simo.

— Niinhän olet tehnyt ennenkin.

— Olen ainakin koettanut… turhaa se on metsän haaskaus.

Antti pakinoi edelleen torpparinsa kanssa. Hänenkin mielestään oli

niin monesta asiasta huomautettava ja opastettava miestä, joka aikoi
nyt omin neuvoin yrittää pikkutalon miehenä.

Taneli aterioi Askon kanssa kamarissa. Seppää ei vielä kuulunut

Arvolasta.

— Sydäntä lämmittää tuollainen suhde kuin Antin ja Simon, sanoi

Taneli.
— Ovat kuin rakkaita veljeksiä.

— Niin tekee. Kun se vain olisi yleisempää. Ei näytä Antti

alakuloiselta, vaikka maata menee kolmelle mökkiläiselle ja maa on
jo ennastaan pieni.

— Antti kai käsittää, että tulevaisuudessa ei ole yhtään edullista

omata suuria maa-aloja, arveli Taneli.

— Niin, ja hän on ollut jo ennenkin sitä mieltä, että kaikkien maata

haluavien on saatava omaa maata. Vähillä töillä tässä mekin
pääsisimme, jos kaikki tämän alueen maanomistajat olisivat samaa
mieltä kuin Antti, sanoi Asko.

Isäntä tuli torpparinsa kanssa kamariin.

— Me on tässä Simon kanssa sovittu, että hän saa maata

kaksikymmentäneljä hehtaaria ja maksaa siitä minulle kaikkiaan
kaksituhatta markkaa. Simolta jää yksi niitty talon puolelle, mutta hän
saa sitä heinättää, kunnes saa uutta viljelysmaata kuntoon
palstallaan, selitti isäntä. — Onkohan tähän lautakunnalla mitään
sanomista?

— Ei toki muuta kuin kirjan tekoon vain ja harjakaisille, sanoi Asko.

—
Rajoista olette kai myöskin sopineet?

— Kyllä ne on jo osiksi aukaistukin, kun vain mittari lisäilee.

Yhdeltä puolelta on raja jätetty mittarin tehtäväksi, kun ei tässä
Simon kanssa päästy niin tarkoin siitä selville. Eiköhän se niin
sopine?

— Kyllä vainkin. Sula sovintokauppa siis tuli. Onhan se kaunista,

puheli Taneli.

— Palstan maksussakaan emme tarvitseisi valtion välitystä, tämä

Simo saisi maksaa vointiaan myöten, mutta taisi tulla niihin
papereihin se pykälä, en häntä niin muista.

— Kyllä maksussa täytyy nyt käyttää valtion välitystä, kun anomus

on kerran tehty, selitti Asko. — Se oli kyllä tarpeetonta tässä
tapauksessa, kun myyjä on niin aulis ehtoineen.

— Emme tietäneet sitä. Yhdessähän niitä papereita Simon kanssa

teimme. Vasta nyt minäkin huomaan, että olisihan omaansa saanut
antaa ilman välikäsiäkin.

— No eihän se pahenna, jos on nyt näinkin.

— Eipä ei. Ja sitten jos miehet lähtisivät harjakaisten jälestä

saunaan, pyyteli isäntä. — Ovat kai paljosta kulkemisesta kintut
kipeytyneet.

Miehet kiittelivät Anttia.

— Velvollisuuttanipa tässä vain olen koettanut täyttää, sanoi hän.

— Sitäpä vain eivät täytä puoletkaan. Saa kokea monenlaista.

Eräästä talosta emme saaneet ruokaakaan, kertoi Taneli.

Seppä oli ilmaantunut ovensuupuolelle ja virkkoi sieltä iloisesti:

— Ei sitä sinulle anneta Arvolassakaan, jos emäntä ei paikalle

satu.

— Ka, Seppää, kun jo palasi. Mitä Aatami sanoi? kyseli Asko.

— Tietää sen mitä Aatami sanoo. Emäntä sitävastoin sai minut

hyvälle tuulelle. Sellaisen akan minäkin pitäisin leivissäni.

— Mitäs muuta kuin otat pois Aatamilta, naurahti Taneli. —

Viedään
Aatamilta akka ja tavarat!

Leikkiä lasketellen painuivat miehet saunaan syksyisen illan

pimeässä. Yksi heidän joukostaan oli tehnyt velvollisuuksiensa
täyttämisellä kaikkien mielet iloisiksi.

Petäjäniemen maalla oli kaksi mäkitupalaista, jotka eivät olleet

saapuvilla. He olivat myöhemmin esitelleet Antille palsta-asiansa
kuin Simo, ja yhdessä oli päätetty, että mäkitupalaiset saavat
kumpikin viisitoista hehtaaria maata ja samalla hinnalla kuin Simokin.

Antti oli uranaukaisija maakysymyksessä. Olisivatpa vain toiset

jaksaneet seurata häntä.
 8.

Harjamaan Aapo oli ennen ollut iloinen ja reipas työmies ja

valoisin ilmein liikkunut kotonaan ja työmaillaan. Ihmeteltiin, mistä
Aapolla riitti aina hyvää tuulta. »Työstä minä sitä saan», sanoi hän.
»Työ on aina minulla kuin hyvä toveri, ja sitä iloisemmaksi tulen, mitä
enemmän saan näkyvää työmaalla.»

Nyt oli tapahtunut muutos miehessä. Välttämättömät työnsä hän

suoritti, mutta uusiin yrityksiin ei kajonnut. Melkein synkkänä nähtiin
hänen liikkuvan kotipihallaan ja metsässä, alueella, jonka lautakunta
oli lohkaissut hänelle.

Valittaako Hentu asiasta ja miten käy, jos hän valituksen tekee?

Siinä oli hänellä synkän mielen syy.

Hentu oli kylällä käynyt kehuskelemassa, että hän saa koko mökin
siirtymään takamaalleen, kun on talon viljelyksien tiellä ja muutenkin
liian lähellä taloa.

Sellainenko uusi laki olikin, että se ei suojannut vähäväkisten

etuja, vaan päästi maanomistajat juonittelemaan, jos heillä siihen
sattui halua ja tilaisuutta olemaan? Niinkö hatarasti perustettu oli se
laki, jolla aiottiin uutta maaseutua rakentaa?

Nämä ja monet muut ajatukset olivat painaneet Aapon mielen

alakuloiseksi viime aikoina.

Hänen torppansa ei suinkaan ollut talolle missään suhteessa

haittana. Hänen tulevan maansa takana oli tosin yksi talon niitty,
mutta se oli ollut siellä vuosikymmeniä, eikä isäntä ollut kertaakaan
puhunut hänelle, eikä tiettävästi hänen isälleenkään, että torpan
tilukset olisivat olleet talon tiellä.

Hentu oli sen nyt huomannut, kun piti luovuttaa hänelle tiluksensa
omikseen. Hentu ei tosin voinut kieltäytyä antamasta, mutta lain
varjolla olisi hänellä ehkä tilaisuus tehdä kiusaa torpparilleen ja
karkoittaa tämä syntymäkodistaan raivaamattomaan korpeen.

Saattoihan Hentu vain häntä peloitellakseen siitä puhua,

todellisuudessa ei kai aikonutkaan, mietti joskus Aapo koettaen
saada painavaa mieltään iloisemmaksi.

Se kiusasi pian uudelleen, sama painajainen, ja eräänä päivänä

hän meni
Savuniemeen Hentun puheille.

Isäntä istui tupansa penkillä äänetönnä. Aapo yritti keskustelua

pariin kertaan, mutta Hentu vain ynähti, puuttumatta puheisiin.

— Tulin kysymään, joko olet valituspaperisi lähettänyt, sanoi Aapo.

—
Kaipa sinä siitä minullekin tiedon nyt ainakin annat.

Hentu naurahti ja silmissä välähti vahingoniloisesti.

— Mitä sinä sillä tiedolla teet. Kuulethan sen sitten aikanaan,

sanoi.

Olet koko niljainen piru, ajatteli Aapo, mutta pysyi vaiti.

— Ei kai siitä vahinkoa sinulle koituisi, jos sanoisitkin, virkkoi hän

vihdoin. — Sinä siis olet valittanut?
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com