Visit https://ebookultra.

com to download the full version and

explore more ebooks

The Myth of Matriarchal Prehistory Why an

Invented Past Will Not Give Women a Future
Cynthia Eller

_____ Click the link below to download _____

https://ebookultra.com/download/the-myth-of-
matriarchal-prehistory-why-an-invented-past-will-not-
give-women-a-future-cynthia-eller/

Explore and download more ebooks at ebookultra.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Being Spiritual But Not Religious Past Present Future s

1st Edition William B. Parsons (Ed.)

https://ebookultra.com/download/being-spiritual-but-not-religious-
past-present-future-s-1st-edition-william-b-parsons-ed/

Why Vietnam Matters An Eyewitness Account of Lessons Not

Learned 2nd Edition Phillips Iii

https://ebookultra.com/download/why-vietnam-matters-an-eyewitness-
account-of-lessons-not-learned-2nd-edition-phillips-iii/

Someone Will Make Money on Your Funds Why Not You A Better
Way to Pick Mutual and Exchange Traded Funds 1st Edition
Gastineau
https://ebookultra.com/download/someone-will-make-money-on-your-funds-
why-not-you-a-better-way-to-pick-mutual-and-exchange-traded-funds-1st-
edition-gastineau/

Trying Not to Notice First Edition Will Dinski

https://ebookultra.com/download/trying-not-to-notice-first-edition-
will-dinski/
Predictions in the Brain Using Our Past to Generate a
Future Moshe Bar

https://ebookultra.com/download/predictions-in-the-brain-using-our-
past-to-generate-a-future-moshe-bar/

The Myth of the Birth of the Hero A Psychological

Exploration of Myth Otto Rank

https://ebookultra.com/download/the-myth-of-the-birth-of-the-hero-a-
psychological-exploration-of-myth-otto-rank/

Hitchcock Past and Future 1st Edition Richard Allen

https://ebookultra.com/download/hitchcock-past-and-future-1st-edition-
richard-allen/

Living without why Meister Eckhart s critique of the

medieval concept of will 1st Edition Connolly

https://ebookultra.com/download/living-without-why-meister-eckhart-s-
critique-of-the-medieval-concept-of-will-1st-edition-connolly/

The social lives of forests past present and future of

woodland resurgence 1st Edition Hecht

https://ebookultra.com/download/the-social-lives-of-forests-past-
present-and-future-of-woodland-resurgence-1st-edition-hecht/
The Myth of Matriarchal Prehistory Why an Invented
Past Will Not Give Women a Future Cynthia Eller Digital
Instant Download
Author(s): Cynthia Eller
ISBN(s): 9780807067932, 0807067938
Edition: Paperback
File Details: PDF, 6.42 MB
Year: 2001
Language: english
Over the last few months, this untaught history had become a lump in
my throat, a forgotten piece of my female heart that had begun to beat
again. Now here in the stone circle I felt it even more, like a sad, sad
sweetness, like a sorrow and a hope melded into one.
—Sue Monk Kidd

The real political question . . . as old as political philosophy . . . [is]

when we should endorse the ennobling lie. . . . We . . . need to show
not that . . . [these lies] are falsehoods but [that] they are useless
falsehoods at best or—at worst—dangerous ones.
—Kwame Anthony Appiah
CONTENTS

c t~ A F T E R I Meeting Matriarchy 1

c H A PT ER 2 Popularizing the Past to

cHA PTeR 3 The Story They Tell 30

c IT A PI F A 4 The Eternal Feminine 56

cH A PT a a 5 Finding Gender in Prehistory 81

cHA PTER 6 The Case Against Prehistoric Matriarchies I:

Other Societies, Early Societies 93

CHAPTER 7 T h e Cast. Against Prehistoric Matriarchies 11:

Prehistoric Art and Architecture 1 1 6

C H A e T ER R Was There a Patriarchal Revolution? 157

c HA PTER g On the Usefulness of Origin Myths 180

NOTES 189

REFERENCES 233

ILLUSTRATlON CREDITS 259

INDEX 265
CHAPTER I

Meeting Matriarchy

Once while I was browsing through On the Issues, a feminist maga-

zine, I happened upon an advertisement for a T-shirt: "I Survived
Five-Thousand Years of Patriarchal Hierarchies," it proclaimed (see
Fig. 1. This same birthday for patriarchy, five thousand years in the
past, was mentioned several times in a lecture I attended in 1992 in
New York City. I heard this number very frequently in the late 198os
and early 199os; I was researching the feminist spirituality movement,
and five thousand is the most common age spiritual feminists assign to
"the patriarchy." Perhaps I shouldn't have been surprised to hear it yet
again. But I was: the speaker was Gloria Steinem, and I hadn't figured
her for a partisan of this theory.
As I later learned, Steinem had been speculating about the origins
of the patriarchy as early as 1972, when she told the readers of Wonder
Woman this story:

Once upon a time, the many cultures of this world were all part of the
gynocratic age. Paternity had not yet been discovered, and it was thought
. . . that women bore fruit like trees—when they were ripe. Childbirth
was mysterious. It was vital. And it was envied. Women were worshipped
because of it, were considered superior because of it. . . . Men were on
the periphery—an interchangeable body of workers for, and worship-
pers of, the female center, the principle of life.
The discovery of paternity, of sexual cause and childbirth effect, was
as cataclysmic for society as, say, the discovery of fire or the shattering
of the atom. Gradually, the idea of male ownership of children took
hold. . . .
Gynocracy also suffered from the periodic invasions of nomadic
2 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

tribes. . . . The conflict between the hunters and the growers was really
the conflict between male-dominated and female-dominated cultures.
. . . women gradually lost their freedom, mystery, and superior posi-
tion. For five thousand years or more, the gynocratic age had flowered in
peace and productivity. Slowly, in varying stages and in different parts of
the world, the social order was painfully reversed. Women became the
underclass, marked by their visible differences.'

In 1972, Steinem was a voice in the wilderness with her talk of a past
gynocratic age; only a handful of feminists had even broached the
topic. The second wave of feminism was young then, but for most
feminists the patriarchy was old, unimaginably old.
Too old, some would say. The patriarchy is younger now, thanks
to growing feminist acceptance of the idea that human society
 MEETING MATRIARCHY 3

was matriarchal—or at least "woman-centered" and goddess-

worshipping—from the Paleolithic era, 1.5 to 2 million years ago,
until sometime around 3000 BCE. There are almost as many versions
of this story as there are storytellers, but these are its basic contours:

• In a time before written records, society was centered around women.

Women were revered for their mysterious life-giving powers, hon-
ored as incarnations and priestesses of the great goddess. They reared
their children to carry on their line, created both art and technology,
and made important decisions for their communities.
• Then a great transformation occurred—whether through a sudden
cataclysm or a long, drawn-out sea change—and society was thereaf-
ter dominated by men. This is the culture and the mindset that we
know as "patriarchy," and in which we live today.
• What the future holds is not determined, and indeed depends most
heavily on the actions that we take now: particularly as we become
aware of our true history. But the pervasive hope is that the future will
bring a time of peace, ecological balance, and harmony between the
sexes, with women either recovering their past ascendancy, or at last
establishing a truly egalitarian society under the aegis of the goddess.

Not everyone who discusses this theory believes that the history of
human social life on Earth happened this way. There is substantial dis-
sension. But the story is circulating widely. It is a tale that is told in
Sunday school classrooms, at academic conferences, at neopagan festi-
vals, on network television, at feminist political action meetings, and
in the pages of everything from populist feminist works to children's
books to archaeological tomes. For those with ears to hear it, the noise
the theory of matriarchal prehistory makes as we move into a new
millennium is deafening.

My first encounter with the theory that prehistory was matriarchal

came in 1979 in a class titled "Minoan and Mycenaean Greece."
While on site at Knossos, our professor—an archaeologist with the
American School of Classical Studies in Athens—noted that the arti-
factual evidence on the island of Crete pointed toward Minoan soci-
ety being matriarchal. I don't recall much of what he said in defense
of this assertion or what he meant by "matriarchal." All of this is over-
shadowed in my memory by the reaction of the other members of the
class to the professor's statement: they laughed. Some of them ner-
4 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

vously, some derisively. One or two expressed doubt. The general

sentiment went something like this: "As if women would ever have
run things, could ever have run things . . . and if they did, men surely
had to put an end to it!" And, as my classmates gleefully noted, men
did put an end to it, for it was a matter of historical record, they said,
that the civilization of Minoan Crete was displaced by the apparently
patriarchal Mycenaeans.
There were only a dozen or so of us there, ranging in age from
teens to forties —Greeks, Turks, expatriate Americans—about evenly
divided between women and men. The men's reactions held center
stage (as men's reactions in college classes tended to do in 1979). I don't
know what the other women in the class were thinking; they either
laughed along with the men or said nothing. I felt the whole discus-
sion amounted to cruel teasing of the playground variety, and I was
annoyed with the professor for bringing it up and then letting it de-
generate from archaeological observation to cheap joke. I left that in-
teraction thinking, "Matriarchal? So what?" If a lot of snickering was
all that prehistoric matriarchies could get me, who needed them?
Having thus washed my hands of the theory of prehistoric matri-
archy, I didn't encounter it again until the early 9 8 os , when I was in
graduate school doing research on feminist goddess-worship. I heard
the theory constantly then, from everyone I interviewed, and in vir-
tually every book I read that came out of the feminist spirituality
movement. This matriarchy was no Cretan peculiarity, but a world-
wide phenomenon that stretched back through prehistory to the very
origins of the human race. These "matriarchies"—often called by
other names—were not crude reversals of patriarchal power, but
models of peace, plenty, harmony with nature, and, significantly, sex
egalitarianism.
There was an answer here to my late adolescent question, "Matri-
archal? So what?"—a thoroughly reasoned and passionately felt an-
swer. Far from meaning nothing, the existence of prehistoric matri-
archies meant everything to the women I met through my study of
feminist spirituality. In both conversation and literature, I heard the
evangelical tone of the converted: the theory of prehistoric matriar-
chy gave these individuals an understanding of how we came to this
juncture in human history and what we could hope for in the future.
It underwrote their politics, their ritual, their thealogy (or under-
standing of the goddess), and indeed, their entire worldview.
 MEETING MATRIARCHY 5

As a student of religion, I was fascinated with this theory, with its

power to explain history, to set a feminist and ecological ethical
agenda, and incredibly, to change lives. Of course I knew theo-
retically that this is precisely what myths do—and this narrative of
matriarchal utopia and patriarchal takeover was surely a myth, at least
in the scholarly sense: it was a tale told repeatedly and reverently, ex-
plaining things (namely, the origin of sexism) otherwise thought to
be painfully inexplicable. But to see a myth developing and gain-
ing ground before my own eyes—and more significantly, in my own
peer group—was a revelation to me. Here was a myth that, however
recently created, wielded tremendous psychological and spiritual
power.
My phenomenological fascination with what I came to think of
as "the myth of matriarchal prehistory" was sincere, and at times
dominated my thinking. But it was accompanied by other, multiple
fascinations. To begin with, once the memory of the derisive laughter
at Knossos faded, I was intrigued with the idea of female rule or fe-
male "centeredness" in society. It was a reversal that had a sweet taste
of power and revenge. More positively, it allowed me to imagine my-
self and other women as people whose biological sex did not immedi-
ately make the idea of their leadership, creativity, or autonomy either
ridiculous or suspect. It provided a vocabulary for dreaming of uto-
pia, and a license to claim that it was not mere fantasy, but a dream
rooted in an ancient reality.
In other words, I had no trouble appreciating the myth's appeal.
Except for one small problem—and one much larger problem—I
might now be writing a book titled Matriarchal Prehistory: Our Glori-
ous Past and Our Hope for the Future. But if I was intrigued with the
newness and power of the myth, and with its bold gender reversals, I
was at least as impressed by the fact that anyone took it seriously as his-
tory. Poking holes in the "evidence" for this myth was, to rely on cli-
che, like shooting fish in a barrel. After a long day of research in the
library, I could go out with friends and entertain them with the latest
argument I'd read for matriarchal prehistory, made up entirely—I
pointed out—of a highly ideological reading of a couple of prehis-
toric artifacts accompanied by some dubious anthropology, perhaps a
little astrology, and a fatuous premise . . . or two or three.
When I picked up my research on feminist spirituality again in the
late 198os and early 1990s, 2 I got to know many women involved in
6 THE MYTH OF MATRIARCHAL. PREHISTORY

the movement, and I felt largely sympathetic toward their struggles to

create a more female-friendly religion. But I continued to be appalled
by the sheer credulousness they demonstrated toward their very dubi-
ous version of what happened in Western prehistory. The evidence
available to us regarding gender relations in prehistory is sketchy and
ambiguous, and always subject to the interpretation of biased individ-
uals. But even with these limitations, what evidence we do have from
prehistory cannot support the weight laid upon it by the matriarchal
thesis. Theoretically, prehistory could have been matriarchal, but it
probably wasn't, and nothing offered up in support of the matriarchal
thesis is especially persuasive.
However, a myth does not need to be true—or even necessarily
be believed to be true—to be powerful, to make a difference in how
people think and live, and in what people value. Yet even as I tried to
put aside the question of the myth's historicity, I remained uncom-
fortable with it. It exerted a magnetic appeal for me, but an even
stronger magnetic repulsion. Eventually I had to admit that some-
thing was behind my constant bickering about the myth's historicity,
something more than a lofty notion of intellectual honesty and the
integrity of historical method. For certainly there are other myths
that I have never felt driven to dispute: White lotus flowers blossomed
in the footsteps of the newly born Shakyamuni? Moses came down
from Mount Sinai with the Ten Commandments carved into two
stone tablets? Personally, I doubt that either of these things happened,
but I would never waste my breath arguing these points with the
faithful. Truth claims seem beside the point to me: what matters is
why the story is told, the uses to which it is put and by whom.
I have been a close observer of the myth of matriarchal prehistory
for fifteen years now and have watched as it has moved from its some-
what parochial home in the feminist spirituality movement out into
the feminist and cultural mainstream. But I haven't been able to cheer
at the myth's increasing acceptance. My irritation with the historical
claims made by the myth's partisans masks a deeper discontent with
the myth's assumptions. There is a theory of sex and gender embed-
ded in the myth of matriarchal prehistory, and it is neither original
nor revolutionary. Women are defined quite narrowly as those who
give birth and nurture, who identify themselves in terms of their rela-
tionships, and who are closely allied with the body, nature, and sex
 MEETING MATRIARCHY 7

usually for unavoidable reasons of their biological makeup. This im-

age of women is drastically revalued in feminist matriarchal myth,
such that it is not a mark of shame or subordination, but of pride and
power. But this image is nevertheless quite conventional and, at least
up until now, it has done an excellent job of serving patriarchal
interests.
Indeed, the myth of matriarchal prehistory is not a feminist cre-
ation, in spite of the aggressively feminist spin it has carried over the
past twenty-five years. Since the myth was revived from classical
Greek sources in 186i by Johann Jakob Bachofen, it has had—at
best—a very mixed record where feminism is concerned. The major-
ity of men who championed the myth of matriarchal prehistory dur-
ing its first century (and they have mostly been men) have regarded
patriarchy as an evolutionary advance over prehistoric matriarchies,
in spite of some lingering nostalgia for women's equality or benefi-
cent rule.' Feminists of the latter half of the twentieth century are not
the first to find in the myth of matriarchal prehistory a manifesto for
feminist social change, but this has not been the dominant meaning
attached to the myth of matriarchal prehistory, only the most recent.
Though there is nothing inherently feminist in matriarchal myth,
this is no reason to disqualify it for feminist purposes. If the myth now
functions in a feminist way, its antifeminist past can become merely a
curious historical footnote. And it does function in a feminist way
now, at least at a psychological level: there are ample testimonies to
that. Many women—and some men too—have experienced the
story of our matriarchal past as profoundly empowering, and as a firm
foundation from which to call for, and believe in, a better future for
us all.
Why then take the time and trouble to critique this myth, espe-
cially since it means running the risk of splitting feminist ranks,
which are thin enough as it is? Simply put, it is my feminist movement
too, and when I see it going down a road which, however inviting,
looks like the wrong way to me, I feel an obligation to speak up.
Whatever positive effects this myth has on individual women, they
must be balanced against the historical and archaeological evidence
the myth ignores or misinterprets and the sexist assumptions it leaves
undisturbed. The myth of matriarchal prehistory postures as "docu-
mented fact," as "to date the most scientifically plausible account of
8 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

a
the available information." These claims can be—and will be here—
shown to be false. Relying on matriarchal myth in the face of the evi-
dence that challenges its veracity leaves feminists open to charges of
vacuousness and irrelevance that we cannot afford to court. And the
gendered stereotypes upon which matriarchal myth rests persistently
work to flatten out differences among women; to exaggerate differ-
ences between women and men; and to hand women an identity that
is symbolic, timeless, and archetypal, instead of giving them the free-
dom to craft identities that suit their individual temperaments, skills,
preferences, and moral and political commitments.
In the course of my critique of feminist matriarchal myth, I do
not intend to offer a substitute account of what happened between
women and men in prehistoric times, or to determine whether patri-
archy is a human universal or a recent historical phenomenon. These
are questions that are hard to escape—feminist matriarchal myth was
created largely in response to them—and intriguing to speculate
upon. But the stories we spin out and the evidence we amass about the
origins of sexism are fundamentally academic. They are not capable
of telling us whether or how we might put an end to sexism. As I ar-
gue at the end of this book, these are moral and political questions;
not scientific or historical ones.
The enemies of feminism have long posed issues of patriarchy and
sexism in pseudoscientific and historical terms. It is not in feminist in-
terests to join them at this game, especially when it is so (relatively)
easy to undermine the ground rules. We know enough about biologi-
cal sex differences to know that they are neither so striking nor so uni-
form that we either need to or ought to make our policy decisions in
reference to them. And we know that cultures worldwide have dem-
onstrated tremendous variability in constructing and regulating gen-
der, indicating that we have significant freedom in making our own
choices about what gender will mean for us. Certainly recent history,
both technological and social, proves that innovation is possible:
we are not forever condemned to find our future in our past. Dis-
covering—or more to the point, inventing—prehistoric ages in
which women and men lived in harmony and equality is a burden that
feminists need not, and should not bear. Clinging to shopworn no-
tions of gender and promoting a demonstrably fictional past can only
hurt us over the long run as we work to create a future that helps all
women, children, and men flourish.
 MEETING MATRIARCHY 9

In spite of overwhelming drawbacks, the myth of matriarchal prehis-

tory continues to thrive. Any adequate critique of this myth must be
based on a proper understanding of it: who promotes it and what they
stand to gain by doing so; how it has evolved and where and how it is
being disseminated; and exactly what this story claims for our past and
our future. It is to this descriptive task that the next two chapters are
devoted.
CHAPTER 2

Popularizing the Past

Many different types of women are attracted to the idea that prehis-
toric societies were goddess-worshipping and woman-honoring.
Among the myth's adherents are academics and artists, career-minded
women and stay-at-home moms, longtime feminists and young
women just beginning to entertain the idea that they are living in a
man's world. Generalizations one might want to make about feminist
matriarchalists almost always fail: most are white, but not all; most are
middle class, but some are working class or poor; many are well
educated, but some are not; most were raised as Christians, but then
most Americans are. They are married, single, lesbian, bisexual, and
straight, with no one status dominating. The way in which the myth
of matriarchal prehistory extols motherhood is clearly attractive to
mothers of young children who feel they do not get the respect they
deserve,' but then some of the myth's most vocal partisans are
childless. Many feminist matriarchalists are religiously inclined, espe-
cially those who are affiliated with the feminist spirituality move-
ment, where feminist matriarchal myth first came to be articulated in
the early 1970s. But other feminist matriarchalists are quite secular:
they see religion playing a key role in the past but they themselves re-
main religiously unaffiliated and spiritually inactive. Demographi-
cally, feminist matriarchalists run the gamut. Still, it is fair to say that
the myth is most at home in white, middle-class, well-educated cir-
cles, and particularly among women who are interested in religion
and spirituality.
Matriarchal myth is primarily a Western phenomenon, most pop-
ular in the United States, England, Germany, and, to a lesser extent,

10
 POPULARIZING THE PAST 11

Italy. The story itself is almost always centered on European prehis-

tory, but there are exceptions: for example, Riane Eisler has recently
inspired a search for matriarchal prehistory in China, which has re-
sulted in the publication of a substantial anthology titled The Chalice
and the Blade in Chinese Culture.'
This study is based almost entirely on texts produced by those
who champion the myth of matriarchal prehistory. This is a rich and
varied literature ranging from glossy art books to novels to poetry,
and including paintings, conference talks, performance art, music,
and even email. In general, I make no distinction between the tenured
professor examining cuneiform tablets, the novelist spinning out
imaginative fantasies of prehistoric Europe, and the New Age practi-
tioner writing impassioned letters to spiritual feminist publications
about her past lives as a priestess in Neolithic Europe. Once one is im-
mersed in this literature, it becomes clear that the distinctions be-
tween these women are not so great as they at first seem. Underneath
their variety lies a clear and consistent narrative that no amount of ar-
chaeological research, fictional imagination, or recovery of past lives
changes very much. Indeed, what substantive differences there are be-
tween feminist matriarchalists rarely cause much internal dispute.
Those who enunciate the most peculiar theories—that men evolved
from extraterrestrials or that human females reproduced parthenoge-
netically for most of the history of the species—are more often the
object of benign neglect than vitriolic attack. The only reason then
that I give greater authority to one voice over another is because it best
captures the most popular version of feminist matriarchal myth, not
because the professional status of the author demands any special
respect.
There are undoubted differences in the importance this story has
for the various women who tell it. Because this book relies on those
who invest significant time in telling the myth of matriarchal prehis-
tory in prose, poetry, art, or song, it focuses mainly on the myth's en-
thusiasts: women whose experiences with matriarchal myth have
been deep and profound, sometimes leading them to rethink their
most basic life choices, if not to spend years studying archaeological
artifacts and ancient Sumerian texts. Feminist matriarchal myth
reaches well beyond the inner circle of its devotees, however. This
more mainstream audience holds the myth a good deal more lightly,
12 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

though at the same time giving it a cultural prominence it would not

otherwise have.
None of the women who champion this version of Western his-
tory call themselves "feminist matriarchalists," and none refer to the
story they tell as "the myth of matriarchal prehistory." The terms
"feminist" and "prehistory" would probably not raise many eye-
brows, but "matriarchy" and "myth" are much more controversial.
The term matriarchy has had a tortured history. As classicist Eva
Cantarella points out, those using the term have meant everything
from the political rule of women to matrilocal marriage to the wor-
ship of female divinities. And that is just those who have used the
term. Those who have been accused of talking about "matriarchy" cut
an even wider swath. Partisans of the myth usually resist the term be-
cause of its connotations of "rule by women"—a mirror image of
patriarchy. As Mary Daly puts it succinctly, matriarchy "was not patri-
archy spelled with an 'tn.'" Most feminist matriarchalists are quick to
explain that matriarchy should be understood instead as "the ascen-
dancy of the Mother's way," or as "a realm where female things are
valued and where power is exerted in non-possessive, noncontrolling,
and organic ways that are harmonious with nature."'
Substitute terms are frequently offered ("gylany," "gynocracy,"
"matricentric," "gynocentric," "matristic," "gynolatric," "partner-
ship," "gynosociety," and "matrifocal" have all been proposed), and
they are intended to capture various shades of meaning: that prehis-
tory was a time when mothers were the hub of society; or that women
were powerful whether or not they had children; or that women and
men shared power. But none of these substitute terms has attained
common currency. The term prepatriarchal has been advanced re-
cently, 4 but it is too vague to capture the specificity of the prehistoric
societies feminist matriarchalists imagine. These societies are not just
whatever happened to exist before patriarchy arrived on the scene.
Even if sexually egalitarian, they are said to have been characterized
by strongly differentiated sex roles. And however "female" and
"male," "feminine" and "masculine" are defined for prehistoric soci-
eties, whatever is female or feminine has pride of place. A few parti-
sans of matriarchal myth have complained about the imprecision and
unfortunate connotations of the term "matriarchy" but have used it
anyway, and I follow their lead here.' "Matriarchal" can be thought of
 POPULARIZING THE PAST 13

then as a shorthand description for any society in which women's

power is equal or superior to men's and in which the culture centers
around values and life events described as "feminine."
The term myth is even more difficult to reinterpret to suit feminist
matriarchalists' self-understandings. Probably the most commonly
intended meaning of "myth," at least when it is used casually, is "not
true." (For example, if a women's magazine promises on its cover to
reveal "six myths about male sexuality," what you will learn when
you look inside is that what you thought you knew about male sexu-
ality is false.) But the theory that prehistory was matriarchal and
goddess-worshipping is presented as fact, not fiction. It is only omit-
ted from standard history texts, feminist matriarchalists say, because
academics are trapped in a patriarchal worldview, suffering the conse-
quences of a huge cover-up of matriarchy that started with the patri-
archal revolution and has continued right up to the present.' Given
these views, it would seem more accurate to call matriarchal prehis-
tory a "hypothesis" or "theory." However, some feminist matriar-
chalists back away from the stronger truth claims suggested by these
terms. As Anne Carson remarks, "Let it be myth then. . . . Whether
the Golden Age of Matriarchy ever existed in history is not impor-
tant: what is important is that the myth exists now, that there is a story
being passed from woman to woman, from mother to daughter, of a
ti me in which we were strong and free and could see ourselves in the
Divine, when we lived in dignity and in peace."'
This suggests another layer to feminist matriarchal thought: that
the story is sufficiently important to some feminists that they are un-
willing to discard it simply because its status as historical truth is inse-
cure. Mara Lynn Keller illustrates this by laying out the matriarchalist
vision of prehistory and an "androcratic" one and asking, "which
would be the more truthful, reliable, morally valuable and wise the-
ory to choose?" "Truth" is thus only one consideration among others.
Besides, "metaphoric truth," says Donna Wilshire, which "speaks to
such a deep core of our common humanity and the meaning of life"
is "more real than factual reality [her emphasis]."
In other words, feminist matriarchalists know how badly they
want their myth to be true—badly enough that they are willing to
continue to believe it (or at least make use of it) even if the evidence
does not really support it. But they also typically believe that it is true,
1
4 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

and that they don't need to engage in any deceit to promote it as such.'
This is a level of historical truth that is very characteristic of myth in
the contemporary West. For us, myth seems to work best if we can at
least provisionally believe it to be true. For example, the vast majority
of practicing Christians believe that a man named Jesus lived, was cru-
cified by the Roman authorities, and rose from the dead. Most Chris-
tians do not demand historical documentation of these events because
it is the promises the Passion narrative makes about God's forgiving
love that make the story valuable. But the story could be historically
true, and those who find it useful generally believe it to be so, even if
they must resort to faith rather than evidence. Similarly, the majority
of practicing Jews, while not necessarily swearing by every boil and
frog and locust in the Exodus story, nevertheless believe that the Jew-
ish people were in captivity in Egypt and were led out by Moses into
their own land. This story is generally told to illustrate the stead-
fastness of God's covenant with the Jewish people—not to establish
the factual nature of this historic migration. But it could be true, and
again, it is believed to be true by most of those who relate the story.
Going on these examples, contemporary myths need not have the
sort of ontological certainty that we assign to things like gravity or
mathematical formulae, but to carry the sort of psychic weight they
are asked to bear in people's lives, they must be, at the least, plausible.
In theory, the golden era of prehistoric matriarchy may have hap-
pened just as feminist matriarchalists say. The scattered remains left to
us from prehistoric times are open to a variety of interpretations, and
there is simply no evidence that can definitively prove the matriarchal
hypothesis wrong. But is the myth of matriarchal prehistory plausible
to those not already ardently hoping that it is true? I will argue that it
is not. It does not represent historical truth; it is not a story built or ar-
gued from solid evidence, and it presents a scenario for prehistory
that, if not demonstrably false, is at least highly unlikely. But to stop at
this is to miss a much deeper truth about the kind of story that feminist
matriarchalists are constructing. Scholars of religion are more apt to
think of myths as stories that impart profoundly value-laden messages
in dense, image-rich language. And by this definition too, the myth of
matriarchal prehistory is myth. It is a narrative designed to grasp hold
of an audience's consciousness and thereby fulfill certain social and
psychological functions: in this case, feminist functions.'
 POPULARIZING THE PAST 15

FEMINIST FUNCTIONS OF MATRIARCHAL MYTH

Women who respond enthusiastically to matriarchal myth do so at
least in part because it offers them a new, vastly improved self-image.
It teaches them about their "innate goodness," their "own natural
majesty." It has, says Charlene Spretnak, "reframed our conceptual-
ization of femaleness" and given us "the gift of ourselves."' This ba-
sic message of female self-respect is brought home again and again in
feminist matriarchalist art and literature. Martha Ann and Dorothy
Myers Imel set it out as the dedication to their massive reference
work, Goddesses in World Mythology:

To all the worn en in the world who were unaware of their heritage.
You are descended from a long line of sacred females
who have been respected and honored for thousands of years.

Remember and make it so.'

In encountering the goddess of prehistoric times, women are said to

be given "imagery and permission to see the divine within . . . as a
" 13
woman.
This has been a key function of feminist matriarchal myth from
the outset: to redeem and revalue "the feminine," a task that seemed
particularly timely since liberal feminism, associated with the early
women's liberation movement of the 196os, spared little attention for
the special qualities of women. Liberal feminism focused on winning
women the same rights that men were already believed to have: to
pursue and succeed within a full range of careers, to combine work
with childrearing, to have full legal rights; in short, to be recognized
as citizens of the democratic state, heirs to the promise of equal op-
portunity for all. For many feminists, this agenda did not go nearly far
enough. And so deeper analyses were ventured from at least two quar-
ters: radical feminism and cultural feminism."
Radical feminists, many of them fresh from the male-dominated
New Left movements of the 196os, were dismayed at the prospect of
women attempting to assume roles equal to men's within late indus-
trial capitalism. This, in their thinking, would merely lend more sup-
port to an economy and government that was poisoned at its roots,
not only in terms of race and class—issues with which the New Left
was already engaged—but in terms of sex. What emerged from radi-
16 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

cal feminist analyses was the assertion that hatred, exploitation, and
brutalization of women were not mere epiphenomena in patriarchal
capitalist society —easily cured by admitting women into the ranks of
the powerful—but were the very foundations upon which the system
was built. Radical feminists like Ti-Grace Atkinson, Shulamith Fire-
stone, Kate Millett, Andrea Dworkin, and Mary Daly zeroed in on is-
sues of misogyny and sexual violence as the bottom line of patriarchal
society and counseled that a feminist revolution could never be won
si mply by putting women in factory lines and boardrooms alongside
men.
In the course of making this analysis, radical feminists reflected at
length on how women were placed in society vis-a-vis men, and how
specifically female roles in sex and reproduction were implicated in
and incorporated into structures of male dominance. But it was cul-
tural feminists who turned most forcefully to the question of who
women are. Like radical feminists, cultural feminists were appalled at
the thought of women inadvertently buying into patriarchal culture
by taking on men's traditional roles. But the key source of their dis-
tress was the fear that women would be distanced from their true, fe-
male selves. The consequences of this loss were not only personal, but
deeply communal, and therefore political. Femininity, traditionally
defined, was simply better than masculinity. It was the morally prefer-
able alternative to be followed in creating a new social order. And
women, as the carriers—whether by biology or history or both—of
these "feminine" values, had a vital role to play in forging a more
peaceful, harmonious, beneficent world.'
Feminist matriarchalists have their deepest kinship with cultural
feminism (also called "difference feminism" owing to its analytical
reliance on differences between women and men). In the tradition of
first-wave feminists such as Elizabeth Cady Stanton, Matilda Joslyn
Gage, and Charlotte Perkins Gilman (who all also referred to a past
age of gynocentrism), feminist matriarchalists believe that the values
and dispositions associated with women—if not women them-
selves —need to play a key role in reforming society.' Much of femi-
nist matriarchal myth is given over to identifying and celebrating "the
feminine" and searching for ways in which women can more fully be
it and model it for society. Prominent among the arenas where "femi-
nine" values are supposed to restore proper balance is environmental
policy. Like other ecofeminists (some of whom, it must be noted, are
 POPULARIZING THE PAST 17

hostile to matriarchal myth), feminist matriarchalists draw parallels

between the treatment of women and the treatment of the environ-
ment, an analogy that is underlined by the contrast between prehis-
toric matriarchal societies, which lived in harmony with nature, and
patriarchal societies, which exploit natural resources, in effect "raping
the earth."17
But feminist matriarchalists have roots in radical feminism as
well.' Interest in matriarchal prehistory was in part a direct out-
growth of radical feminism. And over the past three decades, feminist
matriarchalists have retained a lively concern with issues at the heart
of radical feminism—sexual harrassment and violence toward
women (rape, child abuse, wife battering)—and have been compara-
tively less interested in issues of equal employment, government-
subsidized day care, or legal nondiscrimination, matters more closely
tied to liberal feminism.
Messages of female specialness, appealing in the early 1970s, are
perhaps especially appealing now, in an era of feminist stocktaking.
Many of the basic demands of liberal feminism have either been met
or acknowledged as valid concerns. Women are employed outside
the home in steadily increasing numbers; they have been admitted to
previously all-male colleges and are making significant inroads into
previously male professions such as medicine and law. "Sameness fem-
inism," that which argues that the only thing women require is equal
treatment with men, has achieved a knee-jerk acceptance in many
quarters of the popular media: "Look," television commercials seem
to proclaim, "girls can wear cleats, women can carry briefcases! It
is a brave new world!" The other side of the coin remains pertinent
though: the same popular media that champion women's athleti-
cism and economic success continually run talk shows and made-for-
television movies about female victims of incest, rape, and spousal
abuse. And cleats and briefcases aside, women are still relentlessly
judged—by themselves as much as or more than by anyone else—
against ideals of femininity and motherhood. In such an environ-
ment, "equality with men" seems neither attainable nor especially
desirable. Liberal feminism is then easily regarded by many feminists
as a failure (though, in fairness, it has had little time in which to prove
itself). Now, as we begin a new millennium, women are still women,
and men are still men. Arguably then, feminists need a way to recog-
nize inequities between women and men and recommend policies to
18 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

rectify them within the highly gendered universe we continue to

occupy.
This is just what feminist matriarchal myth does in assigning to
male values a troubling interlude of violence and abuse of women,
and to female values a long, prosperous era of peace and harmony
with nature and a glorious coming era of the goddess's return. The
myth provides an analysis of sexism, a social agenda, and a mechanism
for social change that is not nearly so beset with failure and frustration
as political activism. Feminist matriarchalists certainly engage in po-
litical activism, usually individually rather than as a group; the key ex-
ception being their use of what might be called "spiritual activism."
This spiritual activism is enacted effortlessly every time the story of
matriarchal prehistory is told, every time the name of the goddess is
spoken. For the aspect of prehistoric matriarchies that feminist matri-
archalists are most seeking to reinstate in the present is their value sys-
tem, embodied in goddess religion, which honors women and nature
as sacred. In contrast, patriarchal religions are held accountable, more
than any other single factor, for instituting a social order oppressive to
women and nature.
That religion should have had such an impact in making both ma-
triarchies and patriarchies what they were (and are) is no accident.
This is simply the nature of religion, feminist matriarchalists say,
which is deeper and more basic than other social institutions.19
Though on one level this is frightening (religion seals the triumph of
the patriarchy), it is also encouraging. One could scarcely ask for a
better ally in the feminist revolution: without guns or seats in Con-
gress, feminist matriarchalists can hope to change the world; and not
just superficially, but profoundly.
The note of hope sounded here points to what is probably the
central function of the myth of matriarchal prehistory. It takes a situa-
tion that invites despair—patriarchy is here, it's always been here, it's
inevitable—and transforms it into a surpassing optimism: patriarchy
is recent and fallible, it was preceded by something much better, and
it can be overthrown in the near future.
In this way, matriarchal myth provides a solution for a problem
that radical feminism, to some extent, created. In radical feminist
analyses, patriarchy was not simply the practice of sex discrimination
or male dominance. Instead "patriarchy" became the one-word alias
for an entire system of thinking, living, and being, of which the op-
 POPULARIZING THE PAST 19

pression of women was only the tip of the iceberg. Patriarchy, it

turned out, was also about racism and heterosexism and capitalism; it
was about technological excess, the irresponsible use of natural re-
sources, and the exploitation of the Third World. This was on the
macro level. On the micro level, patriarchy ran even deeper. It in-
fected the way people thought and felt, discouraging intimacy and
sensitivity in favor of logic and rationality.
This vision of "the patriarchy" is truly horrific. Patriarchy is
monolithic, it is universal, it permeates everything. Clearly, one
needs to juxtapose something equally large and solid against it if there
is to be any hope of dislodging it.
For feminist matriarchalists, that something is matriarchal prehis-
tory. The long era of matriarchal peace and plenty is the bulwark fem-
inists can rest upon as they regard the patriarchal present and hope for
a new age. It roots feminism "in the nature of being" and declares that
"inevitable warfare and man's famous inhumanity to men, women,
children, and everything else on this planet is not our only heritage."
This connection between past precedent and future possibility is
stated explicitly in narrations of the myth of matriarchal prehistory. If
no precedent is available, feminist matriarchalists tend to conclude
that the "feminist onslaught on the fortress of 'It has always been so' "
is doomed to failure.'
As precedents go, the one offered by the myth of matriarchal pre-
history is remarkable. It does not say that in the very distant past, there
was a small group of people who were able for a short time to con-
struct a society that gave women status and freedom and did not make
war on other people or the natural world. Quite the contrary: ac-
cording to feminist matriarchal myth, matriarchy was universal, it en-
dured for all the millennia in which we were human, and was only
supplanted very recently. It positively dwarfs the patriarchy, which is,
in contrast, a "relatively short, albeit melodramatic, period." 21
This is the preeminent way in which feminist matriarchalists
combat the terrible strength of the patriarchy: they set it alongside the
matriarchal era and comment on its diminutive size. Heide Giittner-
Abendroth, author of a four-volume opus on matriarchal prehistory,
i magines a timeline of human history two meters long, on which
"man's rule" occupies only the last millimeter. As if the disproportion
in matriarchy's favor weren't already commanding enough, feminist
matriarchalists seem to experience an unstoppable desire to expand it
20 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

even farther. In their voluminous work The Great Cosmic Mother,

Monica Sjoo and Barbara Mor tell us on page 46 that "the mysteries
of female biology dominated human religious and artistic thought, as
well as social organization, for at least the first 200,000 years of human
life on earth." By page 235, "the original Goddess religion" is said to
have "dominated human thought and feeling for at least 300,000
years." On page 424, as they arrive at the end of their recounting of
the myth of matriarchal prehistory, this number has increased to
500,000 years. Some feminist matriarchalists go even farther. Diane
Stein says the matriarchal era began on the lost continent of Mu,
when "people began incarnating on the earthplane ten and a half mil-
lion years ago." Meanwhile, Matthew Fox contrasts the "original
blessing" of the 18 billion years of the cosmos's existence as over
against the appearance of sin "with the rise of the patriarchy some
four thousand to six thousand years ago."' Patriarchy is thus reduced
to a veritable blip on the radar screen, inspiring in feminists great
hope for its future overthrow.

I NTO THE CULTURAL MAINSTREAM

Feminist matriarchalists get this encouraging word out in a variety of
ways, from ostensibly dispassionate popularizations of archaeologist
Marija Gimbutas's findings to much more impressionistic means.
Art plays a special role in tellings of the myth of matriarchal pre-
history. This is in part because the most compelling evidence of ma-
triarchal prehistory for contemporary feminist observers is that of
prehistoric female figurines. But art is attractive for reasons beyond its
evidentiary power. It is an excellent medium for communicating
mythic themes, and for reaching larger audiences. With this in mind,
matriarchal myth has become the subject of museum exhibits, slide
shows, glossy art books, and even "goddess cards" intended for divi-
nation or meditation.' Some of these media draw on feminist art of
the past thirty years, in addition to the more typical fare of prehistoric
"goddess" figures. This feminist art is itself a way in which matriar-
chal prehistory is communicated to a contemporary audience. For
example, Monica Sjoo's painting God Giving Birth, first exhibited in
London in 1968, consists of a large woman, face half-black and half-
white, in the act of childbirth, her child's head emerging from be-
tween her legs. This painting initially touched off a storm of contro-
versy, which only encouraged the production of art pieces expressing
 POPULARIZING THE PAST 21

FIG. 2.I Helene de Beauvoir's Second Encounter with the Great Goddess, 1982.

si milar themes. Increasingly, this art has incorporated images from ar-
chaeological sites believed to date to matriarchal times. This trend
was already evident in 1982, when Helene de Beauvoir painted her
Second Encounter with the Great Goddess, in which a naked woman
holding a snake in each hand is positioned alongside the prehistoric
Minoan "snake goddess" (see Fig. 2.1). More recently, Ursula Kava-
nagh, an Irish artist, has created a series titled Matriarchal Listings based
on her travels to "ancient Goddess sites" in Ireland, England, Italy,
Sardinia, Malta, and Sicily.'
The myth of matriarchal prehistory is also communicated in per-
formance art. The most notable example of this is Mary Beth Edel-
son's Your Five Thousand Years Are Up (premiered in La Jolla, Califor-
nia, in 1977), in which eight shrouded female figures circled a ring of
fire, chanting about women's rebirth and the end of patriarchy. A
more recent example is Donna Wilshire's Virgin Mother Crone, still be-
ing performed and now published in book form. In this piece, Wil-
shire assumes three personas of the ancient goddess. Singing, dancing
with scarves, and playing drums and rattles, she invokes a prepatriar-
chal world into which she invites her audience.'
Though visual art predominates, there are other artistic render-
ings of matriarchal myth as well. Roberta Kosse's oratorio, "The Re-
22 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

turn of the Great Mother," composed for women's chorus and cham-
ber orchestra (released on the Ars Pro Femina label in 1978), tells the
story of matriarchal prehistory musically. Drummer Layne Red-
mond and her New York-based group the Mob of Angels find inspi-
ration in ancient images of women playing drums, women they be-
lieve to have been priestesses of the goddess performing a vital
function for cultures that respected women's power. Matriarchal
myth has even entered the alternative rock world through two albums
by the band Helium: Pirate Prude and The Dirt of Luck.'
More common than musical renditions of matriarchal myth are
poetic ones, some of epic length, and fictional tellings such as Marion
Zimmer Bradley's The Mists of Avalon, set in Arthurian Britain, and
June Rachuy Brindel's Ariadne, set in Minoan Crete.' The most
ambitious fictional telling of matriarchal myth is Mary Mackey's
Earthsong trilogy, consisting of The Year the Horses Came (1993), The
Horses at the Gate (1995), and The Fires of Spring (1998). In these nov-
els, based on Marija Gimbutas's work, goddess civilizations carpet
Neolithic Europe, living in peace and harmony with nature, only to
collapse under the violent onslaughts of nomadic horse-riding invad-
ers (the "beastmen") from the Russian steppes (the "Sea of Grass").
Like other fictional accounts, Mackey's trilogy focuses on the mo-
ment of culture contact, when the matriarchal civilizations find
themselves under attack (not surprising when one considers that there
is no plot to the myth of matriarchal prehistory until there is trouble
in paradise). Marrah, a young girl descended from a matrilineage of
priestesses, and newly initiated into womanhood, becomes attached
to Stavan, son of a great chief from the Sea of Grass. She quickly con-
verts Stavan to the ways of the goddess people (great sex proves an ex-
cellent teacher), and together they struggle to keep the patriarchal no-
mads from invading the goddess lands.'
Another potent vehicle for matriarchal mythology is the "goddess
pilgrimage." Some feminist matriarchalists have crafted their own
itineraries for these trips, no longer a heroic task with the publication
of Goddess Sites: Europe, a travel guide offering "breathtaking descrip-
tions of hundreds of sacred sites . . . complete with maps, photos, and
detailed travel instructions." In addition, there is now a mini-industry
of pre-packaged tours led by experts in matriarchal myth such as
Donna Henes, Joan Marler, Vicki Noble, Willow LaMonte, and
Carol Christ (see Fig. 2.2). The Spring 1997 issue of Goddessing Re-
 POPULARIZING THE PAST 23

FIG. 2.2
Sample advertisement for a
TuRKEY "goddess pilgrimage" from
Home of the Great Goddess AnaTours.
Sacred Sites in:
Istanbul
Cappadocia
Troy
Ephesus
Aphrodisias
Catal Hdybk
and more...

Encounter the Great Goddess in her

ancient homes.
Experience the riches of Anatolia.
Visit Konya's Sufi center.
Four Star Hotels.
August and December departures

Dr. Rashid Ergener lecturer/guide

AnaTours-Mythic Travel.
1580 Tucker Road
Scotts Valley. CA 95066
831-438-3031
Visit our website
www.anatours.com
email: info@anatours.com

generated lists twenty-seven separate "goddess tours" for 1997 and

1998. Favorite sites are Malta, Crete, Turkey, England, and Ireland,
though there are also tours to Hawaii and Latin America. Tours are
mainly led by American women, though there is also at least one
German-led tour to Crete and Malta.' Not all women who embark
on these adventures are committed matriarchalists, but few return
from their summer vacations as agnostic toward prehistoric matri-
archies as they may have been when they left.
Those without the money or time to make such pilgrimages can
go along in spirit by watching Goddess Remembered, a video re-
counting the myth of matriarchal prehistory through conversa-
tions with prominent feminist matriarchalists and footage of sites in
Malta, England, and Crete. This video, sponsored by the National
24 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREIIISTORY

Film Board of Canada, is one of its most popular ever and continues
to be featured as a part of pledge campaigns. Study guides are also
available to introduce newcomers to the myth of matriarchal prehis-
tory. Cakes for the Queen of Heaven, a curriculum originally developed
under the auspices of the Unitarian Universalist Association, has
spread to many more mainstream churches. Like The Partnership Way,
developed as a study guide for Riane Eisler's The Chalice and the Blade,
Cakes familiarizes participants with matriarchal mythology through
slides, art projects, meditations, rituals, and discussions.' Those who
want to incorporate their newfound knowledge of goddesses and
matriarchal myth into their daily lives can choose from a number of
illustrated journals, appointment books, and calendars, or subscribe
to periodicals such as Metis, Goddessing Regenerated, or Matriarchy Re-
search and Reclaim Network Newsletter. Goddess reproductions are also
quite popular and available from a number of sources (see Fig. 2.3).
For some users, these no doubt carry a spiritual significance unrelated
to matriarchal mythology, but for most they are tangible representa-
tions of a time when all women were held in high esteem.'
If most of these books, videos, pilgrimages, and so forth seem to
cater to a group of insiders, it is important to note that they all include
an element of outreach. And certainly there is evidence that these
efforts have borne fruit in more mainstream social locations. For
example, Megatrends for Women, published in 1992, proclaims "The
Goddess Reawakening" to be one "megatrend" and recites the basics
of matriarchal myth in the relevant chapter. The National Organiza-
tion for Women (NOW) has gotten in on the act as well, producing a
pamphlet titled "Goddess Cultural Beliefs," which includes assertions
about prehistoric women's control of "religious, social, political and
legal institutions," their work as priestesses, their sexual freedom, and
their close connection "to nature, its cycles, power and beauty." As re-
cently as March 1999, the Lexington, Massachusetts NOW chapter
celebrated Women's History Month with a presentation titled "Un-
earthing Pandora's Treasure: Voices of Women Proclaiming Our Sa-
cred Past," which aimed to show how "feminist scholars in archeol-
ogy, history and theology [have] reviewed the ancient past to find
evidence of a time when god was a woman." "
One of the most fascinating populist feminist works advancing
the myth of matriarchal prehistory is Judy Mann's The Difference:
POPULARIZING THE PAST 25
26 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

Growing Up Female in America. Mann, a columnist for the Washington

Post, undertook the task of investigating girlhood in America when
she became concerned about the effect adolescence might have on
her daughter (the much-discussed "Ophelia" syndrome, in which
previously confident and brave little girls become timid and insecure
teenagers)." Mann tells the story of her investigation as a series of
encounters with theories and experts, focusing mainly on how girls
are treated in educational settings. But Mann is restless to get to the
root of the problem, and this drives her straight to prehistory. As she
explains:
It took a year of research before I learned this: If I really wanted to know
why girls come out feeling second best, if I really wanted to know what
makes it possible for rock musicians to make fortunes writing songs about
dismembering women, for girls to be ignored in classrooms, in churches,
in medical schools, in governments, I had to go backward in time to the
dim memories that lurk on the borders of human beginnings. As I kept
going further back into history, into antiquity, and finally into prehistory,
I began to find out how things once were between men and women, and
where and how men rose to dominance over women.'

The urge to return to roots is what drives many feminist com-

mentators into the arms of matriarchal myth, almost in spite of them-
selves. If an author wants to give a sweeping chronological account of
her topic, the first chapter is logically about prehistory: and the reign-
ing feminist story these days is that prehistoric societies were goddess-
worshipping and matriarchal. Thus Rosalind Miles's Women's History
of the World tracks feminist political gains in terms of suffrage, divorce
laws, and so forth, but begins "In the Beginning," with chapters on
"The First Women," "The Great Goddess," and "The Rise of the
Phallus." Nickie Roberts's Whores in History documents the history
of prostitution in the West but starts with "sacred prostitution" in
goddess-worshipping cultures. Shari Thurer's The Myths of Mother-
hood seeks to decenter current views of motherhood by showing how
mothers have been regarded at other times in Western history, but she
too begins with "the beginning of time," when "woman was an awe-
some being" who "seemed to swell and spew forth a child by her
own law." "
Matriarchal myth is even making its way into school curricula.
While it is true that one can go through twelve years of primary and
 POPULARIZING THE PAST 27

secondary education, or even a college or graduate school career

without being taught that prehistory was matriarchal (particularly if
one majors in, say, engineering), the academic world is far from im-
mune to the enticements of matriarchal mythology. Young women
have told me that the myth of matriarchal prehistory has been pre-
sented to them as historic truth in high school classes in world history,
religion, and women's studies. Women's Roots, by June Stephenson,
now in its fourth edition, is a rendition of matriarchal prehistory de-
signed to be read by high school students. At the college level, courses
are offered about or with the premise of matriarchal prehistory, with
titles like "Reclaiming the Goddess," "Herstory of the Goddess," and
"The Goddess and the Matriarchy Controversy."' A 1995 text,
Women and Religion by Marianne Ferguson, purporting to cover the
broad terrain of interactions between women and religion, is actually
a straightforward telling of the myth of matriarchal prehistory, from
the mother goddesses of prehistory to the father gods of patriarchy.
Increasingly, matriarchal myth is being given some credence in
college texts. For example, Rita Gross critiques the myth of matriar-
chal prehistory in her religion textbook, Feminism and Religion, view-
ing it as "extreme" and not well grounded in archaeological evidence.
Yet she comes quite a distance to meet its partisans, arguing that it is
reasonable "to conclude both that women were less dominated than in
later societies and that female sacredness was more commonly vener-
ated" in prehistoric times.' Gerda Lerner's The Creation of Patriarchy,
though not strictly a textbook, is widely read in college courses. Ler-
ner spends very little time discussing the nature of prehistoric socie-
ties, and she cannot, in fairness, be counted as a champion of matriar-
chal myth, since she explicitly disclaims a former stage of matriarchy.
And yet it is impressive how even this careful and scholarly study ends
up endorsing most of the major points of feminist matriarchal myth:

• patriarchy didn't always exist;

• unless we are aware of this fact, we cannot effectively combat it;
• patriarchy is now ending as a result of the planetary crisis to which it
has brought us;
• the future is not determined, and could bring either improvement or
disaster;
• women's involvement is crucial to lead the future in a more positive
direction.'
28 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

The myth of matriarchal prehistory has not been adopted as the

one true account of human history, taught to first graders and gradu-
ate students alike. But it is nevertheless making itself felt, and, espe-
cially in feminist circles, it is hard to avoid. It earns new converts every
day, especially among a younger generation of girls and women not
formerly exposed to it. There are even dedicated resources available to
teach the myth of matriarchal prehistory to younger girls. For exam-
ple, Jyotsna Sreenivasan's The Moon Over Crete is a novel for young
readers that relates the story of eleven-year-old Lily and her flute
teacher, Mrs. Zinn, who takes Lily 3,500 years back in time to ancient
Crete where "Lily finds out what it's like for girls to be important." In
Why Great to Be a Girl, Jacqueline Shannon offers fifty points of
comparison between women and men in which women emerge su-
perior: Point number 8 is that "anthropologists and archeologists
credit females with the 'civilization' of humankind"; point number
so is that "only females can give birth." Though Shannon does not
explicitly invoke matriarchal myth, she asserts two of its familiar
themes—women's invention of civilization and the female monop-
oly on childbirth—and quotes one of its earliest feminist proponents
(Elizabeth Gould Davis) to support the first of these points."
The myth of matriarchal prehistory is not without its critics.
Some populist feminists have included critiques of matriarchal myth
in recent books, and a number of more academic critiques have been
included in books, articles, or reviews. Archaeologists and students of
ancient history, long silent on this topic, have recently spoken out
more frequently about matriarchal myth, almost always negatively.
Matriarchal myth is also refuted on the Internet, in broadsides deliv-
ered mainly by a pair of self-appointed defenders of the universal
patriarchy thesis: Steven Goldberg, author of The Inevitability of Pa-
triarchy, and Robert Sheaffer. Goldberg systematically addresses any
and all purported exceptions to patriarchal social relations as they sur-
face; Sheaffer, in his turn, suggests that "the Goddess promoters" are
"suffering from a case of False Memory Syndrome."'
But criticism of matriarchal myth has, for the most part, been re-
strained. It has not felt this way to the myth's proponents, of course; in
1991, Vicki Noble lamented the fact that though feminists have been
uncovering "the ancient matriarchal past" for twenty years, "even
fairly recently the New York Times was still able to find a female profes-
 POPULARIZING THE PAST 29

sor of history who would ridicule rather than review Riane Eisler's
The Chalice and the Blade, making her position sound like a fantasy
rather than documented fact." A recent festschrift for Marija Gimbu-
tas is full of defensive reactions to criticisms of the myth of matriar-
chal prehistory, both perceived and real. Feminist matriarchalists
worry that there is "a not-so-subtle backlash" against the work of
Gimbutas, and that in due time "her name will be deliberately `disap-
peared' in the quagmire of academic 'scholarly' discussion."'
Matriarchal myth is a source of some controversy then, but it is
also a cultural resource that is tapped into by many who are not femi-
nists, or not primarily feminists. This use of matriarchal myth is espe-
cially prominent among environmentalists. It can be found in books
like Thomas Berry's The Dream of the Earth, Jim Mason's An Unnatural
Order, and even in Vice President Al Gore's book, Earth in the Balance:
Healing the Global Environment.' Some Afrocentrists claim that Africa
was not only the source of ancient Mediterranean culture, but also of
the matriarchal social order that was eventually obliterated by patriar-
chal Europeans.' The most recent appropriation of feminist matriar-
chal myth is Leonard Shlain's The Alphabet Versus the Goddess, which
argues that it is was literacy—the development of written language—
that led to matriarchy's demise. By requiring greater effort from the
left brain, which Shlain terms "masculine," language undercut the
work of the image-oriented, "feminine" right brain, which had pro-
duced matriarchal, goddess-worshipping civilizations.
The myth of matriarchal prehistory is proudly proclaimed by
some feminists, tacitly acknowledged by others, and studiously ig-
nored by probably the majority, who may not find it plausible or ap-
pealing but don't wish to break feminist ranks. Given that this story
has become (if mainly by default) the feminist account of prehistory,
and given too its increasing currency among environmentalists, Afro-
centrists, and even cultural theorists like Shlain, it is imperative that
we take the time to see how this story developed and found its way
into feminist circles, and to examine the picture feminist matriar-
chalists paint of prehistory, the explanations they offer for its demise,
and the hopes they hold out for the future.
CHAPTER 3

The Story They Tell

The myth of matriarchal prehistory speaks to what seems to be an ex-

tremely common human need to trace the origin of important, and
sometimes controversial, social institutions.' Feminist matriarchalists
are not the first to seek an origin story to account for the principal in-
stitutions of male dominance—government, religion, marriage.
They were anticipated in this by at least five generations of matriar-
chalists before them. The story of women's glorious past, it turns out,
has a past of its own, a rich, ambiguous, multilayered past that in its
broadest contours dates back to classical Greece, and in its more recent
genealogy reaches back through a 140-year-old conversation about
the respective roles of women and men in prehistoric times.
When I began my research, I was under the impression that while
there had been a few nineteenth-century scholars who broached the
subject of matriarchy, the myth was really a late-twentieth-century
feminist invention, heavily indebted to archaeological finds that
nineteenth-century scholars knew nothing about. What I found was
that the story preceded the archaeology—and the feminism—to a
surprising extent. Furthermore, an enormous array of individuals
turned out to have spent some time—or a lot of time—with matriar-
chal myth. There were names I knew: J. J. Bachofen, Friedrich
Engels, E. B. Tylor, Elizabeth Cady Stanton, Matilda Joslyn Gage,
Erich Fromm, Wilhelm Reich, Robert Graves. And there were
names I had to learn: Julius Lippert, Lothar Dargun, August Bebel,
Alfred Balmier, Uberto Pestalozza, lu. I. Semenov. From the shad-
owy background of matriarchal myth in medieval cartographers'
efforts to sketch presumed matriarchal lands onto their maps, through

30
 THE STORY THEY TELL 31

to late-twentieth-century feminist workshops on the sacred symbols

of prehistoric goddess religions, stretches a vast territory of conserva-
tism and radicalism, archaeology and poetry, economic determinism
and mystical goddess worship, all embodied in a recognizably single
myth. The myth of matriarchal prehistory has found adherents
among socialists, anthropologists, communists, fascists, psychoana-
lysts, sexologists, folklorists, religionists, and a whole host of other
notable characters. It has been used to justify patriarchy and to over-
throw it, to hustle women back to hearth and home and to place them
at the helm of the ship carrying us into the future.

THE EMERGENCE OF FEMINIST MATRIARCHAL MYTH

Until the late nineteenth century in Western Europe, matriarchy
served more as an occasional literary trope than a purported history.
All this changed in 1861 with the publication of Johann Jakob Bacho-
fen's Das Mutterrecht (Motherright). Drawing on classical Greek sources
(which, as we will later see, were full of references to women's rule),
Bachofen postulated an era of matriarchy ending in classical times
with the rise of men and the "male principle." He was quickly joined
by a whole group of scholars pioneering the new discipline of anthro-
pology along evolutionary lines (including John Ferguson McLen-
nan, William Robertson Smith, Sir John Lubbock, Herbert Spencer,
Lewis Henry Morgan, and E. B. Tylor, among others). Here matriar-
chal myth attained a status of cultural dogma for thirty years or so in
the late nineteenth century, a status that it did not again approximate
until its adoption by feminists one hundred years later. With little
need to protect themselves from outside criticism, evolutionary an-
thropologists were free to concentrate on such burning questions as
whether fraternal polyandry preceded patriarchy and whether the
Omaha-Crow system of kinship terminology indicated group mar-
riage. So firmly did the myth of matriarchal prehistory grip late
nineteenth-century European and American intellectual life that
even someone like Sigmund Freud—whose origin myths are primar-
ily a fantasy of fathers, sons, and brothers murdering, cannibalizing,
and repressing knowledge about one another—felt compelled to find
a place for matriarchy, sandwiching it somewhere in between the
"brother horde" and the patriarchy.'
In the late nineteenth century, the myth attracted not only an-
32 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

thropologists, but also others with less mainstream political agendas:

specifically, socialists and feminists. Karl Marx had become interested
in anthropology in the last few years of his life and was apparently, at
the time of his death, working his way toward his own view of prehis-
tory. His fragmentary notes were taken up by Friedrich Engels, and
between these notes and a wholesale adoption of Morgan's earlier An-
cient Society, Engels produced The Origin of the Family, Private Property,
and the State.' This, along with a handful of other works, served to in-
stitutionalize the myth of matriarchal prehistory as a socialist origin
story. Soon after, first-wave feminists began to see the myth's potential
to dislodge the idea that patriarchy was universal and inevitable, and
several European and American women—most influentially, Matilda
Joslyn Gage, and later, Charlotte Perkins Gilman—wrote their own
accounts of matriarchal myth, based on the anthropological treatises
of the time.4
Anthropologists dropped the idea of matriarchy rather abruptly
around the turn of the century (with the important exception of So-
viet anthropologists, who stuck close to matriarchal myth—in the
tradition established by Engels—until at least the 195os 5 ). The matri-
archal thesis was discredited not through attacks on the evidence un-
derlying it (though there were some), but through challenges to its
assumptions. The universalizing premises of evolutionary anthropol-
ogy came under fire, and the armchair anthropology upon which the
matriarchal thesis relied was rejected in favor of a new emphasis on
fieldwork. But when anthropologists dropped matriarchal myth,
there were others waiting to pick it up. Between 1900 and 197o, the
myth found some interesting champions. Within the academy, classi-
cists such as Jane Ellen Harrison and George Thomson found echoes
of a prior matriarchal time in Greek myth and ritual; archaeologists
and art historians (including some very prominent ones like 0. G. S.
Crawford) discovered the footprints of matriarchy and goddess wor-
ship in the artifacts they studied; and a few maverick anthropologists,
particularly E. S. Hartland and Robert Briffault, refused to let go of
matriarchal theories, in spite of the jeers of most of their colleagues.
Sir James George Frazer's wildly popular study of comparative my-
thology, The Golden Bough, included in its later editions much specu-
lation on prehistoric goddess worship. Meanwhile, psychoanalysts
studiously wove matriarchal threads into their emerging theories.
 THE STORY THEY TELL 33

Erich Fromm used matriarchal myth to argue against the inevitability

of violence, aggression, and war; Wilhelm Reich used it to buttress
his claim that sexual freedom, even promiscuity, would result in more
peaceful and harmonious, less repressed and patriarchal societies; and
in the Jungian wing of psychology, Erich Neumann ( The Great
Mother) and others added even more layers of archetypal symbology
(beyond those already provided by Bachofen) to the supposed prehis-
toric transfer of power from goddesses to gods. Well-known poet
Robert Graves sang the praises of the "White Goddess" and foresaw
an apocalypse in which patriarchal repression and rampant industrial-
ization would give way to a return of the prehistoric goddess.' Most
of this use of matriarchal myth came from the political left or center,
but those on the extreme right invoked it also. Neo-romantic philos-
ophers and protofascists in Germany, working from 1900 to 193o (and
even through the years of the Third Reich), spoke of the matriarch
and the goddess, steeped in blood and soil, and yearned for their
return.'
This was a relatively quieter time for matriarchal myth than what
preceded and followed it. There were many pockets of interest in ma-
triarchal myth, but no entire disciplines given over to its seductive
power. And yet it is impressive to note the tenacity with which matri-
archal myth clung to thinking about human prehistory during these
years. Will Durant's The Story of Civilization, a standard reference
work in print for more than two decades (from the 193os to the 19sos)
restated themes that most anthropologists had dispensed with by
1905: "Since it was the mother who fulfilled most of the functions,"
Durant argued, "the family was at first (so far as we can pierce the
mists of history) organized on the assumption that the position of
the man in the family was superficial and incidental, while that of
the woman was fundamental and supreme." Like matriarchalists be-
fore and since, Durant gave women credit for inventing agriculture,
weaving, basketry, pottery, woodworking, building, and trade, and
claimed that "it was she who developed the home, slowly adding man
to the list of her domesticated animals, and training him in those so-
cial dispositions and amenities which are the psychological basis and
cement of civilization."'
In 1963, a multivolume History of Mankind was even more outspo-
ken about the possibility of prehistoric matriarchy. In her chapter on
34 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

Paleolithic and Mesolithic society, Jacquetta Hawkes admitted that

"today it is unfashionable to talk about former more matriarchal or-
ders of society," but in her chapter on the Neolithic, Hawkes claimed
that "there is every reason to suppose that under the conditions of the
primary Neolithic way of life mother-right and the clan system were
still dominant. . . . Indeed, it is tempting to be convinced that the ear-
liest Neolithic societies throughout their range in time and space gave
woman the highest status she has ever known..The way of life and its
values, the skills demanded, were ideally suited to her."'
Matriarchal myth emerged with new vigor in the early 197os, as
second-wave feminists began to take it over in earnest, engineering a
decisive shift in its meaning in the process. Prior to this, most matriar-
chalists regarded the patriarchal revolution as either a signal improve-
ment over matriarchy, or at least a necessary, if regrettable, step toward
the progressive civilization of humankind. But by the mid 198os, the
myth of matriarchy had definitively become a myth of regress, of par-
adise lost. These days it is virtually impossible to speak of ancient ma-
triarchies and their overthrow by invading patriarchs without draw-
ing feminist, or at least quasi-feminist lessons from the story.1°
The contemporary feminist version of matriarchal myth was not
adopted wholesale from earlier sources. As matriarchal myth was dis-
seminated within and outside the feminist community in the 197os
and early 198os, it was tweaked and prodded, growing through trial
and error, assertion and retraction. Some of the earlier feminist ma-
triarchal narratives appear, from the vantage point of the late I99os,
distinctly quirky. For example, Elizabeth Fisher, writing in 1979, used
the early Neolithic site of CatalhOyak to illustrate patriarchy's grad-
ual encroachment into human society. Today every matriarchalist
"knows" that CatalhOyiik is one of the very best exemplars of prehis-
toric matriarchal society. Likewise, Elizabeth Gould Davis's The First
Sex, published in 1971, named Mycenaean Greece as matriarchal, a
claim that no one has made in the past twenty years." The rough con-
sensus that now reigns—the consensus that, for example, names Ca-
talhOyiik matriarchal and Mycenaean Greece patriarchal—took on
its characteristic form under the pressure of three key developments:
(I) the steadfast rejection of matriarchal myth by most feminist an-
thropologists; (2) a burgeoning feminist spirituality movement intent
on placing goddess worship in prehistory; and (3) the pioneering ar-
chaeological work of Marija Gimbutas.
 THE STORY THEY TELL 35

The first of these developments prevented anthropological ver-

sions of matriarchal myth from gaining anything more than a toehold
in academia, and indeed had a chilling effect on matriarchal myth in
the mainstream women's movement as well. As early feminists looked
hopefully to other, "primitive" cultures for signs of matriarchy, they
asked for corroboration from their anthropologist sisters. In the main,
they didn't get it. Around the same time that Elizabeth Gould Davis
was enticing readers with her descriptions of the great women-ruled
empires of prehistory, Sherry Ortner, in her highly influential article
"Is Female to Male as Nature Is to Culture?" was calling women's
secondary status "one of the true universals, a pan-cultural fact," and
asserting that "the search for a genuinely egalitarian, let alone matri-
archal, culture, has proven fruitless." Anthropological denials of ma-
triarchy extended as well to prehistory. "Males are dominant among
primates," a group of feminist anthropologists noted in 1971, "and at
the 'lowest' level of human social evolution now extant, males are still
dominant. There is no reason to assume that in the intervening stages
of human evolution the same situation did not prevail."'
If this was anthropological dogma, it was not anthropological
consensus. A small group of socialist feminist anthropologists were
diligently at work throughout the 197os and 198os developing a ma-
triarchal myth of their own by updating the work of Friedrich Engels
in The Origin of the Family, Private Property, and the State.' But this ver-
sion of matriarchal myth was, in the final analysis, far too tepid to feed
appetites whetted by the early women's movement. The best these an-
thropologists could serve up was the notion that human beings in
small-scale "band" societies treated women and men equally, until
property ownership, an incipient state, agricultural technologies, or
even intergroup trade came into existence. Such a matriarchy was
thin to begin with and easily gave way before the smallest signs of
what we have come to think of as social progress.
The feminist spirituality movement offered something far more
attractive. The position spiritual feminists envisioned for women in
prehistory was not the "relative equality" stipulated by socialist femi-
nist anthropologists. On the contrary, prehistoric woman was said to
have been respected for her special feminine contributions to the hu-
man economy, if not positively revered as an embodiment of the
great goddess.
The beginnings of the feminist spirituality movement roughly
36 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

coincided with the second wave of feminism in the late 196os and
early 197os. Feminist spirituality's organizational flexibility and its
hostility toward any and all religious dogma defy attempts to define
the movement or count its membership." There are no "average"
spiritual feminists, but when they gather together, it is most often
to celebrate solstices and equinoxes; to perform rituals centering on
self-empowerment, nature, and the worship (or embodiment of)
goddesses from cultures around the world; to assist one another in
divination, healing, magic, and guided meditations; and to teach one
another the movement's "sacred history": the myth of matriarchal
prehistory.
The centrality of this last activity should not be underestimated.
In much the way the Exodus and Passion narratives serve as synec-
doches of Judaism and Christianity, matriarchal myth holds together
the otherwise extremely diverse feminist spirituality movement. Not
every spiritual feminist believes that matriarchal societies once ex-
isted, but then there are Christians—some of them influential theo-
logians—who regard the historicity of Jesus's life, crucifixion, and
resurrection as immaterial to the true meaning of Christianity. Ex-
ceptions notwithstanding, the myth of matriarchal prehistory is
foundational for feminist spirituality. Goddess worship itself is some-
ti mes taken as a shorthand for matriarchal myth: goddesses are proof
of matriarchy, reminders of it, and calls to recreate it.'
Introducing religion into the matriarchal equation, as spiritual
feminists did, freed up an enormous amount of imaginative energy
for feminist matriarchal myth. The idea that a great mother goddess
was our ancestors' first object of veneration had been proposed by ar-
chaeologists and historians of religion long before spiritual feminists
began to speak of her.' Neopagans already believed themselves to be
reviving this religion. But spiritual feminists drew new conclusions
from ancient goddess worship: first, they argued that it was enor-
mously beneficial to women, who were her priestesses; second, they
insisted that the goddess had been worshipped to the near exclusion
of gods (on which point they departed from other neopagans); and
third, they claimed that the clearest sign of patriarchy's triumph was
the end of this exclusive goddess worship.
Merlin Stone was the first to assemble these pieces of the prehis-
toric puzzle in a convincing fashion. In her 1976 book, The Paradise
 THE STORY THEY TELL 37

Papers (later retitled When God Was a Woman), Stone explained that
the many names given to goddesses in ancient myths should not ob-
scure the point that "the female deity in the Near and Middle East was
revered as Goddess—much as people today think of God." She rea-
soned that "a religion in which the deity was female, and revered as
wise, valiant, powerful and just" would provide "very different im-
ages of womanhood" from those of patriarchy; and she pondered at
the close of her book "to what degree the suppression of women's
rites has actually been the suppression of women's rights." '7
Now this was a matriarchal myth worthy of feminist attention.
But one link was missing: credibility. Stone aimed to provide this; she
did extensive research, but since she did so as an art historian, some
doubted the veracity of her conclusions. Real archaeological con-
firmation, enough to satisfy feminists eager to apply the stamp of au-
thenticity to matriarchal myth, remained a scarce commodity until
spiritual feminists discovered and adopted the work of Marija Gim-
butas—who in turn adopted them.
Born in Lithuania, Marija Gimbutas did her graduate work in
folkore and archaeology in Lithuania and Germany in the 194os, and
in 1949 immigrated to the United States. Unemployed for a time, she
eventually found work translating Eastern European archaeological
publications for Harvard University's Peabody Museum. By dint of
hard work, tenacity, and undeniable talent, Gimbutas finally began to
be recognized as an archaeologist in her own right. She received nu-
merous grants, published lengthy works on Central and Eastern Eu-
ropean archaeology, and directed her own excavations there. In 1963,
she accepted a professorship at the University of California at Los An-
geles which she kept until her retirement in 1989.18
Relatively late in her career, Gimbutas began to talk about the
goddess, and to describe her reign as an unusually peaceful and har-
monious time in which women enjoyed prominence and power.
Gimbutas made her way toward these conclusions through her long-
standing interest in Indo-European origins, a topic that was very
much in vogue in Europe when her intellectual interests were first
forming. While working in the United States, Gimbutas began again
to ponder the location of the Indo-European "homeland"—the pre-
sumptive place from which speakers of Indo-European languages
spread out to conquer many lands (linguistically, if not militarily).
38 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

She almost couldn't help tackling these issues: she had tremendous
linguistic expertise—she read twenty different languages—and the
sort of encyclopedic knowledge of Central and Eastern European ar-
chaeological sites that permitted her to speculate effectively on "big
picture" questions.'
Working on Indo-European origins led Gimbutas to wonder
what Europe was like before the process of "Indo-Europeanization,"
and excavations she directed in southeastern Europe began to provide
clues. Among the artifacts that these and other excavations uncovered
were a wealth of female figurines which Gimbutas identified as god-
desses. Her first book-length attempt to interpret these artifacts was
published in 1974 under the title The Gods and Goddesses of Old Eu-
rope. Although this work predated Merlin Stone's; it went virtually
unnoticed by spiritual feminists, probably because Gimbutas did not
write about prehistoric goddesses from a feminist point of view. "I
was not a feminist," Gimbutas said of herself, "and I had never any
thought I would be helping feminists."'
However, it would be disingenuous to suggest that once feminists
did begin to support Gimbutas (as they did with the republication of
The Gods and Goddesses of Old Europe in 1982, under the reversed title
The Goddesses and Gods of Old Europe), it did not affect the course of
her work. Her later books, The Language of the Goddess and The Civ-
ilization of the Goddess, went further and further to meet the ambi-
tions of spiritual feminists in search of a prehistoric golden age for
women.' Gimbutas is now routinely hailed by feminist matriar-
chalists as the brilliant polymath who has scientifically proven the
claim that prehistoric societies were woman-centered and goddess-
worshipping, and destroyed only recently. She is, Vicki Noble says,
the "archeological Grandmother of feminist scholarship." Feminist
matriarchalists cite Gimbutas, thank Gimbutas, and intimate that
they would be nowhere without her work. Judy Grahn, a feminist
poet, reports that she sometimes places one of Gimbutas's books on
her home altar and whispers, "Marija, may we understand where you
were going as quickly as possible."'
It is hard to overestimate the significance of Gimbutas and her
work to the contemporary feminist myth of matriarchal prehistory.
Gimbutas loaned her impressive archaeological credentials to the
myth at a time when other academic archaeologists were steadfastly
 THE STORY THEY TELL 39

unwilling to do so. Though there are many intelligent and well-read

partisans of the myth, Gimbutas is the only one who is an archaeolo-
gist. Her very existence—to say nothing of her work—has done
much to enhance the credibility of feminist matriarchal myth in the
eyes of the more mainstream audiences that feminist matriarchalists
have been diligently endeavoring to win. As some have put it, in par-
ody of a Christian bumpersticker, "Marija said it, I believe it, that set-
tles it." 23

THE MATRIARCHY
Just when and where do feminist matriarchalists believe that matristic
societies flourished? The standard answers to these questions are
"since the beginning of time" and "everywhere." Some feminist ma-
triarchalists assert that society itself—the grouping together of hu-
man beings on an ongoing basis—was a female invention, built up
around women and their children, with men playing little or no
24
role.
Claims to universality aside, however, the story feminist matriar-
chalists tell of prehistoric matriarchy is much narrower in scope.
Some feminist matriarchalists find hopeful glimpses of protomatriar-
chy among nonhuman primates, and from there make the claim that
all species situated evolutionarily between our primate ancestors and
modern human beings (australopithecenes, Homo habilis, Homo
erectus, and so on) had a gynocentric social orientation.' Others sug-
gest that the so-called Acheulean hand axes (teardrops of quartz or
flint) produced in great numbers by Homo erectus from roughly 1.5
million years ago to 200,000 BCE were actually goddess images rather
than the stone tools archaeologists typically take them to be. One
Acheulean artifact has generated special interest: found in the Golan
Heights region of contemporary Israel, it dates somewhere between
800,000 and 200,000 BCE, was probably made by an archaic Homo sapi-
ens, and is said by feminist matriarchalists to be an image of "the di-
vine feminine, the Blessed Mother." 26
In general though, feminist matriarchalists find little in this long
era of human beginnings to interest them. They are not envisioning
bands of near-chimps when they imagine matriarchal prehistory, but
rather people like us, creating stable and prosperous societies with
women at their center. As a result, feminist matriarchalists typically
90 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

claim human origins as matricentric, but then fast-forward to the Eu-

ropean Upper Paleolithic (beginning around 40,000 BCE), when
quite suddenly far more extensive archaeological remains appear, in-
cluding carved and painted images of women. It is in the Neolithic
era, however—after the development of farming, but before the de-
velopment of advanced metallurgy, between roughly 8000 and 3000
BCE—that matriarchalists most often locate the height of matriar-
chal culture.
Geographically, in its actual tell ings, the myth of matriarchal pre-
history almost always confines itself to Old (southeastern) Europe,
the Near East, and the Mediterranean.' Old Europe, though pain-
stakingly treated site by site in Marija Gimbutas's work, generally be-
comes an amorphous mass in the work of other feminist matriar-
chalists. In the Near East, several sites are mentioned, but there is only
one of any consequence, and that is CatalhOytik, dating to roughly
6soo BCE and located in Anatolia (present-day Turkey). Finally, the
Mediterranean yields up the jewel of matriarchal culture, Minoan
Crete, and also Malta, which is increasingly being adopted as another
matriarchal homeland. On the infrequent occasions when the myth
of matriarchal prehistory moves off this familiar turf, it is most often
to Western Europe, especially England and Ireland. The only other
place that is mentioned consistently is India, which is said to have
been invaded by the same patriarchal tribes that destroyed the
goddess-worshipping matriarchies of Old Europe.
It is easy to see the ethnocentrism in these choices: most of the
narrators of the myth of matriarchal prehistory are Europeans or
Americans of European extraction, and these are the lands they came
from or that they regard as their proper cultural origin. Feminist ma-
triarchalists have been self-conscious about their ethnocentrism, but
they have rarely endeavored to broaden their scope beyond the lands
that most white people think of as their cultural and ancestral home.'
Most efforts in this direction have been undertaken by those with
non-European cultural roots: Latinas and Native Americans have
searched the literature on preconquest America for evidence of ma-
triarchy; African Americans have looked to Africa; Asian Americans
have explored Asian prehistory; Indians have investigated their own
archaeological sites and religious customs for remnants of matriarchal
culture.' The most significant attempt to expand the myth of matri-
 THE STORY THEY TELL 41

archal prehistory beyond its home in the so-called cradle of Western

civilization has been undertaken by a melange of matriarchalists all
devoted to including Africa within the scope of matriarchal prehis-
tory—or, more often, to making Africa matriarchy's original home.'
Though narrowed somewhat in practice by the chronological and
geographical choices that feminist matriarchalists have made, prehis-
tory is still a huge, and, as I will later argue, largely blank canvas. Thus
incredibly diverse scenarios can be painted upon it, depending on the
predilections of individual thinkers. Amid this diversity, however, a
number of themes appear repeatedly in feminist descriptions of pre-
historic matriarchal societies: peace, prosperity, harmony with na-
ture, appropriate use of technology, sexual freedom (including repro-
ductive freedom), and just and equitable roles for women and men.
These are all thought to be the products of values engendered by the
religion of the goddess. Some matriarchalists refer unapologetically
to this era as a "utopia" or the "golden age." 31 However, feminist ma-
triarchalists are intent on bringing prehistoric peoples closer to them-
selves in imagination, so our ancestors are said to have had prob-
lems—there were "temper tantrums and . . . tribal scores had to be
settled" 32—but they did not have our problems, which are over-
whelming. In a poem titled "Tea with Marija," Starr Goode recounts
an afternoon spent in conversation with Gimbutas at her home in To-
panga Canyon, and closes with the lines:

I ask—what were they, our ancestors?

Marija says—they were like us, only
happy."

The one feature of matriarchal society that is noted more often

than anything apart from goddess worship is the harmony that existed
between people and nature. Matriarchal peoples were "attuned to the
seasons and to the earth"; they were able to "live together harmoni-
ously, in meaningful and exciting intercommunication with all the
creatures of earth, earth herself, and the energy-beings of moon, sun,
34
planets, and the stars." This is sometimes conceptualized as a sort of
psychic unity, but usually it is described more prosaically as a respon-
sible relationship between people and the natural resources upon
which they depended, expressed in the use of sustainable technol-
ogies.
42 THE MYTH OF MATRIARCHAL PREHISTORY

It is crucial to feminist matriarchal myth that these technologies

(weaving, architecture, mathematics, and so on) arose in societies that
did not discriminate against women. As Vicki Noble explains, "with-
out class stratification, centralized government, taxation, technology,
warfare, or slavery, these early Goddess-loving people were able to in-
vent everything we consider relevant today (except plastic and toxic
chemicals)." Frequently, the invention of these technologies (in-
cluding that of written language) is credited specifically to women.'
The most important thing women are said to have invented dur-
ing matriarchal times is agriculture. The standard lore is that women
were gatherers (as opposed to hunters) in preagricultural societies,
and that through their familiarity with plant life, they "conceived the
idea of sowing and harvesting seeds and figured out how to do it suc-
cessfully where they wanted to." In 1978, Merlin Stone advocated that
feminists adopt a new dating system, according to which 1978 was ac-
tually 9978 ADA—After the Development of Agriculture—empha-
sizing the fact that, as Charlene Spretnak puts it, "it was women who
developed agriculture . . . leading all of humankind . . . into the
Neolithic Era of stable agricultural settlements."'
One thing we usually associate with advanced technologies is said
to have been lacking in matriarchal societies: private property. Femi-
nist matriarchalists are not unanimous on this point,' but the picture
they paint of prehistory is one of groups of people pooling most of
their resources together. Perhaps more important to feminist matriar-
chalists is the belief that people pooled their children together. As
June Stephenson asserts, "All children were protected and nourished
by all women, and all women were therefore mothers to all children."
There was "no sharp division . . . between home life and societal life,"
says Jane Alpert.' In other words, the distinction between public and
private, which many late-twentieth-century feminists have consid-
ered a central characteristic of (if not a precondition for) the oppres-
sion of women, was utterly lacking in prehistory.
Having friends to help share the burden of work and child care is
certainly an appealing vision for many feminist matriarchalists. What
is probably more universally appealing is how people had sex in pre-
history: which is to say, a lot, with whomever they wanted, and with
no harm to their reputation. Sex in the matriarchies was for young
and old women alike, and sexuality and motherhood were not re-
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 Kaiken tämän Dornell jätti omaan arvoonsa. Koska hänen täytyi
kaikin mokomin välttää mielenliikutuksia, hän koetti parhaansa
mukaan vallita sekavia tunteitaan käyskennellen huoneesta
huoneeseen entisestään perin muuttuneena. Hän varoi antamasta
vaimonsa tietää, mikä oli syynä hänen äkilliseen sairastumiseensa,
sillä hän ikäänkuin häpesi herkkätunteisuuttaan, joka kaupunkilais-
ilmapiiriin eläytyneestä rouvasta epäilemättä näytti naurettavalta
ominaisuudelta. Halvauskohtauksesta kertova huhu oli kuitenkin
jollakin tavoin tullut hänen kuuluviinsa ja hän ilmoitti miehelleen
palaavansa heti häntä hoitamaan. Silloin Squire kohta kokosi
tavaransa ja lähti omalle maatilalleen Falls-Parkiin.

Siellä hän aluksi eleli erakkona. Hän oli vielä liian sairas
sietääkseen seurustelua tai ratsastaakseen metsästämään. Ja ennen
kaikkea oli hänestä vastenmielistä nähdä tuttuja ja tuntemattomia,
jotka epäilemättä olivat kuulleet, minkä tempun hänen vaimonsa oli
hänelle tehnyt.

Hän ei voinut mitenkään moittia Bettyä siitä, että hän oli ollut
urotyössä osallisena. Hän ei voinut uskoa tytön toimineen
vapaaehtoisesti. Haluten kovin tietää, kuinka Betty voi, hän lähetti
uskollisen palvelijansa Tupcomben Eversheadin kylään, joka sijaitsee
aivan lähellä King's-Hintockia, sovittaen matkan siten, että Tupcombe
saapui perille pimeän suojassa. Lähetti, jolla ei ollut yllään livereitä,
ei herättänyt kenenkään huomiota istuutuessaan "Sian ja
Tammenterhon" majatalon uuninloukkoon.

Ravintolavieraitten keskustelu koski tietenkin vereksintä uutista —

äsken solmittua avioliittoa. Tupakoiva kuuntelija sai tietää, että mrs
Dornell oli pari päivää sitten palannut tyttärineen King's-Hintockiin,
että Reynard oli lähtenyt mannermaalle ja että Betty oli lähetetty
takaisin kouluun. Neitonen ei ollenkaan käsittänyt asemaansa
Reynardin lapsipuolisona — niin kerrottiin — ja vaikka juhlalliset
vihkimismenot olivatkin aluksi häntä säikähdyttäneet, hän piankin
toipui havaitessaan ettei hänen vapauttaan millään tavoin rajoitettu.

Senjälkeen alkoivat Dornell ja hänen vaimonsa säännöllisesti

lähettää tietoja toisilleen. Jos viimeksimainittu oli aikaisemmin ollut
vaatelias, niin hän nyt esiintyi sitä sopuisampana. Mutta hänen
talonpoikaismainen, suorasukainen, kiukkuinen miehensä pysytteli
yhä loitolla. Pyrkien pääsemään sovintoon — saamaan anteeksi
sotajuonensa — ja sitäpaitsi vilpittömästi haluten hellyydellään
lievittää miehensä surua hän vihdoin saapui hänen ovelleen Falls-
Parkiin.

He olivat viimeksi nähneet toisensa sinä riitaisena yönä, jonka

jälkeen rouva matkusti Lontooseen ja herra sen johdosta sairastui.
Viimeksimainittu oli kovin muuttunut. Kasvot olivat ilmeettömät kuin
nuken, ja vielä huolestuttavampaa oli, että hän asusti yhdessä
ainoassa huoneessa runsaasti nautiskellen sellaisia virvokkeita, jotka
lääkäri oli häneltä ehdottomasti kieltänyt. Selvää oli, ettei sopinut
sallia hänen jatkavan tätä mieletöntä elintapaa.

Rouva siis osoitti myötätuntoa, pyysi anteeksi ja hyvitteli Mutta

vaikka he tästä päivästä lähtien eivät olleetkaan enää niin vieraita
kuin ennen, tapasivat he kuitenkin toisiansa vain sattumalta, sillä
Dornellin päämaja sijaitsi edelleenkin Fallsissa.

Niin kului kolme neljä vuotta. Sitten saapui rouva eräänä päivänä
tavallista iloisempana ja ilmoitti lyhyesti, että Bettyn koulunkäynti oli
päättynyt; hän oli palannut kotiin ja oli pahoillaan, kun isä oli poissa.
Hän oli pyytänyt äitiänsä viemään perille terveiset: "Pyydä isää
tulemaan takaisin rakkaan Bettynsä luo."
 "Ah! Hän on varmaan kovin onneton!" virkkoi Squire Dornell.

Hänen vaimonsa oli vaiti.

"Se kirottu naimisliitto!" jatkoi Squire.

Vieläkään ei hänen vaimonsa ryhtynyt väittämään vastaan,

sanoihan vain ystävällisesti: "Hän on pihalla vaunuissa."

"Mitä — Bettykö?"

"Niin."

"Miksi et sitä heti sanonut?" Dornell hyökkäsi ulos, ja siellä istui

tyttö odottaen hänen anteeksiantoaan. Hän näet otaksui isän
närkästyneen häneen samoinkuin äitiinkin.

Niin, Betty oli jättänyt koulun ja oli palannut King's-Hintockiin. Hän

oli pian seitsemäntoista vuoden ikäinen ja oli kehittynyt nuoreksi
neitoseksi. Varhainen avioliitto ei näyttänyt häntä mitenkään
vieroittaneen kodistaan; tuntui siltä kuin hän olisi unohtanut koko
jutun. Kuin unennäkönä oli hänen mielessään tuo kirkas, kylmä
maaliskuun päivä, Lontoon kirkko upeilevine, vihreäpeitteisine
penkkiriveineen ja suuret urut läntisellä parvekkeella — kaikki perin
toisenlaista kuin heidän omassa pikku kirkossaan —
kolmenkymmenen ikäinen mies, jonka kasvoihin hän oli katsonut
tuntien kunnioitusta ja pelkoa ja samalla ajatellen, että hän oli aika
ruma ja kauhistuttava, tuo mies, jota hän ei ollut sen koommin
nähnyt — ainoastaan kohteliaat kirjeet olivat ylläpitäneet yhteyttä
heidän välillään — ja joka oli hänelle nyt siinä määrin samantekevä,
että jos olisi kerrottu hänen kuolleen, olisi hän vastannut vain:
"Todellako!" Bettyn tunteet uinuivat yhä.
 "Oletko hiljattain kuullut miehestäsi", kysyi Dornell, kun olivat
ehtineet sisään, nauraen samalla kertaa pilkallisesti ja lempeästi,
mikä osoitti, ettei hän odottanut vastausta.

Tyttö säpsähti ja rouva katsoi rukoillen mieheensä. Koska Dornell

keskustelun jatkuessa taipui ilmaisemaan tunteita, jotka saattoivat
ainoastaan vahingoittaa auttamatonta tilannetta, ehdotti mrs
Dornell, että Betty poistuisi huoneesta, kunnes vanhempien välinen
yksityiskeskustelu olisi lopussa. Betty totteli mielellään.

Dornell pääsi nyt vapaasti toistamaan huomautuksiaan. "Etkö

nähnyt, kuinka hän pelästyi pelkän nimen kuullessaan?" lisäsi hän
sitten. "Ellet sinä huomannut, niin huomasinpa minä. Tuhat
tulimmaista! Millainen tulevaisuus onkaan tyttö raukkaani
odottamassa! Minä sanon sinulle, Sue, se ei ollut moraalisessa
katsannossa mikään avioliitto, ja jos minä olisin nainen hänen
sijassaan, niin en pitäisi sitä sellaisena. Hän voisi yhtään syntiä
tekemättä rakastua kehen hyväksi näkee, ikäänkuin ei olisikaan
toiseen henkilöön kahlehdittu. Niin, juuri niin minä ajattelen,
auttamattomasti. Saat uskoa, Sue, että minun mieheni oli paras! Hän
olisi sopinut Bettylle."

"Sitä en usko", vastasi rouva epäillen.

"Olisitpa nähnyt hänet, niin uskoisit. Hänestä on sukeutunut

pulska poika."

"Hst! Hiljempaa!" kehoitti rouva nousten tuolistaan ja mennen

viereiseen huoneeseen, jonne heidän tyttärensä oli vetäytynyt. Mrs
Dornell säikähti nähdessään Bettyn istuvan tuijotellen, vaipuneena
niin syviin haavelmiin, ettei huomannut äitinsä tuloa. Hän oli kuullut
joka sanan ja sulatteli nyt uusia tietojansa.
 Äiti arveli, että Falls-Park, katsoen Dornellin mietelmiin ja
mielipiteisiin, oli vaarallinen olopaikka vastaanottavaisessa
ikäkaudessa elävälle nuorelle tytölle, erittäinkin siinä erikoisessa
asemassa, jossa Betty oli. Hän kutsui Bettyn luokseen, ja sitten he
sanoivat hyvästi. Squire ei halunnut palata King's-Hintockiin
asettuakseen sinne asumaan, mutta Bettyn sielläolo oli nyt, kuten
ennenkin, riittävä syy: hän lupasi pian käydä heitä tervehtimässä.

Koko kotimatkan Betty oli hiljainen ja mietteissään. Hänen

huolestunut äitinsä huomasi liiankin selvään, että Squire Dornellin
vapaat näkökannat olivat vaikuttaneet tyttöön jollakin tavoin
herättävästi.

Squire Dornell piti lupauksensa saapua odottamattoman pian. Hän

tuli eräänä aamupäivänä kahdentoista tienoissa aivan samoin kuin
ennen vanhaan itse ajaen punapyöräisten keltaisten ajopelien eteen
valjastettuja ruskojansa uskollisen Tupcomben seuratessa ratsain.
Squiren vieressä istui nuori mies, ja mrs Dornell tuskin kykeni
salaamaan hämmästystään, kun Squire esitteli hänet ystävänään
Elm-Cranlynehin Phelipsonina.

Dornell kävi tyttärensä luo ja suuteli häntä hellästi: "Aiheuta

äidillesi hieman omantunnontuskaa, tyttöseni!" kuiskasi hän.
"Aiheuta hänelle omantunnontuskaa sanomalla mieltyneesi
Phelipsoniin ja huomauttamalla, että olisit pitänyt vanhan isäsi
valitseman miehen parempana sitä, jonka äitisi sinulle väkisin
tyrkytti."

Kunnon vanhus kuvitteli kehoituksen vaikutukseksi, että Betty

päivällispöydässä salaa loi ihastuneita silmäyksiä vilkkaaseen ja
avomieliseen Phelipsoniin, ja häntä nauratti kovin, kun huomasi talon
emännän sielunrauhan todellakin rikkoutuvan. "Nyt saa Sue nähdä,
miten väärin hän on menetellyt!" mietti hän.

Mrs Dornell oli tosiaankin kovin levoton. Tilaisuuden tullen hän

kävi kahdenkesken moittimaan miestänsä. "Sinun ei olisi pitänyt
tuoda häntä tänne. Voi Thomas, kuinka saatoitkaan olla niin
ajattelematon! Hyvä Jumala, etkö ymmärrä, ettei tehtyä voi saada
tekemättömäksi ja että koko tämä hassutus saattaa hänen ja hänen
miehensä onnen vaaranalaiseksi? Hän oli nöyrä kuin karitsa ja odotti
iloiten mr Reynardia palaavaksi, kunnes sinä pilasit koko asian
puhumalla hänen kuultensa tästä Phelipsonista. Sen jälkeen kun
kävimme Falls-Parkissa tyttö on ollut luonnottoman vaitelias ja
kokonaan omiin ajatuksiinsa vajonnut. Mitä pahaa sinä aiotkaan
tehdä? Ja kuinka tämä päättyy?"

"Myöntänet ainakin, että minun ehdokkaani olisi sopinut hänelle

paremmin. Minä otin hänet mukaani ainoastaan saadakseni sinut
siitä vakuutetuksi."

"Miksei, miksei, minä myönnän, että niin on laita. Mutta vie hänet
toki heti pois! Älä salli hänen jäädä tänne! Minä pelkään, että Betty
on jo häneen kiintynyt."

"Joutavia, Sue. Me vain päätimme tehdä pienen kepposen

ärsyttääksemme sinua!"

Äidin silmiä ei kumminkaan ollut niin helppo pettää. Jos Betty sinä
päivänä tosiaankin vain näytteli rakastuneen osaa, niin hän esitti sitä
täysin todenmukaisesti, niinkuin Rosalinda. Paraskin asiantuntija olisi
erehtynyt uskomaan, että oli tosi kysymyksessä. Päästyään voitolle
Squire suostui mielellään kuljettamaan pois tuon liiaksi viekoittelevan
nuorukaisen. Varhain iltapuolella he lähtivät paluumatkalle.
 Päivän koe kiinnitti suuressa määrin myöskin heidän takanaan
ratsastavan hiljaisen miehen mieltä. Seuraillessaan silmillään Squiren
ja nuoren Phelipsonin selkäin heiluntaa ajatteli uskollinen Tupcombe,
kuinka mainiosti viimeksimainittu olisi sopinut Bettylle ja kuinka kovin
ensinmainittu oli huonontunut viimeksikuluneitten vuosien aikana.
Hän kiroili emäntäänsä, jota hän piti tämän epäsuotuisan muutoksen
aiheuttajana.

Tämän muistettavan vieraskäynnin jälkeen Dornellien elämä lipui

hiljaa eteenpäin kokonaista kaksitoista kuukautta. Squire pysytteli
enimmäkseen Fallsissa ja Betty liikkui molempain kartanoiden väliä
pari kertaa säikähdyttäen äitiänsä palaamalla isänsä kodista vasta
keskiyön tienoissa.

*****

King's-Hintockissa vallitseva rauha häiriytyi erikoislähetin

saapuessa. Squire Dornell ilmoitti sairastuneensa kolotukseen, joka
oli suorastaan hengenvaarallinen. Hän halusi nähdä Bettyn: miksi ei
hän ollut pitkiin aikoihin käynyt isäänsä katsomassa?

Mrs Dornell oli yleensä kovin haluton ottamaan tytärtään

mukaansa niille maille. Mutta tyttö, jonka harrastukset olivat viime
aikoina keskittyneet yksinomaan Falls Parkiin ja sen ympäristöön,
pyrki niin kiihkeästi mukaan, ettei äidillä ollut muuta neuvoa kuin
suostua hänen pyyntöönsä.

Squire Dornell oli kärsimättömästi odottanut hänen tuloansa. Hän

oli kovin kipeä ja ärtyisä. Hänellä oli tapana ajaa paha ruumiistaan
voimallisilla lääkkeillä, mutta tällä kertaa ei yritys ollutkaan
onnistunut.
 Tyttären läsnäolo tyynnytti häntä nyt kuten aina ennenkin, joskin
se myös — samoin tavallisuuden mukaan — teki hänet alakuloiseksi:
hän ei voinut milloinkaan unhottaa, että tytär oli suunnitellut
elämänsä vastoin hänen toiveitansa, joskin hän salaa oli vakuuttanut
isälleen, ettei olisi milloinkaan myöntynyt, jos olisi ollut niin vanha
kuin nyt.

Kuten kerran aikaisemmin, halusi hänen vaimonsa nytkin puhua

tyttären tulevaisuudesta kahden kesken, sillä lähestyi se aika, jolloin
Reynardin oli määrä saapua valvomaan oikeuksiansa. Hän olisi tullut
jo aikaisemmin, ellei neitonen olisi kiihkeästi pyytänyt häntä
siirtämään tulonsa tuonnemmaksi. Tässä suhteessa vanhemmat
olivat samaa mieltä kuin tytär, pitäen silmällä hänen nuoruuttansa.
Reynard oli nöyrästi alistunut heidän toivomuksiinsa, sitä
suuremmalla syyllä, kun tehty sopimus kielsi häntä käymästä
tapaamassa vaimoaan ennenkuin viimeksimainittu oli täyttänyt
kahdeksantoista vuotta, mikäli eivät molemmat asianosaiset
yksimielisesti suostuisi tätä ehtoa kumoamaan. Nykyinen asiaintila ei
kumminkaan voinut kauan jatkua, ja Reynardin viime kirjeen sävy
riitti osoittamaan, että hän aikoi pian ottaa vaimonsa haltuunsa, oli
miten oli. Betty oli lähetetty alakertaan, jottei tämä arkaluontoinen
keskustelu tulisi hänen kuuluviinsa, ja kohta hän näkyi katoovan
puistoon. Hän näytti erittäin sievältä pitkässä viheriässä hameessaan
ja leveälierisessä sulkahatussaan. Palatessaan aineeseensa mrs
Dornell havaitsi miehensä yhä yhtä vastahakoiseksi suostumaan
Reynardin esittämään pyyntöön.

"Vasta kolmen kuukauden kuluttua hän täyttää kahdeksantoista!"

huudahti Squire. "Hän yrittää tulla liian aikaisin. En tahdo kuulla siitä
puhuttavankaan! Hän ei saa vielä tytärtäni, vaikkapa minun täytyisi
miekka kädessä torjua häntä tulemasta."
 "Mutta Thomas kulta", koetti rouva sovitella, "ajattelehan, jos
sattuisi jotakin sinulle tai minulle, kuinka paljon parempi silloin
olisikaan, että hän jo eläisi heidän yhteisessä pesässään!"

"Se on liian aikaista!" väitti Squire otsasuonten alkaessa paisua.

"Jos hän tulee ennen Kyntteliä, niin minä haastan hänet
kaksintaisteluun — sen lupaan ja vannon! Parin kolmen päivän
kuluttua minä palaan takaisin King's-Hintockiin ja silloin minä vartioin
Bettyä yöt päivät!"

Rouva ei uskaltanut kuohuttaa hänen mieltänsä sen enempää

vaan taipui vakuuttaen, että kirje, jonka Reynard hänen
poissaollessaan mahdollisesti kirjoittaisi sopiakseen tulopäivästään,
jätettäisiin Squiren luettavaksi ja että hän saisi menetellä niinkuin
hyväksi näkee. Siihen loppuivat kahdenkeskiset asiat, joten mrs
Dornell lähti hakemaan Bettyä toivoen ettei hän ollut kuullut isänsä
äänekkäitä lausuntoja.

Hän ei tosiaankaan ollut tällä kertaa niitä kuullut. Mrs Dornell

asteli polkua, jota pitkin hän oli nähnyt Bettyn kulkevan, mutta sai
vaeltaa hyvän matkan näkemättä vilahdustakaan tytöstä. Niinpä hän
kääntyi takaisin palatakseen niityn poikki vievää oikotietä, kun
hämmästyksekseen ja kauhistuksekseen havaitsi etsintänsä esineen
istumassa seetrin, vaakasuoralla oksalla, hänen vieressään nuori
mies, joka oli kiertänyt, käsivartensa hänen vyötäisilleen. Nuori mies
liikahti hieman, ja mrs Dornell tunsi hänet nuoreksi Phelipsoniksi.

Hän siis oli sittenkin oikeassa. Niinsanottu teeskennelty rakkaus

olikin aitoa. Miten mrs Dornell tällä hetkellä nimitteli miestään sen
johdosta, että hän oli ollut kyllin ymmärtämätön saattaakseen nuoret
toistensa pariin, jääköön kertomatta. Hän päätti heti olla
ilmaisematta rakastaville, että oli heidät nähnyt. Niinpä hän peräytyi,
saapui taloon toista tietä ja huusi ikkunasta niin kimakasti kuin voi:
"Betty!"

Ensimmäisen kerran kysyi Susan Dornell itseltään, oliko ollut

viisasta naittaa tyttö salaa niinkuin hän oli tehnyt. Hänen miehensä
alkujaan kestämättömät vastaväitteet olivat kohtalon avulla
muuttuneet epäämättömiksi. Tulevaisuus näytti uhkaavalta. Miksi oli
Dornell sekaantunut asiaan? Miksi oli hän niin itsepintaisesti
puolustanut ehdokastaan? Nyt oli selvää, minkä vuoksi Betty
innokkaasti vaati lykkäystä joka kerta kun oli puheena hänen
miehensä paluu, oli selvää, minkä vuoksi hän mieluimmin oleskeli
Falls-Parkissa. Äskeinen kohtauskin oli kenties järjestetty kirjeiden
avulla.

Tytön ajatukset eivät luultavasti olisi milloinkaan joutuneet

harhateille, ellei hänen isänsä olisi herättänyt hänessä
vastenmielisyyttä varhaista liittoa vastaan väittämällä hänen olleen
liian nuoren voidakseen tietää mitä tahtoi. Muussa tapauksessa hän
luultavasti olisi määräpäivänä avosylin rientänyt miestään vastaan.

Vihdoin näkyi Betty tulevan. Hän oli kalpea, mutta ei muuten

ollenkaan ilmaissut ketään kohdanneensa. Mrs Dornell huokasi
havaitessaan oman lapsensa niin kavalaksi. Siinä siis oli se
puhdassydäminen olento, jonka kasvamista ja kehittymistä he olivat
hellästi valvoneet — varhaisvanha heilakka, joka oli ehtinyt
hankkimaan itselleen rakastajan ja osasi salata hänen
olemassaolonsa niin taitavasti kuin maailmannainen ainakin! Mrs
Dornell valitti kovin, ettei Stephen Reynardin ollut sallittu saapua
noutamaan Bettyä ehdottamanaan aikana.

Palatessaan King's-Hintockiin he istuivat melkein vaieten

vierekkäin. Vain Betty sanoi muutamia sanoja, joiden virallisuus
osoitti, että hänen mieltään ja sydäntään askarruttivat aivan toiset
asiat.

Mrs Dornell oli liian älykäs äiti ryhtyäkseen avomielisesti

moittimaan Bettyä. Siitä asia olisi vain pahentunut. Ainoa keino oli
viedä tyttö lukkojen taakse, kunnes hänen miehensä saapuisi
ottamaan hänet haltuunsa. Mrs Dornell toivoi hartaasti, että Reynard
jättäisi ottamatta huomioon Dornellin vastustuksen ja tulisi aivan
pian.

Senvuoksi näytti mrs Dornellista onnelliselta sattumalta, että

hänen King's-Hintockiin saapuessaan jätettiin hänelle Reynardin
lähettämä kirje. Se oli osoitettu hänelle ja hänen miehelleen
yhteisesti ja ilmoitti kohteliaasti, että kirjeenkirjoittaja oli äskettäin
astunut maihin Bristolissa ja pyysi saada lähipäivinä tulla King's-
Hintockiin vihdoin kohdatakseen rakkaan Bettynsä sekä viedäkseen
hänet mukanaan, ellei hänellä ja vanhemmilla ollut mitään sitä
vastaan.

Bettykin oli saanut samansisältöisen kirjeen. Äidin ei tarvinnut

muuta kuin luoda silmänsä hänen kasvoihinsa nähdäkseen miten
tiedonanto tyttöön vaikutti. Hän oli kalpea kuin palttina.

"Sinun tulee ottaa hänet vastaan niin ystävällisesti kuin suinkin

voit", sanoi äiti lempeästi.

"Mutta — mutta — minä — —"

"Sinä olet nyt täysikasvuinen", lisäsi mrs Dornell vakavasti, "ja

lykkäysten tulee loppua."
 "Entä isä? Minä tiedän varmaan, ettei hän sitä salli! Minä en ole
vielä valmis. Jospa hän suostuisi odottamaan vielä vuoden — jospa
hän odottaisi edes muutamia kuukausia! Jospa — jospa isä olisi
täällä! Minä lähetän heti häntä hakemaan." Äkkiä hän vaikeni,
heittäytyi äitinsä kaulaan, purskahti itkuun ja huudahti: "Äiti, äiti,
armahda minua — minä en rakasta tuota miestä, miestäni!"

Tuskainen huudahdus kävi mrs Dornellin sydämelle; hän ei voinut

pysyä jäykkänä. Mutta mitä voi tehdä enää nyt, kun asiat olivat
kehittyneet näin pitkälle. Hän oli hämmennyksissä ja taipui
ymmärtämään Bettyä. Aluksi hän oli aikonut lähettää Reynardille
myöntävän vastauksen, kehoittaa häntä saapumaan King's-Hintockiin
ja salata asian mieheltään, kunnes hän jonakin kauniina päivänä
tulisi Fallsistaan ja näkisi kaikki jo järjestettynä, Reynardin ja Bettyn
elämässä toistensa kanssa rauhassa ja rakkaudessa. Mutta päivän
tapaukset ja tyttären äkillinen tunteenpurkaus muuttivat hänen
suunnitelmansa. Betty oli epäilemättä valmis toteuttamaan
uhkauksensa, antamaan isälleen asiasta tiedon, ehkäpä
pakenemaankin hänen seurassaan. Sitäpaitsi oli Reynardin kirje
osoitettu mr Dornellille ja hänelle yhteisesti, ja hänen omatuntonsa
ei sallinut sen salaamista.

"Minä lähetän kirjeen heti isällesi", vastasi hän hyvitellen.

"Tehköön hän aivan niinkuin hyväksi näkee. Sinä tiedät, että hän
ottaa sinun toivomuksesi huomioon. Toivon vain hänen kestävän
kirjeen aiheuttaman mielenliikutuksen. Suostutko ehdotukseeni?"

Betty raukka suostui sillä ehdolla, että hän itse saisi lähettää
kirjeen matkaan. Äidillä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta kohta kun
ratsastava sananviejä oli ehtinyt puistokujalta maantielle, alkoi mrs
Dornellin myötätunto häipyä. Tytön salainen kiintymys nuoreen
Phelipsoniin ei sittenkään ollut mikään mitätön seikka. Betty voi
lähettää hänelle tietoja, saattoipa hän yrittää häntä kohdatakin. Se
oli perin vaarallista. Stephen Reynardin täytyi nopeasti astua
paikalleen Bettyn rinnalle.

Mrs Dornell istuutui kirjoittamaan Reynardille kirjettä, joka loi

valoa hänen suunnitelmiinsa.

*****

"Minun on nyt välttämätöntä ilmoittaa Teille", kirjoitti hän, "jotakin,

jota en ole milloinkaan ennen Maininnut — kenties olen saanut
Teidät uskomaan aivan Päinvastaista — nimittäin, että Bettyn Isä on
yhä vielä vastahakoinen suostumaan liittoonne. Koska en omasta
puolestani Halua Teitä viivyttää kauempaa — Tyttäreni parasta
silmällä pitäen odotan Teidän Tuloanne yhtä hartaasti kuin Te itse —
niin minulla ei ole muuta neuvoa kuin kannattaa Teidän
Aikomustanne Mieheni tietämättä. Hän, ikävä kyllä, makaa nykyjään
sairaana Falls-Parkissa, mutta minä katsoin Velvollisuudekseni
lähettää hänelle Teidän Kirjeenne. Vastauksessaan hän luultavasti
tulee kehoittamaan Teitä matkustamaan muutamaksi Kuukaudeksi —
tai kunnes sopimuksessa määrätty aika on kulunut umpeen — sinne,
mistä äskettäin olette palannut, Jos sellaisen Kirjeen saatte, niin
neuvoisin Teitä jättämään sen kokonaan huomioonottamatta ja
saapumaan tänne aikomuksenne mukaisesti. Toivottavasti ilmoitatte
minulle Päivän ja Hetken (pimeän tullen, jos mahdollista), jolloin
saamme Teitä tänne odottaa. Rakas Bettymme on luonani ja minä
vastaan siitä, että hän Teidän saapuessanne on Kotona."

*****
 Kenenkään tietämättä lähetettyään tämän kirjelmän mrs Dornell
ryhtyi suunnittelemaan toimenpiteitä voidakseen estää tytärtänsä
poistumasta kotoa. Samalla oli pidettävä huolta siitä, ettei tyttö
tuntenut olevansa silmälläpidon alaisena. Mutta aivan kuin
aavistamalla oli Betty lukenut äitinsä kasvoista, että aviomies oli
tulossa.

"Hän tulee!" huudahti tyttö. "Ei vielä viikkoon", vakuutti äiti.?

"Mutta viikon kuluttua — varmasti?"

"Niin, epäilemättä."

Betty vetäytyi nopeasti huoneeseensa eikä enää näyttäytynyt.

Viekoittelevan yksinkertaista olisi ollut lukita huoneen ovi ja

Reynardin saavuttua jättää avain hänelle. Hiljaa koskettaessaan
lukkoon mrs Dornell kuitenkin havaitsi, että ovi jo oli sisäpuolelta
lukossa. Sitäpaitsi oli Betty antanut määräyksen, että ateriat oli
tuotava hänen huoneeseensa.

Mrs Dornell istuutui omaan huoneeseensa. Bettyn huoneeseen voi

päästä ainoastaan kulkemalla sen ja makuuhuoneen läpi. Mrs Dornell
päätti pysyä vartiopaikallaan yöt päivät, kunnes Bettyn puoliso
saapuisi. Siinä tarkoituksessa hänkin varustautui aterioimaan omassa
huoneessaan. Betty siis ei voinut päästä karkuun, vaikka olisi
tahtonutkin, äidin tietämättä, sillä hänen huoneessaan oli tämä ainoa
ovi, lukuunottamatta pieneen pukuhuoneeseen vievää ovea, johon
taas ei voinut päästä mistään muualta käsin.

Oli ilmeistä, ettei Betty ajatellutkaan pakenemista. Pikemmin hän

suunnitteli linnoittautumista. Hän oli valmis kestämään piirityksen
vaivat; pakoa hän sitävastoin halveksi. Niinmuodoin hän ainakin oli
varmasti tallessa. Miten Reynardin tuli menetellä saadakseen tavata
hänen arkaa ja vastahakoista tytärtään, täytyi äidin mielestä jättää
hänen oman kekseliäisyytensä ratkaistavaksi.

Kuullessaan puolisonsa pian saapuvan Betty oli näyttänyt niin

kalpealta ja epätoivoiselta, ettei mrs Dornell uskaltanut jättää häntä
yksin. Tunnin kuluttua hän tirkisti avaimenreiästä. Betty makasi
sohvalla tuijotellen tylsästi kattoon.

"Sinä näytät sairaalta, lapsukaiseni", huudahti äiti. "Et ole ollut

pitkään aikaan raittiissa ilmassa. Tulehan ajelemaan kanssani."

Betty ei vastustellut. Hetkisen kuluttua he ajoivat puiston läpi

kylään päin, tytär yhä jäykkänä, jäisenä ja hiljaisena. He jättivät
puiston palatakseen toista tietä ja kulkivat maantien vieressä
sijaitsevan tuvan ohi.

Bettyn katse osui tuvan ikkunaan. Siinä näkyi hänen ikäisensä

nuori tyttö, jonka kasvot olivat hänelle tutut, istumassa nojatuolissa.
Tytön poskia peitti hilse, joka kiilsi päivänpaisteessa. Hänessä oli
ollut tulirokko — sairaus, joka yleisyytensä vuoksi oli siihen aikaan
niin ankara vitsaus, että me nykyjään tuskin voimme sitä käsittää.

Äkkiä kirkasti Bettyn elottomia kasvoja ajatuksenvälähdys. Hän

vilkaisi äitiin. Mrs Dornell oli katsellut toiselle taholle. Betty sanoi
haluavansa pistäytyä tupaan puhuttelemaan tyttöä. Mrs Dornell
näytti epäilevän, mutta huomattuaan ettei tuvassa ollut takaovea,
joten Betty ei voinut päästä huomaamatta karkuun, hän suostui
pysäyttämään ajoneuvot. Betty juoksi tupaan ja palasi parin
minuutin kuluttua istuutuen jälleen rauhallisesti paikalleen.
Ajoneuvojen lähtiessä liikkeelle hän loi äitiinsä syvän katseen ja
sanoi: "Nyt se on tehty!" Hänen kalpeat kasvonsa näyttivät kovin
rauhattomilta ja silmät olivat kyyneleitä tulvillaan. "Mitä sinä olet
tehnyt?" kysyi Mrs Dornell. "Nanny Priddle on sairastanut rokon,
minä näin hänet ikkunassa ja menin suutelemaan häntä saadakseni
tartunnan. Nyt minä siis olen rokkotautinen, joten hän ei voi tulla
minua lähelle!"

"Sinä ilkiö!" huudahti hänen äitinsä. "Mitä minun nyt on tehtävä!

Sinä hankit itsellesi taudin, anastat Jumalan pyhän oikeuden, koska
et voi sulattaa sitä miestä, johon olet vihitty!"

Säikähtynyt rouva käski ajaa kotiin mitä pikimmin, ja Betty, jota

hänen oma mielettömyytensä jo alkoi hieman pelottaa, pistettiin
kylpyyn. Sitäpaitsi tehtiin kaikki, mitä tehtävissä oli, jotta tauti, jonka
hän oli yrittänyt vapaaehtoisesti itselleen hankkia, ei pääsisi
kehittymään.

Nyt oli kaksinverroin syytä sulkea kapinoiva tytär ja vaimo omaan

huoneeseensa. Siellä hän pysyikin lopun päivää ja seuraavat päivät.
Aljettiin uskoa, ettei hänen huimapäisyytensä ollut aiheuttanut
mitään ikäviä seurauksia.

*****

Sillaikaa Reynardin ensimmäinen kirje, jossa hän ilmoitti mrs

Dornellille ja hänen miehelleen pian saapuvansa, oli ehtinyt
matkallaan Falls-Parkiin. Se jätettiin sinetöitynä uskolliselle
palvelijalle Tupcombelle, jota kehoitettiin antamaan se isännälleen
virkistävän päivällislevon jälkeen. Tupcombe valitti kovin
tehtäväänsä, sillä tällä tavoin lähetetyt kirjeet tekivät hänen
isäntänsä aina perin levottomaksi. Arvaten että ajan pitkään sittenkin
olisi suunnattomasti pahempi salata kirjeen sisältämä uutinen, hän
odotti soveliasta hetkeä. Se tuli seuraavana aamuna, jolloin hän jätti
kirjeen isännälleen.

Mrs Dornell osasi korkeintaan odottaa, että hänen miehensä

määräisi
Reynardin pysyttelemään vielä muutamia kuukausia loitolla. Mutta
Squire ilmoittikin itse lähtevänsä Bristoliin tapaamaan Reynardia ja
selvittämään asian hänen kanssaan suullisesti.

"Sitä te ette voi tehdä, hyvä herra", sanoi Tupcombe. "Te ette voi
nousta vuoteesta."

"Mene tiehesi, Tupcombe, äläkä ryhdy minua neuvomaan. Käske

satuloida
Jerry tunnin kuluessa."

Uskollinen Tupcombe luuli isäntänsä joutuneen järjiltään — niin

äärimmäisen avuttomalta hän näytti — ja lähti vastahakoisesti
huoneesta. Heti hänen poistuttuaan Squire kurottautui avaamaan
vuoteen vieressä olevan kaapin ovea. Sieltä löytyi pieni,
luuvalolääkettä sisältävä pullo, jonka käyttämisestä henkilääkäri oli
häntä varoittanut.

Nyt hän välitti viisi kaikista varoituksista. Hän otti kaksinkertaisen

annoksen ja odotti puoli tuntia. Se ei näyttänyt vaikuttavan mitään.
Sitten hän kaatoi kolminkertaisen annoksen, nieli sen, nojasi
tyynyihinsä ja odotti. Hänen odottamansa ihme tapahtui viimein.
Tuntui siltä kuin jälkimmäinen annos ei olisi vaikuttanut yksin omalla
voimallaan, vaan olisi sitäpaitsi herättänyt ensimmäisenkin annoksen
uinuvat mahdit. Hän pisti pullon talteen ja soitti Tupcombea.
 Tuskin tunnin kuluttua hämmästyi eräs palvelijattarista, jotka
luonnollisesti tiesivät, kuinka sairas heidän isäntänsä oli, kuullessaan
portaista tanakoita askeleita, joita säesteli laulunhyräily. Tohtori oli
käynyt talossa jo aamusella ja askelet olivat liian raskaat ollakseen
ajomiehen tai minkään muun miespalvelijan aiheuttamat.
Katsahtaessaan ylös hän näki Squire Dornellin astelevan portaita alas
täydessä ratsastuspuvussaan rehevin, vapain liikkein niinkuin
muinoin voimansa päivinä. Palvelijattaren kasvot näyttivät
hämmästyneiltä.

"Mitä pirua sinä töllistelet?" kysyi Squire. "Etkö ole milloinkaan

ennen nähnyt miehen lähtevän talostaan, tyttö?"

Jatkaen uhittelevaa hyräilyänsä hän jatkoi matkaansa

kirjastohuoneeseen, soitti kelloa, kysyi, olivatko hevoset valmiina ja
käski tuoda ne portaitten eteen. Kymmenen minuuttia myöhemmin
hän ratsasti Bristoliin päin, jäljessään Tupcombe, joka vapisi
ajatellessaan mitä tämä saattoi merkitä.

He ratsastivat tasaista vauhtia komeain metsäin ja yksitoikkoisten

tasankojen halki. Kun he olivat ehtineet kulkea suunnilleen viisitoista
peninkulmaa, niin Tupcombe voi havaita, että Squire alkoi olla
väsynyt — niin väsynyt kuin kymmenen vuotta aikaisemmin
ratsastettuaan kolme kertaa pitemmän matkan. He saapuivat
kumminkin onnellisesti Bristoliin ja asettuivat siihen majataloon,
jossa Squire kaupungissa käydessään tavallisesti asui. Pian
senjälkeen Dornell lähti jalkaisin siihen majataloon, jonka osoitteen
Reynard oli ilmoittanut. Kello oli silloin suunnilleen neljä.

Reynard oli jo syönyt päivällistä — siihen aikaan syötiin varhain —

ja oli omassa huoneessaan. Hän oli vastikään saanut mrs Dornellin
vastauksen, mutta ei tahtonut noudattaa hänen neuvoaan ja lähteä
King's-Hintockiin, ennenkuin olisi kulunut päivä tai pari, jotta Bettyn
isällä olisi tilaisuus ilmoittaa hänelle mielipiteensä, jos haluaisi.
Palannut matkamies olisi mielellään nähnyt isänkin suostuvan siihen,
että hän kävi tapaamassa morsiantaan, koska hänen liittymisensä
perheeseen niin ollen kävisi sievemmin. Vaikka mrs Dornellin
tiedonannot osoittivatkin, että appiukon taholta oli odotettavissa
vastaväitteitä, oli Reynard sittenkin melkoisesti hämmästynyt, kun
ilmoitettiin, että Squire itse oli saapunut häntä tapaamaan.

Stephen Reynard ja Dornell seisoivat vastakkain Bristolin

majatalon parhaassa vierashuoneessa. He olivat mahdollisimman
suuressa määrin toistensa vastakohdat: Squire kiukkuinen,
luuvaloinen, puuskapäinen, suorapuheinen ja häikäilemätön;
nuorempi mies kalpea, pitkä, levollinen ja hillitty, maailmanmies, joka
täysin ansaitsi King's-Hintockin kirkossa vieläkin nähtävänä olevan
hautakirjoituksen, joka luettelee hänen hyviä ominaisuuksiaan:

Henki hienostunut, käytös kiehtovainen, tieteillä

kaunistettu, hiottu hovilainen.

Hän oli silloin suunnilleen viidenneljättä vuoden ikäinen, mutta

säännölliset elämäntavat ja tyyni, tasainen luonnonlaatu saivat hänet
näyttämään paljoa nuoremmalta.

Squire Dornell kävi siekailematta asiaansa käsiksi.

"Nöyrin palvelijanne, hyvä herra", virkkoi hän. "Olen lukenut

vaimolleni ja minulle kirjoittamanne kirjeen, johon tahdoin
mieluummin vastata suullisesti."

"Käyntinne on minulle suuri kunnia, Sir", vastasi Stephen Reynard

kumartaen.
 "No niin, ja sitä mikä on tehty, ei saada tekemättömäksi", sanoi
Dornell, "vaikka se tapahtuikin kovin varhain ja minun tietämättäni.
Hän on teidän vaimonne, auttamattomasti. Mutta lyhyesti sanoen,
Sir, hän on vielä liian nuori miehelään; me emme saa pitää silmällä
vain hänen ikävuosiaan, vaan myöskin hänen luonnonlaatuaan. Hän
on vielä lapsi, te teette epäkohteliaasti tullessanne jo nyt; riittää, jos
haette hänet ensi vuonna."

Miten sopuisa Reynard muuten olikin, saattoi hän kumminkin

esiintyä hieman itsepintaisena, kun oli kerran päättänyt jotakin
tehdä. Betty oli luvattu hänelle viimeistään kahdeksantenatoista
syntymäpäivänä — mahdollisesti aikaisemmin, jos hän olisi terve ja
voimissaan. Bettyn äiti oli määrännyt ajan oman mielensä mukaan
ilman pienintäkään painostusta hänen taholtaan. Hän oli oleskellut
ulkomaitten hoveissa, kunnes oli aivan uupunut. Betty oli nyt niin
täysikasvuinen kuin suinkin voi toivoa, ja Reynardin mielestä ei ollut
vähintäkään syytä pitää häntä enää erossa. Äidin suoman
kannustuksen rohkaisemana hän kohteliaasti mutta varmasti selitti
Dornellille tähän asti vanhempain mieltä noudattaakseen
suostuneensa pidättymään oikeuksistaan, mutta nyt tahtovansa
päästä niitä nauttimaan sekä itsensä että Bettyn vuoksi. Koska Betty
ei ollut saapunut häntä vastaanottamaan, aikoi hän lähipäivinä
matkustaa King's-Hintockiin noutaakseen hänet.

Hienosta esitystavasta huolimatta tämä tiedonanto sai Dornellin

raivostumaan.

"Mitä helvettiä, herraseni; te puhutte oikeuksista, te, joka olette

ryöstänyt hänet, lapsen, vastoin minun tahtoani ja minun
tietämättäni! Jos me olisimme pyytäneet ja rukoilleet teitä ottamaan
hänet, niin ette olisi voinut sanoa sen enempää!"
 "Kautta kunniani, syytöksenne on täysin perätön, Sir", vastasi
vävy. "Tiedossanne täytyy olla — ja ellei, niin on suunnaton vääryys
minua kohtaan, että luonnettani teidän silmissänne rumensi sellainen
tahra — tiedossanne täytyy olla, etten minä käyttänyt minkäänlaista
houkuttelua tai kiusausta. Bettyn äiti suostui; hän itse suostui. Minä
luotin heidän sanaansa. Vasta jälkeenpäin sain kuulla teidän todella
olevan avioliittoa vastaan."

Dornell selitti, ettei hän ollenkaan uskonut Reynardia. "Te ette saa
häntä, ennenkuin hän on täyttänyt kahdeksantoista — ei yhtään
tyttöä pitäisi naittaa sen nuorempana — ja minun tytärtäni ei
käsitellä miten sattuu!" Siten hän pauhasi, kunnes Tupcombe, joka
oli rauhatonna kuunnellut viereisessä huoneessa, äkkiä astui sisään
ja selitti Reynardille, että keskustelun pitkittyessä hänen isäntänsä
henki oli vaarassa, koska hän jo aikaisemmin oli saanut
halvauskohtauksia samanlaisten tapausten vuoksi. Reynard vastasi
heti olevansa kaikkea muuta kuin haluton vahingoittamaan Squire
Dornellia ja lähti pois huoneesta. Päästyään jälleen säännöllisesti
hengittämään ja saatuaan mielensä rauhoittumaan, lähti Squirekin
majatalosta Tupcomben käsivarteen nojaten.

Tupcombe olisi halunnut yöpyä Bristoliin, mutta Dornell, jonka

tarmo näytti yhtä tyhjentymättömältä kuin äkilliseltä, tahtoi
välttämättä ratsastaa takaisin Falls-Parkiin jatkaakseen seuraavana
päivänä matkaansa King's-Hintockiin. Kello viiden tienoissa he
lähtivät matkalle kulkien eteläistä tietä Mendip Hillsiin päin. Ilta oli
kuiva ja tuulinen, ja — ellei aurinkoa olisi ollut — aivan samanlainen
kuin se maaliskuun ilta lähes viisi vuotta aikaisemmin, jolloin King's-
Hintockiin saapui Bettyn naimaliittoa koskeva uutinen — uutinen,
joka oli vaikuttanut kovin epäedullisesti Dornelliin ja välillisesti koko
siihen huonekuntaan, jonka päämies hän oli. Sitä ennen olivat talvet
olleet iloisemmat sekä Falls-Parkissa että King's-Hintockissa, vaikka
Squire ei enää säännöllisesti oleskellut viimeksimainitussa paikassa.
Vieraita tuli ja meni, ja kaikki olivat tervetulleita. Tupcombe vihasi
tuota hiottua hovimiestä, joka oli lopettanut koko ilon ryöstämällä
Squire Dornellilta hänen ainoan aarteensa.

Alkoi pimentyä heidän ratsastaessaan eteenpäin, ja mr Dornellin

ryhdistä näkyi, että hänen voimansa olivat loppumassa. Tupcombe
kannusti hevostansa, saavutti isäntänsä ja kysyi kuinka hän voi.

"Huonosti, hiton huonosti, Tupcombe! Tuskin pysyn satulassa.

Pelkään etten koskaan enää tästä kohennu. Joko olemme ehtineet
Kolmenmiehenhirsipuun ohi?"

"Emme pitkiin aikoihin, Sir."

"Jospa olisimme. Tuskin kykenen matkaa jatkamaan."

Squire huokasi tavan takaa tuskaisesti, ja Tupcombe arvasi hänen

olevan kovin kipeän.

"Jospa makaisin jo haudassa — se on oikea paikka minunlaisilleni

narreille! Ilomielin minä siellä makaisinkin, ellei Miss Bettyä olisi
olemassa. Reynard tulee huomenna King's-Hintockiin — hän ei
suostu enää odottamaan. Hän lähtee aamulla ja on perillä illalla,
koska hän ei poikkea Fallsiin. Hän aikoo yllättää Bettyn. Minun täytyy
ehtiä sinne ennen häntä."

"Toivottavasti olette niin terve, että voitte sen tehdä, Sir. Mutta
minä uskon tosiaankin —"

"Minun täytyy, Tupcombe! Sinä et tiedä, mikä minua pahiten

rasittaa. Ei niinkään se, että Betty meni naimisin tuon miehen kanssa
ilman minun suostumustani — sillä mikäli tiedän ei hänessä ole
mitään moittimista — mutta Betty ei ole ollenkaan häneen kiintynyt,
näyttää kerrassaan pelkäävän häntä, sanalla sanoen: ei välitä
hänestä vähääkään. Jos hän nyt väkisin tunkeutuu perheeseemme,
niin sehän on selvää julmuutta. Suokoon Jumala, että tapahtuu
jotakin, mikä tekee hänen aikeensa tyhjäksi!"

Tupcombe tuskin tiesi, kuinka he tulivat kotiin tuona yönä. Squire

oli niin kipeä, että hänen täytyi istua etukumarassa, ja Tupcombe
pelkäsi joka hetki hänen putoavan. Mutta kotiin he vihdoin pääsivät,
ja mr Dornell saatettiin heti vuoteeseen.

*****

Seuraavana aamuna oli ilmeistä, ettei Dornell ainakaan lähimpinä

päivinä kyennyt lähtemään King's-Hintockiin. Hän makasi
vuoteessaan kiroillen kykenemättömyyttänsä toteuttamaan
suunnitelmaa, joka oli liian henkilökohtainen ja arkaluontoinen
vieraan suoritettavaksi. Hän näet halusi saada kuulla Bettyltä
itseltään, oliko Reynard hänelle niin vastenmielinen, että hänen
tulonsa muodostuisi suorastaan sietämättömäksi. Siinä tapauksessa,
että niin olisi laita, oli Squire päättänyt nostaa tytön taaksensa
satulaan ja kuljettaa hänet pois.

Mutta kaikki tuo oli nyt mahdotonta, ja Squire toisti toistamistaan

Tupcomben, sairaanhoitajattaren ja muiden palvelijain kuullen:
"Suokoon Jumala, että hänelle tapahtuisi jotakin!"

Tuo toivomus, jonka Squire alinomaa uudisti heittelehtiessään

edellisenä päivänä nautittujen voimallisten rohtojen aiheuttamissa
tuskissa, teki syvän vaikutuksen Tupcombeen ja toisiin palvelijoihin,
jotka pitivät Dornellin taloa kotinaan ja joille King's-Hintock oli vieras.
Tupcombe, ärtyisä mies, ajatteli Reynardin saapumista melkein yhtä
levottomana kuin Squire itse. Ajan edetessä ja sen hetken
lähestyessä, jolloin Reynard otaksuttavasti tulisi kulkemaan Fallsin
ohi matkallaan King's-Hintockiin, Dornellin tunteet joutuivat yhä
enemmän kuohuksiin, joten vaikutuksille altis Tupcombe tuskin enää
voi tulla hänen läheisyyteensä. Jätettyään isäntänsä tohtorin
huostaan hän meni puutarhaan, sillä hänen oli vaikea hengitellä siinä
kiihtyneessä ilmapiirissä, joka ympäröi hänen herraansa. Tupcombe
oli elänyt Dornellin luona poikavuosista alkaen, oli syntynyt Fallsin
muurien suojassa, hänen koko elämäänsä liitti tähän perheeseen
uskollinen kiintymys, jonka vertaista ei meidän päivinämme enää
tapaa.

Hänet kutsuttiin sisään ja hänelle ilmoitettiin, että oli päätetty heti

lähettää hakemaan mrs Dornellia, koska hänen miehensä tila oli
arveluttava. Palvelijakunnassa oli pari kolme sellaista, jotka sopivat
läheteiksi, mutta Dornell halusi Tupcomben lähtevän. Syy ilmeni
varsin pian, sillä Tupcomben ollessa valmis matkaan kutsui Squire
Dornell hänet huoneeseensa ja kumartui hänen puoleensa niin että
voi kuiskata hänen korvaansa:

"Anna Peggyn liikkua liukkaasti, Tupcombe; järjestä asiat niin, että

ehdit perille ennen häntä, ymmärräthän — ennen häntä. Tänä
päivänä hän uhkasi tulla. Hän ei ole vielä sivuuttanut Fallsin
risteystä. Jos ehdit sinne ajoissa, niin voit saada Bettyn lähtemään
tänne — ymmärrätkö? — sen jälkeen kun hänen äitinsä on lähtenyt
matkaan; silloin hänellä on täysi syy olla odottamatta Reynardia. Tuo
hänet alatietä — Reynard kulkee ylätietä. Sinun tehtävänäsi on pitää
huolta siitä, etteivät he tapaa toisiansa — ymmärräthän! — ja sehän
on asia, josta ei voi kirjoittaa kirjettä."
 Viittä minuuttia myöhemmin Tupcombe ratsasti pitkin tietä —
tietä, jota hän oli kulkenut lukemattomat kerrat siitä lähtien kun
hänen isäntänsä, pulska nuori maalaisherra, alkoi liikkua kosioretkillä
King's-Hintockin kartanossa. Sivuutettuaan Fallsin luona olevat
kukkulat tie kulki pitkin, loivin mutkin peninkulmamääriä yli
tasankomaan. Menneinä, onnellisina aikoina, jolloin ilo oli vallinnut
molemmissa taloissa, oli tämä osa tietä tuntunut yksitoikkoiselta.
Nyt, Tupcomben ratsastaessa yksin, yöllä, viemään murheellista
viestiänsä, se vaikutti kovin synkältä. Hän ratsasti ja mietti. Jos
Squire kuolisi, niin hän, Tupcombe jäisi yksin ja ystävättömäksi, sillä
hän ei ollut mrs Dornellin suosiossa. Jos taas Squire pettyisi
toiveissa, joihin hän oli koko sielullaan kiintynyt, niin sekin luultavasti
olisi kuolemaksi. Näitä seikkoja mietiskellen Tupcombe tavan takaa
pysähdytti ratsunsa kuunnellakseen oliko aviomies tulossa. Aika alkoi
olla käsissä. Tupcombe oli tarkoin pitänyt tietä silmällä koko
iltapuolen, tiedustellut jokaisesta majatalosta, jonka ohi oli
ratsastanut ja oli varma siitä, ettei vieras aviomies ollut vielä ehtinyt
nuoren valtiattaren luo.

Tytön äitiä lukuunottamatta oli Tupcombe ainoa huonekunnan

jäsen, joka aavisti Bettyn kiintymyksen nuoreen Phelipsoniin hellin
tuntein, jotka pahaksi onneksi olivat hänessä ilmenneet kohta
koulunkäynnin päätyttyä. Senvuoksi hän kykeni — jopa paremmin
kuin tytön armas isä — kuvittelemaan miten häneen vaikuttaisi se
tieto, että Reynard jo illalla saapuu King's-Hintockiin.

Hän ratsasti ratsastamistaan, milloin epätoivoisena, milloin

toivorikkaana. Hän oli varma siitä, ettei mrs Dornell voisi estää
Bettyä rientämästä isänsä sairasvuoteen luo, ellei sattuisi niin perin
onnettomasti, että vävy saapuisi taloon hänen kintereillään.
 Kello oli suunnilleen yhdeksän, kun Tupcombe, kaksikymmentä
peninkulmaa ratsastettuaan ehti Ivellin ja King's-Hintockin kyliin
vievälle veräjälle ja jatkoi matkaansa läpi puiston johtavaa tietä
pitkin. Vaikka King's-Hintockin puisto olikin hyvin taaja, kasvoi tien
vieressä vain vähän puita, joten se näkyi kalpeassa yövalaistuksessa
kuin levitetty höylänlastu. Pian sukelsi näkyviin rakennuksen
epäsäännöllinen julkisivu, laaja, mutta matala, paitsi missä sen
ääriviivat nousivat leveän, neliskulmaisen tornin hahmoksi.

Lähestyessään taloa Tupcombe pysytteli ruohomatolla tien

vieressä saadakseen, jos mahdollista, varmuuden siitä, että oli
ehtinyt ensiksi. Kartano oli pimeä ja unelias; missään tapauksessa se
ei näyttänyt odottavan sulhasta.

Pidättäessään hevostaan hän selvään kuuli toisen hevosen

kavionkapseen takaansa ja pelkäsi kovin, ettei ehtisikään ennen
Reynardia. Hän vetäytyi tuuheimman puun suojaan ja ehti tuskin
väistymään toisen ratsumiehen tieltä, sillä viimeksimainittukaan ei
kulkenut hiekoitettua tietä, vaan aivan hänen vieritseen. Tupcomhe
tunsi ratsastajan nuoreksi Phelipsoniksi. Ennenkuin Tupcombe ehti
koota ajatuksiaan oli Phelipson ratsastanut ohi, mutta ei talon
valtaovelle. Hän kääntyi vasempaan, itäisen siiven puolelle, jossa
Tupcombe tiesi Bettyn huoneitten sijaitsevan. Senjälkeen hän astui
satulasta, sitoi ratsunsa riippuvaan oksaan ja lähti kävelemään kohti
rakennusta.

Äkkiä Tupcombe näki esineen, joka heti selitti tilanteen. Talon

seinämällä kasvavien puitten juurelta kohotettiin tikapuut
ensimmäisen kerroksen ikkunaa vastaan, joka kuusimmäisen
kerroksen ikkunaa vastaan, joka kuului Bettyn huoneeseen. Se oli
varmaan Bettyn ikkuna; Tupcombe tunsi varsin hyvin talon kaikki
huoneet.

Nuori ratsumies, joka oli kulkenut hänen ohitsensa, oli nähtävästi

hänkin jättänyt hevosensa jonnekin puiden suojaan ja tuli nyt
näkyviin tikapuitten yläpäässä, Bettyn ikkunan kohdalla. Tupcomben
odottaessa astui viittaan verhottu naishahmo varovasti ikkunalaudan
yli ja molemmat alkoivat laskeutua alas nuoren miehen suojatessa
neitosta putoamasta. Kohta kun he olivat ehtineet maahan, korjasi
nuori Phelipson pois tikapuut piilottaen ne pensaikkoon. Sitten pari
katosi, ja vasta muutaman minuutin kuluttua näki Tupcombe
hevosen sukeltavan loitompana esiin pimeästä. Hevosella oli
kaksinkertainen kuorma, sillä nuori tyttö istui satulassa ratsastajansa
takana.

Tupcombe ei oikein tiennyt, mitä tehdä tai ajatella, mutta vaikka

hän ei ollutkaan varustautunut näkemään tällaista pakoa, oli hän nyt
kumminkin varma siitä, että Betty oli päässyt pakoon. Hän meni
takaisin hevosensa luo ja ratsasti rakennuksen toiselle puolelle
palvelusväen ovelle jättäen sinne mrs Dornellin kirjeen. Suullisen
tiedon antaminen Bettylle oli nyt mahdotonta.

Kartanon palvelijat kehoittivat häntä jäämään yöksi, mutta

Tupcombe ei suostunut, sillä hän tahtoi mahdollisimman pian palata
isäntänsä luo kertomaan mitä oli nähnyt. Hän ei tiennyt, oliko
menetellyt oikein, kun ei ollut yllättänyt nuoria ja itse vienyt tytärtä
isänsä luo. Nyt oli joka tapauksessa liian myöhäistä, joten Tupcombe
käänsi selkänsä King's-Hintockin kartanolle kostuttamatta
huuliaankaan ja maistamatta leivänmurenaa.

Vasta kuljettuaan pitkän matkaa kotiin päin pysähtyessään

juottamaan hevostaan majatalon lyhdyn luona, hän näki
vastakkaiselta suunnalta saapuvan matkustajan vuokra-
ajoneuvoissa. Lyhty loi valoa hänen kasvoihinsa. Tupcombe tunsi
hetkisen kestävää voitonriemua, vaikka hänellä ei ollut siihen
erikoista syytä. Myöhästynyt matkamies oli Reynard; toinen oli
ehtinyt ennen häntä.

Ehkäpä nyt haluatte kuulla, kuinka oli miss Bettyn laita. Koska hän
vietti viimeksi kuluneet päivät enimmäkseen yksinään, oli hänellä
runsaasti aikaa miettiä epätoivoista yritystään saada tartunta —
minkä hänen äitinsä nopea asiaanpuuttuminen oli kumminkin
nähtävästi ehkäissyt. Hän ei voinut ymmärtää, millä muulla tavalla
voisi aikaa voittaa. Se päivä ja iltahetki, jolloin hänen miehensä oli
määrä saapua, läheni yhä.

Pimeän tultua hän kuuli ikkunaan koputettavan, kerran, kahdesti,

kolmasti. Hän säikähti, sillä ainoa vierailija, jota hän tiesi odottaa, oli
henkilö, jonka lähentelyjä hän oli peljännyt siinä määrin, että oli
pannut alttiiksi terveytensä ja elämänsä voidakseen niitä välttää. Hän
hiipi ikkunan luo ja kuuli ulkopuolelta äänen kuiskaavan:

"Minä täällä olen — Charley."

Bettyn kasvoja kirkasti sanomaton ilo. Viime aikoina hän oli

alkanut epäillä ihailijansa luotettavuutta ajatellen hänen rakkautensa
riittävän ainoastaan kohteliaisuuksiin, joita ei kummallakaan puolen
pidetty erikoisen merkittävinä. Hän avasi ikkunan ja kuiskasi iloisena:
"Charley, minä luulin, että olet minut kokonaan hylännyt!"

Nuorukainen vakuutti, ettei niin ollut laita ja että hänellä oli

mukanaan hevonen, jos hän halusi ratsastaa pois. "Sinun on
kiirehdittävä", lisäsi hän, "sillä Reynard on tulossa tänne."
 Neitonen heitti viitan hartioilleen, katsoi, oliko ovi lukossa, kiipesi
ikkunanlaudan yli tikapuille ja niitä pitkin alas niinkuin jo aikasemmin
mainittiin.

Hänen äitinsä, joka oli saanut Tupcomben tuoman tiedonannon,

piti miehensä sairautta koskevaa uutista niin vakavana, että
vävypojan saapumiseen kohdistuvat ajatukset työntyivät syrjään.
Hän riensi kertomaan asiasta tyttärelleen arvellen olevan parasta
ottaa hänet mukaan isän sairasvuoteen ääreen. Pyrkiessään Bettyn
huoneeseen hän havaitsi oven olevan yhä lukossa. Mrs Dornell
huusi, mutta vastausta ei kuulunut. Pahojen aavistusten
ahdistamana hän kutsui kartanon vanhan hovimestarin pyytäen
häntä murtamaan lukon. Se ei ollut mikään helppo tehtävä, sillä
kaikki talon puutyöt olivat varsin lujaa tekoa. Vihdoin lukko
kumminkin aukeni ja mrs Dornell astui tyttärensä huoneeseen
havaitakseen vain, että ikkuna oli auki ja lintu tiessään.

Ensi hetkessä mrs Dornell kerrassaan jähmettyi. Sitten hänen

mieleensä juolahti, että Tupcombe kenties oli Bettylle ilmoittanut isän
ankarasta sairastumisesta ja että tyttö, peläten joutuvansa
odottamaan miestänsä, oli lähtenyt Falls-Parkiin tuon itsepintaisen ja
epäluotettavan palvelijan seurassa. Mitä enemmän hän asiaa ajatteli,
sitä uskottavammalta tämä otaksuma tuntui. Niinpä mrs Dornell
valmistautui lähtemään, käskettyään hovimestarin pitämään
salaisuutenaan, mitä Bettystä tiesi.

Hän ei osannut aavistaakaan, missä määrin hänen miehensä tila

oli huonontunut Bristolin matkalla, joten hän ajatteli enemmän
Bettyn asioita kuin omiaan. Oli luultavaa, että Bettyn mies saapuisi
jotakin toista tietä jo samana iltana kohtaamatta vaimoaan enempää
kuin anoppiaankaan kotosalla. Mrs Dornell koki kuitenkin parhaansa
mukaan pitää silmällä oikeanpuolista ajotietä, jolla hän ennen Ivelliin
saapumistaan omien vaunulyhtyjensä valossa keksi Reynardin
vuokraamat ajoneuvot.

Mrs Dornellin ajomies pysähtyi totellen ohjetta, joka hänelle oli

annettu jo lähdettäessä. Toiselle ajomiehelle huudettiin, vaihdettiin
muutamia sanoja, Reynard astui vaunuista ja tuli mrs Dornellin
vaunujen ovelle.

"Tulkaa sisään", virkkoi rouva. "Minä haluan keskustella kanssanne

kahdenkesken. Miksi saavutte näin myöhään?"

"Toinen este toisensa jälkeen", vastasi Reynard. "Otaksuin ehtiväni

perille viimeistään kello kahdeksan. Kiitokset kirjeestänne. Toivon —
—"

"Älkää yrittäkö vielä kohdata Bettyä", sanoi rouva. "Toiset ja

tärkeät syyt estävät teitä häntä näkemästä. Kirjoittaessani ei niitä
vielä ollut olemassa."

Olosuhteet olivat sellaiset, ettei mrs Dornell mitenkään voinut niitä

kokonaan salata. Sitäpaitsi saattoi eräiden tosiseikkojen tunteminen
paremmin kuin mikään muu estää Reynardia toimimasta tavalla, joka
voisi turmella tulevaisuutta. Sattuu muuten tilanteita, joissa mrs
Dornelliakin etevämmät juonittelijat pakostakin ilmaisevat joitakin
totuuksia — ellei muusta syystä, niin keventääkseen omaa
mieltänsä. Niinpä hän ilmaisi eräitä äskeisiä yllätyksiä: että Bettyn
sydän oli kiintynyt toisen miehen kuvaan ja että tyttö voisi joutua
epätoivoon, jos Reynard pakostakin tahtoisi nyt saada hänet
kohdata. "Betty on totta puhuen karannut isänsä luo välttyäkseen
kohtaamasta teitä", sanoi mrs Dornell. "Mutta jos odotatte vähän
aikaa, niin hän pian unohtaa tuon nuorukaisen eikä teillä ole mitään
pelättävää."

Naisena ja äitinä hän ei voinut mennä sen pitemmälle, joten

häneltä jäi kertomatta Bettyn epätoivoinen yritys hankkia itselleen
tartunta saadakseen Reynardin siten karkoitetuksi. Samaten jäi
häneltä mainitsematta se levottomuutta herättävä mahdollisuus, että
Betty kenties ei ollutkaan paennut isänsä vaan rakastajansa luo.

"Hyvä", huokasi aviomies odottamattoman rauhallisin äänin,

"sellaista on ennenkin sattunut. Ehkäpä hän sittenkin tulee
asettamaan minut etusijalle oivallettuaan, kuinka toisin minä olisin
voinut menetellä häntä kohtaan. Mutta älkäämme puhuko siitä
enempää tällä kertaa. Voinko saada talossanne yösijan?"

"Epäilemättä. Tehän lähdette huomenna varhain?" Mrs Dornell

puhui hätäillen, sillä hän ei halunnut ilmaista Reynardille enempää.
"Mieheni on niin pahasti sairaana", jatkoi hän, "että sen täytyy riittää
puolustamaan minun ja Bettyn poissaoloa teidän saapuessanne."

Reynard lupasi lähteä varhain seuraavana aamuna ja sanoi pian

kirjoittavansa rouvalle. "Ja sitten, kun arvelen ajan tulleen", lisäsi
hän, "kirjoitan hänelle itselleen. Minulla kenties on hänelle jotakin
kerrottavaa, joka voi saada hänet suopeammaksi."

Mrs Dornell saapui Falls-Parkiin kello yhden tienoissa aamusella.

Kaksin kerroin ankara isku oli häntä odottamassa. Betty ei ollut
saapunut; hän siis oli paennut jonnekin muualle, ja murheellinen äiti
saattoi aavistaa kenen seurassa. Hän riensi miehensä sairasvuoteen
luo ja sai surukseen kuulla, että lääkäri oli heittänyt kaiken toivon.
Squire oli menoteillään, ja hänen äärimmäinen uupumuksensa oli
melkein muuttanut hänen luonteensa, lukuunottamatta sitä seikkaa
että hän itsepintaisesti kuten ennenkin kieltäysi ottamasta vastaan
pappia. Hän kyynelöi vähimmästäkin ja nyyhkytti nähdessään
vaimonsa. Hän kysyi Bettyä, ja mrs Dornellin täytyi raskain mielin
ilmoittaa, ettei tyttö ollut tullut hänen mukanaan.

"Ei suinkaan hän ole Bettyä estämässä?"

"Ei, ei. Hän matkustaa takaisin — hän ei tule muutamaan aikaan."

"Mikä sitten on voinut estää häntä — tuota sydämetöntä,

välinpitämätöntä tyttöä?"

"E, ei, Thomas; hän on — Hän ei voinut tulla."

"Mitä tämä merkitsee!"

Viimeisten hetkien juhlallisuus lienee luonut häneen tutkijamahdin:

kylmä puoliso ei kyennyt häneltä salaamaan tapahtunutta
pakoretkeä.

Rouvan hämmästykseksi tämä uutinen vaikutti häneen kerrassaan

sähköittävästi.

"Mitä — Betty — siis sittenkin onnistunut kepponen? Eläköön! Hän

on oikea isänsä tyttö! Hän ei ollutkaan helposti otettavissa! Hän tiesi,
että hänen oma isänsä oli valinnut hänelle juuri sen miehen! Ja hän,
minun mieheni, vannoi pääsevänsä pelissä voitolle! Hyvä, hyvä! Peli
myöty! Eläköön!"

Squire oli puhuessaan vähin erin kohottautunut istumaan ja painui

nyt uupuneena takaisin. Sitten hän ei enää sanonut sanaakaan.
Ennen aamunkoittoa hän kuoli. Kansan kesken puhuttiin, ettei
seudun vallasväen keskuudessa ollut vuosiin sattunut niin surkeata
loppua.

*****

Nyt palaan siihen hetkeen, jolloin Betty karkasi kotoaan

rakastajansa mukana. He lähtivät puistosta pimeän itäisen portin
kautta kulkien ja tulivat pian senjälkeen syrjäiselle vanhalle
roomalaistielle, jolla nykyään on nimenä Long-Ash Lane.

Nuoria ja kokemattomia kun olivat, alkoivat he jo hieman epäillä

yrityksensä onnistumista. Senvuoksi he ratsastivat melkein
äänettöminä, kunnes saapuivat pieneen majataloon, jonka ovet
olivat vielä avoinna. Betty, joka oli koko ajan pidellyt kiinni
rakastajastaan, mielessään ankara määrä pahoja aavistuksia, tunsi
hirveätä pahoinvointia ja pyysi päästä alas.

Niinpä he astuivat uupuneen ratsun selästä ja heille osoitettiin

pieni pimeä huone, jossa he seisoivat vierekkäin hämillään kuten
pakolaiset ainakin. Huoneeseen tuotiin kynttilä, ja heidän jäätyään
kahdenkesken Betty riisui yltään viitan. Tuskin oli nuori Phelipson
nähnyt hänen kasvonsa, kun hän säikähtyneenä huudahti:

"Hyvä Jumala, sinä sairastut rokkoon!"

"Oh — minä olin unohtanut!" sopersi Betty. Sitten hän kertoi,

miten hän viikkoa aikaisemmin, kuullessaan miehensä olevan
tulossa, oli yrittänyt hankkia tartunnan pitääkseen hänet siten
loitolla. Aina tähän hetkeen saakka hän oli luullut yrityksensä
epäonnistuneen. Kuumeisen tilansa hän oli otaksunut johtuvan
vallitsevasta sielullisesta jännityksestä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com