Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at ebookluna.

com

(eBook PDF) Interventional Cardiology Second

Edition by Habib Samady

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-interventional-
cardiology-second-edition-by-habib-samady/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookluna.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

(eBook PDF) 1133 Questions: An Interventional Cardiology

Board Review 3rd Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-1133-questions-an-
interventional-cardiology-board-review-3rd-edition/

ebookluna.com

Textbook of Interventional Cardiology 8th Edition Eric J.

Topol - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/textbook-of-interventional-cardiology-
ebook-pdf/

ebookluna.com

Textbook of Interventional Cardiology 7th Edition Eric J.

Topol - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/textbook-of-interventional-cardiology-
ebook-pdf-2/

ebookluna.com

Cardiology-An Integrated Approach (Human Organ Systems)

(Dec 29, 2017)_(007179154X)_(McGraw-Hill) 1st Edition
Elmoselhi - eBook PDF
https://ebookluna.com/download/cardiology-an-integrated-approach-
human-organ-systems-dec-29-2017_007179154x_mcgraw-hill-ebook-pdf/

ebookluna.com
Cardiology Secrets - eBook PDF

https://ebookluna.com/download/cardiology-secrets-ebook-pdf/

ebookluna.com

Progress in Heterocyclic Chemistry Volume 29 1st Edition -

eBook PDF

https://ebookluna.com/download/progress-in-heterocyclic-chemistry-
ebook-pdf/

ebookluna.com

(eBook PDF) Translational Medicine in CNS Drug

Development, Volume 29

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-translational-medicine-in-cns-
drug-development-volume-29/

ebookluna.com

(eBook PDF) Anderson's Pediatric Cardiology 4th Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-andersons-pediatric-
cardiology-4th-edition/

ebookluna.com

(eBook PDF) Interventional Radiology: A Survival Guide 4th

Edition

https://ebookluna.com/product/ebook-pdf-interventional-radiology-a-
survival-guide-4th-edition/

ebookluna.com
 Dedication
To my mother and father, my wife Heather, and our children Elaina, Alex,
and Will for their love and inspiration.
— Habib Samady

Thank you to my wife, Yvonne, for her continued love and support!
— William F. Fearon

Thank you to my wife, Elene, and my children for their support!

— Alan C. Yeung

Thanks to my wife, Gail, and my colleagues at Emory and Stanford

Universities.
— Spencer B. King III
 Contents
Contributors
Foreword
Preface

KNOWLEDGE FOUNDATION

1. History of Interventional Cardiology

Brian W. Kaebnick, Bill D. Gogas, Spencer B. King III
Section 1. Anatomy for Interventional Cardiology
2. Coronary Anatomy for the Interventionalist
William F. Fearon
3. Cardiac Anatomy for the Interventionalist
Jonathan Marvin Tobis, Islam Abudayyeh
4. Anatomy of Cardiac Valves for the Interventionalist
Ganesh Athappan, Samir R. Kapadia
5. Peripheral Anatomy for the Interventionalist
Joseph A. Walsh, Curtiss T. Stinis
Section 2. Physiology
6. The Coronary Circulation
Frederik M. Zimmermann, Nico H.J. Pijls, Lokien X. van Nunen, Pim
A.L. Tonino
7. Hemodynamic Assessment of Renal Artery Stenosis
Angela Ferrara, Julien Adjedj, Bernard De Bruyne
Section 3. Pathophysiology
8. Valvular Pathophysiology
 Blase A. Carabello
9. Arterial Disease
Jeremiah P. Depta, Frederick G.P. Welt
10. Ventricular Pathophysiology
Michael J. Lim

PRINCIPLES AND CATHETER LABORATORY

EQUIPMENT

11. Operational Radiation Management for Patients and Staff

Louis K. Wagner
12. Computed Tomography of the Coronary Arteries
Koen Nieman
13. Intracardiac Echocardiography in the Catheterization
Laboratory
Koen Nieman, David P. Lee, Frank E. Silvestry
14. Cardiac Catheterization Laboratory Physiologic Recorders
John W. Hirshfeld, Jr.

PHARMACOLOGY

15. Antithrombin Therapies

Vedant A. Gupta, David J. Moliterno
16. Antiplatelet Therapies in Contemporary Percutaneous Coronary
Intervention
Sasanka Jayasuriya, Steven Pfau
17. Thrombolytic Therapy
Ryan J. McDonough, James E. Tcheng
18. Radiographic Contrast Media
Kreton Mavromatis, S. Tanveer Rab
19. Renal Complications of Contrast Media
Anand Prasad, Peter A. McCullough
20. Contemporary Patient Sedation and Anesthesia in the
Cardiovascular Catheterization Laboratory
Igor O. Zhukov, Kathryn E. Glas, Deborah Dunn, Vasilis Babaliaros

PROCEDURES

21. Coronary and Left Ventriculographic Procedures: Special

Considerations
Morton J. Kern, Spencer B. King III
22. Radial Approach to Coronary Angiography
Jennifer A. Tremmel
23. Peripheral Angiography
Jose A. Silva
24. Adjunctive Diagnostic Techniques: Fractional Flow Reserve
William F. Fearon
25. Adjunctive Diagnostic Techniques: Intravascular Ultrasound,
Optical Coherence Tomography, and Spectroscopy
Yuhei Kobayashi, Peter J. Fitzgerald, Yasuhiro Honda
26. Emerging Clinical Applications of Physiologic and Intravascular
Imaging Tools
Olivia Y. Hung, Bill D. Gogas, Habib Samady
27. Coronary Guidewire Manipulation
J. Dawn Abbott, David O. Williams
28. Coronary Balloon Angioplasty
Ziyad Ghazzal
29. Basic Stent Deployment Techniques
Stephen G. Ellis
30. Drug-Eluting Coronary Stents
Arie Steinvil, Ron Waksman
31. Special Stents: Bioresorbable Coronary Scaffolds
Bill D. Gogas, Habib Samady
32. Drug-Coated Balloon Technologies: Technical Features and
Clinical Applications
Juan F. Granada, Yanping Cheng, Bruno Scheller
33. In-Stent Restenosis
Gennaro Giustino, Roxana Mehran
34. Coronary Atherectomy: Concepts and Practice
Creighton W. Don, Lou Vadlamani, Mark Reisman
35. Percutaneous Coronary Intervention in Chronic Total Occlusion
James M. McCabe, William L. Lombardi
36. Intervention in Venous and Arterial Grafts
John S. Douglas, Jr.
37. Special Considerations: ST-Segment Elevation Myocardial
Infarction
Rahul Sharma, Bruce R. Brodie, Timothy D. Henry
38. Complex Lesion Intervention: Bifurcation, Left Main Coronary
Artery, and Ostial Lesions
Pil Hyung Lee, Jung-Min Ahn, Seung-Jung Park
39. Special Considerations: Small Vessel and Diffuse Disease
James B. Hermiller, Evan T. Russell
40. Special Patient Subset: Diabetes Mellitus
Mark L. Villalon, Zoran S. Nedeljkovic, Alice K. Jacobs
41. Inoue-Balloon Mitral Valvuloplasty
Jui-Sung Hung, Kean-Wah Lau, Alan C. Yeung
41A. Aortic Valvuloplasty
Ayaz Rahman, Alain Cribier, Vasilis Babaliaros
42. Patient Selection, Procedural Techniques, and Complications of
Balloon-Expandable Transcatheter Aortic Valve Replacement
Ayaz Rahman, Alain Cribier, Vasilis Babaliaros
43. Balloon-Expandable Transcatheter Aortic Valve Replacement
 Hemal Gada, Susheel Kodali
44. Clinical Outcomes With Self-Expanding Transcatheter Aortic
Valve Bioprostheses
Jeffrey J. Popma
45. Pulmonary Balloon Valvuloplasty and Percutaneous Pulmonary
Valve Implantation
Mike Saji, D. Scott Lim
46. An Overview of the MitraClip Procedure: Practical
Considerations and Evidence Base
Abhimanyu Uberoi, Rahul Sharma, Saibal Kar
47. Percutaneous Left Atrial Appendage Closure
Jacqueline Saw, Maurice Buchbinder
48. Percutaneous Closure of Atrial Septal Defect and Patent Foramen
Ovale
David P. Lee, Stanton B. Perry
49. Alcohol Septal Ablation in Drug-Refractory Obstructive
Hypertrophic Cardiomyopathy
John S. Douglas Jr.
50. Device Retrieval Systems
Kirk N. Garratt
51. Percutaneous Treatment of Coronary Artery Fistula
Sanford Zeigler, Michael D. Dake
52. Renal Artery Angioplasty and Stenting
Christopher J. White, Jose David Tafur-Soto
53. Renal Denervation: Pathophysiology, Techniques, and Clinical
Data
Frank E. Corrigan III, Chandan M. Devireddy
54. Peripheral Arterial Disease
Enrique A. Flores, Khusrow Niazi
55. Treatment of Chronic Venous Disease of the Lower Extremity
Edward G. Mackay, Khusrow Niazi
56. Endovascular Therapies for Abdominal Aortic Aneurysm
 Ehrin J. Armstrong, John R. Laird
57. Carotid and Vertebral Artery Intervention
Christopher J. White

COMPLICATIONS AND MANAGEMENT

58. Risk Stratification in Interventional Cardiology

Mandeep Singh, Mohammed Al-Hijji, Nadeem Khan
59. Bleeding Risk Scores
Mikkel Malby Schoos, Roxana Mehran, George Dangas
60. Stent Thrombosis
Sorin J. Brener, Gregg W. Stone
61. Coronary Artery Perforation
James R. Margolis
62. Embolization and No-Reflow During Percutaneous Coronary
Intervention
Ted Feldman, Timothy A. Sanborn, Carl L. Tommaso
63. Emergency Surgery Following Percutaneous Coronary
Intervention
Michael A. Kutcher
64. Emergency Resuscitation Measures
Ramin Hastings, Ajay J. Kirtane

MEDICAL MANAGEMENT OF RISK FACTORS

65. Guideline-Directed Medical Therapy for Patients With Stable

Ischemic Heart Disease
Jonathan D. Newman, David J. Maron
66. Appropriate Use Criteria for Revascularization
Lloyd W. Klein
 PRECLINICAL AND CLINICAL TRIALS

67. Preclinical Laboratory Functions

Freddy Abnousi, Keith A. Robinson, Nicolas A. F. Chronos, Robert S.
Schwartz
68. Cell Therapy for Cardiovascular Diseases
Jia Shen, Timothy D. Henry, Arshed A. Quyyumi
69. The Core Laboratory: Quantitative Coronary Angiography
Vivian G. Ng, Alexandra J. Lansky, Johan H. Reiber
70. Reading Clinical Trials
Manesh R. Patel, David E. Kandzari, Rohan Shah, Robert A.
Harrington
71. Publishing Interventional Cardiology Research
Spencer B. King III

REIMBURSEMENT AND HOSPITAL FINANCE

72. Cost-Effectiveness in Interventional Cardiology

Pranav Kansara, Sandra Weiss, William S. Weintraub
73. Quality Assurance and Quality Improvement in Interventional
Cardiology
H. Vernon Anderson

PRINCIPLES OF INNOVATION

74. Innovation and Interventional Cardiology: Looking Back,

Thinking Ahead
William R. Overall, Paul G. Yock
75. Principles of Innovation: Transforming Clinical Needs into Viable
 Inventions
Joshua Makower, Asha Nayak, Lyn Denend
76. Web-Based Learning
Lawrence W. Gimple
77. Medical Simulation in Interventional Cardiology
Andrew Klein, John C. Messenger

Index
 Contributors
J. Dawn Abbott, MD (Chapter 27)
Cardiovascular Institute
Rhode Island Hospital
Providence, Rhode Island

Freddy Abnousi, MD, MBA, MSc (Chapter 67)

Postdoctoral Medical Fellow, Cardiovascular Medicine
Stanford University Medical Center
Stanford, California

Islam Abudayyeh, MD, MPH (Chapter 3)

Assistant Professor of Medicine
Division of Cardiology, Interventional Cardiology
Loma Linda University Health
Loma Linda, California

Julien Adjedj, MD (Chapter 7)

Cardiovascular Center Aalst
Aalst, Belgium

Jung-Min Ahn, MD (Chapter 38)

Assistant Professor, Heart Institute of Asan Medical Center
University of Ulsan College of Medicine
Seoul, South Korea

Mohammed Al-Hijji, MD (Chapter 58)

Professor of Medicine
Division of Cardiovascular Diseases and Internal Medicine
Mayo Clinic College of Medicine
Rochester, Minnesota
H. Vernon Anderson, MD, FACC, FSCAI, FAHA (Chapter 73)
Cardiology Division
University of Texas Health Science Center
McGovern Medical School
Memorial Hermann Heart & Vascular Institute
Houston, Texas

Ehrin J. Armstrong, MD (Chapter 56)

Associate Professor of Medicine
Director, Interventional Cardiology
Denver VA Medical Center
University of Colorado School of Medicine
Denver, Colorado

Ganesh Athappan, MD (Chapter 4)

Department of Cardiovascular Medicine
Mount Sinai Hospital
New York, New York

Vasilis Babaliaros, MD (Chapters 20, 41A, and 42)

Associate Professor, Department of Medicine, Division of Cardiology
Co-director, Structural Heart and Valve Center
Emory University Hospitals
Atlanta, Georgia

Sorin J. Brener, MD, FACC (Chapter 60)

Professor of Medicine
Director, Cardiac Catheterization Laboratory
New York Methodist Hospital
Brooklyn, New York

Bruce R. Brodie, MD (Chapter 37)

Cone Health and LeBauer Cardiovascular Research Foundation
Greensboro, North Carolina

Maurice Buchbinder, MD (Chapter 47)

Director, Foundation for Cardiovascular Medicine
San Diego, California
Clinical Professor of Medicine (Cardiovascular)
Stanford University
Stanford, California

Blase A. Carabello, MD (Chapter 8)

Professor and Chief, Division of Cardiology
Department of Cardiovascular Sciences
Brody School of Medicine
East Carolina University
Greenville, North Carolina

Yanping Cheng, MD (Chapter 32)

Assistant Director of Cardiovascular Imaging
Skirball Center for Innovation
Cardiovascular Research Foundation
Orangeburg, New York

Nicolas A. F. Chronos, MD, FRCP, FACC, FESC, FAHA (Chapter 67)

Cardiology Care Clinic
Eatonton, Georgia

Frank E. Corrigan, III, MD (Chapter 53)

Clinical Cardiology Fellow, PGY-6
Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

Alain Cribier, MD (Chapters 41A and 42)

Professor, Cardiology
Charles Nicolle Hospital
Rouen, France

Michael D. Dake, MD (Chapter 51)

Thelma and Henry Doelger Professor of Cardiovascular Surgery
Stanford University School of Medicine
Stanford, California

George Dangas, MD, PhD (Chapter 59)

Professor of Cardiology and Vascular Surgery
Director, Cardiovascular Innovation
The Marie-Josee and Henry R. Kravis Center for Cardiovascular Health
Icahn School of Medicine at Mount Sinai
New York, New York

Bernard De Bruyne, MD, PhD (Chapter 7)

Cardiovascular Center Aalst
Aalst, Belgium

Lyn Denend, MBA (Chapter 75)

Director, Academic Programs
Stanford Biodesign
Stanford, California

Jeremiah P. Depta, MD, MPHS (Chapter 9)

Rochester Regional Health
Rochester, New York

Chandan M. Devireddy, MD (Chapter 53)

Associate Professor of Medicine
Department of Medicine
Assistant Interventional Cardiology Fellowship Director
Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

Creighton W. Don, MD, PhD (Chapter 34)

Associate Professor of Medicine
Director of the Interventional Cardiology and Structural Heart Fellowships
Division of Cardiology
University of Washington Medical Center
Seattle, Washington
John S. Douglas, Jr., MD (Chapters 36 and 49)
Professor of Medicine
Director, Interventional Cardiology Fellowship Program
Emory University School of Medicine
Emory University Hospital
Atlanta, Georgia

Deborah Dunn, RN, BSN (Chapter 20)

Emory University Hospitals
Atlanta, Georgia

Stephen G. Ellis, MD (Chapter 29)

Director of Interventional Cardiology
Senior Academic Officer
Professor of Medicine
Lerner College of Medicine
Cleveland Clinic
Cleveland, Ohio

William F. Fearon, MD (Chapters 2 and 24)

Professor of Medicine
Director of Interventional Cardiology
Stanford University School of Medicine
Stanford, California

Ted Feldman, MD, FACC, MSCAI (Chapter 62)

NorthShore University HealthSystem
Evanston, Illinois

Angela Ferrara, MD (Chapter 7)

Cardiovascular Center Aalst
Aalst, Belgium

Peter J. Fitzgerald, MD, PhD, FACC (Chapter 25)

Professor of Medicine and Engineering (Courtesy)
Director, Cardiovascular Core Analysis Laboratory
Division of Cardiovascular Medicine, Stanford University School of
Medicine
Stanford, California

Enrique A. Flores, MD, FACC (Chapter 54)

Interventional Cardiologist
Georgia Heart Specialists
Covington, Georgia

Hemal Gada, MD, MBA (Chapter 43)

Rutgers Robert Wood Johnson Medical School
New Brunswick, New Jersey

Kirk N. Garratt, MSc, MD, FACC, FSCAI (Chapter 50)

John H. Ammon Chair, Cardiology
Associate Director, Center for Heart and Vascular Health
Christiana Care Health System
Newark, Delaware

Ziyad Ghazzal, MD, FACC, FSCAI (Chapter 28)

Professor of Medicine
Deputy Vice President/Dean
Associate Dean for Clinical Affairs
American University of Beirut Faculty of Medicine and Medical Center
Beirut, Lebanon
Adjunct Professor, Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

Lawrence W. Gimple, MD (Chapter 76)

Professor, Cardiovascular Division,
Department of Medicine
University of Virginia
Charlottesville, Virginia

Gennaro Giustino, MD (Chapter 33)

The Zena and Michael A. Wiener Cardiovascular Institute
Mount Sinai Medical Center
New York, New York

Kathryn E. Glas, MD, FASE, MBA (Chapter 20)

Professor, Anesthesiology
Director, Cardiothoracic Anesthesiology
Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

Bill D. Gogas, MD, PhD, FACC (Chapters 1, 26, and 31)

Andreas Gruentzig Cardiovascular Center, Department of Medicine
Division of Cardiology, Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

Juan F. Granada, MD (Chapter 32)

Skirball Center for Innovation
Cardiovascular Research Foundation
Orangeburg, New York

Vedant A. Gupta, MD (Chapter 15)

Fellow, Cardiovascular Diseases
University of Kentucky
Lexington, Kentucky

Robert A. Harrington, MD, FACC, FAHA (Chapter 70)

Arthur L. Bloomfield Professor of Medicine
Chairman, Department of Medicine
Stanford University School of Medicine
Stanford, California

Ramin Hastings, MD (Chapter 64)

Herbert and Sandi Feinberg Interventional Cardiology and Heart Valve
Center
Columbia University Medical Center/New York-Presbyterian Hospital
New York, New York
Cardiovascular Research Foundation
New York, New York

Timothy D. Henry, MD (Chapters 37 and 68)

Director, Division of Cardiology
Lee and Harold Kapelovitz Chair in Research Cardiology
Cedars-Sinai Heart Institute
Cedars-Sinai Medical Center
Los Angeles, California

James B. Hermiller, MD, FACC, FASCI (Chapter 39)

Interventional Cardiology
St. Vincent’s Medical Group
Indianapolis, Indiana

John W. Hirshfeld, Jr., MD (Chapter 14)

Professor of Medicine
University of Pennsylvania School of Medicine
Cardiac Catheterization Laboratory
Philadelphia, Pennsylvania

Yasuhiro Honda, MD, FACC, FAHA (Chapter 25)

Clinical Associate Professor of Medicine
Co-Director, Cardiovascular Core Analysis Laboratory
Division of Cardiovascular Medicine, Stanford University School of
Medicine
Stanford, California

Jui-Sung Hung, MD, FACC, FAHA (Chapter 41)

Professor of Medicine
China Medical University
Chung Shan Medical University
Taichung, Taiwan

Olivia Y. Hung, MD, PhD (Chapter 26)

Cardiovascular Fellow
Department of Medicine
Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

Alice K. Jacobs, MD (Chapter 40)

Professor of Medicine
Boston University School of Medicine
Vice Chair of Clinical Affairs, Department of Medicine
Boston Medical Center
Boston, Massachusetts

Sasanka Jayasuriya, MD, FACC, FASE (Chapter 16)

Clinical Instructor
Yale University School of Medicine
New Haven, Connecticut

Brian W. Kaebnick, MD (Chapter 1)

Andreas Gruentzig Cardiovascular Center, Department of Medicine
Division of Cardiology, Emory University School of Medicine
Atlanta, Georgia

David E. Kandzari, MD (Chapter 70)

Director, Interventional Cardiology and Chief Scientific Officer
Piedmont Heart Institute
Atlanta, Georgia

Pranav Kansara, MD, MS (Chapter 72)

Department of Cardiology
Christiana Care Health System
Newark, Delaware

Samir R. Kapadia, MD (Chapter 4)

Department of Cardiovascular Medicine
Cleveland Clinic
Cleveland, Ohio

Saibal Kar, MD (Chapter 46)

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 »Lue pois», sanoi Ida, joka yhä makasi vuoteellaan.

Tuo kirje sisälsi lyhyen draamaluonnoksen. Draaman nimeksi piti

tulla
»Arthur ja Irene», ja sen piti loppua niin, että Arthur sai Irenen.
Kirjeen lopussa oli sanottu suunnilleen seuraavalla tavalla: »Näin
teki
Irene, mitä tekisitte Te, armollinen Rouva, jos Te olisitte Irene ja
minä Arthur?»

»Kuule, tämähän on kosimista!»

»Elä hulluttele, sehän on aivan mahdotonta», sanoi Ida, mutta

ryhtyi sitten erittäin innokkaasti itse tutkimaan kirjeen sisältöä.

Oli sovittu, että rouva Abaza tulisi Hotel de Franceen aikaisin

aamulla. Kun Ida ei näyttänyt ollenkaan aikovan nousta ylös, aloin
minä hoputtaa häntä ja huomautin, että huone oli siinä siivossa, ettei
siinä mitenkään voinut ottaa vastaan niin ylhäistä vierasta. Ida
vakuutti aivan heti nousevansa, mutta virui yhä edelleen vuoteessa
ja tutki entistä innokkaimmin saamansa kirjeen sisältöä. Minä päätin
jättää hänet hetkeksi yksikseen.

Olin tuskin saanut oven jälkeeni kiinni, kun näin hienon naisen
lakeijan saattamana nousevan portaita ylös. »Herra Jumala, tuo on
tietysti rouva Abaza», ajattelin minä. Sydäntäni alkoi jyskyttää
ajatellessani kuvaelmaa, joka syntyisi, kun Idan ylhäinen suosija
astuisi huoneeseemme.

Menin hyvin levottomana hotellin ruokasaliin. Hetken päästä tuli

joku palveluskunnasta minulle ilmoittamaan, että rouva Aalberg-
Kivekäs kutsui minua luokseen. Lähdin siis. Avattuani oven näin Idan
ja rouva Abazan istuvan eri puolilla pöytää. Ida istui muuten
paitasillaan, mutta oli hädissään saanut vedetyksi ylleen minun
pienen, hänelle vallan sopimattoman, päällystakkini.

Molempien rouvien välillä oli pöydällä tyhjä olutpullo.

»Saanko esittää: lapsuuteni ystävä neiti Jaatinen — rouva Abaza.

— Kuule, Emmy, mene vaan takaisin ruokasaliin, meillä on vähän
vielä puhuttavaa rouva Abazan kanssa.»

Menin takaisin ruokasaliin ja ihmettelin mielessäni, miksi Ida

ollenkaan oli kutsunut minua luokseen. Nousin takaisin
huoneeseemme vasta nähtyäni rouva Abazan lakeijoineen ja
komeine valjakkoineen ajavan tiehensä. Siellä kulki Ida edes takaisin
äärimmäisen kiihtyneenä.

»Mikä skandaali! mikä skandaali!» hän tuskaili mittaillessaan

huonetta. »Rouva Abaza astui sisälle, silmäili hetkisen tätä
onnetonta komentoa, katsoi sitten kylmäntutkivasti minuun ja sanoi
ensi sanoikseen: »Ah, täällä on kaksi vuodetta!» Ymmärsin, mistä oli
kysymys, ja lähetin hakemaan sinua, että hän saisi nähdä, kuka
minun toverini oli. — Mikä skandaali! mikä skandaali!»

Vähän ajan päästä Ida kuitenkin rauhoittui, ja kotimatkalla me

yhdessä paljon nauroimme kaikille Pietarin kokemuksillemme.

Myöhemmin sain kuulla, että vapaaherra Alexander Uexkull-

Gyllenband muutamaa päivää myöhemmin oli saapunut Helsinkiin ja
varhain aamulla ilmaantunut senaattori Munckin asuntoon, missä Ida
Aalberg tilapäisesti majaili. Hän oli pyytänyt saada tavata rouva
Aalberg-Kivekästä, ja kun tämä ilmaantui, olivat he yksissä lähteneet
kaupungille. Jonkun ajan kuluttua olivat he tulleet takaisin ja
hämmästyttäneet toisia uutisella, että he nyt olivat kihlattu pari.

Näin tapahtui heidän toistensa löytäminen. Minä sanon siis: Ida

Aalbergin puolelta ei mitään rakkautta!»

Emmy Rejman on hamasta lapsuudestaan asti ihaillut Ida

Aalbergia ja muistelee tätä vielä mitä suurimmalla lämmöllä ja
hellyydellä.

Bertha Forsman, jonka myötätunto Ida Aalbergia kohtaan on

ehdoton ja harras, vastasi kysymykseen, miksi Ida Aalberg niin
lyhyen ajan kuluttua miehensä kuolemasta suostui menemään
avioliittoon melkein tuntemattoman kanssa:

»Niin — Ida Aalberg eli siihen aikaan niin tukalissa oloissa.»

*****

Arkkitehti Josef Stenbäck, Lauri Kivekäs-vainajan veli, matkusti

kesällä 1894 kerran laivalla Turusta Helsinkiin. Hän tutustui tällä
matkalla sattumalta erääseen vanhaan aviopariin. Keskustelu kävi
aluksi ranskaksi, sitten saksaksi, ja pian kävi ilmi, että vieraat
matkustajat olivat pietarilaisia.

»Jos herrasväki on kotoisin Pietarista, niin silloin te kai tunnette

meidän kuuluisan taiteilijamme rouva Ida Aalberg-Kivekkään», sanoi
arkkitehti Stenbäck.

Tuli kiusallinen hiljaisuus. Hetken kuluttua vanha rouva ja vanha

herra nousivat sanaa sanomatta paikoiltaan ja poistuivat. Arkkitehti
Stenbäck jatkoi silloin keskustelua herrasväen seuranaisen kanssa,
joka tiedusteli, tunsiko hän Ida Aalbergia.
 »Tunnen hyvinkin.»

»Minkälainen karaktääri hänellä on?»

»Siihen on minun vaikea vastata, olen ehkä ollut häntä liiaksi

lähellä.
Hänen miesvainajansa oli minun veljeni.»

Seuranainen lähti kertomaan näitä tietoja vanhalle pariskunnalle.

Kävi selville, että vieras henkilö oli pietarilainen valtioneuvos

Alexander Uexküll-Güldenbandt. [Isä kirjoitti nimensä eritavalla kuin
poika, joka hänkin toisinaan kirjoitti alkuosan: Uexkull.] Hän ilmoitti
arkkitehdille, että Ida Aalberg oli karannut hänen poikansa kanssa
ulkomaille ja että hänen vaimonsa, nuoren paroonin äiti, oli murheen
murtama.

»Tiedän kyllä, että Ibsen ja näyttelijät ovat panneet poikani pään

pyörälle», sanoi pietarilainen senaattori. »Mutta mistä syystä otti tuo
nainen minun kokemattoman poikani.»

»Ehkä rikkauden tähden.»

»Jos niin on, niin hän pahasti erehtyy. Meillä on kyllä suvussamme
rikkaita, mutta meillä itsellämme ei ole omaisuuksia.»

Ennenkuin tultiin perille, ilmestyi myöskin senaattorin rouva

hytistään ja valitteli haikeasti, että vieras nainen oli riistänyt häneltä
ainoan pojan.

Helsingin rannassa arkkitehti Stenbäck, joka matkan varrella oli

saanut vastata moneen kysymykseen, osti sanomalehden, jossa oli
uutinen, että Ida Aalberg ja vapaaherra Alexander Uexküll-
Gyllenband on juuri vihitty ulkomailla kristilliseen aviosäätyyn. Hän
ilmoitti heti asian nuoren herran vanhemmille.

*****

Senaattori Alexander Uexküll-Güldenbandt kuului ikivanhaan

saksalaiseen Itämeren maakuntain aateliin. Kerrotaan, että hän
nuoruudessaan oli ollut suuri idealisti ja toivonut tulevansa papiksi.
Myöhemmin hänestä kuitenkin tuli täydellinen venäläisen virkavallan
edustaja. Hän oli Venäjän valtioneuvoston jäsen. Nuoruusajan
haaveista ei ollut kylmään reaalipoliitikkoon jäänyt jälkeäkään,
uskonto oli hänestä hyvä keino, jolla esivalta pitää tyhmiä talonpoikia
kurissa.

Vapaaherratar Lina Uexküll-Güldenbandt, hänen vaimonsa, oli

täysiverinen juutalaisnainen. Hänen isänsä oli ollut dresdeniläinen
lääkäri ja suuri musiikinharrastaja Josef von Adelson.

Heidän ainoa poikansa Alexander oli syntynyt 1864. Hän oli siis
vereltään puoleksi juutalainen, mutta ei yleensä tahtonut sietää siitä
puhuttavan, vaan väitti tuntevansa itsensä koko sielunelämältään
puhtaaksi germaaniksi. Hän oli saanut hienon kasvatuksen.
Saksassa, germaanien päämaassa, sanotaan jokaisen lahjakkaan
nuorukaisen tuntevan kutsumuksekseen joko tulla runoilijaksi tai
filosofiksi. Alexander Uexküll-Gyllenband lienee nuoruutensa päivinä
tuntenut kutsumusta kumpaankin: »Arthur ja Irene»-tarina viittaa
runouteen, mutta hänen häämatkallaan 1894 pitämänsä päiväkirja
todistaa, että hän siihen aikaan tunsi lähimmäksi
elämäntehtäväkseen filosofian, eli tarkemmin sanottuna: eetillisen
filosofian harrastamisen.

*****
 »Matka 1894» on kirjoitettu nimilehdelle suurehkoon sinikantiseen
vihkoon, johon noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen vapaaherra
Alexander Uexküll-Gyllenband on merkinnyt ajatelmiaan ja
kokemuksiaan häämatkaltaan, jolle lähti Ida Aalbergin kanssa vasten
vanhempiensa tahtoa. Muistiinpanot ovat osaksi salamerkeillä
kirjoitettuja, salamerkeillä, joiden avain kuitenkin on vihon kannessa,
mutta muutenkin on hänen käsialansa niin vaikeasti luettavaa, että
hetkellinen uteliaisuus löytää kovin vähän tyydytystä sivujen
selailemisesta. Niin tilapäisiä kuin nuo muistiinpanot ovatkin, ne
kuitenkin puhuvat mitä rehellisintä kieltä tuon matkan vaiheista.

Alkumerkinnät näyttävät nuoren parin täydessä onnessa.

Vapaaherran sedältä saadulla avustuksella on huhtikuun lopulla
lähdetty liikkeelle Pietarista ja tultu Pohjois-Saksaan. Katsellaan
kuutamoa ja kukkivia omenapuita, puhutaan kirjallisuudesta,
Goethestä. Että nuoren paroonin eetillinen filosofia perustui Ibseniin,
käy varsin pian selväksi ja ilmeiseksi, yhtä selväksi kuin sekin, että
hän, hellän äitinsä ainoa poika, oli sangen vähän kokenut ja sangen
etäällä kaikesta reaalisesta elämästä, vaikka olikin jo ehtinyt miehen
ikään.

Kahden ihmisen kiintymys toisiinsa on yleensä sangen vaikeasti

eriteltävissä. Heidän tuttavuutensa oli kuitenkin ollut niin
lyhytaikainen, ettei ole ihmettelemistä, vaikka, kuten muistiinpanot
osoittavat, vapaaherra Uexküll-Gyllenband jo Helsingissä oli kysynyt
Ida Aalbergilta: »Mistä syystä rakastat minua?» »Sitä minä en
tiedä», oli vastaus kuulunut, vastaus, joka ei kuitenkaan voinut
tyydyttää filosofia. Kuinka vapaaherra Uexküll-Gyllenband selitti
heidän yhtymisensä, näkee seuraavasta karakteristisesta
merkinnästä:
 »Rakkaus on ainoa todellinen suhde; joko joku jatkaa elämäänsä
— taikka ei ole koskaan elänytkään; oli näennäistä, harhaa,
erehdystä, valhetta; me hapuilimme molemmat rakkautta kohti sitä
etsiessämme; me erehdyimme; molemmat; kamppailimme
molemmat; olimme yksinäisiä; löysimme toisemme, eri tahoilta
tullen, Ibsenissä; silloinhan tulimme tarpeeksi lähelle toisiamme.» —

Matkalla etelään tutkitaan taulukokoelmia. Saavutaan Sveitsiin.

Kun on tultu Zürichiin, kirjoittaa vapaaherra ensimmäistä kertaa
tällaisen merkinnän: —

»Meidän pitää kumpaisenkin hillitä kiivauttamme.»

Vapaaherra Uexküll-Gyllenband on vapaa-ajattelija ja liberaali.

Hänen filosofinen maailmankatsomuksensa vastustaa
kuolemanrangaistusta, joka on, kuten hän on sanomalehdestä
lukenut, tullut erään ranskalaisen anarkistin osaksi: »Murha on aina
murhaa — —. Panna veitsi tai sähkökipinä toisen ruumiiseen on
järjetöntä. Se on amerikkalaisuutta, Amerikan reformeja.
Englantilaiset ovat jo meille antaneet kaiken, mitä he voivat antaa:
vapaan kaupan, suvaitsevaisuuden, — parlamentarismin. Englannin
vallankumousta seurasi ranskalainen. Mitä antoivat meille
ranskalaiset? Vain vallankumouksen. Englantilaisista tuli
rihkamakauppiaita, ranskalaisista valloittajia. Saksalaiset antoivat
kurin ja heistä tuli sotilaita. Amerikkalaiset antoivat rahan ja heistä
tuli teknikkoja. Slaavit antoivat liikkumattoman massan, he jäävät
barbaareiksi, he antavat meille kärsimyksensä ja intohimonsa.» —

Hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan ja Ibsenin vaikutuksesta

antaa kuvan seuraavakin merkintä:
 »Ainoastaan rakkaus, vapaus ja tahto saavat — ja niiden tuleekin
se tehdä — sitoa. Ida on valinnut tulevan teokseni tien. Kaipaus
vapauteen ei hänessä ole vielä niin voimakas kuin minussa; se on
hänessä kuitenkin passiivisena: kaipaus päästä sisäisestä
rikkinäisyydestä.»

Vapaaherra Uexküllin kokemattomuus ja filosofinen ihanteellisuus

esiintyvät vielä pitkän aikaa erittäin sympaattisessa valossa. Ida
Aalberg oli sairas, hermosto oli aivan pilalla, ja vaikka hän
pitkänpitkissä keskusteluissa tosin saa tehdä tiliä kuluneesta
elämästään, ennen kaikkea avioliitostaan Lauri Kivekkään kanssa —
ne olivat vaikeita keskusteluja ja Ida Aalberg näki hyväksi kieltää
onnellisuuden edellisestä aviostaan — nuori paroni esiintyy
täydellisessä filosofisessa ja rakastettavassa
suvaitsevaisuudessaan, kun hän esim. toteaa:

»Se on ollut vain näennäistä elämää» (Scheinleben»).

Vähitellen muuttuu muistiinpanojen sävy kuitenkin

kriitillisemmäksi. Nuori mies alkaa yhä selvemmin nähdä, että
rakastetulla naisella ei olekaan oikeata ibseniläistä mieltä eikä
ibseniläistä rakkautta. Hän ei olekaan vapaa, huomaa silloin
kauhistuen Ibsenin aatteiden ajaja. Ida Aalberg ei jaksanut kestää
pitkiä ja filosofisia keskusteluja, joista suoriutumiseen hänellä ei ollut
mitään edellytyksiä — Perander-vainajan opetukset eivät auttaneet
häntä vähääkään, siihen olisi tuskin Perander itsekään pystynyt. Ida
Aalberg yritti esittää matkatoverinsa kiihkeisiin kysymyksiin ja
syytöksiin aluksi vastakysymyksiä ja vastasyytöksiä:

»Sinun onnettomuutesi on siinä, ettei sinun koskaan ole ollut

pakko tehdä työtä eikä nähdä nälkää» hän väitti ja syytti
matkatoveriaan pedanttisuudesta.
 »Ehkä», vastasi väsymätön filosofi suunnattoman suuressa
epäitsekkäisyydessään, mutta jatkoi sitten tuntikausia keskustelua,
joka sai Ida Aalbergin koettamaan toista puolustusasema:
vaikenemista. Mikä apu tästä oli, nähdään esim. seuraavasta
muistiinpanosta:

»Kun sinä nyt olet niin herkkätunteinen minun huomautuksilleni:

mitä tapahtuukaan sitten, kun kaikenlaiset juorukellot ja hyvät
ystävättäret alkavat yllyttää sinua selittelemällä, että sinun pitäisi
puolustaa itsenäisyyttäsi minua vastaan.

Että he tulevat niin tekemään, on varmaa.

Rva Weljaminovin [rva Weljaminov: Ida Aalbergin suojelija

Berlinissä 1889] kirjeessä on jo alku siihen.

Ota se ajoissa huomioon.

Minä taistelen ajattelemista vastaan enkä voi taistella mitään

pienempää vihollista vastaan.

En voi taistella uhmaa ja vaikenemista vastaan. Uhma ja

vaikeneminen eivät ole ajattelemista.

Juorukelloja vastaan voin vielä vähemmän taistella. He eivät

kykene ajattelemaan.

Mutta sinä menet — usko minua, minä ennustan niin käyvän —

niin pitkälle, tai oikeastaan niin alas, että teet heistä liittolaisiasi, jos
jatkat uhmaasi ja vaikenemissysteemiäsi.

Se on naistaktiikkaa.
 Heikkoa, valheellista ja sairaalloista naistaktiikkaa.

Rakastan sinua niiden ominaisuuksien vuoksi, jotka kohottavat

sinut tavallisten naisten yläpuolelle.

En niiden ominaisuuksien vuoksi, jotka alentavat sinut tavallisten

naisten tasalle.

Tiedät, mitä arvelen olemuksesi sisimmästä.

Sitä ei kukaan tule koskaan ymmärtämään niin hyvin kuin minä.

Jos sen tiedät ja jos siihen uskot: miten pientä onkaan silloin
semmoista taustaa vastaan olla herkkätunteinen!

Sinä olet aikana, jonka tiedämme, kerännyt jalon sisimpäsi

ympärille rumia, inhoittavia, vulgäärejä tottumuksia, ja niillä
himmentänyt oikean, puhtaan olemuksesi.

Sinä olet niin tehnyt, sen sinä tiedät.

Kaikkien noiden tottumuksien täytyy jäljettömiin kadota, sen sinä

tiedät.

Sinä tiedät, etten tule ennen lepäämään, enkä saakaan sitä tehdä,
ennenkuin ne ovat jäljettömiin kadonneet.

*****

En voi antaa sinulle kaikkea aikaani.

Sinä itsekin halveksisit minua, jos niin tekisin!» ‒ ‒ (Huonot

tottumukset katoavat pian, jos vapaaherra saa auttaa.)» Älä
menettele niin, että kuluu päiviä siihen, mistä voi tunneissakin
suoriutua.

Päivistä tulee viikkoja, viikoista vuosia ja lopuksi koko elämä.

Syy-seurauksen laki on rautaisen järkähtämätön.

Pelkää sitä.

Jos kerrankin, edes hetkeksi, antaudut valheelliselle, valheelle,

sillä sinun täytyy, minä tiedän sen, sisimmässäsi tuntea — uhmasi ja
vaikenemisesi valheeksi, valheeksi rakkautemme edessä, niin
seuraukset näyttäytyvät itsestään.

Ne näyttäytyvät ehdottomalla varmuudella. Jos tahdot niitä välttää,

voita itsesi hetkellisesti.

Ole vapaa.» ‒ ‒

Tämäntapaisissa muistiinpanoissa, joita on sangen runsaasti,

nuori filosofi ja maailmanparantaja epäilemättä ei esiinny
suvaitsevaisuuden ja puhtaan epäitsekkään rakkauden palvojana,
vaan sisältyy merkintöihin ja alleviivauksiin sivumaku lahjakkaan ja
äitinsä ainoan pojan suuresta omahyväisyydestä ja
itsetietoisuudesta. Kun lukee nämä peittelemättömät muistiinpanot
on jokseenkin mahdotonta välttää vaikutelmaa, että kirjoittaja oli
hiukan liian nuori, liian vähän kokenut, liian teoreettinen ja liiaksi
itsetietoisen viisas pystyäkseen vaikuttamaan itseään koko joukon
vanhempaan ja paljon kokeneeseen toveriinsa täyden vakuutuksen
voimalla. Ida Aalbergin kielteinen kanta ystävänsä teoretisoimiseen
nähden tulee tämän muistiinpanoista riittävän selväksi. Ida Aalberg
ei tosin loukannut toveriaan toistamalla Hamletia:
 »Sanoja, sanoja, sanoja»,

mutta hän loukkasi häntä muilla välinpitämättömyyttä ilmaisevilla

puheillaan, ilmeillään, olemuksellaan ja käytöksellään, jotka kaikki
osoittivat, ettei hän, Ibsenin jumalainen tulkitsija, osannut antaa
toivottua arvoa syvälliselle ajatustyölle ja teoreettisesti saavutetuille
elämänohjeille. Vapaaherra Uexküll-Gyllenband oli vanhaa ritari- ja
sotilassukua; oli selvää, että hänen oli liian vaikea taipua
myönnytyksiin. Traagillisen ristiriidan syvyyttä kuvaa esim. seuraava
paperipalaselle tehty merkintä:

»Joko:

me eroamme heti; voin antaa sinulle 500 markkaa;

1500 tarvitsen minä tehdäkseni kolmen vuoden ajan työtä jossakin

saksalaisessa yliopistossa ja täydentääkseni työni, jonka tehtävänä
on tuoda sinulle ja minulle selvyyttä.

tai:

menemme heti naimisiin (pastori Ziegler); — syksyllä Ruotsin

kiertue; sitten kolme vuotta yhdessä Münchenissä, missä saatan
työni loppuun; rahakysymykset (asianajotoiminta) saavat vasta
senjälkeen tulla päiväjärjestykseen.»

Välillä vapaaherra Uexküll-Gyllenband muistiinpanoissaan puhuu

filosofin kieltä rakkaudestaan ja kiintymyksestään toveriinsa, väliin
hän saattaa uhata käyttää vaikkapa väkivaltaa saadakseen tämän
taipumaan tahtoonsa.

Kun nuori pari oli Sveitsistä saapunut Lontooseen, tahtoi Ida

Aalberg tutustua englantilaiseen teatteriin ja kävi katsomassa ennen
kaikkea Henry Irvingin ohjaus- ja näyttelemistaidetta, joihin
molempiin hän suuresti ihastui. Lontoossaoloajalla vapaaherra
Uexküll-Gyllenband teki melkein yksinomaan vain surullisen katkeria
muistiinpanoja, esim.:

»Irving on nero — minuun Ida ei usko.

Hän on vilkas ja iloinen kuin ennen, huutaa englanniksi: come in

j.n.e.

Hän ei välitä mitään surustani. Kysyy vain, olenko väsyksissä. —

—

Rakkautemme ei ole tarpeeksi sisäistä. – — — Ida saattoi olla

täysin tyytyväinen teatterissa, vaikka minä en ollut mukana; olemme
vasta kolme kuukautta olleet avioliitossa!!

— — _Näyttämötaide on itsekästä, kunnian_himoista. Vain

kaikkein korkeimman idealismin avulla siitä voi tulla jotakin eetillistä.

Kunniaa he saattavat tavoitella yksin terveydenkin kustannuksella.

Ei yhtään iltaa kolmessa kuukaudessa Ida halunnut valvoa.

»Fedran» vuoksi hän ilman muuta valvoi 12 1/4:een asti. – — —

Minulla, jolle elämä on vain henkeä, on vaimo, joka ajattelee

pukuja ja hattuja, muoteja ja värejä, mieltyy niihin ja iloitsee niistä.
Aivan kuin muutkin!» —

Ida Aalberg ja vapaaherra Uexküll-Gyllenband olivat lähteneet

matkalle huhtikuussa. Vapaaherra oli maailmankatsomukseltaan
täysi ateisti eikä antanut mitään arvoa kirkolliselle vihkimiselle.
Suomessa herätti, kuten esim. näkee Bergbomien kirjeenvaihdosta,
tämä vapaa suhde paljon pahaa verta, ja Ida Aalberg tunsi
matkallaan, ainakin toisinaan, elävänsä alennustilassa.
Ristiriitaisuuksien johdosta, jotka aiheutuivat siitä, että matkatoverien
suhteella ei ollut yhteiskunnan pyhitystä, vapaaherra kirjoitti
päiväkirjaansa:

»Rakkaani.

Sinä et sittenkään ole niin vapaa kuin luulin.

Se aiheuttaa muutoksen koko asemassani.

Rakastan sinussa sitä, mikä on suurta ja vapaata, en sitä pientä ja

epävapaata, mikä sinua sitoo.

Minun pitää tehdä sinut vapaaksi rakkauteni avulla.

Rakkautemme pitää vapauttaa meidät —; sen täytyy yhdistää

meitä vapautemme avulla; mutta se ei saa sitoa meidän
vapauttamme.

Minun tieni on seuraava:

2—3 vuotta työtä ja vapautta. — Sinä aikana minun pitää löytää

ilmaus sille, mikä muodostaa kaiken pyrkimiseni ytimen.

Nyt en saa tahtoa mitään muuta, mikään ei saa tulla esteeksi

työlleni.

Nyt en enää saa tehdä mitään kompromisseja enkä suostua esim.

kirkolliseen vihkimiseen.

Tie tulee olemaan vaikea.

 En voi pyytää sinua mukaani käymään yhdessä tuota tietä. Etkö
tahdo mieluummin odottaa?

Sinä tiedät: en milloinkaan tule rakastamaan ketään toista naista,

ketään toista ihmistä, vain sinua.

Sinä tiedät: rakastan sinua aina ja elän vain sinun rakkaudessasi.

Vain sinussa minä ajattelen, työskentelen ja luon.

Kun olen saavuttanut nimen, aseman ja menestyksen, tulee

olemaan korkein onneni saada antaa ne sinulle.

Tahdotko odottaa?

Tahdotko kulkea yhdessä »minun» tietäni?

En saa pyytää sinua mukaani.»

Pessimisti ja kyynikko löytäisi useimmista vapaaherra Uexküll-

Gyllenbandin muistiinpanoista mitä voimakkaimman egosentrisyyden
ilmauksia ja väittäisi, että filosofinen kutsumus, johon hän
lakkaamatta vetoaa, on vain itserakkautta, ja pitkä dialektiikka, jolla
hän masentaa matkatoverinsa, vain verho, jonka takana ei ole
mitään muuta kuin hebrealaista vallanhimoa. Epäilemättä
tämmöinen tuomio olisi kuitenkin kohtuuton. Melkein jokaisessa
kutsumuksessa — niissäkin, joita ihannoidaan suurten ja onnellisten
tulosten vuoksi — voi löytää itsekkäitä puolia, ja varmaa on, että
vapaaherra Uexküll-Gyllenband puhui omasta kutsumuksestaan
vilpittömällä mielellä ja uskoi siihen itse. Hänen filosofisen
kutsumuksensa traagillisuus on siinä, että se ei johtanut mihinkään
näkyvään tulokseen; jos siinä perspektiivissä arvostelee hänen
käyttäytymistään matkalla 1894, ei tuomio ole kiittävä, mutta jos
arvostelee mielenlaadun mukaan, joka on oikeampi
arvosteluperuste, voi tuskin kieltää kauneutta ja suuruuden piirrettä
tuon nuoren miehen luonteessa.

Niin itsepintainen taistelijaluonne kuin vapaaherra Uexküll-

Gyllenband olikin, sai hän kuitenkin elämänsä varrella suostua
moneen kompromissiin. Ensimmäiset kompromissit, jotka hän
matkalla 1894 sai tehdä filosofisen kantansa ja realisen elämän
ristiriidassa olivat: kirkollinen avioliitto ja Ida Aalbergin lähettäminen
skandinaaviselle kiertueelle.

Elokuun lopulla Hampurista kirjoittamassaan kirjeessä Ida Aalberg

kertoo vihkiäisistään Lontoossa Bertha Forsmanille:

»Meidät vihittiin 24 p:nä heinäkuuta k:lo 12 päivällä. Sen teki

saksalaisessa kirkossa saksalainen pastori, kun sitä ennen
Englannin lain mukainen siviilivihkiminen oli tapahtunut n.s.
registraattorin välityksellä. Meidän liittomme ovat siis vahvistaneet
sekä laki että profeetat, ja maailma voi rauhoittua. – — —
Lykkäsimme tuonnemmaksi vihkimisen, sillä minä tahdoin ensin
saada hermoni parannetuksi ja siten tulla terveeksi mieleltäni ja
ruumiiltani, lisäsyy lykkäämiseen oli, että kun vanhempiemme vuoksi
alistuimme kirkolliseen vihkimiseen, tahdoimme ainakin saada sitä
tekemään täysin vapaamielisen papin, joka ei uskoisi dogmeja eikä
mystiikkaa. Löysimme sellaisen Lontoosta; se oli eräs tunnettu
sveitsiläinen nimeltä Wysard (— hän on sitäpaitsi draamankirjoittaja
—), jonka puheet (niitä ei voi sanoa »saarnoiksi») olivat opettavia —
kuuntelimme häntä kolmena peräkkäisenä sunnuntaina ja opimme
häntä ihailemaan, hän on varmasti reformatsionin edelläkävijä,
reformatsionin, joka pian tulee kirkkomme osaksi. Muuten Englanti
oli meistä mielenkiintoinen maa. Alexander väittää, että Englannista
ensimmäiseksi tulee sosialistinen maa ja että se tapahtuu ilman
vallankumousta, vain tuon maan oman voimakkaan kehityksen
vuoksi. Se on mahtava kansa, mahtava siksi, että on vapaa. On
mielenkiintoista tutustua Englannin valtiomuotoon. Sarah
Bernhardtin luonnollisesti täällä näimme ja sitäpaitsi Ellen Terryn ja
Irvingin, tuon nerokkaan taiteilijan. Irvingin näyttämöasetus
»Faustissa» ja Mefiston näytteleminen oli minusta ihmeellistä. Hän
on syvämietteinen taiteilija, jota minä suuresti ihailen ja kunnioitan.
Hän vasta on opettanut minua ymmärtämään 'Faustia'.»

Ida Aalberg oli Harald Molanderin kanssa tehnyt kirjallisen

sopimuksen siitä, että hän syksyllä 1894 lähtisi skandinaaviselle
kiertueelle. Esteeksi tuolle matkalle muodostui huono terveys ja
vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin filosofia. Pietarissa vapaaherra
Uexküll-Gyllenband oli ilta illan jälkeen istunut Kononovan salissa ja
tutkinut Ida Aalbergin taidetta, mutta heinäkuun puolivälissä 1894
hän oli huomannut, että näyttämötaiteella ei ole mitään todellista
arvoa. Hän on ilmaissut mielipiteensä paperilla, kirjeen muodossa,
mutta hänen esityksensä on niin pitkä, niin suunnattoman
vaikeatajuinen ja katkonaiseen tyyliin kirjoitettu — on aivan varmaa,
ettei Ida Aalberg jaksanut sulattaa sen logiikkaa — että tähän on
parasta ottaa suomalaisena käännöksenä [mikään käännös ei
kuitenkaan voisi antaa aivan oikeata kuvaa vapaaherra Uexküll-
Gyllenbandin yksilöllisestä tyylistä] vain helpommin tajuttava
alkuosa:

»Lontoossa 15 p:nä heinäkuuta 1894.

Vaimoni!

Juuri nyt sai minut valtaansa ajatus — minä luulen, etten

koskaan voi nähdä sinun näyttelevän. Minusta tuntuu nyt siltä kuin
tulisin siitä hulluksi.

Sillä: näytteleminen on minusta valhetta; ja päinvastoin.

Mitä paremmin, siis mitä pettävämmin elämää jäljitellen sinä

näyttelet, sitä pienempi mahdollisuus on löytää ulkonaista,
muodollista välikappaletta, jonka avulla voisi erottaa elämän ja
elämännäyttelemisen toisistaan. Jos siis näyttelemisessäsi pääset
aina elämänpettävään esittämiseen (siis mitä parempaa
näyttelemisesi on) — mikä voi silloin taata, ettei sinulle päinvastoin
myöskin itse elämä ole paljasta — pettävästi elämää muistuttavaa
näyttelemistä?

Ja juuri tuohon mielikuvituselämään sinä olet joutunut, kuten

tiedät.

Siksi sinä et vielä ymmärrä ainoata oikeata, filosofista

elämänvakavuutta.

Jos elämä on niin vakavaa, niin se ei silloin voi enää olla

milloinkaan, ei ainoassa osassaankaan, näyttelemistä.

Kaikki elämän näytteleminen — (kaiken esteettis-symbolisen

taiteen juuret) — on silloin valheellista, elotonta, vain
_teennäis_taidetta, ei mitään (elävää) taidetta.» ‒ ‒

Ristiriita, joka vapaaherra Alexander Uexküll-Gyllenbandin

kirjoituksessa aiheutuu mielikuvitus-elämän ja todellisen, vakavan
elämän rinnastamisesta, muodostaa epäilemättä hänen ja Ida
Aalbergin yhteisen elämänvaelluksen keskeisimpiä kysymyksiä.
XV.

SKANDINAAVIAN KIERTUE 1894. VIERAILUNÄYTÄNTÖJÄ.

1894 Ida Aalberg oli mitä tyypillisin diiva. Jo hänen omalla

kiertueellaan Suomessa ja Venäjällä näytännöt olivat tähtinäytäntöjä,
ja Harald Molanderin syksyksi kokoama teatteriseurue kulki
Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa nimellä: »Tournée Ida Aalberg.»
Suomalaista primadonnaa lukuunottamatta Molanderin teatteriin ei
kuulunut ketään eteväksi tunnettua näyttelijää.

Ida Aalbergin Harald Molanderin kanssa tekemä välikirja takasi

hänelle varmat iltatulot. Näyttelijätär sai sen mukaan 25 %
näytäntöjen bruttotuloista, mutta lisäksi hänelle oli taattu, ettei
palkkio mistään näytännöstä saanut olla Ruotsissa alle 300:n
markan, Norjassa ja Tanskassa alle 400:n. Syyskuun 1:sen ja
lokakuun 4:nnen päivän välisenä aikana seurue antoi yhteensä 30
näytäntöä. Teatteritoimisto Molander & Grandinsonin Ida Aalbergille
antamista tilityksistä näkee, että — niin suuri reklaamintekijä kuin
Harald Molander olikin — järjestäjät eivät paljoa rikastuneet.
Ruotsissa, varsinkin Tukholmassa ja Göteborgissa meni kaikki
sentään sangen hyvin taloudellisestikin, mutta Kööpenhamina
muodostui suureksi pettymykseksi ja Kristianiakaan tuskin vastasi
toiveita. Ilman »Kamelianaista» olisi kiertue nähtävästi lopettanut
toimintansa lyhyeen. Tukholmassa Dumas'n draamalla oli niin suuri
yleisömenestys, ettei Vaasa-teatteri riittänyt, vaan täytyi turvautua
kuninkaallisen oopperan avarampiin suojiin.

Ida Aalbergin taide joutui tällä matkalla sangen monipuolisen

pohdinnan alaiseksi. Hänestä kirjoitetuista arvosteluista yksin
vuodelta 1894 voisi muodostaa kokonaisen kirjan, ja vaikka tuolle
kokoelmalle tuskin sopisi nimeksi »De laudibus Idae Aalberg», se ei
jättäisi pieniltäkään epäilystä siitä, että häntä tuona aikana pidettiin
suurena näyttelijänä ja suurena taiteilijana. Hänen ruotsinkielensä
tosin havaittiin puutteelliseksi, ohjelmistoa moitittiin monin paikoin
hänen vastanäyttelijöitään vielä enemmän, mutta hänen oma
näyttämöllinen kykynsä ja vaikutusvoimansa sai kaikkialla
tunnustusta.

Gustaf af Geijerstamin »Ord och bild» aikakauslehteen

kirjoittamasta arvostelusta saa kokonaisemman käsityksen Ida
Aalbergin taiteesta tuona aikana kuin tavallisten sanomalehtien
tilapäisistä, kutakin näytäntöä erikseen käsittelevistä kirjoituksista.
Geijerstamin arvostelu kuuluu:

»Nykyisen näytäntökauden voi sanoa alkaneen sekä hyvin että

huonoin entein. Voidaan epäilemättä pitää hyvänä enteenä, kun
näytäntökausi alkaa loistavalla sarjalla näytäntöjä, sarjalla
semmoisia näytäntöjä kuin Ida Aalbergin vierailunäytännöt olivat, ja
on vielä parempi, kun tietää, että näiden näytäntöjen jälkeen tulee
toisia samanlaisia.[24] Mutta ilonpikarissa on katkeraakin makua,
joka johtuu siitä luonnollisesta ajatuksesta, että loistavia teatteri-iltoja
pääkaupungille — ainakin mitä tulee tragediaan — voivat antaa vain
matkustelevat seurueet.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookluna.com